Onko hyvä, jos lapsella ei ole ollenkaan harrastuksia?

Kotona oleskeluko turvallisuutta parantaa?



Kyl on taas niin av:ta et hitaampia heikottaa.



Itse kyllä mieluummin opettelen tätä turvallisuutta ja elämää muutenkin lapsen kanssa harrastaen yhdessä jne.



Kotona nyhjäämisestä tullut joku trendi. Musta kuulostaa vaan laiskoille ihmisille.



Toisekseen kuinkahan monen lapset siellä kotona tosiaan vanhempiensa kanssa ovat?



Vai liekö ulkona leikkivät kaverien kanssa jne...

että lapsiperhe ei ole yhtään arki-iltaa kotona yhdessä?



Meillä on kaksi iltaa varattu harrastuksille, muina iltoina tehdään sen mukaan, mikä huvittaa, ei lukujärjestyksen mukaan.



Minusta tää nykymeno on ihan järjetöntä, että 3-vuotiaalla on joku timemanager-ajanhallinta-kalenteri, johon sitten sovitellaan tuokioita sitä sun tätä.

Ei kai kellään nyt joka päivä harrastuksia ole. Ap kai kysyi onko hyvä jos ei ole yhtään harrastusta. Minä vastaisin et on huono, tosi huono.



Itse sanoisin et korkeintaan kaksi harrastusta saa olla. Mutta vähintään yksi pitää olla, ehdottomasti.



Vieläpä sanon et hyvä harrastuksen aloitusaika on siinä 3 v jälkeen. Harrastus tietenkin sovitaan viikonlopuksi, jotta ei väsytä tai tuo stressiä. Kyllä siinä yhdessä ehditään olla vaikka yksi tunti kotoa pois oltaisiin.

että heidän perheessään se, että jokaisella lapsella on harrastus, tarkoittaa sitä, että jokaikinen arki-ilta on harrastuskuskausta.



45

Vierailija:

Olen aina ajatellut, että on hyvä asia, jos lapsella on jokin harrastus, kohtuudella siis. Mutta nyt muutamassa ketjussa on tullut ilmi sellainenkin asia, että monet ovat sitä mieltä, että iltaisin pitäisi olla kotona eikä missään harrastuksissa.

Meidän nelivuotiaalla ei ole harrastusta, eikä tarvi ollakaan. Hän käy hoidossa joka päivä, siinä on ihan tarpeeksi hommaa/harrastusta. Isompana sitten voimme miettiä jotain, mutta silloinkin mielestäni kohtuus kaikessa. En koskaan ole ymmärtänyt sitä, että yhden harrastus rajoittaa koko perhettä tai aikatauluttaa kaikkien muidenkin menemiset.

Siinä kohtaa vois kyl pelata vais samas jengis pesistä.



Oikeesti jos monta lasta perheessä se tietenkin rajoittaa monia asioita kuin nyt tätä harrastus asiaakin. Jokainen tyylillään.



Itse olen lapseni halunnut ja haluan myös että harrastavat. Olen valmis kuskaamaan pari kertaa viikossa.



Ihan rehellisesti isompaa kuskaan välillä 5 kertaakin viikossa.

Mitä sitten, siinä mukava autossa jutella kaikesta, ei ole muita häiritsemässä jne.

joista jokainen halusi harrastaa nimenomaan eri arki-iltana.



45

hommaa ettei enää muka saisi mitään harrastuksiakaan olla. Kun kerran kaikilla ei ole siihen mahdollisuuksia? Monissa perheissä kuulkaa se yhteinen aika on telkkarin tuijottamista, pleikkarivuoroista tappelua ja muuta yhtä mieltäylentävää.



On varmaan joillekin epätoivoisille " lasten avulla säätykiertoon" -vanhemmille tarkoitettu tuo nykyinen ei harrastuksia -laulu, kun eivät muuten osaisi pitää kohtuutta. Mutta useimmat vanhemmat on fiksuja ja tajuaa kyllä, että liika on liikaa. Mutta ei mitään on ehdottomasti liian vähän.

Aloitettiin tyttäreni kanssa 1-vuotiaana äiti-lapsi jumppa 30min/krt/vko.

Oli tosi mukavaa molemmista, kun oli arjessa jotain kivaa odotettavaa, jumppa, tyttö tykkäs tosi paljon olla siellä.



Jumppaa jatkettiin aina 4-vuotiaaksi asti. (siirtyen aina vaan isompen ryhmään - 3-vuotiaana itsenäiseen jumppaan) Mutta kun tyttö aloitti hoidon 2-vuotiaana, ei jumppa ollut kovinkaan usein enää mitään kivaa ja odotettua. Hoito siis ilmeisestikin vei jo lapsen voimia, ettei kiinnostusta jumppaan riittänyt..



Jatkoimme kuitenkin jumppaa, vaikka käytiinkin siellä harvakseltaan..

Viime syksynä ajattelin jättää jumpan väliin mutta tyttö halusinkin jatkaa - joten jatkettiin. Huonolla menestyksellä kuitenkin. Joulun jälkeen jäi koko jumppa pois. Tyttö ei vaan halunnut mennä sinne.



Tänä syksynä mietin tätä harrastus asiaa jälleen. Kyselin tytöltäkin olisko jotain mihin haluasi mennä - muttei mistään innostunut kuin vain hetkellisesti.



Eli onko ihan ok että jätettiin harrastukset kokonaan pois täksi vuodeksi? Katsoo vaikka ens syksynä kun eskari alkaa, kiinnostaisko sitten taas joku - löytyiskö vaikka eskarikavereista harrastusseuraa..



Välillä mietin oisko pitäny alottaa joku harrastus, tyttö kun on jo sen ikänenkin.. (5v)

Jos ei kerta jaksa eikä halua. Mutta näkisin kyllä vähän vaivaa löytääkseni jonkun jutun, josta lapsi innostuisi. Ehkä joku sellainen, jota voisitte harrastaa kaksin, vaikka 5v-ikäisille kyllä on kai enemmän noita lapset keskenään -ryhmiä.

hän joko notkuu tietsikalla kaiket illat tai sitten notkuu kartsalla epämääräisten harrastamattomien kavereitten kanssa opettelemassa viinaa, tupakkaa jaseksiä.



Eihän sen ikäiset edes halua tehdä mitään vanhempien kanssa, onko muka kehittävämpää viettää illat pelaten lautapelejä väkisin pakotettujen murjottavien natisijoitten kanssa? Jos meillä vietetään koti-iltaa, niin oikeasti kaikki kuusi istuu omilla tietsikoillaan :D

Eli harrastukseksi kelpaa vain joku sellainen jossa lähdetään kotoa jonnekin tekemään jotain ohjatusti?

Minulla ei ole koskaan ollut harrastuksia. Ei minkäänlaiseen urheiluun tai käsitöihin tai mihinkään ole koskaan kannustettu tai viety. Ei edes seurakunnan leireille tai vastaviin tapahtumiin ole viety. Koskaan en sitten itsekään ole osannut mennä minnekään mukaan. Olen aika katkera tuosta. Ei käytetty edes uimahallissa eikä laskettelemassa, ei siis yhtikääs missään.



Vanhempanikaan eivät ole koskaan mitääna harrastaneet. Ei edes matkustelleet tai mitään. Aina vain kotona istutaan juomassa kahvia ja katsomassa telkkua.



Oma esikoinen on nyt eskari ja kesällä jo vietiin jalkapallon nappulaliigaan. Poika ei tykännyt, mutta ensi kesänä yritetään uudestaan ja jos ei kiinnosta niin sitten kokeillaan jotain muuta. Lapselle pitää olla harrastuksia. Niistä saa kavereita ja taitoja.

esim. viulunsoittoa, luistelua tai telinevoimistelua on vaikea harrastaa kotona yksin. Nämä nyt tuli ekaksi omasta perheestä mieleen. Minusta on hyvä, jos lapsi saa harrastaa jotain, mitä haluaa. Vanhemmillehan se teettää aina lisätyötä ja rahanmenoa.

Jos lapsi on kotihoidossa, niin jaksaa paremmin vielä harrastaa (suurin osa harrastuksista onkin juuri illalla :o(). Päiväkodeissahan jo jumpataan ja askarrellaan yms. Ainakin omasta mielestäni on liian rankkaa pienelle mennä vielä illalla erikseen harrastamaan. Kotonaolo riittää. Kouluikäisenä on jo eri asia.

tosin ristiriidassahan tuo on sen kanssa, etteikö joku voisi tosiaan harrastaa lukemista tai vaikka käsitöitä kotona, kai maalaaminenkin harrastus on, vaikka sitä yksin kotona tekisi.

En koska luin muutaman kirjan viikossa lukioikään saakka ja kirjoitin pöytälaatikkoon. Isoilla paikkakunnilla olisi ollut kerhoja tähänkin, mutta ei pienillä paikkakunnilla ole valinnanvaraan niin paljon.

koska vanhempien piti kuljettaa ja siihen meni aikaa. ap

niin ei siinäkään mitään järkeä ole.



Meillä on kaksi lasta ja ollaan pantu harrastuksiin niin, että kaksi iltaa viikossa tärvääntyy. Musiikkiharrastuksessa käyvät yhdessä ja tanssissa perä perää. Ja nämä harrastukset ovat sitten vielä toisiaan tukevia.

ja vetävät henkeä iltapäivän ja auttavat minua silloin mm. ruoanlaitossa ja ollaan muutenkin vaan yhdessä.



12=13