Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko hyvä, jos lapsella ei ole ollenkaan harrastuksia?
10.09.2006 |
Olen aina ajatellut, että on hyvä asia, jos lapsella on jokin harrastus, kohtuudella siis. Mutta nyt muutamassa ketjussa on tullut ilmi sellainenkin asia, että monet ovat sitä mieltä, että iltaisin pitäisi olla kotona eikä missään harrastuksissa.
Kommentit (49)
Jos päiväkoti-ikäisellä on vielä harrastuksia niin aika hurjalta tuntuu. Onko lapsella koskaan aikaa rauhoittua ja olla kotona perheen kanssa?
Isompien lasten harrastukset pyrkisin itse järjestämään samoille päiville (ei ole meillä vielä ajankohtaista, kun lapset ovat vielä niin pieniä).
Jos perheellä ei ole koskaan yhteistä aikaa niin johan siinä uupuu koko perhe. Missä välissä tuollaisissa perheissä vietetään yhteistä aikaa ja luodaan lapsille sitä turvallisuudentunnetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppuina harrastetaan sen 45min kerrallaan ja ihan taas ollaan kotosalla rauhassa. Mikäs tässä nyt kuulostaa niin kiireiselle ettei ehdittäis yhdessä olla?
Ja miten harrastus poistaa turvallisuuden tunnetta. Onhan pienen harrastuksessa usein mukana vanhempi. Tai ainakin oven takana odottamassa. Jonne kyllä pääsee jos ikävä yllättää..
vei lapsiaan jokaikinen arki-ilta harrastamaan... Se on ihan eri asia kuin yksi 45 minuuttia viikonloppuna.
Tarkoitin sitä, että päiväkoti-ikäisellä on useita harrastuksia. Joillakin ilmeisesti on niin.
Jos perheessä on useampi lapsi ja jokainen ilta menee jonkun harrastuksissa (lasten tai vanhempien), niin koska perhe viettää yhteistä aikaa? Tämä koskee myös vanhempia lapsia.
Itse en ainakaan halua, että perheemme juoksee kaikki illat kuka milloin missäkin ja yhteistä aikaa on ehkä joskus sunnuntaina muutama tunti.
t. edellinen
Vierailija:
Viikonloppuina harrastetaan sen 45min kerrallaan ja ihan taas ollaan kotosalla rauhassa. Mikäs tässä nyt kuulostaa niin kiireiselle ettei ehdittäis yhdessä olla?Ja miten harrastus poistaa turvallisuuden tunnetta. Onhan pienen harrastuksessa usein mukana vanhempi. Tai ainakin oven takana odottamassa. Jonne kyllä pääsee jos ikävä yllättää..
Tuntuu oudolta, että lapset harrastaa liikuntaa ja sinne harrastukseen pitäsi kuitenkin kuskata autolla. Okei, joku vastaa heti, että me asutaan maalla ja kaikki on kaukana, mutta onhan sitä nyt monella mahdollisuus harrastaa ihan lähinurkillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vapaasti valitsema ja lahjakkuuksien säätelemä ja sinne mennään, vaikka pitäisi ajaa kaksi tuntia suuntaansa. Tai on huono itsekäs äiti, jonka lapsi syrjäytyy.
meillä ollaan ainakin viikonloput ja lomat tiiviisti yhdessä, ja arki-iltaisinkin ehtii vielä, vaikka joku lapsista onkin harrastuksissa. Jäähän siinä aikaa sitten enemmän paneutua jonkun lapsen yksilöllisiin tarpeisiinkin, jos ei ole aina kaikki yhtäaikaa kotona vaatimassa huomiota. Ja mikä olisi parempaa lapselle, kuin jonkun aikuisen jakamaton huomio, ja niin ainakin meidän lasten harrastuksissa on. Ja miten ihmeessä sitä aikaa olisi jotenkin vähemmän lapsille, kuin niissä perheissä, joissa vanhemmat käyvät omissa harrastuksissaan tai menoissaan harvasen ilta, tai lapset ovat viikonloppuja hoidossa jossain muualla kuin kotonaan, en oikein ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kouluikäisellä on harrastuksia, jotka hän itse on halunnut, miten se poistaa tätä turvallisuuden tunnetta tai estää sitä syntymästä?
Alue: Aihe vapaa
Parempi olla aktiivisia harrastuksia kuin maleksia ostarilla. Tämä tietenkin korostuu vasta murrosiässä. Mutta kun pienestä pitäen käynyt harrastuksessa, ne jatkuvat yleensä läpi murrosiänkin.