Onko hyvä, jos lapsella ei ole ollenkaan harrastuksia?

meillä harrastetaan musiikkia musiikkiopistossa, jossa opettajilla on tietyt päivät, jolloin tunnit ovat eikä niihin voi vaikuttaa. Niin siinä vaan tänäkin vuonna kävi, että neljälle päivälle niitä tuli. Ei sitä ainoaa rakasta lapsen harrastusta kieltää tai lopettaakaan voi pakottaa.

Toisissa harrastuksissa on jo kovin varhain monena iltana treenit ja jos lapsia on monta ja kaikki pelaa vaikka lätkää...apua!



Juttelin kerran puistossa yhden äidin kanssa, jonka isompi pelaa juuri lätkää ja tuo äiti sanoi, ettei seuraavalle ainakaan tyrkytetä lätkää juuri siitä syystä, kun harkkoja on jo pienenä paljon. Eli sikäli kannattanee miettiä mikä harrastus on koko perheen kannalta hyvä. Onhan monia harrastuksia, jotka ainakin ala-asteella ovat vain kerran viikossa.

Vierailija:

koska vanhempien piti kuljettaa ja siihen meni aikaa. ap

Mun mielestä harrastuksista ei saa tulla pakkoa eikä rasitetta.

Ja mun mielestä joka viikko pitää olla vähintään pari arki-iltaa kun kukaan perheestä ei mene minnekkään ja " ollaan vaan" iltoja pitää olla.

tarkoitatko, että jos perheessä on viisi lasta, kahdelta tai kolmelta pitää kieltää harrastaminen?

Vierailija:

tarkoitatko, että jos perheessä on viisi lasta, kahdelta tai kolmelta pitää kieltää harrastaminen?

Vai meinaatko että ne ei mee yhtään päällekkäin?

t. 14 & 17

se perheen elämä vaan on erilaista kuin jos on yksi lapsi tai kaksi. Lapset vaan joutuvat sitten tajuamaan tämän. Ja kärsiihän se teidän perhe nyt joka tapauksessa, jos ette yhtään arki-iltaa yhdessä ole ja viikonloput menee viikosta toipumiseen.



Miksei voi käydä porukalla uimahallissa tai panna useampaa yhtä aikaa partioon tai lukea yhdessä jotain tai käydä kirjastossa, teatterissa. Isommalla porukalla kuin aina yksi kerrallaan.

Ei ne harrastukset mitään pakollisia ole ja koko perhe voi harrastaa yhdessä jotain.

Turha tehdä 5 lasta jos asenne on se että " mä en voi sille mitään" .

harrastamassa...

Tota just tarkotin et jos tekee ison perheen täytyy myös hallita homma, muutakin kuin synnyttämällä ne muksut.

joutuu luopumaan haluamastaan harrastuksesta vain sen takia ettei vanhemmat jaksa kuskailla monena iltana. Ja onhan se paljon parempi että lapsi haluaa harrastaa jotain kuin että olisi vain hengailemassa.

Ja pitää olla.



Jos lapsi ei ole tuleva Mozart tai Liberace soittotaidoiltaan, hän voi ihan hyvin harrastaa jotakin muuta, joka sopii paremmin koko perheen kuvioihin.



Itse olen nelilapsisesta perheestä, eikä tullut mieleenkään ruveta vaatimaan yksityistaksia johonkin lempiharrastukseen!

Omat saa harrastaa jos siihen löytyy aika ja paikka.



Niin ja aika montaa asiaa olen harrastanut, ja ainoa mistä on jotain erityistaitoja jäänyt on käsityöt, ja niitähän teinkin sitten äidin kanssa kotona : )

Eli jos omalla paikkakunnalla ei ole maanantaisin kuin balettia, niin sinne sitä sitten viedään, oli lapsella siihen kykyä tai halua? Tai perjantain pianotunnille joku täysin epämusikaalinen kakara kiukuttelemaan kun on nyt pakko soittaa pianoa kun ei muutakaan satu olemaan tarjolla ja perheen etu näin vaatii.



Ok, hieman ehkä liioitellusti, mutta oikeesti, ei sitä lapsen harrastusta hei voi valita pelkän päivän perusteella. Harrastus pitää olla nimeenomaan lapsesta ja hänen mielenkiinnostaan lähtevää. Jos lapsi oikeasti haluaisi pianitunnille, mutta kun ne on vääränä päivänä, joutuu vinguttamaan viu´lua... Luulisin tän jonkinverran katkeroittavan...



Mielestäni ollaan vähän väärillä linjoilla, jos vanhemmat hankkivat lapselleen harrastuksen omien mieltymysten ja aikataulujen mukaan.



Se, paljonko perhe on valmis aikaansa uhraamaan, on jokaisen perheen itse päätettävä. Ei sille löydy normeja. Toisille sopii joka ilta monta menoa, toiselle yksikin on liikaa. Kyse aika paljon myös vanhempien joustavuudesta ja mukavuudenhalusta?

ei tulisi mieleenkään, että lapset ei saisi harrastaa sitä, mitä he haluavat, vaan laitettaisiin johonkin toiseen harrastukseen vain siksi, että siihen voi mennä kaikki vaikka yhtäaikaa. Harvemmin sellaista edes löytyy, eikös joku maininnut partion, ja ollaanhan siinäkin ikävuosittain ja vielä sukupuolet erikseen. Meillä kuskataan lapsia iltaisin harrastuksiin, mutta jos niitä ei olisi, en usko, että oltaisiin silti kotona yhtäaikaa. Varmaan lapsista olisi joku jollakin kaverillaan tai ulkona tms. Eipä meillä ole ollut mitään ongelmaa siitä, että harrastuksia riittää meilläkin melkein joka arki-illalle.

ehdottakaapa jotain, mitä ihan oikeasti meidän perheessä voidaan harrastaa yhdessä, mikä kiinnostaa meitä kaikkia. Meillä on lapsia vaippaikäinen ja muita alle kouluikäisiä, lisäksi ala-asteella, yläasteella ja lukiossa.

Voi olla, että moni vastanneista ei ole vielä siinä vaiheessa että olisi omakohtaisia kokemuksia. Näinhän se menee, niin hienolta kuin kuulostaakin koko perheen yhteiset harrastukset, niin kaatuvat kyllä monessa perheessä tuohon mahdottomaan yhtälöön mieltymysten yhteensovittamisessa.



Ja pitäähän sitä kasvavan nuoren joskus päästä pois perheen otteesta. Päästä erilaisiin yhteisöihin mukaan. Harrastava lapsi oppii mielestäni sosiaalisia taitoja enemmän kuin kotona perheen parissa nyhjöttävä.

ja löytyy myös kavereita, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista.

Mun mielestä ehdottomasti oltava harrastus ja jokaisella eri.



Ei siinä nyt perhe-elämä kärsi jos harrastus kestää 45min. Ehtii tosiaankin olla ihan perheenkin parissa.



Molemmat lapseni aloittaneet harrastuksen 3-4 vuotiaana.



Isompi 14v harrastaa tällä hetkellä 6 kertaa viikko ja ihan omasta halustaan.



Pienemmän 4v kanssa meillä yhteinen harrastus ja toinen missä käy yksin.

estää syrjäytymista ja esim. ajautumista huumeiden pariin. YAD:lla on oikein projektikin tästä. Harrastuksista saa ystäviä, oppii sosiaalisia taitoja ja saa mielekästä tekemistä.



Järki tietysti käteen ja lapsen oman mielenkiinnon ja perheen tilanteen mukaan, mutta mun mielestä ei ole hyvä, jos ei lapsella ole yhtään kodin ulkopuolista harrastusta.