45 min.terapiaa 80 euroa

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:47"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]

Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.

[/quote]

Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille syvimpiä tuntojani. Mitä jos kuolisin, niin joku muu saa käsiinsä nuo sydänverellä vuodatetut tekstit. Ei, sellaista en halua.

[/quote] Nyt nauroin. Sähän olisit tuolloin kuollut? Täytyy olla häpeäntunteen todella syvä, jos kuvittelee sen selviävän elossa vielä senkin jälkeen kun ihminen on jo kuollut :)[/quote]

Loogisesti ajateltuna asia voisi olla noin. Nappaan kuitenkin todellisen viestin: hän oikeastaan kertoo viestissään että hänen yksityisyyttään on rikottu jo nyt verisesti, ja siksi hän suojaa itseään muilta. Ihmisen on hyvä "omistaa" kärsimyksensä ennen kuin voi jakaa sen muiden kanssa. Tuossa ajatuksessa joku vieras astuu hänen sieluunsa ja mieleen ilman hänen lupaansa(eikä hän voi puolustaa itseään). Toisin sanoen joku pystyisi omistamaan hänet (elämäntarinan kautta) ennen kuin hän sai siihen itse mahdollisuutta. Tälläinen keittilpsykan pohdinta. Olen joskus tuntenut samoin.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:47"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]

Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.

[/quote]

Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille syvimpiä tuntojani. Mitä jos kuolisin, niin joku muu saa käsiinsä nuo sydänverellä vuodatetut tekstit. Ei, sellaista en halua.

[/quote] Nyt nauroin. Sähän olisit tuolloin kuollut? Täytyy olla häpeäntunteen todella syvä, jos kuvittelee sen selviävän elossa vielä senkin jälkeen kun ihminen on jo kuollut :)[/quote]

Läheinen ihmiseni sairasti syöpää ja tiesi menehtyvänsä. Kyllä hän järjesteli papereitaan ja heitti pois sellaista materiaalia, jota ei halunnut läheistensä käsiin. Minusta se on hyvin ymmärrettävää, ja minusta olisi ollut kiusallista, jos minä olisin joutunut vahingossa lukemaan jotain sellaista, mikä ei ole tarkoitettu minun luettavakseni. En halua, että kuvani tuosta ihmisestä välttämättä muuttuu, koska hän ei ole enää selittämässä menneitä asioita. Miksi muuten naurat sille, jos joku toinen tuntee häpeää? Mitä hauskaa siinä on?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:47"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]

Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.

[/quote]

Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille syvimpiä tuntojani. Mitä jos kuolisin, niin joku muu saa käsiinsä nuo sydänverellä vuodatetut tekstit. Ei, sellaista en halua.

[/quote] Nyt nauroin. Sähän olisit tuolloin kuollut? Täytyy olla häpeäntunteen todella syvä, jos kuvittelee sen selviävän elossa vielä senkin jälkeen kun ihminen on jo kuollut :)[/quote]

Loogisesti ajateltuna asia voisi olla noin. Nappaan kuitenkin todellisen viestin: hän oikeastaan kertoo viestissään että hänen yksityisyyttään on rikottu jo nyt verisesti, ja siksi hän suojaa itseään muilta. Ihmisen on hyvä "omistaa" kärsimyksensä ennen kuin voi jakaa sen muiden kanssa. Tuossa ajatuksessa joku vieras astuu hänen sieluunsa ja mieleen ilman hänen lupaansa(eikä hän voi puolustaa itseään). Toisin sanoen joku pystyisi omistamaan hänet (elämäntarinan kautta) ennen kuin hän sai siihen itse mahdollisuutta. Tälläinen keittilpsykan pohdinta. Olen joskus tuntenut samoin.

[/quote]

Miten tällainen ihminen sitten voisi työstää asiaansa terapeutin kanssa? Jos ei kykene ilmaisemaan itseään edes paperille, miten ihmeessä sitten tuntemattomalle ihmiselle?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:09"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:52"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja. [/quote] Kaikista asioista ei selviä kirjoittamalla. [/quote] Aika monista selviää. Itse olen kirjoittanut kirjeitä mm. ihmissuhdesotkuista, pettämisestä, pahoista ulkopuolisuudentunteista, häpeästä, riippuvuudesta, seksuaalisuuteni ongelmakohdista. Kaikkiin näihin on kirjoittaminen auttanut. Vaatiihan se tietenkin vilpitöntä yritystä ja aikaa, mutta ei terapiakaan kahdessa viikossa valmistu. Minulla on lisäksi ollut ihana ystävä, joka on osannut sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan kun olen kirjoittanut hänelle. Älä torju tunteitasi äläkä missään tapauksessa hyväksy tappiomielialaa. Kehitys ja kasvu ovat täysin mahdollisia jos et sulje niitä pois mielessäsi.[/quote] Niin että tosi raskaista asioista pääsee vain kirjoittamalla. Niinpä niin.

[/quote] No ainakin paremmin kuin vaan kategorisesti väittämällä että ei varmasti pääse. Niinpä niin. Minkälaista terapiaa omasta mielestäsi tarvitsisit? [/quote]

Harva tuntee kaikkia mahdollisia terapiasuuntauksia. Niihin ei voi tutustua käytännössä, kun ei ole varaa käydä tutustumiskäynneillä. Ihminen voi hyötyä monista erilaisista terapiasuuntauksista.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:29"]

Yksi järkyttävämpiä kokemuksia elämäni aikana on yksityisellä psykiatrilla käynti. Istuin siellä 45 minuuttia, psykiatri epäili ja kielsi asioita joita sanoin, vaikka psykologistieteellisesti ajatellen niistä voi olla monta mieltä. Sitten hän kuuntelun lomassa ääneen arvioi kelpaanko hänen potilaakseen vai en. Hän oli todella tyly ja kaukainen ja istui vain kirjoituspöytänsä takana blokkinsa kanssa. Kun aika tuli täyteen ja kyseessä oli ensimmäinen kertani yksityisellä terapeutilla YTHS:n jälkeen, luulin saavani laskun käteen. Mutta psykiatri katsoikin minua kuin pahinta roistoa ja alkoi vaatia käteismaksua (90e) euron kuvat silmissä. Sanoin ettei minulla ole niin paljon käteistä mukana ja tarvitsisin Kela-korvauksen ja sitten hän happamasti ja silmin nähden kettuuntuneena, kirjoitti minulle tilitiedot paperille. En koskaan enää mennyt kenellekään yksityiselle terapeutille, vaan palasin YTHS:lle, johon minulla sentään oli varaa. Tosin sekin oli aikamoista monologia, mutta psykiatri sentään kirjoitti tarvittaessa sairauslomia, kun taas tämä yksityinen psykiatri sanoi jo kättelyssä, ettei kirjoita sairauslomia. Yksityiseen psykiatriin sijoitetut rahat ovat elämäni huonoiten sijoitetut rahat. Harmittaa vielä 10 vuotta myöhemminkin.

[/quote]

Psykiatri ja psykoterapautti ovat eri asioita.

[/quote]

Mitä helvettiä nyt taas? YTHS:llä oleva psykiatrini suositteli psykiatrikaveriaan, joten menin tätä tapaamaan vai luuletko etten tiedä mitä olin tekemässä? Vastaanoton pitäjänä hänellä oli varmasti myös psykoterapeutin koulutus, mutta psykiatri hän nyt kuitenkin ensisijaisesti minulle oli!

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:00"]Huh huh. Ja mitä tuossa ajassa ehtii?
Jos alan purkamaan omia juttujani, en ehdi mitään.

[/quote]
No mietit etukäteen asiasi ja käyt vaikka 10 kertaa. Niiden kertojen välillä suurimmat oivallukset tulee, eikä aikaa tule tuhlattua joutaviin, kun ei rahat riitä pelkkään terapeutin vastustamiseen.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:00"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:47"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]

Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.

[/quote]

Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille syvimpiä tuntojani. Mitä jos kuolisin, niin joku muu saa käsiinsä nuo sydänverellä vuodatetut tekstit. Ei, sellaista en halua.

[/quote] Nyt nauroin. Sähän olisit tuolloin kuollut? Täytyy olla häpeäntunteen todella syvä, jos kuvittelee sen selviävän elossa vielä senkin jälkeen kun ihminen on jo kuollut :)[/quote]

Läheinen ihmiseni sairasti syöpää ja tiesi menehtyvänsä. Kyllä hän järjesteli papereitaan ja heitti pois sellaista materiaalia, jota ei halunnut läheistensä käsiin. Minusta se on hyvin ymmärrettävää, ja minusta olisi ollut kiusallista, jos minä olisin joutunut vahingossa lukemaan jotain sellaista, mikä ei ole tarkoitettu minun luettavakseni. En halua, että kuvani tuosta ihmisestä välttämättä muuttuu, koska hän ei ole enää selittämässä menneitä asioita. Miksi muuten naurat sille, jos joku toinen tuntee häpeää? Mitä hauskaa siinä on?
[/quote]

Minäkin oon katsonut ja karsinut arkaluonteisia papereita muuton yhteydessä. Kun kaikki jää perikunnalle elikä lapselleni sitten käsiin.
Ap.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:47"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]

Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.

[/quote]

Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille syvimpiä tuntojani. Mitä jos kuolisin, niin joku muu saa käsiinsä nuo sydänverellä vuodatetut tekstit. Ei, sellaista en halua.

[/quote] Nyt nauroin. Sähän olisit tuolloin kuollut? Täytyy olla häpeäntunteen todella syvä, jos kuvittelee sen selviävän elossa vielä senkin jälkeen kun ihminen on jo kuollut :)[/quote]

Läheinen ihmiseni sairasti syöpää ja tiesi menehtyvänsä. Kyllä hän järjesteli papereitaan ja heitti pois sellaista materiaalia, jota ei halunnut läheistensä käsiin. Minusta se on hyvin ymmärrettävää, ja minusta olisi ollut kiusallista, jos minä olisin joutunut vahingossa lukemaan jotain sellaista, mikä ei ole tarkoitettu minun luettavakseni. En halua, että kuvani tuosta ihmisestä välttämättä muuttuu, koska hän ei ole enää selittämässä menneitä asioita. Miksi muuten naurat sille, jos joku toinen tuntee häpeää? Mitä hauskaa siinä on?

[/quote]

Se on huvittavaa ihmiselle, joka ei ehkä tunne yhtä paljon häpeää. Varmaan sinäkin nauraisit jollekin muulle asialle, joka olisi jollekulle suuri ongelma, mutta omasta mielestäsi täysin turha ja haitallinenkin. Siinä on ehdottomasti jotain huvittavaa kun ihmiset kahlitsevat itsensä typeriin uskomuksiinsa. Nauru voi olla todella hyvä tapa nähdä tiettyjen haitallisten ja typerien olettamusten typeryys. Tämä taas motivoi ihmistä luopumaan typeristä olettamuksista. Toki on tosikoita, joita ei mikään naurata, mutta itse olen omalla kohdallani kokenut, että juuri nauramalla (hyväntahtoisesti) typeryyksille, on helppo tehdä ne "voimattomiksi".

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:37"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:04"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:52"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja. [/quote] Kaikista asioista ei selviä kirjoittamalla. [/quote] Aika monista selviää. Itse olen kirjoittanut kirjeitä mm. ihmissuhdesotkuista, pettämisestä, pahoista ulkopuolisuudentunteista, häpeästä, riippuvuudesta, seksuaalisuuteni ongelmakohdista. Kaikkiin näihin on kirjoittaminen auttanut. Vaatiihan se tietenkin vilpitöntä yritystä ja aikaa, mutta ei terapiakaan kahdessa viikossa valmistu. Minulla on lisäksi ollut ihana ystävä, joka on osannut sanoa oikeat asiat oikeaan aikaan kun olen kirjoittanut hänelle. Älä torju tunteitasi äläkä missään tapauksessa hyväksy tappiomielialaa. Kehitys ja kasvu ovat täysin mahdollisia jos et sulje niitä pois mielessäsi.[/quote] Niin että tosi raskaista asioista pääsee vain kirjoittamalla. Niinpä niin.

[/quote] Ajatus kirjoittamisessa on se, että kun analysoit itse omaa toimintaasi, pelkojasi, kipujasi, mikä nyt sitten se ongelma onkin, saat aivan saman avun kuin terapiasta terapeutin kanssa, koska itse sinun on ne sun ongelmasi ratkaistava vaikka puhuisitkin niistä terapeutille. Lisäksi puhumisessa on se ongelma, että avoimuuteen ja rehellisyyteen on siinä ainakin omasta mielestäni vaikeampi päästä kuin kirjoittamalla. Kun olet kirjoittanut jostain vaikeasta asiasta ja luet sitä tekstiä uudelleen, voit korjata sitä lähemmäs totuutta, aina uudelleen ja uudelleen. Tai voit aloittaa eri perspektiivistä ja kirjoittaa samasta asiasta uudelleen, jolloin se näyttäytyy erilaisena. Sulla täytyy olla pyrkimys totuuteen ja usko parempaan. Kun itse tunnistat itsessäsi ongelmallisia ajatusmalleja, jumittuneita olettamuksia jne, niistä on mahdollista päästä yli. Pitää uskoa ja olla vahva. Jokainen pystyy siihen itse, terapeutti voi auttaa ja nopeuttaa (jos on hyvä), mutta hyvä ystävä voi olla aivan yhtä hyvä ulkopuolinen näkökulma, ja ystävän puutteessa itsekin käy siihen rooliin kun uskaltaa vaan olla rehellinen.[/quote]

Aika monella terapiassa käyvällä on syvälle juurtunut häpeän tunne ja heikkouden tunne. Jos kokee voimakasta häpeää, tunteidensa ja ajatustensa näkeminen paperilla kankeasti kirjoitettuna vain lisää häpeän tunnetta. Noinko kömpelösti minä ilmaisen itseäni. Tuoko olen minä.

Kirjoitit myös, että "pitää uskoa ja olla vahva". Terapiaa tarvitsevan ongelma on, että hän ei usko eikä hän ole vahva. Hän on saattanut musertua palasiksi. Kun joku sanoo hänelle, että pitää olla vahva, niin se on aivan sama kuin sanoisi masentuneelle, että ota itseäsi niskasta kiinni. Niinhän sitä pitäisi tässä maailmassa olla vahva, mutta entäs jos ei ole. Minä uskon, että joskus vasta olemalla heikko ja musertumalla, voi alkaa rakentaa murusista jotain uutta ja kaunista mosaiikkia. Siihen tarvitaan opastusta ja apua. Yksin ei tarvitse jaksaa eikä osata kaikkea.

[/quote] Samaa mieltä siitä, että vahvuus voi olla joskus vaikea omaksua, mutta kun se on pakko jos haluaa tilanteensa muuttuvan. Ei se terapeuttikaan pysty sitä uskoa potilaan päähän takomaan jos ei se potilas itse ole valmis hyväksymään, että pää on saatava pois hiekasta ja se vahvuus ja usko parempaan vaan kehitettävä jostain. Minä uskon, että meistä jokaisesta löytyy kyllä vahvuus kun päätämme niin. Tietenkin se tulee usein juuri haavoittuvuuden kautta, ja siksihän terapia aloitetaankin, että on avuntarve. Terapiamuoto on sitten vapaavalintainen. [/quote]

Tässä asiassa olen lievästi eri mieltä. Minulle elämä ja terapiakin on opettanut, että vasta kun annan itselleni luvan olla heikko, niin vasta sen jälkeen toipuminen on voinut alkaa. Siihen asti yritin hampaat irvessä olla vahva... mutta kun en ollut. En, vaikka mitä olisin tehnyt. Nyt myönnän reilusti, että olen heikko. Minun ei tarvitse jaksaa, pystyä, päteä eikä osata. Minä olen hyvä tällaisena kuin olen.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:29"]

Yksi järkyttävämpiä kokemuksia elämäni aikana on yksityisellä psykiatrilla käynti. Istuin siellä 45 minuuttia, psykiatri epäili ja kielsi asioita joita sanoin, vaikka psykologistieteellisesti ajatellen niistä voi olla monta mieltä. Sitten hän kuuntelun lomassa ääneen arvioi kelpaanko hänen potilaakseen vai en. Hän oli todella tyly ja kaukainen ja istui vain kirjoituspöytänsä takana blokkinsa kanssa. Kun aika tuli täyteen ja kyseessä oli ensimmäinen kertani yksityisellä terapeutilla YTHS:n jälkeen, luulin saavani laskun käteen. Mutta psykiatri katsoikin minua kuin pahinta roistoa ja alkoi vaatia käteismaksua (90e) euron kuvat silmissä. Sanoin ettei minulla ole niin paljon käteistä mukana ja tarvitsisin Kela-korvauksen ja sitten hän happamasti ja silmin nähden kettuuntuneena, kirjoitti minulle tilitiedot paperille. En koskaan enää mennyt kenellekään yksityiselle terapeutille, vaan palasin YTHS:lle, johon minulla sentään oli varaa. Tosin sekin oli aikamoista monologia, mutta psykiatri sentään kirjoitti tarvittaessa sairauslomia, kun taas tämä yksityinen psykiatri sanoi jo kättelyssä, ettei kirjoita sairauslomia. Yksityiseen psykiatriin sijoitetut rahat ovat elämäni huonoiten sijoitetut rahat. Harmittaa vielä 10 vuotta myöhemminkin.

[/quote]

Psykiatri ja psykoterapautti ovat eri asioita.

[/quote]

Mitä helvettiä nyt taas? YTHS:llä oleva psykiatrini suositteli psykiatrikaveriaan, joten menin tätä tapaamaan vai luuletko etten tiedä mitä olin tekemässä? Vastaanoton pitäjänä hänellä oli varmasti myös psykoterapeutin koulutus, mutta psykiatri hän nyt kuitenkin ensisijaisesti minulle oli!

[/quote]

Niin? Edelleen psykiatri on eri asia kuin psykoterapeutti. Psykiatrikin voi pitää vastaanottoa. Psykoterapeutti voi myös pitää vastaanottaa. Se, että sinulle on osunut huono yksityinen PSYKIATRI ei tarkoita, etteikö jokin yksityinen PSYKOTERAPEUTTI voisi olla hyödyllinne. Lisäksi on erikseen vielä psykologit.

Eli psykiatri on lääkäri. Hänellä voi olla vastaanotto jonne voi mennä mielensairauksien takia. Hän voi kirjoittaa lääkkeitä. Hän ei kuitenkaan välttämättä ole PSYKOTERAPEUTTI.

Psykoterapeutti pitää psykoterapiaa, johon on erillinen koulutus.

Psykologi taas on lukenut psykologiaa, muttei ole lääkäri eikä psykoterapeutti (välttämättä).

Minusta on kyllä hassua jos joku pelkää papereidensa (tai tiedostojensa) päätyvän kuoleman jälkeen vääriin käsiin. Onko tämä pelko todella perusteltu? Suurin osa peloistahan on sellaisia, ettei niiden toteutumisestakaan seuraa mitään oikeaa vaaraa, kuten nälkää, vilua tai petoeläimiä, mutta ihmiset omassa päässään rakentelevat peloista suuria ja mahtavia, vaikka ne ovat täysin mitättömiä. Jos pelkää nyt vaikka postuumia maineenmenetystä, silloin pitää miettiä onko siinä oikeasti mitään järkeä, että rajoittaa elämäänsä ja vaikkapa terapiamahdollisuuksiaan tuollaisen pelon takia. Minusta ei ole, ja olen aika pelokas ihminen itsekin.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:00"]

Huh huh. Ja mitä tuossa ajassa ehtii? Jos alan purkamaan omia juttujani, en ehdi mitään.

[/quote]  No ei paha jos miettii lääkärien palkkoja. Esim just mennellä viikolla, vast otto kesti alle 10 min ja palkkio oli yli 80e!

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:01"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:47"] [quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:37"]

Kirjoita itsellesi kirje, jossa ihan oikeasti kerrot omat ongelmasi. Tai kuvittele kirjoittavasi se kirje vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Kirjoita niin avoimesti kuin voit. Pidä viikko taukoa ja lue se kirje, taas avoimella mielellä ja katso mitä vääriä ja itsellesi haitallisia olettamuksia ja pelkoja se sisältää. Ole rohkea ja uskalla ajatella toisin kuin ennen. No pain, no gain. Ja kasvu vaatii kasvukipuja.

[/quote]

Minä en ainakaan halua kirjoittaa paperille syvimpiä tuntojani. Mitä jos kuolisin, niin joku muu saa käsiinsä nuo sydänverellä vuodatetut tekstit. Ei, sellaista en halua.

[/quote] Nyt nauroin. Sähän olisit tuolloin kuollut? Täytyy olla häpeäntunteen todella syvä, jos kuvittelee sen selviävän elossa vielä senkin jälkeen kun ihminen on jo kuollut :)[/quote]

Loogisesti ajateltuna asia voisi olla noin. Nappaan kuitenkin todellisen viestin: hän oikeastaan kertoo viestissään että hänen yksityisyyttään on rikottu jo nyt verisesti, ja siksi hän suojaa itseään muilta. Ihmisen on hyvä "omistaa" kärsimyksensä ennen kuin voi jakaa sen muiden kanssa. Tuossa ajatuksessa joku vieras astuu hänen sieluunsa ja mieleen ilman hänen lupaansa(eikä hän voi puolustaa itseään). Toisin sanoen joku pystyisi omistamaan hänet (elämäntarinan kautta) ennen kuin hän sai siihen itse mahdollisuutta. Tälläinen keittilpsykan pohdinta. Olen joskus tuntenut samoin.

[/quote] Miten tällainen ihminen sitten voisi työstää asiaansa terapeutin kanssa? Jos ei kykene ilmaisemaan itseään edes paperille, miten ihmeessä sitten tuntemattomalle ihmiselle? [/quote]

Analysoinhan minäkin häntä vain parista lauseesta. Taitava terapeutti pystyy sellaiseen ja ohjaamaan potilasta sen mukaan. Toisaalta puhuminen ei ole ainoa tapa hoitaa ihmistä tai pakottaminen ilmaisemaan itseään. Hänen kohdallaan riittäisi, joku joka on läsnä ja jolta voi tarvittaessa kysyä jotain tai puhua. Pelkkä kosketuskin lisää turvan tunnetta, mutta en tiedä onko sitä missään terapiassa. Toisaalta elämän saaminen urilleen, esim. työn tekeminen, on myös hoitavaa. Nämä ympärillä olevat asiat tukevat sitä yksilön ongelman ratkaisua.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:11"]

Minusta on kyllä hassua jos joku pelkää papereidensa (tai tiedostojensa) päätyvän kuoleman jälkeen vääriin käsiin. Onko tämä pelko todella perusteltu? Suurin osa peloistahan on sellaisia, ettei niiden toteutumisestakaan seuraa mitään oikeaa vaaraa, kuten nälkää, vilua tai petoeläimiä, mutta ihmiset omassa päässään rakentelevat peloista suuria ja mahtavia, vaikka ne ovat täysin mitättömiä. Jos pelkää nyt vaikka postuumia maineenmenetystä, silloin pitää miettiä onko siinä oikeasti mitään järkeä, että rajoittaa elämäänsä ja vaikkapa terapiamahdollisuuksiaan tuollaisen pelon takia. Minusta ei ole, ja olen aika pelokas ihminen itsekin.

[/quote]

Se pelko itsessään on osa ongelmaa. Jos sitä ei olisi niin ei olisi tarvetta terapiaankaan. Siksi pelon vähättely ei ole oikea tapa lähteä liikkeelle. Monilla on epäloogisia pelkoja, mutta niiden taustat on purettava ennen kuin päästään asian ytimeen.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:27"]

Kelan korvauksen jälkeen itselle jää maksettavaa 18e / kerta. Käyntejä kuukaudessa kahdeksan, on se silti opiskelijalle kova hinta. Mutta minkäs teet, enpä pärjäisi ilmankaan.

[/quote]

Aikuisella jää noin 60e maksettavaa...

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:18"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:27"]

Kelan korvauksen jälkeen itselle jää maksettavaa 18e / kerta. Käyntejä kuukaudessa kahdeksan, on se silti opiskelijalle kova hinta. Mutta minkäs teet, enpä pärjäisi ilmankaan.

[/quote]

Aikuisella jää noin 60e maksettavaa...
[/quote]

Pelkkä haastattelu on myös saman verran ja siihenkin on satsattava.
Miinukselle mennään.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:29"]

Yksi järkyttävämpiä kokemuksia elämäni aikana on yksityisellä psykiatrilla käynti. Istuin siellä 45 minuuttia, psykiatri epäili ja kielsi asioita joita sanoin, vaikka psykologistieteellisesti ajatellen niistä voi olla monta mieltä. Sitten hän kuuntelun lomassa ääneen arvioi kelpaanko hänen potilaakseen vai en. Hän oli todella tyly ja kaukainen ja istui vain kirjoituspöytänsä takana blokkinsa kanssa. Kun aika tuli täyteen ja kyseessä oli ensimmäinen kertani yksityisellä terapeutilla YTHS:n jälkeen, luulin saavani laskun käteen. Mutta psykiatri katsoikin minua kuin pahinta roistoa ja alkoi vaatia käteismaksua (90e) euron kuvat silmissä. Sanoin ettei minulla ole niin paljon käteistä mukana ja tarvitsisin Kela-korvauksen ja sitten hän happamasti ja silmin nähden kettuuntuneena, kirjoitti minulle tilitiedot paperille. En koskaan enää mennyt kenellekään yksityiselle terapeutille, vaan palasin YTHS:lle, johon minulla sentään oli varaa. Tosin sekin oli aikamoista monologia, mutta psykiatri sentään kirjoitti tarvittaessa sairauslomia, kun taas tämä yksityinen psykiatri sanoi jo kättelyssä, ettei kirjoita sairauslomia. Yksityiseen psykiatriin sijoitetut rahat ovat elämäni huonoiten sijoitetut rahat. Harmittaa vielä 10 vuotta myöhemminkin.

[/quote]

Psykiatri ja psykoterapautti ovat eri asioita.

[/quote]

Mitä helvettiä nyt taas? YTHS:llä oleva psykiatrini suositteli psykiatrikaveriaan, joten menin tätä tapaamaan vai luuletko etten tiedä mitä olin tekemässä? Vastaanoton pitäjänä hänellä oli varmasti myös psykoterapeutin koulutus, mutta psykiatri hän nyt kuitenkin ensisijaisesti minulle oli!

[/quote]

Niin? Edelleen psykiatri on eri asia kuin psykoterapeutti. Psykiatrikin voi pitää vastaanottoa. Psykoterapeutti voi myös pitää vastaanottaa. Se, että sinulle on osunut huono yksityinen PSYKIATRI ei tarkoita, etteikö jokin yksityinen PSYKOTERAPEUTTI voisi olla hyödyllinne. Lisäksi on erikseen vielä psykologit.

Eli psykiatri on lääkäri. Hänellä voi olla vastaanotto jonne voi mennä mielensairauksien takia. Hän voi kirjoittaa lääkkeitä. Hän ei kuitenkaan välttämättä ole PSYKOTERAPEUTTI.

Psykoterapeutti pitää psykoterapiaa, johon on erillinen koulutus.

Psykologi taas on lukenut psykologiaa, muttei ole lääkäri eikä psykoterapeutti (välttämättä).

[/quote]

Kiitos hienosta luennosta. Olen itse nykyään psykologi ja harkitsen psykoterapeutin opintoja, joten tiedän ilman sinun sepustuksiasi eron. Vielä kerran, hän oli psykiatri + psykoterapeutti minun tapauksessani enkä mielestäni puhunut muusta kuin omasta tapauksestani. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:11"]Kaksi kertaa viikossa parin vuoden ajan. Jokainen voi tehdä laskutoimituksen loppusummasta.
[/quote]

Ja Kela maksaa. Eli siis kaikki maksaa ja lihottaa terapeuttien tilejä. Kiva! Usein kun nämä ammattilaiset ovat kuuleman mukaan ihan tyhjänpäiväisiä hymistelijöitä. Toisaalta terapoitavan odotukset ovat ylisuuret, moni kun ei vain tajua että itse on itsensä parannettava... (Erään mt-potilaan blogista napattua - vuosia eri hoidoissa ja terapioissa ravattuaan hän jossain vaiheessa oli tajunnut että itsekin on tehtävä töitä jos parantua haluaa.. Ei vttu, millähän summilla kustannamme tällaisten reppanoiden rupattelutuokioita vuodessa??)

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:39"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:11"]Kaksi kertaa viikossa parin vuoden ajan. Jokainen voi tehdä laskutoimituksen loppusummasta.
[/quote]

Ja Kela maksaa. Eli siis kaikki maksaa ja lihottaa terapeuttien tilejä. Kiva! Usein kun nämä ammattilaiset ovat kuuleman mukaan ihan tyhjänpäiväisiä hymistelijöitä. Toisaalta terapoitavan odotukset ovat ylisuuret, moni kun ei vain tajua että itse on itsensä parannettava... (Erään mt-potilaan blogista napattua - vuosia eri hoidoissa ja terapioissa ravattuaan hän jossain vaiheessa oli tajunnut että itsekin on tehtävä töitä jos parantua haluaa.. Ei vttu, millähän summilla kustannamme tällaisten reppanoiden rupattelutuokioita vuodessa??)
[/quote]

Se on niin kiinni ihmisestä että syistä miksi mennään terapiaan.
Tuntuu siltä ettei kaikilla niin vakavia juttuja ole.
Eräällä kuntoutuskurssilla oli nainen joka joutui pilkkomaan leipää erästä tilaisuutta varten ja se oli todella traumatisoivaa.. .

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 19:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 16:11"]Kaksi kertaa viikossa parin vuoden ajan. Jokainen voi tehdä laskutoimituksen loppusummasta. [/quote] Ja Kela maksaa. Eli siis kaikki maksaa ja lihottaa terapeuttien tilejä. Kiva! Usein kun nämä ammattilaiset ovat kuuleman mukaan ihan tyhjänpäiväisiä hymistelijöitä. Toisaalta terapoitavan odotukset ovat ylisuuret, moni kun ei vain tajua että itse on itsensä parannettava... (Erään mt-potilaan blogista napattua - vuosia eri hoidoissa ja terapioissa ravattuaan hän jossain vaiheessa oli tajunnut että itsekin on tehtävä töitä jos parantua haluaa.. Ei vttu, millähän summilla kustannamme tällaisten reppanoiden rupattelutuokioita vuodessa??)

[/quote]

Kelan osio tuossa palkan maksussa on pieru saharassa. Kuitenkin tuo on hoitotahojen epäonnistuminen jos he eivät kykene saamaan ihmistä ymmärtämään edes sitä konseptia että ihminen itse on pää-osassa itsensä paranemisessa. Tulnekin siihen johtopäätökseen että mahdollisimman normaali elämä ja ihmissuhteet parantavat parhaiten. Mielenterveyshoito on illuusio. Kaikista eniten ihmetystä minullakin nostatti nuo summat jota pyydetään noista käynneistä. Messevä lompakko terapeuteilla, jos tuntipalkka 80 euroa.