Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan pois tästä maailmasta.
18.11.2021 |
Kuolemakin on parempi kuin muuttua tästä vielä enemmän zombiksi joka ei tunne pian mitään, on elossa mutta ei tunne yhtään mitään, mätänee vaan olemattomiin hitaasti kituen.
Tämä ei ole elämää vaan kidutusta ja tuskaa vailla mitään iloa.
Tänäänkin käytännössä vaan istunut sisällä koneen ääressä, olen äärettömän paska olio en ansaitse mitään ihmisisarvoa koska olen mitäänsanomaton ja saamaton vammainen luuseri paska.
Olen päivät yksin kissa on mutta eipä se mitään auta. Olen yksinäinen tyhmä paska.
Kommentit (1423)
No rämpiessä ei tarvitse ainakaan niin pitkää matkaa taivaltaa, jotta tuntee tehneensä jotain?
Olen itse yrittänyt löytää Torilta edullista kuntopyörää, mutta kaikki menevät heti. Taitaa olla kuntokauden aloitus muillakin kuin minulla. Epäkuntoista en uskalla hankkia, koska en tiedä saisinko sitä korjattua. Tahtoa kyllä löytyisi, mutta taitoa ei välttämättä. Mutta hyvä jos saat tunturin vielä kuntoon, kierrätys kunniaan!
Kannattaa se ovikin vielä korjata, vanhoja saranoita saattaa löytyä Torilta halvalla. Jos on kunnon täyspuuovi, se on monta kertaa parempi kuin nykyiset kenno-ovet.
Ehkä kannattaisi yrittää keskittyä siihen, mitä voi vielä olla edessä eikä siihen, mitä on jo jättänyt taakseen? Kun sitähän sinä et ainakaan voi muuttaa, se on sataprosenttisen varma.
Palataan näihin ja muihin huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos kuulumisista, kyllä se siitä taas iloksi muuttuu. Voi hyvin!
Mites on ap päivä mennyt? Menikö päänsärky jo ohitse?
Vierailija kirjoitti:
Mites on ap päivä mennyt? Menikö päänsärky jo ohitse?
No 99 prosenttisesti, jokin tuolla takaraivossa vielä kummittelee ja varmaan taas kohta räjähtää. En tiedä onko siellä jumia (varmaan) mutta sekin että hierojalle aikaa ei voi varata ennenkuin on varaa ja menee ensi kuulle. Tuntuu kyllä että paikat on jumissa mutta joo, terveyden ylläpito vaatii rahaa ja sitä ei ole.
Päivästä en tiedä, mennyt sisällä koska tuullut koko päivän mitä tuossa vähän kävin kävelemässä kun oli hieman vähemmän tuulta mutta muuten sisällä samalla kaaaaaaavallla mitä muuuuuuuutkin pääääääivät.
Väsytttää, tylsää, tuntuu että kuolee kohta ja myöskin toivoo sitä eli ei mitään uutta tai positiivista. Kohta suihkuun ja syömään ja tuijottamaan töllöä tai youtubea, siinäpä hienoa elämää. Elämänhalu joka valmiiksi olematon pudonnut tässä muutaman päivän aikana vielä enemmän, varmasti olen jo miinuksen puolella. ap
Vierailija kirjoitti:
Tartun tähän "Ja jos joku sanoo että autismi/asperger mikä lie niin ei ole vika tai kirous niin se oikeasti on sitä koska jos on jostakin asiasta kiinnostunut ja sitten sitä varten on käynnyt kouluja ja koko elämä sitä ennen perustunut siihen ja sitten vedetään matto alta ja sitten pitäisi tehdä muuta." Liittyykö tämä työelämään eli olet syystä tai toisesta menettänyt duunin, joka on motivoinut sinua? Oliko se syy autismi/asperger? Ei työ ole musta mikään hyvän elämän edellytys.
Jotenkin minusta tuntuu, että et ehkä haluaisikaan loppua, vaan jotain merkityksellistä, joka saisi jatkamaan.
Iltaan.
Jäännyt moneen kysymykseen vastaamatta kun ei ole jaksanut mutta tiettyyn ammattiin kouluttautunut ja kun sitä ei päässyt harjoittamaan niin se vain pahensi masennusta mikä oli jo ennen sitä. Jos jokin kiinnosti niin siihen löytyi energiaa tai motivaatiota jotenkin edes opiskella vaikka sekin oli aika vaikeata mutta sen jälkeen kun ei hommasta tullut mitään ei mikään muu ole kiinnostanut. Pakolla yritti pari kertaa sen jälkeen paria ammattia yrittää opiskella mutta mielenterveys ei riittänyt ja kiinnostus ym.
Mieluummin loppu jos elämässä ei ole mitään mieltä tai mielekästä ja minulta ne asiat on aikalailla loppu. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin tuon tunteen. Nykyään kaikki on niin hektistä, tuntuu että elämä menee ohi ilman että siihen ehtii kunnolla tarttua. Työelämä vielä kiihdyttää tahtia.
Luonto on ihmeellinen ja haluaisin pysähtyä sen äärelle useammin. Ihan jo sitä kauttakin voi löytää euforian, näin uskon.Musiikki ja sen herättämät tunteet on toinen ihmeellinen juttu. Itselläni on tietyt biisit, joilla kyllä saa aina lietsottua ihan tietynlaisen tunnetilan päälle. Tänään olen kuunnellut aika laajalla skaalalla Aerosmithiä, Florence+machinea ja First Aid Kittiä. Väsyttää aika paljon, joten moni biiseistä on tuonut tipan linssiin.
Olisi kiva tietää mitä tykkäät kuunnella, mutta ei ole pakko jakaa, jos tuntuu liian henkilökohtaiselta.
Kasari, ysäriä, 70-luvun musiikkia ja hieman 60-luvultakin. 2000-luvulta alkupuolelta myös mutta jostain tyyliin 2005 jälkeen hyvin vähän omaan makuun tullut sopivaa musiikkia. Bändejä no Abba ja Nightwish(Tarja) niin suosikit muuten sitten hyvin laajalti eri bändejä tai artisteja tai biisejä kuuntelen. Joku tyyliin pelkkä hip hop, räppi tai örinähevi ja muutakin oli mikä ei maistu mutta väsyneenä ei saa enempää kirjoitettua. Jatkan tätä listaa jos muistan niin myöhemmin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartun tähän "Ja jos joku sanoo että autismi/asperger mikä lie niin ei ole vika tai kirous niin se oikeasti on sitä koska jos on jostakin asiasta kiinnostunut ja sitten sitä varten on käynnyt kouluja ja koko elämä sitä ennen perustunut siihen ja sitten vedetään matto alta ja sitten pitäisi tehdä muuta." Liittyykö tämä työelämään eli olet syystä tai toisesta menettänyt duunin, joka on motivoinut sinua? Oliko se syy autismi/asperger? Ei työ ole musta mikään hyvän elämän edellytys.
Jotenkin minusta tuntuu, että et ehkä haluaisikaan loppua, vaan jotain merkityksellistä, joka saisi jatkamaan.
Iltaan.
Jäännyt moneen kysymykseen vastaamatta kun ei ole jaksanut mutta tiettyyn ammattiin kouluttautunut ja kun sitä ei päässyt harjoittamaan niin se vain pahensi masennusta mikä oli jo ennen sitä. Jos jokin kiinnosti niin siihen löytyi energiaa tai motivaatiota jotenkin edes opiskella vaikka sekin oli aika vaikeata mutta sen jälkeen kun ei hommasta tullut mitään ei mikään muu ole kiinnostanut. Pakolla yritti pari kertaa sen jälkeen paria ammattia yrittää opiskella mutta mielenterveys ei riittänyt ja kiinnostus ym.
Mieluummin loppu jos elämässä ei ole mitään mieltä tai mielekästä ja minulta ne asiat on aikalailla loppu. ap
Okei, kiva kun vastasit. Kuten sanottu, ei se työ mikään hyvän elämän edellytys ole. Itse asiassa tuntuu, että nykyään työ on pikemminkin hyvän elämän este, koska se vaatii niin paljon ettei muulle meinaa jäädä energiaa.
Minusta hyvää elämää on sellainen, jossa vuorovaikutus ympäröivän olevaisen kanssa on jotenkin hyväntahtoista. Ei siis tarvitse välttämättä mitenkään aktiivisesti edistää mitään asiaa tai elää minkään aatteen mukaan, mutta ei ainakaan tahallaan ja tietoisesti yritä olla kenellekään tai millekään vahingoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartun tähän "Ja jos joku sanoo että autismi/asperger mikä lie niin ei ole vika tai kirous niin se oikeasti on sitä koska jos on jostakin asiasta kiinnostunut ja sitten sitä varten on käynnyt kouluja ja koko elämä sitä ennen perustunut siihen ja sitten vedetään matto alta ja sitten pitäisi tehdä muuta." Liittyykö tämä työelämään eli olet syystä tai toisesta menettänyt duunin, joka on motivoinut sinua? Oliko se syy autismi/asperger? Ei työ ole musta mikään hyvän elämän edellytys.
Jotenkin minusta tuntuu, että et ehkä haluaisikaan loppua, vaan jotain merkityksellistä, joka saisi jatkamaan.
Iltaan.
Jäännyt moneen kysymykseen vastaamatta kun ei ole jaksanut mutta tiettyyn ammattiin kouluttautunut ja kun sitä ei päässyt harjoittamaan niin se vain pahensi masennusta mikä oli jo ennen sitä. Jos jokin kiinnosti niin siihen löytyi energiaa tai motivaatiota jotenkin edes opiskella vaikka sekin oli aika vaikeata mutta sen jälkeen kun ei hommasta tullut mitään ei mikään muu ole kiinnostanut. Pakolla yritti pari kertaa sen jälkeen paria ammattia yrittää opiskella mutta mielenterveys ei riittänyt ja kiinnostus ym.
Mieluummin loppu jos elämässä ei ole mitään mieltä tai mielekästä ja minulta ne asiat on aikalailla loppu. ap
Okei, kiva kun vastasit. Kuten sanottu, ei se työ mikään hyvän elämän edellytys ole. Itse asiassa tuntuu, että nykyään työ on pikemminkin hyvän elämän este, koska se vaatii niin paljon ettei muulle meinaa jäädä energiaa.
Minusta hyvää elämää on sellainen, jossa vuorovaikutus ympäröivän olevaisen kanssa on jotenkin hyväntahtoista. Ei siis tarvitse välttämättä mitenkään aktiivisesti edistää mitään asiaa tai elää minkään aatteen mukaan, mutta ei ainakaan tahallaan ja tietoisesti yritä olla kenellekään tai millekään vahingoksi.
Itseasiassa päinvastion, ilman työtä ei voi elää hyvää elämää koska kaikki on niin stanan kallista ja tuet tai eläkkeet riitä mihinkään elämiseen. Ja se että jos ei ole töissä ja energiaa jäisi muihin asioihin katoaa nopeasti pois koska elämänhalu katoaa kokonaan kun ei pääse nauttimaan elämästä kun elää joka päivä laina/lasku hlvetissä ja joutuu kokoajan miettimään mitä voi tehdä koska rahaa ei ole.
Minunkin pitää lääkkeitä jättää muutamilta päiviltä pois että niitä on riittävästi koska rahat ei riitä kun saa vasta kuun lopussa ja loppuvat ennen sitä niin täytyy tehdä tyyliin joka toinen päivä jne. Ja sitten kun on vielä tuo stanan omavastuu näissä lääkkeissä, kirottu olkoon se joka tämänkin aivopierun on keksinyt. Jo valmiiksi elää rahahlvetissä ja taas vuoden alusta lääkkeet reilusti kalliimpia kunnes se omavastuu täytetty.
Jossain kohtaa tulee tilanne että jos sähköfirmat, pankki tai vakuutusfirma alkavat valittaa että laskut/lainat maksuun tai perintään/ulosottoon lähtevät niin sanon vaan kylmästi että sitten minä poistun näyttämöltä ja onnea yritykselle sen jälkeen saada niitä rahoja joten olkoot hiljaa ja odottakoot kiltisti kunnes on parempi tilanne (mitä minulle ei kyllä koskaan tule) jolloin maksan.
RAHA MÄÄRÄ KAIKESTA TÄSSÄ MAAILMASSA!!! MILLOIN IHMISET TAJUAA SEN!!! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja palataan vielä tuohon että minulla ei ole enää mitään tarkoitusta tässä maailmassa tai mitään identiteettiä kun elämä meni päin persettä 2000-luvun loppupuoliskolla jolloin elämältä meni koko tarkoitus ja sen jälkeen on vaan ollut täällä ilman mitään merkitystä tai hyvin vähäisellä sellaisella ja kokoajan merkitys vähenee tai on oikeastaan kadonnut. Minun identiteetti tai tarkoitus rakentui yhden asian varaan ja kun se sitten vietiin pois minulla ei ole ollut mitään tarkoitusta täällä!
"No etsi uusi tarkoitus tai tee muuta merkityksellistä plaa plaa" Plot twist, sellaista ei ole! Mikään täällä ei innosta ja vaikka olisikin jokin asia mikä toisi merkitystä SE MAKSAA RAHAA JA ILMAN TYÖKYKYÄ EI SAA RAHAA JOLLA VOISI TEHDÄ ASIOITA JOISTA TYKKÄÄ!!!
Tänäänkin katsellut kun ihmisiä menee sinne tänne ja tekee sitä ja tätä ja itse vaan lähinnä istun sisällä puoli tuntia kävelyä ei tuonnut mitään mieltä vaan lähinnä ahdisti koko touhu. Ja jos joskus käynnyt jossain niin käy aina kaikissa paikoissa yksin ja sitten istun tai kävelen niissä yksin ja kaikki muut siellä on kaveriporukoissa tai pariskuntina paikalla. Maatalouskonenäyttelyissäkin niin siellä vaan tallailen yksin ja kyllähän se yksinään olo pahentaa tilaa jos ei ole samankaltaista henkilöä jonka kanssa jutella ja jolla samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja jonka kanssa tehdä sitä ja tätä.
Minä vihaan tätä maailmaa ja ihmisiä mutta KAIKISTA ENITEN YLIVOIMAISESTI VIHAAN ITSEÄNI!!
Tällainen stanan vammainen säälittävä autistinen jälkeenjäännyt paska luuseri!!! ap
Vttu että minä olen paska luuseri!!! Totaalisen vammainen ääliö!!! Uskomattoman säälittävä paska!!! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat eivät ole kaikilla muilla sen paremmin, erona on vain se, että haukut itseäsi ja kaikkea niin hirveästi. Ei ihmekään, että on paha olo.
AP, luettele itsestäsi 10 hyvää asiaa. Kun niitä on sinulla. Keskityt liikaa nagatiiviseen, joka huonontaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartun tähän "Ja jos joku sanoo että autismi/asperger mikä lie niin ei ole vika tai kirous niin se oikeasti on sitä koska jos on jostakin asiasta kiinnostunut ja sitten sitä varten on käynnyt kouluja ja koko elämä sitä ennen perustunut siihen ja sitten vedetään matto alta ja sitten pitäisi tehdä muuta." Liittyykö tämä työelämään eli olet syystä tai toisesta menettänyt duunin, joka on motivoinut sinua? Oliko se syy autismi/asperger? Ei työ ole musta mikään hyvän elämän edellytys.
Jotenkin minusta tuntuu, että et ehkä haluaisikaan loppua, vaan jotain merkityksellistä, joka saisi jatkamaan.
Iltaan.
Jäännyt moneen kysymykseen vastaamatta kun ei ole jaksanut mutta tiettyyn ammattiin kouluttautunut ja kun sitä ei päässyt harjoittamaan niin se vain pahensi masennusta mikä oli jo ennen sitä. Jos jokin kiinnosti niin siihen löytyi energiaa tai motivaatiota jotenkin edes opiskella vaikka sekin oli aika vaikeata mutta sen jälkeen kun ei hommasta tullut mitään ei mikään muu ole kiinnostanut. Pakolla yritti pari kertaa sen jälkeen paria ammattia yrittää opiskella mutta mielenterveys ei riittänyt ja kiinnostus ym.
Mieluummin loppu jos elämässä ei ole mitään mieltä tai mielekästä ja minulta ne asiat on aikalailla loppu. ap
Okei, kiva kun vastasit. Kuten sanottu, ei se työ mikään hyvän elämän edellytys ole. Itse asiassa tuntuu, että nykyään työ on pikemminkin hyvän elämän este, koska se vaatii niin paljon ettei muulle meinaa jäädä energiaa.
Minusta hyvää elämää on sellainen, jossa vuorovaikutus ympäröivän olevaisen kanssa on jotenkin hyväntahtoista. Ei siis tarvitse välttämättä mitenkään aktiivisesti edistää mitään asiaa tai elää minkään aatteen mukaan, mutta ei ainakaan tahallaan ja tietoisesti yritä olla kenellekään tai millekään vahingoksi.
Itseasiassa päinvastion, ilman työtä ei voi elää hyvää elämää koska kaikki on niin stanan kallista ja tuet tai eläkkeet riitä mihinkään elämiseen. Ja se että jos ei ole töissä ja energiaa jäisi muihin asioihin katoaa nopeasti pois koska elämänhalu katoaa kokonaan kun ei pääse nauttimaan elämästä kun elää joka päivä laina/lasku hlvetissä ja joutuu kokoajan miettimään mitä voi tehdä koska rahaa ei ole.
Minunkin pitää lääkkeitä jättää muutamilta päiviltä pois että niitä on riittävästi koska rahat ei riitä kun saa vasta kuun lopussa ja loppuvat ennen sitä niin täytyy tehdä tyyliin joka toinen päivä jne. Ja sitten kun on vielä tuo stanan omavastuu näissä lääkkeissä, kirottu olkoon se joka tämänkin aivopierun on keksinyt. Jo valmiiksi elää rahahlvetissä ja taas vuoden alusta lääkkeet reilusti kalliimpia kunnes se omavastuu täytetty.
Jossain kohtaa tulee tilanne että jos sähköfirmat, pankki tai vakuutusfirma alkavat valittaa että laskut/lainat maksuun tai perintään/ulosottoon lähtevät niin sanon vaan kylmästi että sitten minä poistun näyttämöltä ja onnea yritykselle sen jälkeen saada niitä rahoja joten olkoot hiljaa ja odottakoot kiltisti kunnes on parempi tilanne (mitä minulle ei kyllä koskaan tule) jolloin maksan.
RAHA MÄÄRÄ KAIKESTA TÄSSÄ MAAILMASSA!!! MILLOIN IHMISET TAJUAA SEN!!! ap
Okei, olin ehkä naiivi ja tunteesi ovat ihan perusteltuja. On helppo eksyä sinne omaan kuplaan ja kuvitella, että ymmärtää asioita, vaikka oikeasti ei ymmärräkään. Pahoitteluni.
Joskus luin jutun siitä, miten vähävaraisuus kaventaa näköalaa. Kun elämä on pelkkää taistelua rahan riittämisestä, ei energiaa jää muuhun ja elämänhalu katoaa. Yritän etsiä, jos löytäisin sen artikkelin vielä jostain. Ehkä siinä oli jotain ratkaisuja myös.
Lääkkeiden omavastuu on tuttu juttu. Kertaheitolla menee aina katto täyteen. Ilman palkkatuloja olisin varmasti kusessa eli siinä mielessä ymmärrän tuskasi.
Minusta on hienoa että sinä kuitenkin käyt ja menet tapahtumiin, vaikka yksinkin. Se on rohkeaa ja toivon, että löytäisit kavereita. Haukutko sinä livenäkin yhtä paljon itseäsi? Haen tällä sitä, että minkälainen sinä olet ystävänä? Kovin raaka itsekritiikki voi ajaa ihmisiä pois ympäriltäsi ja se on sääli.
Jos olet työtön niin mene kuntouttavaan työtoimintaan ensin vaikka yksi päivä viikossa ja sitä voi lisätä sitten kun voimat alkaa riittämään. Jos eka paikka ei ole tarpeeksi kiinnostava niin voit vaihdella paikkoja mutta älä hautaudu kotiin vaan lähde matalan kynnyksen paikkoihin. Monet ovat saaneet vertaistukea kuntouttavasta ja tykkää käydä siellä.
Onko sinulla ap muuten sukulaisia elossa?
Hyvä Hollanti! https://seura.fi/asiat/tutkivat/kalleimmat-kela-korvatut-laakkeet-laake…
Vttu minä olen ihan paska luuseri vammainen idiootti minusta ei ole mihinkään!!! Minun pitää nukkua ens yönä pois täältä pilaamasta tätä maailmaa!!! Tällainen vammainen ruma jälkeenjääännyt luserri autsiti paska ei täällä ansatitse olla minulla ole mitään ihmioarvoa koska minä en ole ihmienn vaan ruma oksettava kasa paskaa!!!!!!!!! HALUAN POIS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! PASKA AP
Mitäs nyt ap, onko tapahtunut jotain erityisen ikävää?
Sinulle tekisi kunnon rakastuminen hyvää. Toivon että löydät elämääsi uuden suunnan.
Alue: Aihe vapaa
Tietysti tuohon selkään voisi auttaa edes vähän tuo kävely mutta joo kuten aiemmin maininnut ei mahdollista ja nyt tuli taas lunta niin tiedä kuinka tuonne metsäänkään enää pääsee paljoa kävelemään. Tai pääsee mutta jos kilometrin rämpii lumessa ja siihen kuluu tunti niin ei kovin järkevää, hikiliikunta kyllä, lumessa rämpiminen ei.
On minulla tuolla kuntopyörä tai siis todella vanha sellainen, valkoinen tunturi vuodelta ennen internettiä luultavasti. No siinä on nopeusmittarin anturi rikki ja jos sillä polkee se kolisee ja naksuu ikävästä, pyörän olen saannut irti mutta projekti on kestänyt kuukauden vaikka siinä oikeasti menisi 5 minuuttia ottaa se irti. No pyörä on irti rungosta mutta nyt täytyy katsoa lähteekö se anturi irti kuinka onko se pultattu siihen jotenkin kiinni. Lisäksi siinä on ajastin mutta se on hajonnut jo yli 20 vuotta sitten.
Ja pyöräily oli se kunto tai oikealla pyörällä ajo ei ole koskaan niin ollut omaan mieleen, mieluummin kävelen jossa selkä ja kävetkin saa liikettä.
No ompahan jotain tekemistä sen kanssa räpertely.
Ulkonakin tulee ihan sikana niin sinnekään ei pääse ja pimeää ja otsalampusta puuttuu paristot, järjetöntä vauhtia se syö paristoja vaikkei sitä käytä kuin vähän kerrallaan esim kun puita hakee mutta kuluu tosi nopeasti.
No tämä loppuilta menee istueeeeeesssssssa, jeeeeeeeeeeee.
Normaalit ihmiset käy pelaamassa vaikka sählyä liikuntasalissa talvisin tosin en nyt korona-aikana tiedä saako siellä käydä kukaan. No vaikka saisi minä en ole normaali eikä kavereita niin minä en pysty pelaamaan, viimeksi pelannut joskus kouluaikana, no ammattikoulussakin taisi jotain olla mutta siitäkin on 17 vuotta ja peruskoulusta 20 vuotta.
Minulla on mennyt elämästä monta vuotta hukkaan joka asiassa, vihaan itseäni. ap