Lähihoitajan työ on raskasta =(

Kyllä vanhustenhoito on raskasta ja alipalkattua oli sitten hoikka tai läski.

Mieti mikä sua kiinnostaa ja hakeudu koulutukseen. Koulua voi käydä vaikka työn ohella :)

Huonosti palkattua tosi raskasta työtä :/

Yleiskuntosi ei ole työn tasalla. Uskomatonta että suhtaudut työhösi noin välinpitämättömästi

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 14:38"]

Yleiskuntosi ei ole työn tasalla. Uskomatonta että suhtaudut työhösi noin välinpitämättömästi

[/quote]mitäs itse teet työksesi?

Vaihda alaa. Niin mä tein!

Raskasta hommaa on. Itse olen vastavalmistunut ja myöskin vanhustenhoitajana, ollut vasta vuoden, mutta kyllä hirvittää katsella tätä touhua ja varsinkin vanhempia työntekijöitä. Kaikilla on jotain kremppaa, kenellä kädet kipeät, kenellä selkä, kenellä polvet tms. ja työ on todella fyysistä. Välillä on todella vaikea edes yrittää päästä mihinkään ergonomiseen työasentoon, esim. viime viikolla yksi satakiloinen papparainen pyörtyi vieressäni, minä otin "kopin" ja huusin samalla tosia työntekijöitä apuun, olin tosi huonosti seinän ja pöydän välissä papparaisen kanssa niin että en päässyt laskeutumaan hänen kanssaan alas, vaan kannattelin todella huonossa asennossa tätä papparaista. Selkään ja käsiin sattui ihan kunnolla, mutta jos olisin päästänyt irti, papparainen olisi vahingoittanut itsensä. Onneksi työkaveri tuli nopeasti hätiin ja vielä kolmaskin, mutta oli meillä silti kaikilla naama punaisena, kun saatiin papparainen siirrettyä sänkyynsä. Pappa tuli osaksi tajuihinsakin jo, mutta sen sijaan että olisi avustanut itse siirtymisessä, hän dementikkona luuli meidän lähinnä tekevän hänelle pahaa, ja harasi vastaan minkä kerkesi.

Minä olen jo nyt ihan satavarma, että vaikka tästä työstä pidän ja koen tämän arvokkaana, aion vaihtaa alaa viimeistään nelikymppisenä, en tule kestämään tätä kiirettä (ihan oikeasti saa välillä juosta ja ruokapaussi on häthätää ehkä 3-4 minuuttia) ja koko ajan työtä tehdessäsi saat vilkuilla kelloa ja mietit että mitä kaikkea vielä pitäisi tehdä...! Joku kaunis sanahelinä kuntouttavasta työotteesta on ihan vaan pelkkää sanahelinää.

Karmeinta on minusta se, että esim. iltavuoroissa, kun meitä on koko osastolla vain kaksi ja todella paljon syötettäviä, ei ehditä antamaan vanhuksille iltapalaa kokonaan, koska he syövät liian hitaasti (!!!). Siis esim. jos iltapalana jogurttia ja leipää, ehdit syöttää jogurtin, mutta leipäpalaa et, koska se pureskeleminen ja nieleminen huonohampaiselta, nielemisongelmaiselta kestää niin kauan, että et ehdi sitten antaa viimeisille ruokaa ennen vuorosi loppumista... Samoin juottaminen on kamalaa, koska osa juo niin hitaasti nielemisvaikeuksien vuoksi, että yhden mukillisen  (2 dl) asukkaan-tahtiseen juottamiseen menee vähintään 5 minuuttia kun odottelet kulauksien välillä, että asukas on saanut yskittyä ja haukottua henkeään kun meinaa tukehtua vaikka kuinka annat pieniä kulauksia, ja mehu on vielä sakeutettu jotta olisi helpompi juoda... 5 min. ehkä ei kuulosta ehkä pahalta, mutta miettikääs, että siinä oli siis iltapalasta pelkkä juoma ja sinulla on 5 syötettävää (osa sentäs syö/juo itse). Pelkkien mehujen juottamiseen heille menee siis 25 minuuttia, ja tähän sitten vielä ne jogurttien syöttämiset (vähintään toiset 5 min) ja sitten ylipäätään se kaikki aika joka menee siihen että seitsemälle annostelet iltapalat, kuljetat huoneeseen, asettelet vanhuksen hyvään syömisasentoon, syötät, pyyhit suun, asettelet takaisin vuoteeseen, viet kupit ja kipot keittiöön ja lajittelet astiat kärryyn.. sitten seuraavan luo jne.. IHAN LIIAN VÄHÄN AIKAA! Iltavuorossa kun tosiaan pitää sitten tehdä vielä pelkän iltapalan antamisen lisäksi aika paljon muutakin...

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 15:53"]

Raskasta hommaa on. Itse olen vastavalmistunut ja myöskin vanhustenhoitajana, ollut vasta vuoden, mutta kyllä hirvittää katsella tätä touhua ja varsinkin vanhempia työntekijöitä. Kaikilla on jotain kremppaa, kenellä kädet kipeät, kenellä selkä, kenellä polvet tms. ja työ on todella fyysistä. Välillä on todella vaikea edes yrittää päästä mihinkään ergonomiseen työasentoon, esim. viime viikolla yksi satakiloinen papparainen pyörtyi vieressäni, minä otin "kopin" ja huusin samalla tosia työntekijöitä apuun, olin tosi huonosti seinän ja pöydän välissä papparaisen kanssa niin että en päässyt laskeutumaan hänen kanssaan alas, vaan kannattelin todella huonossa asennossa tätä papparaista. Selkään ja käsiin sattui ihan kunnolla, mutta jos olisin päästänyt irti, papparainen olisi vahingoittanut itsensä. Onneksi työkaveri tuli nopeasti hätiin ja vielä kolmaskin, mutta oli meillä silti kaikilla naama punaisena, kun saatiin papparainen siirrettyä sänkyynsä. Pappa tuli osaksi tajuihinsakin jo, mutta sen sijaan että olisi avustanut itse siirtymisessä, hän dementikkona luuli meidän lähinnä tekevän hänelle pahaa, ja harasi vastaan minkä kerkesi.

Minä olen jo nyt ihan satavarma, että vaikka tästä työstä pidän ja koen tämän arvokkaana, aion vaihtaa alaa viimeistään nelikymppisenä, en tule kestämään tätä kiirettä (ihan oikeasti saa välillä juosta ja ruokapaussi on häthätää ehkä 3-4 minuuttia) ja koko ajan työtä tehdessäsi saat vilkuilla kelloa ja mietit että mitä kaikkea vielä pitäisi tehdä...! Joku kaunis sanahelinä kuntouttavasta työotteesta on ihan vaan pelkkää sanahelinää.

Karmeinta on minusta se, että esim. iltavuoroissa, kun meitä on koko osastolla vain kaksi ja todella paljon syötettäviä, ei ehditä antamaan vanhuksille iltapalaa kokonaan, koska he syövät liian hitaasti (!!!). Siis esim. jos iltapalana jogurttia ja leipää, ehdit syöttää jogurtin, mutta leipäpalaa et, koska se pureskeleminen ja nieleminen huonohampaiselta, nielemisongelmaiselta kestää niin kauan, että et ehdi sitten antaa viimeisille ruokaa ennen vuorosi loppumista... Samoin juottaminen on kamalaa, koska osa juo niin hitaasti nielemisvaikeuksien vuoksi, että yhden mukillisen  (2 dl) asukkaan-tahtiseen juottamiseen menee vähintään 5 minuuttia kun odottelet kulauksien välillä, että asukas on saanut yskittyä ja haukottua henkeään kun meinaa tukehtua vaikka kuinka annat pieniä kulauksia, ja mehu on vielä sakeutettu jotta olisi helpompi juoda... 5 min. ehkä ei kuulosta ehkä pahalta, mutta miettikääs, että siinä oli siis iltapalasta pelkkä juoma ja sinulla on 5 syötettävää (osa sentäs syö/juo itse). Pelkkien mehujen juottamiseen heille menee siis 25 minuuttia, ja tähän sitten vielä ne jogurttien syöttämiset (vähintään toiset 5 min) ja sitten ylipäätään se kaikki aika joka menee siihen että seitsemälle annostelet iltapalat, kuljetat huoneeseen, asettelet vanhuksen hyvään syömisasentoon, syötät, pyyhit suun, asettelet takaisin vuoteeseen, viet kupit ja kipot keittiöön ja lajittelet astiat kärryyn.. sitten seuraavan luo jne.. IHAN LIIAN VÄHÄN AIKAA! Iltavuorossa kun tosiaan pitää sitten tehdä vielä pelkän iltapalan antamisen lisäksi aika paljon muutakin...

[/quote]

Miksi ette jauha leipää ja laita sitä jogurtin sekaan. Meillä tehdään niin.

Mutta asiasta toiseen. Itse harrastan liikuntaa ja pidän itsestäni huolta. Olen yhtäkkiä alkanut katsomaan ikäisiäni hoitajia ja suurin osa on ylipainoisia ja heillä on polvivaivoja ja selkävaivoja ja olkapäävaivoja. Jokainen heistä tulee pääsemään sairauseläkkeelle reilusti alle kuuskymppisenä. Olen itse alkanut katumaan sitä, että harrastan liikuntaa ja olen hyvässä kunnossa, koska en tästä saatanan vuorotyöstä pääse eläkkeelle ennen 65 vuotta. Olin aina ajatellut, että jaksan tehdä tätä 63 vuotiaaksi, jos pidän itsestäni huolta. Mutta kun eläkeikä nousi, tuntuu toivottomalta ajatella, että pitää vielä senkin jälkeen jaksaa öitä valvoa ja tulla illasta aamuun. 

Ajattelin panna lekkeriksi ja lihottaa itseäni parikymmentä kiloa ja alkaa valittaa vaivoja ja hakea saikkua, aina kun vähän kolottaa. Pääsisi joskus pois tästä työstä.

Olen funtsinut hoitoalalla työskenteleviä, pieni palkka ja pieni eläke. Joidenkin on pakko tehdä työtä yli eläkeiän (tiedän hoitajan joka on 70+ ja tekee töitä). Ja tämän päivän valmistuvat hoitsut/nuoret hoitsut joutuvat olemaan työelämässä varmaan 70 vuotiaaksi saakka, jos hoitoalalla, raskasta.

Paljonko tuosta sitten maksetaan?

Tällä alalla pitäisi eläkeikää laskea työn kuluttavuuden johdosta. Tappohommaahan se tänä päivänä on:/

Valivalivali

No ei ole minun työnikään yhtään sen helpompaa, ja huono palkka on. Ei ole fyysisesti raskasta, mutta aivotyönä on todella vaativaa, ja ainainen kiire täälläkin.

Riippuu paikasta. Minun työni ei ole fyysisesti raskasta. Työskentelen kehitysvammaisten ohjaajana.

Vaikka jossain on "tapana" murentaa leipä johonkin viiliin niin kyllä se on väärin ja pitäisi kellojen soida, tuosta pitää jo valittaa! Kyllä jokaisella papalla ja mummelilla PITÄÄ olla oikeus rouskuttaa leipänsä. Nyt oikeasti: se on heidän elämää ja arkea, teille vaan enää "työ". Häpeisitte.

Olin vuosikausia varastohommissa. Nykyisin työskentelen lähihoitajana vanhusten parissa. Vaihdoin alaa, koska logistiikka-ala oli liian hektistä ja kuormittavaa fyysisesti. Nämä lähihoitajan hommat ovat huomattavasti kevyempiä kuin varastotyöt. Vähän hymistelen aina kun työkaverit valittaa työn raskautta. En koe tätä työtä niin raskaaksi, koska olen raskaampaakin tehnyt. Mutta sanon vielä, että kyllä työ on aina työtä ja aina se jonkin verran kuormittaa. Oli työ mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka jossain on "tapana" murentaa leipä johonkin viiliin niin kyllä se on väärin ja pitäisi kellojen soida, tuosta pitää jo valittaa! Kyllä jokaisella papalla ja mummelilla PITÄÄ olla oikeus rouskuttaa leipänsä. Nyt oikeasti: se on heidän elämää ja arkea, teille vaan enää "työ". Häpeisitte.

Häpeä itse. Mitä hoitajia syyttelet, kohdista se syyttelysi sinne minne se kuuluu, eli päättäjille.

On se raskasta! Pitäisi olla enemmän henkilökuntaa, lisää palkkaa ja jotain muuta "porkkanaa", että alalla pysyttäisiin. Ihmiset rikkovat fysiikkansa noissa hommissa.

Duunarin työ on yleensä raskasta. 

Juuri tuota asiaa olen pohtinut, kun mun työstä sanotaan että "sähän saat vähemmän palkkaa kuin lähihoitaja". Joo, niin saan, koska teen töitä yleensä vain arkisin kahdeksasta neljään. Käsittelemäni tavarat ovat n. 0,5-2,0 kiloa painavia. Verrattavissa siis siihen, että maitopurkkeja kanniskelisi työkseen.

Tästä huolimatta, vaikka työ on kevyttä ja siistiä sisätyötä, olen alkanut tuntea kipua tuolla solisluun kohdalla... Et voin vain kuvitella millaista kipua on kun saa auttaa ihmisiä istumaan tai siirtää pyörätuoliin/sänkyyn.

Mulla ei kyllä hermot kestäisi myöskään ihmisiä ympärilläni, musta on kivaa yksikseen olla ja välissä höpötellä laitteille että toimis nyt niin pääset sit lepäämään.