Lue keskustelun säännöt.
Alle 30v on liian nuori saamaan lapsia koska pitää elää nuoruuttaan, ja 36v:llä taas on viimeiset hetket käsillä saada lapsia
19.11.2021 |
Ei kyllä yhtään ihmetytä, että miksi niin monet jäävät pysyvästi lapsettomiksi ja että miksi syntyvyys on Suomessa niin alhainen. Kun kerran se aikaikkuna missä on hyväksyttyä saada lapsia on vain muutaman vuoden mittainen.
Alle 30-vuotias elää nuoruuttaan eikä ole taloudellisten ja aineellisten puitteidenkaan puolesta yleensä valmis saamaan lapsia.
36-vuotiaalla taas biologinen kello tikittää viimeisiään, ja raskaaksi tuleminen on jo epävarmaa ja komplikaatioiden riski suuri. Eikä niin vanha enää kovin hyvin jaksa yövalvomisiakaan.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So? Itse ainakin tein lapset 35- ja 37-vuotiaana. Tai siis synnytin. Tein ne 34- ja 36-vuotiaana.
Onhan niitä jotka tekevät jopa yli 40-vuotiaina. Mutta harvinaista se on. Biologisessa mielessä lisääntymisen äärirajat ovat noin 10–45 v ja todennäköisen onnistumisen rajat noin 15–35 v. Sosiaalisessa mielessä lisääntyminen on hyväksyttyä 30–40 v. Eli onhan biologialla ja sosiaalisilla vaatimuksilla iso ristiriita.
Akateemisissa piireissä on aivan normaalia saada yli nelikymppisenä lapsi. Vain bensalenkkari-amikset on sitä sakkia joiden mielestä se on sosiaalisesti sopimatonta.
Yli nelikymppisenä voi toki haaveilla lapsen saannista, mutta käytännössä se alkaa olla hyvin vaikeaa. Tai ainakin se vaatii kalliita ja pitkiä hoitoja. Toki yksittäiset siinä onnistuvat.
Lisäksi sitten, kun lapsi on täysi-ikäinen niin vanhemmat itse ovat lähes eläkeiässä.
Siinä ei välttämättä lapsenlapsiaan ehdi koskaan näkeä. Tai vaikka näkisi niin voi olla jo niin dementoitunut, että ei enää ymmärrä keitä he ovat.
Yleensä ihmiset haluavat ensisijaisesti lapsia omaan elämäntilanteeseen sopivana aikana (ja silloin kun niitä saavat), toissijaisesti lapsenlapsia, tai ehkä moni ei edes ajattele niin pitkälle. Omat lapseni saavat haluta, toivoa tai tehdä omat lapsensa omien mieltymystensä mukaan. Päätös ei koska minua, enkä myöskään painosta heitä pariutumaan että pääsisin mummuksi.
Tämänkin suhteen asiat ovat muuttuneet. Ennen, kun lastensaanti oli vielä "kaikkien juttu" niin isovanhemmaksi tulo oli lähes olettamus. Nykyisin taas sukulinjat lähes yhtä usein katkeavat kuin jatkuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille 30 oli liian myöhään. Alotettiin yrittäminen kun oltiin 30 v, ei saatu lasta. Lääkäri sanoi, että 25 ja alle olisi ollut todennäköisempää saada lapsi, mutta ei tietenkää varmaa.
Miltä olisi tuntunut saada lapsi alle 25-vuotiaana? Vuokra-asuntoon kerrostaloon, ei vakinaista työpaikkaa, ei välttämättä edes autoa, yleensä opiskelut kesken ja kaverit siinä iässä vaan bilettävät?
Jos nyt ei hirveästi haahuile ja vietä välivuosia tai vaihda alaa, ehtii 25-vuotiaaksi mennessä kyllä valmistua ja tehdä töitäkin. Omassa kaveripiirissä maisteriksi on valmistuttu alle 25v eikä enää niin bilejalkakaan vipattanut siinä kohtaa, kun oli juhlittu ikävuodet 19-23.
Sain oman esikoiseni 25-vuotiaana, asuttiin kyllä vuokralla ekat pari vuotta mutta mitä sitten? Millä lailla se vaikuttaa kykyyn hoitaa vauvaa, helppoa vaan oli kun ei tarvinnut huolehtia mistään talon töistä. Okt ostettiin ennen kuin lapsi meni eskariin, tässä vaiheessa se alkaa kaivata jo tilaa. On vakituiset työpaikat jne keskiluokkaisen elämän tunnuspiirteet, samassa elämäntilanteessa olevia kavereitakin löytyi nopeasti, ne opiskeluaikaiset kaverit kun oli jo muuttaneet muualle.
En ymmärrä miksi vauvaa varten pitäisi olla "kaikki valmiina", vauva ja pikkulapsi ei kovin kummoisia puitteita kaipaa, meillehän se edullinen vuokra-asuminen mahdollisti esim pidemmän kotihoidon kun ei ollut lainoja maksettavana. Tärkeintä on, että on sillä lailla hommat kunnossa, että on opiskelupaikka tai ammatti, että pääsee sitten lapsen vähän kasvaessa töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So? Itse ainakin tein lapset 35- ja 37-vuotiaana. Tai siis synnytin. Tein ne 34- ja 36-vuotiaana.
Onhan niitä jotka tekevät jopa yli 40-vuotiaina. Mutta harvinaista se on. Biologisessa mielessä lisääntymisen äärirajat ovat noin 10–45 v ja todennäköisen onnistumisen rajat noin 15–35 v. Sosiaalisessa mielessä lisääntyminen on hyväksyttyä 30–40 v. Eli onhan biologialla ja sosiaalisilla vaatimuksilla iso ristiriita.
Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.
Eri
Mistä luulet sen sitten johtuvan, että tietyillä kansallisuuksilla lasten saanti esimerkiksi 20-vuotiaana on täysin normaalia ja toisilla kansallisuuksilla taas ei? Jos kerran sosiaaliset vaatimukset eivät vaikuta asiaan?
Pointti oli se ettei tuollaisia pohdita kun lapsia tekee. Vai kuinka kauan itse käytit niiden pohtimiseen ja paljonko vaikuttivat siihen missä iässä lapsesi teit?
Kaikesta päätellen sitä pohditaan erittäin paljon, koska ei lisääntymisikä muuten vaihtelisi niin kuin se vaihtelee.
Itse en pysty saamaan lapsia, joten lasten saantia ei ole ollut ajankohtaista miettiä. Mutta tiedostan kyllä siihen liittyvän sosiaalisen paineen, että mitä minkäkin ikäisten odotetaan tekevän ja että millaisia puitteita lapsiperhe-elämälle vaaditaan ja että minkä ikäisten on normaalisti mahdollista saavuttaa nämä puitteet.
Tiedosta siis sekin, että eniten vaikuttaa se, onko sitä sopivaa isäehdokasta edes näköpiirissä. Suurinta osaa lapsista ei tehdä tinderdeitin tai yhdenillan jutun kanssa, vaan ihan vakituisessa parisuhteessa.
Lisääntyminen vaihtelee ihan yhtä paljon kuin vaikka milloin ammattiin valmistuminen , milloin saa ensimmäisen työpaikan, milloin on varaa aloittaa lapsettomuushoidot, milloin menee naimisiin, milloin vaihtaa puolisoon joka haluaakin lapsen jne.
Toiset ovat valmiiita nuorina. On parisuhde ja hedelmällinen nuori tai vastuuntunnoton seksinharrastaja ja arpa osuu heti kohdalle.
Tai vanhempana, vasta sitten löytyy halukas isäehdokas tai sattuma puuttuu peliin. toisille lapsen saanti mahdollistuu tapahtuu yli nelikymppisenä.
Suurin osa lapsista ei ole jonkun sukulaisten, työkavereiden tai instagramin painostuksen alla tehtyjen päätösten tulos.
Toisissa maissa nuorena saadut lapset ovat ehkäisyn puuttumisen syy. Toisissa ihan vaan seksittömyydestä johtuva asia. Yllättävän suuri prosentti alle 25 vuotiasta on neitsyitä määrätyissä maissa tai ei ole naimissa, eivätkä harrasta irtosuhteita.
Joillekin tuntuu olevan kova pala jos tekee lapset vanhempana.
Minusta paras ikä lapsen tekoon on 25-35 vuotta, mutta toisille se sopii jo aiemmin ja toisille myöhemmin. Yli 40v ja toisaalta alle 20v kohtaavat ehkä keskimäärin enemmän haasteita, mutta joillain asiat menee ihan mukavasti silloinkin. Ihmeellistä ahdasmielisyyttä ajatella, että lapsia pitäisi tehdä vain tietyssä iässä ja elämäntilanteessa, vaikka tosiasiassa esim opiskelut joustaa yleensä paremmin pikkulapsiarjessa kuin työelämä, mutta toisaalta asiat ei aina menekään niin kuin on suunnitellut, ja joutuu lykkäämään lapsen tekoa itsestä riippumattomista syistä. Omassa tuttavapiirissä lapsettomuudesta on kärsinyt sekä pari-, kolme- että nelikymppiset, eli ei se niin sanottua ole että lapset tulee nuorena helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So? Itse ainakin tein lapset 35- ja 37-vuotiaana. Tai siis synnytin. Tein ne 34- ja 36-vuotiaana.
Onhan niitä jotka tekevät jopa yli 40-vuotiaina. Mutta harvinaista se on. Biologisessa mielessä lisääntymisen äärirajat ovat noin 10–45 v ja todennäköisen onnistumisen rajat noin 15–35 v. Sosiaalisessa mielessä lisääntyminen on hyväksyttyä 30–40 v. Eli onhan biologialla ja sosiaalisilla vaatimuksilla iso ristiriita.
Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.
Eri
Mistä luulet sen sitten johtuvan, että tietyillä kansallisuuksilla lasten saanti esimerkiksi 20-vuotiaana on täysin normaalia ja toisilla kansallisuuksilla taas ei? Jos kerran sosiaaliset vaatimukset eivät vaikuta asiaan?
Pointti oli se ettei tuollaisia pohdita kun lapsia tekee. Vai kuinka kauan itse käytit niiden pohtimiseen ja paljonko vaikuttivat siihen missä iässä lapsesi teit?
Kaikesta päätellen sitä pohditaan erittäin paljon, koska ei lisääntymisikä muuten vaihtelisi niin kuin se vaihtelee.
Itse en pysty saamaan lapsia, joten lasten saantia ei ole ollut ajankohtaista miettiä. Mutta tiedostan kyllä siihen liittyvän sosiaalisen paineen, että mitä minkäkin ikäisten odotetaan tekevän ja että millaisia puitteita lapsiperhe-elämälle vaaditaan ja että minkä ikäisten on normaalisti mahdollista saavuttaa nämä puitteet.
Tiedosta siis sekin, että eniten vaikuttaa se, onko sitä sopivaa isäehdokasta edes näköpiirissä. Suurinta osaa lapsista ei tehdä tinderdeitin tai yhdenillan jutun kanssa, vaan ihan vakituisessa parisuhteessa.
Lisääntyminen vaihtelee ihan yhtä paljon kuin vaikka milloin ammattiin valmistuminen , milloin saa ensimmäisen työpaikan, milloin on varaa aloittaa lapsettomuushoidot, milloin menee naimisiin, milloin vaihtaa puolisoon joka haluaakin lapsen jne.
Toiset ovat valmiiita nuorina. On parisuhde ja hedelmällinen nuori tai vastuuntunnoton seksinharrastaja ja arpa osuu heti kohdalle.
Tai vanhempana, vasta sitten löytyy halukas isäehdokas tai sattuma puuttuu peliin. toisille lapsen saanti mahdollistuu tapahtuu yli nelikymppisenä.
Suurin osa lapsista ei ole jonkun sukulaisten, työkavereiden tai instagramin painostuksen alla tehtyjen päätösten tulos.
Toisissa maissa nuorena saadut lapset ovat ehkäisyn puuttumisen syy. Toisissa ihan vaan seksittömyydestä johtuva asia. Yllättävän suuri prosentti alle 25 vuotiasta on neitsyitä määrätyissä maissa tai ei ole naimissa, eivätkä harrasta irtosuhteita.
Mistä se siis johtuu, että keskimääräinen lastensaanti-ikä on Suomessa siirtynyt aina vain myöhemmäksi? Eivätkö nuoret miehet enää ole sopivia isäehdokkaita?
Ehkäisyähän on ollut saatavissa jo hyvin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.
Eri
Ei ole ihme, että lasten määrä vähenee, jos monikin jättää kokonaan miettimättä milloin lasten saaminen on biologisesti mahdollista. Tässä ketjussa ainakin on useampi lainatun tyyppinen kommentti.
Kyllä biologiaa on syytä miettiä, ettei lasten hankintaa tule lykättyä liian pitkälle sinne, kun lapsen saaminen ei ole enää biologisesti niin todennäköistä onnistua.
Kieltämättä tunnen itsekin kolmekymppisiä naisiakin, joilla ei ole vielä lapset mielessä, vaan ennen niitä pitää vielä etsiä itseä, kiertää maailmaa ja kokea asioita.
Missä iässä itse suunnittelit koko elämäsi valmiiksi ja löit suunnittelemat lukkoon? Menikö kaikki niin kuin olit päättänyt eikä esim oma mielesi missään asiassa muuttunut?
Mitä tarkoitat? Onko realistinen suunnittelu pahasta, koska välillä realistisetkin suunnitelmat menevät mönkään?
Ihan realistisesti ajattelet kaikkien suunnittelevan realistisesti kaiken ja elävän sekä toteuttaen ne järjestelmällisesti?
Onnistuvat suorittamaan kaiken siinä oikeassa aikajanassa. Ensin lukio, sitten yliopisto, juhliminen ja miehen hankinta samaan aikaan, sitten vakityö ja sitten naimisiin meno ja sitten 24-vuotiaana se lapsi ja toinen 26-vuotiaana? Niin ja kaikki kaverit samanlaisia? Missä ihmeen Instagram maassa sinäkin oikein asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoisen yritys alkoi, kun olin 23. Lopulta lapsettomuushoitojen jälkeen esikoinen syntyi, kun olin vielä 25. Siinä kaksi lasta lisää 28- ja 29-vuotiaina,hoidoilla hekin, mutta ekasta kierrosta. Neljäs luomuna ekasta kierrosta 33-vuotiaana ja nyt 36-vuotiaana odotan viidettä ja viimeistä, alkoi luomuna tokasta kierrosta. Sama isä kaikilla.
Voi mennä hedelmällisyys iän kanssa näinkin päin, mutta harvinaisempaa varmasti. Lapsettomuuden taustalla aikoinaan minulla pco, vaikka olen hoikka (monesti ylipainoisten haaste tuo) sekä miehen hitaahkot siittiöt. Mies nykyään 37-v. elämänsä parhaassa kunnossa, hoikka ollut aina, mutta nykyään ruokailu paljon terveellisempää kuin nuorempana, elintavat myös. Minulla paino pysynyt suht samana vuosien ajan, mutta myös elintavat nykyisin liikunnallisemmat kuin ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.
Eri
Ei ole ihme, että lasten määrä vähenee, jos monikin jättää kokonaan miettimättä milloin lasten saaminen on biologisesti mahdollista. Tässä ketjussa ainakin on useampi lainatun tyyppinen kommentti.
Kyllä biologiaa on syytä miettiä, ettei lasten hankintaa tule lykättyä liian pitkälle sinne, kun lapsen saaminen ei ole enää biologisesti niin todennäköistä onnistua.
Kieltämättä tunnen itsekin kolmekymppisiä naisiakin, joilla ei ole vielä lapset mielessä, vaan ennen niitä pitää vielä etsiä itseä, kiertää maailmaa ja kokea asioita.
Missä iässä itse suunnittelit koko elämäsi valmiiksi ja löit suunnittelemat lukkoon? Menikö kaikki niin kuin olit päättänyt eikä esim oma mielesi missään asiassa muuttunut?
Mitä tarkoitat? Onko realistinen suunnittelu pahasta, koska välillä realistisetkin suunnitelmat menevät mönkään?
Ihan realistisesti ajattelet kaikkien suunnittelevan realistisesti kaiken ja elävän sekä toteuttaen ne järjestelmällisesti?
Onnistuvat suorittamaan kaiken siinä oikeassa aikajanassa. Ensin lukio, sitten yliopisto, juhliminen ja miehen hankinta samaan aikaan, sitten vakityö ja sitten naimisiin meno ja sitten 24-vuotiaana se lapsi ja toinen 26-vuotiaana? Niin ja kaikki kaverit samanlaisia? Missä ihmeen Instagram maassa sinäkin oikein asut?
Ylivoimainen enemmistö niistä jotka haluavat hankkiutua yliopistoon onnistuvat sinne hankkiutumisessa alle 25-vuotiaana. Miksei sitten lasten hankinta voisi ylivoimaiselta enemmistöltä onnistua myös alle 25-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So? Itse ainakin tein lapset 35- ja 37-vuotiaana. Tai siis synnytin. Tein ne 34- ja 36-vuotiaana.
Onhan niitä jotka tekevät jopa yli 40-vuotiaina. Mutta harvinaista se on. Biologisessa mielessä lisääntymisen äärirajat ovat noin 10–45 v ja todennäköisen onnistumisen rajat noin 15–35 v. Sosiaalisessa mielessä lisääntyminen on hyväksyttyä 30–40 v. Eli onhan biologialla ja sosiaalisilla vaatimuksilla iso ristiriita.
Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.
Eri
Mistä luulet sen sitten johtuvan, että tietyillä kansallisuuksilla lasten saanti esimerkiksi 20-vuotiaana on täysin normaalia ja toisilla kansallisuuksilla taas ei? Jos kerran sosiaaliset vaatimukset eivät vaikuta asiaan?
Pointti oli se ettei tuollaisia pohdita kun lapsia tekee. Vai kuinka kauan itse käytit niiden pohtimiseen ja paljonko vaikuttivat siihen missä iässä lapsesi teit?
Kaikesta päätellen sitä pohditaan erittäin paljon, koska ei lisääntymisikä muuten vaihtelisi niin kuin se vaihtelee.
Itse en pysty saamaan lapsia, joten lasten saantia ei ole ollut ajankohtaista miettiä. Mutta tiedostan kyllä siihen liittyvän sosiaalisen paineen, että mitä minkäkin ikäisten odotetaan tekevän ja että millaisia puitteita lapsiperhe-elämälle vaaditaan ja että minkä ikäisten on normaalisti mahdollista saavuttaa nämä puitteet.
Tiedosta siis sekin, että eniten vaikuttaa se, onko sitä sopivaa isäehdokasta edes näköpiirissä. Suurinta osaa lapsista ei tehdä tinderdeitin tai yhdenillan jutun kanssa, vaan ihan vakituisessa parisuhteessa.
Lisääntyminen vaihtelee ihan yhtä paljon kuin vaikka milloin ammattiin valmistuminen , milloin saa ensimmäisen työpaikan, milloin on varaa aloittaa lapsettomuushoidot, milloin menee naimisiin, milloin vaihtaa puolisoon joka haluaakin lapsen jne.
Toiset ovat valmiiita nuorina. On parisuhde ja hedelmällinen nuori tai vastuuntunnoton seksinharrastaja ja arpa osuu heti kohdalle.
Tai vanhempana, vasta sitten löytyy halukas isäehdokas tai sattuma puuttuu peliin. toisille lapsen saanti mahdollistuu tapahtuu yli nelikymppisenä.
Suurin osa lapsista ei ole jonkun sukulaisten, työkavereiden tai instagramin painostuksen alla tehtyjen päätösten tulos.
Toisissa maissa nuorena saadut lapset ovat ehkäisyn puuttumisen syy. Toisissa ihan vaan seksittömyydestä johtuva asia. Yllättävän suuri prosentti alle 25 vuotiasta on neitsyitä määrätyissä maissa tai ei ole naimissa, eivätkä harrasta irtosuhteita.Mistä se siis johtuu, että keskimääräinen lastensaanti-ikä on Suomessa siirtynyt aina vain myöhemmäksi? Eivätkö nuoret miehet enää ole sopivia isäehdokkaita?
Ehkäisyähän on ollut saatavissa jo hyvin pitkään.
Missä niitä kaksikymppisiä isäehdokkaita on? Suurin osa naisista, kun seurustelee omanikäisten miesten kanssa. Kuinka monta parikymppistä sopivaa isäehdokasta sinä tunnet, joka haluaa isäksi 18 vuotiaana tai 22 vuotiaana? Sekä miehet, että naiset eivät halua tulla tulla vanhemmiksi enää kovin nuorina. Monesta syystä. Ja joka vuosi niitä syitä tulee vain enemmän. Nykyisin elämä tarjoaa niin paljon muutakin kuin hiekkalaatikon ääressä seisomista parikymppisenä.
Ainakin omissa kavereissa ja tutuissa lähes kaikki naiset oli nuorena parikymppisenä sitä mieltä, että lapset (tai ainakin esikoinen) pitäisi hankkia ennen kuin täyttää 30. Se oli semmoinen takaraja monen mielessä. Muutama sitä sitten surikin, kun ei onnistunutkaan tässä "tavoitteessa", kun ei löytynyt sopivaa kumppania ajoissa. Ja se takaraja siirtyi sitten sinne 35 kohdille, että silloin pitää olla lapset tehtynä. Saapa nähdä miten käy, mutta ainakin nyt kun olen 32v niin alkaa pikkuhiljaa yli puolet kavereista olla perheellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi, että nykyään olisi epävarmuutta enemmän vaan että mahdollisuuksia on enemmän. Esim. pillereitä ei ole ollut olemassa ennen 60-lukua ja aivan heti se ei kaikkialle esim maaseudulla levinnyt. Eräs mummo sanoi aikanaan hyvin: lapsia tuli, halusi tai ei. En usko kaikkien halunneen lapsia nuorena.
Tuskin tuota asiaa miettii niin paljon, jos valinnanmahdollisuutta ei ole. Tai voi toki pysyä sinkkuna ja selibaatissa, mutta iso osa ihmisistä kuitenkin haluaa pariutua, mikä on johtanut seksiin ja lapsiin.
Toisaalta nuorena lasten hankkiminen oli aiemmin helpompaa koska töihin pääsi peruskoulupohjatakin. Töitä myös riitti kaikille. Nykyään opiskelut kestävät kauemmin eikä varmuutta töistä ole. Monet eivät uskalla hankkia lapsia jos eivät luota siihen, että pystyvät lapset myös elättämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.
Eri
Ei ole ihme, että lasten määrä vähenee, jos monikin jättää kokonaan miettimättä milloin lasten saaminen on biologisesti mahdollista. Tässä ketjussa ainakin on useampi lainatun tyyppinen kommentti.
Kyllä biologiaa on syytä miettiä, ettei lasten hankintaa tule lykättyä liian pitkälle sinne, kun lapsen saaminen ei ole enää biologisesti niin todennäköistä onnistua.
Kieltämättä tunnen itsekin kolmekymppisiä naisiakin, joilla ei ole vielä lapset mielessä, vaan ennen niitä pitää vielä etsiä itseä, kiertää maailmaa ja kokea asioita.
Missä iässä itse suunnittelit koko elämäsi valmiiksi ja löit suunnittelemat lukkoon? Menikö kaikki niin kuin olit päättänyt eikä esim oma mielesi missään asiassa muuttunut?
Mitä tarkoitat? Onko realistinen suunnittelu pahasta, koska välillä realistisetkin suunnitelmat menevät mönkään?
Ihan realistisesti ajattelet kaikkien suunnittelevan realistisesti kaiken ja elävän sekä toteuttaen ne järjestelmällisesti?
Onnistuvat suorittamaan kaiken siinä oikeassa aikajanassa. Ensin lukio, sitten yliopisto, juhliminen ja miehen hankinta samaan aikaan, sitten vakityö ja sitten naimisiin meno ja sitten 24-vuotiaana se lapsi ja toinen 26-vuotiaana? Niin ja kaikki kaverit samanlaisia? Missä ihmeen Instagram maassa sinäkin oikein asut?
No niinpä. Itse sain kesken opintojeni 25 v lapsen. Jäin leskeksi ja 35 v rakastuin uudelleen. Sain siis seuraavat lapset 37, 39 ja 42 v.
En aivan hirveästi suosittele tarkkaa suunnittelua, koska sitten se elämä mikä eteen tulee voi tuntua pettymykseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen saanut ainoan lapseni 23-vuotiaana ja nyt 42v. saa toinen tulla jos tullakseen. Ei ollut oma valinta, että lapsia ei ole tullut lisää. Saa vielä tulla jos niin on tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So? Itse ainakin tein lapset 35- ja 37-vuotiaana. Tai siis synnytin. Tein ne 34- ja 36-vuotiaana.
Onhan niitä jotka tekevät jopa yli 40-vuotiaina. Mutta harvinaista se on. Biologisessa mielessä lisääntymisen äärirajat ovat noin 10–45 v ja todennäköisen onnistumisen rajat noin 15–35 v. Sosiaalisessa mielessä lisääntyminen on hyväksyttyä 30–40 v. Eli onhan biologialla ja sosiaalisilla vaatimuksilla iso ristiriita.
Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.
Eri
Mistä luulet sen sitten johtuvan, että tietyillä kansallisuuksilla lasten saanti esimerkiksi 20-vuotiaana on täysin normaalia ja toisilla kansallisuuksilla taas ei? Jos kerran sosiaaliset vaatimukset eivät vaikuta asiaan?
Pointti oli se ettei tuollaisia pohdita kun lapsia tekee. Vai kuinka kauan itse käytit niiden pohtimiseen ja paljonko vaikuttivat siihen missä iässä lapsesi teit?
Kaikesta päätellen sitä pohditaan erittäin paljon, koska ei lisääntymisikä muuten vaihtelisi niin kuin se vaihtelee.
Itse en pysty saamaan lapsia, joten lasten saantia ei ole ollut ajankohtaista miettiä. Mutta tiedostan kyllä siihen liittyvän sosiaalisen paineen, että mitä minkäkin ikäisten odotetaan tekevän ja että millaisia puitteita lapsiperhe-elämälle vaaditaan ja että minkä ikäisten on normaalisti mahdollista saavuttaa nämä puitteet.
Tiedosta siis sekin, että eniten vaikuttaa se, onko sitä sopivaa isäehdokasta edes näköpiirissä. Suurinta osaa lapsista ei tehdä tinderdeitin tai yhdenillan jutun kanssa, vaan ihan vakituisessa parisuhteessa.
Lisääntyminen vaihtelee ihan yhtä paljon kuin vaikka milloin ammattiin valmistuminen , milloin saa ensimmäisen työpaikan, milloin on varaa aloittaa lapsettomuushoidot, milloin menee naimisiin, milloin vaihtaa puolisoon joka haluaakin lapsen jne.
Toiset ovat valmiiita nuorina. On parisuhde ja hedelmällinen nuori tai vastuuntunnoton seksinharrastaja ja arpa osuu heti kohdalle.
Tai vanhempana, vasta sitten löytyy halukas isäehdokas tai sattuma puuttuu peliin. toisille lapsen saanti mahdollistuu tapahtuu yli nelikymppisenä.
Suurin osa lapsista ei ole jonkun sukulaisten, työkavereiden tai instagramin painostuksen alla tehtyjen päätösten tulos.
Toisissa maissa nuorena saadut lapset ovat ehkäisyn puuttumisen syy. Toisissa ihan vaan seksittömyydestä johtuva asia. Yllättävän suuri prosentti alle 25 vuotiasta on neitsyitä määrätyissä maissa tai ei ole naimissa, eivätkä harrasta irtosuhteita.Mistä se siis johtuu, että keskimääräinen lastensaanti-ikä on Suomessa siirtynyt aina vain myöhemmäksi? Eivätkö nuoret miehet enää ole sopivia isäehdokkaita?
Ehkäisyähän on ollut saatavissa jo hyvin pitkään.
Missä niitä kaksikymppisiä isäehdokkaita on? Suurin osa naisista, kun seurustelee omanikäisten miesten kanssa. Kuinka monta parikymppistä sopivaa isäehdokasta sinä tunnet, joka haluaa isäksi 18 vuotiaana tai 22 vuotiaana? Sekä miehet, että naiset eivät halua tulla tulla vanhemmiksi enää kovin nuorina. Monesta syystä. Ja joka vuosi niitä syitä tulee vain enemmän. Nykyisin elämä tarjoaa niin paljon muutakin kuin hiekkalaatikon ääressä seisomista parikymppisenä.
Kyse on tosiaan kulttuurista eli käsityksestä siitä, että mitä "kuuluu" tehdä minkäkin ikäisenä. Joku toinen voisi ajatella niin, että jos tekee lapset nuorena, niin kolme–neljäkymppisenä voi sitten tehdä jotain muuta kuin hiekkalaatikolla istumista, kun lapset eivät enää ole hiekkalaatikkoiässä.
Nykykulttuuri on vääristynyt nimenomaan biologian näkökulmasta, koska biologisesti paras lisääntymisikä sekä aika jolloin "kuuluu tehdä kaikkea muuta" ovat päällekkäisiä, minkä vuoksi lasten hankintaa lykätään parhaan lisääntymisiän ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.
Eri
Ei ole ihme, että lasten määrä vähenee, jos monikin jättää kokonaan miettimättä milloin lasten saaminen on biologisesti mahdollista. Tässä ketjussa ainakin on useampi lainatun tyyppinen kommentti.
Kyllä biologiaa on syytä miettiä, ettei lasten hankintaa tule lykättyä liian pitkälle sinne, kun lapsen saaminen ei ole enää biologisesti niin todennäköistä onnistua.
Kieltämättä tunnen itsekin kolmekymppisiä naisiakin, joilla ei ole vielä lapset mielessä, vaan ennen niitä pitää vielä etsiä itseä, kiertää maailmaa ja kokea asioita.
Missä iässä itse suunnittelit koko elämäsi valmiiksi ja löit suunnittelemat lukkoon? Menikö kaikki niin kuin olit päättänyt eikä esim oma mielesi missään asiassa muuttunut?
Mitä tarkoitat? Onko realistinen suunnittelu pahasta, koska välillä realistisetkin suunnitelmat menevät mönkään?
Ihan realistisesti ajattelet kaikkien suunnittelevan realistisesti kaiken ja elävän sekä toteuttaen ne järjestelmällisesti?
Onnistuvat suorittamaan kaiken siinä oikeassa aikajanassa. Ensin lukio, sitten yliopisto, juhliminen ja miehen hankinta samaan aikaan, sitten vakityö ja sitten naimisiin meno ja sitten 24-vuotiaana se lapsi ja toinen 26-vuotiaana? Niin ja kaikki kaverit samanlaisia? Missä ihmeen Instagram maassa sinäkin oikein asut?
Ylivoimainen enemmistö niistä jotka haluavat hankkiutua yliopistoon onnistuvat sinne hankkiutumisessa alle 25-vuotiaana. Miksei sitten lasten hankinta voisi ylivoimaiselta enemmistöltä onnistua myös alle 25-vuotiaana?
Siksi, että ylivoimaisella enemmistöllä ei ole vielä riittävän vakiintunutta parisuhdetta alle 25v iässä ja on varmaan kaikkien etu, että lapset pääasiassa tehdään siihen vakiintuneeseen hyvään parisuhteeseen? Useimmat joutuu yrittämään ja erehtymään muutamaan kertaan, ennen kuin se oikea löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut ainoan lapseni 23-vuotiaana ja nyt 42v. saa toinen tulla jos tullakseen. Ei ollut oma valinta, että lapsia ei ole tullut lisää. Saa vielä tulla jos niin on tarkoitettu.
Niin ja jos olisin jäänyt odottamaan vakituista työpaikkaa niin olisi ollut mahdollista yrittää lasta vasta 38-vuotiaana. Eli lasta ei olisi ollenkaan koska olemme olleet ilman ehkäisyä jo tuolloin. En kadu sitä, että ole saanut lapsen ennen koulutusta ja vakituista työpaikkaa. Sitä katuisin todella paljon jos en olisi lasta saanut ja lapsettomana olisin todella katkera. Ennen lasta kävin lukion, aloitin opinnot jotka keskeytin koska ala väärä. Sen jälkeen töitä, lapsi, työttömyyttä, opiskelua ja määräaikaisia töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.
Eri
Ei ole ihme, että lasten määrä vähenee, jos monikin jättää kokonaan miettimättä milloin lasten saaminen on biologisesti mahdollista. Tässä ketjussa ainakin on useampi lainatun tyyppinen kommentti.
Kyllä biologiaa on syytä miettiä, ettei lasten hankintaa tule lykättyä liian pitkälle sinne, kun lapsen saaminen ei ole enää biologisesti niin todennäköistä onnistua.
Kieltämättä tunnen itsekin kolmekymppisiä naisiakin, joilla ei ole vielä lapset mielessä, vaan ennen niitä pitää vielä etsiä itseä, kiertää maailmaa ja kokea asioita.
Missä iässä itse suunnittelit koko elämäsi valmiiksi ja löit suunnittelemat lukkoon? Menikö kaikki niin kuin olit päättänyt eikä esim oma mielesi missään asiassa muuttunut?
Mitä tarkoitat? Onko realistinen suunnittelu pahasta, koska välillä realistisetkin suunnitelmat menevät mönkään?
Ihan realistisesti ajattelet kaikkien suunnittelevan realistisesti kaiken ja elävän sekä toteuttaen ne järjestelmällisesti?
Onnistuvat suorittamaan kaiken siinä oikeassa aikajanassa. Ensin lukio, sitten yliopisto, juhliminen ja miehen hankinta samaan aikaan, sitten vakityö ja sitten naimisiin meno ja sitten 24-vuotiaana se lapsi ja toinen 26-vuotiaana? Niin ja kaikki kaverit samanlaisia? Missä ihmeen Instagram maassa sinäkin oikein asut?
Ylivoimainen enemmistö niistä jotka haluavat hankkiutua yliopistoon onnistuvat sinne hankkiutumisessa alle 25-vuotiaana. Miksei sitten lasten hankinta voisi ylivoimaiselta enemmistöltä onnistua myös alle 25-vuotiaana?
Onnistuuko se onnellisen pidempiaikaiseen parisuhteen hankkiminen kaikilta alle 25- vuotiailta? Koska moni haluaa sen ensin ja sitten vasta sen lapsen.
Parhaiten se lasten saaminen onnistuisi alle 18- vuotiailta, jos hedelmällisyyden mukaan mennään, mutta kun sen mukaan ei lapsia saada ja tehdä.
Nykyisin se on valinta, joka lähtee jo siitä harrastatko edes seksiä, käyttääkö ehkäisyä, tuleeko edes raskaaksi, jatkaako sitä raskautta. Jokaisessa kohdassa on oltava oikea vastaus, jotta lopputulos on lapsi. Nykyisin ihmiset vain miettivät kauemmin antaako oikeassa kohdassa ne oikeat ratkaisut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.
Eri
Ei ole ihme, että lasten määrä vähenee, jos monikin jättää kokonaan miettimättä milloin lasten saaminen on biologisesti mahdollista. Tässä ketjussa ainakin on useampi lainatun tyyppinen kommentti.
Kyllä biologiaa on syytä miettiä, ettei lasten hankintaa tule lykättyä liian pitkälle sinne, kun lapsen saaminen ei ole enää biologisesti niin todennäköistä onnistua.
Kieltämättä tunnen itsekin kolmekymppisiä naisiakin, joilla ei ole vielä lapset mielessä, vaan ennen niitä pitää vielä etsiä itseä, kiertää maailmaa ja kokea asioita.
Missä iässä itse suunnittelit koko elämäsi valmiiksi ja löit suunnittelemat lukkoon? Menikö kaikki niin kuin olit päättänyt eikä esim oma mielesi missään asiassa muuttunut?
Mitä tarkoitat? Onko realistinen suunnittelu pahasta, koska välillä realistisetkin suunnitelmat menevät mönkään?
Ihan realistisesti ajattelet kaikkien suunnittelevan realistisesti kaiken ja elävän sekä toteuttaen ne järjestelmällisesti?
Onnistuvat suorittamaan kaiken siinä oikeassa aikajanassa. Ensin lukio, sitten yliopisto, juhliminen ja miehen hankinta samaan aikaan, sitten vakityö ja sitten naimisiin meno ja sitten 24-vuotiaana se lapsi ja toinen 26-vuotiaana? Niin ja kaikki kaverit samanlaisia? Missä ihmeen Instagram maassa sinäkin oikein asut?
Ylivoimainen enemmistö niistä jotka haluavat hankkiutua yliopistoon onnistuvat sinne hankkiutumisessa alle 25-vuotiaana. Miksei sitten lasten hankinta voisi ylivoimaiselta enemmistöltä onnistua myös alle 25-vuotiaana?
Onnistuuko se onnellisen pidempiaikaiseen parisuhteen hankkiminen kaikilta alle 25- vuotiailta? Koska moni haluaa sen ensin ja sitten vasta sen lapsen.
Parhaiten se lasten saaminen onnistuisi alle 18- vuotiailta, jos hedelmällisyyden mukaan mennään, mutta kun sen mukaan ei lapsia saada ja tehdä.
Nykyisin se on valinta, joka lähtee jo siitä harrastatko edes seksiä, käyttääkö ehkäisyä, tuleeko edes raskaaksi, jatkaako sitä raskautta. Jokaisessa kohdassa on oltava oikea vastaus, jotta lopputulos on lapsi. Nykyisin ihmiset vain miettivät kauemmin antaako oikeassa kohdassa ne oikeat ratkaisut.
Onko parisuhdemarkkina siis muuttunut merkittävästi verrattuna entisaikoihin? Jos siis kerran onnellisen pidempiaikaisen parisuhteen löytäminen onnistuu yleensä vasta 30v kieppeillä?
Olen eri, mutta mulla painoi aika paljon. Johtuu siitä, että olen itse vanhojen vanhempien lapsi. Vanhempani olivat 43v ja 47v, kun synnyin.