Mies suuttui, kun en halunnut kolmatta lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä teillä on noin epäreilu työnjako? Onko se ok sinulle? Pukkaat miehen ylös joka toinen viikonloppuaamu että sun vuoro hoitaa. Samoin iltatoimien hoitamiset, lenkille pääsee niiden jälkeenkin.

Siitähän se sota syttyisi, jos alkaisin pukata hereille viikonloppuaamuna. Hän vaatii "omaa aikaa", joten viikonloppuisin pitää valvoa pitkästi yli puolen yön, jolloin ei tietenkään voi herätä aikaisin. 

En alun perinkään halunnut kuin vain kaksi lasta. Tämä käytös on vain vahvistanut entisestään sitä, että tein oikean päätöksen. 

Tekee kyllä pyydettäessä iltapalan lapselle, jos sattuu olemaan kotona, mutta miksi minun pitäisi pyytää sitä erikseen kuin joltain pikku apulaiselta? Ei kukaan minuakaan pyydä tekemään iltapalaa tai mitään muutakaan ruokaa lapsille, mutta niin vain osaan pyytämättä tehdä. Lapsilla kun tulee yleensä useamman kerran päivässä nälkä.

Ap

Joskus se sodan syttyminen voi vaan olla ihan tarpeen. Jos välttelet konflikteja ja yrität vaan miellyttää toista niin lopputulos on just tuo, että hoidat yksin ihan kaiken. Sinun pitää opetella myös vaatimaan itsellesi sitä omaa aikaa. Tai no, jos tuo työnjako sopii sinulle niin mikäs siinä, mutta tiedosta sitten että kyse on myös omasta valinnasta, että mitä suostuu sietämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minkä ikäisiä ne AP:n lapset on jos niitä pitää herätä erikseen viihdyttämään aamulla??

Meillä 4v herää myös seitsemältä, mutta ottaa jääkapista itse jogurtin tai illalla valmiiksi tehdyn leivän, avaa tv:n ja katsoo piirrettyjä. Tai leikkii hiljaa omassa huoneessaan.

Itse heräillään yleensä 9-10 aikaan. 

Milloin vanhempien rooliin on kuulunut olla joku lapsen personal hovinarri joka herää varta vasten VIIHDYTTÄMÄÄN lasta?

Ei kaikki lapset ole noin omatoimisia ja yksin viihtyviä.. Eikä kaikki välttämättä halua että lapsi murustaa leipää tai jugurttia sohvalle. Meillä katselevat kyllä keskenään telkkua, mutta käyvät välillä herättämässä että joko äiti nousisit, joten ei siinä paljon enää nukutuksi saa (isää eivät edes yritä kun ei se herää, tai jos herää niin nukahtaa heti uudelleen).

Ei varmasti olekaan jos lapset opetetaan siihen, että äiti tai isi säntää paikalle aina jos on vähän tylsää tai ei itse jaksa hakea sitä jogurttipurkkia jääkaapista.

Meillä on selitetty lapsille, että vanhemmat tarvitsevat aamusta enemmän unta palautuakseen työviikosta ja jaksaakseen viettää sitten kivan päivän yhdessä. On opeteltu yhdessä miten se aamupala otetaan jääkaapista ja miten telkkarin saa auki. Äidin ja isin saa tulla herättämään, jos käy joku vahinko, vaikka kaatuu sitten sitä jogurttia sohvalle tai lapsille sattuu joku haaveri. Mutta mitään "tuukattoonmmunleegoautooo NÄÄÄNÄÄNÄÄ"-kailotusta ei ole sallittu kun vanhemmat vklp-aamuisin levähtää.

Tällä keinolla varmistetaan aika paljonkin sitä parisuhteen ja koko perheen hyvinvointia. Lapsiperheessäkin tulee kuitenkin huomioida myös aikuisten tarpeet ja esim. tämä meidän järjestely ei ole mitenkään lapsilta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain puolet miehistä haluaa perustaa perheen, mutta naisista suurin osa haluaa. Jos AP ei tottele miestään ja suostu kolmanteen lapseen, löytyy kyllä joku nainen joka suostuu

Tää on kyllä niin totta, täällä maskuliiniset akat avautuu että pitäis enemmän saada ja yrittää käskeä ukkojaan. YH aika on maskuliinalla edessä ja miehellä nuorempi vaimo paksuna pian

Mikä yh? Jos lapset ovat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona, niin mies nuorikkoineen pääsee uusioperhe-elämään heti kiinni.

Lapset menee erossa naiselle

Ei mene. Ja jos menisikin, niin siitä huolimatta lapset menevät isänsä luokse muutaman kerran kuukaudessa yöksi. Uusi vaimo saa  miehen mukana kaksi lasta halusi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain puolet miehistä haluaa perustaa perheen, mutta naisista suurin osa haluaa. Jos AP ei tottele miestään ja suostu kolmanteen lapseen, löytyy kyllä joku nainen joka suostuu

Tää on kyllä niin totta, täällä maskuliiniset akat avautuu että pitäis enemmän saada ja yrittää käskeä ukkojaan. YH aika on maskuliinalla edessä ja miehellä nuorempi vaimo paksuna pian

Mikä yh? Jos lapset ovat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona, niin mies nuorikkoineen pääsee uusioperhe-elämään heti kiinni.

Lapset menee erossa naiselle

Ei mene. Ja jos menisikin, niin siitä huolimatta lapset menevät isänsä luokse muutaman kerran kuukaudessa yöksi. Uusi vaimo saa  miehen mukana kaksi lasta halusi tai ei.

Katkerat YH akat etäännyttävät lapset miehestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naisten kitinää. Haluaisinpa nähdä, kun ap vaihtaa esimerkiksi autoon renkaat tai tekee jotain muuta, minkä mies on hoitanut tähän asti. Mies varmaan mielellään ruokkisi lapset sen sijaan. Helpompaahan se on.

Mitähän vittua taas. Meillä kumpikin hoitaa omat autonsa täysin itse ja rempat palkattu mies, jonka maksamiseen kumpikin osallistuu. Mies ei tee yhtään enempää eikä vähempää kodin ulkotöitä kuin minäkään. Sisäpuoliset työt ja lastenhoito vain tahto jäädä hällä väliin…

Joten todellakin vaadin miestäni osallistumaan myös niihinkin tasapuolisesti ja jos ei halua, voi lähteä läppäsemään (käytänössä myydään kämppä molempien alta), sillä minä en ole mieslasten palvelija.

Muutenkin työnjakohan on ihan ok, jos nainen hoitaa lapset ja kotihommia sillä välin kun mies tekee niitä ulkotöitään (ja aika pienenä ne kyllä voisi ottaa jo mukaankin). Ja toisaalta mies voi hoitaa sitten lapsia sillä välin kun nainen tekee jotain hommia jotka on sovittu hänen vastuulleen (esim ikkunan pesu voisi olla renkaan vaihtoon verrattavissa oleva homma, perus kotityötä työläämpi juttu joka tehdään paristi vuodessa). Ja niinä päivinä kun näitä isompia hommia ei ole tehtävänä, molemmat hoitaa kotitöitä tasapuolisesti. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä teillä on noin epäreilu työnjako? Onko se ok sinulle? Pukkaat miehen ylös joka toinen viikonloppuaamu että sun vuoro hoitaa. Samoin iltatoimien hoitamiset, lenkille pääsee niiden jälkeenkin.

Siitähän se sota syttyisi, jos alkaisin pukata hereille viikonloppuaamuna. Hän vaatii "omaa aikaa", joten viikonloppuisin pitää valvoa pitkästi yli puolen yön, jolloin ei tietenkään voi herätä aikaisin. 

En alun perinkään halunnut kuin vain kaksi lasta. Tämä käytös on vain vahvistanut entisestään sitä, että tein oikean päätöksen. 

Tekee kyllä pyydettäessä iltapalan lapselle, jos sattuu olemaan kotona, mutta miksi minun pitäisi pyytää sitä erikseen kuin joltain pikku apulaiselta? Ei kukaan minuakaan pyydä tekemään iltapalaa tai mitään muutakaan ruokaa lapsille, mutta niin vain osaan pyytämättä tehdä. Lapsilla kun tulee yleensä useamman kerran päivässä nälkä.

Ap

Eihän sun tarvi joka kerta erikseen pyytää tekemään jotain, vaan keskustella asiat läpi.

Ja sopia selvät käytännöt näihin. Esim. toinen hoitaa aamupalat ja toinen iltapalat. Toisena viikonloppuaamuna mies herää aiemmin ja sinä toisena. Jne jne.

Näin juuri. SOPIKAA kumpi tekee mitäkin lasten osalta. Ja samalla voitte sopia myös, että toinen imuroi ja toinen siivoaa WC:t, toinen hoitaa tiskit ja toinen pyykit jne. On paljon helpompaa kuin molemmilla on selkeät vastuualueet eikä aikaa tarvitse kuluttaa jatkuvaan kotitöistä keskustelemiseen.

Tämänhän voi naamioida myös niin, että mies saa itse valita. Haluatko pestä vessat vai imuroida? Haluatko ensi viikolla hoitaa lasten ilta- vai aamutoimet? Haluatko nukkua pitkään lauantaina vai sunnuntaina? Laitatko ruuan vai siivoatko keittiön ruuan jälkeen?

Mitä ihmettä, kuinka tyhmiä miehiä teillä oikein on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä teillä on noin epäreilu työnjako? Onko se ok sinulle? Pukkaat miehen ylös joka toinen viikonloppuaamu että sun vuoro hoitaa. Samoin iltatoimien hoitamiset, lenkille pääsee niiden jälkeenkin.

Siitähän se sota syttyisi, jos alkaisin pukata hereille viikonloppuaamuna. Hän vaatii "omaa aikaa", joten viikonloppuisin pitää valvoa pitkästi yli puolen yön, jolloin ei tietenkään voi herätä aikaisin. 

En alun perinkään halunnut kuin vain kaksi lasta. Tämä käytös on vain vahvistanut entisestään sitä, että tein oikean päätöksen. 

Tekee kyllä pyydettäessä iltapalan lapselle, jos sattuu olemaan kotona, mutta miksi minun pitäisi pyytää sitä erikseen kuin joltain pikku apulaiselta? Ei kukaan minuakaan pyydä tekemään iltapalaa tai mitään muutakaan ruokaa lapsille, mutta niin vain osaan pyytämättä tehdä. Lapsilla kun tulee yleensä useamman kerran päivässä nälkä.

Ap

Et pyydä, vaan käsket tekemään, tai häivyt itse ja odotat, että mies kantaa vastuunsa. Viet sen aamuvirkun lapsen viikonloppuaamuisin herättämään isin ja sanot, että hittoako itse valvoit. Ei se voi olla niin, että vaan toisella on omaa aikaa ja toisella ei ollenkaan. Jos itse joutuisin kaiken hoitamaan, niin silloin voi sen tikun silmästä ulkoistaa muualle nauttimaan "omasta ajastaan", että nauttikoot sitten elämästä kokonaan ilman lapsia ja puolisoa, kun ei kiinnostanut heidän kanssa aikaa yhtään viettää.

Itse olen samankaltaisessa tilanteessa, että hoidan melkein kaiken ja mies valittaa, jos joutuu jotain tekemään. Aina saa olla pyytämässä, että anna sille lapselle herran jumala ruokaa, kun on nälkäinen. Normaalisti antaakin, mutta eilen alkoi ämpyillä, että mistä minä oikein keksin, että on nälkäinen, että vain kuvittelen, etten tiedä yhtään sen enempää, mitä lapsi haluaa kuin mieskään. Paitsi että toisin kuin mies, näen lapsen elekielestä, mitä haluaa. Ei siihen tarvita mitään kuudetta aistia, että tajuaa lapsella olevan nälkä, kun työntää sormia suuhun.

Ja kyllä, jättäisin jos ei olisi toinen tulossa, jonka mies tietenkin halusi itse. Odotan ainakin siihen saakka, että se toinen on sen ikäinen, että pärjäisin molempien kanssa ja jos ei siihen mennessä mies ole alkanut kunnolla osallistua perhe-elämään, saa jatkossa toimia vain rahapussina.

Miksi odottaa, onko miehestä siis sittenkin jotain turvaa? Etkö pärjääkään?

No, kyllä sinne synnytykseen tarvitsee kyydin, kun matkaa on 1,5-2,5h riippuen mihin sairaalaan lähtee eikä taksia ihan noin vain välttämättä kolmen aikaan yöllä saa, ja mielellään tukihenkilönkin, enkä ihan vielä niin paljon miestä vihaakaan, etten haluaisi häntä oman lapsensa synnytykseen mukaan. Ja jonkun pitää tuota esikoista hoitaa, kun ollaan kuopuksen kanssa sokeriseurannassa pari päivää synnytyksen jälkeen. Ihan niin isoa vastuuta ei voi mummille rykäistä.

Ja kun esikoinen on kuopuksen syntyessä 1v 4kk, niin kyllä se toinen käsipari tulee apuun synnytyksestä toipuessa, vaikka ei mitään muuta tekisi kuin vaihtaisi jomman kumman vaippaa, pesisi pyllyä tai antaisi esikoiselle iltapalaa. Sitten kun isyyslomat on ohi ja on joka tapauksessa pärjättävä molempien kanssa päivät, luultavasti pärjää jonkin ajan harjoittelujen jälkeen molempien kanssa ne illatkin, jos isä päättää käytöksellään ulkoistaa itsensä perhe-elämästä kokonaan.

Että ihan olosuhteiden pakosta se mies on mukana, mutta jos haluaisi itse lähteä, niin saa puolestani mennä. Mutta ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain puolet miehistä haluaa perustaa perheen, mutta naisista suurin osa haluaa. Jos AP ei tottele miestään ja suostu kolmanteen lapseen, löytyy kyllä joku nainen joka suostuu

Tää on kyllä niin totta, täällä maskuliiniset akat avautuu että pitäis enemmän saada ja yrittää käskeä ukkojaan. YH aika on maskuliinalla edessä ja miehellä nuorempi vaimo paksuna pian

Mikä yh? Jos lapset ovat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona, niin mies nuorikkoineen pääsee uusioperhe-elämään heti kiinni.

Lapset menee erossa naiselle

Ei mene. Ja jos menisikin, niin siitä huolimatta lapset menevät isänsä luokse muutaman kerran kuukaudessa yöksi. Uusi vaimo saa  miehen mukana kaksi lasta halusi tai ei.

Katkerat YH akat etäännyttävät lapset miehestä

Hyvin harva luonnevikainen tekee noin. Lähes kaikki haluavat, että lapsilla on hyvä suhde isäänsä. lasteen ja isän suhde syvenee, kun mies joutuu ottamaan vastuuta lapsistaan eron jälkeen. Toivottavasti uusi vaimo pitää kiinni siitä, että mies hoitaa lapsensa eikä jätä niitä uuden vaimon ristiksi.

Joudut ihan laittamaan ilta- ja aamupalaa kahdelle lapselle ja sanomaan että vaatteet päälle. Kyllä sun elämä on ihan kauheaa, miten sä kestät, mä oisin, että my god, mä siis hajooon tähän raatamiseen!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä teillä on noin epäreilu työnjako? Onko se ok sinulle? Pukkaat miehen ylös joka toinen viikonloppuaamu että sun vuoro hoitaa. Samoin iltatoimien hoitamiset, lenkille pääsee niiden jälkeenkin.

Siitähän se sota syttyisi, jos alkaisin pukata hereille viikonloppuaamuna. Hän vaatii "omaa aikaa", joten viikonloppuisin pitää valvoa pitkästi yli puolen yön, jolloin ei tietenkään voi herätä aikaisin. 

En alun perinkään halunnut kuin vain kaksi lasta. Tämä käytös on vain vahvistanut entisestään sitä, että tein oikean päätöksen. 

Tekee kyllä pyydettäessä iltapalan lapselle, jos sattuu olemaan kotona, mutta miksi minun pitäisi pyytää sitä erikseen kuin joltain pikku apulaiselta? Ei kukaan minuakaan pyydä tekemään iltapalaa tai mitään muutakaan ruokaa lapsille, mutta niin vain osaan pyytämättä tehdä. Lapsilla kun tulee yleensä useamman kerran päivässä nälkä.

Ap

Et pyydä, vaan käsket tekemään, tai häivyt itse ja odotat, että mies kantaa vastuunsa. Viet sen aamuvirkun lapsen viikonloppuaamuisin herättämään isin ja sanot, että hittoako itse valvoit. Ei se voi olla niin, että vaan toisella on omaa aikaa ja toisella ei ollenkaan. Jos itse joutuisin kaiken hoitamaan, niin silloin voi sen tikun silmästä ulkoistaa muualle nauttimaan "omasta ajastaan", että nauttikoot sitten elämästä kokonaan ilman lapsia ja puolisoa, kun ei kiinnostanut heidän kanssa aikaa yhtään viettää.

Itse olen samankaltaisessa tilanteessa, että hoidan melkein kaiken ja mies valittaa, jos joutuu jotain tekemään. Aina saa olla pyytämässä, että anna sille lapselle herran jumala ruokaa, kun on nälkäinen. Normaalisti antaakin, mutta eilen alkoi ämpyillä, että mistä minä oikein keksin, että on nälkäinen, että vain kuvittelen, etten tiedä yhtään sen enempää, mitä lapsi haluaa kuin mieskään. Paitsi että toisin kuin mies, näen lapsen elekielestä, mitä haluaa. Ei siihen tarvita mitään kuudetta aistia, että tajuaa lapsella olevan nälkä, kun työntää sormia suuhun.

Ja kyllä, jättäisin jos ei olisi toinen tulossa, jonka mies tietenkin halusi itse. Odotan ainakin siihen saakka, että se toinen on sen ikäinen, että pärjäisin molempien kanssa ja jos ei siihen mennessä mies ole alkanut kunnolla osallistua perhe-elämään, saa jatkossa toimia vain rahapussina.

Miksi odottaa, onko miehestä siis sittenkin jotain turvaa? Etkö pärjääkään?

No, kyllä sinne synnytykseen tarvitsee kyydin, kun matkaa on 1,5-2,5h riippuen mihin sairaalaan lähtee eikä taksia ihan noin vain välttämättä kolmen aikaan yöllä saa, ja mielellään tukihenkilönkin, enkä ihan vielä niin paljon miestä vihaakaan, etten haluaisi häntä oman lapsensa synnytykseen mukaan. Ja jonkun pitää tuota esikoista hoitaa, kun ollaan kuopuksen kanssa sokeriseurannassa pari päivää synnytyksen jälkeen. Ihan niin isoa vastuuta ei voi mummille rykäistä.

Ja kun esikoinen on kuopuksen syntyessä 1v 4kk, niin kyllä se toinen käsipari tulee apuun synnytyksestä toipuessa, vaikka ei mitään muuta tekisi kuin vaihtaisi jomman kumman vaippaa, pesisi pyllyä tai antaisi esikoiselle iltapalaa. Sitten kun isyyslomat on ohi ja on joka tapauksessa pärjättävä molempien kanssa päivät, luultavasti pärjää jonkin ajan harjoittelujen jälkeen molempien kanssa ne illatkin, jos isä päättää käytöksellään ulkoistaa itsensä perhe-elämästä kokonaan.

Että ihan olosuhteiden pakosta se mies on mukana, mutta jos haluaisi itse lähteä, niin saa puolestani mennä. Mutta ei halua.

Ei mies tarvitse lupaasi lähtemiseensä

Vierailija kirjoitti:

No oletko sanonut miehelle suoraan että hoitaisi osansa ensin näistä jo olemassa olevista lapsista ennenkuin edes kuvittelisi saavansa lisää lapsia?

Ehkä mies kuvittelee että sinä hoidat mielelläsi lapset pääosin itse. Tai sitten kuvittelee että sinulta se sujuu niin hyvin että miksi sekaantua jne. Mies tuskin tajuaa yhteyttä kolmannen lapsen ja hänen osallistumattomuutensa välillä ellet sano asiaa hyvin selkeästi.

Jösses miten naiivia. Ellei aapeen mies ole jollain tapaa älyllisesti kehitysvammainen, hän tajuaa aivan tasan tarkkaan että on täysin vapaamatkustaja. Mikäs siinä ollessa kun vaimo hoitaa kaiken kuitenkin.

Miksi pitää aina yrittää selitellä itsekkäiden sikamiesten temppuja parhain päin? Että aikuinen mies ei ymmärrä laiskottelunsa seurauksia? Pah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain puolet miehistä haluaa perustaa perheen, mutta naisista suurin osa haluaa. Jos AP ei tottele miestään ja suostu kolmanteen lapseen, löytyy kyllä joku nainen joka suostuu

Tää on kyllä niin totta, täällä maskuliiniset akat avautuu että pitäis enemmän saada ja yrittää käskeä ukkojaan. YH aika on maskuliinalla edessä ja miehellä nuorempi vaimo paksuna pian

Mikä yh? Jos lapset ovat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona, niin mies nuorikkoineen pääsee uusioperhe-elämään heti kiinni.

Lapset menee erossa naiselle

Ei mene. Ja jos menisikin, niin siitä huolimatta lapset menevät isänsä luokse muutaman kerran kuukaudessa yöksi. Uusi vaimo saa  miehen mukana kaksi lasta halusi tai ei.

Katkerat YH akat etäännyttävät lapset miehestä

Hyvin harva luonnevikainen tekee noin. Lähes kaikki haluavat, että lapsilla on hyvä suhde isäänsä. lasteen ja isän suhde syvenee, kun mies joutuu ottamaan vastuuta lapsistaan eron jälkeen. Toivottavasti uusi vaimo pitää kiinni siitä, että mies hoitaa lapsensa eikä jätä niitä uuden vaimon ristiksi.

:D tietenkään uusi vaimo ei pidä miehen edellisistä lapsista. 100% hän pyrkii jättämään heidät kokonaan YH erovaimolle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minkä ikäisiä ne AP:n lapset on jos niitä pitää herätä erikseen viihdyttämään aamulla??

Meillä 4v herää myös seitsemältä, mutta ottaa jääkapista itse jogurtin tai illalla valmiiksi tehdyn leivän, avaa tv:n ja katsoo piirrettyjä. Tai leikkii hiljaa omassa huoneessaan.

Itse heräillään yleensä 9-10 aikaan. 

Milloin vanhempien rooliin on kuulunut olla joku lapsen personal hovinarri joka herää varta vasten VIIHDYTTÄMÄÄN lasta?

Ei kaikki lapset ole noin omatoimisia ja yksin viihtyviä.. Eikä kaikki välttämättä halua että lapsi murustaa leipää tai jugurttia sohvalle. Meillä katselevat kyllä keskenään telkkua, mutta käyvät välillä herättämässä että joko äiti nousisit, joten ei siinä paljon enää nukutuksi saa (isää eivät edes yritä kun ei se herää, tai jos herää niin nukahtaa heti uudelleen).

Ei varmasti olekaan jos lapset opetetaan siihen, että äiti tai isi säntää paikalle aina jos on vähän tylsää tai ei itse jaksa hakea sitä jogurttipurkkia jääkaapista.

Meillä on selitetty lapsille, että vanhemmat tarvitsevat aamusta enemmän unta palautuakseen työviikosta ja jaksaakseen viettää sitten kivan päivän yhdessä. On opeteltu yhdessä miten se aamupala otetaan jääkaapista ja miten telkkarin saa auki. Äidin ja isin saa tulla herättämään, jos käy joku vahinko, vaikka kaatuu sitten sitä jogurttia sohvalle tai lapsille sattuu joku haaveri. Mutta mitään "tuukattoonmmunleegoautooo NÄÄÄNÄÄNÄÄ"-kailotusta ei ole sallittu kun vanhemmat vklp-aamuisin levähtää.

Tällä keinolla varmistetaan aika paljonkin sitä parisuhteen ja koko perheen hyvinvointia. Lapsiperheessäkin tulee kuitenkin huomioida myös aikuisten tarpeet ja esim. tämä meidän järjestely ei ole mitenkään lapsilta pois.

Tai sitten lapsia on vaan erilaisia. Ja oletko nyt oikeasti sitä mieltä, että on lapselle hyväksi istua aamuisin yksin tuijottamassa telkkaria jopa kolme tuntia putkeen? Minun lapset siis on opetettu samaan tapaan menemään aamulla telkkarin ääreen, mutta kyllä he viimeistään kahdeksan maissa tulevat hakemaan seuraa.

Ainoastaan mmuusmmlimi mies haluaa kolmannen lapsen tuossa tilanteessa. Kultuuriarvoista kyse.

Mitä olitte sopineet ennen naimisiinmenoa? 

Joka tapauksessa oli niin tai näin, pidä pääsi, ja kehosi. Sinun kohtusi se on. 

Ja ei, toista vaimoa et anna ottaa! Se saa ottaa ilman lupaasi. 

Ainoastaan mmuusmlmi mies haluaa kolmannen lapsen tuossa tilanteessa. 

Sinun kehosi, kohtusi se on. 

Toista vaimoa ET anna ottaa! Ei saa ottaa ilman vaimon lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain puolet miehistä haluaa perustaa perheen, mutta naisista suurin osa haluaa. Jos AP ei tottele miestään ja suostu kolmanteen lapseen, löytyy kyllä joku nainen joka suostuu

Tää on kyllä niin totta, täällä maskuliiniset akat avautuu että pitäis enemmän saada ja yrittää käskeä ukkojaan. YH aika on maskuliinalla edessä ja miehellä nuorempi vaimo paksuna pian

Mikä yh? Jos lapset ovat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona, niin mies nuorikkoineen pääsee uusioperhe-elämään heti kiinni.

Lapset menee erossa naiselle

Ei mene. Ja jos menisikin, niin siitä huolimatta lapset menevät isänsä luokse muutaman kerran kuukaudessa yöksi. Uusi vaimo saa  miehen mukana kaksi lasta halusi tai ei.

Katkerat YH akat etäännyttävät lapset miehestä

Hyvin harva luonnevikainen tekee noin. Lähes kaikki haluavat, että lapsilla on hyvä suhde isäänsä. lasteen ja isän suhde syvenee, kun mies joutuu ottamaan vastuuta lapsistaan eron jälkeen. Toivottavasti uusi vaimo pitää kiinni siitä, että mies hoitaa lapsensa eikä jätä niitä uuden vaimon ristiksi.

:D tietenkään uusi vaimo ei pidä miehen edellisistä lapsista. 100% hän pyrkii jättämään heidät kokonaan YH erovaimolle

Ei uusi vaimo voi päättää, että miehen lapset eivät saa nähdä isäänsä. Eikä hänen tarvitse olla lapsista vastuussa, se on heidän isänsä homma. Jos mies onnistui välttelemään vastuustaan parisuhteen aikana, niin hän ei voi välttää sitä uudessa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan mmuusmlmi mies haluaa kolmannen lapsen tuossa tilanteessa. 

Sinun kehosi, kohtusi se on. 

Toista vaimoa ET anna ottaa! Ei saa ottaa ilman vaimon lupaa.

Eron voi hoitaa yksipuoleisella ilmoituksella, ei siihen ex-vaimon lupaa tarvita, kuten ei mihinkään muuhunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vain puolet miehistä haluaa perustaa perheen, mutta naisista suurin osa haluaa. Jos AP ei tottele miestään ja suostu kolmanteen lapseen, löytyy kyllä joku nainen joka suostuu

Olisi se kyllä ap:lle kamalaa saada nukkua viikonloput tai joka toinen viikko pitkään kun lapset on isällään ja vihdoinkin levätä sekä tehdä vapailla mitä huvittaa. Tämä uhkakuva mielessä onkin vaikea tehdä päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä teillä on noin epäreilu työnjako? Onko se ok sinulle? Pukkaat miehen ylös joka toinen viikonloppuaamu että sun vuoro hoitaa. Samoin iltatoimien hoitamiset, lenkille pääsee niiden jälkeenkin.

Siitähän se sota syttyisi, jos alkaisin pukata hereille viikonloppuaamuna. Hän vaatii "omaa aikaa", joten viikonloppuisin pitää valvoa pitkästi yli puolen yön, jolloin ei tietenkään voi herätä aikaisin. 

En alun perinkään halunnut kuin vain kaksi lasta. Tämä käytös on vain vahvistanut entisestään sitä, että tein oikean päätöksen. 

Tekee kyllä pyydettäessä iltapalan lapselle, jos sattuu olemaan kotona, mutta miksi minun pitäisi pyytää sitä erikseen kuin joltain pikku apulaiselta? Ei kukaan minuakaan pyydä tekemään iltapalaa tai mitään muutakaan ruokaa lapsille, mutta niin vain osaan pyytämättä tehdä. Lapsilla kun tulee yleensä useamman kerran päivässä nälkä.

Ap

Et pyydä, vaan käsket tekemään, tai häivyt itse ja odotat, että mies kantaa vastuunsa. Viet sen aamuvirkun lapsen viikonloppuaamuisin herättämään isin ja sanot, että hittoako itse valvoit. Ei se voi olla niin, että vaan toisella on omaa aikaa ja toisella ei ollenkaan. Jos itse joutuisin kaiken hoitamaan, niin silloin voi sen tikun silmästä ulkoistaa muualle nauttimaan "omasta ajastaan", että nauttikoot sitten elämästä kokonaan ilman lapsia ja puolisoa, kun ei kiinnostanut heidän kanssa aikaa yhtään viettää.

Itse olen samankaltaisessa tilanteessa, että hoidan melkein kaiken ja mies valittaa, jos joutuu jotain tekemään. Aina saa olla pyytämässä, että anna sille lapselle herran jumala ruokaa, kun on nälkäinen. Normaalisti antaakin, mutta eilen alkoi ämpyillä, että mistä minä oikein keksin, että on nälkäinen, että vain kuvittelen, etten tiedä yhtään sen enempää, mitä lapsi haluaa kuin mieskään. Paitsi että toisin kuin mies, näen lapsen elekielestä, mitä haluaa. Ei siihen tarvita mitään kuudetta aistia, että tajuaa lapsella olevan nälkä, kun työntää sormia suuhun.

Ja kyllä, jättäisin jos ei olisi toinen tulossa, jonka mies tietenkin halusi itse. Odotan ainakin siihen saakka, että se toinen on sen ikäinen, että pärjäisin molempien kanssa ja jos ei siihen mennessä mies ole alkanut kunnolla osallistua perhe-elämään, saa jatkossa toimia vain rahapussina.

Miksi odottaa, onko miehestä siis sittenkin jotain turvaa? Etkö pärjääkään?

No, kyllä sinne synnytykseen tarvitsee kyydin, kun matkaa on 1,5-2,5h riippuen mihin sairaalaan lähtee eikä taksia ihan noin vain välttämättä kolmen aikaan yöllä saa, ja mielellään tukihenkilönkin, enkä ihan vielä niin paljon miestä vihaakaan, etten haluaisi häntä oman lapsensa synnytykseen mukaan. Ja jonkun pitää tuota esikoista hoitaa, kun ollaan kuopuksen kanssa sokeriseurannassa pari päivää synnytyksen jälkeen. Ihan niin isoa vastuuta ei voi mummille rykäistä.

Ja kun esikoinen on kuopuksen syntyessä 1v 4kk, niin kyllä se toinen käsipari tulee apuun synnytyksestä toipuessa, vaikka ei mitään muuta tekisi kuin vaihtaisi jomman kumman vaippaa, pesisi pyllyä tai antaisi esikoiselle iltapalaa. Sitten kun isyyslomat on ohi ja on joka tapauksessa pärjättävä molempien kanssa päivät, luultavasti pärjää jonkin ajan harjoittelujen jälkeen molempien kanssa ne illatkin, jos isä päättää käytöksellään ulkoistaa itsensä perhe-elämästä kokonaan.

Että ihan olosuhteiden pakosta se mies on mukana, mutta jos haluaisi itse lähteä, niin saa puolestani mennä. Mutta ei halua.

Ei mies tarvitse lupaasi lähtemiseensä

Ei tarvitsekaan. Tarkoitin, etten jää itkemään perään ja pyytele jäämään, jos haluaa häipyä, mutta ei sitten myöskään miehen vastaavasti tarvitse itkeä itse elareista tai siitä että eläminen on kallista, eikä raha riitä omiinkaan asioihin. Ei ne hänen tuloilla kauhean kaksiset ole muutenkaan, minä olen meistä se parempituloisempi.

En kertakaikkiaan jaksa tällaisia naisia kuten ap. Uhriudutaan ja valitetaan miehestä ja hänen puutteistaan, mutta samalla sitten tällasen miehen kanssa on lisäännytty ja jatketaan parisuhdetta ja elämää eli hyväksytään nämä? Millaista miehen ja naisen mallia tällaset antaa? Haluatteko lapsilleni puolisoiksi tällaisia itsekkäitä possuja tai uhrilampaita? Ihan käsittämätöntä. Jos mun puoliso käyttäytyisi kuin itsekeskeinen lapsi, saisi lentää sillä sekunnilla ulos. Hankkikaa naiset itsetunto ja arvostakaa itseänne, maailmassa on niitä hyviä ja kunnollisia miehiä, jotka tekee enemmän kuin osansa ja tekevät sen mielellään.