Haluan pois tästä maailmasta.

Mistä saadaan sinulle yhteyshenkilö ,että voidaan auttaa että pääset hyvissä varusteissa lenkille.

Mikä on lähin seurakunta ,helluntai srk, vaapaakirkko  tai joku muu?

Jos ihmiset tietäisivät mikä euforinen olo ikiunesta seuraa niin eihän tänne jäis kukaan kitumaan. Sen takia kuolemasta on yritetty tehdä jotenkin synkkä ja surullinen asia vaikka se ratkaisee kaikki ongelmat kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset tietäisivät mikä euforinen olo ikiunesta seuraa niin eihän tänne jäis kukaan kitumaan. Sen takia kuolemasta on yritetty tehdä jotenkin synkkä ja surullinen asia vaikka se ratkaisee kaikki ongelmat kerralla.

Mitä se ratkaisee?

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset tietäisivät mikä euforinen olo ikiunesta seuraa niin eihän tänne jäis kukaan kitumaan. Sen takia kuolemasta on yritetty tehdä jotenkin synkkä ja surullinen asia vaikka se ratkaisee kaikki ongelmat kerralla.

No aika lyhyt voi olla se euforinen olo. Pidempiaikainen on elävän euforia, mikäli sellaiseen tilaan onnistuu itsensä saattamaan. 

Mitäs ap, miten päivä on mennyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset tietäisivät mikä euforinen olo ikiunesta seuraa niin eihän tänne jäis kukaan kitumaan. Sen takia kuolemasta on yritetty tehdä jotenkin synkkä ja surullinen asia vaikka se ratkaisee kaikki ongelmat kerralla.

No aika lyhyt voi olla se euforinen olo. Pidempiaikainen on elävän euforia, mikäli sellaiseen tilaan onnistuu itsensä saattamaan. 

Mitäs ap, miten päivä on mennyt?

Kestää aloittaa kirjoittaminen koska pitää valita jotain taustamusiikkia toistolla soimaan taustalle että saa tekstiä aikaiseksi. Aina ei löydy sopivaa biisiä mutta jokin saa kelvata, ne voi välillä olla hyvin yllättäviä jos tietäisitte mitä täällä taustalla soi.

Mutta asiaan, päivä mennyt siivotessa ja siivotessa ja käytyä kävelemässä ja sitten sitä jotain keppijumppa. Olo on aikalailla sama vaikka tekisi mitä eli prseestä päivästä toiseen, ehkä hetkeksi saa katkottua yhteyden siihen paskaan jos tuolla käveli kelkkauraa pitkin ja metsämaisemia ja järvimaisemaa katsellen. Ei virallinen kelkkaura niin kävely sillä ei haittaa ja on vähän parempi kuin kova tienpohja kävellä saappaiden kanssa. Saa siinä ehkä jonkin muinaisen olotilan hetkeksi kiinni tai ripauksen sitä jos kävelee tuolla luonnossa mutta se ei onnistu helposti ja voi yleensä tehdä päinvastoin eli aiheuttaa pelkkää pahaa oloa.

Mitenhän tuon olotilan tuolla luonossa selittäisi parhaiten? Se on sellainen olotila mikä ollut tyyliin joskus silloin kaukaisella 90-luvulla kun elämä oli sellainen että oli se pieni piiri tai maailmankuva, sellainen on sekä hyvä että huono asia, huonoa siinä on se että kun ei tiedä paljoa niin on helppo tyyliin joutua huijatuksi tai joutua alistuksi tiettyyn maailmankuvaan tai että nämä asiat on totta ja nämä ei. Sitten kun taas saa enemmän tietoa ymmärtää että asiat onkin oikeasti toisin ja välttyy väärältä tiedolta ja saa oikeaa tietoa.

Ongelma taas siinä että koko maailma on näkyvillä ja kaikenlaista tietoa saatavilla niin siinä tulee sekä tietoähky että aivot täyttyy kaikenlaisesta paskasta mitä et todellakaan olisi sinne päähäsi halunnut. Ja se paska ei sieltä päästä enää koskaan lähde pois.

Eli tavallaan haluaisin takaisin siihen yksinkertaisempaan maailmaan tietysti ei täysin mutta osittain. Tietysti tässä loppuu aika ettei ehdi selittää mitä.

Oikeasti minä en edes tiedä mitä minä tähän taas kirjoitin koska mene taas näin myöhään niin aivotoiminta alkaa käydä hitaalla ja ei enää oikein saa ajatuksesta kiinni että pölisen tietysti kaikkea turhaa soopaa mahdollisesti tässä koska ajatus ei enää kulje.

En saa enää järkevää tekstiä aikaiseksi, jatkan huomenna jos muistan mutta huomennakin tarvii siivota,enivei bye. ap

Hei kuule mä jaan ton tunteen, että haluaisin myös menneeseen yksinkertaisempaan maailmaan ja elämään. en osaa kuvailla millasta se oli ,mutta nykyaika on jotenkin tosi pirstaleista. lisäksi meillä on nää maailmanlopun katastrofit kuten ilmastonmuutos, ja pandemia koko ajan uutisissa ja niiden seuraaminen käy psyykeelle kyllä. lisäksi tuo venäjä tilanne on kinkkinen. 

koitetaan silti pysyä järjissämme itse kukin ja etsiä hyvää päivistä. mulla on tämä ikuinen siivousprojekti, eli tänäänkin pitäisi lattiat mopata märällä ja kunnolla. siinäpä se, mutta olen venyttänyt sitä hommaa viikkoja.... että näin vahvasti menee täällä. lisäksi olo on luuseri, kun en ole tällä hetkellä töissä vaan elän tuilla ja tulen toimeen. haluan kyllä töihin mutta näinä liukkaina aamuina käy kyllä mielessä että on kiva kun ei tarvitse hoiperrella aamupimeessä tuolla ja pelätä lentävänsä. pelkään sitä oikeasti, nastat pitäisi hankkia. kuulemisiin!

Voinko auttaa jotenkin?

Laita meiliosoite.

Ymmärrän hyvin tuon tunteen. Nykyään kaikki on niin hektistä, tuntuu että elämä menee ohi ilman että siihen ehtii kunnolla tarttua. Työelämä vielä kiihdyttää tahtia. 

Luonto on ihmeellinen ja haluaisin pysähtyä sen äärelle useammin. Ihan jo sitä kauttakin voi löytää euforian, näin uskon. 

Musiikki ja sen herättämät tunteet on toinen ihmeellinen juttu. Itselläni on tietyt biisit, joilla kyllä saa aina lietsottua ihan tietynlaisen tunnetilan päälle. Tänään olen kuunnellut aika laajalla skaalalla Aerosmithiä, Florence+machinea ja First Aid Kittiä. Väsyttää aika paljon, joten moni biiseistä on tuonut tipan linssiin.

Olisi kiva tietää mitä tykkäät kuunnella, mutta ei ole pakko jakaa, jos tuntuu liian henkilökohtaiselta. 

Minäkin luen ketjua ja olen samaa mieltä siitä, että kaipaan menneeseen. Joskus vuosia sitten oli elämä vielä paljon helpompaa kuin nyt. Koiraani kaipaan myös paljon. Nykyisin harvoin enää olen onnellinen. Koen etten pärjää kunnolla tässä maailmassa ja kestä tarpeeksi. Nyt vielä unen kanssa niin paljon häikkää etten tiedä mitä teen. Ap:kin joskus "kauhisteli" sitä, kun on "laiska" jos nukkuu pitkään ja valvoo pidempään. Itse saan ehkä unta joskus kello 4 ja nukun sitten sen jälkeen his pystyn muutamia tunteja. Siinä mielessä oma rytmi ihan pielessä. En oikein jaksa tätä ja lääkärit määräävät lääkkeitä, mutta pelottaa testata niitä, kun muutenkin heikko olo.

Oot ihana. Sun mieli tekee tepposen, koska sulla on keho ja mieli vaipunut itsemurhamoodiin johtuen vitamiini ja hivenainepuutoksista.

Kannattaa lähteä lääkitsemään itseään teeveellisellä ruualla ja vitamiineilla. B vitamiinit on tärkeitä mielenteeveydelle.

Tänään en jaksa kirjoittaa tähän muutakuin että tänään oli/on hirveä päivä. Sain siivottua mutta aamusta alkaen oli pientä päänsärkyä ja sitten siitä muodostui järkyttävä niskapäänsärky, koko takaraivoa särki se kipu oli järkyttävää ja vieläkin pientä vaikka 1g panadol tuli otettua ehkä toinenkin tarvii ottaa.

Mutta joo tällaista tänään, aina jotain paskaa joka päivä. ap

Ikävä kuulla. Toivottavasti tästä päivästä tulee parempi. Äläkä ota paineita kirjoittamisesta. Tämän pitäisi olla mukava juttu, ei stressinaihe. 

Niskapäänsärky on tuttua täälläkin. Minulla taustalla on monesti stressi, joka aiheuttaa hampaiden jauhamista öisin, mikä taas jumauttaa etenkin kallonpohjan lihakset. Huono tyyny voi vielä pahentaa asiaa. Ja liikkumattomuus ja istumatyö.

Olen todennut, että kaikista parhaiten tähän auttaa raskas lihastreeni, kuten painavien juttujen nostelu tai kantaminen. Mieluiten ulkona. Se saa veren taas kiertämään. Kesällä jumeja on paljon vähemmän, kun on puutarhahommia ja stressiäkin vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään en jaksa kirjoittaa tähän muutakuin että tänään oli/on hirveä päivä. Sain siivottua mutta aamusta alkaen oli pientä päänsärkyä ja sitten siitä muodostui järkyttävä niskapäänsärky, koko takaraivoa särki se kipu oli järkyttävää ja vieläkin pientä vaikka 1g panadol tuli otettua ehkä toinenkin tarvii ottaa.

Mutta joo tällaista tänään, aina jotain paskaa joka päivä. ap

Sä olet ihan sissi kun siivosit niskapääsärkyisenä! itse makaan silloin raatona sängyssä ja vaan hengittelen, ei tule siivoomisesta mitään. Toivottavasti särkysi jo hellittää.

Ap, kaikki sinun kirjoituksesi on hyviä ja ymmärrettäviä. Älä siis ota mitään paineita. Kukaan ei olla äidinkielenopettajia jotka arvioivat. Jos päivässä tulee vain pari sanaa, kun ei jaksa, se on hyvä. Kirjoittaminen vaatii paljon aivotyötä ja se väsyttää. Sinä olet kirjoittanut jo pienen romaanin verran, se on ihailtavaa nuorelta mieheltä.

Mitä jos elämästä ei löydy mitään iloa kun kaikki päivät tätä samaa paskaa. Herään aamulla hirveeseen oloon ja meen nukkuu kyynelteiden kanssa. Haluan pois mut en haluu että muut tulee perässä:*(. Mäkin haluaisin menneeseen takas että tätä oloa ei olis niin paha. Asun nyt nuorisokodissa enkä kotona. Arki sujuu iha hyvin jos ei olisi tätä itsetuhoisuutta joka tahtoo musertaa minut päivä päivältä enemmän ja enemmän:*(.

Voimia ap ja muut vaikean olon kanssa kamppailevat. <3

Tämä sama kaava että aina joka päivä jotain paskaa tai vastaavaa jatkuu. Eilinen päänsärky vielä pienesti kummittelee tuolla takaraivossa kallossa ja odotan koska taas alkaa kunnolla särkemään, aamulla taas heräsi osa paikoista kipeänä eli vaikka laittaisi illalla maate selällään aamulla saattaa herätä niska ja kroppa vinossa kun yöllä pyörinyt itsensä solmuun.

Ja tuossa kun palasin parturista ja avasin makuuhuoneen oven niin kuuluu sellainen ääni kuin metallin kappale olisi pudonnut puulattialle. No oven alempi sarana meni poikki ja nyt ovi roikkuu yhdellä saranalla kiinni. En ole ihan varma onko varasaranoita jossain kaapissa mutta melko varma että ei ja koska nämä saranat ovat sellaiset 33 vuotta vanhoja samanlaisia tuskin enää löytyy ja tietysti voi ostaa uudet mutta joutuu kuun loppuun asti odottamaan että voi ostaa koska siihen asti rahat riittää ehkä juuri ruokaan.

Yleensä näissä tapauksissa minulla tulee raivokohtaus ja kiroan kaiken maan rakoon jne. mutta nyt ei enää edes tule sitäkään mikä on hälytysmerkki koska kun ei jaksa välittää edes raivota vastoinkäymisille tai reagoi niihin mitenkään vaan on luovuttanut fiiliksellä niin on hyvin lähellä jo että lopettaisi koko touhun nimeltä elämä.

Nytkin taas kun tässä istuu ja kirjoittaa niin selän ja käden seudulla kipeitä paikkoja. Minä en tiedä onko selkä paskana vai lihakset jumissa vai mitä siellä mutta lääkärille en enää jaksa mennä koska ei niitä kiinnosta ja sanovat vaan käy fysiolla missä olen käynnyt mutta en tiedä en jaksa, saisivat magneettikuvata koko kropan mutta ei ne siihen suostu tai yksityinen suostuisi mutta se sitten maksaisi satoja euroja.

Aivan sama eikö voisi vaan tulla nukkua pois ensi yönä vaikka kiitos pliis kun aikaisemmin toivonut parempaa elämää tai kropan korjaantumista jne. mutta koska sitä ei ole tullut niin päästä universumi minut edes näistä kärsimyksistä!!! ap

Käyttäjä41455 kirjoitti:

Mitä jos elämästä ei löydy mitään iloa kun kaikki päivät tätä samaa paskaa. Herään aamulla hirveeseen oloon ja meen nukkuu kyynelteiden kanssa. Haluan pois mut en haluu että muut tulee perässä:*(. Mäkin haluaisin menneeseen takas että tätä oloa ei olis niin paha. Asun nyt nuorisokodissa enkä kotona. Arki sujuu iha hyvin jos ei olisi tätä itsetuhoisuutta joka tahtoo musertaa minut päivä päivältä enemmän ja enemmän:*(.

Hei Sinä! Kiitos kun jaat ajatuksiasi. Saat varmasti monenlaista näkökulmaa elämään siellä nuorisokodissa, se on varmasti rankkaakin, mutta yritä ajatella että koettelemukset usein myös tekee meistä erityisiä, ja Sinäkin olet erityinen ja arvokas tärkeä ihminen.

Voimia paljon! Kaunista kevään odotusta! Ollaan kiltisti!

Voimia hyvä Ap ja ihan mahtista kun kävit parturissa. Niin ikävää että paikkoja kolottaa. itsellä se on tää matalapaine kun alkaa kolotuttaa niveliä ja ei oo mukava tunne on ihan voimaton olo silloin.

Koetahan jaksella ja kirjoitellaan taas!