Lue keskustelun säännöt.
Haluan pois tästä maailmasta.
18.11.2021 |
Kuolemakin on parempi kuin muuttua tästä vielä enemmän zombiksi joka ei tunne pian mitään, on elossa mutta ei tunne yhtään mitään, mätänee vaan olemattomiin hitaasti kituen.
Tämä ei ole elämää vaan kidutusta ja tuskaa vailla mitään iloa.
Tänäänkin käytännössä vaan istunut sisällä koneen ääressä, olen äärettömän paska olio en ansaitse mitään ihmisisarvoa koska olen mitäänsanomaton ja saamaton vammainen luuseri paska.
Olen päivät yksin kissa on mutta eipä se mitään auta. Olen yksinäinen tyhmä paska.
Kommentit (1423)
Harmillista lukea miten huonosti voit. Toivottavasti asiat järjestyisivät. Ethän aio satuttaa Eetu-kissaa jos jotain itsellesi tekisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enää ei ehdi vastata mihinkään ja tänään muutenkaan jaksanut vastata. Lisäksi tuhlasi 1.30 euroa koska unohti aamusta asti appelsiinimehupurkin pöydälle, kai sitä alkaa dementia jo iskeä kun ei enää muista ruokia nostaa jääkaappiin tai huomaa niitä pöydällä vaikka keskellä pöytää on ei vaan tajua "ai niin tuo pitäisi laittaa jääkaappiin" Aivot alkaa olla muussia. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin sotkemaan sinun lukusi eli mitäs nyt kun onkin 691? Saitko nukuttua vai vieläkö nukut? Ajattelen sinua vaikka eipä se varmaan sinua paljon lämmitä.
Sitten se oli luku 691, tämän kirjoitus hetkellä 692 ja tämän lähetettyä 693 ja seuraavan niin 694. Tietysti minä nukuin kun tämä viesti tuli, herätys oli klo 8 mutta ylös pääsin vasta jossain 8.40 Lasken kaikkea mahdollista eli aamulla vaikka kun herää niin laskee katossa näkyvät lautapaneelit yhteen eri tavoin vaikka laittaa peittoa silmille ja kolosta mistä näkee niin laskee monta siinä näkyy jne. Lasken tuolin puuosien määrät yhteen eli monestako osasta se on tehty jne. ja nämä ja muut laskemiset tulee tehtyä monta kertaa päivässä jne.
Mutta nukkumisesta niin kun tuli eilen taas sitä samaa mitä aina niin nukkumisessa meni johonkin klo 1 tai jotain ennenkuin nukahdin ja yöllä näin tietysti unta siitä moskasta eli ei pääse nukkuessakaan pakoon tätä maailmaa.
Minä en oikein tiedä tai osaa ajatella siitä mitään että jos joku vaikka ajattelee minua jne. Ilmeisesti minun tunnepuoli on jotenkin rikki. Tietysti normaalia ihmistä tieto siitä että joku välittää voi lämmittää mutta ei minua enkä minä mitenkään pahalla tätä tarkoita tai en minä edes tiedä mitä tarkoitan. Tarkoitan siis että minun tunnepuoli on vaan rikki et se ei toimi normaalisti ollenkaan. Kyllä minulta itkua lähtee jne. mutta ei ihmisille tai miten sen tarkoittaisi eli vaikka jos joku sukulainen kuolee niin se ei herätä sen mitään tunteita, aivot tosin rekisteröi jonkun ihmisen puuttumisen ja muutokset jos ihminen on jollain lailla näkynyt jossain eikä enää näy niin miettii että tästä nyt puuttuu jotain. Fiktiivisten hahmojen kuolema liikuttaa enemmän eli niissä itkettää tai muuten liikuttuu ja tunnepuoli toimii näitä hahmoja kohtaan "normaalisti" tai mikä nyt on normaalia. En tiedä ymmärtääkö kukaan tästä mitään koska en minäkään ymmärrä.
No jaa. ap
Kiitos kun vastasit minulle. Se ilahdutti yksinäisyydessäni. Kiitos sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli tuntia pyörinyt sama biisi toistolla tässä taustalla kun touhuaa jotain koneella, kytkin pois päältä nyt pitäisi toinen biisi löytää taustalle. Löytyi uusi. Ei ole edes jaksanut tietokoneella pelata vaan pelkästään istua tässä. No kun ei ole mahdollisuutta pelata kuin vanhoja pelejä niin niitä kun pelaa aivot palaa ajassa 15-22 vuotta taaksepäin vähintään. Sama musiikissa että jos soi joku biisi mikä jäännyt muistiin esim vuodesta 1996 niin hyppää heti siihen aikaan, sama monessa muussa asiassa ja sitten jos kuuntelee biisejä jotka on vanhoja mutta ei ole kuullut niitä silloin niin aivot ei prosessoi sitä oikein vaan jotenkin jumittaa et tyyliin tuntee tämän vanhaksi biisiksi muttei saa siihen kosketuspintaa ja sitten alkaa ärsyttämään kun ei ole kuullut sitä silloin kun se ilmestyi vaan vasta nyt esim pari vuotta sitten. Tietysti jotain kasari biisejä vaikea olla kuullut jos ei ole edes ollut silloin vielä olemassa tai ollut muutaman vuoden vanha ettei tietysti muista ja ymmärtääkseni Suomessa harvoin soitettiin kasarilla radiosta ulkomaista musiikkia, pelkkää iskelmää tyyliin päivästä toiseen.
Tässä viestissä ei ollut mitään järkeä kuten ei ole minun elämässäni tai missään, ei minun pitäisi edes olla olemassa jos järjellä ajatellaan koska vie valtavasti resursseja pitää tällainen idiootti hengissä, halvemmaksi tulisi vaikka tehdä polttoainetta minusta, olisi edes jotenkin hyödyksi. ap
Jaa, aika harva meistä on mikään sankari... en sävellä sinfonioita, ruokin vaan kissat ja korjaan jätökset, käyn kaupassa, syön, pesen pyykkiä. Eiköhän se riitä. Tiedän erään lyhyehkön tyypin joka tuhlaa maapallon resursseja ja eläviä olentoja omiin sairaisiin fantasioihinsa. Älä vertaa itseäsi muihin. Jos lapsena en saanut hyväksyntää ja tukea, ei tarkoita sitä, ettenkö aikuisiällä olisi oppinut uskottelemaan itselleni, että elämäni on arvokas vain siksi että elän säädyllisesti ja kohtuullisesti. Teen näin, koska se tekee elämästä siedettävää. Tuntuu että katsot itseäsi jonkun toisen kielteisen ihmisen silmin. Oliko se sinun entinen kumppanisi tai ystävä?
Minun elämä on todella tapahtumaköyhä ja muutenkin minulla ei ole juuri mitään tekemistä muuta kuin maksella järjettömiä laskuja olemattomista rahoista ja samalla ihmetellä kun muut ihmiset menee ja tekee sitä ja tätä ja itse tuijotan lähinnä töllöä tai käyn vähän ulkona jotain mutta siinäpä se. Kyllähän siinä jos sama olematon ohjelma päivästä toiseen niin käy täysin psyykeen päälle.
Ei minulla ole ollut kumppaneja missään muodossa tai ystäviä. Koulu tai opiskelukavereita mutta ne vain kouluaikana eikä vapaalla ja ammattikoulun päättymisestäkin tulee 17 vuotta kohta täyteen. Oli tässä välissä pari opiskeluyritystä mutta ne kestä pari kuukautta ja toinen pari viikkoa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä siitä, että olet rasittava, tai ettemme keksi välttämättä mitään sanottavaa. Se kuuluu tuohon tilaasi, eikä ole omaa syytäsi. On vähän turhaa tyrkyttää neuvojakaan, kun fiksuna tyyppinä tiedät itsekin, mitä pitäisi ja mikä kannattaisi, jos siihen olisi rahaa ja mahdollisuuksia.
Ei voi kuin toivoa, että olemisesi helpottuisI.
Rakas edesmennyt läheiseni oli myös autismikirjolainen ym. neuropsyk. Hän oli hyvin vaikea ja raskas, kun hänellä loppuaikoinaan meni huonosti. Hän oli siitä myös pahoillaan, mutta ei tietenkään voinut asialle mitään. Vaikka itse väsyneenä oli vihainen hänen käytöksestään, sen kuitenkin erotti oikeasti pissipäisestä ihmisestä. Todellisuudessa ihana ihminen.
Ärsyttävää, rasittavaa ja raivostuttavaa olla näin vammainen ettei kykene toimimaan kuten normaalit tässä maailmassa minkä johdosta onkin tässä tilanteessa. Voittaisi edes lotossa kunnolla vaikkei se nyt psyykettä korjaa niin ainakaan ei olo menisi pahemmaksi enää kun ei kokoajan tarvitsisi panikoida laskujen kanssa ja et töihin mennä pakolla että saa lisää rahaa kun ei tämä kuntoutustuki/eläke riitä mihinkään, pari vuotta sitten olisi juuri ja juuri riittänyt mutta kiitos koronan ja putlerin kaikki on kallistunut.
No jaa aivan sama ei minua tässä maailmassa tarvita. ap
Ei huvittaisi mennä nukkumaan vaan istua koneella vaikkei tässä mitään tuottavaa saa edes aikaan vaan katsoo vaan jotain ja aamulla ei jaksaisi nousta ylös. Olen täysin yhteiskuntakelvoton yksilö, ihme ettei minua ole rahdattu saunan taakse ja "deletoitu" kun minusta mihinkään ole. En jaksa itseäni enkä tätä maailmaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että muutkaan saa juurikaan aikaan yhteiskunnassa, suurista puheista huolimatta. Joku poliitikko jauhaa 20 vuotta tyhjää ja saa hyväveliverkoston avulla muhkeita siivuja valtion kassasta omaan käyttöön. Onko yhteis-kunta parantunut siinä ajassa? Ei. Kouluissa luokkakoot kasvaneet, kouluruoka on huonontunut (tyyliin puuro kasvaville nuorille, ennen oli lihaan varaa). Ympäristö sotketaan ja luovutetaan vapaasti ulkomaisten yhtiöiden raiskattavaksi, koska joku saa kaupoista siivun. Hävettää korukuva hyvinvointivaltiosta, kun suuri osa pudotetaan ja poljetaan suohon. Muutama brändijulkkis sitten tosiperseilee, että kyllä meillä kaikilla on mahdollisuus samaan. Samassa veneessä ollaan mutta osa soutaa eri suuntaan . Niin että älä huoli jos et ole pissimässä yhteiseen hiileen. Ei mulla muuta.
Tulispa jo se ydinsota tai joku todella tappava kulkutauti maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulispa jo se ydinsota tai joku todella tappava kulkutauti maailmaan.
Ei, päivastoin. Toivon maailmalle tulevaisuutta, ja se tulee meidän pienten kilttien ihmisten kautta. Niinkuin hobitit, jotka kaatavat pahan vallan omilla ominaisuuksillaan, kuten olemalla rohkeita, sitkeitä, unelmoimalla ja kieltäytymällä muuttumasta ahneiksi.
Ahneet vievät perikatoon. Yksittäinen pieni ihminen saa aikaan perhosensiipiefektin.
Olemme kollektiivinen tajunta. Sinä heijastelet kollektiivista ahdistusta. Ajattele hyviä asioita, keksi tänään yksi. Mikä se on?
Olisiko sinun kylällä joku paikka missä voisit tavata muita yksinäisiä ihmisiä? Koita jotain tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli tuntia pyörinyt sama biisi toistolla tässä taustalla kun touhuaa jotain koneella, kytkin pois päältä nyt pitäisi toinen biisi löytää taustalle. Löytyi uusi. Ei ole edes jaksanut tietokoneella pelata vaan pelkästään istua tässä. No kun ei ole mahdollisuutta pelata kuin vanhoja pelejä niin niitä kun pelaa aivot palaa ajassa 15-22 vuotta taaksepäin vähintään. Sama musiikissa että jos soi joku biisi mikä jäännyt muistiin esim vuodesta 1996 niin hyppää heti siihen aikaan, sama monessa muussa asiassa ja sitten jos kuuntelee biisejä jotka on vanhoja mutta ei ole kuullut niitä silloin niin aivot ei prosessoi sitä oikein vaan jotenkin jumittaa et tyyliin tuntee tämän vanhaksi biisiksi muttei saa siihen kosketuspintaa ja sitten alkaa ärsyttämään kun ei ole kuullut sitä silloin kun se ilmestyi vaan vasta nyt esim pari vuotta sitten. Tietysti jotain kasari biisejä vaikea olla kuullut jos ei ole edes ollut silloin vielä olemassa tai ollut muutaman vuoden vanha ettei tietysti muista ja ymmärtääkseni Suomessa harvoin soitettiin kasarilla radiosta ulkomaista musiikkia, pelkkää iskelmää tyyliin päivästä toiseen.
Tässä viestissä ei ollut mitään järkeä kuten ei ole minun elämässäni tai missään, ei minun pitäisi edes olla olemassa jos järjellä ajatellaan koska vie valtavasti resursseja pitää tällainen idiootti hengissä, halvemmaksi tulisi vaikka tehdä polttoainetta minusta, olisi edes jotenkin hyödyksi. ap
Jaa, aika harva meistä on mikään sankari... en sävellä sinfonioita, ruokin vaan kissat ja korjaan jätökset, käyn kaupassa, syön, pesen pyykkiä. Eiköhän se riitä. Tiedän erään lyhyehkön tyypin joka tuhlaa maapallon resursseja ja eläviä olentoja omiin sairaisiin fantasioihinsa. Älä vertaa itseäsi muihin. Jos lapsena en saanut hyväksyntää ja tukea, ei tarkoita sitä, ettenkö aikuisiällä olisi oppinut uskottelemaan itselleni, että elämäni on arvokas vain siksi että elän säädyllisesti ja kohtuullisesti. Teen näin, koska se tekee elämästä siedettävää. Tuntuu että katsot itseäsi jonkun toisen kielteisen ihmisen silmin. Oliko se sinun entinen kumppanisi tai ystävä?
Minun elämä on todella tapahtumaköyhä ja muutenkin minulla ei ole juuri mitään tekemistä muuta kuin maksella järjettömiä laskuja olemattomista rahoista ja samalla ihmetellä kun muut ihmiset menee ja tekee sitä ja tätä ja itse tuijotan lähinnä töllöä tai käyn vähän ulkona jotain mutta siinäpä se. Kyllähän siinä jos sama olematon ohjelma päivästä toiseen niin käy täysin psyykeen päälle.
Ei minulla ole ollut kumppaneja missään muodossa tai ystäviä. Koulu tai opiskelukavereita mutta ne vain kouluaikana eikä vapaalla ja ammattikoulun päättymisestäkin tulee 17 vuotta kohta täyteen. Oli tässä välissä pari opiskeluyritystä mutta ne kestä pari kuukautta ja toinen pari viikkoa. ap
Tuli mieleeni, että saatkohan kaikki tuet joihin olisit oikeutettu? Asumistuki?
Oletko kysynyt apua seurakunnalta?
Minä olen jatkuvasti kipeä eri tavalla, kuumetta ei ole koskaan mutta muuten olo on aina kun stressi on stratosfäärissä niin kipeä eri tavoin ja kaikenlaiset oireet pahenee eikä tälle pysty tekemään mitään kun stressistä en enää koskaan tule pääsemään eroon. Laskut, sosiaaliset tilanteet ym. kaikki normaali elämä aiheuttaa järjetöntä stressiä ja ei tarvitse tulla kuin pienikin vastoinkäyminen kroppa tuntuu siltä kuin se haluaisi romahtaa.
Jos joku ehdottaa lääkäriä tai osastoa pitäkööt omana tietonaan, lääkärit ei näihin määrä muita kuin nappeja joita minun kroppa ei enää kestä vaan hylkii niitä ja enemmin hyppään järven pohjaan kuin johonkin hemetin osastolle, se ei ainakaan auta yhtään mitään.
Vtuttaa tämä maailma, muuten hyvä mutta sen pilaamiseen riittää aikaajoin vain muutama mielipuoli vaikka ihmisiä on miljardeja ei tarvita kuin muutama niin kaikki pilalla, reilu meininki kaiken kaikkiaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetan ihmisille puhumisen koska se ei johda mihinkään muuhun kuin siihen että sanon jotain väärin tai ymmärrän jotain väärin ja sitten tämä toinen suuttuu kun minä olen niin vammainen paska etten osaa edes puhua tai keskustella oikein. Pitää pitää vain turpa kiinni niin ei enää enempää pahenna omaa mainetta ai niin ei sitä ole.
Kun ei osaa keskustella oikein vaan joko se menee niin että miettii kauan vastausta johonkin keskustelun aiheeseen tai kysymykseen tai sitten ei ole mitään kontrollia vaan tulee puhetta ennenkuin aivot ovat edes käsitelleet mitä olen sanomassa jolloin en edes tajua mitä tulee sanottua ja sitten toinen vetää herneet nenään ja alkaa äksyillä, suuttuu tai alkaa haukkumaan tai jotain minkä johdosta minä sitten lopun ikääni tulen vihaamaan kyseistä henkilöä koska minulle ei huudeta!
Vttu että minä olen vammainen jälkeenjäännyt hyödytön paskakasa! ap
Katso netistä huomenna jotain kivaa tekemistä itsellesi. Laitat radion hiljaiselle soimaan taustalle. Jos jatkuvasti soittaa kovalla stereoita, sekin vie voimia itseltään. Keitä kupponen kahvia ja nauti se ulkorappusilla istuen.
Piti jotain eilen kirjoittaa mutta ei illalla enää jaksanut. Tämä päivä lähti käyntiin niin että heräsin vähän ennenkuin kelloradio soi ja heti ensimmäisenä soi Chris Rean "The road to hell", kuvaako sitten tätä päivää vai koko minun lyhyttä loppuelämää. Kurkkukin hieman kipeä tiedä onko pelkkä kurkkukipu vai nielutulehdus tai jotain, sitä kun alkaa netistä lukemaan oireita jne. niin päätyy yleensä siihen että "nyt minulla on syöpä tai pahempaa jne" Tiedä vaikka koko immuunijärjestelmä on minulla paskana ja nyt vain odotellaan koska kuollaan pois, saisi kyllä olla nopea eikä hidas kidutus, muutenkin elämä ollut kidutusta monta vuotta niin se että tulisi vielä joku syöpä tai pahempaa tuomaan hitaan ja tuskallisen kuoleman niin haista kuule universumi paska. Jos taas koko hommasta vastaa yksi ainoa entiteetti niin haista sinäkin kuule paska kaiken varalta jos olet/olette olemassa. Samoin haistakoot paskan tuo naapurin mielipuoli ja kaikki muutkin sairaat psykopaatti mielipuolet tässä maailmassa ja tukehtukoot omaan paskaansa hitaasti. Mitään muuta eivät tässä maailmassa saa aikaan kun pelkkää tuhoa ja kärsimystä. Ja jotkut vielä sokeasti ihailevat näitä.
Tuntuu että tässä on jatkuvasti eri tavalla kipeä tai jotain muuta kränää kropassa verrattuna vaikka 10 vuoden takaiseen. No tässä 10 vuoden aikana ja varsinkin viimeisen 5 vuoden aikana stressi on lisääntynyt räjähdysmäisesti niin no stressi alentaa vastustuskykyä niin ei varmaan ihme jos kipeä paljon herkemmin mutta mitä tuolle stressille muka voi tehdä kun kaikki kallistuu, työkyky alentunut, paska vaan lisääntyy maailmassa niin miten stressiltä voi muka välttyä?!! Se että lopettaisi uutisten lukemisen tai netissä pyörimisen ei auta kun sitten on aika eristyksissä maailmasta kun jo valmiiksi on omissa oloissaan ja ei ne järjettömät sähkölaskut lopeta postilaatikkoon tuloaan.
Tekisi mieli vain poistua maailmasta mutta sitten alkaa poistuttuaan stressaamaan sitä romun ym. määrää mitä muut alkaa täällä siivota pois ja alkaa häpeämään kun muut siivotessa ihmettelee "mitä kaikkea romua täällä on ja roskaa, eikö se ole osannut siivota tai viedä romuja ym. pois?" Kyllä, minä mietin näitäkin asioita! Eli jo poissaolevana stressaan kun muut siivoaa nurkkiani ja löytää sitä sun tätä tavaraa. Tulen varmasti olemaan universumin ainut henkilö joka jotenkin näkee poistumisen jälkeen mitä tapahtuu tavaroilleni ja mitä niille tehdään ja sitä sotkua nauravat kaikki ja joutuu häpeämään ja stressaamaan sitä.
Joo olen hullu tiedetään. Ja mitä se ympäristön muutos auttaa, koko maailma on sairas ja hullu paikka niin vaikka täällä menisi minne tahansa ei pääse tätä paskaa pakoon.
Että tällaista. ap
Sitkee olet jos vielä keikut täällä
Vierailija kirjoitti:
Sitkee olet jos vielä keikut täällä
No sitä minäkin tässä ihmettelen että miksi vielä olen olemassa kun kaiken järjen mukaan minun ei pitäisi enää olla olemassa. Jos olisin syntynyt 100 vuotta aikaisemmin en varmasti olisi elossa kun ei tällaista turhaa paskaa kukaan katselisi niin varmasti olisi viety saunan taakse tai jotain. Ilmeisesti olen olemassa vielä siksi että elämä haluaa kiduttaa minua. "Paistaa se päivä risukasaankin" ei ainakaan minun kohdallani tule koskaan toteutumaan eikä se ole ajattelutavasta kiinni koska alamäkeä oli jo kun ajatusmaailma oli vielä normi tai pientä positiivisuutta mutta nekin katosi kun huomasi ettei tässä mikään muutu vaikka kuinka positiivisesti ajattelisi ja yrittäisi edes jotenkin parantaa tilannetta. ap
Tuolla kasvaa pienesti jo nurmikko vaikka parin metrin päässä oli alue lunta jonka syvyys paikoin 20cm ja lunta vielä muutenkin paljon pihassa. Pitäisi haravoida nuo rakennusten vierustat ja pensaiden vierustat ja ajotiet ym. Nurmikoita en ole paljoa haravoinnut vaan jättänyt suurimman osan lehdistä nurmikolle lannoittamaan sitä. Tuossa vaan kasvaa tammi ja sen lehdet on ongelma koska ne pitäisi silputa vaikka ruohonleikkurilla pienemmäksi koska muuten tuuli heittää ne pitkin pihaa. Kyllä ne kun nurmikko kasvaa ja leikkaa ekan kerran niin ne lehdet hajoaa sinne. Vaahteroita ei enää ole pihassa ja niiden lehdet piti aina haravoida kun eihän ne hajoa, ainakaan pian. ap
Älä välitä siitä, että olet rasittava, tai ettemme keksi välttämättä mitään sanottavaa. Se kuuluu tuohon tilaasi, eikä ole omaa syytäsi. On vähän turhaa tyrkyttää neuvojakaan, kun fiksuna tyyppinä tiedät itsekin, mitä pitäisi ja mikä kannattaisi, jos siihen olisi rahaa ja mahdollisuuksia.
Ei voi kuin toivoa, että olemisesi helpottuisI.
Rakas edesmennyt läheiseni oli myös autismikirjolainen ym. neuropsyk. Hän oli hyvin vaikea ja raskas, kun hänellä loppuaikoinaan meni huonosti. Hän oli siitä myös pahoillaan, mutta ei tietenkään voinut asialle mitään. Vaikka itse väsyneenä oli vihainen hänen käytöksestään, sen kuitenkin erotti oikeasti pissipäisestä ihmisestä. Todellisuudessa ihana ihminen.