Haluan pois tästä maailmasta.

TÄMÄ KAIKKI ON PELKKÄÄ NÄYTELMÄÄ!!!!!

EI MINUA EDES OLE OIKEASTI OLEMASSA!!!!!!

PELKKÄÄ ILLUUSIOTA KAIKKI NÄKEE JA KUULEE VAIN NE MITÄ MUODOSTUU ETEEN YMPÄRILLÄ EI OLE MITÄÄN!!! AIVOISSA KAIKKI TÄMÄ PASKA ON MAAILMAA EI OLE OLEMASSA!!!! AP

Nyt lopeta jo tuo valitus! Tiedätkö. että sinun kaltaisia on paljon muitakin kuin sinä. Et ole ainut jolla menee huonosti, tuhansilla ihmisillä menee huonosti juuri nyt. Mutta arvaa mitä,  eivät he mieti itsensä tai maailman tuhoamista. He etsivät keinoja selviytyä, ammattiapua tms. MIkset sinäkin?  Minäkin haluaisin auttaa sinua, vaikka olen tuntematon sinulle.  Voisin vaikka tulla juttelemaan sinun luokse, jos olisit lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt lopeta jo tuo valitus! Tiedätkö. että sinun kaltaisia on paljon muitakin kuin sinä. Et ole ainut jolla menee huonosti, tuhansilla ihmisillä menee huonosti juuri nyt. Mutta arvaa mitä,  eivät he mieti itsensä tai maailman tuhoamista. He etsivät keinoja selviytyä, ammattiapua tms. MIkset sinäkin?  Minäkin haluaisin auttaa sinua, vaikka olen tuntematon sinulle.  Voisin vaikka tulla juttelemaan sinun luokse, jos olisit lähellä. 

Minä olen väsynyt enkä enää jaksa mitään apua tai muuta, yli 20 vuotta esittänyt "normaalia" koska kun oli epänormaali niin kaikki oli sen näköisiä ja kuuloisia että "nyt ala normaaliksi" ja tämä näyttely on viennyt kaiken energian. Ei täällä saa olla oma itsensä enkä minä enää edes tiedä mikä minussa on normaalia ja mikä ei koska esittänyt jotain mitä ei ole niin persoona ja psyyke mennyt ihan paskaksi.

Tällaiseen tilanteeseen ei enää apu auta ja vaikka apua olisi niin psykoterapia on jäätävän kallista vaikka saisi kelakorvauksen ei se riitä ja minun tapauksessa puhuttaisiin varmaan vuosikausien terapiasta tällä sekasotkulla mitä minun pääni on ja mitä traumoja minulle on tullut.

Ei vaan jaksa, pienikin asia joka menee pieleen saa koko mielen ja kropan ihan pois tolaltaan kuten näistä aiemmista kommenteistani näkyy. Tuntuu ihan oikeasti siltä että elämä pelkkää myrkkyä minulle ja mikään ei auta.

En edes tiedä mitä tähän kirjoitin kun tuntuu vaan että on ihan jossain vikasietotilassa.

Olen ihan loppuunkulunut. ap

Rukoilen sinulle apua. Olet vaikeassa elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt lopeta jo tuo valitus! Tiedätkö. että sinun kaltaisia on paljon muitakin kuin sinä. Et ole ainut jolla menee huonosti, tuhansilla ihmisillä menee huonosti juuri nyt. Mutta arvaa mitä,  eivät he mieti itsensä tai maailman tuhoamista. He etsivät keinoja selviytyä, ammattiapua tms. MIkset sinäkin?  Minäkin haluaisin auttaa sinua, vaikka olen tuntematon sinulle.  Voisin vaikka tulla juttelemaan sinun luokse, jos olisit lähellä. 

Kirjoitat kiltisti, mutta vastaavaa kokemattoman on vaikea asettautua sellaisen asemaan, joka on jo liian syrjäytynyt, ahdistunut ja väsynyt hakemaan apua. Voi olla myös ihmispelkoinen. Väsyneimmät ihmiset eivät ole niitä, jotka soittelevat ajanvarauksiin kunnes saavat ajan lääkärille tai terapiaan. Jotkut pelkäävät soittamistakin tai eivät saa aikaiseksi. Väsyneimmät ja ahdistuneimmat eivät saa apua mistään, koska eivät kykene apua hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt lopeta jo tuo valitus! Tiedätkö. että sinun kaltaisia on paljon muitakin kuin sinä. Et ole ainut jolla menee huonosti, tuhansilla ihmisillä menee huonosti juuri nyt. Mutta arvaa mitä,  eivät he mieti itsensä tai maailman tuhoamista. He etsivät keinoja selviytyä, ammattiapua tms. MIkset sinäkin?  Minäkin haluaisin auttaa sinua, vaikka olen tuntematon sinulle.  Voisin vaikka tulla juttelemaan sinun luokse, jos olisit lähellä. 

Minä olen väsynyt enkä enää jaksa mitään apua tai muuta, yli 20 vuotta esittänyt "normaalia" koska kun oli epänormaali niin kaikki oli sen näköisiä ja kuuloisia että "nyt ala normaaliksi" ja tämä näyttely on viennyt kaiken energian. Ei täällä saa olla oma itsensä enkä minä enää edes tiedä mikä minussa on normaalia ja mikä ei koska esittänyt jotain mitä ei ole niin persoona ja psyyke mennyt ihan paskaksi.

Tällaiseen tilanteeseen ei enää apu auta ja vaikka apua olisi niin psykoterapia on jäätävän kallista vaikka saisi kelakorvauksen ei se riitä ja minun tapauksessa puhuttaisiin varmaan vuosikausien terapiasta tällä sekasotkulla mitä minun pääni on ja mitä traumoja minulle on tullut.

Ei vaan jaksa, pienikin asia joka menee pieleen saa koko mielen ja kropan ihan pois tolaltaan kuten näistä aiemmista kommenteistani näkyy. Tuntuu ihan oikeasti siltä että elämä pelkkää myrkkyä minulle ja mikään ei auta.

En edes tiedä mitä tähän kirjoitin kun tuntuu vaan että on ihan jossain vikasietotilassa.

Olen ihan loppuunkulunut. ap

Ymmärrän tilanteesi, että et pysty hakemaan apua. Väsyneimmät ihmiset eivät siihen pysty ja ovat tästä syystä avun ulottumattomissa. Olen itsekin kokenut samoja ajatuksia enkä ikinä pystyisi hakemaan asiaan apua.

Kokeile ajatella asiaa niin, että kaikesta surkeudestaan huolimatta tämä on juuri sinun elämäsi. Hyväksy hetken aikaa se, että huonosti menee ja elämällä ei paljon tunnu olevan annettavaa. Et voi tietää, vaikka jonain päivänä olo olisi hitusen parempi.

Kannattaa katsoa loppuun asti, jos vaikka sittenkin joskus olisi vähän toista päivää parempi päivä. Ja jos ei ole, niin tämä on silti sinun elämäsi. Anna itsellesi lupa olla sellainen kuin olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu, mutta heti kun tulee oireita jostain vakavasta fyysisestä sairaudesta, tuleekin yhtäkkiä todella vahva halu elää ja pitkään. Mielen harmaus hälvenee yhtäkkiä.

Onhan tuossakin perää, mutta voin vakuuttaa, että siinä vaiheessa kun on päiväkausia kovat kivut, ei mieli todellakaan ole aurinkoinen (vaikka kuoleman halu olisi tavallaan kaikonnut).

Muhun tuo ei ole pätenyt. Esimerkiksi hiljattain sain sydänkohtauksen. Harmitti ja harmittaa kun en kuollut siihen. Ainoa lohtu on että ehkä se tulee vielä uudestaankin. Mieluiten tällä kertaa silloin kun olen ihan yksin. En ole AP.

Älä toivo omaa kuolemaasi.

Kokeile tehdä huomenna joku yksi maailman pienin asia mikä on erilaista kuin yleensä.

Ota vaikka se kissaystäväsi syliin, näytä sille ikkunasta ohikulkijoita ja kerro hänelle mitä ulkona tapahtuu.

Seuraavalla kauppareissulla osta hitusen erilaiset jutut kuin yleensä ja kata itsellesi pöytä, kun syöt.

Jos sinulla on ketään sukulaisia tai tuttavia, lähetä tekstiviesti ja kysy kuulumisia.

Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt lopeta jo tuo valitus! Tiedätkö. että sinun kaltaisia on paljon muitakin kuin sinä. Et ole ainut jolla menee huonosti, tuhansilla ihmisillä menee huonosti juuri nyt. Mutta arvaa mitä,  eivät he mieti itsensä tai maailman tuhoamista. He etsivät keinoja selviytyä, ammattiapua tms. MIkset sinäkin?  Minäkin haluaisin auttaa sinua, vaikka olen tuntematon sinulle.  Voisin vaikka tulla juttelemaan sinun luokse, jos olisit lähellä. 

Kirjoitat kiltisti, mutta vastaavaa kokemattoman on vaikea asettautua sellaisen asemaan, joka on jo liian syrjäytynyt, ahdistunut ja väsynyt hakemaan apua. Voi olla myös ihmispelkoinen. Väsyneimmät ihmiset eivät ole niitä, jotka soittelevat ajanvarauksiin kunnes saavat ajan lääkärille tai terapiaan. Jotkut pelkäävät soittamistakin tai eivät saa aikaiseksi. Väsyneimmät ja ahdistuneimmat eivät saa apua mistään, koska eivät kykene apua hakemaan.

Olet oikeassa! Mutta onko sellaista palvelua, jossa voi pyytää jonkun kotikäynnille matalallakynnyksellä. Huoli on ap.sta. Voisiko hän pyytää vaikka sähköpostilla tms apua jostain. Olen kokenut masennuksen itsekin ja silloin on vaikea soitella kun on  pahin olotila. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt lopeta jo tuo valitus! Tiedätkö. että sinun kaltaisia on paljon muitakin kuin sinä. Et ole ainut jolla menee huonosti, tuhansilla ihmisillä menee huonosti juuri nyt. Mutta arvaa mitä,  eivät he mieti itsensä tai maailman tuhoamista. He etsivät keinoja selviytyä, ammattiapua tms. MIkset sinäkin?  Minäkin haluaisin auttaa sinua, vaikka olen tuntematon sinulle.  Voisin vaikka tulla juttelemaan sinun luokse, jos olisit lähellä. 

Kirjoitat kiltisti, mutta vastaavaa kokemattoman on vaikea asettautua sellaisen asemaan, joka on jo liian syrjäytynyt, ahdistunut ja väsynyt hakemaan apua. Voi olla myös ihmispelkoinen. Väsyneimmät ihmiset eivät ole niitä, jotka soittelevat ajanvarauksiin kunnes saavat ajan lääkärille tai terapiaan. Jotkut pelkäävät soittamistakin tai eivät saa aikaiseksi. Väsyneimmät ja ahdistuneimmat eivät saa apua mistään, koska eivät kykene apua hakemaan.

Olet oikeassa! Mutta onko sellaista palvelua, jossa voi pyytää jonkun kotikäynnille matalallakynnyksellä. Huoli on ap.sta. Voisiko hän pyytää vaikka sähköpostilla tms apua jostain. Olen kokenut masennuksen itsekin ja silloin on vaikea soitella kun on  pahin olotila. 

Monilla on ongelmana ihmispelko ja on ylivoimainen este kohdata näitä työntekijöitä, joilta voisi jotain apua saada.

Kunpa pystyisi ap:tä jotenkin auttamaan. Vaikka turhalta se omakin oleminen tuntuu. Toivottavasti ap:llä on joku yksi ihminen, sukulainen tai muu, jonka kanssa voisi olla edes pienesti yhteydessä.

Kaikki ihmiset kasvatetaan esittämään jotain mitä ne haluaa ja kaikki pakotetaan haluamaan samoja asioita.       

 Kaikilla ihmisillä on sama asia kuin sulla siis.    Sori tää mindfuck juttu, jos et itte viel oo tajunnu tota.

Minua lohduttaa joskus ajatus, että kaikenlainen elämä on arvokasta, vaikka se ei tietenkään siltä tunnu, ja maailma ja ihmisetkin huutavat muuta. Mutta he eivät oikeasti tiedä sitä, minkä me tiedämme: kaikenlainen elämä on hyvää, tärkeää ja arvokasta. Ei tarvitse olla normaali, ei tarvitse olla onnistuja, ei tarvitse olla pärjääjä, että elämä voisi olla hyvää. Hyvällä en tarkoita, että sen pitäisi tuntua hyvälle. Hyvä elämä on itsessään olemassa olemisen arvoista. Sinä olet olemisen arvoinen.  

Mutta joo, tiedän sen tunteen, kun mieli hajoaa. Sitä käpertyy kasaan pöydän alle purren tyynyä, etteivät naapurit kuule ja paidan sisällä on puukko ihoa vasten valmiina painamaan, että henkinen kipu muuttuisi fyysiseksi ja valuisi ulos. Se sanoinkuvaamaton paniikki ja tunne, että mieli ei vain kestä enempää, on tuskaista. 

En oikein osaa neuvoa. En vain tiedä yhtään, mitä sanoa. Parhaiten auttaisi, jos joku istuisi viereen, silittäisi ja lohduttaisi, mutta täältä en voi tehdä niin. Olisi naiivia sanoa, että asiat aina järjestyvät, mutta kokemuksesta tiedän, että ainakin huomisellä kävelylläsi olo on parempi kuin juuri tällä hetkellä. Huominen kävely on varmasti vielä kokemisen arvoinen! Tsemppiä! Rakkaudella, A.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin vammainen paska että mitä minä täällä maailmassa oikein teen ja miksi olen täällä??? Siis jos on tällainen vammainen idiootti autisti asperger joka ei osaa mitään ja jolla on niin rajoittuneet kiinnostuksen kohteet joita ei enää koskaan pääse kokemaan kun on työkyvytön paska että mikä järki täällä on elää????!!!

Esim. jos vaikka haluaisi tällaisen:

https://www.turunkonekeskus.fi/tuotteet/massey-ferguson/mallisto/trakto…

Miten työtön työkyvytön paska tuollaisen voi saada??? Ja jos mennään maan tasalle niin minä en saisi edes 20 vuotta käytettyä massikkaa enkä edes 50 vuotta vanhaa 135:sta joka maksaa jotain muutaman tonnin.

Sitten ei ole rahaa edes käytettyyn Opeliin tai rahaa ylläpitää, stana.

Tuollainenkin esim olisi kiva:

https://www.nettiauto.com/opel/insignia/12392026

Ja miksi tuollainen koska neliveto hauskempi kuin etuveto ja takaveto opelit alkaa käydä vähiin ja osiakaan tuskin pian saa mistään. Lisäksi jäljellä olevat Omegat jos tehoja haluaa ovat V6:sia ja automaatteja joten verot niissä ovat järkyttävät, no onhan niitä nelipyttyisiäkin mutta meh, tarvii ääntä ja tehoa.

Sitten kun puhutaan pelaamisesta niin miten minä saisin uuden pelikoneen jolla pyörisi uudet pelit ja uudet siksi koska vanhoja ei pelaa kukaan enää, uudet pelikoneet maksaa sen 1000-2000e vähintään jos haluaa pelien pyörivän edes säädyllisesti koska nykypelit vaatii ihan järjettömästi tehoja pyöriäkseen kunnolla.

Ja mitä minä traktorilla tekisin joku varmaan kysyy no vaikka mitä kun ottaa kaikki työkoneet mukaan. Maatilalla varttunut ja jollain ihmeellä saannut maatalousalan koulutuksen suoritettua vaikka pää oli jo valmiiksi paskana. No koulunumerot oli peruskoulussa ja ammattikoulussa paskoja ja kaikenlisäksi olen 90 prosenttia unohtanut oppimastani siellä että en edes pysty tuolla alalla työskentelemään ja lisäksi tämä autismi haittaa työelämässä toimimista pahasti ja nythän minä olen työkyvytön kun yritin siinä sinnitellä ja lopulta palkintona ei tullut kuin vakava masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, sekamuotoinen persoonallisuushäiriö ym. paskaa en minä edes tiedä mitä kaikkea paskaa minun päässä on varmasti minusta saa irti miljoona eri diagnoosia.

Vttu tässä kirjoittelussa ei taaskaan ollut mitään järkeä!!!

Ja olen yrittänyt soittaa kriisipuhelimeen, VARATTU! AINA!

Näettekö millaista sontatekstiä tässäkin taas syntyy kun on tällainen hullu! Oikeasti tässä ei ole missään mitään järkeä.

Tässäkin kun katsoo tontilta ympärilleen niin naapureita mitä tässä on tai kylällä on niin kaikilla on ELÄMÄ! MINULLA EI OLE!! MINÄ OLEN PASKA!!

Kaikilla on työt, harrastukset, kavereita, suhteet, rahaa jne. ja nekin jotka eläkkeellä on elämä ja menot ja huvit, minä istun koneella kirjoitan tänne!!! OLEN SÄÄLITTÄVÄ ROMULÄJÄ!!!

Olipa taas sontaa kirjoitettuna. ap

Sä et ole vammainen idiootti, vaikka sulla on asperger/autismi. Nämä vaikeuttavat sosiaalista kanssakäymistä, mutta eivät tee susta vammaista idioottia.

Yritä hyväksyä itsesi ja odota uteliaana, josko elämä vielä olisi joskus parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua lohduttaa joskus ajatus, että kaikenlainen elämä on arvokasta, vaikka se ei tietenkään siltä tunnu, ja maailma ja ihmisetkin huutavat muuta. Mutta he eivät oikeasti tiedä sitä, minkä me tiedämme: kaikenlainen elämä on hyvää, tärkeää ja arvokasta. Ei tarvitse olla normaali, ei tarvitse olla onnistuja, ei tarvitse olla pärjääjä, että elämä voisi olla hyvää. Hyvällä en tarkoita, että sen pitäisi tuntua hyvälle. Hyvä elämä on itsessään olemassa olemisen arvoista. Sinä olet olemisen arvoinen.  

Mutta joo, tiedän sen tunteen, kun mieli hajoaa. Sitä käpertyy kasaan pöydän alle purren tyynyä, etteivät naapurit kuule ja paidan sisällä on puukko ihoa vasten valmiina painamaan, että henkinen kipu muuttuisi fyysiseksi ja valuisi ulos. Se sanoinkuvaamaton paniikki ja tunne, että mieli ei vain kestä enempää, on tuskaista. 

En oikein osaa neuvoa. En vain tiedä yhtään, mitä sanoa. Parhaiten auttaisi, jos joku istuisi viereen, silittäisi ja lohduttaisi, mutta täältä en voi tehdä niin. Olisi naiivia sanoa, että asiat aina järjestyvät, mutta kokemuksesta tiedän, että ainakin huomisellä kävelylläsi olo on parempi kuin juuri tällä hetkellä. Huominen kävely on varmasti vielä kokemisen arvoinen! Tsemppiä! Rakkaudella, A.

Ohis, mutta inhimillisin viesti mitä olen aikoihin lukenut. Kiitos siitä ja voimaa sinulle kuka oletkin.

Kukaan ihminen ei ole täydellinen.  Eikä kenenkään elämä ole täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

Minua lohduttaa joskus ajatus, että kaikenlainen elämä on arvokasta, vaikka se ei tietenkään siltä tunnu, ja maailma ja ihmisetkin huutavat muuta. Mutta he eivät oikeasti tiedä sitä, minkä me tiedämme: kaikenlainen elämä on hyvää, tärkeää ja arvokasta. Ei tarvitse olla normaali, ei tarvitse olla onnistuja, ei tarvitse olla pärjääjä, että elämä voisi olla hyvää. Hyvällä en tarkoita, että sen pitäisi tuntua hyvälle. Hyvä elämä on itsessään olemassa olemisen arvoista. Sinä olet olemisen arvoinen.  

Mutta joo, tiedän sen tunteen, kun mieli hajoaa. Sitä käpertyy kasaan pöydän alle purren tyynyä, etteivät naapurit kuule ja paidan sisällä on puukko ihoa vasten valmiina painamaan, että henkinen kipu muuttuisi fyysiseksi ja valuisi ulos. Se sanoinkuvaamaton paniikki ja tunne, että mieli ei vain kestä enempää, on tuskaista. 

En oikein osaa neuvoa. En vain tiedä yhtään, mitä sanoa. Parhaiten auttaisi, jos joku istuisi viereen, silittäisi ja lohduttaisi, mutta täältä en voi tehdä niin. Olisi naiivia sanoa, että asiat aina järjestyvät, mutta kokemuksesta tiedän, että ainakin huomisellä kävelylläsi olo on parempi kuin juuri tällä hetkellä. Huominen kävely on varmasti vielä kokemisen arvoinen! Tsemppiä! Rakkaudella, A.

Ajattelen samalla tavalla. Elämä voi olla iso tai pieni, mutta elämä se on pienikin elämä. Sitä ei pidä jättää kesken, koska sitten et saa ikinä tietää olisiko kuitenkin ollut parempaa luvassa. Usein asian / tilanteen hyväksyminen voi muuttaa sen paremmaksi, kun ei koko ajan tuomitse itseään.

Sinulla on varmaan kapasiteettia ,sitten kun aika on. 

Osaat kieliä,koulutus,kaikki, ei ne ole minnekkään hävinny.Monilla ei ole .Henkinen  raskaus ei ole lopullista.

Olet nuori ja on odotettavaa.

By the way, ap, aika moni toivoo sulle valoisampia ajatuksia huomiselle.

Niin no minulla on mennyt monta monta vuotta huonosti et se että pitäisi vielä hyväksyä se että menee huonosti ei kyllä ole toiminut pitkään aikaan ja se että vielä tulee menemään paremmin niin siihen en usko enää ollenkaan, eurojackpotistakaan ei tullut mitään. Tietysti joku sanoo lopeta se rahan tuhlaaminen niihin niin eipä tuo 0-10e kuussa paljoa ole et voi mennä vuosikin pelaamatta eikä säästö ole iso, ei sillä saisi edes talvikenkiä.

Kyllä minä toivon joka päivä kuolemaa. Kissalle nyt höpisen joka päivä jotain mutta eipä siitä mitään saa oikein iloa. Ruokarahat on niin tiukilla että pitää ostaa samat asiat ja koska ibs on niin ei paljoa voi muutella, pitää pitäytyä melkein niissä mitä nyt syö. En uskalla soittaa tai tekstata kellekään koska minun elämä on niin tylsä ja ei mitään tapahtumia niin ei ole edes puheenaiheita.

Ei minua pysty auttamaan. Sukulaisia on mutta miksi soitella niille tai sisaruksille koska kaikilla menee minua reilusti paremmin ja on työt, harrastukset, kaverit, ym mitä nyt normaaleilla ihmisillä on. Minulla ei kohta ole mitään kun laskut alkaa kasvaa kun kaikki kallistuu niin lähtee kaikki alta niin sitten ei ole mitään eikä mitään mistä puhua kenenkään kanssa. Olen myös todella kateellinen ja katkera kun muilla on kaikkea ja itse vaan istun paikallani koska se on halvempaa kuin liikunta koska silloin kuluu enemmän ruokaa eli rahaa ja rahat loppuu. Ei ole ihmisten kanssa mitään puhuttavaa. Ja omat mielenkiinnon kohteet ei kiinnosta muita eli omista kiinnostuksen kohteista ei pääse puhumaan ja niitäkään ei pääse toteuttamaan. Elämä on syvältä ja saisi päättyä minun osaltani. ap

Minä en enää auta ketään missään asiassa koska teen kaiken kumminkin väärin tai mokaan! Minä en enää puhu kenellekään enkä aio tavata enää ketään!!! En sukulaisia enkä mt hoitajaa!!! MINÄ JÄÄN TÄHÄN MÖRSKÄÄN MÄTÄNEMÄÄN JA JOS PANKKI ALKAA UHKAILLA KUN EN MAKSA LAINOJA SANON ETTÄ HAISTAKAA PASKA JA POLTAN KOKO ROSKAN!!!!

Vttu mikään ei onnistu kaikki MENEE PIELEEN!!!!!

MINÄ EN JAKSA PITÄISI SIIVOTA MUTTA STREESITASO MILJOONASSA EN ALA VTTU MINÄ VIHAAN ELÄMÄÄ!!!!!

VIHAAAN KOKO ELÄMÄÄÄ KOKO KROPALLANI!!!! TOIVOTTAVASTI SAAN SYDÄNKOHTAUKSEN NYT HETI!!!!!!

KUOLEMA MINULLE NYT TÄSSÄ JA HETI!!!!!!!!

AP JOKA ON TÄYSI PASKA VAMMAINEN JÄLKEEENJÄÄNNYT AUTISTINEN MIELISAIRAS HULLU PASKIAINEN!!!!

MInäkin haluaisin kuolla. Kissalleni jouduttiin tekemään eutanasia viime viikolla, en kestä tätä surua ja ahdistusta. Olen niin yksinäinen, kissani oli mulle kaikki kaikessa. En voi tehdä muuta kuin itkeä.