45 min.terapiaa 80 euroa

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:57"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:21"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:10"]Tosiaan, psykiatri jolla on psykoterapeutin koulutus voi myöskin antaa psykoterapiaa ja siitähän saa kuten tuossa todettiin, KELA-korvauksen. Toki siitä jää itsellekin vuosittain aikamoinen summa, mutta itse olen hyötynyt valtavasti terapiastani.
[/quote]

Kerrotko tarkemmin miten olet hyötynyt?
Ap.

[/quote]

Saanut mm.työkykyni takaisin. Oppinut itsestäni paljon' oppinut käyttämään saamiani työkaluja. Parisuhde parantunut jne.
[/quote]

Mitä vaivoja sulla oli ennen kuin aloitit terapian?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:32"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:29"]

Yksi järkyttävämpiä kokemuksia elämäni aikana on yksityisellä psykiatrilla käynti. Istuin siellä 45 minuuttia, psykiatri epäili ja kielsi asioita joita sanoin, vaikka psykologistieteellisesti ajatellen niistä voi olla monta mieltä. Sitten hän kuuntelun lomassa ääneen arvioi kelpaanko hänen potilaakseen vai en. Hän oli todella tyly ja kaukainen ja istui vain kirjoituspöytänsä takana blokkinsa kanssa. Kun aika tuli täyteen ja kyseessä oli ensimmäinen kertani yksityisellä terapeutilla YTHS:n jälkeen, luulin saavani laskun käteen. Mutta psykiatri katsoikin minua kuin pahinta roistoa ja alkoi vaatia käteismaksua (90e) euron kuvat silmissä. Sanoin ettei minulla ole niin paljon käteistä mukana ja tarvitsisin Kela-korvauksen ja sitten hän happamasti ja silmin nähden kettuuntuneena, kirjoitti minulle tilitiedot paperille. En koskaan enää mennyt kenellekään yksityiselle terapeutille, vaan palasin YTHS:lle, johon minulla sentään oli varaa. Tosin sekin oli aikamoista monologia, mutta psykiatri sentään kirjoitti tarvittaessa sairauslomia, kun taas tämä yksityinen psykiatri sanoi jo kättelyssä, ettei kirjoita sairauslomia. Yksityiseen psykiatriin sijoitetut rahat ovat elämäni huonoiten sijoitetut rahat. Harmittaa vielä 10 vuotta myöhemminkin.

[/quote]

Psykiatri ja psykoterapautti ovat eri asioita.

[/quote]

Mitä helvettiä nyt taas? YTHS:llä oleva psykiatrini suositteli psykiatrikaveriaan, joten menin tätä tapaamaan vai luuletko etten tiedä mitä olin tekemässä? Vastaanoton pitäjänä hänellä oli varmasti myös psykoterapeutin koulutus, mutta psykiatri hän nyt kuitenkin ensisijaisesti minulle oli!

[/quote]

Niin? Edelleen psykiatri on eri asia kuin psykoterapeutti. Psykiatrikin voi pitää vastaanottoa. Psykoterapeutti voi myös pitää vastaanottaa. Se, että sinulle on osunut huono yksityinen PSYKIATRI ei tarkoita, etteikö jokin yksityinen PSYKOTERAPEUTTI voisi olla hyödyllinne. Lisäksi on erikseen vielä psykologit.

Eli psykiatri on lääkäri. Hänellä voi olla vastaanotto jonne voi mennä mielensairauksien takia. Hän voi kirjoittaa lääkkeitä. Hän ei kuitenkaan välttämättä ole PSYKOTERAPEUTTI.

Psykoterapeutti pitää psykoterapiaa, johon on erillinen koulutus.

Psykologi taas on lukenut psykologiaa, muttei ole lääkäri eikä psykoterapeutti (välttämättä).

[/quote]

Kiitos hienosta luennosta. Olen itse nykyään psykologi ja harkitsen psykoterapeutin opintoja, joten tiedän ilman sinun sepustuksiasi eron. Vielä kerran, hän oli psykiatri + psykoterapeutti minun tapauksessani enkä mielestäni puhunut muusta kuin omasta tapauksestani. 

[/quote]

Oletpa aggressiivinen!

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:47"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]

Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.

[/quote]

Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille syvimpiä tuntojani. Mitä jos kuolisin, niin joku muu saa käsiinsä nuo sydänverellä vuodatetut tekstit. Ei, sellaista en halua.

[/quote] Nyt nauroin. Sähän olisit tuolloin kuollut? Täytyy olla häpeäntunteen todella syvä, jos kuvittelee sen selviävän elossa vielä senkin jälkeen kun ihminen on jo kuollut :)[/quote]

Loogisesti ajateltuna asia voisi olla noin. Nappaan kuitenkin todellisen viestin: hän oikeastaan kertoo viestissään että hänen yksityisyyttään on rikottu jo nyt verisesti, ja siksi hän suojaa itseään muilta. Ihmisen on hyvä "omistaa" kärsimyksensä ennen kuin voi jakaa sen muiden kanssa. Tuossa ajatuksessa joku vieras astuu hänen sieluunsa ja mieleen ilman hänen lupaansa(eikä hän voi puolustaa itseään). Toisin sanoen joku pystyisi omistamaan hänet (elämäntarinan kautta) ennen kuin hän sai siihen itse mahdollisuutta. Tälläinen keittilpsykan pohdinta. Olen joskus tuntenut samoin.

[/quote]

Minä vertaisin tuota siihen, että esim. lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus. Ei kai kenenkään ihmisen potilastietoja läheisillekään paljasteta kuoleman jälkeen. Tuskin ainakaan sitä, että mitä hän on terapiassa jutellut... Ainakin se olisi tosi tosi omituista. Miksi ihmeessä sitten pitäisi jättää jälkipolville jotain tosi intiimiä ja hämmentävää luettavaa itsestään. Entäpä jos kämppäämme murtauduttaisiin ja varas laittaisi nettiin koko päiväkirjani. Onhan tuollaisen kirjeen tai päiväkirjan kirjoittamisessa riskejä. En minä uskaltaisi paperille kirjoittaa pahimpia traumojani.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:01"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:47"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]

Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.

[/quote]

Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille syvimpiä tuntojani. Mitä jos kuolisin, niin joku muu saa käsiinsä nuo sydänverellä vuodatetut tekstit. Ei, sellaista en halua.

[/quote] Nyt nauroin. Sähän olisit tuolloin kuollut? Täytyy olla häpeäntunteen todella syvä, jos kuvittelee sen selviävän elossa vielä senkin jälkeen kun ihminen on jo kuollut :)[/quote]

Loogisesti ajateltuna asia voisi olla noin. Nappaan kuitenkin todellisen viestin: hän oikeastaan kertoo viestissään että hänen yksityisyyttään on rikottu jo nyt verisesti, ja siksi hän suojaa itseään muilta. Ihmisen on hyvä "omistaa" kärsimyksensä ennen kuin voi jakaa sen muiden kanssa. Tuossa ajatuksessa joku vieras astuu hänen sieluunsa ja mieleen ilman hänen lupaansa(eikä hän voi puolustaa itseään). Toisin sanoen joku pystyisi omistamaan hänet (elämäntarinan kautta) ennen kuin hän sai siihen itse mahdollisuutta. Tälläinen keittilpsykan pohdinta. Olen joskus tuntenut samoin.

[/quote] Miten tällainen ihminen sitten voisi työstää asiaansa terapeutin kanssa? Jos ei kykene ilmaisemaan itseään edes paperille, miten ihmeessä sitten tuntemattomalle ihmiselle? [/quote]

Potilasasiakirjat säilytetään keskimäärin luotettavammin kuin kotona lojuvat kirjeet.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:11"]

Minusta on kyllä hassua jos joku pelkää papereidensa (tai tiedostojensa) päätyvän kuoleman jälkeen vääriin käsiin. Onko tämä pelko todella perusteltu? Suurin osa peloistahan on sellaisia, ettei niiden toteutumisestakaan seuraa mitään oikeaa vaaraa, kuten nälkää, vilua tai petoeläimiä, mutta ihmiset omassa päässään rakentelevat peloista suuria ja mahtavia, vaikka ne ovat täysin mitättömiä. Jos pelkää nyt vaikka postuumia maineenmenetystä, silloin pitää miettiä onko siinä oikeasti mitään järkeä, että rajoittaa elämäänsä ja vaikkapa terapiamahdollisuuksiaan tuollaisen pelon takia. Minusta ei ole, ja olen aika pelokas ihminen itsekin.

[/quote]

Tämä on valinta. Jos kokee tunteidensa paperille kirjoittamisen epämiellyttäväksi, miksi sellaista pitäisi harrastaa, jos siitä ei saa hyötyä, vaan se tuntuu ahdistavalta? Ihminen voi valita, että hän toimii toisella tavalla.

Monet pelot tuntuvat hassulta siitä ihmisestä, joka ei pelkää. Pelko on kuitenkin ihan terve ominaisuus ihmisessä. On makuasia, onko tuo em. asia kohtuuton pelko. Joku ei halua ottaa tuollaista riskiä, joku toinen haluaa ottaa. Ihmiset ovat erilaisia riskinottokyvyltään ja -halultaan. Joku haluaa hypätä benji-hypyn ja joku toinen ei halua ottaa sitä riskiä. Kumpikaan ei ole hassu eikä sairas vain sillä perusteella, että hyppääkö hän vai jättääkö riskiarvion perusteella hyppäämättä. Jokainen valitsee, millaisen riskin haluaa ottaa.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:11"]

Minusta on kyllä hassua jos joku pelkää papereidensa (tai tiedostojensa) päätyvän kuoleman jälkeen vääriin käsiin. Onko tämä pelko todella perusteltu? Suurin osa peloistahan on sellaisia, ettei niiden toteutumisestakaan seuraa mitään oikeaa vaaraa, kuten nälkää, vilua tai petoeläimiä, mutta ihmiset omassa päässään rakentelevat peloista suuria ja mahtavia, vaikka ne ovat täysin mitättömiä. Jos pelkää nyt vaikka postuumia maineenmenetystä, silloin pitää miettiä onko siinä oikeasti mitään järkeä, että rajoittaa elämäänsä ja vaikkapa terapiamahdollisuuksiaan tuollaisen pelon takia. Minusta ei ole, ja olen aika pelokas ihminen itsekin.

[/quote]

Se pelko itsessään on osa ongelmaa. Jos sitä ei olisi niin ei olisi tarvetta terapiaankaan. Siksi pelon vähättely ei ole oikea tapa lähteä liikkeelle. Monilla on epäloogisia pelkoja, mutta niiden taustat on purettava ennen kuin päästään asian ytimeen.

[/quote]

Näin on. Jopas se olisi terapeutti, joka nauraa pyrskähtäisi ensimmäisellä käynnillä asiakkaan peloille.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:01"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:11"]Minusta on kyllä hassua jos joku pelkää papereidensa (tai tiedostojensa) päätyvän kuoleman jälkeen vääriin käsiin. Onko tämä pelko todella perusteltu? Suurin osa peloistahan on sellaisia, ettei niiden toteutumisestakaan seuraa mitään oikeaa vaaraa, kuten nälkää, vilua tai petoeläimiä, mutta ihmiset omassa päässään rakentelevat peloista suuria ja mahtavia, vaikka ne ovat täysin mitättömiä. Jos pelkää nyt vaikka postuumia maineenmenetystä, silloin pitää miettiä onko siinä oikeasti mitään järkeä, että rajoittaa elämäänsä ja vaikkapa terapiamahdollisuuksiaan tuollaisen pelon takia. Minusta ei ole, ja olen aika pelokas ihminen itsekin. [/quote] Jos äitini saisi lukea ne kaikki tekstit mitkä olen kirjoittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja nimenomaan lukisi ne kuolemani jälkeen, hän luultavasti tappaisi itsensä. Siksi.

[/quote] Silloin minusta olisi todella tärkeää, että kirjoitat ne kirjeet. Mitä voimakkaampia reaktioita kuvittelet niiden herättävän, sitä tärkeämpää on, että saat ajatuksesi ja tunteesi paperille. Nythän sä torjut jotain itsellesi todella merkittävää. Pitää olla rohkea. Etkä sinä ole vastuussa äitisi mahdollisesta itsemurhasta, et todellakaan! Äitisi on erillinen ihminen, joka on vastuussa itsestään. [/quote]

Annan sinulle anteeksi ajattelemattomat sanasi, koska et selvästikään ymmärrä yhtään mistä puhut.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:58"]

Menkää ryhmäterapiaan, halvempaa.

[/quote]

Introvertin pahin painajainen

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:05"]Niinpä. Minä tarvitsisin terapiaa siihen kun terapian kova hinta traumatisoi... [/quote] No mulle käy samoin.

[/quote]

Onhan toi ihan kiva ajatus että kirjottamalla ja kirjoja lukemalla voisi korvata terapian. Olen kokeillut mutta koska häpeän tunne ja itsekritiikki on niin voimakasta, on tekstit parin viikon jälkeen revittyinä roskiksessa. Aloitin vuoden alussa kognitiivis-analyyttisen psykoterapian ja jo nyt eräänlainen epätoivo ja "sumu" on hälvennyt ja olen tajunnut monia syy-seuraussuhteita. Kun oma näkemys itsestä on niin vääristynyt, tarvitaan joku ulkopuolinen ja puolueeton ammattilainen auttamaan asioiden oikeiden laitojen näkemisessä. Kela maksaa kerrasta 60€, itselle jää se 20€ mutta en näe sitä minkäänlaisena rahanhukkana, päinvastoin, tällä tavoin varmistan työkykyni ja toimeentuloni tulevaisuudessa.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:49"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:11"]Minusta on kyllä hassua jos joku pelkää papereidensa (tai tiedostojensa) päätyvän kuoleman jälkeen vääriin käsiin. Onko tämä pelko todella perusteltu? Suurin osa peloistahan on sellaisia, ettei niiden toteutumisestakaan seuraa mitään oikeaa vaaraa, kuten nälkää, vilua tai petoeläimiä, mutta ihmiset omassa päässään rakentelevat peloista suuria ja mahtavia, vaikka ne ovat täysin mitättömiä. Jos pelkää nyt vaikka postuumia maineenmenetystä, silloin pitää miettiä onko siinä oikeasti mitään järkeä, että rajoittaa elämäänsä ja vaikkapa terapiamahdollisuuksiaan tuollaisen pelon takia. Minusta ei ole, ja olen aika pelokas ihminen itsekin.
[/quote] Jos äitini saisi lukea ne kaikki tekstit mitkä olen kirjoittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja nimenomaan lukisi ne kuolemani jälkeen, hän luultavasti tappaisi itsensä. Siksi.
[/quote]

Kirjoita tähän ne sun traumat ja ongelmat. Uskon, että aaveelta löytyy ihmisiä, jotka osaa oikeastikin antaa sulle hyviä vinkkejä ja luoda uskoa tulevaisuuteen. Jokainen ihminen voi parantaa itseään askel askeleelta. Ei kannata toivoa äkkiparanemista, mutta jos tänään olet rohkea ja kirjoitat tähän omat pahimmat traumasi, se on ensiaskel. Vuoden päästä olet todennäköisesti edennyt jo pitkälle parantumisen tielläsi. Kehityksen näkeminen itsessään on koukuttavaa ja antaa lisää voimia jatkaa. Täytyy vaan uskaltaa aloittaa. Minä lähetän sinulle tsemppiä ja voimia, et ole yksin![/quote] Hyvä on. Kun olin 3-vuotias ja perheeni kanssa vuokramökillä, isäni raiskasi minut useaan kertaan, tätä seurasi pahoinpitelyä ja jatkuvaa hyväksikäyttöä 7-vuotiaaksi saakka, kunnes minut huostaanotettiin. Vihasin elämääni ja aloin viillellä kymmenvuotiaana. Löysin elämäni miehen 4 vuotta sitten, mutta kihlojemme jälkeen selvisi että hän on pettänyt minua jo useamman ämmän kanssa ja minulle jäi vain tuulenhuuhtoma perse. En päässyt lukioon enkä ammattikouluihin, hain neljälle eri linjalle ja kolmeen eri lukioon. Nyt olen 24-vuotias, työtön, kouluttamaton ja pikavippikierteeni vuoksi velkaa on kertynyt jo yli 40 tuhatta euroa.

[/quote]

Kukin noista on oma ongelmansa. Turha on lähteä alkuun sillä mielellä, että kaikki ongelmat ratkeaisivat saman tien. Sulla on todennäköisesti vaikean lapsuuden takia minäkuvan vääristymiä, jotka pitäisi saada ensin haltuun. Kuvittelet olevasi jotenkin huono tai ansaitsevasi kurjia asioita, vaikka todellisuudessa sinussa ei ole mitään vikaa, ainoastaan niissä asioissa, joita olet joutunut kokemaan. Sinä olet hyvä, olosuhteet huonot.
Todennäköisesti tämän väärän minäkuvan takia olet ajautunut aikuisena ihmissuhteeseen, jossa sinua ei myöskään kunnioitettu. Et ole oppinut kunnioittamaan itseäsi (lapsuuden takia), joten mieheltäsikään et tätä vaatinut. Se, että sinua petettiin, on ikävä asia, mutta sitä tapahtuu ihmisille jatkuvasti, paljon useammin kuin lapsuudessa tapahtuu raiskauksia. Samoin pikavipit ovat vain oire yleisestä arvottomuuden tai toivottomuuden tunteestasi. Varmasti tiedät, että niitä ei kannattaisi ottaa, mutta et anna itsellesi tarpeeksi arvoa välttääksesi haitallisen valinnan. Ehkä myös se pettävä mies oli sinulle helppo valinta, etkä pysähtynyt miettimään sitä, että helpolta vaikuttava valinta voi osoittautua pitkällä aikavälillä todella vaikeaksi.
Nämä sinun ongelmasi ovat omia ongelmiasi, joita terapeutti ei voi ratkaista. Ainoastaan sinä voit. Ja ainoastaan sinä pystyt. Sinun kannattaisi nyt todellakin tuntea syvää myötätuntoa itseäsi kohtaan: on täysin ymmärrettävää, että sinulla on ollut paha olla, olet ottanut itsekkään miehen, olet tehnyt typerästi velkaa. Olisit voinut omalla taustallasi tehdä paljon suurempiakin virheitä! Nyt juuri ei mene hyvin, mutta nuo ongelmat ovat kuitenkin aika vähäisiä. Olet vasta 24-vuotias! Ehdit hyvin opiskella ammatin ennen 30-vuotispäiviäsi. Jos todistuksesi on niin huono ettei sillä pääse edes lukioon, käy kymppiluokka ja nosta arvosanat kohtuulliselle tasolle. Et ole menetetty tapaus missään tapauksessa!

Kunpa vaan lukemalla paranisi kaikesta kidutuksien aiheuttamista kivuista ja ahdistuksista!

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:25"]

Onhan toi ihan kiva ajatus että kirjottamalla ja kirjoja lukemalla voisi korvata terapian. Olen kokeillut mutta koska häpeän tunne ja itsekritiikki on niin voimakasta, on tekstit parin viikon jälkeen revittyinä roskiksessa. Aloitin vuoden alussa kognitiivis-analyyttisen psykoterapian ja jo nyt eräänlainen epätoivo ja "sumu" on hälvennyt ja olen tajunnut monia syy-seuraussuhteita. Kun oma näkemys itsestä on niin vääristynyt, tarvitaan joku ulkopuolinen ja puolueeton ammattilainen auttamaan asioiden oikeiden laitojen näkemisessä. Kela maksaa kerrasta 60€, itselle jää se 20€ mutta en näe sitä minkäänlaisena rahanhukkana, päinvastoin, tällä tavoin varmistan työkykyni ja toimeentuloni tulevaisuudessa.

[/quote]

Eihän tässä ollut kyse siitä, että olisi ihanteellista korvata terapia omalla tai kaverin avulla, vaan siitä, että jos ei ole rahaa terapiaan ja haluaisi kuitenkin jotain apua omiin psykologisiin ongelmiin, niin jotain pitäisi tehdä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:30"]

Kunpa vaan lukemalla paranisi kaikesta kidutuksien aiheuttamista kivuista ja ahdistuksista!

[/quote]

Halaaminen ja turvallisen ihmisen syliin nukahtaminen auttaa fyysisten kipumuistojen lievittämisessä. Pahat muistot pitää korvata hyvillä uusilla muistoilla.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:30"]

Kunpa vaan lukemalla paranisi kaikesta kidutuksien aiheuttamista kivuista ja ahdistuksista!

[/quote]

No lukemisessa periaattessa on sama idea kuin terapiassa - se tukee paranemista, mutta ei ole mikään ihmeentekijä. Minulla on teoria että introvertit tykkäävät enemmän kirjojen kautta itse tiedostamisesta ja ekstrovertit enemmän ihmiskontaktissa asioiden käsittelystä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:30"]Kunpa vaan lukemalla paranisi kaikesta kidutuksien aiheuttamista kivuista ja ahdistuksista!

[/quote]

Halaaminen ja turvallisen ihmisen syliin nukahtaminen auttaa fyysisten kipumuistojen lievittämisessä. Pahat muistot pitää korvata hyvillä uusilla muistoilla.[/quote]

Ei mulla ole ketään jota halata tai muuta vastaavaa.

Ystävät ja perhe <3

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:36"]Ystävät ja perhe <3
[/quote]

Ei ole ystäviä näkynyt.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:57"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:21"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:10"]Tosiaan, psykiatri jolla on psykoterapeutin koulutus voi myöskin antaa psykoterapiaa ja siitähän saa kuten tuossa todettiin, KELA-korvauksen. Toki siitä jää itsellekin vuosittain aikamoinen summa, mutta itse olen hyötynyt valtavasti terapiastani.
[/quote]

Kerrotko tarkemmin miten olet hyötynyt?
Ap.

[/quote]

Saanut mm.työkykyni takaisin. Oppinut itsestäni paljon' oppinut käyttämään saamiani työkaluja. Parisuhde parantunut jne.
[/quote]

Mitä vaivoja sulla oli ennen kuin aloitit terapian?

[/quote]

Toistuva depressio, gad, unettomuus

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:57"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:21"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:10"]Tosiaan, psykiatri jolla on psykoterapeutin koulutus voi myöskin antaa psykoterapiaa ja siitähän saa kuten tuossa todettiin, KELA-korvauksen. Toki siitä jää itsellekin vuosittain aikamoinen summa, mutta itse olen hyötynyt valtavasti terapiastani.
[/quote]

Kerrotko tarkemmin miten olet hyötynyt?
Ap.

[/quote]

Saanut mm.työkykyni takaisin. Oppinut itsestäni paljon' oppinut käyttämään saamiani työkaluja. Parisuhde parantunut jne.
[/quote]

Mitä vaivoja sulla oli ennen kuin aloitit terapian?

[/quote]

Toistuva depressio, gad, unettomuus
[/quote]

Ok.