Mies suuttui, kun en halunnut kolmatta lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Ymmärrän fiiliksesi. Samanlaisia miehiä näkee kaveripiirissä useampiakin. Sitten ihmetellään jälkikäteen, että yksinkö muka halusin perheen. Vähän sama tilanne itsellä. Kolmas mahassa ja tuntuu että pitäisi kokoajan pystyä vaan parempaan ja enemmän. Viimeksi mies nyt kertoi ajatuksistaan, että kun vien aamulla lapset päiväkotiin, niin häntä on harmittanut, kun ollaan siellä vasta 08.05, eikä 08.00. Muksut on siis ehtinyt syömään aamupalalle ihan hyvin. Tukiverkkoja ei ole ja uuvuttaa.

No meillä mies narisee minulle, kun on töistä joka aamu 15 minuuttia myöhässä ja joutuu olemaan pidempään töissä, kun vie lapsen päiväkotiin. Hänellä ei sitten ole käynyt mielessä, että jos lähtisi hieman aiemmin sinne päiväkotiin viemään lasta, niin saattaisi olla ajoissa töissä..Välillä en voi käsittää tuota yksinkertaisuutta.

Ap

No sanotko sä sille että lähde sitten varttia aikaisemmin että ehdit viemään OMAT LAPSESI ennen töitä hoitoon? Vai hymisteletkö vaan vieressä?

Ai sekin sille pitäisi neuvoa, ei ymmärrä itse. Aika umpiluuta taitaa nuppi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä teillä on noin epäreilu työnjako? Onko se ok sinulle? Pukkaat miehen ylös joka toinen viikonloppuaamu että sun vuoro hoitaa. Samoin iltatoimien hoitamiset, lenkille pääsee niiden jälkeenkin.

Siitähän se sota syttyisi, jos alkaisin pukata hereille viikonloppuaamuna. Hän vaatii "omaa aikaa", joten viikonloppuisin pitää valvoa pitkästi yli puolen yön, jolloin ei tietenkään voi herätä aikaisin. 

En alun perinkään halunnut kuin vain kaksi lasta. Tämä käytös on vain vahvistanut entisestään sitä, että tein oikean päätöksen. 

Tekee kyllä pyydettäessä iltapalan lapselle, jos sattuu olemaan kotona, mutta miksi minun pitäisi pyytää sitä erikseen kuin joltain pikku apulaiselta? Ei kukaan minuakaan pyydä tekemään iltapalaa tai mitään muutakaan ruokaa lapsille, mutta niin vain osaan pyytämättä tehdä. Lapsilla kun tulee yleensä useamman kerran päivässä nälkä.

Ap

Eihän sun tarvi joka kerta erikseen pyytää tekemään jotain, vaan keskustella asiat läpi.

Ja sopia selvät käytännöt näihin. Esim. toinen hoitaa aamupalat ja toinen iltapalat. Toisena viikonloppuaamuna mies herää aiemmin ja sinä toisena. Jne jne.

Näin juuri. SOPIKAA kumpi tekee mitäkin lasten osalta. Ja samalla voitte sopia myös, että toinen imuroi ja toinen siivoaa WC:t, toinen hoitaa tiskit ja toinen pyykit jne. On paljon helpompaa kuin molemmilla on selkeät vastuualueet eikä aikaa tarvitse kuluttaa jatkuvaan kotitöistä keskustelemiseen.

Tämänhän voi naamioida myös niin, että mies saa itse valita. Haluatko pestä vessat vai imuroida? Haluatko ensi viikolla hoitaa lasten ilta- vai aamutoimet? Haluatko nukkua pitkään lauantaina vai sunnuntaina? Laitatko ruuan vai siivoatko keittiön ruuan jälkeen?

Juuri näin tehdään myös uhmaikäisen taaperon kanssa. :D

Onnellinen ja jaksava äiti on myös lastesi etu. Nyt vastuut asiallisesti jakoon puolison kanssa, jotta tämä toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se elämä on valintoja. Onneksi vaikutat tyytyväiseltä omiisi. Hyvää jatkoa. 

Hienoa, kiitti sulle rakentavasta palautteesta. Pidä toi. Ap:lla varmaan olikin kristallipallo ennen lasten tekoa, ja se näytti, miten mies käyttäytyy sitten kun lapsia on. Mahtava!

Kristallipallo? XD Kenelle tulee yllätyksenä, että kakaroissa on uskomattoman paljon työtä ja vaivaa? Kuka on niin idiootti, että lisääntyy miehen kanssa, jota ei kunnolla tunne? Jollei voi olla varma, että mies tulee ottamaan vastuuta samalla tavalla kuin itse, niin varautuu sitten siihen, että joutuu yksin kantamaan koko kuorman. Tai vielä parempi vaihtoehto: jättää ne kakarat kokonaan hankkimatta.

Ilmeisesti aika monelle miehelle tulee yllätyksenä, että lapsista on vaivaa, koska he vakuuttelevat kyllä etukäteen hoitavansa osuutensa ja sitten tositilanteessa eivät kuitenkaan hoida. Ap on fiksu kun ei tee enää sitä kolmatta lasta tajuttuaan asian todellisen laidan.

Siis minkä ikäisiä ne AP:n lapset on jos niitä pitää herätä erikseen viihdyttämään aamulla??

Meillä 4v herää myös seitsemältä, mutta ottaa jääkapista itse jogurtin tai illalla valmiiksi tehdyn leivän, avaa tv:n ja katsoo piirrettyjä. Tai leikkii hiljaa omassa huoneessaan.

Itse heräillään yleensä 9-10 aikaan. 

Milloin vanhempien rooliin on kuulunut olla joku lapsen personal hovinarri joka herää varta vasten VIIHDYTTÄMÄÄN lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Ymmärrän fiiliksesi. Samanlaisia miehiä näkee kaveripiirissä useampiakin. Sitten ihmetellään jälkikäteen, että yksinkö muka halusin perheen. Vähän sama tilanne itsellä. Kolmas mahassa ja tuntuu että pitäisi kokoajan pystyä vaan parempaan ja enemmän. Viimeksi mies nyt kertoi ajatuksistaan, että kun vien aamulla lapset päiväkotiin, niin häntä on harmittanut, kun ollaan siellä vasta 08.05, eikä 08.00. Muksut on siis ehtinyt syömään aamupalalle ihan hyvin. Tukiverkkoja ei ole ja uuvuttaa.

No meillä mies narisee minulle, kun on töistä joka aamu 15 minuuttia myöhässä ja joutuu olemaan pidempään töissä, kun vie lapsen päiväkotiin. Hänellä ei sitten ole käynyt mielessä, että jos lähtisi hieman aiemmin sinne päiväkotiin viemään lasta, niin saattaisi olla ajoissa töissä..Välillä en voi käsittää tuota yksinkertaisuutta.

Ap

No sanotko sä sille että lähde sitten varttia aikaisemmin että ehdit viemään OMAT LAPSESI ennen töitä hoitoon? Vai hymisteletkö vaan vieressä?

Miksi ap:n pitäisi siitä sanoa? Luulisi, että jos mies on ihan täysjärkinen, hän tajuaisi itse lähteä aikaisemmin, jos haluaa olla töissä aikaisemmin. Mitä ihmettä?

Pointti oli varmaan siinä, että miks kuuntelee jatkuvaa narinaa toiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä teillä on noin epäreilu työnjako? Onko se ok sinulle? Pukkaat miehen ylös joka toinen viikonloppuaamu että sun vuoro hoitaa. Samoin iltatoimien hoitamiset, lenkille pääsee niiden jälkeenkin.

Siitähän se sota syttyisi, jos alkaisin pukata hereille viikonloppuaamuna. Hän vaatii "omaa aikaa", joten viikonloppuisin pitää valvoa pitkästi yli puolen yön, jolloin ei tietenkään voi herätä aikaisin. 

En alun perinkään halunnut kuin vain kaksi lasta. Tämä käytös on vain vahvistanut entisestään sitä, että tein oikean päätöksen. 

Tekee kyllä pyydettäessä iltapalan lapselle, jos sattuu olemaan kotona, mutta miksi minun pitäisi pyytää sitä erikseen kuin joltain pikku apulaiselta? Ei kukaan minuakaan pyydä tekemään iltapalaa tai mitään muutakaan ruokaa lapsille, mutta niin vain osaan pyytämättä tehdä. Lapsilla kun tulee yleensä useamman kerran päivässä nälkä.

Ap

Eihän sun tarvi joka kerta erikseen pyytää tekemään jotain, vaan keskustella asiat läpi.

Ja sopia selvät käytännöt näihin. Esim. toinen hoitaa aamupalat ja toinen iltapalat. Toisena viikonloppuaamuna mies herää aiemmin ja sinä toisena. Jne jne.

Näin juuri. SOPIKAA kumpi tekee mitäkin lasten osalta. Ja samalla voitte sopia myös, että toinen imuroi ja toinen siivoaa WC:t, toinen hoitaa tiskit ja toinen pyykit jne. On paljon helpompaa kuin molemmilla on selkeät vastuualueet eikä aikaa tarvitse kuluttaa jatkuvaan kotitöistä keskustelemiseen.

Tämänhän voi naamioida myös niin, että mies saa itse valita. Haluatko pestä vessat vai imuroida? Haluatko ensi viikolla hoitaa lasten ilta- vai aamutoimet? Haluatko nukkua pitkään lauantaina vai sunnuntaina? Laitatko ruuan vai siivoatko keittiön ruuan jälkeen?

Juuri näin tehdään myös uhmaikäisen taaperon kanssa. :D

Jos mies on noin kakara niin varmaan samat kasvatuskeinotkin toimii kuin lapsille.

No tässä työnjaossa kulminoituu se, mikä monessa ketjussa tulee esille.

Eli lasta, varsinkaan vauvaa ei voida jättää isän hoivaan kun se isukki ei jaksa, pärjää, osaa.

Sitten isä omaksuu tämän roolin ja nainen itkee miksi se ei vietä aikaa lasten kanssa 🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Ymmärrän fiiliksesi. Samanlaisia miehiä näkee kaveripiirissä useampiakin. Sitten ihmetellään jälkikäteen, että yksinkö muka halusin perheen. Vähän sama tilanne itsellä. Kolmas mahassa ja tuntuu että pitäisi kokoajan pystyä vaan parempaan ja enemmän. Viimeksi mies nyt kertoi ajatuksistaan, että kun vien aamulla lapset päiväkotiin, niin häntä on harmittanut, kun ollaan siellä vasta 08.05, eikä 08.00. Muksut on siis ehtinyt syömään aamupalalle ihan hyvin. Tukiverkkoja ei ole ja uuvuttaa.

No meillä mies narisee minulle, kun on töistä joka aamu 15 minuuttia myöhässä ja joutuu olemaan pidempään töissä, kun vie lapsen päiväkotiin. Hänellä ei sitten ole käynyt mielessä, että jos lähtisi hieman aiemmin sinne päiväkotiin viemään lasta, niin saattaisi olla ajoissa töissä..Välillä en voi käsittää tuota yksinkertaisuutta.

Ap

No sanotko sä sille että lähde sitten varttia aikaisemmin että ehdit viemään OMAT LAPSESI ennen töitä hoitoon? Vai hymisteletkö vaan vieressä?

Ai sekin sille pitäisi neuvoa, ei ymmärrä itse. Aika umpiluuta taitaa nuppi olla.

Tätä ajatusmaailmaa en kyllä ihan ymmärrä: "Jos toinen ei ite tajua nii en kyllä ala neuvomaankaan!!" ?

Jos tälle linjalle lähdetään, niin tulee vaan ikuinen noidankehä, ja kaikkia v*tuttaa yhtälailla.

Eikö olisi helpompi sen jatkuvan narinan kuuntelun sijasta kerran sanoa asiallisesti, että mietippä että voisko asian ratkaista jotenkin, vaikka tavalla X.

Ja sen jälkeen ei ota enää narinoita vastaan eli joko vetoaa tuohon aiempaan keskusteluun tai sitten vaan poistuu paikalta ja antaa toisen kiukutella itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

No tässä työnjaossa kulminoituu se, mikä monessa ketjussa tulee esille.

Eli lasta, varsinkaan vauvaa ei voida jättää isän hoivaan kun se isukki ei jaksa, pärjää, osaa.

Sitten isä omaksuu tämän roolin ja nainen itkee miksi se ei vietä aikaa lasten kanssa 🤦‍♀️

Samaa mieltä muuten, mutta vähintäänkin yhtä usein tilanne johtuu siitä että isä ei oikeasti halua olla sen vauvan kanssa kun pelkää ettei osaa ja kun äidin on paljon helpompi hoitaa jos imettääkin. Ja sitten kas kummaa, äiti oppii paljon näppärämmäksi vauvan kanssa ja kierre on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä teillä on noin epäreilu työnjako? Onko se ok sinulle? Pukkaat miehen ylös joka toinen viikonloppuaamu että sun vuoro hoitaa. Samoin iltatoimien hoitamiset, lenkille pääsee niiden jälkeenkin.

Siitähän se sota syttyisi, jos alkaisin pukata hereille viikonloppuaamuna. Hän vaatii "omaa aikaa", joten viikonloppuisin pitää valvoa pitkästi yli puolen yön, jolloin ei tietenkään voi herätä aikaisin. 

En alun perinkään halunnut kuin vain kaksi lasta. Tämä käytös on vain vahvistanut entisestään sitä, että tein oikean päätöksen. 

Tekee kyllä pyydettäessä iltapalan lapselle, jos sattuu olemaan kotona, mutta miksi minun pitäisi pyytää sitä erikseen kuin joltain pikku apulaiselta? Ei kukaan minuakaan pyydä tekemään iltapalaa tai mitään muutakaan ruokaa lapsille, mutta niin vain osaan pyytämättä tehdä. Lapsilla kun tulee yleensä useamman kerran päivässä nälkä.

Ap

Et pyydä, vaan käsket tekemään, tai häivyt itse ja odotat, että mies kantaa vastuunsa. Viet sen aamuvirkun lapsen viikonloppuaamuisin herättämään isin ja sanot, että hittoako itse valvoit. Ei se voi olla niin, että vaan toisella on omaa aikaa ja toisella ei ollenkaan. Jos itse joutuisin kaiken hoitamaan, niin silloin voi sen tikun silmästä ulkoistaa muualle nauttimaan "omasta ajastaan", että nauttikoot sitten elämästä kokonaan ilman lapsia ja puolisoa, kun ei kiinnostanut heidän kanssa aikaa yhtään viettää.

Itse olen samankaltaisessa tilanteessa, että hoidan melkein kaiken ja mies valittaa, jos joutuu jotain tekemään. Aina saa olla pyytämässä, että anna sille lapselle herran jumala ruokaa, kun on nälkäinen. Normaalisti antaakin, mutta eilen alkoi ämpyillä, että mistä minä oikein keksin, että on nälkäinen, että vain kuvittelen, etten tiedä yhtään sen enempää, mitä lapsi haluaa kuin mieskään. Paitsi että toisin kuin mies, näen lapsen elekielestä, mitä haluaa. Ei siihen tarvita mitään kuudetta aistia, että tajuaa lapsella olevan nälkä, kun työntää sormia suuhun.

Ja kyllä, jättäisin jos ei olisi toinen tulossa, jonka mies tietenkin halusi itse. Odotan ainakin siihen saakka, että se toinen on sen ikäinen, että pärjäisin molempien kanssa ja jos ei siihen mennessä mies ole alkanut kunnolla osallistua perhe-elämään, saa jatkossa toimia vain rahapussina.

Vierailija kirjoitti:

Vain puolet miehistä haluaa perustaa perheen, mutta naisista suurin osa haluaa. Jos AP ei tottele miestään ja suostu kolmanteen lapseen, löytyy kyllä joku nainen joka suostuu

Tää on kyllä niin totta, täällä maskuliiniset akat avautuu että pitäis enemmän saada ja yrittää käskeä ukkojaan. YH aika on maskuliinalla edessä ja miehellä nuorempi vaimo paksuna pian

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä teillä on noin epäreilu työnjako? Onko se ok sinulle? Pukkaat miehen ylös joka toinen viikonloppuaamu että sun vuoro hoitaa. Samoin iltatoimien hoitamiset, lenkille pääsee niiden jälkeenkin.

Siitähän se sota syttyisi, jos alkaisin pukata hereille viikonloppuaamuna. Hän vaatii "omaa aikaa", joten viikonloppuisin pitää valvoa pitkästi yli puolen yön, jolloin ei tietenkään voi herätä aikaisin. 

En alun perinkään halunnut kuin vain kaksi lasta. Tämä käytös on vain vahvistanut entisestään sitä, että tein oikean päätöksen. 

Tekee kyllä pyydettäessä iltapalan lapselle, jos sattuu olemaan kotona, mutta miksi minun pitäisi pyytää sitä erikseen kuin joltain pikku apulaiselta? Ei kukaan minuakaan pyydä tekemään iltapalaa tai mitään muutakaan ruokaa lapsille, mutta niin vain osaan pyytämättä tehdä. Lapsilla kun tulee yleensä useamman kerran päivässä nälkä.

Ap

Et pyydä, vaan käsket tekemään, tai häivyt itse ja odotat, että mies kantaa vastuunsa. Viet sen aamuvirkun lapsen viikonloppuaamuisin herättämään isin ja sanot, että hittoako itse valvoit. Ei se voi olla niin, että vaan toisella on omaa aikaa ja toisella ei ollenkaan. Jos itse joutuisin kaiken hoitamaan, niin silloin voi sen tikun silmästä ulkoistaa muualle nauttimaan "omasta ajastaan", että nauttikoot sitten elämästä kokonaan ilman lapsia ja puolisoa, kun ei kiinnostanut heidän kanssa aikaa yhtään viettää.

Itse olen samankaltaisessa tilanteessa, että hoidan melkein kaiken ja mies valittaa, jos joutuu jotain tekemään. Aina saa olla pyytämässä, että anna sille lapselle herran jumala ruokaa, kun on nälkäinen. Normaalisti antaakin, mutta eilen alkoi ämpyillä, että mistä minä oikein keksin, että on nälkäinen, että vain kuvittelen, etten tiedä yhtään sen enempää, mitä lapsi haluaa kuin mieskään. Paitsi että toisin kuin mies, näen lapsen elekielestä, mitä haluaa. Ei siihen tarvita mitään kuudetta aistia, että tajuaa lapsella olevan nälkä, kun työntää sormia suuhun.

Ja kyllä, jättäisin jos ei olisi toinen tulossa, jonka mies tietenkin halusi itse. Odotan ainakin siihen saakka, että se toinen on sen ikäinen, että pärjäisin molempien kanssa ja jos ei siihen mennessä mies ole alkanut kunnolla osallistua perhe-elämään, saa jatkossa toimia vain rahapussina.

Miksi odottaa, onko miehestä siis sittenkin jotain turvaa? Etkö pärjääkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain puolet miehistä haluaa perustaa perheen, mutta naisista suurin osa haluaa. Jos AP ei tottele miestään ja suostu kolmanteen lapseen, löytyy kyllä joku nainen joka suostuu

Tää on kyllä niin totta, täällä maskuliiniset akat avautuu että pitäis enemmän saada ja yrittää käskeä ukkojaan. YH aika on maskuliinalla edessä ja miehellä nuorempi vaimo paksuna pian

Mikä yh? Jos lapset ovat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona, niin mies nuorikkoineen pääsee uusioperhe-elämään heti kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naisten kitinää. Haluaisinpa nähdä, kun ap vaihtaa esimerkiksi autoon renkaat tai tekee jotain muuta, minkä mies on hoitanut tähän asti. Mies varmaan mielellään ruokkisi lapset sen sijaan. Helpompaahan se on.

Tyypillistä miesten kitinää vedota JOKA IKINEN kerta niihin saatanan renkaisiin :D :D :D

Jos nainen ei osaa itse vaihtaa renkaita, niin hän ostaa sen palvelun muualta. Renkaiden vaihtopisteitä on vaikka kuinka paljon ainakin pk-seudulla. Sitä paitsi renkaat vaihdetaan kahdesti vuodessa!! Aamu-, väli-, iltapalat jne. tehdään joka päivä. 

Jos mies ei tee muuten kuin huomauttelemalla, niin ehkä teillä pitää olla lukujärjestys, jossa näkyy selkeästi minä päivänä kukakin tekee ja mitä eli jaatte ns. vastuuvuorot eri asioihin.

Itse en vaihda renkaita, mutta olen kyllä pessyt niitä vaihdon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Siis minkä ikäisiä ne AP:n lapset on jos niitä pitää herätä erikseen viihdyttämään aamulla??

Meillä 4v herää myös seitsemältä, mutta ottaa jääkapista itse jogurtin tai illalla valmiiksi tehdyn leivän, avaa tv:n ja katsoo piirrettyjä. Tai leikkii hiljaa omassa huoneessaan.

Itse heräillään yleensä 9-10 aikaan. 

Milloin vanhempien rooliin on kuulunut olla joku lapsen personal hovinarri joka herää varta vasten VIIHDYTTÄMÄÄN lasta?

Ei kaikki lapset ole noin omatoimisia ja yksin viihtyviä.. Eikä kaikki välttämättä halua että lapsi murustaa leipää tai jugurttia sohvalle. Meillä katselevat kyllä keskenään telkkua, mutta käyvät välillä herättämässä että joko äiti nousisit, joten ei siinä paljon enää nukutuksi saa (isää eivät edes yritä kun ei se herää, tai jos herää niin nukahtaa heti uudelleen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Ymmärrän fiiliksesi. Samanlaisia miehiä näkee kaveripiirissä useampiakin. Sitten ihmetellään jälkikäteen, että yksinkö muka halusin perheen. Vähän sama tilanne itsellä. Kolmas mahassa ja tuntuu että pitäisi kokoajan pystyä vaan parempaan ja enemmän. Viimeksi mies nyt kertoi ajatuksistaan, että kun vien aamulla lapset päiväkotiin, niin häntä on harmittanut, kun ollaan siellä vasta 08.05, eikä 08.00. Muksut on siis ehtinyt syömään aamupalalle ihan hyvin. Tukiverkkoja ei ole ja uuvuttaa.

No meillä mies narisee minulle, kun on töistä joka aamu 15 minuuttia myöhässä ja joutuu olemaan pidempään töissä, kun vie lapsen päiväkotiin. Hänellä ei sitten ole käynyt mielessä, että jos lähtisi hieman aiemmin sinne päiväkotiin viemään lasta, niin saattaisi olla ajoissa töissä..Välillä en voi käsittää tuota yksinkertaisuutta.

Ap

No sanotko sä sille että lähde sitten varttia aikaisemmin että ehdit viemään OMAT LAPSESI ennen töitä hoitoon? Vai hymisteletkö vaan vieressä?

Miksi ap:n pitäisi siitä sanoa? Luulisi, että jos mies on ihan täysjärkinen, hän tajuaisi itse lähteä aikaisemmin, jos haluaa olla töissä aikaisemmin. Mitä ihmettä?

Pointti oli varmaan siinä, että miks kuuntelee jatkuvaa narinaa toiselta.

Itsehän olisin sillä lailla v*ttumainen, että kuittailisin joka kerta tyyliin "no kannattais varmaan lähteä/herätä vähän aiemmin". En tosin olisi jaksanut katsoa tuommoista narisijaa noinkaan kauaa...

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naisten kitinää. Haluaisinpa nähdä, kun ap vaihtaa esimerkiksi autoon renkaat tai tekee jotain muuta, minkä mies on hoitanut tähän asti. Mies varmaan mielellään ruokkisi lapset sen sijaan. Helpompaahan se on.

Mitähän vittua taas. Meillä kumpikin hoitaa omat autonsa täysin itse ja rempat palkattu mies, jonka maksamiseen kumpikin osallistuu. Mies ei tee yhtään enempää eikä vähempää kodin ulkotöitä kuin minäkään. Sisäpuoliset työt ja lastenhoito vain tahto jäädä hällä väliin…

Joten todellakin vaadin miestäni osallistumaan myös niihinkin tasapuolisesti ja jos ei halua, voi lähteä läppäsemään (käytänössä myydään kämppä molempien alta), sillä minä en ole mieslasten palvelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain puolet miehistä haluaa perustaa perheen, mutta naisista suurin osa haluaa. Jos AP ei tottele miestään ja suostu kolmanteen lapseen, löytyy kyllä joku nainen joka suostuu

Tää on kyllä niin totta, täällä maskuliiniset akat avautuu että pitäis enemmän saada ja yrittää käskeä ukkojaan. YH aika on maskuliinalla edessä ja miehellä nuorempi vaimo paksuna pian

Sääliksi käy nuorempaa piikaa… siis vaimoa.

Näitä Miehiä on todella paljon jotka elää vain omaa elämäänsä ja nainen hoitaa yksin kodin ja lapset, miehestä tulee äreä ja kiukkuinen jos ei saa toteuttaa itseään eli olla vaan rauhassa, kuitenkin vaimo ja lapset hankittu rekvisiitaksi,koska se nyt vaan kuuluu olla niin ja koska muutkin.