Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei vieläkään tullut baarista kotiin
08.02.2015 |
Hei!
Heräsin äsken ja huomasin, että avomieheni ei vieläkään ole tullut poikien baarireissulta kotiin. Kello on kuitenkin kohta jo seitsemän. En ole ennen tehnyt AV:lle aloituksia mutta nyt kysyisin teiltä, että mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Kotiin tuleminen vasta aamuisin alkaa jo olla lähes jokaviikonloppuinen rutiini. Itse en oikein tykkää baareissa notkua, mutta ymmärrän kyllä, että mieheni haluaa käydä kavereidensa kanssa ulkona. Mutta en oikein jaksa enää sitä, että poikien reissuille lähdetään mahdollisesti jo lauantaina päivällä ja kotiin saavutaan sunnuntaiaamuisin vasta 6-7 aikaan. Asumme muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja käveltenkin kotimatkaan menee vain puolisen tuntia.
Kaiken lisäksi olen itse ollut koko viikonlopun kuumeessa ja minusta olisi ollut kivaa, jos mieheni olisi jäänyt kanssani kotiin esim. elokuvia kuumeessa. Emme ehdi arkisin viettää paljonkaan aikaa yhdessä, koska opiskelu ja gradun kirjoittaminen vievät tällä hetkellä suuren osan ajastani. Mieheni toki käy jo töissä. Siksikin haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa näin viikonloppuisin. Olemme jo keskustelleet ja riidelleet moneen kertaan näistä baarireissuista, mutta mikään ei muutu. Mieheni ei edes ilmoita mitään, kun ilta venähtää näin pitkäksi. Hän ei usein aamuöisin vastaa puhelimeenkaan vaikka yrittäisin soittaa ja kysellä missä hän menee.
Mieheni on lapsirakas ja toivoo ainakin kahta lasta. Olen sanonut hänelle, etten voi ajatellakaan hankkivani lapsia, kun hän riekkuu viikonloppuisin aamuun asti baarissa. Hän on vain todennut muuttavansa tapansa heti, jos lapsia tulisi. En vain itse jaksa uskoa siihen.
Taustatietona kerrottakoon, että olemme olleet jo seitsemän vuotta yhdessä. Mistään ihan tuoreesta parista ei siis enää ole kyse. En pysty koskaan viikonloppuisin nukkumaankaan kovin hyvin, koska aina vain mietin missä se mieheni taas mahtaa pyöriä.
Joten mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa? Tai herättääkö tämä muuten jotain ajatuksia?
Kommentit (204)
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:08"]
No niinpä. Oma haluttomuuteni lasten hankintaan oli nyt yksi syy miksi mies halusi erota. Kysyin häneltä että olisinko nytkin hoitanut lapsia kuumeisena, kun hän on yötä ja seuraavaa päivää myöten kavereidensa kanssa ryyppäämässä? Mies sanoi, että jos meillä olisi lapsia, hän ei edes olisi lähtenyt ryyppäämään. En kyllä jaksa uskoa sitä... Mielestäni elämänmuutoksen tulee tapahtua ennen lasten hankintaa, ei se sitten vauvan pullahtaessa maailmaan sormia napsauttamalla onnistu.
AP
[/quote]
Miehen kommenteista ja teoista päätellen hän oli jo henkisellä tasolla tehnyt eroa sinusta. Jos näin ei olisi ollut, niin ensimmäinen oletettava reaktio kissan nostamiseen pöydälle olisi ollut täysi ongelman kiistäminen tai yritys selitellä tilanne parhain päin. On hyvin mahdollista, että heikko hetki ja takaisin pyytämisen vaihe vielä iskee, kun miehen arki muuttuu tylsemmäksi ja hänelle suhteestanne koituneiden etujen (läheisyys, kodinhoito, seksi jne.) poissaolo alkaa toden teolla tuntua. Silloin kannattaa kuitenkin muistaa, että ette olisi ollenkaan tuossa tilanteessa, jos mies oikeasti kunnioittaisi ja rakastaisi sinua kuten kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 16:40"]AP tässä. Olen nyt matkalla vanhempieni luo ison matkalaukun kanssa. Juteltiin miehen kanssa, luettiin ketjua ja molemmat itkettiin. Mies vannoi ettei ole pettänyt minua, vaan oikeasti aina ollut kaverinsa luona. Hän myös vakuutti ymmärtävänsä miltä minusta on tuntunut, kun hän on vain ollut kavereidensa kanssa ja jättänyt minut yksin. Mies silti sanoi, että myös hän on jo pidemmän aikaa ajatellut olisiko ero parempi vaihtoehto. Minähän siis olisin ollut valmis jatkamaan suhdetta, jos vain jatkuva biletys loppuisi. Mutta miehen mielestä ollaan liian erilaisia ja halutaan eri asioita.
Tuntuu tosi pahalta. Oon ihan palasina. En ole koskaan ennen eronnut, ja nyt kyseessä on vielä näin pitkä suhde. Tuntuu että vuodet ovat menneet hukkaan, enkä ikinä enää löydä itselleni miestä. Kaikenlisäksi ollaan kotoisin pieneltä paikkakunnalta nykyisen asuinkaupunkimme lähistöltä, ja pian sielläkin alkavat juorut levitä. En kestä.
AP
[/quote] Kyllä on pettänyr. Luultavasti sillä on pitkään ollut sivusuhde, jonka halusi " vakaalle pohjalle" ennen eroa sinusta. Eli roikotti sinua varasijalla, ja tekee niin edelleenkin, kun ei ollut rehellinen. Lyödään vetoa että uusi nainen on viikon sisään kuvioissa jo avoimesti, ja mies väittää tavanneensa hänet vasta eronne jälkeen. Naiset ovat säälittävän typeriä.
Jos mies ei jo petä, niin ainakin katselee jo muita. Miksi muuten ramppaisi viikottain. Eroa.
Lastenhankinta kysymys eron syynä miehen puolelta ei ole uskottava! Haluaa kääntää huomion pois omista ongelmistaan... juomisesta, keskenkasvuisuudesta...Ei ole todellinen syy. Luuletko, että mies ryypätessään miettii vauvoja?? Alkoholisoituu erossa entisestään. Eron haluaa, koska nyt voi ryypätä rauhassa... Kertoo lähinnä, että viina on tärkeämpi, kuin sinä!
Sanonhan 45-v. elämää nähneen naisen syvällä rintaäänellä että
- tuo mies ei ole hyvää isä-ainesta, vastuuton ja keskenkasvuinen kakara. Olen nähnyt noita "muutun sitten kun -" tyyppejä, eikä ne koskaan muutu. Älä usko. Siinähän olet sitten kusessa kakaroiden kanssa ja äijä jonkun horonsa sängyssä tai makaa putkan pahnoilla.
- tuo mies ei ole hyvää aviomiesainesta. Edelliseen viitaten.
Jätä se mies nyt todella, keskity tyttö opiskeluihisi äläkä palaa enää edes asunnolle, hae kamasi pois ja raha-asianne selvitätte. Miehen menojalka vipattaa ihan liikaa ja uskollisuutta voi todella epäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurasin ketjua koko päivän ja tuli kyllä tosi paha mieli puolestasi. Olet kyllä rohkea nainen! Arvostan! Kaikkea hyvää sinulle, olet sen ansainnut <3
Peukku ap:lle, tuo oli ehkä elämäsi viisain teko!
Mua ihmetyttää ne ketjuun kirjoittaneet, joiden mielestä ryyppääminen ja kavereitten takia puolison hylkääminen ei ole niinkään paha juttu mutta kenkää pitää antaa jos pettää. Eikö tuossa tilanteessa ole jo ihan se ja sama missä on kulliaan uittanut? Ei se hyvä mies ole vaikka oisi uskollinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tulee katumaan eroa vielä. Syy: menetti hyvän naisen. Ei tajua sitä heti vaan vasta, kun herää todellisuuteen. Herää, kun huomaa ettei kaltaisia kunnollisia naisia tuolla tyylillä ja noilta reissuilta enää löydykään. Ellei sitten vahingossa löydä höynäytettävän. Jos hän lukee tätä ketjua, sanon, että nyt on vakavan peiliin katsomisen paikka. Häpeä!
Ap, minä lähdin 15 vuoden ja kahden lapsen jälkeen samanlaisesta suhteesta - enkä ole katunut. Olet nuori vielä, sulla on elämä edessä ja jostain löytyy arvoisesi mies kyllä. Minullekin löytyi ja joka päivä mietin, miten ihanaa on olla ihmisen kanssa, jolla alkoholinkäyttö hallinnassa. Joka tulee kotiin silloin kun lupaa, joka huomioi minua, joka ei jää joka jumalan juhliin aamuun saakka, joka ei pidä minua tiukkapipoisena nalkuttajana kun en itse tykkää juuri juoda, joka urheilee kanssani krapulassa makoilun sijaan. Sinäkin ansaitset sellaisen miehen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi tosiaan erota tuossa tilanteessa, kun ei ole vielä lapsia. Isäni oli kuulemma ihan samanlainen, ryyppäsi joka viikonloppu ja lupasi äidille että lopettaa heti kun on oma talo ja lapset. Silti oma lapsuuteni meni katsellessa isän ryyppäämistä. Etsii vain jatkuvasti tekosyytä, millä oikeuttaa juomistaan. Ei isänikään kuulemma alkoholisti ole, sillä ei ryyppää jatkuvasti, vain viikonloppuisin ja pystyy olemaan pitkäänkin juomatta. Kyllä se silti elämään vaikuttaa.
Täältäkin tuhannesti voimia ihanalle AP:lle!
Niinkuin joku aiemmin sanoi, mies ei vielä itse tajua millaisen kultakimpaleen menetti!
Menetys on hänen, ei sinun <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:16"]
Näin ekaksi. Entä jos soittaisit kaverille kenen luona miehen pitäisi olla ja käsket antaa puhelimen miehelle? Ei se ole sen vaikeampaa ja kaveri kyllä ymmärtää. Soita vaikka ja sano että hei onko se siellä kun en saa kiinni
[/quote]
Kannattaa miettiä missä vaiheessa alkaa toisen puheita selvittelemään. Jos ei toisen sanaan pysty luottamaan on suhde jo siinä jamassa ettei se tule toimimaan. Luottamus jos menee niin sen suhteen voi vetää vessasta alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pahasti siltä, että ap ei halua heittää hukkaan seitsemän vuoden suhdetta vaan kahdehsan, yhdeksän tai kymmenen vuoden suhteen. Täällläkin jo lähes pyytelet anteeksi hyvin kilttiä viestiäsi. Voin kuitenkin taata, että kadut myöhemmin, jos et lähde NYT. Ei se mitään muuta, vaikka mies olisikin yhdrn viikonlopun kotona, sen jälkeen touhu jatkuu samanlaisena.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:35"]Jonkin verran on ap:lla kohtalotovereita. Olisi kiva tietää ajattelevatko tällaiset miehet oikeasti niin, että ei se akka mihkään lähde ja että pidän hauskaa kun nainen hoitaa kaiken (kodinhoito jne).
Vai onko miehet vaan niin urpoja etteivät tajua tai osaa samaistua siihen miltä naisesta tuntuu.
[/quote]
Seurasin vuosia siskoni ja hänen miehensä samanlaista elostelua. Siskoni oli ja ajatteli juuri kuten ap ja mies eli kuten hänen miehensä. Mies narahti monien viimeisten mahdollisuuksien jälkeen pettämisestä. Sisko heitti miehen ulos ja mies muuttikin äitinsä luo, kunnes asiat selviää. Siskoni halusi miehen muuttuvan mutta ei kertonut sitä hänelle. Teki selvityksiä miten lunastaa miehen osuus talosta, lapsen huoltajuudesta jne. Mies pelästyi niin paljon, että halusi itse muuttua. Nyt he asuvat taas yhdessä ja asiat näyttävät olevan paremmalla tolalla.
Kerron tämän siksi, että kukaan ei muutu kuin omasta tahdosta. Voit loputtomiin kuunnella joojoo-lupauksia, mutta ei tarvitse olla idiootti. Jos se mies jatkaa ja jatkaa, niin ei se siitä muutu!! miettikää vaikkaesimerkkinä ihmisiä riippuvaisuudessa ja niitä lupauksis...sokeriaddiktin on helppo suklaapatukan jälkeen sanoa, että huomenna aloitan. Noh, aloittiko? :-D
Mitä sinä Ap tässä miehessä rakastat?
Samalla kun jätät miehen muuta pois Porvoosta.
Seurustelin parikymppisenä itseäni jonkin verran vanhemman miehen kanssa. Mies oli (ja on edelleen) unelmien poikaystävä: teki ruokaa, siivosi, hyvässä ammatissa, hauska herrasmies, toi kukkia ja teki kaikkensa parisuhteen eteen. Mikä meni pieleen? Se, että mä vietin viikonloput ennemmin kavereiden kanssa juhlimassa viikonloput, joskus menin jatkoille ja nukahdin sinne, en vastannut puhelimeen ja joskus myös petin. Tunnustin aina virheeni ja olin pahoillani ja lupasin parantaa tapani. Yli kolme vuotta sitä kesti enkä oikeasti muuttunut vaikka luulin yrittävän. Erottiin yhteisestä päätöksestä, mä luovuin siitä idyllistä, jota oltiin yritetty pitää yllä. Se mies on ihan oikeasti täydellinen poikaystävä, se ei olis voinut tehdä enempää meidän suhteen puolesta. Mut koska mä olin epäkypsä, siis todella lapsellinen, itsekäs ja käytin hyväksi toisen kilttejä, siitä ei tullut yhtään mitään. En ollut valmis sitoutumaan, vaikka niin luulin. Silti jatkuvasti toimin päinvastoin ku miten oikeasti parisuhteeseen sitoutunut ihminen toimii. Sen jälkeen asiat helpotti kun tajusin, etten ole sitoutunut muuta kun puhumaan pehmosia - mun teot kyllä kertoi totuuden. Ihminen osaa olla itsekäs, sokea ja tyhmä - erityisen vaarallista se on sillon jos toinen osapuoli on kiltti. En sano että kiltteys on huono asia, mutta tarkoitan sitä että jos toinen ihminen ei arvosta sua niin sun on ihan itse ymmärrettävä milloin SUN RAJAT ylitetään. Kiltillä ihmisellä sen ymmärtäminen voi kestää. Ja se, joka niitä rajoja ylittää, on vastuussa toiminnastaan. Tän sekavan viestin tarkoitus on sanoa, että ihminen voi sanoa rakastavansa ja haluavansa lapsia ja koko idyllin- ja LUULLA että oikeasti haluaa sen, mut silti toimia päin persettä koska ei edes itse myönnä itselleen ettei ole valmis siihen kaikkeen. Mutta joo, me erottiin mun silloisen poikaystävän kanssa. Vietin railakasta sinkkuelämää pari vuotta, kävin terapiassa miettimässä omia virheitäni ja nyt olen uudessa suhteessa, jossa molemmat on sanojensa mittaisia.
En-mieheni on siis edelleen varmasti täydellinen poikaystävä - ei vaan minulle. Selvennystä siis viestiin 89.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 18:30"]
AP, miten jaksat? Onko mies ollu yhteydessä? Voisin kuvitella että mies voi hyvinkin nyt ottaa opikseen ja oikeasti muuttua kun lähdit sieltä pois. Mutta koska se on teidän koti, kai sinun pitää sinne palata jossai vaiheessa? Vai asuvatko vanhemmat niin lähellä että voit asua siellä ja opiskelut ja vapaa-aika ei kärsi? Toivottavasti voit hyvin, olet niin rohkea :)
[/quote]
Vointini on ihan ok. Istuskelen vanhempieni kanssa ja katselen telkkaria. Ei olla juurikaan puhuttu tänne tuloni syistä, enkä haluaisikaan. Haluan vain olla rauhassa ja hiljaa. Miehen kanssa ollaan vaihdettu muutama viesti. Lähinnä hän pahoitteli tätä tilannetta mutta sanoi ajattelevansa eron olevan parempi meidän molempien kannalta kuin yhdessä jatkaminen. Ehkä tosiaan haluamme liian erilaisia asioita. Mies haluaisi asua kaupungissa, minä maalla. Mies haluaisi pian lapsia, minä en ainakaan vielä, koska olen vielä niin nuori eikä elämäntilanteemme ole otollinen lapsille (ks. aiemmat viestini). Otin sen verran tavaraa mukaani että voin olla pidemmänkin aikaa vanhempieni luona. En oikein tiedä miten tästä jatkamme. Pakkohan minun on kotiinkin jossain vaiheessa palata. Vanhempani asuvat alle tunnin matkan päässä yliopistolta, joten periaatteessa voisin opiskella täältäkin käsin. Mutta eihän se ideaalitilanne tietenkään ole. Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, lähinnä surullisia ja pettyneitä. Meillä oli häätkin jo parin vuoden päähän suunnitteilla ja niihin on säästetty jo ihan kivasti rahaa, kuten myös yhteistä asuntoa varten. Ystävänpäiväksikin oli suunnitelmia. Hmh, harmittaa nyt vain niin tämä tilanne.
AP
[/quote]
Siis, minne palata? Älä nyt niin pöhkö ole, että vielä menet sen äijän liehiteltäväksi. Kamat kämpästä pois, raha-asiat selväksi ja homma päättyy siihen.