4,5 vuotta epäonnistuneita laihdutus yrityksiä, joko saa luovuttaa? Mitat 161cm ja 96kg epätoivo ja itku päivittäistä
5kg lähti kesällä vahingossa, syynä varmaan helle.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sulla on ongelma? Syötkö jonkun ohjelmanmukaisesti etkä siltikään laihdu? Vai syöt tai juot liikaa/vääriä ruokia?
Syön lopulta liikaa. Ilmeisesti en kestä epämukavuutta ja motivaatio katoaa matkan varrella. Sitten kun näkee ympäriinsä hoikkia naisia ja sitten kateus nostaa päätään ja valun itsesääliin ja löydän itseni ahmimasta kaikkea hyvää. Siinä se laihdutus loppuu.
Tätä samaa 4,5 vuotta, jatkuva kierre.Kun en Mieti painoa ja laihduttamista, niin olen iloinen, ei kateutta tai itsesääliä. Mutta kun menen puntarilla, niin huomaan että paino on noussut tuona iloisena ja tyytyväisenä aikana.
Ap
Kuulostaa siltä, että ravitsemusterapeutin/personal trainerin/lääkkeen sijasta sun kannattaisi laittaa rahasi kunnolliseen terapiaan. Tai jos se on liian kallista, niin ensisijaisesti yrittää saada mielenterveyttä parempaan kuosiin.
Tämä video neuvoo, miten voi opetella kestämään epämukavuutta, ja samalla naisella näyttää olevan muitakin hyviä videoita tunteidensäätelystä ja sen semmoisesta.
Katsoin, miten tuon pitäisi estää mun syöminen?
Ap
No itse sanoit, ettet kestä epämukavuutta ja dieetti loppuu. Toi video opettaa, miten kestät epämukavuutta. Opettele säätelemään niitä tunteita, jotka vaikuttavat dieetin loppumiseen tai terveellisten elämäntapojen katoamiseen.
Pienempiin annoksiin tottuu hitaasti, sitten täyttyy maha vähemälläkin, mutta tuo vie aikaa kauan.
Ei sitä nälkää tartte nähdä kokoaikaa todellakaan,varsinkin kun tottuu oikean kokoisiin annoksiin niin paino tippuu itsestään.
Ap iloitse siitä, että olet terve ja elossa ja elä elämääsi. Ei aikaa kannata käyttää jonkun niin yhdentekevän kuin painon märehtimiseen.
Terapiasta on apua. Opit hyväksymään itsesi ja tunteesi, ymmärrät mitä tyhjyyttä täytät syömällä ja mitä muita tapoja voisi olla parantaa oloaan.
Läskihullu lauantaitrollaa taas. 0/5
Vierailija kirjoitti:
Ap iloitse siitä, että olet terve ja elossa ja elä elämääsi. Ei aikaa kannata käyttää jonkun niin yhdentekevän kuin painon märehtimiseen.
Kun annan asian olla ja keskityn kaikkiin hyviin asioihin positiivisesti, niin parin kuukauden päästä huomaan että paino on noussut.
Esim viime keväänä pidin 2 kk tauon laihdutuksesta, elin elämääni, liikuin ,yksin ja lasten kanssa, harrastin, ajattelin positiivisesti itsestäni--->erehdyin puntarille ja paino oli noussut 5kg. Itku ja ahdistus ja itseinho iski taas ja negatiiviset ajatukset elämästä.
Mä niin tiedän ton tunteen!
Olen käyttänyt mysimbaa kauan ja laihtunut reilusti yli 20 kiloa. Mulla oli alkujaan suunnilleen samat mitat kun sulla. Olen 3 senttiä sinua pitempi mutta lähtöpaino oli samaa luokkaa.
Nyt 76 kiloa. Vielä on matkaa mutta nautin elämästä jo nyt ihan eri tavalla.
Mieliteot on pois. Voin keskittyä ihan muuhun kun ruoka ei pyöri mielessä koko ajan. Laihdutus on mahdotonta jos koko ajan tekee mieli syödä ja varsinkin syödä liikaa.
Nyt voin tehdä oikeita valintoja. Hitaasti on paino tippunut itseltäni mutta en laske kaloreita tai mitään.
Olin silloin jo niin loppu kun mysimban aloitin ja muistan kunnekan pillerin otin ja aattelin että en jaksa enää yrittää laihdutusta. Syön mitä syön ja jos ei lääke auta niin sitten olen loppuelämäni lihava ja onneton.
Muutaman viikon päästä kun ylläpitoannos oli saavutettu (ajattelin jo että ei toimi minulla tämäkään) niin mieliteot olivat poissa!
Se tunne olinihan uskomaton! Voin mennä kauppaan nälkäisenä eikä tee edes tiukkaa sortua mihinkään. Ajattelen että ostan munkin mutta sitten tulee että no en kyllä osta kun ei ole mikään pakko syödä sitä. Itse lääke ei siis laihduta mutta se vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen ja vie nautinnon syömisestä. Tämä kuulemma auttaa myös lopettamaan tupakoinnin ja alkokaan ei maistu jos se on ollut mielitekojen joukossa. Näistä ei omaa kokemusta kun en kumpaakaan himoinnut. Alkoa otan pari kertaa vuodessa ja näin teen edelleen.
Mieliala on muutenkin kasvanut laihtumisen myötä. Olen saanut elämäniloni takaisin ja tavata taas ihmisiä kun sitäkin välttelin lihavana.
Kokeile jotakin laihdutyslääkettä!
Mysimbaan tuli kela korvattavuuskin nyt kuun alusta. 109 euroa maksaa ilman korvausta. Hintakin on tippunut siitä 130 eurosta mitä maksoi joskus. Ite en täytä enää kriteereitä eli en saa kelakorvausta mutta maksan satasen kuussa mielelläni tästä olosta!
Muitakin on kuin mysimba. Varmasti löytyy sopiva lääke sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Ap iloitse siitä, että olet terve ja elossa ja elä elämääsi. Ei aikaa kannata käyttää jonkun niin yhdentekevän kuin painon märehtimiseen.
Jos ap on vielä terve niin ei ole kauaa. Ei se ylipaino ole vain ns ulkonäköhaitta. Kyllä se on terveydelle haitallisia. Pieni ylipaino nyt ei vaikuta suuntaan tai toiseen jos syö terveellistä ja monipuolista ruokaa eikä kaikki ole keskivartalossa mutta suuri ylipaino kuormittaa koko elimistöä.
Vaikuttaa myös mielialaan.
T: edellinen kirjoittaja joka laihtui mysimban avulla
Vierailija kirjoitti:
Ozempic-lääke käyttöön, niin alkaa paino pudota.
Auttaako tämä siihen henkisesti tyhjään oloon ja ahdistukseen mihin moni (ei kaikki) ylipainoinen syö?
Mulla sama juttu. Olen 26 vuotias ja yrittänyt laihduttaa n. 10 vuotta. Olen tunnesyöjä, mun elämä on ollut rankka ja herkut ollut lohduttaja. Nyt yritän taas elämäntapamuutosta, mutta vaikeaa se on... Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ozempic-lääke käyttöön, niin alkaa paino pudota.
Auttaako tämä siihen henkisesti tyhjään oloon ja ahdistukseen mihin moni (ei kaikki) ylipainoinen syö?
Jos ahdistaa ja masentaa niin hommaa mielialalääkitys.
Mulla on ssri lääkitys, joka laskee ruokahalua.
Laihduttaminen on hyödytöntä koska sen tuoma painonpudotus on väliaikaista. Älä ajattele sitä dieettinä vaan elämäntapamuutoksena. Muutosten täytyy olla pysyviä jotta tuloksetkin ovat.
Annoit itse jo hyvin vinkin tuossa kun viittasit siihen miten purat epämiellyttäviä tunteita syömällä "kaikkea hyvää". Mikä tekee siitä hyvästä "hyvää"? Veikkaan että sokeri.
Ihan sama kuinka paljon käyt salilla tai lasket kaloreita tai seuraat ohjelmia. Niin kauan kuin ylläpidät hiilariaddiktiota sama rumba jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Olen 26 vuotias ja yrittänyt laihduttaa n. 10 vuotta. Olen tunnesyöjä, mun elämä on ollut rankka ja herkut ollut lohduttaja. Nyt yritän taas elämäntapamuutosta, mutta vaikeaa se on... Tsemppiä!
Kiitos. Minullakin alkaa tuntuu, että turhaa tämä jatkuva yrittäminen on, aina repsahtaa ja repsahtaa, max 3kg saa pois.
En tiedä pitäisikö suosiolla alkaa vaan elämään ilman vaakaa ja kokovartalopeiliä.
Elää elämää iloisesti, vaikka sillä tavoin lihon vain lisää ja lisää
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap iloitse siitä, että olet terve ja elossa ja elä elämääsi. Ei aikaa kannata käyttää jonkun niin yhdentekevän kuin painon märehtimiseen.
Kun annan asian olla ja keskityn kaikkiin hyviin asioihin positiivisesti, niin parin kuukauden päästä huomaan että paino on noussut.
Esim viime keväänä pidin 2 kk tauon laihdutuksesta, elin elämääni, liikuin ,yksin ja lasten kanssa, harrastin, ajattelin positiivisesti itsestäni--->erehdyin puntarille ja paino oli noussut 5kg. Itku ja ahdistus ja itseinho iski taas ja negatiiviset ajatukset elämästä.
Näin se monella paino nousee vanhetessa. Ulkonäkö jää toissijaiseksi, kun saa lapsen, lapsi on se ykkönen. Elää onnellista perhe elämää, ja yhtä äkkiä vaaka nayttää +20kg
Nuorena kuuluu rampata vaa'alla, koska tavoitteena mies. Ja perhe
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun kannattaisi käydä puhumassa jollekkin terapeutille? Jos hänen kanssaan löytäisit sen syyn ja kaavan mikä saa sinut syömään väärin. Itse olen huomannut että mieheni esimerkiksi syö suruun ja palkitsee itseään ruualla. Anoppi ylpeänä kertoi minulle miten aikanaan sai mieheni tekemään asioita lapsena. Lupasi esim suklaapalan kun on hiihdetty mäen päälle. Sitten syötiin suklaata ja mäen alla taas seuraavan kerran. Anoppi olisi halunnut tehdä tämän meidänkin lapsille mutta kielsin.
Meillä toki joskus käydään perheenä vaikka pissalla kun saadaan talven polttopuut tehtyä. Eli siis palkitaan ruualla. Mutta enimmäkseen syödään kellon mukaan ja karkkia lauantaina ja leivosta ym sunnuntaina. Toivon että lapsille syntyy terve suhde ruokaan.
Miehelle laihduttaminen on hankalaa koska liittää tunteet niin voimakkaasti ruokaan.
Eli ap miksi syöt esim herkkuja? Lohdutatko niillä itseäsi? Onko sinulle tapahtunut jotain rankkaa silloin kun aloit sitten lihomaan? Onko sinulla joku trauma käsittelemättä esim onnettomuus, ero jne?
Tsemppiä ap. Toivottavasti laihdut mutta olet ihan yhtä arvokas ihminen lihavanakin. Tsemppiä sinulle!
Puutöiden jälkeen on hyvä pissata.
Mitä syöt ylipäätään? Syötkö kasviksia riittäväsi, tuleeko naposteltua? Syötkö nakkeja, munkkeja ym.?
Vierailija kirjoitti:
Mitä syöt ylipäätään? Syötkö kasviksia riittäväsi, tuleeko naposteltua? Syötkö nakkeja, munkkeja ym.?
Syön 2200 kcal normi ruokaa ja paino ei laske eikä nouse
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hae netistä sairalan ruoka aijat. Noudata niitä kellon aikoja. Sorvaa menosi elämäsi syöt niiden kelonaikojen mukaan.On myös kelon aikojen mukainen ruoka. Jos et itse tiedä mikä ruoka ok! Ruoka on ihmisen polttoainen,joka pitä yllä aineenvaihduntaa. Ei 1 ruoka päivässä siihen riitä.Jätä kaikki missä sokeri. Kahvilat,kerhot, kyläpaikat kietäydy pullat keksit. Kaikea saa syödä toki kohtudella. Jos noudatat loppu elämäsi rukarytmiä,kaikki ylipainosi katoaa. Esim. Koko aikuisijä ylipainoinen lahdutaja 30kg.lähti ruoka rytmillä 3 vuodessa. Toiselta 5 vuodessa 40kg. ruokarytmillä. Kumatkin käytivät sairaalan ruka aikoja ohjena ja katsoivat mitä siellä syödään päivittäin.Päätös ja valinta on sinun itsesi.
Kyllä se riitti ainakin 200 000 vuotta ihmisen evoluutiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sulla on ongelma? Syötkö jonkun ohjelmanmukaisesti etkä siltikään laihdu? Vai syöt tai juot liikaa/vääriä ruokia?
Syön lopulta liikaa. Ilmeisesti en kestä epämukavuutta ja motivaatio katoaa matkan varrella. Sitten kun näkee ympäriinsä hoikkia naisia ja sitten kateus nostaa päätään ja valun itsesääliin ja löydän itseni ahmimasta kaikkea hyvää. Siinä se laihdutus loppuu.
Tätä samaa 4,5 vuotta, jatkuva kierre.Kun en Mieti painoa ja laihduttamista, niin olen iloinen, ei kateutta tai itsesääliä. Mutta kun menen puntarilla, niin huomaan että paino on noussut tuona iloisena ja tyytyväisenä aikana.
Ap
Kuulostaa siltä, että ravitsemusterapeutin/personal trainerin/lääkkeen sijasta sun kannattaisi laittaa rahasi kunnolliseen terapiaan. Tai jos se on liian kallista, niin ensisijaisesti yrittää saada mielenterveyttä parempaan kuosiin.
Tämä video neuvoo, miten voi opetella kestämään epämukavuutta, ja samalla naisella näyttää olevan muitakin hyviä videoita tunteidensäätelystä ja sen semmoisesta.
Katsoin, miten tuon pitäisi estää mun syöminen?
Ap
Olet pari päivää syömättä laisinkaan sokeria ja opettelet syömään, niin ettei insuliinisi ole jatkuvasti koholla (vähintään 12 tuntia viimeisen ja ensimmäisen syöntikerran välillä, laihduttajalla 16 tuntia parempi). Tämän jälkeen sinulla ei edes ole nälkä, koska se nälän tunne tulee glukoosista/verensokerin heittelystä. Kehossasi on energiaa ainakin 500 000 kcal, joten sinulla ei oikeasti ole nälkä. Et ole energiaa vailla, olet vain opettanut kehosi tarvitsemaan glukoosia jatkuvalla syötöllä.
Lihavuusleikkaus on ainoa ratkaisu. Ja se on hyvä ratkaisu, oli tunnesyömistä tai ei. Kaikilla ylipainoisilla on tunnesyömistä, ja se ei ole merkki mistään suuresta päänsisäisestä ongelmasta.