4,5 vuotta epäonnistuneita laihdutus yrityksiä, joko saa luovuttaa? Mitat 161cm ja 96kg epätoivo ja itku päivittäistä

Pyydä lääkäriltä lähete ravitsemusneuvojalle? Kysy jos terveyskeskuksessa olisi jotain painonhallintaryhmiä, vaikka nythän ei ehkä ole, kun on korona. Sääli, että Painonvartijat lopettivat Suomessa, heidän ohjelmansa on tutkitusti toimiva. 

Ja lopeta se itsesi vihaaminen, se nyt ei ainakaan auta mitään. 

Katso Pippa Laukan Olet mitä syöt -ohjelman jakso missä on Sanna Ukkola? Siinä oli hyvä esimerkki siitä, miten jatkuva laihduttaminen ei oikeastaan auta mitään, vaan voi pistää kehon vaan ihan sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärille menet ja pyydät Ozempic-reseptin. Vaikuttaa suolistohormonin kautta kylläisyydentunteeseen. Ja oikeasti toimii. On tosin aika kallista pitemmän päälle, mutta niin on ylensyöminenkin. Tämä maksaa n. 125€ / kk.

Sen sijaan että söisit oikein ja liikkuisit, vedä hormoonia ja jatka ylensyömistä ja liikkumattomuutta.

Hyvä idea.

Aamulla syöt puuroa lautasellisen.

Jää napostelu pois ja pärjäät hyvin lounaaseen asti. Kokeile salaatteja mihin lisäät proteiinia.

Jos syöt normaalisti illalla esim aterian yhteydessä 3 perunaa niin vähennä 2 tai 1,5 perumaan.

Älä syö makeaa ollenkaan!

Ehkä sinun kannattaisi käydä puhumassa jollekkin terapeutille? Jos hänen kanssaan löytäisit sen syyn ja kaavan mikä saa sinut syömään väärin. Itse olen huomannut että mieheni esimerkiksi syö suruun ja palkitsee itseään ruualla. Anoppi ylpeänä kertoi minulle miten aikanaan sai mieheni tekemään asioita lapsena. Lupasi esim suklaapalan kun on hiihdetty mäen päälle. Sitten syötiin suklaata ja mäen alla taas seuraavan kerran. Anoppi olisi halunnut tehdä tämän meidänkin lapsille mutta kielsin.

Meillä toki joskus käydään perheenä vaikka pissalla kun saadaan talven polttopuut tehtyä. Eli siis palkitaan ruualla. Mutta enimmäkseen syödään kellon mukaan ja karkkia lauantaina ja leivosta ym sunnuntaina. Toivon että lapsille syntyy terve suhde ruokaan.

Miehelle laihduttaminen on hankalaa koska liittää tunteet niin voimakkaasti ruokaan.

Eli ap miksi syöt esim herkkuja? Lohdutatko niillä itseäsi? Onko sinulle tapahtunut jotain rankkaa silloin kun aloit sitten lihomaan? Onko sinulla joku trauma käsittelemättä esim onnettomuus, ero jne?

Tsemppiä ap. Toivottavasti laihdut mutta olet ihan yhtä arvokas ihminen lihavanakin. Tsemppiä sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Etkö voisi tehdä pienempiä muutoksia kuin mitä varsinainen laihdutus sisältää? Toki olisi kiva saada nopeita tuloksia mutta se on monesti just tuota, yritykseksi jää. Miten syöt yleensä?

Lautasmalli tai jutta dieetti kun laihdutan. Ostin Jutan voimakirjan 2016, sen ohjeita yrittänyt noudattaa, no, eipä onnistu

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sulla on ongelma? Syötkö jonkun ohjelmanmukaisesti etkä siltikään laihdu? Vai syöt tai juot liikaa/vääriä ruokia?

Syön lopulta liikaa. Ilmeisesti en kestä epämukavuutta ja motivaatio katoaa matkan varrella. Sitten kun näkee ympäriinsä hoikkia naisia ja sitten kateus nostaa päätään ja valun itsesääliin ja löydän itseni ahmimasta kaikkea hyvää. Siinä se laihdutus loppuu.

Tätä samaa 4,5 vuotta, jatkuva kierre.

Kun en Mieti painoa ja laihduttamista, niin olen iloinen, ei kateutta tai itsesääliä. Mutta kun menen puntarilla, niin huomaan että paino on noussut tuona iloisena ja tyytyväisenä aikana.

Ap

Älä huoli painosta, kyllä sua silti lukemattomat (kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti) miehet haluaa panna.

Tuohon ei auta kuin tuhti kuuri sipsiä ja sidukkaa, dippiä unohtamatta.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä lääkäriltä lähete ravitsemusneuvojalle? Kysy jos terveyskeskuksessa olisi jotain painonhallintaryhmiä, vaikka nythän ei ehkä ole, kun on korona. Sääli, että Painonvartijat lopettivat Suomessa, heidän ohjelmansa on tutkitusti toimiva. 

Ja lopeta se itsesi vihaaminen, se nyt ei ainakaan auta mitään. 

Katso Pippa Laukan Olet mitä syöt -ohjelman jakso missä on Sanna Ukkola? Siinä oli hyvä esimerkki siitä, miten jatkuva laihduttaminen ei oikeastaan auta mitään, vaan voi pistää kehon vaan ihan sekaisin.

Olen katsonut kaikki jaksot, jo 2004 tuli englantilainen versio, nekin katsottu kaikki aikoinaan,samoin vanhat suomi jaksot

Eli tiedän kyllä, miten pitäisi syödä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi kiitos ap tästä, mutta itkeskelyn syy olisi aiheellista selvittää, ei se nyt laihduttamisen epäonnistumisesta voi oikeasti johtua. 

Itkun syy on se, että näytän oksettavalta. Eikä sekään riitä, että saisin laihdutettua. Ei jaksa tätä p*skaa, mietin jopa it se murhaa tämän ikuisen ylipainon vuoksi.

Kuulostat ihan mun ukoltani. Oikeasti tekemisen sijaan se keskittyy itsensä säälimiseen ja heittää hanskat tiskiin heti kun eka repsaus tapahtuu. Itselläni on takana 25kg joten tiedän myös mitä on pudottaa painoa, perillä en ole vielä. Ei ole ollut helppo tie mullakaan, mutta en ota tätä laihdutuskuurina vaan opetteluna uuteen loppuelämään. Niin se vaan on että avain on omien korvien välissä ja siinä miten suhtautuu itseensä ja itseään kohtelee. Jos psyyke on huonolla tolalla, voi sen hoitaminen edesauttaa painonpudotusta ja suhtautumista itseensä.

Miehellä on tukena ravitsemusterapeutti,sille on ehdotettu apulääkitystä ja se on käyny ryhmässä. Mutta silti se hokee miten kukaan ei auta ja turha edes yrittää. Tuhoaa itse homman valituksella ja odottamalla kai että taikuri taikoo kilot pois. Sä pystyt aloittaja jos voit kääntää tuon ulinavaihteen pois ja otat riittävän pienin askelin uutta haltuun. Ei kannata katsoa liian kauas ja tehdä liian tiukkaa diettiä.

Mä koin viimeiset 10v samaa ahdistusta, lopulta paino oli yli 100kg. Otin kaikkia verkkovalmennuksia, kävin salilla, aloitin näitä 1200 kcal diettejä jne jne. Kun selvisi että ylipaino on koronaan riski, ahdisti entistä enemmän että oman ylensyönnin vuoksi lapset saattaa menettää vanhemman.

Noh, päätin että en pysty laihduttamaan, mutta pystyn käymään joka päivä 4km lenkillä ( JOKA päivä, satoi tai paistoi). Näin tein, ensimmäinen vuosi meni varmaan ilman yhtään välipäivää ja aloin oikeasti nauttimaan ulkoilmasta, nyt 2v lähestyessä, käyn välillä salilla ( sielläkin vaan 45 min), mutta joka päivä urheilen min 40 min. 

Päätin, että en enää laihduta, mutta pystyn syömään tasaisesti 5 krt päivässä, aamiainen -lounas - vp- illallinen- iltapala. Laskin että 2000 kcal voi  syödä normaalipainoinen, ja jos minä lihavana syön sen verran, lopulta painon pitäisi laskea. EI PUNNITUSTA. Keskity siihen että syöt tasaisesti, aamiainen-välipala-iltapala aina sama, lounas ja illallinen mitä milloinkin, mutta pieni annos. Yhden aterian pitää tuottaa kylläisyyttä vain pariksi tunniksi. 

Olen laihtunut tällä taktiikalla yli 30 kiloa. Ja noudattanut siis pian 2 vuotta. En ole dietillä, vaan syön siis normaalisti, ja näin koen että pystyn jatkamaan loppuelämäni. Syön välillä pitsaa ja sushia, mutta syön 1/2 pitsaa, ja sen jälkeen en skippaa seuraavaa ateriaa (!), sushia pyrin syömään 10 palaa ( vaikeaa). Syön myös rajoituksetta kaikkea muuta, mutta katson ne annoskoot. 

Olen sitä mieltä että näin 48 vuotiaana sain pitkästä aikaa aineenvaihdunnan käyntiin- ei nälkää, ja jaksan urheilla. Itselle tärkeintä oli hokea tätä ateria rytmiä, " et ole onnistunut laihduttamaan, mutta pystyt syömään 5 krt päivässä". Ja jos joskus syö "liikaa" ei rankaisua, ei seuraavien aterioiden skippausta ei mitään liikkeitä, jotka kostautuu sitten lopulta liikoina rajoitteina -> ahmininen.  Ja ei punnituksia, kehosta näkee. Tiesin että into lopahtaa jos ei näy puntarissa, ja päätin että vaikka puntari ei hievahdakkaan, syön silti oikein ja jatkan lenkkeilyä.

Se oivallus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi kiitos ap tästä, mutta itkeskelyn syy olisi aiheellista selvittää, ei se nyt laihduttamisen epäonnistumisesta voi oikeasti johtua. 

Itkun syy on se, että näytän oksettavalta. Eikä sekään riitä, että saisin laihdutettua. Ei jaksa tätä p*skaa, mietin jopa it se murhaa tämän ikuisen ylipainon vuoksi.

Kuulostat ihan mun ukoltani. Oikeasti tekemisen sijaan se keskittyy itsensä säälimiseen ja heittää hanskat tiskiin heti kun eka repsaus tapahtuu. Itselläni on takana 25kg joten tiedän myös mitä on pudottaa painoa, perillä en ole vielä. Ei ole ollut helppo tie mullakaan, mutta en ota tätä laihdutuskuurina vaan opetteluna uuteen loppuelämään. Niin se vaan on että avain on omien korvien välissä ja siinä miten suhtautuu itseensä ja itseään kohtelee. Jos psyyke on huonolla tolalla, voi sen hoitaminen edesauttaa painonpudotusta ja suhtautumista itseensä.

Miehellä on tukena ravitsemusterapeutti,sille on ehdotettu apulääkitystä ja se on käyny ryhmässä. Mutta silti se hokee miten kukaan ei auta ja turha edes yrittää. Tuhoaa itse homman valituksella ja odottamalla kai että taikuri taikoo kilot pois. Sä pystyt aloittaja jos voit kääntää tuon ulinavaihteen pois ja otat riittävän pienin askelin uutta haltuun. Ei kannata katsoa liian kauas ja tehdä liian tiukkaa diettiä.

Ei kaikki onnistu, eräs ystäväni on yrittänyt laihduttaa 20 vuotta, paino 120kg

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Menin laihdutusvalmennukseen ja sekin on vaan "syö oikein" jankkausta, ei mitään apua.

Millaisesta avusta koet hyötyväsi.

No mitä syö päivittäin? Syöminen on tärkeintä laihdutuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Se oivallus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi kiitos ap tästä, mutta itkeskelyn syy olisi aiheellista selvittää, ei se nyt laihduttamisen epäonnistumisesta voi oikeasti johtua. 

Itkun syy on se, että näytän oksettavalta. Eikä sekään riitä, että saisin laihdutettua. Ei jaksa tätä p*skaa, mietin jopa it se murhaa tämän ikuisen ylipainon vuoksi.

Kuulostat ihan mun ukoltani. Oikeasti tekemisen sijaan se keskittyy itsensä säälimiseen ja heittää hanskat tiskiin heti kun eka repsaus tapahtuu. Itselläni on takana 25kg joten tiedän myös mitä on pudottaa painoa, perillä en ole vielä. Ei ole ollut helppo tie mullakaan, mutta en ota tätä laihdutuskuurina vaan opetteluna uuteen loppuelämään. Niin se vaan on että avain on omien korvien välissä ja siinä miten suhtautuu itseensä ja itseään kohtelee. Jos psyyke on huonolla tolalla, voi sen hoitaminen edesauttaa painonpudotusta ja suhtautumista itseensä.

Miehellä on tukena ravitsemusterapeutti,sille on ehdotettu apulääkitystä ja se on käyny ryhmässä. Mutta silti se hokee miten kukaan ei auta ja turha edes yrittää. Tuhoaa itse homman valituksella ja odottamalla kai että taikuri taikoo kilot pois. Sä pystyt aloittaja jos voit kääntää tuon ulinavaihteen pois ja otat riittävän pienin askelin uutta haltuun. Ei kannata katsoa liian kauas ja tehdä liian tiukkaa diettiä.

Ei kaikki onnistu, eräs ystäväni on yrittänyt laihduttaa 20 vuotta, paino 120kg

Ohis

Kyllä se onnistuu, jos katsoo mitä suuhunsa pistää. Suosittelen ystävällesi terapiaa tähän syömisongelmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sulla on ongelma? Syötkö jonkun ohjelmanmukaisesti etkä siltikään laihdu? Vai syöt tai juot liikaa/vääriä ruokia?

Syön lopulta liikaa. Ilmeisesti en kestä epämukavuutta ja motivaatio katoaa matkan varrella. Sitten kun näkee ympäriinsä hoikkia naisia ja sitten kateus nostaa päätään ja valun itsesääliin ja löydän itseni ahmimasta kaikkea hyvää. Siinä se laihdutus loppuu.

Tätä samaa 4,5 vuotta, jatkuva kierre.

Kun en Mieti painoa ja laihduttamista, niin olen iloinen, ei kateutta tai itsesääliä. Mutta kun menen puntarilla, niin huomaan että paino on noussut tuona iloisena ja tyytyväisenä aikana.

Ap

Kuulostaa siltä, että ravitsemusterapeutin/personal trainerin/lääkkeen sijasta sun kannattaisi laittaa rahasi kunnolliseen terapiaan. Tai jos se on liian kallista, niin ensisijaisesti yrittää saada mielenterveyttä parempaan kuosiin.

Tämä video neuvoo, miten voi opetella kestämään epämukavuutta, ja samalla naisella näyttää olevan muitakin hyviä videoita tunteidensäätelystä ja sen semmoisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä koin viimeiset 10v samaa ahdistusta, lopulta paino oli yli 100kg. Otin kaikkia verkkovalmennuksia, kävin salilla, aloitin näitä 1200 kcal diettejä jne jne. Kun selvisi että ylipaino on koronaan riski, ahdisti entistä enemmän että oman ylensyönnin vuoksi lapset saattaa menettää vanhemman.

Noh, päätin että en pysty laihduttamaan, mutta pystyn käymään joka päivä 4km lenkillä ( JOKA päivä, satoi tai paistoi). Näin tein, ensimmäinen vuosi meni varmaan ilman yhtään välipäivää ja aloin oikeasti nauttimaan ulkoilmasta, nyt 2v lähestyessä, käyn välillä salilla ( sielläkin vaan 45 min), mutta joka päivä urheilen min 40 min. 

Päätin, että en enää laihduta, mutta pystyn syömään tasaisesti 5 krt päivässä, aamiainen -lounas - vp- illallinen- iltapala. Laskin että 2000 kcal voi  syödä normaalipainoinen, ja jos minä lihavana syön sen verran, lopulta painon pitäisi laskea. EI PUNNITUSTA. Keskity siihen että syöt tasaisesti, aamiainen-välipala-iltapala aina sama, lounas ja illallinen mitä milloinkin, mutta pieni annos. Yhden aterian pitää tuottaa kylläisyyttä vain pariksi tunniksi. 

Olen laihtunut tällä taktiikalla yli 30 kiloa. Ja noudattanut siis pian 2 vuotta. En ole dietillä, vaan syön siis normaalisti, ja näin koen että pystyn jatkamaan loppuelämäni. Syön välillä pitsaa ja sushia, mutta syön 1/2 pitsaa, ja sen jälkeen en skippaa seuraavaa ateriaa (!), sushia pyrin syömään 10 palaa ( vaikeaa). Syön myös rajoituksetta kaikkea muuta, mutta katson ne annoskoot. 

Olen sitä mieltä että näin 48 vuotiaana sain pitkästä aikaa aineenvaihdunnan käyntiin- ei nälkää, ja jaksan urheilla. Itselle tärkeintä oli hokea tätä ateria rytmiä, " et ole onnistunut laihduttamaan, mutta pystyt syömään 5 krt päivässä". Ja jos joskus syö "liikaa" ei rankaisua, ei seuraavien aterioiden skippausta ei mitään liikkeitä, jotka kostautuu sitten lopulta liikoina rajoitteina -> ahmininen.  Ja ei punnituksia, kehosta näkee. Tiesin että into lopahtaa jos ei näy puntarissa, ja päätin että vaikka puntari ei hievahdakkaan, syön silti oikein ja jatkan lenkkeilyä.

Onnea!

Minäkin aloitin elämäntapamuutoksen, Puntari roskiin, 2 vuoden päästä menin uimahallin vaa'alle, paino oli noussut 14,5 kg!

Aivan järkyttävää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö voisi tehdä pienempiä muutoksia kuin mitä varsinainen laihdutus sisältää? Toki olisi kiva saada nopeita tuloksia mutta se on monesti just tuota, yritykseksi jää. Miten syöt yleensä?

Lautasmalli tai jutta dieetti kun laihdutan. Ostin Jutan voimakirjan 2016, sen ohjeita yrittänyt noudattaa, no, eipä onnistu

Ap

En onnistunut minäkään. Ruoka oli tylsää ja pierin itseni hengiltä. Lasken kalorit ja pyrin syömään puoli kiloa kasviksia ja tarpeeksi hyvää rasvaa joka päivä, johan rupesi putoamaan. Parasta on, ettei ole mielitekoja, kun kaikkea saa syödä.

Olin alkoholin takia hoidossa, mutta siellä oli myös hyvin ylipainoisia syömishäiriöiden takia. 

Terapia auttoi juomiseen, joten varmaan se auttaa myös syömiseen. 

Miksi olet antanut itsesi lihoa kymmeniä kiloja?

Oma ongelmani painoa pudottaessani oli napostelun tarve.

Tämä iski tavallisesti iltaisin ja kotona, kun pakoon ei päässyt. Päivällä pelasti työt ja mahdollisuus olla muualla, pois ruokakaapin lähettyviltä.

Napostelin sitten kaakaonibsejä, seesamin siemeniä ja pieniä annoksia pähkinöitätai ylimääräisiä marja-annoksia. Niillä pääsi sen pahimman yli.