Lue keskustelun säännöt.
45 min.terapiaa 80 euroa
10.02.2015 |
Huh huh. Ja mitä tuossa ajassa ehtii?
Jos alan purkamaan omia juttujani, en ehdi mitään.
Kommentit (106)
Inhimillisyyttä ei ole. Ei edes puoleen voi laskea taksaa silloin kun ihminen tulee haastatteluun.
Laskin että päiväpalkka voi olla jopa yli 500 euroa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:28"]Onneksi on ystäviä. Rajattomasti terapiaa ilmaiseksi.
[/quote]
Ei ole muuten kauaa jos jatkat ilmaisia terapiakäyntejäsi kauankin, itse kyllästyin erään kaverini kohdalla juuri tuohon.
Terapiateollisuus on kasvuala. Kaikilla on jotain pientä väsymystä tai ylensyöntiä ainakin silloin tällöin, ja ikäkriisejä vähintään kymmenen vuoden välein. Kyllä sitä on terapiaan päästävä, veronmaksaja maksaa.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja.
[/quote] Hölyn pölyä.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja.
[/quote] Hölyn pölyä.
[/quote]
No kerropa meille sitten totuus. Aika lapselliselta vaikuttaa tuollainen puskista huutelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:11"]Minusta on kyllä hassua jos joku pelkää papereidensa (tai tiedostojensa) päätyvän kuoleman jälkeen vääriin käsiin. Onko tämä pelko todella perusteltu? Suurin osa peloistahan on sellaisia, ettei niiden toteutumisestakaan seuraa mitään oikeaa vaaraa, kuten nälkää, vilua tai petoeläimiä, mutta ihmiset omassa päässään rakentelevat peloista suuria ja mahtavia, vaikka ne ovat täysin mitättömiä. Jos pelkää nyt vaikka postuumia maineenmenetystä, silloin pitää miettiä onko siinä oikeasti mitään järkeä, että rajoittaa elämäänsä ja vaikkapa terapiamahdollisuuksiaan tuollaisen pelon takia. Minusta ei ole, ja olen aika pelokas ihminen itsekin.
[/quote] Jos äitini saisi lukea ne kaikki tekstit mitkä olen kirjoittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja nimenomaan lukisi ne kuolemani jälkeen, hän luultavasti tappaisi itsensä. Siksi.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:52"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja.
[/quote] Hölyn pölyä.
[/quote]
No kerropa meille sitten totuus. Aika lapselliselta vaikuttaa tuollainen puskista huutelu.[/quote] En tiedä, paljonko on 179 X 7598 mutta tiedän sen että vastaus ei ole 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:11"]Minusta on kyllä hassua jos joku pelkää papereidensa (tai tiedostojensa) päätyvän kuoleman jälkeen vääriin käsiin. Onko tämä pelko todella perusteltu? Suurin osa peloistahan on sellaisia, ettei niiden toteutumisestakaan seuraa mitään oikeaa vaaraa, kuten nälkää, vilua tai petoeläimiä, mutta ihmiset omassa päässään rakentelevat peloista suuria ja mahtavia, vaikka ne ovat täysin mitättömiä. Jos pelkää nyt vaikka postuumia maineenmenetystä, silloin pitää miettiä onko siinä oikeasti mitään järkeä, että rajoittaa elämäänsä ja vaikkapa terapiamahdollisuuksiaan tuollaisen pelon takia. Minusta ei ole, ja olen aika pelokas ihminen itsekin.
[/quote] Jos äitini saisi lukea ne kaikki tekstit mitkä olen kirjoittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja nimenomaan lukisi ne kuolemani jälkeen, hän luultavasti tappaisi itsensä. Siksi.
[/quote]
Silloin minusta olisi todella tärkeää, että kirjoitat ne kirjeet. Mitä voimakkaampia reaktioita kuvittelet niiden herättävän, sitä tärkeämpää on, että saat ajatuksesi ja tunteesi paperille. Nythän sä torjut jotain itsellesi todella merkittävää. Pitää olla rohkea. Etkä sinä ole vastuussa äitisi mahdollisesta itsemurhasta, et todellakaan! Äitisi on erillinen ihminen, joka on vastuussa itsestään.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:52"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja.
[/quote] Hölyn pölyä.
[/quote]
No kerropa meille sitten totuus. Aika lapselliselta vaikuttaa tuollainen puskista huutelu.[/quote] En tiedä, paljonko on 179 X 7598 mutta tiedän sen että vastaus ei ole 5.
[/quote]
No minä kyllä tiedän, että noilla ohjeilla pääsee jo pitkälle. Jos sinä tiedät, että sinä et pääse, voisit kertoa meille miksi et ja mitä noista olet jo tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja. [/quote] Hölyn pölyä.
[/quote]
Ei muuten ole. Vai mistä sinä luulet että ne "ammattilaiset" oppii ymmärtämään mitä mikäkin tarkoittaa. Niinpä, kirjoista. Kirjat ovat työkaluja ja niitä pitää vain osata käyttää.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:11"]Kaksi kertaa viikossa parin vuoden ajan. Jokainen voi tehdä laskutoimituksen loppusummasta. [/quote] Kela jos korvaa osan.
Käyn kolmatta vuotta psykoterapiassa, sitä antaa psykiatri jolla myöskin psykoterapeutin koulutus. KELA korvaa lääk.palkkion mukaisesti siitä osan. Alussa kävin kolmasti viikossa, sitten kahdesti ja nyt kerran viikossa, kesällä olisi tarkoitus lopettaa terapia.
[/quote]
Kela ei korvaa jos ei ole työmarkkinoille hyötyä odotettavissa. Vain yhteiskunnalle taloudellisesti potentiaalisesti hyödylliset henkilöt halutaan hoitaa. Muista viis veisataan tässä maassa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, psykiatri jolla on psykoterapeutin koulutus voi myöskin antaa psykoterapiaa ja siitähän saa kuten tuossa todettiin, KELA-korvauksen. Toki siitä jää itsellekin vuosittain aikamoinen summa, mutta itse olen hyötynyt valtavasti terapiastani.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:35"]Parasta on lukea itse terapiakirjallisuutta avoimin mielin. Aloittaa jostain kevyestä, vaikka Tommy Hellstenistä. Itseä kohtaan pitää tuntea suurta myötätuntoa, ja miettiä omia asioitaan rakastavan äidin perspektiivistä, vaikka siihen olisi vaikea samaistua. Kannattaa mennä rohkeasti pelkojaan päin, koska muuten ne eivät ratkea ikinä. Ja pitää uskoa muiden ihmisten hyvään tahtoon, tai ainakin siihen, että kun rohkeasti etsii, lopulta löytää tarvitsemansa. Tässäpä ihan ilmaisia neuvoja. [/quote] Hölyn pölyä.
[/quote]
Ei muuten ole. Vai mistä sinä luulet että ne "ammattilaiset" oppii ymmärtämään mitä mikäkin tarkoittaa. Niinpä, kirjoista. Kirjat ovat työkaluja ja niitä pitää vain osata käyttää.
[/quote]
Nimenomaan näin. Monella vaan tuntuu olevan kauhea tarve kieltäytyä kaikesta avusta ja velloa niissä epämukavissa tunteissaan. Kai se masentunut rypeminen on sitten parempi vaihtoehto kuin pieni epämukavuus, jota kehitys ja kasvu vaatisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:10"]Tosiaan, psykiatri jolla on psykoterapeutin koulutus voi myöskin antaa psykoterapiaa ja siitähän saa kuten tuossa todettiin, KELA-korvauksen. Toki siitä jää itsellekin vuosittain aikamoinen summa, mutta itse olen hyötynyt valtavasti terapiastani.
[/quote]
Kerrotko tarkemmin miten olet hyötynyt?
Ap.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:11"]Minusta on kyllä hassua jos joku pelkää papereidensa (tai tiedostojensa) päätyvän kuoleman jälkeen vääriin käsiin. Onko tämä pelko todella perusteltu? Suurin osa peloistahan on sellaisia, ettei niiden toteutumisestakaan seuraa mitään oikeaa vaaraa, kuten nälkää, vilua tai petoeläimiä, mutta ihmiset omassa päässään rakentelevat peloista suuria ja mahtavia, vaikka ne ovat täysin mitättömiä. Jos pelkää nyt vaikka postuumia maineenmenetystä, silloin pitää miettiä onko siinä oikeasti mitään järkeä, että rajoittaa elämäänsä ja vaikkapa terapiamahdollisuuksiaan tuollaisen pelon takia. Minusta ei ole, ja olen aika pelokas ihminen itsekin.
[/quote] Jos äitini saisi lukea ne kaikki tekstit mitkä olen kirjoittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja nimenomaan lukisi ne kuolemani jälkeen, hän luultavasti tappaisi itsensä. Siksi.
[/quote]
Kirjoita tähän ne sun traumat ja ongelmat. Uskon, että aaveelta löytyy ihmisiä, jotka osaa oikeastikin antaa sulle hyviä vinkkejä ja luoda uskoa tulevaisuuteen. Jokainen ihminen voi parantaa itseään askel askeleelta. Ei kannata toivoa äkkiparanemista, mutta jos tänään olet rohkea ja kirjoitat tähän omat pahimmat traumasi, se on ensiaskel. Vuoden päästä olet todennäköisesti edennyt jo pitkälle parantumisen tielläsi. Kehityksen näkeminen itsessään on koukuttavaa ja antaa lisää voimia jatkaa. Täytyy vaan uskaltaa aloittaa. Minä lähetän sinulle tsemppiä ja voimia, et ole yksin!
Olen käynyt usean vuoden ajan yksityisellä psykiatrilla, rahasummaa jonka olen siihen käyttänyt en osaa arvioida, mutta PALJON on mennyt. Voin sanoa että se on ollut elämäni paras sijoitus. Jos suinkin saa rahat kokoon, kannattaa ehdottomasti hakea HYVÄ terapeutti, jos sitä tarvitsee.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:11"]Minusta on kyllä hassua jos joku pelkää papereidensa (tai tiedostojensa) päätyvän kuoleman jälkeen vääriin käsiin. Onko tämä pelko todella perusteltu? Suurin osa peloistahan on sellaisia, ettei niiden toteutumisestakaan seuraa mitään oikeaa vaaraa, kuten nälkää, vilua tai petoeläimiä, mutta ihmiset omassa päässään rakentelevat peloista suuria ja mahtavia, vaikka ne ovat täysin mitättömiä. Jos pelkää nyt vaikka postuumia maineenmenetystä, silloin pitää miettiä onko siinä oikeasti mitään järkeä, että rajoittaa elämäänsä ja vaikkapa terapiamahdollisuuksiaan tuollaisen pelon takia. Minusta ei ole, ja olen aika pelokas ihminen itsekin.
[/quote] Jos äitini saisi lukea ne kaikki tekstit mitkä olen kirjoittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja nimenomaan lukisi ne kuolemani jälkeen, hän luultavasti tappaisi itsensä. Siksi.
[/quote]
Kirjoita tähän ne sun traumat ja ongelmat. Uskon, että aaveelta löytyy ihmisiä, jotka osaa oikeastikin antaa sulle hyviä vinkkejä ja luoda uskoa tulevaisuuteen. Jokainen ihminen voi parantaa itseään askel askeleelta. Ei kannata toivoa äkkiparanemista, mutta jos tänään olet rohkea ja kirjoitat tähän omat pahimmat traumasi, se on ensiaskel. Vuoden päästä olet todennäköisesti edennyt jo pitkälle parantumisen tielläsi. Kehityksen näkeminen itsessään on koukuttavaa ja antaa lisää voimia jatkaa. Täytyy vaan uskaltaa aloittaa. Minä lähetän sinulle tsemppiä ja voimia, et ole yksin![/quote] Hyvä on. Kun olin 3-vuotias ja perheeni kanssa vuokramökillä, isäni raiskasi minut useaan kertaan, tätä seurasi pahoinpitelyä ja jatkuvaa hyväksikäyttöä 7-vuotiaaksi saakka, kunnes minut huostaanotettiin. Vihasin elämääni ja aloin viillellä kymmenvuotiaana. Löysin elämäni miehen 4 vuotta sitten, mutta kihlojemme jälkeen selvisi että hän on pettänyt minua jo useamman ämmän kanssa ja minulle jäi vain tuulenhuuhtoma perse. En päässyt lukioon enkä ammattikouluihin, hain neljälle eri linjalle ja kolmeen eri lukioon. Nyt olen 24-vuotias, työtön, kouluttamaton ja pikavippikierteeni vuoksi velkaa on kertynyt jo yli 40 tuhatta euroa.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:21"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:10"]Tosiaan, psykiatri jolla on psykoterapeutin koulutus voi myöskin antaa psykoterapiaa ja siitähän saa kuten tuossa todettiin, KELA-korvauksen. Toki siitä jää itsellekin vuosittain aikamoinen summa, mutta itse olen hyötynyt valtavasti terapiastani.
[/quote]
Kerrotko tarkemmin miten olet hyötynyt?
Ap.
[/quote]
Saanut mm.työkykyni takaisin. Oppinut itsestäni paljon' oppinut käyttämään saamiani työkaluja. Parisuhde parantunut jne.
Menkää ryhmäterapiaan, halvempaa.
Kosketusta saa halvemmalla vaikka hierojalta tai jostain meditatiivisesta hoidosta, esim. mulla osui silmään tällainen ilmoitus
http://www.jooga.fi/hoiva-shanti/meditative_healing/