4,5 vuotta epäonnistuneita laihdutus yrityksiä, joko saa luovuttaa? Mitat 161cm ja 96kg epätoivo ja itku päivittäistä

Itse suosittelisin seuraamaan syötyjen kalorien ja kulutettujen kalorien (liikunta) määrää. Ihan normaaliin vihkoon merkinnät joka päivälle vaikkapa.

Eli kalorien määrän lasku ja liikunnan lisääminen, kunnes tuloksia laihduttamisen suhteen alkaa tulla. Itse käyttänyt metodia jo parikymmentä vuotta painon hallintaan.

Lisävinkkinä: jättäisin hiilihydraatit minimiin ruokavaliossa. Esimerkiksi keto-dieetti on tehokas vaihtoehto perinteiselle menolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Menin laihdutusvalmennukseen ja sekin on vaan "syö oikein" jankkausta, ei mitään apua.

Miksi siitä ei siis muka ollut apua?

Et ymmärtänyt mitä sanottiin?

Vai et viitsinyt ostaa ja kokata kuten sanottiin?

Vai kaverit pakottivat mässäämään?

Tai äiti?

AINA te etsitte syytä itsenne ulkopuolelta! Miksi?

Ei antanut mitään uutta tietoa terveellisestä ravinnosta ja liikunnasta, ei, antanut motivaatiota. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Menin laihdutusvalmennukseen ja sekin on vaan "syö oikein" jankkausta, ei mitään apua.

Miksi siitä ei siis muka ollut apua?

Et ymmärtänyt mitä sanottiin?

Vai et viitsinyt ostaa ja kokata kuten sanottiin?

Vai kaverit pakottivat mässäämään?

Tai äiti?

AINA te etsitte syytä itsenne ulkopuolelta! Miksi?

Ei antanut mitään uutta tietoa terveellisestä ravinnosta ja liikunnasta, ei, antanut motivaatiota. Ap

Kun sen motivaation pitää tulla sisältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Menin laihdutusvalmennukseen ja sekin on vaan "syö oikein" jankkausta, ei mitään apua.

Miksi siitä ei siis muka ollut apua?

Et ymmärtänyt mitä sanottiin?

Vai et viitsinyt ostaa ja kokata kuten sanottiin?

Vai kaverit pakottivat mässäämään?

Tai äiti?

AINA te etsitte syytä itsenne ulkopuolelta! Miksi?

Ei antanut mitään uutta tietoa terveellisestä ravinnosta ja liikunnasta, ei, antanut motivaatiota. Ap

Kun sen motivaation pitää tulla sisältä.

Miten sen saa ulos? Ap

Vajaa 1,5v ja 20kg lähtenyt. Nyt bmi 20. Jätin alkoholin ja mässäilyn. Syön ihan tavallista kotiruokaa enkä ole millään dieetillä. En kyllä myöskään läträä kerman kanssa.

Työtön mies 47 kirjoitti:

Monet ei tajua että pitää liikkua säännöllisesti ja treenata niin että hikoilee. Se laihdutus on kovaa työtä oikeastaan. Ruokavalio kuntoon mutta kyllä silti pitää hikoilla jotta se paino putoo 30 kg jos haluaa laihtua niin se on paljon ja sen takia pitää tehdä töitä sen eteen. Mikään pikku kävely lenkki ei riitä. Itse laihduin 34 kg 10 vuotta sitten. Siinä oli hirvittämä määrä töitä. Salille piti mennä 6 kertaa viikossa ja hikoilla kuin sika aina. Kuntopyörää piti polkee tunti päivässä ja sitten punttien nostelua. Minä söin normaalia ruokaa, roskaruuan jätin pois ja sokerilimut. Niin minä laihduin.

Ei se mitään liikuntaa tarvi. Perus matikka riittää. Kaloreita vähemmän sisään kuin käyttää, niin paino putoaa itsestään sama liikkui tai ei. Liikuntaa harrastavat tottuvat syömään paljon koska kuluttavat paljon. Liikunnan loputtua syömis tottumus(addiktio) on vaikea muuttaa. Ikävän usein urheilijat lihoaa hyvinkin nopeasti liikunnan lopettamisen jälkeen, koska eivät muuta syömisen määrää mihin tottuneet.

Liikuntaa lähinnä tarvitsevat ne joilla syömis tottumus = järkyttävät määrät ruokaa päivittäin.

Itse koskaan edes perus matikalla laskenut kaloreita. Jos alkaa maha pömpöttää, niin vähennän ruoka annoksia kunnes ei enää pömpötä. Toiminut jo koko ikäni. Ihannepainossa ollut aina, tekemättä mitään muuta, kuin katsonut itseäni peilistä ja syönyt/jättänyt syömättä sen mukaan mihin suuntaan painoa haluan.

Painon pudottajille suurin haaste on ruoka määrän vähentäminen. Eivät halua vähentää syömistä, ja urheilun jälkeen luulevat että tarvii syödä tuplasti enemmän. Ei se niin mene ellet halua lisää painoa.

Olen laihduttanut lähes 50 vuotta. Aloitin 16-vuotiaana kun painoin 59 kiloa (pituus 173). Kaverini painoi 54 kiloa ja oli pari senttiä minua pitempi, osallistui missikisoihin, tunsin itseni läskiksi. Ja siitä se elimistön sekoaminen alkoi. Jouluna en syönyt edes yhtään piparkakkua.

25 -vuotiaana kun lapsen jälkeen jäi kiloja, painoin 69 kiloa ja liityin Painonvartijoihin, Toivoin että joku olisi sanonut ettei kannata laihduttaa, saa elimistön ihan sekaisin. Olin muutamaan otteeseen kaksi viikkoa paastolla -> putosi 10 kiloa kerralla. Laihdutus, lihominen, laihdutus. Kymmeniä vuosia. Viime vuoden vaihteessa paino oli 101 kiloa. Ikää 63 v. En ole koskaan tykännyt makeista juomista (ei limuja), en hamppareista en pitsoista, mitä aina kehoitetaan jättämään ensimmäisenä. Karkkia ok, yleensä salmiakki. Ei keksejä, harvoin pullaa. Pidin ruokapäiväkirjaa. Kalorit keskimäärin alle 1500 päivässä. Ei normaalisti liikuntaa, paisi kuureittain. Myös oli salilla joskus personal trainer useamman kuukauden. Liikunta ei ole koskaan jäänyt päälle.

Menin työterveyteen, että nyt on pakko saada jotain apua. Terveydenhoitaja taas aloitti sillä ruokavalio/liikunta saarnalla, johon olen täysin kyllästynyt kun ei se vaan auta tähän jojo -hommaan kun elimistö on sekaisin. Menin tt-lääkärille, sain heti lähetteen sisätautilääkärille. Ei muuta kuin O resepti käteen ja paino alkoi pudota. Nyt on mennyt 14 kiloa itsestään 10 kuukaudessa. Käyn joka aamu vaa'alla. Painan 87 kiloa ja aion vielä tiputtaa reilun 10 kiloa. Olen ihan tyytyväinen jos pääsen 75 kiloon. Jatkan tätä lääkitystä vaikka loppuiän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Menin laihdutusvalmennukseen ja sekin on vaan "syö oikein" jankkausta, ei mitään apua.

Miksi siitä ei siis muka ollut apua?

Et ymmärtänyt mitä sanottiin?

Vai et viitsinyt ostaa ja kokata kuten sanottiin?

Vai kaverit pakottivat mässäämään?

Tai äiti?

AINA te etsitte syytä itsenne ulkopuolelta! Miksi?

Ei antanut mitään uutta tietoa terveellisestä ravinnosta ja liikunnasta, ei, antanut motivaatiota. Ap

Kun sen motivaation pitää tulla sisältä.

Miten sen saa ulos? Ap

AP, eikö sisäiseksi motivaatioksesi riitä, että itket joka ilta lihavuuttasi?

Vierailija kirjoitti:

Mä koin viimeiset 10v samaa ahdistusta, lopulta paino oli yli 100kg. Otin kaikkia verkkovalmennuksia, kävin salilla, aloitin näitä 1200 kcal diettejä jne jne. Kun selvisi että ylipaino on koronaan riski, ahdisti entistä enemmän että oman ylensyönnin vuoksi lapset saattaa menettää vanhemman.

Noh, päätin että en pysty laihduttamaan, mutta pystyn käymään joka päivä 4km lenkillä ( JOKA päivä, satoi tai paistoi). Näin tein, ensimmäinen vuosi meni varmaan ilman yhtään välipäivää ja aloin oikeasti nauttimaan ulkoilmasta, nyt 2v lähestyessä, käyn välillä salilla ( sielläkin vaan 45 min), mutta joka päivä urheilen min 40 min. 

Päätin, että en enää laihduta, mutta pystyn syömään tasaisesti 5 krt päivässä, aamiainen -lounas - vp- illallinen- iltapala. Laskin että 2000 kcal voi  syödä normaalipainoinen, ja jos minä lihavana syön sen verran, lopulta painon pitäisi laskea. EI PUNNITUSTA. Keskity siihen että syöt tasaisesti, aamiainen-välipala-iltapala aina sama, lounas ja illallinen mitä milloinkin, mutta pieni annos. Yhden aterian pitää tuottaa kylläisyyttä vain pariksi tunniksi. 

Olen laihtunut tällä taktiikalla yli 30 kiloa. Ja noudattanut siis pian 2 vuotta. En ole dietillä, vaan syön siis normaalisti, ja näin koen että pystyn jatkamaan loppuelämäni. Syön välillä pitsaa ja sushia, mutta syön 1/2 pitsaa, ja sen jälkeen en skippaa seuraavaa ateriaa (!), sushia pyrin syömään 10 palaa ( vaikeaa). Syön myös rajoituksetta kaikkea muuta, mutta katson ne annoskoot. 

Olen sitä mieltä että näin 48 vuotiaana sain pitkästä aikaa aineenvaihdunnan käyntiin- ei nälkää, ja jaksan urheilla. Itselle tärkeintä oli hokea tätä ateria rytmiä, " et ole onnistunut laihduttamaan, mutta pystyt syömään 5 krt päivässä". Ja jos joskus syö "liikaa" ei rankaisua, ei seuraavien aterioiden skippausta ei mitään liikkeitä, jotka kostautuu sitten lopulta liikoina rajoitteina -> ahmininen.  Ja ei punnituksia, kehosta näkee. Tiesin että into lopahtaa jos ei näy puntarissa, ja päätin että vaikka puntari ei hievahdakkaan, syön silti oikein ja jatkan lenkkeilyä.

Olen liikkeellä samalla metodilla, kiloja kertynyt melkein 15 kolmen viime vuoden aikana (vaihdevuodet plus korona etätöineen). Vaatteista näkee kun kiloja lähtee, ei tarvitse punnita. Tärkein opetella uusi tapa syödä. Mulla alku oli hankalin. Lisäsin aamupalapuuroon reippaasti leseitä ja söin keitetyn kananmunan, tuo piti nälän poissa pitkään. Muutenkin lisäsin kasviksia, kevyempiä vaihtoehtoja, kuitenkin proteiinia tarpeeksi. Huomasin, että minulla luontaisesti nälkä alkaa lopahtaa illalla, enemmän nälkä päivällä, siispä lopetin syömisen liian myöhään, hieman jogurttia marjojen ja leseiden kanssa seitsemän aikaan riitti iltaruuaksi. Liikuntaa lisäsin pikkuhiljaa, mukava olo pikkuliikunnasta auttoi pääsemään turhasta välipalojen mussutuksesta, tuo paremmin hyvää oloa kuin ne pikkumakeat. Kilotavoitteita ei ole, mutta motiivina halu mahtua hyväkuntoisiin, kauniisiin vaatteisiin ennen kesää... 

Raisa omaheimon kirjassa ainoa ratkaisu on hyväksyä olevansa läski. Ei painon pudotusta vaan käyttää kivoja suuria vaatteita. Yksi vinkki on myös kieltää lääkäriään puhumasta ylipainosta.

Lopeta kaloreiden laskeminen ja muut ohjelmat. Homma on todella yksinkertaista, kun sen niin päättää:

- Syö pienempiä annoksia joka aterialla. Voit syödä ihan mitä vaan, mutta tadaa...vähemmän kuin ennen. Älä santsaa äläkä syö ruokien loppuja (erityisesti monella naisella on tämä päähänpinttymä, että kaikki tehty ruoka on väkipakolla syötävä, koska Afrikassa on nälkäisiä lapsia).

- Ota alkuun vaikkapa kuukauden herkkulakko, jolloin et syö karkkeja/muita makeita ollenkaan. Et vaikka olisi viikonloppu, vappu, ruotsalaisuuden päivä jne jne (aina löytyy joku tekosyy). Tämän jälkeen voit ottaa viikossa yhden päivän, jolloin syöt VÄHÄN herkkuja (et siis koko keksipakettia kerralla, vaan 1-2 keksiä tai yhden suklaapatukan.

- Lisää liikuntaa jonkin verran. Liikunnan suora vaikutus painonpudotukseen on pieni, mutta yleiseen olotilaan suuri.