Kauniit naiset! Kertokaa, miten muiden naisten kateus on ilmennyt!

Vierailija kirjoitti:

He vain lakkaavat pitämästä yhteyttä sen jälkeen kun he ovat nähneet miten miehet kiinnostuvat minusta. Olen muutenkin aika menestyvä ja todellakin saa pitää kynttilää vakan alla etteivät toiset naiset katoa kokonaan elämästäni. Ei se ole niin paha juttu, se on sellaista naisten välistä peliä. Kaikenlainen pienikin mahtailu on paha rikos naisten välisessä ystävyydessä. Minua on siunattu monilla ihanilla asioilla, ja niistä pitää olla hiljaa ettei muille tule paha mieli. 

Et vain ole jostain syystä saanut/löytänyt tasoistasi seuraa.

Kun liikkuu kaltaistensa kanssa, ei tarvitse piilotella mitään ja naiset nostavat toinen toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedätte itse olevanne kauniita?

Tai siis tarkoitan, että jokainen ihminenhän on omalla tavallaan kaunis. Ja jokainen on itse subjektiivinen itselleen, joten jokainen, joka katsoo itseään peilistä, pitää kuitenkin itseään jollainlailla kauniina varmasti. 

Eli saattaisin itse ajatella, että voi olenpa minä kaunis, siis omasta mielestäni. Mutten sitten olisikaan sitä toisten mielestä. Kukaan ei tietenkään sanoisi sitä minulle. Koska on kohteliasta sanoa toisia kauniiksi. 

Joten kuulisin ympäriltäkin vielä kehuja, että voi kun olet kaunis. 

Niin mistä edes tietäisin, onko se totta? 

Jos moni toisilleen tuntematon on sanonut sinua kauniiksi, niin usko ihmeessä siihen. Kauneinkin missi voi nähdä itsessään paljon puutteita.

Väärin. Niitä oikeasti kauniita ei kukaan tuntematon uskalla edes lähestyä, ovat omassa luokassaan. Missit nyt ovat aika taviksia, suurin osa.

Siehän piireissä liikut, jos missitkin on vaan aika taviksia. Vai liikutko sittenkään. Telkkuu jos tuijottaa, niin noinhan siinä voipi käydä, että missitkin rupiaa näyttämään silmään ihan taviksilta. Moni ameriikan filimitähti on kauniimpi. Kaunis kauniimpi kaunehin.

Omien havaintojeni mukaan muiden naisten negatiivinen huomio on aina ollut pohjimmiltaan samantyyppistä, mutta muuttanut iän myötä vähän muotoaan tai intesiteettiään. Teini-ikäisenä se oli varsin suorasukaisesti sitä, että jätettiin porukan ulkopuolelle ja puhuttiin aika avoimestikin pahaa, saatettiin pistää liikkeelle perättömiä juoruja. Varhaisaikuisena edelleen vähän samanlaista meininkiä, mutta hienovaraisemmin. Baareissa saatettiin sitten kännipäissään olla törkeämpiä, esim. töniä tanssilattioilla tai yrittää jopa polttaa tupakalla hiuksia (käsittämätöntä touhua). Työelämässä sitten ollaan taas astetta korrektimpia, mutta uutena piirteenä sellaista ylipirteää ja -korostunutta ystävällisyyttä ja kiinnostusta, päälleliimattua hymyilyä, joka hyytyy sillä sekunnilla, kun poistut paikalta. Juhlatunnelmissa ei enää tönitä, mutta heitetään sellaista mukahauskaa läppää, että "vitsi sä x olet niin ärsyttävän täydellinen", johon ikään kuin odotetaan sitten vastareaktiona sitä, että alat vähätellä itseäsi. No, en nyt tiedä, kohdistuuko tällainen joidenkin naisten harrastama ikävä käytös mitenkään sen erityisemmin kauniisiin naisiin (mikä nyt on kaunista kenellekin), vaan eiköhän tulilinjalle voi osua huonolla tuurilla kuka tahansa. Mutta pakko sanoa vielä lopuksi, että iän myötä olen enenevissä määrin saanut kuulla (aitoja) kohteliaisuuksia itsestäni nimenomaan naisilta, ja se erityisesti lämmittää mieltä. En ole itsekään koskaan arastellut antaa hyvää palautetta kanssasisarilleni ja tuntuu mukavalta, että näin keski-ikäisenä se on jotenkin yleisemminkin luontevaa.

Pari kertaa minulle sanottu juuri naisten toimesta, että minun ei tarvitse kuin vähän hymyillä, niin johan tulee hyvä numero (opiskellessani) tai mitä nyt sitten haluankaan (miehiltä). Oli todella loukkaavaa kun koulumenestystäni näin vähäteltiin, enkä ikinä koskaan ole mitään pyytänyt seurustelukumppaneiltani, koska minut on kasvatettu jopa liiankin itselleseksi eikä ylpeyteni ikinä anna periksi pyytää mitään. (Mikä ei tosiaankaan ole tervettä kun ollaan naimisissa ja on yhteisiä lapsia. Sori ohis).

Mutta ei onneksi sen enempää mitään, ainakaan mistä olisin tietoinen. Olen toisaalta hymyilevä optimistinen hölmö ja lähtökohtaisesti luotan kaikkiin ihmisiin. Mikä taas tekee minusta helposti helposti lähestyttävän ja ehkä siten vähentää kaikenlaisia kateuden tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei ole luultu tyhmäksi tai vähätelty älykkyyttä siksi että olisi kaunis, mutta kommentit todellakin on uskomattomia.

- kun pukeutuu noin ja laittaa nettiin kuvia niin aiheuttaa muille paineita

- nyt olet laihduttanut liikaa (painoindeksi normaalipainoisen puolella)

- kaikki ei halua iskeä kaikkia miehiä, kuten sinä (täysin uskomaton kommentti, olin silloin sinkku toisin kuin kommentin sanoja)

Sitten baarissa tuntemattomat, yleensä vanhemmat naiset tuli aukomaan päätä liittyen ulkonäköön ja pukeutumiseen. En edes pukeutunut paljastavasti, vaikka naisellisesti.

Kun itse on ollut aina koulussa kiusattu, ei edes tajua sitä miten hyvältä näyttää vaikka tottahan se on. Sitten tuntuu vielä ihmeellisemmältä kun muut naiset olettaa että minä pukeudun näin ja näytän tältä että voisin flirttailla ja iskeä kaikkien miehet.

Se on naisten tapa luulla että joku nainen vie kaikkien miehet. Minä en ole edes nätti ja silti uhkaan viedä kaikkien miehet. En kyllä ymmärrä miten. Olen aseksuaali ja aromanttinen. Mitä minä miehellä tekisin? Olisi mielenkiintoista kuulla tältä naistyypiltä jonka mies on uhassa olla vietävänä, että mikä heitä vaivaa?

Jos nainen pitää itseään kauniina niin mun mielestä sellaset on leuhkia ja itserakkaita.

Ja mistä te edes tiedätte olevanne kauniita? Jos ootte ittenne mielestä kauniita niin ei se tarkota että ootte muidenki mielestä.

Ja vaikka kuinka joku teitä kiusaa, kadehtii, katsoo ilkeästi tms, niin ei sekään automaattisesti tarkota että he tekevät niin siksi, koska olette liian kauniita.

Onkohan teillä "kauniilla" naisilla noussu vähän pissi päähän?

Vierailija kirjoitti:

Ei kauneus, vaan kauneus ja ujous on se yhdistelmä, joka saa kuolan valumaan kiusaajien murisevien ja irvistävien hampaiden välistä Tämän olen huomannut näin ikääntyneenä ja entisenä kaunottarena. Kauniin ujous tulkitaan heti ylimielisyydeksi ja koppavuudeksi, mitä se harvoin kuitenkaan on. Kauniilta vaaditaan enemmän sosiaalisia taitoja ja kaikkien huomioonottamista, hän ei pääse niin vähällä kuin muut.

Tämä on kyllä niin totta. Olin nuorena todella epävarma ja välttelin ottamasta katsekontaktia. Elin hieman yksinäistä, mutta rikasta elämää pääni sisällä. Useamman kerran olen myöhemmin hämmästynyt kun olen saanut kuulla, että muut pitivät minua todella ylpeänä ja koppavana.

Olen omasta mielestäni ollut aina ihan nätti ja huolehtinut ulkonäöstäni. Muilta naisilta olen saanut lukiossa/opiskeluaikoina/työelämässä seuraavaa kohtelua, jonka uskon liittyvän kateuteen, kun en muuta syytä keksi:

- rumaksi haukkuminen - sanottu mm. "Sä oot oikeasti tosi ruma, älä vaan kuvittelekaan mitään muuta"

- levitetty valheita (mm. sanottu pojille, että minua on turha lähestyä, koska olen lesbo)

- käännytty selin, kieltäydytty puhumasta

- tartuttu johonkin yhteen piirteeseen olemuksessani, jota on sitten porukalla kovaan ääneen ruodittu: jäykkä kävelytyyli, ruma hymy, liian pienet rinnat, iso p*rse jne.

- käsketty ihan suoraan menemään pois, kun ollaan esim. juhlissa juteltu isommassa porukassa 

- kiukkuinen mulkoilu - ihan oudoilta henkilöiltä, joiden kanssa en ole edes puhunut

- ivallinen naureskelu ja silmien pyörittely (taas itselleni oudoilta ihmisiltä)

- suututtu, kun olen jutellut jonkun poikaystävän tai ihan ystävänkin kanssa.

Teini- ja opiskeluaikojen loputtua näin tyhmästi käyttäytyviin ihmisiin onneksi törmää yhä harvemmin, mutta olen myös oppinut olemaan välittämättä sellaisista. -N29

En ole huomannut mahdollista kateutta. Olen kyllä elämässäni saavuttanut yhden unelmani, jonka tiedän olevan joidenkin muidenkin unelma - jos joku jostain on kateellinen, niin ehkä siitä. Minulle ollaan kyllä yleensä ystävällisiä ja kohteliaita. Ei ulkonäön vuoksi suhtauduta nuivasti. Tai jos joku josain mulkoilisikin, tuskin sitä huomaisin, kun en sillä lailla kiinnitä huomiota random ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen pitää itseään kauniina niin mun mielestä sellaset on leuhkia ja itserakkaita.

Ja mistä te edes tiedätte olevanne kauniita? Jos ootte ittenne mielestä kauniita niin ei se tarkota että ootte muidenki mielestä.

Ja vaikka kuinka joku teitä kiusaa, kadehtii, katsoo ilkeästi tms, niin ei sekään automaattisesti tarkota että he tekevät niin siksi, koska olette liian kauniita.

Onkohan teillä "kauniilla" naisilla noussu vähän pissi päähän?

Ai mistäkö tiedän? Siitä, että olen kuullut siitä muilta - niin miehiltä kuin naisilta, tutuilta ja tuntemattomiltakin. Ja kiusaajani ovat (lapsuusaikojen jälkeen) olleet poikkeuksetta tyttöjä/naisia, jotka ovat alun alkaenkin suhtautuneet minuun vähän vihamielisesti ja kommentoineet negatiivisesti nimenomaan ulkonäköäni - eivät esim. älykkyyttäni tai ärsyttävyyttäni. Ja kaikki nämä kiusaajat ovat itse pitäneet omaa ulkonäköään tärkeänä. Olen näistä kokemuksista laskenut yhteen yksi plus yksi.

Ja aika myrkyllinen ajatusmaailma sinulla, jos mielestäsi ulkonäöstään pitävät ovat aina leuhkoja. Omasta mielestäni on ainakin täysin tervettä, jos pitää itseään hyvännäköisenä tai on vähintäänkin tyytyväinen ulkonäköönsä (kukaan tuskin on omasta mielestään täydellinen).

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen pitää itseään kauniina niin mun mielestä sellaset on leuhkia ja itserakkaita.

Ja mistä te edes tiedätte olevanne kauniita? Jos ootte ittenne mielestä kauniita niin ei se tarkota että ootte muidenki mielestä.

Ja vaikka kuinka joku teitä kiusaa, kadehtii, katsoo ilkeästi tms, niin ei sekään automaattisesti tarkota että he tekevät niin siksi, koska olette liian kauniita.

Onkohan teillä "kauniilla" naisilla noussu vähän pissi päähän?

Tässä on hyvä esimerkki siitä mitä kauniit naiset saavat osakseen.

Isommassa kaupungissa katoaa kauniskin massaan ja saa olla rauhassa mutta muutapa "maalle" niin hyvä ettei kimppuun käydä. Katseella ainakin tapetaan joka kerta kohdattaessa. Vähemmän aggressiiviset ei katso eikä tervehdi koskaan, puhuvat vaan takana pahaa.

Up up

Minulla ei ole koskaan ollut naiskavereita. Omasta mielestä en ole kaunis, mutta minua on sanottu kauniiksi. En sitten tiedä johtuuko tästä kaverittomuus.

Ei kertakaikkisen mitenkään tai sitten en vaan huomaa sitä. Ihmiset, sekä naiset ja miehet on yleensä tosi ystävällisiä ja kivoja minulle. 

Naisvihapaskaa.

Jotkut on suoraan kehuneet ulkonäköä ja paljon tulee sellaista "voi kun olet noin nätti ja hoikka" tyyppistä kommenttia. Mitään ilkeilyä en ole koskaan kokenut, tai no ehkä ihan ala-asteen alkuvuosina, mutta sittemmin ne kateudenkin ilmaukset on olleet enemmän sitä kehumista. 

Vierailija kirjoitti:

Voi ziisus. Niin naisvihamielinen ajatus että naiset olisivat aina kateellisia kauniille naisille. Ehkä joskus kakaroina mutta jos on hyvä itsetuntoinen ja aikuinen nainen, harvemmin enää törmää katkeriin ja kateellisiin ihmisiin.

Voi kyllä törmää, ziisus! 

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ja kaunis nainen vasta paha yhdistelmä on, jos jutut menee ihan yli oman hilseen ärsyyntymiskynnys repeää joillain melkoosen nopeasti.

Joo, (joillekin) matalamman koulutustason miehille tämä varsinkin on kova paikka, vaikka yritän kyllä puhua niin että ei menisi kenelläkään yli hilseen. Heiltä olen kuullut mitä ihmeellisintä v*ttuilua. Naiset on yleensä kivoja, ja fiksut miehet. 

Se että miesten huomio kohdistuu usein minuun sosiaalisissa tilanteissa, selvästi ärsyttää joitain naisia.