Onko joku tabu sanoa että yliopistossa ei ole mukavaa

Up

Up

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:57"]

Minua jotenkin inhottaa koko sana verkostoituminen, sen alleviivaaminen on jotenkin tehnyt koko ihmisiin tutustumisesta jotenkin teennäisempää. Ihan kuin jotain kilpailua siitä kenellä on eniten kontakteja, amerikkalaistyylistä pinnallista paskanjauhantaa ihmisten kanssa, joista ei oikeasti edes pidetä.

[/quote]

No mutta sitähän se on, kilpailu

Up

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:19"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:13"]Häh? Itse rakastan yliopistossa OPISKELUA mutta en todellakaan käy yksissäkään bileissä. Luen mieluumin kotona. :) [/quote] Sääli. Meillä oli parhaat bileet. Helsingin yo, VTM

[/quote]

Eipä vedä vertoja ihanalle koti-illalla johon kuuluu seksi oman miehen kanssa ja leivosten leipominen ja dokumentin katselu :)

[/quote]

Noita ehtii tehdä opintojen jälkeen loputtomiin. Tai miksi ei vaikka myös niiden aikana bilettämisen ohella.

[/quote]

Mutta jos noi on jonkun mielestä parempaa kuin bilettäminen niin miksi ihmeessä pitäisi niiden sijasta bilettää? Sitähän kantsii tehdä mistä nauttii. Minä nautin koti-illoista :)

Minua jotenkin inhottaa koko sana verkostoituminen, sen alleviivaaminen on jotenkin tehnyt koko ihmisiin tutustumisesta jotenkin teennäisempää. Ihan kuin jotain kilpailua siitä kenellä on eniten kontakteja, amerikkalaistyylistä pinnallista paskanjauhantaa ihmisten kanssa, joista ei oikeasti edes pidetä.

Up

Minä ainakin ymmärrän, mitä ap ajoi takaa.

Tabu on ehkä väärä sanavalinta, mutta usein katsotaan kieroon, jos sanoo, että nuoruus ylipäätään ei ollut elämän parasta aikaa tai oikeastaan kivaa ollenkaan. Sen kun "kuuluisi" olla sitä huoletonta menoa ja meininkiä, jolloin "kuuluu" sekoilla (mukavalla tavalla tietysti) ja bilettää ja reissata ja nauttia elämästä opiskelun ohella.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:45"]

Ei se mikään tabu ole, mutta kysymys on irrelevantti: miksi yliopistossa pitäisi olla mukavaa? Yliopistossa tarkoitus on oppia tarpeekdi saadakseen tutkinnon. Opiskelijaelämässä, josta vaikutat puhuvan, on tarkoitus verkostoitua. Molemmista on tarkoitus hyötyä tulevaisuudessa. Mukavuus ei ole mikään päätarkoitus. Se on työtä, tee se.

[/quote]

Kyllä ainakin minä olin saanut kuvan että juhlimista ja muuta mukavaa on paljon. "Juhlat" paljastuivatkin tosiaan verkostoitumistilaisuuksiksi, ei niinkään rennoksi hauskanpidoksi. Paljon mielistelyä ja selkäänpuukotusta. Vanhemmat opiskelijat ja henkilökunta olivat aina "aivan mahtavia tyyppejä" vaikka eivät oikeasti olleet.

[/quote]

Hehh, juuri tuon takia en itse mennyt opiskelijajuhliin parin kokeilun jälkeen kun siellä kävi lähinnä se "menestyvä" hyppyritukkajengi joka oli opiskelemassa alaa isojen rahojen ja maineen toivossa. Oli niin teennäistä meininkiä ja "verkostoitumista" että ihan myötähävetti. Maneerit ja käytös ja toiminta oli kuin Jyrki Kataisella. Mutta sain kavereita niistä jotka opiskeli alaa mielenkiinnon takia ja pidettiin paljon omia bileitä ja yleisesti ottaen vietettiin helvetin hyvä opiskeluaika yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:19"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:13"]Häh? Itse rakastan yliopistossa OPISKELUA mutta en todellakaan käy yksissäkään bileissä. Luen mieluumin kotona. :) [/quote] Sääli. Meillä oli parhaat bileet. Helsingin yo, VTM

[/quote]

Eipä vedä vertoja ihanalle koti-illalla johon kuuluu seksi oman miehen kanssa ja leivosten leipominen ja dokumentin katselu :)

[/quote]

Noita ehtii tehdä opintojen jälkeen loputtomiin. Tai miksi ei vaikka myös niiden aikana bilettämisen ohella.

[/quote]

Mitä sitten? Osaa meistä bilettäminen ei kiinnostanut koskaan.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:24"]

Jos haluaa jotain yhteisöllisempää, pitää mennä AMK:hon. Yliopisto-opiskelu on loppujen lopuksi aika yksinäistä ja kiireellistä puurtamista, joka voi olla liikaa niille, joilla ei ole riittäviä tukijoukkoja. Joskus näkyi tärähtäneitä opiskelijoita yliopiston käytävillä, joiden tila ei kiinnostanut ketään. Meillä oli yhteisiä kursseja AMK:n opiskelijoiden kanssa ja kyllä, minä ja opiskelijakaverimme kadehdimme heidän opettajaansa, joka muisti kaikkien kurssilaisten etunimet ulkoa. Toisaalta tämä voi olla yksittäistapauskin. 

t. tuplamaisteri

[/quote]

ei ole yksittäistapaus. Amk on hyvin koulumaista. Samojen ihmisten kanssa samoilla luennoilla ja muutama opettaja, jotka opettavat suurimman osan kursseista. Toisaalta kivaa kun tulee mukava ryhmä, toisaalta sitten harmi jos huonolla opettajalla on suuri osa kursseja. 

En viihtynyt yliopistossa. Biletys ei kiinnostanut ja olo tuntui muutenkin ulkopuoliselta. Muut pyörivät tiedekunnan kerholla haalareissaan.

Jätin yliopisto-opinnot roikkumaan ja lopulta lopetin oltuani pitkään jo työelämässä. Eipä silti, amk:sta tykkäsin vielä vähemmän. 2 vuotta kävin ennen vaihtoa yliopistolle.

Yo vm.73

Oli opiskeluvuosissa kieltämättä paljon hyvääkin, mutta en todellakaan kaipaa niitä. Monet kaverit vieläkin hehkuttavat nostalgia-mehuissaan niitä aikoja, mutta itse olen ihan tyytyväinen että ne ovat takanapäin. Se rahattomuus oli jotenkin niin totaalista, enkä jaksaisi enää sitä solukämpässä asumistakaan. Osa kursseista nyt oli ihan hirveää tervanjuomista, vaikka koenkin olevani oikealla alalla. En tietenkään kadu opintojani, ja paljon tuli hienojakin juttuja koettua, mutta onneksi ovat jo takanapäin... Olen mielummin työelämässä, jossa ei tietenkään ole myöskään aina hauskaa :D

Missään en ole niin kuivaan porukkaan tutustunut, kuin yliopistolla.

No yliopistossa viihtyminen on varmaan niin kaukana tabusta kuin olla voi. Ihan vapaasti voi puhua aiheesta, kertoa että tykkää ja kertoa että ei tykkää.

Tabu on aika iso käsite sille, että ei itse vain viihdy jossakin paikassa. Kannattaa selvittää itselleen mitä tabu oikeasti tarkoittaa.

En tunne ihmisiä jotka olisivat opiskelleet yliopistossa mistään muusta syystä kuin siitä, että ala kiinnostaa ja haluaa tehdä siihen valmistavaa työtä. Opiskeluajoistani on tosin jo pari vuosikymmentä, joten lähtökohdat olivat tietty erilaiset kuin nykyään. Nykyään olen korkeakoulussa tuntiopettajana ja oppilaani ovat motivoituneita ja innostuneita, mutta en tiedä onko heillä mukavaa vai ei.  

Yliopisto on kuitenkin vain välivaihe, joten jos ala kiinnostaa, niin mitä väliä ellei opintojen aikana ole ns. kivaa? 

Minä en viihtynyt yliopistossa, en sulautunut siihen joukkoon. Noin puolet ihmisistä siellä olivat omituista porukkaa, siis kummallisen näköisiä ja kummallisesti käyttäytyviä. Monelle oli tärkeää ylpeillä tenttimenestyksestään ja ylipäätään brassailla osaamisellaan, ja jutuissaan he toivat esille miten ovat jotain kansakunnan älymystöä. Lisäksi vaikka itsekin menestyin opinnoissani hyvin, tuntui että en oppinut mitään hyödyllistä, kauheasti vain pikkutarkkaa turhaa tietoa. Motivaationi kuoli täysin.

Kun sitten menin ammattikorkeakouluun, siellä ihmiset olivat suurimmaksi osaksi normaaleja ja opiskelu paljon järkeenkäyvempää ja sellaista että sillä oli oikea kytkös työelämään.

Myönnän, olin varmaan liian tyhmä yliopiston älylliseen eliittiin.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:24"]

Jos haluaa jotain yhteisöllisempää, pitää mennä AMK:hon. Yliopisto-opiskelu on loppujen lopuksi aika yksinäistä ja kiireellistä puurtamista, joka voi olla liikaa niille, joilla ei ole riittäviä tukijoukkoja. Joskus näkyi tärähtäneitä opiskelijoita yliopiston käytävillä, joiden tila ei kiinnostanut ketään. Meillä oli yhteisiä kursseja AMK:n opiskelijoiden kanssa ja kyllä, minä ja opiskelijakaverimme kadehdimme heidän opettajaansa, joka muisti kaikkien kurssilaisten etunimet ulkoa. Toisaalta tämä voi olla yksittäistapauskin. 

t. tuplamaisteri

[/quote]

Juuri tämän takia valitsin mielummin ammattikorkean, vaikka olisi osaaminen riittänyt yliopistoonkin. Yhteisöllisyys oli aivan omaa luokkaansa, kaikki tutustuivat nopeasti toisiinsa ja luokkahenki oli parempi kuin yhdelläkään aikaisemmalla koulutusasteella, koska kaikki olivat aikuisia ihmisiä ja ymmärsivät, että toisten kanssa pitää tulla toimeen. Ryhmäprojektit ja kotitehtävät jopa oikeasti valmistivat työelämään ja opettivat oma-aloitteisiksi tiedonetsijöiksi, kun opettajaa ei ollut luennoimassa luokan edessä valmiiksi pureskeltua tietoa. En käynyt yksissäkään bileissä, mutta silti kavereita riitti nimenomaan yhteisprojektien ja osallistavien tuntien vuoksi. Yliopistossa tuntuu olevan niin, että mikäli et käy bileissä, et tutustu muihin opiskelijoihin ollenkaan.  

Harmillisen moni silti menee yliopistoon statussymbolin vuoksi, ja valittelee sitten yksinäisyyttä ja motivaation puutetta. 

Itse menin ysin jälkeen töihin. Katunut en ole päivääkään. Nyt on omakotitalo, perhe, pari autoa, koira ja kissa ja kivasti menee.

No on tabu ja vielä enemmän on tabu sanoa että kauppakorkeassa tai polilla ei ole hauskaa! Olet v-tun paska luuseri jos et tunnu fiksulta eikä ole hauskaa olla teekkari tai kylteriläinen. Itse olen kokeillut molempia ja pitkin hampain sain itseni luettua DI:ksi vaikka kuppasta oli!