Miksei mies jätä vaimoaan?
Vaikka sanoo rakastavansa minua ja lapsensa ovat jo maailmalla. Olen nuori, kaunis nainen ja tuntuu, että elämä valuu hukkaan odotellessa. Nytkään minulle ei ollut aikaa, koska vaimo puuhasteli jotain vieressä :,-(
Kommentit (159)
Murphyn laki: miehet eivät jätä vaimojaan. Poikkeus: sinä olet vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun ei se halua vaimoaan jättää, miksi uskot ukon lurituksiin?
Koska olen niin toivottoman rakastunut:(
Ap
Win - win tilanne. Sinä saat janoamiasi lurituksia ja mies pimppaa.
Jos mies jättäisi vaimonsa valitsisisi sinut, niin tuota pikaa hänellä olisi uusi ja sinua nuorempi kaunotar rakastajattarena.Miksi haluat rikkoa toimivan idyllin? Nauti vaan niistä hetkistä, jotka saat.
Tosiaan, ettei ap voisi vaatia mitään vaan saa luvan tyytyä siihen mitä sattuu saamaan perheelliseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto tää kissakeitto-stoori oikein on, mikä pyörii useammassa ketjussa?? :D
Muutama vuosi sitten palstalla pyöri kommentoija, joka sittemmin nimettiin Graham-puurohulluksi. Palstahulluus on joillekin suuri elämän tavoite. Tässä taas yksi niistä 🙄 Näitä tulee ja menee. Pyörivät yhden asian ympärillä
Tulkitsen kissanlihakeiton kommentiksi aloituksen turhanpäiväisyydestä. Parempi puhua vaikka tuosta vanhasta kadonneiden kissojen mysteerin jo tunnetusta ratkaisusta kuin pohtia ap:n toivotonta miksitystä.
Minä puolestaan ajattelin, että mielenterveysongelmat näkyy tälläkin kissanlihakeittokirjoitajalla, samoin kuin ap:lläkin.
Lisää aineksia ap:n harlekiininovelliin: Sillä miehellä on asiat tosi hyvin. Mukava turvallinen vakavarainen elämä mukavan vaimon kanssa. Mukavat aikuiset lapset, joista ei ole enää huolta. Kaunis siisti koti, hyvä ruoka odottaa, pyykit pestään. Lisäksi hölmöhkö, vähään tyytyväinen ja juuri sen vuoksi turvallinen ja käytännöllinen pikku ystävätär salaisiin huvituksiin silloin kun herralle sopii.
Kissanlihat ja grahampuurot eivät ole mielenterveysongelmaisia vaan huomionhakuisia ääliöitä, jotka luulevat olevansa hauskoja. Eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ap vastausta tuohon kysymykseen mutta olen ollut lähes samassa tilanteessa.
Oli suhde varattuun mieheen lähes 2 vuoden ajan. Liikuimme paljon yhdessä, meidät on nähty monen monta kertaa vaikka missä, mies tapasi lapseni, vanhempani jne. Olimme (tai, olin en enää usko että siinä oli mitään aitoa) todella rakastuneita ja onnellisia kun sellainen onni ja sielunkumppani osui elämässä kohdalle.Mutta, kaikista sanoista ja teoista huolimatta ei mitään edistystä tapahtunutkaan sen suhteen että olisi ollut oikeasti järjestelemässä asioita uudelleen.
Sitten sattui lopulta tilanne, että vaimo sattumalta tuli paikalle missä mekin olimme, heidän kotinsa lähellä.
Ja kun minä sivusta kuuntelin sitä selitystä, ketä minä ja lapseni muka olemme niin suhde loppui siihen. Tunsin suurta helpotusta, etten ole tuo vaimo joka oli ihan kysymysmerkkinä.
Ja olin ällistynyt, kuinka luontevaa valehtelu joillekin on. Harmitti lähinnä ettei lapseni lohkaissut mitään kun kuulolla siinä oli. Vaimokin ansaitsisi totuuden eikä tuollaista valepukkia. Mutta en puutu.En ole pitänyt mitään yhteyttä tuon jälkeen eikä ole edes vaikeaa.
Totta kai sillä oli stoori valmiina, koska liikuitte ympäristössä, jossa vaimoon törmääminen oli vain ajan kysymys.
Mies arvottaa vaimoaan enemmän ja onhan siihen perustetta koska sen vaimo onnistunut neuvottelemaan itsensä avioon, jotkut osaa vaatia itselleen, toiset antaa kaiken saman ilmaiseksi pelkästä hyväsydämisyydestä ja luottamuksesta. Siinä on silloin eri valuutta erilaisella kurssilla.
Mikä sai sinut haluaan varattua miestä? Eikö sinua kiinnosta että hänellä oli jo suhde?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ap vastausta tuohon kysymykseen mutta olen ollut lähes samassa tilanteessa.
Oli suhde varattuun mieheen lähes 2 vuoden ajan. Liikuimme paljon yhdessä, meidät on nähty monen monta kertaa vaikka missä, mies tapasi lapseni, vanhempani jne. Olimme (tai, olin en enää usko että siinä oli mitään aitoa) todella rakastuneita ja onnellisia kun sellainen onni ja sielunkumppani osui elämässä kohdalle.Mutta, kaikista sanoista ja teoista huolimatta ei mitään edistystä tapahtunutkaan sen suhteen että olisi ollut oikeasti järjestelemässä asioita uudelleen.
Sitten sattui lopulta tilanne, että vaimo sattumalta tuli paikalle missä mekin olimme, heidän kotinsa lähellä.
Ja kun minä sivusta kuuntelin sitä selitystä, ketä minä ja lapseni muka olemme niin suhde loppui siihen. Tunsin suurta helpotusta, etten ole tuo vaimo joka oli ihan kysymysmerkkinä.
Ja olin ällistynyt, kuinka luontevaa valehtelu joillekin on. Harmitti lähinnä ettei lapseni lohkaissut mitään kun kuulolla siinä oli. Vaimokin ansaitsisi totuuden eikä tuollaista valepukkia. Mutta en puutu.En ole pitänyt mitään yhteyttä tuon jälkeen eikä ole edes vaikeaa.
Pakko kysyä, että miksi sinä sekoitat oman lapsesi tuollaiseen kieroon pelleilyyn? Kun vielä tiesit, että kyse on naimisissa olevasta miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ap vastausta tuohon kysymykseen mutta olen ollut lähes samassa tilanteessa.
Oli suhde varattuun mieheen lähes 2 vuoden ajan. Liikuimme paljon yhdessä, meidät on nähty monen monta kertaa vaikka missä, mies tapasi lapseni, vanhempani jne. Olimme (tai, olin en enää usko että siinä oli mitään aitoa) todella rakastuneita ja onnellisia kun sellainen onni ja sielunkumppani osui elämässä kohdalle.Mutta, kaikista sanoista ja teoista huolimatta ei mitään edistystä tapahtunutkaan sen suhteen että olisi ollut oikeasti järjestelemässä asioita uudelleen.
Sitten sattui lopulta tilanne, että vaimo sattumalta tuli paikalle missä mekin olimme, heidän kotinsa lähellä.
Ja kun minä sivusta kuuntelin sitä selitystä, ketä minä ja lapseni muka olemme niin suhde loppui siihen. Tunsin suurta helpotusta, etten ole tuo vaimo joka oli ihan kysymysmerkkinä.
Ja olin ällistynyt, kuinka luontevaa valehtelu joillekin on. Harmitti lähinnä ettei lapseni lohkaissut mitään kun kuulolla siinä oli. Vaimokin ansaitsisi totuuden eikä tuollaista valepukkia. Mutta en puutu.En ole pitänyt mitään yhteyttä tuon jälkeen eikä ole edes vaikeaa.
Naimisissa oleva sielunkumppani, joka esitellään vanhemmillekin. "Tässä on rakastettuni, tuleva vävynne Marko. Markolla on yhä myös vaimo, Maritta, jonka hän on luvannut jättää, jotta voimme elää yhdessä onnellisena elämämme loppuun saakka."
Voi ap :D mies ei koskaan, missään tilanteessa itse tule lähtemään, näin se vaan menee. Odottaa kunnes vaimo saa tietää ja hoitaa eron käytännön asiat. Siinä vaiheessa kun mies lähtee niin hänet on kirjaimellisesti poistettu vaimon elämästä vaimon toimesta. Ei sekuntiakaan aikaisemmin. Saattaa jopa käydä niin että vaimo saa tietää muttei silti halua erota, siinähän sitten ovat. 😂🤣
Tuollainen rakkaus on pakkoneuroosia. Ryhdistäydy ap. Mies ei välitä susta. Tulisiko heti apuun, jos olisit hengenhädässä? Ei tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ap vastausta tuohon kysymykseen mutta olen ollut lähes samassa tilanteessa.
Oli suhde varattuun mieheen lähes 2 vuoden ajan. Liikuimme paljon yhdessä, meidät on nähty monen monta kertaa vaikka missä, mies tapasi lapseni, vanhempani jne. Olimme (tai, olin en enää usko että siinä oli mitään aitoa) todella rakastuneita ja onnellisia kun sellainen onni ja sielunkumppani osui elämässä kohdalle.Mutta, kaikista sanoista ja teoista huolimatta ei mitään edistystä tapahtunutkaan sen suhteen että olisi ollut oikeasti järjestelemässä asioita uudelleen.
Sitten sattui lopulta tilanne, että vaimo sattumalta tuli paikalle missä mekin olimme, heidän kotinsa lähellä.
Ja kun minä sivusta kuuntelin sitä selitystä, ketä minä ja lapseni muka olemme niin suhde loppui siihen. Tunsin suurta helpotusta, etten ole tuo vaimo joka oli ihan kysymysmerkkinä.
Ja olin ällistynyt, kuinka luontevaa valehtelu joillekin on. Harmitti lähinnä ettei lapseni lohkaissut mitään kun kuulolla siinä oli. Vaimokin ansaitsisi totuuden eikä tuollaista valepukkia. Mutta en puutu.En ole pitänyt mitään yhteyttä tuon jälkeen eikä ole edes vaikeaa.
Kohtasit siinä voittajasi ilman taistelua. Omin sanoin mies naistensa arvojärjestyksen (vaimon ja jalkavaimon) sinulle osoitti.
Vierailija kirjoitti:
Lisää aineksia ap:n harlekiininovelliin: Sillä miehellä on asiat tosi hyvin. Mukava turvallinen vakavarainen elämä mukavan vaimon kanssa. Mukavat aikuiset lapset, joista ei ole enää huolta. Kaunis siisti koti, hyvä ruoka odottaa, pyykit pestään. Lisäksi hölmöhkö, vähään tyytyväinen ja juuri sen vuoksi turvallinen ja käytännöllinen pikku ystävätär salaisiin huvituksiin silloin kun herralle sopii.
Jep. Vauva-palstalle ei ehkä kannata kirjoittaa näistä asioista, täällä päivystävät naiset, joiden mielestä toinen nainen on aina typerä lunttu, toisella puolella odottaa ihana vaimo, kaunis koti ja tulevat ihanat lapsenlapset. Mies on viaton ohikulkija.
Ap, ymmärrän, nauti hetkistä miehen kanssa jos olet häneen rakastunut, mutta elä myös elämääsi ja pidä silmät auki.
Ap ei ole tarinan pahis, kahta naista jallittava mies on. Eipä tuo mies mikään lottovoitto vaimolleenkaan ole, mikä ihanneratkaisu se olisi että ap luopuu, ja mies palaa leikkimään kotia?
Entisaikaan oli ihan yleisesti tiedossa ja hyväksyttyä, että miehellä oli viihdyttäjiä vähän siellä sun täällä. Vaimot silti oli ja pysyi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ap vastausta tuohon kysymykseen mutta olen ollut lähes samassa tilanteessa.
Oli suhde varattuun mieheen lähes 2 vuoden ajan. Liikuimme paljon yhdessä, meidät on nähty monen monta kertaa vaikka missä, mies tapasi lapseni, vanhempani jne. Olimme (tai, olin en enää usko että siinä oli mitään aitoa) todella rakastuneita ja onnellisia kun sellainen onni ja sielunkumppani osui elämässä kohdalle.Mutta, kaikista sanoista ja teoista huolimatta ei mitään edistystä tapahtunutkaan sen suhteen että olisi ollut oikeasti järjestelemässä asioita uudelleen.
Sitten sattui lopulta tilanne, että vaimo sattumalta tuli paikalle missä mekin olimme, heidän kotinsa lähellä.
Ja kun minä sivusta kuuntelin sitä selitystä, ketä minä ja lapseni muka olemme niin suhde loppui siihen. Tunsin suurta helpotusta, etten ole tuo vaimo joka oli ihan kysymysmerkkinä.
Ja olin ällistynyt, kuinka luontevaa valehtelu joillekin on. Harmitti lähinnä ettei lapseni lohkaissut mitään kun kuulolla siinä oli. Vaimokin ansaitsisi totuuden eikä tuollaista valepukkia. Mutta en puutu.En ole pitänyt mitään yhteyttä tuon jälkeen eikä ole edes vaikeaa.
Miksi ihmeessä esittelit varatun miehen suvullesi ja lapsellesi?
Tämä on provo, jolla saadaan kaikki moraalipoliisit kommentoimaan. Palstan perusteella aika usein mies kyllä jättää sen vaimon. Ja elämä on elämää, usein sotkuista, ei mitään satukirjamenoa.
Äiti-poika-suhteen seksi pääsi kuolemaan ja nyt sitä haetaan sinulta. Kotona saa sitten täyden palvelun passauksineen. Molempia ei saa samalta henkilöltä, sillä piian rooli tappaa erotiikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ap vastausta tuohon kysymykseen mutta olen ollut lähes samassa tilanteessa.
Oli suhde varattuun mieheen lähes 2 vuoden ajan. Liikuimme paljon yhdessä, meidät on nähty monen monta kertaa vaikka missä, mies tapasi lapseni, vanhempani jne. Olimme (tai, olin en enää usko että siinä oli mitään aitoa) todella rakastuneita ja onnellisia kun sellainen onni ja sielunkumppani osui elämässä kohdalle.Mutta, kaikista sanoista ja teoista huolimatta ei mitään edistystä tapahtunutkaan sen suhteen että olisi ollut oikeasti järjestelemässä asioita uudelleen.
Sitten sattui lopulta tilanne, että vaimo sattumalta tuli paikalle missä mekin olimme, heidän kotinsa lähellä.
Ja kun minä sivusta kuuntelin sitä selitystä, ketä minä ja lapseni muka olemme niin suhde loppui siihen. Tunsin suurta helpotusta, etten ole tuo vaimo joka oli ihan kysymysmerkkinä.
Ja olin ällistynyt, kuinka luontevaa valehtelu joillekin on. Harmitti lähinnä ettei lapseni lohkaissut mitään kun kuulolla siinä oli. Vaimokin ansaitsisi totuuden eikä tuollaista valepukkia. Mutta en puutu.En ole pitänyt mitään yhteyttä tuon jälkeen eikä ole edes vaikeaa.
Miksi ihmeessä esittelit varatun miehen suvullesi ja lapsellesi?
No, se oli sitä aikaa kun uskoin vielä miehen juttuihin.
En olisi millään arvannut että niin härskiä peliä minun ja lasten kustannuksella kukaan pystyy pelaamaan. Olin tuolloin ihan varma että olemme oikeasti yhdessä.
Kyllä, varmaan tyhmältä kuullostan mutta tilanne oli sellainen.
Sitten kun asiat vaan venyi ja venyi aloin ymmärtää millainen niljake niin mukava mies voi olla.
Luulen että vaimokin vaistoaa miehen valehtelevan, ja olen jo henkisesti varautunut siihen että mies pyrkii takaisin kun vaimo potkaisee pellolle. En aio ottaa 😁
Tulkitsen kissanlihakeiton kommentiksi aloituksen turhanpäiväisyydestä. Parempi puhua vaikka tuosta vanhasta kadonneiden kissojen mysteerin jo tunnetusta ratkaisusta kuin pohtia ap:n toivotonta miksitystä.