Lievä ruumiillinen kuritus lapsena -> ylikilttiys aikuisena?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 00:39"] Aika vanhaksi olet saanut... Kuka antanut ja millaisista syistä? [/quote] Yksi aika vanhana eli yläasteella tapahtunut oli sellainen, kun jäin kiinni ilman pyöräilykypärää ajamisesta. Vanhemmat olivat nähneet minut ja sitten kotiin tultua kysyivät, että oliko minulla kypärä päässä koko matkan ja vakuutin, että oli. Tottelemattomuus ja valehtelu oli yhdessä niin paha juttu, että rangaistus tuli. [/quote] Jotenkin ristiriitaista. Vanhempasi välittivät turvallisuudestasi niin paljon, että yrittivät varmistaa kypärän käytön lyömällä remmillä. Eli toisaalta välittivät sinusta ja toisaalta ei.

[/quote]

Vaikka ruumillinen kuritus onkin väärin, niin eihän se mitenkään välttämättä tarkoita sitä, etteikö lapsesta välitettäisi. On ihan eri asia hakata mielivaltaisesti kuin että tässä tapauksessa haluttiin lapsella tehdä selväksi, miten tärkeää pyöräilykypärän käyttäminen on. Eli välitettiin kyllä, mutta menetelmä vain oli väärä.

[/quote]

Näin juuri! Tätä on nykyihmsen vaikea ymmärtää. Sananlaskuilla jatkaen: Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Eli kurittaminen käsitettiin lapsen parhaaksi.

[/quote]

Jos kypärän käytöstä olisi sanottu 100 kertaa ja silti se ei pysy päässä, hyväksyisitkö lapsen ruumiillisen kurittamisen, jos sillä saisi kypärän pysymään päässä ja mahdollisesti pelastettaisiin lapsen henki?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 00:39"]

Aika vanhaksi olet saanut... Kuka antanut ja millaisista syistä?

[/quote]

Yksi aika vanhana eli yläasteella tapahtunut oli sellainen, kun jäin kiinni ilman pyöräilykypärää ajamisesta. Vanhemmat olivat nähneet minut ja sitten kotiin tultua kysyivät, että oliko minulla kypärä päässä koko matkan ja vakuutin, että oli. Tottelemattomuus ja valehtelu oli yhdessä niin paha juttu, että rangaistus tuli.
[/quote]
Jotenkin ristiriitaista. Vanhempasi välittivät turvallisuudestasi niin paljon, että yrittivät varmistaa kypärän käytön lyömällä remmillä. Eli toisaalta välittivät sinusta ja toisaalta ei.

Olen liian kiltti.Kiitos äidin voimakkaan väkivallan vuoksi.
Hengittääkään ei uskaltanut.
Pelkään ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 00:39"] Aika vanhaksi olet saanut... Kuka antanut ja millaisista syistä? [/quote] Yksi aika vanhana eli yläasteella tapahtunut oli sellainen, kun jäin kiinni ilman pyöräilykypärää ajamisesta. Vanhemmat olivat nähneet minut ja sitten kotiin tultua kysyivät, että oliko minulla kypärä päässä koko matkan ja vakuutin, että oli. Tottelemattomuus ja valehtelu oli yhdessä niin paha juttu, että rangaistus tuli. [/quote] Jotenkin ristiriitaista. Vanhempasi välittivät turvallisuudestasi niin paljon, että yrittivät varmistaa kypärän käytön lyömällä remmillä. Eli toisaalta välittivät sinusta ja toisaalta ei.

[/quote]

Vaikka ruumillinen kuritus onkin väärin, niin eihän se mitenkään välttämättä tarkoita sitä, etteikö lapsesta välitettäisi. On ihan eri asia hakata mielivaltaisesti kuin että tässä tapauksessa haluttiin lapsella tehdä selväksi, miten tärkeää pyöräilykypärän käyttäminen on. Eli välitettiin kyllä, mutta menetelmä vain oli väärä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 00:52"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 00:39"]

Aika vanhaksi olet saanut... Kuka antanut ja millaisista syistä? Oletko nainen vai mies? En sanoisi remmillä hakkaamista lieväksi väkivallaksi

[/quote]

Tottelemattomuudesta, myöhästymisestä, kiukuttelusta, huonosta käytöksestä... Äiti antoi, nainen olen. Ei remmiä annettu kovin kovasti eikä kovin montaa kertaa peräkkäin.
[/quote]jos äitisi muutenkin tunnekylmä suorittaja niin siinä vika. Sinua ei ole nähty tarvitsevana lapsena vaan sinulta on voitu vaatia liikaa yleisesti. Heikkoutta et ole ehkä voinut näyttää vaan sinut on ns. koulutettu kiltiksi. Julma on äitisi kun on lyönyt.

Väitän, että vielä 70-luvulla syntyneet ovat kaikki saaneet tukkapöllyä, luunappeja, vitsaa tai remeliä osana kotikasvatustaan. Väitän, että 70-luvulla syntyneissä on sekä arkoja että rohkeita. Väitän, että 70-luvulla syntyneet ovat viimeinen tolkullinen sukupolvi. Kaikki on sen jälkeen ylipsykologisoitu piloille, nykyaika on täynnä turhaa länkytystä ja vatvomista. Ei osata tehdä eroa, mikä on oikein, mikä väärin, mikä on hyvää käytöstä, mikä huonoa. Mikä siinä onkin niin helvetin vaikeaa?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:43"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 00:39"] Aika vanhaksi olet saanut... Kuka antanut ja millaisista syistä? [/quote] Yksi aika vanhana eli yläasteella tapahtunut oli sellainen, kun jäin kiinni ilman pyöräilykypärää ajamisesta. Vanhemmat olivat nähneet minut ja sitten kotiin tultua kysyivät, että oliko minulla kypärä päässä koko matkan ja vakuutin, että oli. Tottelemattomuus ja valehtelu oli yhdessä niin paha juttu, että rangaistus tuli. [/quote] Jotenkin ristiriitaista. Vanhempasi välittivät turvallisuudestasi niin paljon, että yrittivät varmistaa kypärän käytön lyömällä remmillä. Eli toisaalta välittivät sinusta ja toisaalta ei.

[/quote]

Vaikka ruumillinen kuritus onkin väärin, niin eihän se mitenkään välttämättä tarkoita sitä, etteikö lapsesta välitettäisi. On ihan eri asia hakata mielivaltaisesti kuin että tässä tapauksessa haluttiin lapsella tehdä selväksi, miten tärkeää pyöräilykypärän käyttäminen on. Eli välitettiin kyllä, mutta menetelmä vain oli väärä.
[/quote]

No joo, ehkä näinkin. Tietysti ideaalista olisi saada lapsi ymmärtämään varsinaisen syyn kypäräpakolle, eli että motiivi kypärän pitämislle ei olisi vain remmin saamisen pelko. Toisaalta aikuiset taidettiin saada aikoinaan käyttämää turvavöitä sakkorangaistuksen uhalla.

No en todellakaan ole koskaan ollut ylikiltti! Sisua ne remmiapelit vain kasvattivat, ja sitä oppi monta konstia kurituksen välttämiseen. Ei minusta silti pikajuoksijaa tullut.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:00"]

Väitän, että vielä 70-luvulla syntyneet ovat kaikki saaneet tukkapöllyä, luunappeja, vitsaa tai remeliä osana kotikasvatustaan. Väitän, että 70-luvulla syntyneissä on sekä arkoja että rohkeita. Väitän, että 70-luvulla syntyneet ovat viimeinen tolkullinen sukupolvi. Kaikki on sen jälkeen ylipsykologisoitu piloille, nykyaika on täynnä turhaa länkytystä ja vatvomista. Ei osata tehdä eroa, mikä on oikein, mikä väärin, mikä on hyvää käytöstä, mikä huonoa. Mikä siinä onkin niin helvetin vaikeaa?

[/quote]

Kukaan 70-luvulla syntyneistä ystävistäni ja tutuistani, joilla on akateemiset vanhemmat, ei ole kokenut ruumiillista kuritusta lapsena. Minä ja muut työläisperheen lapset saimme piiskaa, mutta eivät kyllä ihan kaikki meistäkään.

Sopii minuun erinomaisesti. Vasta 30 ikävuoden jälkeen onnistuin opettelemaan ylikiltteydestä eroon, mutta siitä seurasi että menin sitten toiseen ääripäähän ja sain hankalan ihmisen maineen.. :/ Parempi silti tämäkin kuin ainainen muiden talutusnuorassa kulkeminen.

Varmasti myös lapsen persoonallisuus vaikuttaa lopputulokseen, esim. kirjoittaja 4 on reagoinut eri tavoin kuin itse reagoin. Mutta kun lapsesta ei voi etukäteen tietää, millaiset jäljet juuri häneen se kuritus jättää, niin parempi olisi kasvattaa ilman kurittamista.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:00"]

Väitän, että vielä 70-luvulla syntyneet ovat kaikki saaneet tukkapöllyä, luunappeja, vitsaa tai remeliä osana kotikasvatustaan. Väitän, että 70-luvulla syntyneissä on sekä arkoja että rohkeita. Väitän, että 70-luvulla syntyneet ovat viimeinen tolkullinen sukupolvi. Kaikki on sen jälkeen ylipsykologisoitu piloille, nykyaika on täynnä turhaa länkytystä ja vatvomista. Ei osata tehdä eroa, mikä on oikein, mikä väärin, mikä on hyvää käytöstä, mikä huonoa. Mikä siinä onkin niin helvetin vaikeaa?

[/quote]

Eikö nykyään pikemminkin eroteta oikea ja väärä? Lasta ei saa mätkiä turpiin eikä hakata nahkavyöllä. Oikeaa ja väärää ei ole ennen osattu erottaa, jos tuo on ollut pelkkää normaalia kasvatusta.

Meillä yritettiin lyömällä saada käytös kuntoon.. Jos lyöminen olisi ollut ratkaisu niin hyväksyttävä kssvatuskeinojan se olisi. Me kaikki lapset on kasvatettu tunnekylmässä ilmapiirissä. Äitini tyhjä ja sieluton katse paljastavat äitini peitellyn mielenterveysongelman. Luulen myös että hän on patologinen valehtelija. Toinen siskoni oli rajatilapersoona ja toinen kuten äitini (narsisti). Itse kärsin vakavasta masennuksesta. Jos vauva saa pienenä vain sen minimihoidon - vaatteet ja ruoan, niin kyllä lapsi silloin on jo vioittunut. Köyhässä mutta rakkauden ilmapiirissä kasvanut lapsi pärjää kyllä. Pistin välit poikki vanhempiini sillä en jaksa äitini höpöjuttuja. Hänellä on valmis vastaus kaikkeen. Hän on kuin teflonpannu - ei tartu mikään ja mikään ei kosketa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 01:31"]Minuun ainakin sopii täydellisesti. Olen koko ikäni joutunut ponnistelemaan kehittääkseni kykyä sanoa ei, puolustaa oikeuksiani ja vaatia jotain itselleni. Lapsena tuli sitä remmiä kohtuullisesti, muistan nöyryytyksen tunteet, jotka olivat kipu suuremmat. Muutenkin emotionaalisesti hallitseva ilmapiiri ja kiltteyttä ja nöyryyttä ajettiin minuun väkisin, vaikka olin jo valmiiksi hyvin kiltti, arka ja herkkä. En tehnyt koskaan mitään tuhmaa, olin miellyttämisenhaluiseksi kasvatettu ja jos vahingossa jotenkin mokasin tai jos vanhemmilla oli huono päivä, niin selkään tuli. Joskus myös syytettiin valehtelusta, vaikka en ikinä valehdellut, en olisi edes uskaltanut. Valehtelusta saattoi tulla rangaistus, ja voimakkaimmin muistan ne tunteet epäoikeudenmukaisuudesta. Kulissit olivat myös todella tärkeät. Minun ajatuksiani tärkeämpiä olivat vaikka naapureiden ajatukset. Heidän suuntaansa piti pitää kulisseja yllä loputtomasti, etteivät ne nyt vaan ajattele meistä mitään negatiivista. Se oli kasvatuksen numero ykkönen. Ventovieraat kadulla kävelijätkin piti huomioida, ei saanut käyttäytyä koskaan huomiotaherättävästi tai mitenkään erottua. Lapsena en saanut edes hyppiä, etteivät ventovieraat kadulla ihmetteli. Olin korrekti pikkuaikuinen, joka oppi jo hyvin nuorena kontrolloimaan jokaista liikettä ja ilmettä julkisella paikalla ja kävelemään kotona täysin äänettömästi, etteivät naapurit häiriinny askelten töminästä.

Negatiivisia tunteenilmauksia ei minulta sallitu. Rakkaus oli jotenkin ehdollista. Piti olla kiltti ja hyväntuulinen, jotta minusta tykättiin ja jotta otettiin syliin tai annettiin mitään hyväksyntää. Pettymykset ja paha mieli piti aina itkeä yksin illalla sängyssä niin etteivät vanhemmat nähneet. Koko ikäni minulla on ollut vaikeuksia antaa negatiivista palautetta kellekään tai näyttää oikeutettuja negatiivisia tunteita. En osaa suuttua, vaikka mielessä tuntuukin siltä että suututtaa. Jos minua on loukattu tai kohdellaan kuin ovimattoa, olen tyyni, ja normaalit hermostolliset reaktiot eivät käynnisty. Menen vain veltoksi ja kivetyn. Luin jostain tutkimuksesta, että hermostolliset reaktiot mukautuvat lapsuudessa ympäristötekijöihin. Jos lapsen ei sallita osoittaa negatiivisia tunteitaan, ne salpautuvat, ja hormonitoiminta ja hermoston toiminta mukautuvat.
[/quote]

Aivan kuin minä. En osaa oikein tuntea mitään, en negatiivista enkä positiivista.

25: Meilläkin äiti on aina ollut sitä mieltä, että minulla on ollut erittäin hyvä koti, koska on ollut aina ruokaa, siistiä (todella paljon siivottiin) ja puhtaat ja ehjät vaatteet päällä. En tiedä mistä tulee tällainen ymmärtämättömyys lapsen henkisistä tarpeista. Varmaan vanhemman omasta kasvatuksesta, jota sitten jatketaan automaattisena toimintamallina ymmärtämättä kyseenalaistaa mitään. t: 13

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:11"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 00:39"] Aika vanhaksi olet saanut... Kuka antanut ja millaisista syistä? [/quote] Yksi aika vanhana eli yläasteella tapahtunut oli sellainen, kun jäin kiinni ilman pyöräilykypärää ajamisesta. Vanhemmat olivat nähneet minut ja sitten kotiin tultua kysyivät, että oliko minulla kypärä päässä koko matkan ja vakuutin, että oli. Tottelemattomuus ja valehtelu oli yhdessä niin paha juttu, että rangaistus tuli. [/quote] Jotenkin ristiriitaista. Vanhempasi välittivät turvallisuudestasi niin paljon, että yrittivät varmistaa kypärän käytön lyömällä remmillä. Eli toisaalta välittivät sinusta ja toisaalta ei.

[/quote]

Vaikka ruumillinen kuritus onkin väärin, niin eihän se mitenkään välttämättä tarkoita sitä, etteikö lapsesta välitettäisi. On ihan eri asia hakata mielivaltaisesti kuin että tässä tapauksessa haluttiin lapsella tehdä selväksi, miten tärkeää pyöräilykypärän käyttäminen on. Eli välitettiin kyllä, mutta menetelmä vain oli väärä.

[/quote]

Näin juuri! Tätä on nykyihmsen vaikea ymmärtää. Sananlaskuilla jatkaen: Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Eli kurittaminen käsitettiin lapsen parhaaksi.

[/quote]

Jos kypärän käytöstä olisi sanottu 100 kertaa ja silti se ei pysy päässä, hyväksyisitkö lapsen ruumiillisen kurittamisen, jos sillä saisi kypärän pysymään päässä ja mahdollisesti pelastettaisiin lapsen henki?
[/quote]

Mielenkiintoinen kysymys. En kannata ruumiillista kuritusta, mutta jos ihan kuvitteellisena esimerkkinä ajattelisi, että millään muulla tavalla ei saisi asiaa menemään jakeluun, ja kyseessä voisi tosiaan olla lapsen henki, niin ehkä tätä voisi viimeisenä keinona harkita.