Haluan pois tästä maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti käynyt opiskelijahieronnassa, joka ei ole niin kallista. 23 euroa tunnilta. Voisitko ajatella että lähtisit tälläiseen. Hyvin on apua tullut.

Asuu syrjemmässä niin vaihtoehtoja ei juuri ole ja hierojalla jolla käyn niin saa hyvin jumit pois et siinä ei vikaa mutta kallista jos on työkyvytön. ap

Ei eieiei menkää pois täältä antakaa minun olla missä minä olen ei tämä maailma ole se missä olen tämä on täysin väärä antakaa minun palata ajassa taaksepäin tai päätän taivalluksei täälä!!! aAp

ELÄMÄ ON PASKA LAHJA!!!! AP

KUOLEMA ON HIENO LAHJA! MIKSEN SAA SITÄ NYT JA HETI!!!!!!! SYDÄNKOHTAUS TÄNNE JA HETI!!!!! AP

ELÄMÄSSÄ EI OLE MITÄÄN MUUTA KUIN KÄRSIMYSTÄ!!!! AP

JOS OLISI NIIN EN OLISI TÄÄLLÄ!!! AP

Hae mielialalääkitys. Minun elämä muuttui.

Oletko ap. saanut mitään lääkitystä? Se ei poista ongelmia, mutta helpottaa oloa. Itsellänikin on.

Luojan luomana jokainen on arvokas ja toivottu,suunniteltu tarkoitusta varten.

Katso, minun palvelijani menestyy,

hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.

2 

Niinkuin monet kauhistuivat häntä —

sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen,

oli hänen muotonsa,

hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten

hahmo —

3 

niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat,

hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa.

Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu,

sen he saavat nähdä,

mitä he eivät ole kuulleet,

sen he saavat havaita.

4 

Kuka uskoo meidän saarnamme,

kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

5 

Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa,

niinkuin juuri kuivasta maasta.

Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta;

me näimme hänet,

mutta ei ollut hänellä muotoa,

johon me olisimme mielistyneet.

6 

Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä,

kipujen mies ja sairauden tuttava,

jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät,

halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

7 

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,

meidän kipumme hän sälytti päällensä.

Me pidimme häntä rangaistuna,

Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

8 

mutta hän on haavoitettu

meidän rikkomustemme tähden,

runneltu meidän pahain tekojemme tähden.

Rangaistus oli hänen päällänsä,

että meillä rauha olisi,

ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

9 

Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,

kukin meistä poikkesi omalle tielleen.

Mutta Herra heitti hänen päällensä

kaikkien meidän syntivelkamme.

10 

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen

eikä suutansa avannut;

niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään,

niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,

niin ei hän suutansa avannut.

11 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois,

mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?

Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta;

minun kansani rikkomuksen tähden

kohtasi rangaistus häntä.

12 

Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa;

mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa,

sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt

eikä petosta ollut hänen suussansa.

13 

Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä,

lyödä hänet sairaudella.

Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi,

saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan,

ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

14 

Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen

ja tulee ravituksi.

Tuntemuksensa kautta hän,

minun vanhurskas palvelijani,

vanhurskauttaa monet,

sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa

jesaja 53

Itselläni on ihan samanlainen olo kuin ap:lla, vaikka minulla on mies ja kolme lasta. Minulla on olo, että olen vähitellen haihtunut pois. Minua ei oikeastaan enää olemassa, on vain jokin himmeä fyysinen presentaatio. Mutta se riittää muille, he vaativat ja käyttävät minua omiin tarkoituksiinsa. Minun pitää olla elossa, että he saavat tarpeensa tyydytetyksi. Siksi en saa lupaa kuolla. Kuolema olisi minulle helpotus, mutta itsemurhaa minulla "ei ole oikeutta" tehdä, koska perhe. Jotenkin hämmästyin ajatusta, että heidän tarpeensa ovat yhteiskunnan silmissä arvokkaammat kuin minun päätösvaltani omasta elämästäni. Olen antanut perheelleni kaiken, kohta vauhdin pois. Haaveilen sydänkohtauksesta.

Taivaassa on oikea koti ,joka on alunperin tarkoitettu ihmiselle.

Ei ole luotu tähän maailmaan kärsimään,mutta Luoja auttaa avunpyytäjää ,antaa toivon ja tulevaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ihan samanlainen olo kuin ap:lla, vaikka minulla on mies ja kolme lasta. Minulla on olo, että olen vähitellen haihtunut pois. Minua ei oikeastaan enää olemassa, on vain jokin himmeä fyysinen presentaatio. Mutta se riittää muille, he vaativat ja käyttävät minua omiin tarkoituksiinsa. Minun pitää olla elossa, että he saavat tarpeensa tyydytetyksi. Siksi en saa lupaa kuolla. Kuolema olisi minulle helpotus, mutta itsemurhaa minulla "ei ole oikeutta" tehdä, koska perhe. Jotenkin hämmästyin ajatusta, että heidän tarpeensa ovat yhteiskunnan silmissä arvokkaammat kuin minun päätösvaltani omasta elämästäni. Olen antanut perheelleni kaiken, kohta vauhdin pois. Haaveilen sydänkohtauksesta.

Kyllä itsekin kolmen lapsen äitinä tuntuu että olen vain muiden tarpeiden täyttäjä. Näkymätön, joka näkyy vain silloin kuin ei ole paikalla.  Mutta äideille pitää suoda se oma aika, jolloin saisi toteuttaa edes jotain omaa toivettaan. Sitten jaksaisi perheellekin paremmin. Oman itsensä unohtaminen käy lopulta terveyden päälle. Itsekkyyttä pitää opetella, vaikka siitä tulisi kova vastarinta perheeltä ja muilta ihmisiltä. Mies tekemään kotitöitä ja lapset kykyjensä mukaan oman osansa. Äidin ei tarvitse enää jaksaa kaikkea. Sydänkohtauksen terveyden menettäessä koin, enkä kenellekään toivo sellaista kipua jonka koin. Se pysäytti minut perinpohjin. Kotona jatkuu hommien luovuttaminen muille, vaikka jupinaa kuuluu mieheltä ja muilta. Mutta silti tämä muutos kannattaa. Ei kannata koko elämäänsä uhrata muille.  

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap. saanut mitään lääkitystä? Se ei poista ongelmia, mutta helpottaa oloa. Itsellänikin on.

Rauhoittavat ja melatoniini, siinäpä ne on. Sitä ja tätä vuosien varrella kokeillut mutta niistä ollut vain haittaa kuin hyötyä, tänäkin vuonna paria lääkettä kokeillut ja kokemukset hirveitä, kroppa ei tunnu sietävän ollenkaan juuri mitään lääkettä mitä kokeilee. ap

Elämä on mitä se on -tai miten siihen suhtautuu minkälaista se on. Hetken me täällä ollaan, niin olis hyvä miettiä että miten tämän ajan haluaa täällä kuluttaa. Sitähän se on -ajan kuluttamista.

Ennen jos meinaat päiväsi päättää, mieti miltä se lopputulos mahtais tuntua läheisistäsi ja myöskin sitä mitä kissallesi mahtaisi tapahtua. Kuka hänestä huolehtisi?

Jokainen saa toki päättää omasta elämästään. Suosittelisin kuitenkin miettimään. Ehtiihän sitä kuolla myöhemminkin.

Sanotaan että itsemurhan tehneet jäävät vielä elämään tänne, eivätkä pääse sinne minne olisi tarkoitus kuoltuaan päästä.

Niin, maailma ei ole mukava paikka, koska saatanalle on annettu lupa rellestää täällä. Päiviänsä ei kuitenkaan kannata päättää itse, sillä tällöin on todennäköistä, että joutuu viettämään ikuisuuden kyseisen luuserin kanssa. Jos ei mikään tunnu miltään, niin tuossa on muutaman ihmisen omakohtainen todistus siitä, miten elämä voi muuttua, olipa se miten huonossa jamassa tahansa.

https://tuleuskoon.fi/tarinat/

Vähän sama juttu.. ELämäs ei oikein oo muuta.. töitä ja sitte kotiin yksin... pimee huono odottaa.. ei parisuhdetta ei kelpaa naisille.. ei kavereita... vanhemmat vain.. muuten on ihan yksin.  Masennusta ollut jo aika kauan.. tuntuu et ihmiset ei tykkää oikein musta. Piti tulla sit tällänen mies. Kaipaisin kovasti parisuhdetta.

Naisille mä tunnen olevani jotenki näkymätön.. Kaipaisin ees jotain huomiota katseita mutta ei naisia näytä tällänen mies kiinnostavan.. pitäs olla jotenki röökiä polttava sekopää ja juoda viinaa ja hyppää baareissa

Vierailija kirjoitti:

Hyvin samanlaisia tuntemuksia AP:n kanssa. Tuntuu siltä, että ei minun olisi koskaan pitänyt syntyäkään. Elämä on niin tyhjää ja merkityksetöntä töiden ulkopuolella. Ei ole ystäviä, ei kumppania, ei oikein harrastuksetkaan enää aiheuta niitä samoja ilon tunteita kuin ennen. Kaikki päivät ovat vaan samaa harmaata paskaa vailla ilon häivähdystäkään, ei mitään onnistumisen tunteita. Alkoholi on tullut nyt kuvioihin mukaan, ja se saa jotenkin pään kestämään kun vetää itseltään filmin poikki, että ei tarvitse olla hereillä ja kärsiä tätä paskaa. Krapulat ovat myös ihan hyvä tapa kiduttaa itseään. Kännääminen on vaan valitettavan kallista puuhaa.

Kovasti sitä miettii, että miksi olen sellainen kuin olen. Miksi en voisi olla mukava ja hyvä ihminen, jonka seura olisi haluttua.

Terveisin Naispelko28

Samat fiilikset.. ei semmoset ymmärrä jokta on meidän tilanteessa.. toisilla on niitä kavereita ja elämää.

Kai tässä pitäs olla jotenkin erilainen ja emmä tiedä.. miksei naisille kelpaa.