Haluan pois tästä maailmasta.

En tiedä, ei jaksaisi sanoa yhtään mitään. Tai toisaalta haluaisi sanoa kaiken mahdollisen mutta siinä pitäisi olla hlvetin luova että saisi sen täällä läpi mitä päässä pyörii. Ei kyllä jaksa tai saa aikaiseksi missään sairaanhoitajan juttusillakaan sanottua paljoa mutta tosin jos 1-2 kertaa kuussa joku juttutuokio miten siinä saa mitään kerrottua. No aivan sama.

Bensasta tuli mieleen et muistaa 20 vuotta sitten että 95 maksoi jotain 1.1e/l, ei enää muista markkahintoja. No eipä minulla koskaan tule olemaan mahdollisuutta ostaa mitään sähköhelavitkutinta ajokiksi, käytettyäkään ei koska patterit maksaa enemmän kuin koko auto.

No aivan sama parempi minulle olisi vaikka kun menee jäälle kävelemään putoaisi sinne ja jäisi sinne. Paska minä. ap

Tämä päivä ollut taas yhtä ei viitsi edes sanoa, aamuyöstä heräsi jo siihen että selän alueella särki ja kun nukahti uudestaan ja aamulla heräsi ja jonkin aikaa pyöri siinä ja nousi ylös koko yläkroppa kipeä. En tiedä miksi, eilen kävelin vähän ja tein keppijumppaa et menikö siitä mutta tehnyt niin aiemminkin eikä ole tällai käynnyt. No siinä sitten yli puolet päivästä paikat kipeänä ja jne. olo muutenkin paska. Tänään piti aloittaa siivoaminen ja jatkaa huomenna, no sain tehtyä mitä piti mutta silti en tiedä nytkin tuntuu taas että paikat vähän kipeät kun särkylääkkeillä lähti kipu pois, ei vaan jaksa aina jotain joka päivä.

Odottaa vaan että koska saisi vaikka sydärin, stressi tuhonnut jo koko terveyden joten mitä järkeä enää olla elossa. ap

Siitä se lähtee, kipua kohti. Jos on lihaskipua se on hyvä merkki. Samaa kamaa vaan, ryhdyt treenaamaan joka toinen päivä kunnolla ja kk päästä on kunto ihan eri

En minä oikeasti voi olla olemassa tässä maailmassa!! Ei tämä tunnu oikealta että olisin muka täällä. Tämä on täysin väärin että olen olemassa ja että tunnen mitään ja se mitä tunnen on pelkkää tuskaa, ahdistusta ja kipua. Minun pitäisi oikeasti vain kuolla pois täältä.

Jos joka päivä on tällainen olo ja vielä pahempiakin päiviä mitä järkeä tässä elämässä on tai olla olemassa?

Kyllä tässä ollaan jo ihan loppupuolella elämästä 36-vuotiaana, ei tässä enää kauaa eletä.

Jos on erityisherkkä tai reagoi kaikkeen mahdolliseen voimakkaasti tunnetasolla ja fyysisesti ja lopulta kaikenlaista mt-ongelmaa jne. ja työkyvyttömyys mikä takaa sen että elämässä ei enää voi saavuttaa mitään. Elä päivä kerrallaan on vaan sitä että on vaan taas yhden päivän lähempänä kuolemaa kun koittaa ilta ja seuraavana aamuna ja päivänä sama juttu.

Näkee että tämä maailma on täysin kiero ja epäreilu niin tahtoo vaan luovuttaa eikä sille voi yhtään mitään vaikka sanotaan että äänestä ja jne niin ne ei auta mitään.

Jotenkin tuntuu että kun eli vielä osin suljetussa maailmassa eli netti oli vasta tullut käyttöön ja eli niin ettei tiennyt maailmasta paljoa versus nyt näkee kaiken ja tietää että maailma on oikeasti aika paska suoraan sanottuna. Joo elämä suljetussa maailmassa altistaa sille että joutuu manipuloinnin ja kaikenlaisen ei oikean tiedon altistamaksi. Toisaalta sitten kun näkee kaiken ja totuuden tai no mikä täällä maailmassa on totta kun se mitä näkyy on vain pintaa ja siellä pinnan alla on vielä enemmän paskaa mitä ei todellakaan halua tietää.

Mieluummin nukahtaisi lopullisesti ja eläisi niissä haavemaailmoissaan turvassa tämän maailman paskalta. Tällaista tänään eli ei mitään uutta. ap

Naru ei paloo maksa, joten gud bay. Siitä se helpottaa

Pitäisi yrittää mennä ajoissa nukkumaan kun aina se menee tuonne puoli yhden ja yhden välillä mutta ei saa aikaiseksi ja herääminen menee siihen 9-10. No jos on työkyvyttömyyseläkkeellä eikä mitään ohjelmaa niin miksi mennä aikaisin tai muuta. Aivan sama, kun on irrallaan todellisuudesta ja kaikki tuntuu oudolta ja ristiriitaiselta ja aina jokin asia saa pään sekaisin tai hämmennykseen jne. Psyyke ei ole enää kokonaisuus vaan kaikki on irrallaan ja erillään toisistaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Naru ei paloo maksa, joten gud bay. Siitä se helpottaa

Onpa harvinaisen tyhmä kommentti.

Enkunkielen taitokin hakusessa.

Ei tota noin kirjoiteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naru ei paloo maksa, joten gud bay. Siitä se helpottaa

Onpa harvinaisen tyhmä kommentti.

Enkunkielen taitokin hakusessa.

Ei tota noin kirjoiteta.

Ehkä siinä on piiloviesti "Jumala maksaa" tai "Jumalan lahti". Suorastaan jumalallinen väliintulo, jos olet törmännyt termiin aiemmin.

Surullinen aloitus, mutta muistutukseksi kaikille jotka miettivät näin negatiivisesti itsestään ja jotka eivät ymmärrä karman lakia; et pääse tästä maailmasta pois ainakaan oman käden kautta, sillä karma kantautuu seuraavaan elämääsi, joten joudut samaan tilanteeseen yhä uudelleen ja uudelleen kunnes "opit tuon läksyn". Kannattaa tutkia henkisiä opetuksia ymmärtääksesi tämän. Silloin voi ymmärtää että kaikella, myös kärsimyksellä on tarkoitus, ja koskaan ei pidä luovuttaa eikä myöskään vihata itseään vaan yrittää myötätuntoisesti rakastaa itseään ja hyväksyä tilanne oli se miten paha tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

En minä oikeasti voi olla olemassa tässä maailmassa!! Ei tämä tunnu oikealta että olisin muka täällä. Tämä on täysin väärin että olen olemassa ja että tunnen mitään ja se mitä tunnen on pelkkää tuskaa, ahdistusta ja kipua. Minun pitäisi oikeasti vain kuolla pois täältä.

Jos joka päivä on tällainen olo ja vielä pahempiakin päiviä mitä järkeä tässä elämässä on tai olla olemassa?

Kyllä tässä ollaan jo ihan loppupuolella elämästä 36-vuotiaana, ei tässä enää kauaa eletä.

Jos on erityisherkkä tai reagoi kaikkeen mahdolliseen voimakkaasti tunnetasolla ja fyysisesti ja lopulta kaikenlaista mt-ongelmaa jne. ja työkyvyttömyys mikä takaa sen että elämässä ei enää voi saavuttaa mitään. Elä päivä kerrallaan on vaan sitä että on vaan taas yhden päivän lähempänä kuolemaa kun koittaa ilta ja seuraavana aamuna ja päivänä sama juttu.

Näkee että tämä maailma on täysin kiero ja epäreilu niin tahtoo vaan luovuttaa eikä sille voi yhtään mitään vaikka sanotaan että äänestä ja jne niin ne ei auta mitään.

Jotenkin tuntuu että kun eli vielä osin suljetussa maailmassa eli netti oli vasta tullut käyttöön ja eli niin ettei tiennyt maailmasta paljoa versus nyt näkee kaiken ja tietää että maailma on oikeasti aika paska suoraan sanottuna. Joo elämä suljetussa maailmassa altistaa sille että joutuu manipuloinnin ja kaikenlaisen ei oikean tiedon altistamaksi. Toisaalta sitten kun näkee kaiken ja totuuden tai no mikä täällä maailmassa on totta kun se mitä näkyy on vain pintaa ja siellä pinnan alla on vielä enemmän paskaa mitä ei todellakaan halua tietää.

Mieluummin nukahtaisi lopullisesti ja eläisi niissä haavemaailmoissaan turvassa tämän maailman paskalta. Tällaista tänään eli ei mitään uutta. ap

Muutama vinkki: Jos on erityisherkkä ja kaikki ahdistaa: Netin sulkeminen auttaa kummasti! Myöskään tällaisten foorumeiden lukeminen ei auta, koska näet vaan kuinka rikkinäisiä ja ilkeitä ihmiset ovat. Jos reagoit kaikkeen; sulje tekniikka ja mene ulos luontoopn! Luonto, lasten tai lemmikkien seura auttaa! Samoin esim miellyttävien kirjojen lukeminen; kirjojen joista saat positiivista inspiraatiota ja henkistä voimaa. Älä keskity negatiivisuuteen vaan positiivisuuteen. Aloita pienistä asioista, vaikkapa siitä että sinulla on terve keho joka toimii, voit syödä ruokaa ja sinulla on (oletettavasti) katto pään päällä.

Vierailija kirjoitti:

Surullinen aloitus, mutta muistutukseksi kaikille jotka miettivät näin negatiivisesti itsestään ja jotka eivät ymmärrä karman lakia; et pääse tästä maailmasta pois ainakaan oman käden kautta, sillä karma kantautuu seuraavaan elämääsi, joten joudut samaan tilanteeseen yhä uudelleen ja uudelleen kunnes "opit tuon läksyn". Kannattaa tutkia henkisiä opetuksia ymmärtääksesi tämän. Silloin voi ymmärtää että kaikella, myös kärsimyksellä on tarkoitus, ja koskaan ei pidä luovuttaa eikä myöskään vihata itseään vaan yrittää myötätuntoisesti rakastaa itseään ja hyväksyä tilanne oli se miten paha tahansa. 

En ymmärrä mikä tarkoitus kärsimyksellä on tässä maailmassa ja se että jos päättää lähteä omalla tavalla pois täältä niin universumi muka sitten kostaisi tämän ja laittaisi uudestaan kärsimään vaikka universumi itse tämän kärsimyksen alunperin aiheuttaa. Syylinen on aina se joka kärsii ilmeisesti joka uskonnon tai filosofin mielestä. Reilu meininki kaiken kaikkiaan. Ilmeisesti en tajua sitä, no tyhmä olen joten en tajua. ap

Vierailija kirjoitti:

Surullinen aloitus, mutta muistutukseksi kaikille jotka miettivät näin negatiivisesti itsestään ja jotka eivät ymmärrä karman lakia; et pääse tästä maailmasta pois ainakaan oman käden kautta, sillä karma kantautuu seuraavaan elämääsi, joten joudut samaan tilanteeseen yhä uudelleen ja uudelleen kunnes "opit tuon läksyn". Kannattaa tutkia henkisiä opetuksia ymmärtääksesi tämän. Silloin voi ymmärtää että kaikella, myös kärsimyksellä on tarkoitus, ja koskaan ei pidä luovuttaa eikä myöskään vihata itseään vaan yrittää myötätuntoisesti rakastaa itseään ja hyväksyä tilanne oli se miten paha tahansa. 

Näin tämän viestin jo eilen ja se alkoi ärsyttää minua. Tietysti jokainen saa uskoa mihin vaan, mutta ei kärsimyksellä kyllä ole tarkoitusta. Lapsia kuolee sairauksiin, ihmisiä kohdellaan väkivaltaisesti, kiusataan yms. Ei kenenkään pitäisi kokea sellaista. Joskus ihmisen tilanne on myös sellainen, ettei sitä vaan pysty hyväksymään. On niin kauhea tilanne ettei sitä meinaa kestää. Se on inhimillistä. Minusta tuo "karman laki" toimii myös väärin jos joku ihminen joka on hyvä muille saa kokea paljon pahaa. Miksi sellaisen ihmisen pitäisi kärsiä. Eikö jonkun kiusaajan tai muun ikävän ihmisen pitäisi mieluummin oppia tuo läksy ja parantaa itseään "seuraavaan elämään". Jos siis tuohon haluaa uskoa. Kaksi minulle tärkeää nuorta ihmistä teki itsemurhan monia vuosia sitten. Molemmat kiusattuja. En todellakaan halua ajatella, että heidän kärsimyksellään oli tarkoitus ja että saavat nyt karman mukaan huonon elämän. En voi koskaan ajatella, Karman mukaan kituvat nyt täällä edelleen. Tulee ihan kauhea olo jos niin miettii. En voi ajatella niin, kun molemmat olivat ihania ihmisiä joita kohdeltiin pahoin. Näin omia ajatuksia tähän. Tuli tunne, että nyt on pakko kirjoittaa. Tietysti toivon, että ap löytää syitä elää.

Eilen sain sentään mentyä nukkumaan vähän ennen klo 24 mutta ilmeisesti se pieni päänsärky joka illalla oli herätti minut klo 6 ja aamu pilalla ja olin 8 asti hereillä jolloin herätyskello soi mutta nukahdin silloin samantien uudestaan ja heräsin vasta klo 9 ja ylös pääsin vasta puoli tuntia myöhemmin.

Varmasti myös stressi herätti minut ja stressitasot nousi stratosfääriin asti kun katsoin netti-ja puhelinlaskuja, ne on lähes tuplat mitä kuukautta sitten kun vuoden sopimus päättyi ja ilmeisesti koska olen todella tyhmä en ymmärrä mistään mitään tai kilpailluttaa nyt jo lopussa olevat rahat ei riitä noihinkaan kun jos kuukausi sitten lasku oli 40e nyt se on päälle 60e kiva, olen tyhmä jälkeenjäännyt paska kun en osaa mitään oikein ja raha-asiat päin hlvettiä, sitten on liuta 300, 400 jne. sähkölaskuja kiva. Ja  vakuutuslaskutkin lähtee kohta perintään kun niihin ei rahaa, ainoa mihin ei rahat rästissä on pankki kun ne automaattisesti vie rahaa ja lopuista pitää sitten keksiä mihin ne riittää eli ei mihinkään.

Minä alan olla niin lamaantunut että tähän kirjoittaminenkin vie valtavasti energiaa ja muiden ihmisten kanssa toimiminen väsyttää ei jaksa. Ei jaksa noita laskujakaan enää järjestellä menköön kaikki päin hlvettiä, onpahan sitten viimein sytyke sille että voisi vaikka poistua lopullisesti kun joku hemmetin hiukkanen kehossa yrittää vielä estää minua poistumasta tästä maailmasta et jospa sekin hiukkanen lopulta antaisi periksi kun koko muu kroppa haluaa jo pois mutta tämä vielä estelee.

Epäilen saanko ensi yönä edes unta kun koko kroppa ja mieli ihan paniikissa ja ei enää jaksa edes hajottaa mitään vaan haluaisi vaan pois tästä maailmasta kun näköjään täällä ei ole mitään muuta kuin kärsimystä ja kummasti vielä vuonna 2022 ei tarvita kuin yksi kuspää niin koko maailma on taas sekaisin kun se jo ennestään ei sitä ollut koronan ym takia ollut. ap

Tuossakin joku näköjään kommentoi että sulje netti ja keskity muuhun. No se tarkoittaisi nimenomaan sitä että olisin entistä eristyneempi maailmasta kun jo muutenkin istuu vaan kotona ja vaikka lähtisi kävelemään ei täällä näe ketään ja kaikilla on omat elämät ei niitä mt-ongelmainen jolla ei ole omaa elämää seura kiinnosta. Ja keskittyminen muihin asioihin ei auta psyyke on rikki eli esim musiikin kuuntelu saa pään sekaisin tai ulkona kävely saa pään sekaisin.

En minä enää nauti elämästä, se aika oli ja meni, tämä loppuaika mitä sitä nyt jäljellä edes on niin on pelkkää selviytymistä ja osittain jo vaatii aktiivista hallintaa ettei vaan vaikka etsisi jotain terävää tuolta keittiöstä jos ymmärrätte. Köyttä tuolla jo on mitä käytin kun olin lunta katolta pudottamassa mutta sitä voi käyttää myös muuhunkin jos ei mitään mieltä enää missään näe.

Epäilen kiinnostaako pankkia enää antaa lyhennysvapaata että voisi laskuja EHKÄ saada pois jotenkin kun sitä lyhennysvapaata on jo tämän 2 vuoden aikana ollut yhteensä vuoden verran eli 2 kertaa puoli vuotta ja minkä syyn tällä kertaa antaisi kun korona ollut jo 2 kertaa syynä et kertooko nyt että on työkyvytön vai kelpaako se, en tiedä. Ja se laina-aika vaan pitenee näiden myötä kun alunperin se piti olla hoidettu pois 3 vuoden päästä ja nyt se on venynyt varmaan 8 vuodella tai en ole varma sen verran sitä on pitänyt muuttaa.

No aivan sama paska olento minä olen. Jälkeenjäännyt vammainen ruma idiootti luuseri. Ja jos joku sanoo että osaan minä kirjoittaa siitä mitään hyötyä ole ellei sitten joku palkka minua että maksaa minulle siitä kun haukun joka päivä itseäni netissä, mitään muuta en osaa kirjoittaa, äidinkielen numerokin taisi olla 5 eli sekin kertoo jo riittävästi eli kun piti kirjoittaa tyyliin 2 sivua jotain niin sain hädintuskin puoli sivua kun muut oli tehnyt ne 2 sivua, ihme että sain edes vitosen, kaipa säälistä päästettiin koulusta läpi ettei jäännyt luokalle eikä siitä luokalle jäämisestä olisi mitään hyötyä ollut koska minä istuisin edelleen esim siellä 7-luokalla koska tyhmenen vuosi vuodelta enemmän. Älyllinen tasoni taisi olla huipussaan siinä 20 ikävuoden paikkeilla ja siitä eteenpäin se on vaan laskenut ja lasku jyrkentynyt kokoajan. Jos jollain ihmeellä olen vielä 10 vuoden päästä elossa niin olen osastolla koska muisti mennyt ja en tiedä enää mistään mitään ja siihen tilaan en halua joten poistuminen on reilusti ennen sitä, vanhaksi en aio elää koska tiedän kyllä että huonokuntoinen dementikko minusta tulee joten jätän väliin. ap

Työtön työkyvytön tai "terve" työssäkäyvä, aivan sama kumpi tilanne niin stressaa. Töissä käydessä vaikka oli perjantai panikoi maanantaita ja nyt työkyvyttömänä panikoi kun ei rahaa laskuihin. Tätä se on sitten koko loppuelämä, pelkkää stressiä vuodesta, kuukaudesta, viikosta, päivästä, tunnista, minuutista ja sekunnista toiseen, ei koskaan lepoa siitä. Vuosikausien stressi on kyllä jättänyt pysyvät jäljet, muisti on paskana ja terveys retuperällä, mielenterveys ihan paskana.

En näe että minulla tulee olemaan minkäänlaista elämää enää, pelkkää paskaa päivästä toiseen eikä mikään positiivinen ajattelu tule muuttamaan minun elämääni mitenkään. Jos kertoisin täysin yksityiskohtaisesti miten paska tilanteeni on ja on ollut niin jokainen varmasti toteaisi "oikei tuo on menetetty tapaus vailla tulevaisuutta"

Kun muistelee niin kyllä mieli on ollut rikki jo lapsesta saakka ja sekös tässä vtuttaa, jo valmiiksi pää paskana jolloin ei pysty rakentamaan minkäänlaista elämää kun mieli rikki ja vuosien saatossa mennyt entistä enemmän rikki.

Saapa nähdä kuinka paska päivä huomisesta tulee. ap

Ei enää jaksa raivostua vaikka aamu pilalla, loppu lähellä. Pitäisi itselle tehdä kuolinsiivous tosin eipä sitä tarvitse tehdä kun paikat on tuhkana yön jäljiltä. Kuolinkirje pitäisi kai tehdä muttei oikein sitäkään jaksaisi, kelaan ja perintätoimistoille lähetän kyllä "haistaa paska ja hyvästi" viestit mutta muuten ei kyllä mitään muuta jaksaisi. Ehkä tyyliin "Täällä enää jaksa olla stana, hyvästi!" Jotain sinnepäin, ei jaksaisi alkaa selitellä mitään kun tilanne ei varmasti kiinnosta elossa ollessakaan vaan alkaisi tyyliin "niskasta kiinni nyt asenne" ym plaa plaa niin sama asenne varmasti kun on kuollut joten mitä turhia kirjoittamaan mitään.

Eipä siinä, vielä on lunta ja tulee lisää niin ei ole maastopalon vaaraa kun aloitan prosessin joten pari viikkoa vielä aikaa tapahtua ihme mitä nyt ei tapahdu joten joo. ap

Voi jeesus kristus kun ei saa kommenttia läpi kun joku sana mättää, 20 minuuttia kirjoittanut jotain eikä saa läpi haistakaa jo sanonko!!!!!!!! ap

1,5 tuntia ulkona kävelyä, ei ollut kuin 3.5km pitkä matka mutta meni peltoja, ojia ja metsiä pitkin niin ei siinä nopeasti etene varsinkaan kun metsissä ei ole hankikantoa juurikaan vaan aukeilla mihin aurinko paistanut. Eipä tuokaan reissu parantanut mielialaa pienenkään vertaa, lähes koko matkan ajan sama paska pyöri päässä kuten muina aikoina ja puhuu itsekseen ja puheet alkaa olla se verran sekavaa tai miten sen nyt ottaa. Esim. yhdessä vaiheessa metsäkävelyä niin tuli vaan mietteeksi että jos joku alkaisi minulle päin naamaa aukomaan tyyliin "jos ei ole rahaa ei sinulla ole tähän ja tähän omaisuuteen oikeutta jne plaa plaa" niin rupesin jo puhumaan itsekseni että "hiljaa minulle kuuluu kaikki mitä haluan, minä omistan mitä haluan eikä kiinnosta onko varaa tai ei tämä ja tämä kuuluu minulle!!"

No eipä siinä mieluummin omistan tavaraa ym kuin elän jossain homeisessa yksiössä, mieluummin kuolen kuin siihen tilaan joudun, aivan sama vaikka minulla ei olisi rahaa mihinkään tai minkään ylläpitoon minulle silti kuulu ne.

Joo kuulostaa varmasti muista sairaalta mutta ei minusta.

Miten voi näin lyhyeen kirjoitukseen mennä 20 minuuttia huoh. Aivan sama ei ketään kiinnosta mikä on hyvä mitä vähemmän tai ollenkaan minun olemassaoloni huomataan sen parempi, pitää haukkua kaikki jotka tuntee minut niin pahasti ettei minulle järjestetä mitään hautajaisia vaan kipataan vaikka ojaan, ei kiinnosta tietää että minulle on jotkut hlvetin hautajaiset järjestetty, turhaa paskaa minusta. ap

No lopultakin meni läpi eikä ollut edes mitään ihme sanoja hyvää päivää! ap

Puoli tuntia pyörinyt sama biisi toistolla tässä taustalla kun touhuaa jotain koneella, kytkin pois päältä nyt pitäisi toinen biisi löytää taustalle. Löytyi uusi. Ei ole edes jaksanut tietokoneella pelata vaan pelkästään istua tässä. No kun ei ole mahdollisuutta pelata kuin vanhoja pelejä niin niitä kun pelaa aivot palaa ajassa 15-22 vuotta taaksepäin vähintään. Sama musiikissa että jos soi joku biisi mikä jäännyt muistiin esim vuodesta 1996 niin hyppää heti siihen aikaan, sama monessa muussa asiassa ja sitten jos kuuntelee biisejä jotka on vanhoja mutta ei ole kuullut niitä silloin niin aivot ei prosessoi sitä oikein vaan jotenkin jumittaa et tyyliin tuntee tämän vanhaksi biisiksi muttei saa siihen kosketuspintaa ja sitten alkaa ärsyttämään kun ei ole kuullut sitä silloin kun se ilmestyi vaan vasta nyt esim pari vuotta sitten. Tietysti jotain kasari biisejä vaikea olla kuullut jos ei ole edes ollut silloin vielä olemassa tai ollut muutaman vuoden vanha ettei tietysti muista ja ymmärtääkseni Suomessa harvoin soitettiin kasarilla radiosta ulkomaista musiikkia, pelkkää iskelmää tyyliin päivästä toiseen.

Tässä viestissä ei ollut mitään järkeä kuten ei ole minun elämässäni tai missään, ei minun pitäisi edes olla olemassa jos järjellä ajatellaan koska vie valtavasti resursseja pitää tällainen idiootti hengissä, halvemmaksi tulisi vaikka tehdä polttoainetta minusta, olisi edes jotenkin hyödyksi. ap