Lue keskustelun säännöt.
45 min.terapiaa 80 euroa
10.02.2015 |
Huh huh. Ja mitä tuossa ajassa ehtii?
Jos alan purkamaan omia juttujani, en ehdi mitään.
Kommentit (106)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.
[/quote]
Kaikista asioista ei selviä kirjoittamalla.
[/quote]
Aika monista selviää. Itse olen kirjoittanut kirjeitä mm. ihmissuhdesotkuista, pettämisestä, pahoista ulkopuolisuudentunteista, häpeästä, riippuvuudesta, seksuaalisuuteni ongelmakohdista. Kaikkiin näihin on kirjoittaminen auttanut. Vaatiihan se tietenkin vilpitöntä yritystä ja aikaa, mutta ei terapiakaan kahdessa viikossa valmistu. Minulla on lisäksi ollut ihana ystävä, joka on osannut sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan kun olen kirjoittanut hänelle. Älä torju tunteitasi äläkä missään tapauksessa hyväksy tappiomielialaa. Kehitys ja kasvu ovat täysin mahdollisia jos et sulje niitä pois mielessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.
[/quote]
Kaikista asioista ei selviä kirjoittamalla.
[/quote]
Aika monista selviää. Itse olen kirjoittanut kirjeitä mm. ihmissuhdesotkuista, pettämisestä, pahoista ulkopuolisuudentunteista, häpeästä, riippuvuudesta, seksuaalisuuteni ongelmakohdista. Kaikkiin näihin on kirjoittaminen auttanut. Vaatiihan se tietenkin vilpitöntä yritystä ja aikaa, mutta ei terapiakaan kahdessa viikossa valmistu. Minulla on lisäksi ollut ihana ystävä, joka on osannut sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan kun olen kirjoittanut hänelle. Älä torju tunteitasi äläkä missään tapauksessa hyväksy tappiomielialaa. Kehitys ja kasvu ovat täysin mahdollisia jos et sulje niitä pois mielessäsi.[/quote]
Niin että tosi raskaista asioista pääsee vain kirjoittamalla. Niinpä niin.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:29"]
Yksi järkyttävämpiä kokemuksia elämäni aikana on yksityisellä psykiatrilla käynti. Istuin siellä 45 minuuttia, psykiatri epäili ja kielsi asioita joita sanoin, vaikka psykologistieteellisesti ajatellen niistä voi olla monta mieltä. Sitten hän kuuntelun lomassa ääneen arvioi kelpaanko hänen potilaakseen vai en. Hän oli todella tyly ja kaukainen ja istui vain kirjoituspöytänsä takana blokkinsa kanssa. Kun aika tuli täyteen ja kyseessä oli ensimmäinen kertani yksityisellä terapeutilla YTHS:n jälkeen, luulin saavani laskun käteen. Mutta psykiatri katsoikin minua kuin pahinta roistoa ja alkoi vaatia käteismaksua (90e) euron kuvat silmissä. Sanoin ettei minulla ole niin paljon käteistä mukana ja tarvitsisin Kela-korvauksen ja sitten hän happamasti ja silmin nähden kettuuntuneena, kirjoitti minulle tilitiedot paperille. En koskaan enää mennyt kenellekään yksityiselle terapeutille, vaan palasin YTHS:lle, johon minulla sentään oli varaa. Tosin sekin oli aikamoista monologia, mutta psykiatri sentään kirjoitti tarvittaessa sairauslomia, kun taas tämä yksityinen psykiatri sanoi jo kättelyssä, ettei kirjoita sairauslomia. Yksityiseen psykiatriin sijoitetut rahat ovat elämäni huonoiten sijoitetut rahat. Harmittaa vielä 10 vuotta myöhemminkin.
[/quote]
Psykiatri ja psykoterapautti ovat eri asioita.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.
[/quote]
Kaikista asioista ei selviä kirjoittamalla.
[/quote]
Aika monista selviää. Itse olen kirjoittanut kirjeitä mm. ihmissuhdesotkuista, pettämisestä, pahoista ulkopuolisuudentunteista, häpeästä, riippuvuudesta, seksuaalisuuteni ongelmakohdista. Kaikkiin näihin on kirjoittaminen auttanut. Vaatiihan se tietenkin vilpitöntä yritystä ja aikaa, mutta ei terapiakaan kahdessa viikossa valmistu. Minulla on lisäksi ollut ihana ystävä, joka on osannut sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan kun olen kirjoittanut hänelle. Älä torju tunteitasi äläkä missään tapauksessa hyväksy tappiomielialaa. Kehitys ja kasvu ovat täysin mahdollisia jos et sulje niitä pois mielessäsi.[/quote]
Niin että tosi raskaista asioista pääsee vain kirjoittamalla. Niinpä niin.
[/quote]
Ajatus kirjoittamisessa on se, että kun analysoit itse omaa toimintaasi, pelkojasi, kipujasi, mikä nyt sitten se ongelma onkin, saat aivan saman avun kuin terapiasta terapeutin kanssa, koska itse sinun on ne sun ongelmasi ratkaistava vaikka puhuisitkin niistä terapeutille. Lisäksi puhumisessa on se ongelma, että avoimuuteen ja rehellisyyteen on siinä ainakin omasta mielestäni vaikeampi päästä kuin kirjoittamalla. Kun olet kirjoittanut jostain vaikeasta asiasta ja luet sitä tekstiä uudelleen, voit korjata sitä lähemmäs totuutta, aina uudelleen ja uudelleen. Tai voit aloittaa eri perspektiivistä ja kirjoittaa samasta asiasta uudelleen, jolloin se näyttäytyy erilaisena. Sulla täytyy olla pyrkimys totuuteen ja usko parempaan. Kun itse tunnistat itsessäsi ongelmallisia ajatusmalleja, jumittuneita olettamuksia jne, niistä on mahdollista päästä yli. Pitää uskoa ja olla vahva. Jokainen pystyy siihen itse, terapeutti voi auttaa ja nopeuttaa (jos on hyvä), mutta hyvä ystävä voi olla aivan yhtä hyvä ulkopuolinen näkökulma, ja ystävän puutteessa itsekin käy siihen rooliin kun uskaltaa vaan olla rehellinen.
Kerro meille! Mikä sun ongelmasi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.
[/quote]
Kaikista asioista ei selviä kirjoittamalla.
[/quote]
Aika monista selviää. Itse olen kirjoittanut kirjeitä mm. ihmissuhdesotkuista, pettämisestä, pahoista ulkopuolisuudentunteista, häpeästä, riippuvuudesta, seksuaalisuuteni ongelmakohdista. Kaikkiin näihin on kirjoittaminen auttanut. Vaatiihan se tietenkin vilpitöntä yritystä ja aikaa, mutta ei terapiakaan kahdessa viikossa valmistu. Minulla on lisäksi ollut ihana ystävä, joka on osannut sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan kun olen kirjoittanut hänelle. Älä torju tunteitasi äläkä missään tapauksessa hyväksy tappiomielialaa. Kehitys ja kasvu ovat täysin mahdollisia jos et sulje niitä pois mielessäsi.[/quote]
Niin että tosi raskaista asioista pääsee vain kirjoittamalla. Niinpä niin.
[/quote]
No ainakin paremmin kuin vaan kategorisesti väittämällä että ei varmasti pääse. Niinpä niin. Minkälaista terapiaa omasta mielestäsi tarvitsisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:28"]
Onneksi on ystäviä. Rajattomasti terapiaa ilmaiseksi.
[/quote]
Minä taas olen sitä mieltä, että terapiaan vaan, eikä kaatamaan ongelmia ystävyyssuhteiden rasitteeksi. Aika harva tavis jaksaa vuosikausia kuunnella kaverinsa lapsuustraumoja tai erotilityksiä. Raakaa, mutta niin se vaan on, että kaverin pitäminen terapeuttina helposti vie ystävyyssuhteesta sellaisen ilon, vastavuoroisuuden ja keveyden, joka antaa voimia taas kestää niitä omia vastoinkäymisiä. Tunteitaan voi purkaa, toki, mutta jos ongelmat ovat niin isoja, että ne pyörivät päässä vuosikausia, niin ystävä ei voi korvata ammattiauttajaa.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]
Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja.
[/quote]
Kun on tarpeeksi haavoja sielussa niin ei siinä enää tommyhelsten-kirjallisuus riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]
Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.
[/quote]
Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille syvimpiä tuntojani. Mitä jos kuolisin, niin joku muu saa käsiinsä nuo sydänverellä vuodatetut tekstit. Ei, sellaista en halua.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]
Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja.
[/quote]
Olipas hyvä neuvo. Olen pohtinut näitä itsekin, mutta muutit ajatukseni sanoiksi. Propsit sinulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:04"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:52"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja. [/quote] Kaikista asioista ei selviä kirjoittamalla. [/quote] Aika monista selviää. Itse olen kirjoittanut kirjeitä mm. ihmissuhdesotkuista, pettämisestä, pahoista ulkopuolisuudentunteista, häpeästä, riippuvuudesta, seksuaalisuuteni ongelmakohdista. Kaikkiin näihin on kirjoittaminen auttanut. Vaatiihan se tietenkin vilpitöntä yritystä ja aikaa, mutta ei terapiakaan kahdessa viikossa valmistu. Minulla on lisäksi ollut ihana ystävä, joka on osannut sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan kun olen kirjoittanut hänelle. Älä torju tunteitasi äläkä missään tapauksessa hyväksy tappiomielialaa. Kehitys ja kasvu ovat täysin mahdollisia jos et sulje niitä pois mielessäsi.[/quote] Niin että tosi raskaista asioista pääsee vain kirjoittamalla. Niinpä niin.
[/quote] Ajatus kirjoittamisessa on se, että kun analysoit itse omaa toimintaasi, pelkojasi, kipujasi, mikä nyt sitten se ongelma onkin, saat aivan saman avun kuin terapiasta terapeutin kanssa, koska itse sinun on ne sun ongelmasi ratkaistava vaikka puhuisitkin niistä terapeutille. Lisäksi puhumisessa on se ongelma, että avoimuuteen ja rehellisyyteen on siinä ainakin omasta mielestäni vaikeampi päästä kuin kirjoittamalla. Kun olet kirjoittanut jostain vaikeasta asiasta ja luet sitä tekstiä uudelleen, voit korjata sitä lähemmäs totuutta, aina uudelleen ja uudelleen. Tai voit aloittaa eri perspektiivistä ja kirjoittaa samasta asiasta uudelleen, jolloin se näyttäytyy erilaisena. Sulla täytyy olla pyrkimys totuuteen ja usko parempaan. Kun itse tunnistat itsessäsi ongelmallisia ajatusmalleja, jumittuneita olettamuksia jne, niistä on mahdollista päästä yli. Pitää uskoa ja olla vahva. Jokainen pystyy siihen itse, terapeutti voi auttaa ja nopeuttaa (jos on hyvä), mutta hyvä ystävä voi olla aivan yhtä hyvä ulkopuolinen näkökulma, ja ystävän puutteessa itsekin käy siihen rooliin kun uskaltaa vaan olla rehellinen.[/quote]
Aika monella terapiassa käyvällä on syvälle juurtunut häpeän tunne ja heikkouden tunne. Jos kokee voimakasta häpeää, tunteidensa ja ajatustensa näkeminen paperilla kankeasti kirjoitettuna vain lisää häpeän tunnetta. Noinko kömpelösti minä ilmaisen itseäni. Tuoko olen minä.
Kirjoitit myös, että "pitää uskoa ja olla vahva". Terapiaa tarvitsevan ongelma on, että hän ei usko eikä hän ole vahva. Hän on saattanut musertua palasiksi. Kun joku sanoo hänelle, että pitää olla vahva, niin se on aivan sama kuin sanoisi masentuneelle, että ota itseäsi niskasta kiinni. Niinhän sitä pitäisi tässä maailmassa olla vahva, mutta entäs jos ei ole. Minä uskon, että joskus vasta olemalla heikko ja musertumalla, voi alkaa rakentaa murusista jotain uutta ja kaunista mosaiikkia. Siihen tarvitaan opastusta ja apua. Yksin ei tarvitse jaksaa eikä osata kaikkea.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:28"]
Onneksi on ystäviä. Rajattomasti terapiaa ilmaiseksi.
[/quote]
Minä taas olen sitä mieltä, että terapiaan vaan, eikä kaatamaan ongelmia ystävyyssuhteiden rasitteeksi. Aika harva tavis jaksaa vuosikausia kuunnella kaverinsa lapsuustraumoja tai erotilityksiä. Raakaa, mutta niin se vaan on, että kaverin pitäminen terapeuttina helposti vie ystävyyssuhteesta sellaisen ilon, vastavuoroisuuden ja keveyden, joka antaa voimia taas kestää niitä omia vastoinkäymisiä. Tunteitaan voi purkaa, toki, mutta jos ongelmat ovat niin isoja, että ne pyörivät päässä vuosikausia, niin ystävä ei voi korvata ammattiauttajaa.
[/quote]
Usemmiten lähipiiristä on apua, jos joku ennen terve alkaa vajoamaan esim. masennukseen. Silloin kaverit voivat pistää sille stopin omalla välittämisellään. Lapsuustraumoissa on se ongelma, että mt-ongelmien omaaja ei ole "oma itsensä". Tämän ystävät eivät tunne sitä todellista ihmistä, joka on peitelty erinäisillä oireilla, joten he eivät ehkä siksi pysty auttamaan kovin hyvin. Paitsi toki jossain tapauksissa, jos ystävä piirissä on joku todella vahva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]
Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja.
[/quote]
Kun on tarpeeksi haavoja sielussa niin ei siinä enää tommyhelsten-kirjallisuus riitä.
[/quote]
Näin on.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:04"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:52"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja. [/quote] Kaikista asioista ei selviä kirjoittamalla. [/quote] Aika monista selviää. Itse olen kirjoittanut kirjeitä mm. ihmissuhdesotkuista, pettämisestä, pahoista ulkopuolisuudentunteista, häpeästä, riippuvuudesta, seksuaalisuuteni ongelmakohdista. Kaikkiin näihin on kirjoittaminen auttanut. Vaatiihan se tietenkin vilpitöntä yritystä ja aikaa, mutta ei terapiakaan kahdessa viikossa valmistu. Minulla on lisäksi ollut ihana ystävä, joka on osannut sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan kun olen kirjoittanut hänelle. Älä torju tunteitasi äläkä missään tapauksessa hyväksy tappiomielialaa. Kehitys ja kasvu ovat täysin mahdollisia jos et sulje niitä pois mielessäsi.[/quote] Niin että tosi raskaista asioista pääsee vain kirjoittamalla. Niinpä niin.
[/quote] Ajatus kirjoittamisessa on se, että kun analysoit itse omaa toimintaasi, pelkojasi, kipujasi, mikä nyt sitten se ongelma onkin, saat aivan saman avun kuin terapiasta terapeutin kanssa, koska itse sinun on ne sun ongelmasi ratkaistava vaikka puhuisitkin niistä terapeutille. Lisäksi puhumisessa on se ongelma, että avoimuuteen ja rehellisyyteen on siinä ainakin omasta mielestäni vaikeampi päästä kuin kirjoittamalla. Kun olet kirjoittanut jostain vaikeasta asiasta ja luet sitä tekstiä uudelleen, voit korjata sitä lähemmäs totuutta, aina uudelleen ja uudelleen. Tai voit aloittaa eri perspektiivistä ja kirjoittaa samasta asiasta uudelleen, jolloin se näyttäytyy erilaisena. Sulla täytyy olla pyrkimys totuuteen ja usko parempaan. Kun itse tunnistat itsessäsi ongelmallisia ajatusmalleja, jumittuneita olettamuksia jne, niistä on mahdollista päästä yli. Pitää uskoa ja olla vahva. Jokainen pystyy siihen itse, terapeutti voi auttaa ja nopeuttaa (jos on hyvä), mutta hyvä ystävä voi olla aivan yhtä hyvä ulkopuolinen näkökulma, ja ystävän puutteessa itsekin käy siihen rooliin kun uskaltaa vaan olla rehellinen.[/quote]
Aika monella terapiassa käyvällä on syvälle juurtunut häpeän tunne ja heikkouden tunne. Jos kokee voimakasta häpeää, tunteidensa ja ajatustensa näkeminen paperilla kankeasti kirjoitettuna vain lisää häpeän tunnetta. Noinko kömpelösti minä ilmaisen itseäni. Tuoko olen minä.
Kirjoitit myös, että "pitää uskoa ja olla vahva". Terapiaa tarvitsevan ongelma on, että hän ei usko eikä hän ole vahva. Hän on saattanut musertua palasiksi. Kun joku sanoo hänelle, että pitää olla vahva, niin se on aivan sama kuin sanoisi masentuneelle, että ota itseäsi niskasta kiinni. Niinhän sitä pitäisi tässä maailmassa olla vahva, mutta entäs jos ei ole. Minä uskon, että joskus vasta olemalla heikko ja musertumalla, voi alkaa rakentaa murusista jotain uutta ja kaunista mosaiikkia. Siihen tarvitaan opastusta ja apua. Yksin ei tarvitse jaksaa eikä osata kaikkea.
[/quote]
Samaa mieltä siitä, että vahvuus voi olla joskus vaikea omaksua, mutta kun se on pakko jos haluaa tilanteensa muuttuvan. Ei se terapeuttikaan pysty sitä uskoa potilaan päähän takomaan jos ei se potilas itse ole valmis hyväksymään, että pää on saatava pois hiekasta ja se vahvuus ja usko parempaan vaan kehitettävä jostain. Minä uskon, että meistä jokaisesta löytyy kyllä vahvuus kun päätämme niin. Tietenkin se tulee usein juuri haavoittuvuuden kautta, ja siksihän terapia aloitetaankin, että on avuntarve. Terapiamuoto on sitten vapaavalintainen.
Häpeän tunne on vaan pakko ensin kohdata, ja sitten yrittää hylätä. Parhaiten se onnistuu ehkä ajattelun uudelleenohjelmoinnilla. Esim aina kun huomaa jättävänsä jotain tekemättä häpeäntunteen takia, ottaa itseään lujasti niskasta kiinni ja pakottaa tekemään sen asian, jonka aiemmin on jättänyt tekemättä tai jonka on tehnyt häpeää tuntien. Sen sijaan, että ajattelee ettei pysty, on huono, ei selviä, jankkaa vaan itselleen, että minä olen hyvä, yhtä hyvä kuin muut, minulla on annettavaa, minä näytän itseni näille ihmisille avoimesti ja rohkeasti, jne. Ei sitä päivässä opi, mutta kun on pakottanut itsensä ajattelemaan uudella tavalla ja tekemään uudella tavalla jonkin aikaa, se käy helpommaksi ja aivot oppivat uuden toimintatavan. Se on oikeasti aika yksinkertaista, mutta vaatii oman halun ja rohkeuden mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja tämähän on monilla ihmisillä hyvin ahdas alue.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]
Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja.
[/quote]
Kun on tarpeeksi haavoja sielussa niin ei siinä enää tommyhelsten-kirjallisuus riitä.
[/quote]
Näin on.
[/quote]
Mitähän nämä haavat sielussa mahtavat olla? Ihan vilpittömästi kysyn.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]
Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.
[/quote]
Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille syvimpiä tuntojani. Mitä jos kuolisin, niin joku muu saa käsiinsä nuo sydänverellä vuodatetut tekstit. Ei, sellaista en halua.
[/quote]
Nyt nauroin. Sähän olisit tuolloin kuollut? Täytyy olla häpeäntunteen todella syvä, jos kuvittelee sen selviävän elossa vielä senkin jälkeen kun ihminen on jo kuollut :)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:30"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]
Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja.
[/quote]
Kun on tarpeeksi haavoja sielussa niin ei siinä enää tommyhelsten-kirjallisuus riitä.
[/quote]
Näin on.
[/quote]
Mitähän nämä haavat sielussa mahtavat olla? Ihan vilpittömästi kysyn.[/quote]
Traumoja.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.
[/quote]
Kaikista asioista ei selviä kirjoittamalla.