Alle 30v on liian nuori saamaan lapsia koska pitää elää nuoruuttaan, ja 36v:llä taas on viimeiset hetket käsillä saada lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

So? Itse ainakin tein lapset 35- ja 37-vuotiaana. Tai siis synnytin. Tein ne 34- ja 36-vuotiaana.

Onhan niitä jotka tekevät jopa yli 40-vuotiaina. Mutta harvinaista se on. Biologisessa mielessä lisääntymisen äärirajat ovat noin 10–45 v ja todennäköisen onnistumisen rajat noin 15–35 v. Sosiaalisessa mielessä lisääntyminen on hyväksyttyä 30–40 v. Eli onhan biologialla ja sosiaalisilla vaatimuksilla iso ristiriita.

Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.

Eri

Mistä luulet sen sitten johtuvan, että tietyillä kansallisuuksilla lasten saanti esimerkiksi 20-vuotiaana on täysin normaalia ja toisilla kansallisuuksilla taas ei? Jos kerran sosiaaliset vaatimukset eivät vaikuta asiaan?

Pointti oli se ettei tuollaisia pohdita kun lapsia tekee. Vai kuinka kauan itse käytit niiden pohtimiseen ja paljonko vaikuttivat siihen missä iässä lapsesi teit?

Kaikesta päätellen sitä pohditaan erittäin paljon, koska ei lisääntymisikä muuten vaihtelisi niin kuin se vaihtelee.

Itse en pysty saamaan lapsia, joten lasten saantia ei ole ollut ajankohtaista miettiä. Mutta tiedostan kyllä siihen liittyvän sosiaalisen paineen, että mitä minkäkin ikäisten odotetaan tekevän ja että millaisia puitteita lapsiperhe-elämälle vaaditaan ja että minkä ikäisten on normaalisti mahdollista saavuttaa nämä puitteet.

Eli täysin ulkopuolisena, ilman omaa kokemusta vastaavasta, pohdit muiden elämää. Ok.

Mielenterveysongelmathan ovat tuon ikäisillä yleisin syy sairauseläkkeelle. Eli tuon ikäisillä on paljon mielenterveysongelmia. Ehkä se näkyy tässä lapsiasiassa. Hyvä tietysti, etteivät mielenterveysongelmaiset tee lapsia.

36- vuotiaat mummot joutaa jo terhokotiin ja vastaaviin.

Ei jaksa yö, eikä päivävalvomisia. Ei ei.

Hauska kun kolmekymppiset naiset jaetaan aina kahteen: lapsia haluaviin, tai baarissa ravaaviin maailmamatkaajiin. Veikkaisin, että hyvin moni (itseni lukuunottaen) kuuluu siihen porukkaan, joita matkailu ei juuri kiinnosta, eikä myöskään lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen korkeasti koulutettu ja elän hyvin korkeasti koulutettujen ihmisten maailmassa. Mehän olemme niitä, jotka saavat perinteisesti lapset todella myöhään, koska opinnot vievät ensimmäisen aikuisuuden vuosikymmenen ja uralle pääseminen seuraavan. 

Olin itse poikkeus ja sain lapset alle 25-vuotiaana. Mentiin parikymppisinä naimisiin ja saatiin kolmessa vuodessa kolme lasta. Opiskelin vasta lasten saamisen jälkeen.

Olen nyt nelikymppinen ja todella, todella, todella moni ystävistäni saa vasta nyt ensimmäisiä lapsiaan. Moni on aloittanut vasta lähempänä neljääkymmentä. Omista lapsistani kaksi on jo täysikäisiä ja nuorinkin lukiossa.

Ei ole oikeaa aikaa saada lapsia. Minulle sopi parikymppisenä, monelle ystävälleni vasta nyt nelikymppisenä. Siinä välissä on 20 vuotta!

Pointti on se, että lasten hankinta on biologisessa mielessä jo hyvin vaikeaa nelikymppisenä. Erittäin monien lapsihaaveet kaatuvat biologisesti mahdottomina siinä iässä.

Onko lähdettä erittäin monien haaveiden kaatumiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

So? Itse ainakin tein lapset 35- ja 37-vuotiaana. Tai siis synnytin. Tein ne 34- ja 36-vuotiaana.

Onhan niitä jotka tekevät jopa yli 40-vuotiaina. Mutta harvinaista se on. Biologisessa mielessä lisääntymisen äärirajat ovat noin 10–45 v ja todennäköisen onnistumisen rajat noin 15–35 v. Sosiaalisessa mielessä lisääntyminen on hyväksyttyä 30–40 v. Eli onhan biologialla ja sosiaalisilla vaatimuksilla iso ristiriita.

Akateemisissa piireissä on aivan normaalia saada yli nelikymppisenä lapsi. Vain bensalenkkari-amikset on sitä sakkia joiden mielestä se on sosiaalisesti sopimatonta.

Yli nelikymppisenä voi toki haaveilla lapsen saannista, mutta käytännössä se alkaa olla hyvin vaikeaa. Tai ainakin se vaatii kalliita ja pitkiä hoitoja. Toki yksittäiset siinä onnistuvat.

Lisäksi sitten, kun lapsi on täysi-ikäinen niin vanhemmat itse ovat lähes eläkeiässä.

Siinä ei välttämättä lapsenlapsiaan ehdi koskaan näkeä. Tai vaikka näkisi niin voi olla jo niin dementoitunut, että ei enää ymmärrä keitä he ovat.

Yleensä ihmiset haluavat ensisijaisesti lapsia omaan elämäntilanteeseen sopivana aikana (ja silloin kun niitä saavat), toissijaisesti lapsenlapsia, tai ehkä moni ei edes ajattele niin pitkälle. Omat lapseni saavat haluta, toivoa tai tehdä omat lapsensa omien mieltymystensä mukaan. Päätös ei koska minua, enkä myöskään painosta heitä pariutumaan että pääsisin mummuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelin 30-vuotiaan naisen kanssa, joka ei katsele miehiä "sillä silmällä" vaan on miesten kanssa vain kaveri. Ja sitten ihmetteli, kun miehet vain haluavat seurustella, että eikö voi vain olla kaveria.

Minä hänelle selitin, että jos haluaa perhettä, niin nainen ei tuossa iässä enää vain katsele, vaan on tosissaan liikkeellä. Jos siis lapsia aikoo ehtiä tekemään. Ja miehet tietävät tämän ja haluavat sitä perhettä.

On lapsellinen ajatus, että 30-vuotiaana olisi paljonkaan aikaa vain katsella. Ei tietenkään pakolla pidä kenenkään kanssa seurustella. Mutta ei myöskään ihmetellä, kun muut samanikäiset haluavat jo vakiintua. Kyllä se oletus vaan on (vaikka tuokin vastaan väittää), että siinä erisukupuolisten kaveruudessakin katsellaan olisiko toisesta puolisoksi.

Että oikein selitit. :D Eiköhän  hän itse ole asioista perillä. Katsos, kaikki ei halua seurustella(vastakkaisen sukupuolen kanssa) tai halua lapsia. Tai omistaa asuntoa. Tai kultaistanoutajaa.

GASP! :O Katsos kun  ihmiset on erilaisia.

Eieiei. Hän ei ole itse asioista perillä. Hän ei tiedä mitä hän elämältään haluaa, ja siksi hän käykin mielenterveystoimistossa keskusteluavussa. Osalla tuon ikäisistä on realiteetit aivan hukassa. Ei ole ainut kaltaisensa.

No sitten seuraava kysmys: onko hänellä siis mt-ongelmia? Siis muutakin kuin se, että on hukassa? (Ja jos ei aikuisena tajua perusbiologiaa on kyllä jotenkin vajaa muutenkin sitten.)

Sellaisen ei kannata lapsia tehdä.

Itsekin olen tullut tähän tulokseen. Mulla on ollut lapsesta asti masennusta ja ahdistusta, en halua että kukaan joutuu kärsimään samasta. Tai kärsimään mun takia.

Viimeinen asia mitä hän kaipaa on kenenkään painostus, sen voin sanoa omasta kokemuksesta.

Itse olen 30 ja ollaan miehen kanssa oltu ilman ehkäisyä yli vuoden, mutta lasta ei vaan kuulu. Alkaa jo ahdistaa että ehditäänkö ollenkaan, vaikka oikeasti tiedostankin, että aikaa on vielä.

Ei kyllä kaduta sekään, ettei alettu yrittämään aikaisemmin, sillä emme todellakaan olisi olleet silloin vielä valmiita.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä aikuisia, jotka eivät ole enää edes mitenkään nuoria aikuisia, ja jotka eivät tiedä haluavatko lapsia, ja jotka eivät tiedä millaisen puolison haluaisivat, ja jotka eivät tiedä mitä tekisivät isona, ja jotka eivät tiedä lähtisivätkö maailmanympärysmatkalle vai ottaisivatko vastaan vakituisen työn.

Ihmeellisen hukassa jotkut ovat oman suuntansa ja elämänsä kanssa. Mitä lie ovat tehneet elämänsä ensimmäiset vuosikymmenet, mutta ainakaan eivät ole käyttäneet sitä itsensä löytämiseen tai kehittämiseen tai siihen, että olisivat löytäneet paikkansa maailmassa.

Ah onneksi en tiedä mitä haluan tehdä isona niin voin rauhassa tehdä miltä milloinkin tuntuu. Kaikki ei kaipaa kiveen hakattuja päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 30 ja ollaan miehen kanssa oltu ilman ehkäisyä yli vuoden, mutta lasta ei vaan kuulu. Alkaa jo ahdistaa että ehditäänkö ollenkaan, vaikka oikeasti tiedostankin, että aikaa on vielä.

Ei kyllä kaduta sekään, ettei alettu yrittämään aikaisemmin, sillä emme todellakaan olisi olleet silloin vielä valmiita.

Kannattaa käydä lääkärissä jos ette ole käyneet jo. Muistaakseni vuoden yritys ilman tulosta on se raja, että kannattaa lähteä tutkimaan onko jokin pielessä. Ja mitä aiemmin menette, sitä kauemmin teillä on aikaa korjata asia (Jos jotain korjattavaa on, esim. hormoneissa) tai esim. saada hedelmöityshoitoja.

Tsemppiä! :)

Vierailija kirjoitti:

Hauska kun kolmekymppiset naiset jaetaan aina kahteen: lapsia haluaviin, tai baarissa ravaaviin maailmamatkaajiin. Veikkaisin, että hyvin moni (itseni lukuunottaen) kuuluu siihen porukkaan, joita matkailu ei juuri kiinnosta, eikä myöskään lapset.

Ihmetyttää myös, että pitääkö ei-lasta haluat naiset aina luokitella joko bilehileiksi tai reissaajiksi. Eivätkö voi muka elää ihan tavallista elämää, johon kuuluu parisuhde, ura, harrastukset ja ystävät? Baari ja matkatkin ehkä silloin tällöin, mutta ei niiden tarvitse olla elämän keskipiste.

Noin 5% 40-vuotiaista tai sitä vanhemmista voi tulla enää raskaaksi. Monilla se ei onnistu ilman hedelmöityshoitoja noin 35 ikävuoden jälkeen. Ne jotka tulevat yli 40-vuotiaana raskaaksi ilman mitään hoitoja ovat poikkeuksia, eivät suuri enemmistö. Biologia ei ole muuttunut mihinkään, vaikka elämäntapa onkin muuttunut. Jos suomalaiset eivät enää halua lapsia, niin sitten suomalaiset ja Suomi lakkaavat olemasta. Kai tänne sitten joku muu muuttaa ja perustaa toisenlaisen yhteiskunnan. Saa nähdä miten käy siinä vaiheessa kun itse tulee vanhaksi, kun en saanut koskaan lapsia... Ne joilla ei ole lapsia hoitamassa asioita ovat melko tyhjän päällä siinä vaiheessa, koska apua on vaikea saada jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Hauska kun kolmekymppiset naiset jaetaan aina kahteen: lapsia haluaviin, tai baarissa ravaaviin maailmamatkaajiin. Veikkaisin, että hyvin moni (itseni lukuunottaen) kuuluu siihen porukkaan, joita matkailu ei juuri kiinnosta, eikä myöskään lapset.

Ja sitten on meitä joilla on lapsia ja silti pystytään ja halutaan käydä ulkona ja matkustaa. Jännä miten jotkut näkeekin kaiken niin mustavalkoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä aikuisia, jotka eivät ole enää edes mitenkään nuoria aikuisia, ja jotka eivät tiedä haluavatko lapsia, ja jotka eivät tiedä millaisen puolison haluaisivat, ja jotka eivät tiedä mitä tekisivät isona, ja jotka eivät tiedä lähtisivätkö maailmanympärysmatkalle vai ottaisivatko vastaan vakituisen työn.

Ihmeellisen hukassa jotkut ovat oman suuntansa ja elämänsä kanssa. Mitä lie ovat tehneet elämänsä ensimmäiset vuosikymmenet, mutta ainakaan eivät ole käyttäneet sitä itsensä löytämiseen tai kehittämiseen tai siihen, että olisivat löytäneet paikkansa maailmassa.

Ah onneksi en tiedä mitä haluan tehdä isona niin voin rauhassa tehdä miltä milloinkin tuntuu. Kaikki ei kaipaa kiveen hakattuja päätöksiä.

Mä oon kanssa tämmöinen haahuilija. :D En kai oo koskaan kasvanut aikuiseksi.

Hoidan kyllä velvollisuuteni, maksan laskut ja käyn töissä mutta ajatuskin "tavallisesta perhe-elämästä" ahdistaa kauheasti. Outoa, miten paljon se joitakin rassaa?

Lisäksi: elämässä ei kaikki mene niinkuin suunnittelee. Olen kokenut sen jo hyvin nuorena, joten ehkä siitä päätös olla suunnittelematta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Noin 5% 40-vuotiaista tai sitä vanhemmista voi tulla enää raskaaksi. Monilla se ei onnistu ilman hedelmöityshoitoja noin 35 ikävuoden jälkeen. Ne jotka tulevat yli 40-vuotiaana raskaaksi ilman mitään hoitoja ovat poikkeuksia, eivät suuri enemmistö. Biologia ei ole muuttunut mihinkään, vaikka elämäntapa onkin muuttunut. Jos suomalaiset eivät enää halua lapsia, niin sitten suomalaiset ja Suomi lakkaavat olemasta. Kai tänne sitten joku muu muuttaa ja perustaa toisenlaisen yhteiskunnan. Saa nähdä miten käy siinä vaiheessa kun itse tulee vanhaksi, kun en saanut koskaan lapsia... Ne joilla ei ole lapsia hoitamassa asioita ovat melko tyhjän päällä siinä vaiheessa, koska apua on vaikea saada jo nyt.

5%mahdollisuus tarkoittaa yhtä kiertoa, ystäväiseni. Parhassa hedelmällisessä iässä olevalla se prosenttiluku on vähän päälle 30%.

Meillä vaan mies eli nuoruuttaan siihen saakka, että minä olin 30v (ja mies 31v). Tällöin minulle iski valtava ikäkriisi, joka siis oikeastaan iski jo puolisen vuotta ennen 30v synttäreitä, jolloin päätin lapsi oli saatava, etten sitten ole myöhemmin liian vanha siihen hommaan - ei henkisesti valvomaan, vaan ylipäänsä lisääntymään, vaikka oma äiti sai lapset 34 ja 38-vuotiaana. Mutta aina kolkutti taustalla se, että entä jos itse kuuluu siihen joukkoon, jolla hedelmällisyys laskee kuin lehmänhäntä jo kolmekymppisenä eikä saisikaan tarpeeksi lapsia, tai edes sitä ensimmäistä?

Ei onneksi ollut sitä ongelmaa, ei edes yövalvomisten kanssa. Synnytin 31-vuotiaana esikoisen ja näin 32-vuotiaana odotan toista, tällä kertaa miehen aloitteesta. Ensimmäisen kanssa oli nihkeämpi yrittämään, tokan halusi ihan itse. Pakko kyllä myöntää, että toka raskaus on ollut paljon vaikeampi kuin eka, mutta siihen vaikuttaa esikoisen ikä, kun on alle vuoden ja yhä imetyksellä.

Mies taas elää edelleen nuoruuttaan näin 33-vuotiaana, mikä toisinaan ärsyttää, ettei tuon ikäinen ole saanut mitään muuta aikaan elämässään kuin siittänyt kaksi lasta aluille ja käy töissä, mutta ei ole saanut niistä töistä säästöjä, ei lainaa, ei omaa (tai edes sitä pankin) asuntoa, jotka olisi hyödyksi näin perhe-elämässä. Tämä siis viittauksena siihen, ettei parikymppisillä muka ole taloudellista vakautta perheen perustamiseen. Ei välttämättä ole kolmekymppiselläkään, eikä se taikamaagisesti muutu siinä 30-36 vuoden välillä niin, että 37-vuotiaana oliskin yhtäkkiä kaikki. Kyllä ne, jotka on lapsia vielä 30-vuotiaana, on sitä nelikymppisenäkin.

On kyllä "epäreilua" että naisten aikaikkuna hankkia lapsia on niin pieni, kun ennen perheen perustamista haluaisi elää omaakin elämää, opiskella ja edetä uralla hyvään pisteeseen. Ei ole kuten ennen vanhaan, että naimisiin piti mennä ja lapset hankkia mahdollisimman pian, eikä se ura tai oma elämä ollut naiselle mikään juttu. 

Todennäköisesti iän nousu lasten hankkimisessa tietysti vaikuttaa evoluutioon siten, että naiset tulevat pysymään hedelmällisinä pidempään. Mutta menee toki pitkä aika, ennen kuin tämä alkaa näkyä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaan mies eli nuoruuttaan siihen saakka, että minä olin 30v (ja mies 31v). Tällöin minulle iski valtava ikäkriisi, joka siis oikeastaan iski jo puolisen vuotta ennen 30v synttäreitä, jolloin päätin lapsi oli saatava, etten sitten ole myöhemmin liian vanha siihen hommaan - ei henkisesti valvomaan, vaan ylipäänsä lisääntymään, vaikka oma äiti sai lapset 34 ja 38-vuotiaana. Mutta aina kolkutti taustalla se, että entä jos itse kuuluu siihen joukkoon, jolla hedelmällisyys laskee kuin lehmänhäntä jo kolmekymppisenä eikä saisikaan tarpeeksi lapsia, tai edes sitä ensimmäistä?

Ei onneksi ollut sitä ongelmaa, ei edes yövalvomisten kanssa. Synnytin 31-vuotiaana esikoisen ja näin 32-vuotiaana odotan toista, tällä kertaa miehen aloitteesta. Ensimmäisen kanssa oli nihkeämpi yrittämään, tokan halusi ihan itse. Pakko kyllä myöntää, että toka raskaus on ollut paljon vaikeampi kuin eka, mutta siihen vaikuttaa esikoisen ikä, kun on alle vuoden ja yhä imetyksellä.

Mies taas elää edelleen nuoruuttaan näin 33-vuotiaana, mikä toisinaan ärsyttää, ettei tuon ikäinen ole saanut mitään muuta aikaan elämässään kuin siittänyt kaksi lasta aluille ja käy töissä, mutta ei ole saanut niistä töistä säästöjä, ei lainaa, ei omaa (tai edes sitä pankin) asuntoa, jotka olisi hyödyksi näin perhe-elämässä. Tämä siis viittauksena siihen, ettei parikymppisillä muka ole taloudellista vakautta perheen perustamiseen. Ei välttämättä ole kolmekymppiselläkään, eikä se taikamaagisesti muutu siinä 30-36 vuoden välillä niin, että 37-vuotiaana oliskin yhtäkkiä kaikki. Kyllä ne, jotka on lapsia vielä 30-vuotiaana, on sitä nelikymppisenäkin.

Haluaisin heti vaikka 5 lasta jos saisin olla isä. Isän rooli tuntuu edelleen olevan se väliaikainen avustaja jolla on oma ja erillinen elämä sillä aikaa kun nainen pyörittää kotia ja huolehtii lapsista.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä "epäreilua" että naisten aikaikkuna hankkia lapsia on niin pieni, kun ennen perheen perustamista haluaisi elää omaakin elämää, opiskella ja edetä uralla hyvään pisteeseen. Ei ole kuten ennen vanhaan, että naimisiin piti mennä ja lapset hankkia mahdollisimman pian, eikä se ura tai oma elämä ollut naiselle mikään juttu. 

Todennäköisesti iän nousu lasten hankkimisessa tietysti vaikuttaa evoluutioon siten, että naiset tulevat pysymään hedelmällisinä pidempään. Mutta menee toki pitkä aika, ennen kuin tämä alkaa näkyä.

Niinpä. Ja auta armias jos joku nainen kokeekin, että kotiäitiys on se juttu ja sitten tehdään niitä lapsia ja ollaan niiden kanssa, niin sekin on väärin ja nainen on "laiska loinen jolla ei ole kunnianhimoa" tai mitä vielä.... Aina menee pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy nyt kyllä myöntää ettei käynyt mielessäkään biologia tai sosiaaliset vaatimukset kun olin raskaana tai ennen sitä.

Eri

Ei ole ihme, että lasten määrä vähenee, jos monikin jättää kokonaan miettimättä milloin lasten saaminen on biologisesti mahdollista. Tässä ketjussa ainakin on useampi lainatun tyyppinen kommentti.

Kyllä biologiaa on syytä miettiä, ettei lasten hankintaa tule lykättyä liian pitkälle sinne, kun lapsen saaminen ei ole enää biologisesti niin todennäköistä onnistua.

Kieltämättä tunnen itsekin kolmekymppisiä naisiakin, joilla ei ole vielä lapset mielessä, vaan ennen niitä pitää vielä etsiä itseä, kiertää maailmaa ja kokea asioita.

Missä iässä itse suunnittelit koko elämäsi valmiiksi ja löit suunnittelemat lukkoon? Menikö kaikki niin kuin olit päättänyt eikä esim oma mielesi missään asiassa muuttunut?

Mitä tarkoitat? Onko realistinen suunnittelu pahasta, koska välillä realistisetkin suunnitelmat menevät mönkään?