Mieheni väittää mun seonneen, apua!

Ollaan eroomassa ja mulla on ollu asian puitteissa stressiä tavallista enemmän, oon tosin muuteskin stressiherkkä, mutta nyt välillä päässä kilahtaa enempi ja saatan itkee ja nauraa sekasin. Oon kans alkanu ajatteleen kaikkia uskontoon liittyviä jutskuja, vaikka aiemmin oon ollu ateisti. Nyt jotenkin tuntuu, että tartteisin lohtua jostakin yliluonollisesta, jotta jaksaisin paremmin. Oon jutellu näitä mietintöjä miehellekin ja se ateistina on sitä mieltä, että mun henkinen tasapaino on pahasti järkkyny. Yhtenä lauantai iltana se näki, kun itkin ääneen hysteerisenä ja se alko vaatia, että mun pitäis hakea ittelleni psykiatrista apua. Nyt se on alkanu puhua tutuille ja sukulaisille, että mä olen sekoomassa. Anoppi on pistäny vielä vettä myllyyyn ja oli ehdottanut, ettei meidän poikulin huoltajuutta saisi antaa mulle. Ite koen, että tämä on ainoostaan stressiä ja lievää masennusta johtuen tästä epävarmasta tilanteesta. Juttelin tästä työkavereillekin ja ne sano, että ihan normaalilta mä ainakin töissä vaikutan. Mitä tässä nyt vois tehdä? Pelottaa, että mies leimaa mut hulluksi ja mä menetän erossa lapsen huoltajuuden. Mies on karismaattinen ja saa ihmiset helposti uskoon itteensä. Ahdistaa tosi paljon ja tää vaan pahentaa mun stressiä...