4-vuotias nukkuu vielä vanhempien sängyssä

Mä muistan aina sen kuin mua pelotti yöllä. Äidin viereen ei saanut mennä tai jos joskus sai niin äiti tuhisi vihaisena. Muistan kyllä kuinka ihanaa se oli sinne sänkyyn päästä, kun ei enää pelottanut. Tosin syyllisyyshän siitä tuli, kun tiesi ettei äiti mua sinne halunnut ja että en osannut olla tarpeeksi iso tyttö. Pelko kun ei kadonnut vain sillä, että äiti sanoi ettei pimeässä mitään ole.

Omani päästän aina sänkyyn jos he sitä tarvitsevat. Kyllähän se joskus ärsyttää, mutta silloin pakotan itseni muistamaan miltä se tuntui olla yksin sängyssä pimeässä ja pelätä. Ei ärsytä enää niin paljon. Ja ärsytys vähenee vielä enemmän kun lapsi sanoo, että on ihanaa kun saa tulla nukkumaan meidän keskelle, uni tulee heti ja on turvallista. Mun hommani on tuoda turvaa lapsen elämään, joskus se ärsyttää ja on epämukavaa, mutta itsepä olen lapseni tähän maailmaan tehnyt.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 15:22"]

Mä muistan aina sen kuin mua pelotti yöllä. Äidin viereen ei saanut mennä tai jos joskus sai niin äiti tuhisi vihaisena. Muistan kyllä kuinka ihanaa se oli sinne sänkyyn päästä, kun ei enää pelottanut. Tosin syyllisyyshän siitä tuli, kun tiesi ettei äiti mua sinne halunnut ja että en osannut olla tarpeeksi iso tyttö. Pelko kun ei kadonnut vain sillä, että äiti sanoi ettei pimeässä mitään ole.

Omani päästän aina sänkyyn jos he sitä tarvitsevat. Kyllähän se joskus ärsyttää, mutta silloin pakotan itseni muistamaan miltä se tuntui olla yksin sängyssä pimeässä ja pelätä. Ei ärsytä enää niin paljon. Ja ärsytys vähenee vielä enemmän kun lapsi sanoo, että on ihanaa kun saa tulla nukkumaan meidän keskelle, uni tulee heti ja on turvallista. Mun hommani on tuoda turvaa lapsen elämään, joskus se ärsyttää ja on epämukavaa, mutta itsepä olen lapseni tähän maailmaan tehnyt.

[/quote]

Mullekin turvan antaminen on tärkeää. Itseasiassa minun ja mieheni ykkös kasvatusperiaate on antaa lapsillemme mahdollisimman hyvä perusturvallisuuden tunne. Millään muulla ei ole niin väliä. Lapsi pärjää elämässään, kun sisällä on hyvä olla. Itselläni oli lapsena ja edelleen huono turvallisudentunne, ja tiedän, millaista kärsimystä se on. Iso vaikutus elämään.

Itsellänikin sama ongelma. Lapsilla sängyt meidän huoneessa, tulevat kuitenkin mun viereen nukkumaaan.
Siirrän omaan sänkyyn, nukahdan, ja herään kun viereen tullaan taas.
Lapset 3,5v ja 1v9kk.
Asutaan kolmiossa, nyt olisi vain pakko tehdä toisesta huoneesta lastenhuonetta ja siirtää sängyt sinne, mutta...
Muistan miten itselläni oli pienenä hyvin viökas mielikuvitus. Vanhempien sänkyym ei saanut mennä, painajaisenkin jälkeen jos yritti itkien päästä turvaan kannettiin vain omaan sänkyyn...
Vihasin sitä yksinoloa öisin. (Vaikka nukuin samassa huoneessa isoveljen kanssa, wihän siitä ollut iloa kun se nukkui omassa sängyssä ja minä pelkäsin omassani...)
Nyt olen vähän kahden vaiheilla, kun toisaalta haluaison laittaa muksut nukkumaan omaan huoneeseen, mutta toisaalta en halua että heistä tuntuu samalta kuin minusta pienenä...

Up

Meidän kuopus aloitti vieressä nukkumisen 4-vuotiaana. Aikaisemmin nukkui hyvin omassa sängyssään omassa huoneessaan.

Lapsi itse kertoo, että pelkää nukkua yksin ja itkee hysteerisenä jos viedään takaisin omaan sänkyyn (no, ei kylläkään viedä). Pelkää pimeää, varjoja, ääniä, kaikkea mikä ruokkii mielikuvitusta.

Nukkukoon välissä, tuskinpa tekee sitä kauaa.

Meidän 5v nukkuu usein meidän keskessä. Ikinä ei olla pakotettu omaan sänkyyn. Toisinaan haluaa jo itse omaan huoneeseen nukkumaan.

Meille tämä järjestely sopii.

4vuotias ymmärtää jo puhetta...

Sama ongelma meillä. 4v ei ole vielä kertaakaan suostunut nukkumaan omassa sängyssä. Lapsella on oma huone jossa myös oma sänky. Huoneessaan kyllä leikkii yms mutta ei nuku! Aikuisten huoneeseen ei mahdu lapsen sänky, eli se ei ole vaihtoehto. Vinkkejä otetaan vastaan kun huudattamallakaan ei viitsisi.. Vai onko se ainoa vaihtoehto?

sama ongelma täällä. liki joka yö köpii tuo vajaa 4v meidän sänkyyn. :/ keskusteltu useaan kertaan. en tiedä mitä keksisi..

Voihan se olla suhteelle stressaavaa, kuitenkin asiantuntijoiden mukaan vieressä nukkuminen on lapsen parhaaksi, jos lapsi sitä kaipaa. N. 5-vuotiaaksi se on hyvästä!

Viet omaan sänkyyn ja kiellät tulemasta. Jollei usko niin tee tottelemattomuus epämiellyttäväksi jotta totteleminen rupeaa maistumaan...

Vanha kiinalainen sanonta toimii tähän. Tarjoa hänelle kuolema niin hän tyytyy kuumeeseen... Vaatii selkärankaa mutta kun napakasti tekee niin ongelma loppuu nopeasti. Se miten edellämainittua sanontaa sovellat käytäntöön onkin oma asiasi mutta idea toimii juuri noin.

Meillä nukkuu 5-vuotias meidän sängyssä. Joskus harvoin omassa huoneessaaan mutta useimmiten meidän vieressä. Samoin nukkui 10-vuotias varmaan seitsemän vuotiaaksi saakka. Ei haittaa yhtään, saavat nukkua niin pitkään kuin haluavat. Viimeistään armeijassa sitten vierottuu ;)

Heh, mun 7- , 9- ja 12-vuotiaat siskot nukkuu vielä vanhempiensa kanssa samassa sängyssä :-D

Siirtäkää sänky samaan huoneeseen vanhempien sänkyyn kiinni.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:35"]Heh, mun 7- , 9- ja 12-vuotiaat siskot nukkuu vielä vanhempiensa kanssa samassa sängyssä :-D
[/quote]

Niin ja jos ahdasta on niin isä tai äiti menee toiseen huoneeseen. Ja eivät silti ole mitään "mamman poikia", päivisin ollaan niin kovista että ;-)

Antakaa nukkua vielä. Jos tarve lapsella on, niin miksi kieltää? Eihän enää kömmi viereen, kun on tarpeeksi iso. Meillä 3-vuotias kömpii öisin viereen, enkä näe mitään syytä, miksei hän voisi niin tehdä. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:32"]

Meillä nukkuu 5-vuotias meidän sängyssä. Joskus harvoin omassa huoneessaaan mutta useimmiten meidän vieressä. Samoin nukkui 10-vuotias varmaan seitsemän vuotiaaksi saakka. Ei haittaa yhtään, saavat nukkua niin pitkään kuin haluavat. Viimeistään armeijassa sitten vierottuu ;)

[/quote]

Terveiset neljätoistavuotiaan äidiltä :)

Poika ei vaan tajua, minkä takia äitin tarvii nukkua isossa sängyssä yksin. Kyllä sinne yksi äitinpikkupoika mahtuu. Terveisiä vaan tulevalla tyttöystävälle ja miniäkokelaalle...

Niin, pelottelulla ja läheisyyden kieltämisellä saadaan aikaan reippaita ja tervepäisiä lapsia. Eikun...,

No niinkuin Tossa jo sanottiin 4v. Ymmärtää puhetta. Meillä 5v. Nukkuu omassa huoneessa yläkerrassa ja me alakerrassa. Mennään yhdessä yläkertaan, luetaan iltasatu ja sit vanhempi palaa alakertaan. Joskus pienempänä 3-4v. Saattoi joskus tulla kesken yön alas jos oli herännyt ja luuli, että on aamu. Lapselle todettiin vaan, että nyt on yö takas nukkumaan ja ihan tyytyväisenä tallusti takaisin omaan huoneeseen. Tässä toki poikkeuksena Se, että ollaan siirrytty nukkumaan omaan huoneeseen jo viimeistään 1v., eikä annettu nukkua samassa huoneessa taaperoksi ja leikki-ikäiseksi asti. Jokaisella on oma sänky ja jokainen nukkuu omassa sängyssä. Missä välissä vietetään sitä vähää pariauhdeaikaa jos lapset nukkuvat samassa sängyssä pahimmassa tapauksessa vielä kouluikäisenä? Lapset ovat meille kaikki kaikessa, mutta miehen kanssa olemme päättäneet, että olemme oikeutettuja myös pari suhteeseen ja seksielämään vaikka ollaankin äiti ja isä.

Vielä sitä aikaa kaipaa kun lapset kömpii viereen. Miksi lapset pitäisi itsenäistää mahdollisimman pian? Omaan huoneeseen yksin heti kun mahdollista, miksi? Meillä ainakin nukkuu neljä vuotias vielä vieressä, ihan siitä syystä että haluaa. Isommatkin silloin tällöin. Esim. Jos nähneet pahaa unta tai muuten vaan tekee mieli tulla äitin viereen. Itse en pienenä saanut mennä vanhempien viereen vaikka oli sairaana ja se tuntui pahalta!