Reilu ylipaino liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista huolimatta
Yksi läheiseni on sairaalloisen lihava, vaikka hän urheilee paljon (kuntosali, vesijuoksu/uinti, jumppa, pyöräily, yleensä joka päivä jotain) ja syö terveellisesti. Alkoholia tosin menee suht paljon viikonloppuisin ja välillä viikollakin, mutta muuten mielestäni hän syö aikalailla samoin kuin minä. Usein salaattia, kasviskeittoa jne, ja kun ollaan käyty yhdessä syömässä, ei hän syö enempää kuin minä, santsaa tms. Silti nuo kilot. Surettaa niin hänen puolestaan, vaikken uskokaan, että hänellä on painosta kuitenkaan terveydellistä haittaa, koska liikkuu ja syö terveellisesti. Mutta itse kärsii kuitenkin tilanteesta, valittaa kun ei voi käyttää kivoja vaatteita eikä tehdä kaikkea mitä haluaisi. Mitä tuollaisessa tilanteessa voisi tehdä, että laihtuisi?
Kommentit (57)
Itselläni oli sama ongelma. Olin tuhonnut aineenvaihduntani aktiiviurheilulla ja lihoin jatkuvasti terveellisestä syömisestä huolimatta, koska urheilun vuoksi piti syödä tiettyihin aikoihin ja keho veti syödystä määrästä aina jonkin verran varastoon. Miinuskaloreilla ei sitten jaksanut urheilla.
Minua auttoi vasta pätkäpaastoilu eli sain korjattua kehoni aineenvaihdunnalliset ongelmat ja laskemaan kortisoli- sekä insuliinitasot normaaleiksi. Nyt olen pudottanut n. 30 kiloa viiden kuukauden aika ja mikä tärkeintä, olen pystynyt samaan aikaan jatkamaan rankkoja urheiluharrastuksiani, joista en halunnut mistään hinnasta luopua. Eli vinkkaapa ystävällesi pätkäpaastosta (äläkä esitä asiaa laihduttamisen näkökulmasta vaan paastoilun monista muista terveyshyödyistä lähtien).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo on mahdollista kun ikää on yli 40. Mä urheilen joka päivä ja syön terveellisesti ja silti olen ylipainoinen bmi29.
Juoksen 4 päivänä 8 km lenkin
Käyn kerran salilla
Kerran joogassa
Kehonpainojumppaa pari kertaaEli joka päivä 1-2h urheilua.
Silti ylipaino on ja pysyy eikä katoa, näin on ollut vuosia. Nuorena olin täsmälleen samoilla elintavoilla laiha. Jotain siis tapahtuu hormoneille/aineenvaihdunnalle kun alkaa 50v lähestyä.
Ei tää nyt valtavasti haittaa mutta silloin ärsyttää aina kun joku työterveyshoitaja ehdottaa että mitä jos vähän liikkuisit, vaikka muutaman kerran viikossa puolen tunnin kävely? Menee sit aina vaikeaksi kun kerron miten jo liikun.
Ruokavalion korjaus voisi auttaa.
Syön terveellisesti jo.
Sun kroppa vaikuttaa olevan ihan toista mieltä ruokasi terveellisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Höpö, höpö taas, kukaan ei pelkkää porkkanaa syömällä liho ja liikunnan vaikutus painoon on paljon vähäisempi, kuin ruokavalion.
Kun olin kolmen ystäväni kanssa viikon lomareissulla, niin kyllä tuli selväksi, että meistä hoikin söi myös vähiten. Nämä asiat huomaa vasta, kun on oikeasti 24/7 sen ihmisen kanssa.
Voihan ylipainoinen olla urheilullinen ja terve - hetken. Jossain vaiheessa kuitenkin tulevat ne ylipainon haitat. Keho ei kestä jatkuvaa tulehdustilaa.
Hmm.
Olin itse juuri viikon työmatkalla noin kahdeksen työkaverin kanssa 24/7 ja vaikka olin lihavin, söin yhden kokonaisen aterian vähemmän kuin kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta lihottaa. Myös ihmisten kalorienkulutus on erilainen.
Voiko vaikuttaa kymmeniä kiloja?
Voi.
Uimari Matti Mattssonin paino vaihdellut keliakian takia
"Ruuansulatushäiriöiden takia kisapainossa on ollut uran aikana peräti 20 kilon ero."
Vierailija kirjoitti:
Olin itse juuri viikon työmatkalla noin kahdeksen työkaverin kanssa 24/7 ja vaikka olin lihavin, söin yhden kokonaisen aterian vähemmän kuin kukaan muu.
Miten hyvin viikon syömiset sitten vastaavat kunkin normaalisti syömiä ruokia? Itse esim. hotelliaamiaisella syön enemmän kuin kotona söisin. Reissussa helposti tulee myös herkuteltua enemmän kuni arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta lihottaa. Myös ihmisten kalorienkulutus on erilainen.
Voiko vaikuttaa kymmeniä kiloja?
Voi.
Uimari Matti Mattssonin paino vaihdellut keliakian takia
"Ruuansulatushäiriöiden takia kisapainossa on ollut uran aikana peräti 20 kilon ero."
Ap tässä moi. Läheisellä on siis todella suuri ylipaino, vaikea sanoa kiloina tai BMI:nä, mutta kymmeniä kiloja varmasti. Ja urheilemisesta huolimatta hän ei pysty esim. kävelemään ollenkaan hengästymättä, vaan kun kävelemme yhdessä kaupungilla, joudumme vähän väliä pysähtymään vetämään happea. Kuitenkin hän pystyy esim. pyöräilemään ja uimaan reipasta vauhtia. Mutta näiden vastausten perusteella uskoisin, että hän itse tietää syyn lihavuudelleen, ehkä se on salasyönti, eihän asia minulle kuulu. Joten en rupea ehdottelemaan kilpparikokeita tms, jollei hän itse ihmettele mistä lihavuus voisi johtua. Ehkä kannustan vaan edelleen liikkumaan, kyllähän liikunta kai ainakin jossain määrin kumoaa noita ylipainon terveyshaittoja.
Faith kirjoitti:
Hän saa ruoasta enemmän kaloreita kuin kuluttaa. Myös alkoholissa on runsaasti kaloreita.
On ihmisiä jotka rouskuttelee sipsipusseja lähes päivittäin ja juovat kaloreita, mutteivät tajua itse mitä menee alas.
Tuota sipsinhimoa en henk koht tajua yhtään. Tai suklaalevyjen tolkutonta ahmintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta lihottaa. Myös ihmisten kalorienkulutus on erilainen.
Voiko vaikuttaa kymmeniä kiloja?
Voi.
Uimari Matti Mattssonin paino vaihdellut keliakian takia
"Ruuansulatushäiriöiden takia kisapainossa on ollut uran aikana peräti 20 kilon ero."
Ap tässä moi. Läheisellä on siis todella suuri ylipaino, vaikea sanoa kiloina tai BMI:nä, mutta kymmeniä kiloja varmasti. Ja urheilemisesta huolimatta hän ei pysty esim. kävelemään ollenkaan hengästymättä, vaan kun kävelemme yhdessä kaupungilla, joudumme vähän väliä pysähtymään vetämään happea. Kuitenkin hän pystyy esim. pyöräilemään ja uimaan reipasta vauhtia. Mutta näiden vastausten perusteella uskoisin, että hän itse tietää syyn lihavuudelleen, ehkä se on salasyönti, eihän asia minulle kuulu. Joten en rupea ehdottelemaan kilpparikokeita tms, jollei hän itse ihmettele mistä lihavuus voisi johtua. Ehkä kannustan vaan edelleen liikkumaan, kyllähän liikunta kai ainakin jossain määrin kumoaa noita ylipainon terveyshaittoja.
Ei kumoa, koska ne terveyshaitat johtuu kuitenkin syödystä ruuasta, niin kuin se ylipainokin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on typeriä kun luulevat että laihdutus on matematiikkaa ja miinuskalorin laskentaa. Ei ole. Moni asia vaikuttaa yhtälöön.
Eniten hormonit
Toisekseen stressi
Kolmanneksi unettomuusTaannoin oli pippa laukan ohjelmassa ylipainoinen Sanna kiiski joka oli vuosia jo syönyt 1000kcal päivässä pussikeitoin. Aineenvaihdunta aivan sekaisin ja säästöliekki.
MIINUSKALOREILLAKIN VOI LIHOA jos yhtälössä hormonit ja stressi on mukana.
Joidenkin mukaan tuo säästöliekki on myytti ja ihminen voi sanoa ohjelmassa ihan mitä tahansa.
Keskitysleireillä on varmaan aika stressaavaa; montakos ylipainoista siellä on?
Hormoni- ja unettomuushäiriöt voivat olla seurausta siitä jo kertyneestä lihavuudesta ja vähenisivät vähentämällä kaloreita.
99% laihduttaneista ihmisistä ei ole käynyt missään hormonimittauksissa, vaan alkanut syömään vähemmän. Hormonit voivat kyllä vaikuttavat siten, että lihavilla ruokahalua säätelevät hormonit ovat toiminnaltaan häiriintyneet; lihava voi kuvitella olevansa nälkäinen, vaikka fysiologista tarvetta ei ole syömiseen. Mielihalujen ja nälän erottaminen ei aina ole helppoa.
Pussikeitot ovat pelleilyä; yritetään löytää nopea pikaratkaisu ja vedetään homma toiseen ääripäähän ja sitten maltti pettää ja palataan ahmimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö, höpö taas, kukaan ei pelkkää porkkanaa syömällä liho ja liikunnan vaikutus painoon on paljon vähäisempi, kuin ruokavalion.
Kun olin kolmen ystäväni kanssa viikon lomareissulla, niin kyllä tuli selväksi, että meistä hoikin söi myös vähiten. Nämä asiat huomaa vasta, kun on oikeasti 24/7 sen ihmisen kanssa.
Voihan ylipainoinen olla urheilullinen ja terve - hetken. Jossain vaiheessa kuitenkin tulevat ne ylipainon haitat. Keho ei kestä jatkuvaa tulehdustilaa.
Hmm.
Olin itse juuri viikon työmatkalla noin kahdeksen työkaverin kanssa 24/7 ja vaikka olin lihavin, söin yhden kokonaisen aterian vähemmän kuin kukaan muu.
Matkalla ainakin itse syön eri tavalla kuin arkena. Saatan olla ihan reippaasti plussakaloreilla vaikka koko viikon, vedän sitten kotona pari viikkoa miinuskaloreilla, niin pysyn normaalissa painossani. Eli ei voi verrata. Pitäisi oikeesti asua jonkun kanssa, että voisi sanoa mitään hänen normaalista syömisestään.
Ihmisiä ei vaan saada samaan muottiin vaikka olisi kuinka sama ruokamäärä ja liikunnan määrä. En tiedä onko tätä tutkittu ikinä mutta en usko siihen.
Ihmisillä on erilainen aineenvaihdunta. Toisilla se on nopeampaa ja toisilla hitaampaa.
Mulla pitäisi punnita ihan kaikki, syödä tosi vähän ja liikkua jumalattomasti että pysyisi kuosissa. Siis se ei riipu siitä mitä syö vaan kunhan syö hyvin vähän ja puoli nälässä pitäisi olla koko ajan. Jos vielä alkoholipitoista ottaisi niin sitä enemmän liikuntaa. Ei kiitos niin kurinalaista elämää eikä kiinnosta elää liian pitkään missään laitoksissa kolmen hoitajan pyöriteltäessä. Kun kerran täällä vaan eletään niin houkuttelevampaa on pidempi vyö ja lyhyempi elämä jos valita saa. Mitä nähtävää ja koettavaa on enää jos elää liian pitkään ja silloin vasta pidetäänkin laihdutuskuurilla kun ei saa lihoa yhtään kun ei kulutakkaan juuri mitään.
Minulla oli parikymppisenä todella lihava ystävä (nykymittapuulla varmaan vähän tukeva), joka koulussa söi ihan normaalin kokoisia annoksia ja muistan, että hän söi tosi "kauniisti": pureskeli pitkään, jotenkin keskittyi koko hommaan, en nyt osaa oikein selittää. Kerran näin hänet kaupassa ja ostoskärry oli täynnä rasvaa ja sokeria, yksin elävällä ihmisellä. Hän vain sanoi, että "älä sano tästä mitään enää myöhemmin". Eli ap, et voi tietää, mitä ystäväsi yksin tekee.
Ylipainoiset ihmiset valehtelevat aina syömisistään, ja eniten juuri itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Uskon hänen pupeltavan salaa, kenties jopa ahmimishäiriötä. Runsas alkoholinkäyttökin viittaa siihen, että hän kärsii ainakin jossain määrin ahdistuneisuudesta. Voi toki olla muutakin sairautta painonnousun taustalla, mutta tämä minulle ensimmäisenä tulee mieleen. Onko liikunta hänelle nautinto ja
Olen havahtunut vasta äskettäin omassa elämässäni syömishäiriöoireilun kaavaan, vaikka kyllä siitä on paljon kirjoiteltu. Itseinhoissani ja ahdistuksen ohjaamana olen kokeillut nutrausta, fitfarm dieettejä, cla-kapseleita, glukomannaania, veren maku suussa liikkumista yms. kestämätöntä ratkaisua tavoitteena ainoastaan nopea painonpudotus eli saada hallintaan asia, jonka koen olevan syypää ahdistukseen ja esteenä onnellisuudelle. Noh, paino hetken putoaa ja hyvä fiilis, mutta ensimmäinen vastoinkäyminen saa palaamaan vanhoihin tapoihin ja makkaraa kertyy, kun kitukuureilla on sekoittanut aineenvaihduntaansa. Myös itsensä rankaisu mässäilystä on tyypillistä, eli mässäilymorkkiksissa paastotaan ja urheillaan itsensä kipeäksi, mikä johtaa nälän kurniessa taas mässäilyyn. Tätä häpeää, syömisiä salaillaan eikä puolisokaan välttämättä käsitä, mikä on homman nimi.
00
0
Kaverini on juuri tälläinen salapupeltaja. Hän saarnaa liikkumisesta ja ruokavalioista, ja toki noudattaakin niitä tiettyyn rajaan saakka, mutta ulkomuoto ei aivan vastaa odotuksia. Hän on käynyt Crossfit-valmentajakurssit ja saarnaa tiukan ketogeenisen ruokavalion puolesta. Pallomahaa löytyy kaikesta Crossfitistä ja "ketogeenisesta"-ruokavaliosta huolimatta, vaikka yli kymmenen vuotta suorittanut.
Hän vähän niinkuin narahti tästä salapupelluksistaan, kun kerran olin hänen auton kyydissään pelkääjän paikalla, niin kiinnitin huomiota, että istuin allani oli osittain sen kangaspäälliseen imeytyneen suklaan kuorruttama. No olin juuri ehtinyt alkaa ihmettelemään asiaa, kun kaverini joutui tekemään äkkijarrutuksen liikennevaloissa, jonka seurauksena pelkääjän penkin alta vyöryi iso kasa suklaapatukoita jalkoihini, paljastaen hänen mässykätkönsä. Tilanne tuli itselleni täysin yllätyksenä, mutta kaveri vain kääntyi katsomaan minua kysyvästi, ikäänkuin minä olisin tuutannut nuo suklaat takapuolestani tämän dieettiguru kaverini auton jalkatilaan.
Eräs yhteinen kaverimme kertoi myöhemmin samaa, että oli sopinut tämän kaverimme kanssa parkkipaikalle, mutta auto näytti tyhjältä. No sattui meni lähemmin katsomaan, niin näki että tämä dieettigurumme, oli sisällä kaksinkerroin taipuneena, survoen suurta kasaa suklaapatukoita piiloon pelkääjän penkin alle, piilottaen todisteita!
Kerran olimme Asematunnelissa, kun hän meni Kotikontuun ostoksille. Jäin ulkopuolele odottamaan, sattumalta juuri niin että karkkihyllyt siinä ikkunan kohdalla. No kaverini ilmestyikin juuri siihen kohdalla, selkä minuun päin, katsoi oikealle ja vasemmalle, tarkastaen näkeekö kukaan ja lappoi raivokkaasti korin täyteen suklaapatukoita. Ei vaan tajunnut taakseen katsoa. Kun tuli kaupasta, niin kailotti äänekkäästi ostaneensa vain grillikylkeä, koska hänen mielestään kukaan ei tarvitse hiilareita lainkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon hänen pupeltavan salaa, kenties jopa ahmimishäiriötä. Runsas alkoholinkäyttökin viittaa siihen, että hän kärsii ainakin jossain määrin ahdistuneisuudesta. Voi toki olla muutakin sairautta painonnousun taustalla, mutta tämä minulle ensimmäisenä tulee mieleen. Onko liikunta hänelle nautinto ja
Olen havahtunut vasta äskettäin omassa elämässäni syömishäiriöoireilun kaavaan, vaikka kyllä siitä on paljon kirjoiteltu. Itseinhoissani ja ahdistuksen ohjaamana olen kokeillut nutrausta, fitfarm dieettejä, cla-kapseleita, glukomannaania, veren maku suussa liikkumista yms. kestämätöntä ratkaisua tavoitteena ainoastaan nopea painonpudotus eli saada hallintaan asia, jonka koen olevan syypää ahdistukseen ja esteenä onnellisuudelle. Noh, paino hetken putoaa ja hyvä fiilis, mutta ensimmäinen vastoinkäyminen saa palaamaan vanhoihin tapoihin ja makkaraa kertyy, kun kitukuureilla on sekoittanut aineenvaihduntaansa. Myös itsensä rankaisu mässäilystä on tyypillistä, eli mässäilymorkkiksissa paastotaan ja urheillaan itsensä kipeäksi, mikä johtaa nälän kurniessa taas mässäilyyn. Tätä häpeää, syömisiä salaillaan eikä puolisokaan välttämättä käsitä, mikä on homman nimi.
00
0
Kaverini on juuri tälläinen salapupeltaja. Hän saarnaa liikkumisesta ja ruokavalioista, ja toki noudattaakin niitä tiettyyn rajaan saakka, mutta ulkomuoto ei aivan vastaa odotuksia. Hän on käynyt Crossfit-valmentajakurssit ja saarnaa tiukan ketogeenisen ruokavalion puolesta. Pallomahaa löytyy kaikesta Crossfitistä ja "ketogeenisesta"-ruokavaliosta huolimatta, vaikka yli kymmenen vuotta suorittanut.
Hän vähän niinkuin narahti tästä salapupelluksistaan, kun kerran olin hänen auton kyydissään pelkääjän paikalla, niin kiinnitin huomiota, että istuin allani oli osittain sen kangaspäälliseen imeytyneen suklaan kuorruttama. No olin juuri ehtinyt alkaa ihmettelemään asiaa, kun kaverini joutui tekemään äkkijarrutuksen liikennevaloissa, jonka seurauksena pelkääjän penkin alta vyöryi iso kasa suklaapatukoita jalkoihini, paljastaen hänen mässykätkönsä. Tilanne tuli itselleni täysin yllätyksenä, mutta kaveri vain kääntyi katsomaan minua kysyvästi, ikäänkuin minä olisin tuutannut nuo suklaat takapuolestani tämän dieettiguru kaverini auton jalkatilaan.
Eräs yhteinen kaverimme kertoi myöhemmin samaa, että oli sopinut tämän kaverimme kanssa parkkipaikalle, mutta auto näytti tyhjältä. No sattui meni lähemmin katsomaan, niin näki että tämä dieettigurumme, oli sisällä kaksinkerroin taipuneena, survoen suurta kasaa suklaapatukoita piiloon pelkääjän penkin alle, piilottaen todisteita!
Kerran olimme Asematunnelissa, kun hän meni Kotikontuun ostoksille. Jäin ulkopuolele odottamaan, sattumalta juuri niin että karkkihyllyt siinä ikkunan kohdalla. No kaverini ilmestyikin juuri siihen kohdalla, selkä minuun päin, katsoi oikealle ja vasemmalle, tarkastaen näkeekö kukaan ja lappoi raivokkaasti korin täyteen suklaapatukoita. Ei vaan tajunnut taakseen katsoa. Kun tuli kaupasta, niin kailotti äänekkäästi ostaneensa vain grillikylkeä, koska hänen mielestään kukaan ei tarvitse hiilareita lainkaan!
0
Ei tälläisistä saa mainita. Alapeukuttajat pillastuu, jos edes vihjailee että hiilareiden mässyttäminen edes suklaapatukkoina, voisi lihottaa! Kauheaa puhetta, saahan sitä nyt suklaata vetää vaikka kaksin käsin. Kuten se suomalaine Coca-colan rahoittama sokeriproffa fogeliki totesi, niin sokeri ei lihota, mutta liha lihottaa!0Tämä siitkin huolimatta, että kukaan ei ole koskaan voinut inhimillisesti syödä lihaa niin paljon että lihoisi, mutta sokeria eli hiilareita syömällä se lihominen on "Piece of Cake!"!
Siis sulla ei ole halua laihtua ja tehdä muutoksia.