Meillä on töissä ihminen, joka ei tee töitä. Puhuu kokoajan ja kiertelee ympäriinsä.

Pidät asiasta päiväkirjaa?

Psykoosi. Soita apua niin pääsee hoitoon.

Meillä on pari jotka ovat alikoulutettuja tehtäviinsä ja sen huomaa. Eivät vaan suoriudu töistään ja paska kaatuu pätevien niskaan. Silti näitä pitää väen vängällä palkata kun ovat jotain pomojen suosikkeja. Huippu oli nainen, joka ei selvästi suoriutunut tehtävistään aiemminkaan. Sitten pamahti paksuksi ja jo alkoi ulina ettei mitään pysty tekemään työturvallisuussyistä. Muilla raskaana olevilla ei ole ollut töissä vastaavia riskejä, hän oli jotenkin erityisen altis näille kuvitelluille vaaroille. Ja siis on ihan fakta ettei meidän työssä näitä laissa määriteltyjä riskejä ole. En tiedä tajuavatko pomot, mutta kollegat tietävät että tyhmyys on se todellinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, näistä on kokemuksia. Ei näihin oikein auta muu kuin suora puhe.

Kerran, kun näin jälleen kerran tällaisen ihmisen lorvivan, juttelevan ja häiritsevän muita, niin totesin vaan ykskantaan, että ""Matti" hei, yritä nyt ees vähän tehä töitäkin, et sä vielä oo eläkkeellä". Kyllä hän veti herneet nenukkiin, mutta muutaman kuittailun jälkeen alkoi vähentää käytävillä ja toisten työpisteillä roikkumista.

Meillä ei auttanut. ”Minä en uusia ohjelmia enää opettele, eläkkeelle on enää viisi vuotta”! Työpäivän kulku:; aamukahvi (tunti), tunti roikkumista netissä, ruokatunti (1,5 tuntia), pienet nokkaunet työhuoneessa, iltapäivän kahvitunti (tunti), lopuksi paskanjauhamista pitkin käytäviä ja huoneita. Tässä oli virkaloinen, joka luojan kiitos, jäi eläkkeelle.

J. Käteisen isä oli juuri tuollainen. Pisti hyvissä ajoin hanat kiinni ennen eläkettä

Tehokkaasti työskentelevä, eläkeikää lähestyvä voi myös marmattaa jatkuvasti. Silloin kuunteleminen vaatii jaksamista mutta työt edistyvät.

Olen huomannut saman kuin Ap pomon kohdalla. Pomo tai kollegat tosiaan voivat jostain syystä pitää äänessä olevasta. Myös etätyöaikana Teamsissa viesteilystä tms. Onkin ongelma, jos töiden teon sijaan seurataan, onko joku ollut lähiaikoina viesteilyssä aktiivinen.

Täällä oli vuosi tai pari sitten ketju, jossa esinaiseksi esittäytyvä kertoi puhuvansa ja kiertelevänsä työpisteeltä toiselle työpäivien aikana. Työt joutui sitten tekemään iltaisin. Välttämättä pomokaan ei siis voi tehdä mitä tahansa, vaan työt on jossain vaiheessa tehtävä.

Noo, ei tässä nyt vielä näin aamun alkajaisiksi jaksa rueta puurtamaan... noo ei tässä enää ennen kahvitaukoa... noo, ei tässä nyt heti kahvitauon jälkeen... no, ei tässä nyt kun lounastauko lähenee, no en rupea enää tekemään kun eläkkeelle on enää vajaat 50 vuotta jäljellä...

Meilläkin oli. Se sai kenkää.

Juuri tuollaisten ap:n mainitsemien tyyppien takia on loistavaa tehdä etätyötä.

Meillä on yksi joka istuu känny kourassa ja yrittää teettää kaiken muilla. Hommat on jaettu vuorottain+kaikki äkilliset jotka kuuluvat kaikille. Pomo ei tajua kun sanoo että yksi ei tee eikä muut jaksa . Sillä on nyt kolmas työpari lähdössä kun ei kestä hermot sitä lusmuilua kellään. Ja kun kyse asiakastyöstä, ei käy päinsä että joku ei tee hommiaan.

Entisessä työpaikassa semmoinen pääsi ja oli pomon suosiossa. Ei se mitään osannut ja pomo järjesteli sille vaan helppoja hommia.

Mukava kaverina semmoinen, kulkea firman piikkiin juomassa ja puhumassa kivoja iltaisin.

Mutta ei se mitään osannut eikä itsenäiseen työhön pystynyt

Se etu näissä duunariammateissa on, että tuollainen lusmuilu on paljon vaikeampaa.

Tosin eräs hoitaja onnistui tekemään sitä kunnen jaoimme työt niin, että kaikille oli omat hommansa ja tekemättä jättämisestä jäi kiinni.

Sitten hän rupesi sairaslomille. Ei noista lusmuista ole töihin. Vaihdoin sitten itse työpaikkaa, kun se on nyt helppoa kun on pulaa tekijöistä.

Myp kirjoitti:

Meillä vanhainkodilla tämä asia ratkaistiin niin, että arvomme vuoron alussa jokaiselle hoitajalle laput, joihin on merkitty tasapuolisesti hoidettavat asukkaat. Lisäksi listoihin on merkitty pyykki-,keittiö-ja lääkkeenjakovuorot. Joten kukaan ei pääse laistamaan yhtikäs mistään, kun on mustaa valkosella. Eräskin oleva kertoo aina tuntemattomammille vakkareille, kuinka hän on ollut täällä vasta niin vähän aikaa,että saisiko sen kevyimmän listan..ei onnistu jollei arpa suosi. Hoitsu keikkaillut kuitenkin jo yli vuoden meillä😅

Mites muilla aloilla?

No jopas. Minä kyllästyin hoitoalaan, kun oli tarkkaa kuin armeijassa. Kenellä kotona on sellainen kuri kuin vanhuksilla? Mieluummin annan vanhukselle aikaa, keskustelen ja vaikka pidän kädestä kuin juoksen listojen kanssa. Muistanpa työuraltani erään tilanteen, kun muistisairas asukas itki ja minä lohduttelin häntä. Työkaveri tuli kysymään pistävällä äänensävyllä, että joko olet aamulistan hoitanut. Minulla oli sinä aamuna vain yksin hoidettavia. Sanoin, että ei kiinnosta listasi. Hän uhkasi kertoa päällikölle. Ja kertoikin. Seuraavassa kokouksessa päällikkö kävi yksityiskohtaisesti läpi, että myös lohduttaminen on osa työtä ja että minuutilleen ei muistisairaiden kanssa juosta.

Se ihmetytti myös, kun oli tietyt asiakkaat, jotka pitivät juuri minusta, niin työkavereista osa oli sitä mieltä, ettei saa valita. Ymmärrän toki, etten voi hoitaa kuutta asukasta aamuvuorossa, jos muille jää 4 ja 5, mutta silti: mitään arvontoja en todella kannata. Jos joku asiakas kokee, että minun kanssani on helppo olla, niin eikö hän saa toivoa mitään? Olen itse omaa vanhuuttani varten tehnyt hoitotoiveita, joissa pyydän, että saan nukkua yhdeksään asti, jos minua nukuttaa niin pitkään ja että minua hoitaa suomen kieltä hyvin osaava ihminen ja että minut viedään kesällä ulos joka päivä.

En enää toimi alalla, koska en pitänyt tyylistä.

Introvertit tekevät työt sillä sillä aikaa kun ekstrovertit rupattelevat keskenään.

Kuulostaa unelmaduunilta. Voisi vaan haahuilla ympäriinsä ja jutella kavereille.

Juu, tupakille ja sittenntakaisin valittamaan. Ei tee työtä. On selkä kipeä, ei voi nostaa, muut nostaa. Tekee huonoa, ei voi vaihtaa potilaiden vaippoja, muut vaihtaa. Suu käy.

Onko se vaativan alan asiantuntija?

Etätyö on ihanaa kun ei tarvitse olla samassa toimistossa kuin nämä tyypit. Meillä löytyy nimittäin myös yksi, joka viettää päivät kierrellen ja jos joskus tekeekin varsinaisia työtehtäviä, hakee jonkun harjoittelijan siihen viereen jolle muka näyttää miten asia tehdään, eli laittaa sen harjoittelijan tekemään työn puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, näistä on kokemuksia. Ei näihin oikein auta muu kuin suora puhe.

Kerran, kun näin jälleen kerran tällaisen ihmisen lorvivan, juttelevan ja häiritsevän muita, niin totesin vaan ykskantaan, että ""Matti" hei, yritä nyt ees vähän tehä töitäkin, et sä vielä oo eläkkeellä". Kyllä hän veti herneet nenukkiin, mutta muutaman kuittailun jälkeen alkoi vähentää käytävillä ja toisten työpisteillä roikkumista.

Meillä ei auttanut. ”Minä en uusia ohjelmia enää opettele, eläkkeelle on enää viisi vuotta”! Työpäivän kulku:; aamukahvi (tunti), tunti roikkumista netissä, ruokatunti (1,5 tuntia), pienet nokkaunet työhuoneessa, iltapäivän kahvitunti (tunti), lopuksi paskanjauhamista pitkin käytäviä ja huoneita. Tässä oli virkaloinen, joka luojan kiitos, jäi eläkkeelle.

Juuri näitä! Meillä on 3 kpl tuollaisia eläkeikää lähestyviä mammoja (eläkkeeseen vielä useampi vuosi kuitenkin). Ei enää muka VIITSITÄ opetella uutta ja sanotaan se ihan pomollekin päin naamaa "emmääääää ainakaan". Ja pomo vaan myhäilee vaiti. Sitten kaikki uuden opettelu ja vastuunkanto siirtyy niille muille. Myös tauot ovat noita tunnin mittaisia juorukerhoja.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuollaisten ap:n mainitsemien tyyppien takia on loistavaa tehdä etätyötä.

Meillä nämä lusmut olivat myös niitä, jotka sanoivat, etteivät halua etätöihin ja saivat jäädä toimistolle. Ehkä tiesivät, että siellä kotona ollessa se heidän tehottomuus vasta näkyisi ja siihen puututtaisiin rankemmin.