Haluan pois tästä maailmasta.

Olen samaa mieltä siitä, että kiusaaminen jättää jälkensä ja pahimmillaan hajottaa ihmisen. Kaikki pahat kokemukset jäävät mieleen ja joskus se kaikki on vaan liikaa. Minua on myös kiusattu paljon ja se vei iloa elämästäni. Toisaalta kestin silloin paremmin ja minua ovat nyt myöhemmin alkaneet ahdistaa enemmän nuo kokemukset. En luota ihmisiin ja muutenkin tuntuu, että olen mennyt vähän "rikki" ja en enää ehjäksi tule. Voimat todella vähissä tänä talvena muutenkin. Siinä mielessä tuttua. Ihmisen pitäisi kuulla mieluummin enemmän hyvää kuin pahaa.

Olisko kuntouttava työtoiminta mikään vaihtoehto? Sais vähän tekemistä, sosiaalisia kontakteja ja pikkusen rahaakin, mutta sais tehdä oman jaksamisen mukaan. Ja lisäksi ootko hakenut kelan tukemaan psykoterapiaan käsittelee kiusaamistraumat? Se auttais ihan eri tavalla kuin sh keskusteluapu. Kiva kun kirjotat tääl rehellisesti, vaihtelua muihin ketjuihin. Mä oon parantunu vaikeesta masennuksesta ja traumoista ja ymmärrän ton tilanteen, myös turhautumisen siihen ku koko elämä tuntuu menevän hukkaan, mut ei se mee, myöhemmin tuut huomaamaan tänkin elämänkokemuksen arvon. Mut pieniä askelia nyt.

Minun koko keskushermosto on täysin ylikuormittunut ja totaalisen ylivirittynyt eikä sitä tilaa saa purettua tai rauhoitettua millään. Pelkkä olemassaolo tässä maailmassa kuormittaa minut hengiltä. ap

olisiko sinun hyvä olla sairaalassa tai hoidossa jossain? voi hyvin.

Yksinäisyys ei tee kenellekään hyvää. Onneksi sinulla on kissa seurana. 

Hei ap, onko mikään näissä meidän viesteissä sinulle lohduttanut yhtään? että ihmiset ovat kilttejä ja ystävällisiä? Itse olen kirjoitellut tänne ja toivon sydämestäni sulle parempaa vointia eikä niin kurjaa oloa. elämä on tälaista. on päiviä jolloin aurinko paistaa ja kaikki sujuu kuin tanssi. ja on päiviä jolloin ei suju ja haluaisi jäädä sängyn pohjalle vaan . Kevät on tulossa, eilen tuntui jo keväiseltä ja se tuntui ihanalta. Kevään tuoksu kun katuja pestään ja sade huuhtelee hiekat pois niiltä. kun aurinko paistaa pidempään ja pidempään kun lämpötila nousee nousemistaan ja voi pitää kevät ja kesävaatteita. Ihanaa!

... siis ei meillä vielä kevät ole koittanut eikä katuja pestä, tuli vaan mieleen nuo asiat kevättä fiilistellessä.

Mä ymmärrän jotenkin ap:n pahaa oloa ja tuskaa maailmaa kohtaan. Maailma on oikeasti raadollinen paikka silloin, kun tiput yhteiskunnasta, jäät työttömäksi ja rahasta on tiukkaa. Mielenterveysongelmat eivät nykyäään ole mikään hävettävä asia. Olen itsekin lapsena joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksia ja oireillut siitä aiheutuvasta väkivallasta pitkään.

Myöhemmin mulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon käytössäni on nykyisin lääkitys. Autan työkseni ihan hyvässä työpaikassa muita ihmisiä, mutta ammattiani en uskalla kertoa julkisesti. Silti vaikka ulkoisesti asiat ovat nyt hyvin, niin välillä on edelleen mielen kanssa tosi vaikeaa. Muilla ihmisillä kevät on yleensä iloista aikaa ja minulla usein silloin mielen kiemurat käy synkintä polkua.

Ap:lle täältä etähalaus ja muista, että ne ammatti-ihmisetkin voivat olla paljon kokeneita omassa elämässään. Joten heillä sydän on varmasti sinun puolellasi.

You are loved by The Universe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun koko keskushermosto on täysin ylikuormittunut ja totaalisen ylivirittynyt eikä sitä tilaa saa purettua tai rauhoitettua millään. Pelkkä olemassaolo tässä maailmassa kuormittaa minut hengiltä. ap

aloitus on viime vuodelta ja sinä olet yhä hengissä? et sinä ylivirittynyt ole vaan saamaton

Lääkäri jolla käyn on pidemmän aikaa ollut sitä mieltä että olen ylikuormittunut ja keho jatkuvasti ylivirittynyt joten ei tämä pelkästään oma käsitys ole. ap

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, onko mikään näissä meidän viesteissä sinulle lohduttanut yhtään? että ihmiset ovat kilttejä ja ystävällisiä? Itse olen kirjoitellut tänne ja toivon sydämestäni sulle parempaa vointia eikä niin kurjaa oloa. elämä on tälaista. on päiviä jolloin aurinko paistaa ja kaikki sujuu kuin tanssi. ja on päiviä jolloin ei suju ja haluaisi jäädä sängyn pohjalle vaan . Kevät on tulossa, eilen tuntui jo keväiseltä ja se tuntui ihanalta. Kevään tuoksu kun katuja pestään ja sade huuhtelee hiekat pois niiltä. kun aurinko paistaa pidempään ja pidempään kun lämpötila nousee nousemistaan ja voi pitää kevät ja kesävaatteita. Ihanaa!

No siis se että viestejä tulee muilta tähän ketjuun on hyvä asia mutta ei ne lohduttaneet ole yhtään enkä sano tätä mitenkään ilkeästi tai vähätellen teidän viestejä mutta ne ei vaan sillai paranna tai huononna (yleensä) oloa suuntaan tai toiseen ne vaan on ja kun luen ne niin ei niistä yleensä tule mitään mieltä paitsi ehkä joskus jostain jos on huonossa mielentilassa ja lukee jonkun kannustavan viestin missä minua kehutaan niin se aiheuttaa vastareaktion minussa ja en usko kehuja tai että olisin missään hyvä jne.

Hyvä että viestejä tulee tähän mutta, miten sen nyt selittää kun aivot taas osittain pois päältä ettei ajatus kulje kunnolla.

enivei. ap

Ehkä voisi ajatella niin, että tämä ketju ei olekaan vain sinua varten ap, vaikka sinä tämän aloititkin. Ihan varmasti lukijoina ja kommentoijina on muitakin syvissä vesissä soutavia, joille myös tekee hyvää huomata että maailmassa on oikeasti paljon ihmisiä, joita kiinnostaa muiden ajatukset ja hyvinvointi. Siitäkin näkökulmasta tarkasteltuna pidän ihan ilomielin tätä ketjua hengissä, jatketaan ihmeessä rupattelua. Ehkä jossain vaiheessa joku viesti onnistuu sinunkin oloasi parantamaan ap, kuka tietää? 

Mitenkäs päivä sujui? Mitä kissalle kuuluu? Oletko koskaan harkinnut sille kaveria? Tai koiraa? 

En minä ole minkään arvoinen, en ihmisarvon tai yhtään minkään. Pelkkä loppuunkulunut romuläjä joka ei enää kykene yhtään mihinkään ja jonka aivot ovat yhtä paskaa lopullisesti. Säälittävä luuseri joka mokaillut koko elämänsä eikä kykene ymmärtämään maailmasta tai yhteiskunnan toiminnoista tai sosiaalisista tilanteista tai mistään normaaleista asioista!!! Pelkkä säälittävä luuseri joka elää kelan rahoilla koska työkyky olematon ja oppimiskyky poissa lopullisesti, muisti paska ja keho hajoaa alta lopulta.

Täällä olemassa olo on liikaa minun päälleni!!! MInä en pysty käsittelemään edes pieniä normaaleja asioita tai tekemään mitään normaaleita asioita koska olen ihan paskana!!! Minun pääni ei kestä tätä maailmaa tai mitään pientäkään vastoinkäymistä tai edes haarukan putoamista lattialle ilman että sekoana tai raivostun siitä. PAska mikä paska olen! ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisi ajatella niin, että tämä ketju ei olekaan vain sinua varten ap, vaikka sinä tämän aloititkin. Ihan varmasti lukijoina ja kommentoijina on muitakin syvissä vesissä soutavia, joille myös tekee hyvää huomata että maailmassa on oikeasti paljon ihmisiä, joita kiinnostaa muiden ajatukset ja hyvinvointi. Siitäkin näkökulmasta tarkasteltuna pidän ihan ilomielin tätä ketjua hengissä, jatketaan ihmeessä rupattelua. Ehkä jossain vaiheessa joku viesti onnistuu sinunkin oloasi parantamaan ap, kuka tietää? 

Mitenkäs päivä sujui? Mitä kissalle kuuluu? Oletko koskaan harkinnut sille kaveria? Tai koiraa? 

No edellinen kommenttini tähän ketjuuni kuvaa päivän mielialaa ja miten se on mennyt. Tunnin ulkona kävelemässä ja sitten loput päivästä katsellut näyttöä ja siitä seurannut sitten se että haukkunut itseni saamattomaksi paskaksi kun en muuhun pysty kuin katsomaan näyttöä kun mikään muu elämässä ei suju tai toimi kun ihan romu.

Kissa nukkuu tai käy syömässä tai välillä jotain höpisemässä. Kaveri sillä oli mutta kuoli tasan neljä vuotta sitten, siitäkin niin kauan ja nytkin siitä tuli vaan paha olo kun sitä rupesi muistelemaan. En ole koiraihmisiä ja niiden ylläpito maksaa vielä enemmän.

Traumatisoitunut noista kissojen kuolemistakin mitä niitä nyt ollut useampi ja tuossa joulukalenterissakin on luukkujen takana kissankuvia niin nekin alkaa itkettämään. Olen säälittävä.

En minä tiedä romuläjä paska minä olen. ap

Seuraava yökin menee ilman unilääkettä koska ei riitä koska pitää säästellä että varmaan nukutaan taas vähemmän mitä yleensä tai en tiedä olen muutenin sumussa kun herään ja heräämiseen tai ylösnousemiseen menee 1-2 tuntia heräämisestä, herää tyyliin klo 8 koska herätys silloin mutta on sumussa sen 1-2 tuntia ja tekee todella vaikeata nousta ylös että välillä menee melkein 10.30 ennenkuin noussut ylös ja alkaa heti haukkumaan itseään kun on tällainen luuseripaska.

Minulla on joskus kauan sitten ollut rytmi ja tekemistä minkä mukaan mennyt päivät ja kun niitä ei ole enää niin sen jälkeen kaikki ollut vaan jotain tyhjää täytettä elämään mikä ei lopulta auta yhtään vaan pahentanut tilannetta.

EN tiedä enää mitään. ap

Riippuu päivästä tai mielialasta mitä musiikkia soi taustalla kun kirjoitan näitä kommentteja, nytkin taustalla Within Temptation tuotantoa pääosin vuodelta 2004. Musiikki saa vauhtia kirjoitukseen.

No jaa, turha kommentti. Olen joo sekaisin päästäni sen kyllä tiedän. ap

Pitäisi kai suunnitella nukkumista jossain kohtaa mutta ei vaan kiinnostaisi ja aamulla ei kiinnostaisi herätä yhtään. Minulla ei ole mitään tarkoitusta tässä maailmassa tai sitten tarkoitus on olla kitumassa ja sekoamassa täällä kunnes pimahtaa lopullisesti.

Mitä enemmän päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet kuluu eteenpäin niin haluan sen tietyn elämän ja siitä ei neuvotella vaan joko se tai hyvästi.

Joo olen paska tiedetään. Tiedetty jo kauan. ap

Minä vaan jauhan tyhjää löpinää tässä millä ei ole mitään merkitystä tai tarkoitusta tai apua missään suhteessa tai johda yhtään mihinkään. Nämäkin kirjoitukset syntyy vaan musiikin avulla eli ilman musiikkia näitäkään kommentteja ei tässä olisi, se toimii ikäänkuin vahvistiminena joka auttaa saamaan ajatukset päästä tekstiksi vaikka tekstissä ei olisikaan yhtään järkeä ja eihän niissä järkeä olekaan.

Kiva kun tämäkin musiikki vie tuonne johokin vuoteen 2005-2006. Kiva elää kahdessa eri ajassa yhtä aikaa, tekee todella hyvää jo valmiiksi sekaisin olevalle päälleni. VOisinko päästä ajassa taaksepäin ja pysyä siellä, teen vain joitakin muutoksia sinne ennen paluuta. ap

Tänään ollut ja pari päivää lisää niin "normaali" valekuori päällä eli pitää esittää "normaalia" mikä kuormittaa vielä enemmän kuin normaali paska olotila kun pitää ihmisten edessä ja seurassa olla kuten muut. No jaa. ap

Hmmm... Within temptation ei ole minulle tuttu. Tai voi ollakin, mutta pelkkä nimi ei saa mitään biisiä soimaan päässä. Täytyy kuunnella, tykkään kyllä Nightwishista. 

On ihan luonnollista, että edesmenneiden lemmikkien muistelu tekee surulliseksi. Oma koirani kuoli jo yli 20v. sitten. Karkasi ja jäi auton alle. Kyllä minäkin olin pitkään surullinen sitä ajatellessani, mutta nyt muistot ovat enemmän sellaisia lämpimiä ja tuovat hymyn huulille. Koirani oli varsinainen töhöilijä ja ahne kuin mikä. Tykkäsi jahdata kaikkea, mikä liikkui. Kun veimme kiveä sen haudalle, oli haudalla vielä edellisen muistokivi jäljellä. Kivessä luki Lucifer ja voin sieluni silmin nähdä, miten koirani painelee jonkun mustan kissan perässä siellä jossain tai toisin päin.