Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on kiintymyssuhteen trauma, joka vaikuttaa omaan vanhemmuuteeni
17.11.2021 |
Oma äitini on syypää tähän. Ja siis ymmärrän, ettei hän ole voinut ehkä valita ilkeää ja häijyä käyttäytymistään omaa lastaan kohtaan, mutta miten ei edes tunnista olleensa ilkeä ja häijy ja kanna siitä vastuuta?
Äitini on aina väittänyt, että MÄ keksin kaikki hänen itselleni aiheuttamat satuttamiset ja pahoinvoinnit. Kuka hullu lapsi nyt sellaisia keksisi? Minulla on ollut ymmärtävä isä ja hänen äitinsä, enkä ole koskaan sanonut heidän aiheuttaneen minulle pahoinvointia, surua tai satuttamista.
En ymmärrä sitä, että terapeutit ja muut vastaavat eivät ymmärrä, että jos asiakas kertoo, miten äiti ei suostu myöntämään syyllisyyttään, eli että hän on satuttanut minua ja minulla on siksi paha olo, eikä tämä terapiakaan auta mitään, ellei äitini syyllisyyttä käsitellä tässä, niin he eivät sano, että äidissäsi on jotain vialla!
Terapeuttien syy, etten ole saanut apua, he eivät ole osanneet auttaa.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli/on epävakaa/narsisti äiti. Terapeutit onneksi KAIKKI ottivat erittäin vakavasti sen kun kerroin, että minulla on vaikea äitisuhde ja kiintymyssuhteessa ongelmia. Auttoi tosi paljon, kun jokainen terapeutti uskoi ja ymmärsi ja piti tätä todella vakavana asiana. Etsi uusi terapeutti joka ymmärtää AP. Ja tsemppiä.
Moniko terapeutti on sanonut sinulle, että on mahdollista saada äitisi toimimaan normaalin ihmisen tapaan ja korjaamaan sinulle tekemänsä vahingon? Mitä ohjeita sinulle on annettu ja mihin hoito on keskittynyt?
Ei yksikään. Kaikki keskittyivät auttamaan minua. Äitini toiminta jätettiin omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna äitisi olla väärässä. Voit vain todeta keskustelun lopetukseksi, että olemme erimieltä asioista ja sinulla on oikeus mielipiteeseesi aivan kuten minullakin. Teemme molemmat omat itsenäiset päätökset asioista.
Miten? Hän sanoo, että asia on fakta. Se miten hän sen näkee.
Et taida tajuta, että kun suu maailmankuvaltaan tuollaisen henkilön kanssa, missä sulle muodostuu se erillinen maailmankuva?
ApSe maailmankuva pitää rakentaa uudestaan. Paras olisi olla mahdollisimman vähän äitisi "vallan" läheisyydessä. Hänellä näyttää olevan suhun ihan valtava henkinen kontrolli, jota vastaan yrität taistella, mutta silti et pääse siitä eroon itsenäiseen ajatteluun.
Annat hänen vaan uskoa omiin hulluihin faktoihinsa ja mielessäsi ajattelet, että minä en ole tuota mieltä. Turhaa lähteä taistelemaan vastaan ja yrittää muuttaa äitisi uskomuksia. Pärjäät hyvin ilman niitäkin, luultavasti paljon paremmin.
Jos sanot äidillesi että olet erimieltä jostain niin vaatiko hän sinulta mielipiteen muuttamista ? Vai kunnioittaako hän niitä ?
Kyllä mä olen sanonut hänelle, miten olen eri mieltä, mutta siitähän hän vain saa usein oivan lyömäaseen. Ja siis nykyisin sillä lyöminen ei enää horjuta minua, mutta siis se maailmankuva ja lapsuudesta opittu malli ihmissuhteista on häneltä peräisin.
Hän koittaa nykyisinkin saada minua muuttamaan kantaani, hän suuttuu, että en vain nyökyttele ja myhäile, mutta olen kehittynyt aikuisiällä niin osaavaksi ja loogiseksi taistelijaksi keskusteluissa, että pystyn yleensä ampumaan alas minkä kommentin tahansa. Ainoastaan silloin on vaikeaa, jos hän vaan paasaa ja huutaa suunnilleen jo täyttä päätä kuuntelematta sitä alas ampumista.
En voi ymmärtää, miten ilmeisesti olematon itsetunto voi ihmisellä olla, kun kukaan ei koskaan saisi tietää mistään häntä enempää tai omata hänen tietämästään asiasta vastakkaista näkemystä. Myös minun omasta alastani hän ei kalpene lainkaan tietää minulle sellaisia huvittavia maallikkofaktoja, jotka eivät yhtään pidä paikkaansa ja vaikka joskus joku tieto pitäisikin, sekin kerrotaan minulle alastani kuin uutisena mulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on myös hassua se, että äitini on itsekin joskus sanonut, että ”miksi sinä sitten välität siitä, mitä minä sanon”, meinaan jos siitä ei olisi tarvinnut välittää, miksi hän sitten huusi ja haukkui, jos ilmoitin, että en kuuntele, mitä hän puhuu tai että olen eri mieltä tai että hän on väärässä?
Se huuto ja haukkuminen oli nimenomaan sitä traumatisoimista.
Kun joku täällä ihmetteli, että miksi en vain viittaisi kintaalla? Mä kyllä YRITIN, mutta se trauma on nimenomaan se, että hän ei ollut sittn ihan että ok.
ApKaiva netistä se Narsisti vs minä -kanava. Sun ihan OMALLA VASTUULLA on irrottautua äidistäsi. Ajatukset, toiveet, kaikki. Mikään tulevaisuudessasi ei riipu äidistäsi. Kaikki mitä teet tänään ja kaikki mitä teet huomenna, on omaa valintaasi. Sinun pitää luovuttaa ja surra se suru, että sinulla ei ole sellaista äitiä, jonka olisit halunnut ja jota olisit tarvinnut, eikä sellaista tule koskaan olemaankaan. ANNA PERIKSI JO!
Kyllähän se riippuu. Jos hän on sanonut surkeaa, vääristelevää, ilkeää mielipidettään faktaksi, jo se määrittelee minun huomistani.
ApEi määrittele. Ja tämä on se juttu, mitä et ole vielä oppinut. Sinä olet rajaton. Ja mahdollisesti syy siihen on oman äitisi rajattomuus, mutta sinun pitää nyt oppia piirtämään ympärillesi kehä, jossa on omat rajasi ja sinun äitisi "fakta" tai mielipide kimmahtaa siitä kehästä takaisin eikä määritä elämääsi.
Mun rajat olivat aina vääriä. Muita satuttavia jne. Nämä siis äitini sanoja. Havaitsetko, taas? Tämä oli fakta, ei mikään mielipide. Mulla on nolla kokemusta, että se ei satuta muita, jos mulla ois rajat? Äitini ei ole mitään muuta tehnytkään, kuin parjannut, että se on niin kamalaa, ettei kukaan halua olla mun ystäväni sitten!
ApAnna sattua. Ne on sun rajat. Jos joku kertoo, että häntä satuttaa sun rajat, anna sattua.
Jos se on mun itselleni ajattelema ystävä?
ApSitten kannattaa etsiä toinen ystäväehdokas. Aina ei vaan natsaa.
Ei vaan sehän vain todisti sen, että en voi pitää mitään rajoja tekemättä väärin muille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on myös hassua se, että äitini on itsekin joskus sanonut, että ”miksi sinä sitten välität siitä, mitä minä sanon”, meinaan jos siitä ei olisi tarvinnut välittää, miksi hän sitten huusi ja haukkui, jos ilmoitin, että en kuuntele, mitä hän puhuu tai että olen eri mieltä tai että hän on väärässä?
Se huuto ja haukkuminen oli nimenomaan sitä traumatisoimista.
Kun joku täällä ihmetteli, että miksi en vain viittaisi kintaalla? Mä kyllä YRITIN, mutta se trauma on nimenomaan se, että hän ei ollut sittn ihan että ok.
ApKaiva netistä se Narsisti vs minä -kanava. Sun ihan OMALLA VASTUULLA on irrottautua äidistäsi. Ajatukset, toiveet, kaikki. Mikään tulevaisuudessasi ei riipu äidistäsi. Kaikki mitä teet tänään ja kaikki mitä teet huomenna, on omaa valintaasi. Sinun pitää luovuttaa ja surra se suru, että sinulla ei ole sellaista äitiä, jonka olisit halunnut ja jota olisit tarvinnut, eikä sellaista tule koskaan olemaankaan. ANNA PERIKSI JO!
Kyllähän se riippuu. Jos hän on sanonut surkeaa, vääristelevää, ilkeää mielipidettään faktaksi, jo se määrittelee minun huomistani.
ApEi määrittele. Ja tämä on se juttu, mitä et ole vielä oppinut. Sinä olet rajaton. Ja mahdollisesti syy siihen on oman äitisi rajattomuus, mutta sinun pitää nyt oppia piirtämään ympärillesi kehä, jossa on omat rajasi ja sinun äitisi "fakta" tai mielipide kimmahtaa siitä kehästä takaisin eikä määritä elämääsi.
Mun rajat olivat aina vääriä. Muita satuttavia jne. Nämä siis äitini sanoja. Havaitsetko, taas? Tämä oli fakta, ei mikään mielipide. Mulla on nolla kokemusta, että se ei satuta muita, jos mulla ois rajat? Äitini ei ole mitään muuta tehnytkään, kuin parjannut, että se on niin kamalaa, ettei kukaan halua olla mun ystäväni sitten!
ApAnna sattua. Ne on sun rajat. Jos joku kertoo, että häntä satuttaa sun rajat, anna sattua.
Jos se on mun itselleni ajattelema ystävä?
ApSitten kannattaa etsiä toinen ystäväehdokas. Aina ei vaan natsaa.
Ei vaan sehän vain todisti sen, että en voi pitää mitään rajoja tekemättä väärin muille.
Ap
…vai mitä, kivikissa- ja äitihulluhuutajat?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on myös hassua se, että äitini on itsekin joskus sanonut, että ”miksi sinä sitten välität siitä, mitä minä sanon”, meinaan jos siitä ei olisi tarvinnut välittää, miksi hän sitten huusi ja haukkui, jos ilmoitin, että en kuuntele, mitä hän puhuu tai että olen eri mieltä tai että hän on väärässä?
Se huuto ja haukkuminen oli nimenomaan sitä traumatisoimista.
Kun joku täällä ihmetteli, että miksi en vain viittaisi kintaalla? Mä kyllä YRITIN, mutta se trauma on nimenomaan se, että hän ei ollut sittn ihan että ok.
ApKaiva netistä se Narsisti vs minä -kanava. Sun ihan OMALLA VASTUULLA on irrottautua äidistäsi. Ajatukset, toiveet, kaikki. Mikään tulevaisuudessasi ei riipu äidistäsi. Kaikki mitä teet tänään ja kaikki mitä teet huomenna, on omaa valintaasi. Sinun pitää luovuttaa ja surra se suru, että sinulla ei ole sellaista äitiä, jonka olisit halunnut ja jota olisit tarvinnut, eikä sellaista tule koskaan olemaankaan. ANNA PERIKSI JO!
Kyllähän se riippuu. Jos hän on sanonut surkeaa, vääristelevää, ilkeää mielipidettään faktaksi, jo se määrittelee minun huomistani.
ApEi määrittele. Ja tämä on se juttu, mitä et ole vielä oppinut. Sinä olet rajaton. Ja mahdollisesti syy siihen on oman äitisi rajattomuus, mutta sinun pitää nyt oppia piirtämään ympärillesi kehä, jossa on omat rajasi ja sinun äitisi "fakta" tai mielipide kimmahtaa siitä kehästä takaisin eikä määritä elämääsi.
Mun rajat olivat aina vääriä. Muita satuttavia jne. Nämä siis äitini sanoja. Havaitsetko, taas? Tämä oli fakta, ei mikään mielipide. Mulla on nolla kokemusta, että se ei satuta muita, jos mulla ois rajat? Äitini ei ole mitään muuta tehnytkään, kuin parjannut, että se on niin kamalaa, ettei kukaan halua olla mun ystäväni sitten!
ApAnna sattua. Ne on sun rajat. Jos joku kertoo, että häntä satuttaa sun rajat, anna sattua.
Jos se on mun itselleni ajattelema ystävä?
ApSitten kannattaa etsiä toinen ystäväehdokas. Aina ei vaan natsaa.
Ei vaan sehän vain todisti sen, että en voi pitää mitään rajoja tekemättä väärin muille.
Ap
Aina ei vaan natsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli/on epävakaa/narsisti äiti. Terapeutit onneksi KAIKKI ottivat erittäin vakavasti sen kun kerroin, että minulla on vaikea äitisuhde ja kiintymyssuhteessa ongelmia. Auttoi tosi paljon, kun jokainen terapeutti uskoi ja ymmärsi ja piti tätä todella vakavana asiana. Etsi uusi terapeutti joka ymmärtää AP. Ja tsemppiä.
Moniko terapeutti on sanonut sinulle, että on mahdollista saada äitisi toimimaan normaalin ihmisen tapaan ja korjaamaan sinulle tekemänsä vahingon? Mitä ohjeita sinulle on annettu ja mihin hoito on keskittynyt?
Ei yksikään. Kaikki keskittyivät auttamaan minua. Äitini toiminta jätettiin omaan arvoonsa.
Tässäpä tämä oleellinen. ÄITI JÄTETÄÄN OMAAN ARVOONSA.
Mun äiti oli samanlainen. On raivostuttavaa tajuta että se ei välitä. Mutta akka yritti vaan selvitä niillä eväillä mitä sillä oli, eikä ymmärrystä tullut vanhanakaan.
Eli se ei valitse olla sellainen kuin se on. Se ei ole niitä joka ymmärtäis. Sillä puuttuu aivoista se osa, mikä ymmärtäis.
Kannattaa hakea keskusteluapua muualta, mutta kyseiseltä älyvajaalta sitä ymmärrystä ei voi saada. Tyhjästä ei voi ammentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna äitisi olla väärässä. Voit vain todeta keskustelun lopetukseksi, että olemme erimieltä asioista ja sinulla on oikeus mielipiteeseesi aivan kuten minullakin. Teemme molemmat omat itsenäiset päätökset asioista.
Miten? Hän sanoo, että asia on fakta. Se miten hän sen näkee.
Et taida tajuta, että kun suu maailmankuvaltaan tuollaisen henkilön kanssa, missä sulle muodostuu se erillinen maailmankuva?
ApSe maailmankuva pitää rakentaa uudestaan. Paras olisi olla mahdollisimman vähän äitisi "vallan" läheisyydessä. Hänellä näyttää olevan suhun ihan valtava henkinen kontrolli, jota vastaan yrität taistella, mutta silti et pääse siitä eroon itsenäiseen ajatteluun.
Annat hänen vaan uskoa omiin hulluihin faktoihinsa ja mielessäsi ajattelet, että minä en ole tuota mieltä. Turhaa lähteä taistelemaan vastaan ja yrittää muuttaa äitisi uskomuksia. Pärjäät hyvin ilman niitäkin, luultavasti paljon paremmin.
Jos sanot äidillesi että olet erimieltä jostain niin vaatiko hän sinulta mielipiteen muuttamista ? Vai kunnioittaako hän niitä ?Kyllä mä olen sanonut hänelle, miten olen eri mieltä, mutta siitähän hän vain saa usein oivan lyömäaseen. Ja siis nykyisin sillä lyöminen ei enää horjuta minua, mutta siis se maailmankuva ja lapsuudesta opittu malli ihmissuhteista on häneltä peräisin.
Hän koittaa nykyisinkin saada minua muuttamaan kantaani, hän suuttuu, että en vain nyökyttele ja myhäile, mutta olen kehittynyt aikuisiällä niin osaavaksi ja loogiseksi taistelijaksi keskusteluissa, että pystyn yleensä ampumaan alas minkä kommentin tahansa. Ainoastaan silloin on vaikeaa, jos hän vaan paasaa ja huutaa suunnilleen jo täyttä päätä kuuntelematta sitä alas ampumista.
En voi ymmärtää, miten ilmeisesti olematon itsetunto voi ihmisellä olla, kun kukaan ei koskaan saisi tietää mistään häntä enempää tai omata hänen tietämästään asiasta vastakkaista näkemystä. Myös minun omasta alastani hän ei kalpene lainkaan tietää minulle sellaisia huvittavia maallikkofaktoja, jotka eivät yhtään pidä paikkaansa ja vaikka joskus joku tieto pitäisikin, sekin kerrotaan minulle alastani kuin uutisena mulle.
Ap
Myös se on satuttavaa, jos hän ilmeisesti peitteleekin omaa syyllisyyttään jollain kommentilla, en koskaan näe sellaisia, koska itselläni ei ole koskaan tarvetta peitellä syyllisyyttäni, vaan toivoisin aina saavani anteeksi ja jatkaa. Kun siis hän alkoi esim. isäni, josta hän erosi 1975, kuoltua 2019 syyttää minua siitä, miten isäni sai kärsiä koska minä sitä ja tätä, vaikka se ei pitänyt mitenkään paikkaansa, jos jostain ihmisestä isäni on saanut kärsiä, se oli hän. Mutta koska en ajatellut, että hänen pitää suoltaa oma syyllisyytensä isäni suhteen johonkin, niiden syytösten kuuntelu ja vakuuttelu, etten ole satuttanut isääni ja yritys sanoa, ettet saa sanoa tuollaista satuttavaa minusta, oli hirveän tuntuista.
Sisimmässäni käsitin,,että nyt on oikeasti aiheeton syytös, mutta mitä se auttaa, kun et tiedä, miksi se tulee tai niin tehdään sinulle? Vihataanko sinua?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on myös hassua se, että äitini on itsekin joskus sanonut, että ”miksi sinä sitten välität siitä, mitä minä sanon”, meinaan jos siitä ei olisi tarvinnut välittää, miksi hän sitten huusi ja haukkui, jos ilmoitin, että en kuuntele, mitä hän puhuu tai että olen eri mieltä tai että hän on väärässä?
Se huuto ja haukkuminen oli nimenomaan sitä traumatisoimista.
Kun joku täällä ihmetteli, että miksi en vain viittaisi kintaalla? Mä kyllä YRITIN, mutta se trauma on nimenomaan se, että hän ei ollut sittn ihan että ok.
ApKaiva netistä se Narsisti vs minä -kanava. Sun ihan OMALLA VASTUULLA on irrottautua äidistäsi. Ajatukset, toiveet, kaikki. Mikään tulevaisuudessasi ei riipu äidistäsi. Kaikki mitä teet tänään ja kaikki mitä teet huomenna, on omaa valintaasi. Sinun pitää luovuttaa ja surra se suru, että sinulla ei ole sellaista äitiä, jonka olisit halunnut ja jota olisit tarvinnut, eikä sellaista tule koskaan olemaankaan. ANNA PERIKSI JO!
Kyllähän se riippuu. Jos hän on sanonut surkeaa, vääristelevää, ilkeää mielipidettään faktaksi, jo se määrittelee minun huomistani.
ApEi määrittele. Ja tämä on se juttu, mitä et ole vielä oppinut. Sinä olet rajaton. Ja mahdollisesti syy siihen on oman äitisi rajattomuus, mutta sinun pitää nyt oppia piirtämään ympärillesi kehä, jossa on omat rajasi ja sinun äitisi "fakta" tai mielipide kimmahtaa siitä kehästä takaisin eikä määritä elämääsi.
Mun rajat olivat aina vääriä. Muita satuttavia jne. Nämä siis äitini sanoja. Havaitsetko, taas? Tämä oli fakta, ei mikään mielipide. Mulla on nolla kokemusta, että se ei satuta muita, jos mulla ois rajat? Äitini ei ole mitään muuta tehnytkään, kuin parjannut, että se on niin kamalaa, ettei kukaan halua olla mun ystäväni sitten!
ApAnna sattua. Ne on sun rajat. Jos joku kertoo, että häntä satuttaa sun rajat, anna sattua.
Jos se on mun itselleni ajattelema ystävä?
ApSitten kannattaa etsiä toinen ystäväehdokas. Aina ei vaan natsaa.
Ei vaan sehän vain todisti sen, että en voi pitää mitään rajoja tekemättä väärin muille.
ApAina ei vaan natsaa.
Ei, vaan se voi olla todiste siitä, että muille rajojen asetus satuttaa heitä. Minua on myös syyllistetty siitä täällä palstalla. Mm. kivikissahaukkuminen ja äitihulluksi on haukuttu, koska olen halunnut asetella rajoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on myös hassua se, että äitini on itsekin joskus sanonut, että ”miksi sinä sitten välität siitä, mitä minä sanon”, meinaan jos siitä ei olisi tarvinnut välittää, miksi hän sitten huusi ja haukkui, jos ilmoitin, että en kuuntele, mitä hän puhuu tai että olen eri mieltä tai että hän on väärässä?
Se huuto ja haukkuminen oli nimenomaan sitä traumatisoimista.
Kun joku täällä ihmetteli, että miksi en vain viittaisi kintaalla? Mä kyllä YRITIN, mutta se trauma on nimenomaan se, että hän ei ollut sittn ihan että ok.
ApKaiva netistä se Narsisti vs minä -kanava. Sun ihan OMALLA VASTUULLA on irrottautua äidistäsi. Ajatukset, toiveet, kaikki. Mikään tulevaisuudessasi ei riipu äidistäsi. Kaikki mitä teet tänään ja kaikki mitä teet huomenna, on omaa valintaasi. Sinun pitää luovuttaa ja surra se suru, että sinulla ei ole sellaista äitiä, jonka olisit halunnut ja jota olisit tarvinnut, eikä sellaista tule koskaan olemaankaan. ANNA PERIKSI JO!
Kyllähän se riippuu. Jos hän on sanonut surkeaa, vääristelevää, ilkeää mielipidettään faktaksi, jo se määrittelee minun huomistani.
ApEi määrittele. Ja tämä on se juttu, mitä et ole vielä oppinut. Sinä olet rajaton. Ja mahdollisesti syy siihen on oman äitisi rajattomuus, mutta sinun pitää nyt oppia piirtämään ympärillesi kehä, jossa on omat rajasi ja sinun äitisi "fakta" tai mielipide kimmahtaa siitä kehästä takaisin eikä määritä elämääsi.
Mun rajat olivat aina vääriä. Muita satuttavia jne. Nämä siis äitini sanoja. Havaitsetko, taas? Tämä oli fakta, ei mikään mielipide. Mulla on nolla kokemusta, että se ei satuta muita, jos mulla ois rajat? Äitini ei ole mitään muuta tehnytkään, kuin parjannut, että se on niin kamalaa, ettei kukaan halua olla mun ystäväni sitten!
ApAnna sattua. Ne on sun rajat. Jos joku kertoo, että häntä satuttaa sun rajat, anna sattua.
Jos se on mun itselleni ajattelema ystävä?
ApSitten kannattaa etsiä toinen ystäväehdokas. Aina ei vaan natsaa.
Ei vaan sehän vain todisti sen, että en voi pitää mitään rajoja tekemättä väärin muille.
ApAina ei vaan natsaa.
Äitini mukaan myös sellainen ihminen, joka sanoisi noin käyttää sitä vain tekosyynä ettei kykene olemaan hyvä ystävä ja ei ihme, ettei sellaisella ole ketään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna äitisi olla väärässä. Voit vain todeta keskustelun lopetukseksi, että olemme erimieltä asioista ja sinulla on oikeus mielipiteeseesi aivan kuten minullakin. Teemme molemmat omat itsenäiset päätökset asioista.
Miten? Hän sanoo, että asia on fakta. Se miten hän sen näkee.
Et taida tajuta, että kun suu maailmankuvaltaan tuollaisen henkilön kanssa, missä sulle muodostuu se erillinen maailmankuva?
ApSe maailmankuva pitää rakentaa uudestaan. Paras olisi olla mahdollisimman vähän äitisi "vallan" läheisyydessä. Hänellä näyttää olevan suhun ihan valtava henkinen kontrolli, jota vastaan yrität taistella, mutta silti et pääse siitä eroon itsenäiseen ajatteluun.
Annat hänen vaan uskoa omiin hulluihin faktoihinsa ja mielessäsi ajattelet, että minä en ole tuota mieltä. Turhaa lähteä taistelemaan vastaan ja yrittää muuttaa äitisi uskomuksia. Pärjäät hyvin ilman niitäkin, luultavasti paljon paremmin.
Jos sanot äidillesi että olet erimieltä jostain niin vaatiko hän sinulta mielipiteen muuttamista ? Vai kunnioittaako hän niitä ?Kyllä mä olen sanonut hänelle, miten olen eri mieltä, mutta siitähän hän vain saa usein oivan lyömäaseen. Ja siis nykyisin sillä lyöminen ei enää horjuta minua, mutta siis se maailmankuva ja lapsuudesta opittu malli ihmissuhteista on häneltä peräisin.
Hän koittaa nykyisinkin saada minua muuttamaan kantaani, hän suuttuu, että en vain nyökyttele ja myhäile, mutta olen kehittynyt aikuisiällä niin osaavaksi ja loogiseksi taistelijaksi keskusteluissa, että pystyn yleensä ampumaan alas minkä kommentin tahansa. Ainoastaan silloin on vaikeaa, jos hän vaan paasaa ja huutaa suunnilleen jo täyttä päätä kuuntelematta sitä alas ampumista.
En voi ymmärtää, miten ilmeisesti olematon itsetunto voi ihmisellä olla, kun kukaan ei koskaan saisi tietää mistään häntä enempää tai omata hänen tietämästään asiasta vastakkaista näkemystä. Myös minun omasta alastani hän ei kalpene lainkaan tietää minulle sellaisia huvittavia maallikkofaktoja, jotka eivät yhtään pidä paikkaansa ja vaikka joskus joku tieto pitäisikin, sekin kerrotaan minulle alastani kuin uutisena mulle.
Ap
Musta tuntuu, että te molemmat kaipaatte samaa asiaa : tulla kuulluksi.
Ehkä äitisi kommenttien alas ampumisen sijaan, voisit kuunnella hänen mielipiteensä, ihan vain uteliaisuudesta ja kysellä paljon kysymyksiä, jotta tulet tietoiseksi mitä hän tarkalleen tarkoittaa milläkin.
Sen jälkeen mietit oletko itse sama mieltä ja ilman provosoitumista tai ilman että itse provosoit äitiäsi, kerrot hänelle mielipiteesi, mikäli koet, että ylipäätään haluat niin tehdä.
Jos äitisi tästä huolimatta käyttäytyy uhkaavasti, voit joko yrittää rauhoitella tilannetta tai lähteä vain pois ja jättää riitelyn sikseen.
Muista, että asioista voi keskustella hyvässä hengessä, vaikka olisitte täysin eri mieltä asioista.
Jos et pysty olemaan provosoitumatta äitisi jutuista, kannattaa niitä vain vältellä kunnes aika tekee tehtävänsä ja olet vahvempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti narsistin aidosti kokemat tunteet ovat viha ja kateus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on myös hassua se, että äitini on itsekin joskus sanonut, että ”miksi sinä sitten välität siitä, mitä minä sanon”, meinaan jos siitä ei olisi tarvinnut välittää, miksi hän sitten huusi ja haukkui, jos ilmoitin, että en kuuntele, mitä hän puhuu tai että olen eri mieltä tai että hän on väärässä?
Se huuto ja haukkuminen oli nimenomaan sitä traumatisoimista.
Kun joku täällä ihmetteli, että miksi en vain viittaisi kintaalla? Mä kyllä YRITIN, mutta se trauma on nimenomaan se, että hän ei ollut sittn ihan että ok.
ApKaiva netistä se Narsisti vs minä -kanava. Sun ihan OMALLA VASTUULLA on irrottautua äidistäsi. Ajatukset, toiveet, kaikki. Mikään tulevaisuudessasi ei riipu äidistäsi. Kaikki mitä teet tänään ja kaikki mitä teet huomenna, on omaa valintaasi. Sinun pitää luovuttaa ja surra se suru, että sinulla ei ole sellaista äitiä, jonka olisit halunnut ja jota olisit tarvinnut, eikä sellaista tule koskaan olemaankaan. ANNA PERIKSI JO!
Kyllähän se riippuu. Jos hän on sanonut surkeaa, vääristelevää, ilkeää mielipidettään faktaksi, jo se määrittelee minun huomistani.
ApEi määrittele. Ja tämä on se juttu, mitä et ole vielä oppinut. Sinä olet rajaton. Ja mahdollisesti syy siihen on oman äitisi rajattomuus, mutta sinun pitää nyt oppia piirtämään ympärillesi kehä, jossa on omat rajasi ja sinun äitisi "fakta" tai mielipide kimmahtaa siitä kehästä takaisin eikä määritä elämääsi.
Mun rajat olivat aina vääriä. Muita satuttavia jne. Nämä siis äitini sanoja. Havaitsetko, taas? Tämä oli fakta, ei mikään mielipide. Mulla on nolla kokemusta, että se ei satuta muita, jos mulla ois rajat? Äitini ei ole mitään muuta tehnytkään, kuin parjannut, että se on niin kamalaa, ettei kukaan halua olla mun ystäväni sitten!
ApAnna sattua. Ne on sun rajat. Jos joku kertoo, että häntä satuttaa sun rajat, anna sattua.
Jos se on mun itselleni ajattelema ystävä?
ApSitten kannattaa etsiä toinen ystäväehdokas. Aina ei vaan natsaa.
Ei vaan sehän vain todisti sen, että en voi pitää mitään rajoja tekemättä väärin muille.
ApAina ei vaan natsaa.
Äitini mukaan myös sellainen ihminen, joka sanoisi noin käyttää sitä vain tekosyynä ettei kykene olemaan hyvä ystävä ja ei ihme, ettei sellaisella ole ketään.
Ap
Äitisi vaikuttaa aika lyhytnäköiseltä ja kykenemättämältä ymmärtää erilaisuutta ihmisten välillä. Onko hänellä itsellä ollenkaan ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olisi mukavaa päästä siitä eroon, minkä äiti sanoi pahuuksissaan olevan fakta. Se aina sorsi minua. Silloin se oli fakta. Jos se YSTÄVÄ ois käyttäytynyt MUA kohtaan niin, asia ois PÄINVASTOIN.
Ap
Tiedän ihmisiä jotka eivät ole tekemisissä jomman kumman vanhempansa kanssa ollenkaan tai ovat muuttaneet eri paikkakunnalle kuin vanhempi, vetääkseen rajoja ja ottaakseen omaa tilaa. (syynä liian kontrolloiva/ narsistinen vanhempi). Tämä on joskus ainoa keino jaksaa omien lasten kanssa tätä hetkeä ja eheytyä pikku hiljaa itse ja suunnata katse tulevaan. Ei koko elämää kannata käyttää vaikean vanhemman kanssa taisteluun. Jos on jo kärsinyt koko lapsuutensa niin miksi kärsisi samasta loppuelämänkin ja vielä altistaa omat lapsensakin sille. Voihan sitä nähdä vaikka vain muutaman kerran vuodessa ja sanoa että soittaa vain hätätapauksissa/ilouutisissa. Sanoa että nyt ei jaksa enempää lapsiperhearjelta..
Kuulostaa siltä että sinulla ei ole nyt voimia käydä tuollaista taistelua äitisi kanssa, voisiko oma rauha ja joku tekeminen auttaa edes hetkellisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on myös hassua se, että äitini on itsekin joskus sanonut, että ”miksi sinä sitten välität siitä, mitä minä sanon”, meinaan jos siitä ei olisi tarvinnut välittää, miksi hän sitten huusi ja haukkui, jos ilmoitin, että en kuuntele, mitä hän puhuu tai että olen eri mieltä tai että hän on väärässä?
Se huuto ja haukkuminen oli nimenomaan sitä traumatisoimista.
Kun joku täällä ihmetteli, että miksi en vain viittaisi kintaalla? Mä kyllä YRITIN, mutta se trauma on nimenomaan se, että hän ei ollut sittn ihan että ok.
ApKaiva netistä se Narsisti vs minä -kanava. Sun ihan OMALLA VASTUULLA on irrottautua äidistäsi. Ajatukset, toiveet, kaikki. Mikään tulevaisuudessasi ei riipu äidistäsi. Kaikki mitä teet tänään ja kaikki mitä teet huomenna, on omaa valintaasi. Sinun pitää luovuttaa ja surra se suru, että sinulla ei ole sellaista äitiä, jonka olisit halunnut ja jota olisit tarvinnut, eikä sellaista tule koskaan olemaankaan. ANNA PERIKSI JO!
Kyllähän se riippuu. Jos hän on sanonut surkeaa, vääristelevää, ilkeää mielipidettään faktaksi, jo se määrittelee minun huomistani.
ApEi määrittele. Ja tämä on se juttu, mitä et ole vielä oppinut. Sinä olet rajaton. Ja mahdollisesti syy siihen on oman äitisi rajattomuus, mutta sinun pitää nyt oppia piirtämään ympärillesi kehä, jossa on omat rajasi ja sinun äitisi "fakta" tai mielipide kimmahtaa siitä kehästä takaisin eikä määritä elämääsi.
Mun rajat olivat aina vääriä. Muita satuttavia jne. Nämä siis äitini sanoja. Havaitsetko, taas? Tämä oli fakta, ei mikään mielipide. Mulla on nolla kokemusta, että se ei satuta muita, jos mulla ois rajat? Äitini ei ole mitään muuta tehnytkään, kuin parjannut, että se on niin kamalaa, ettei kukaan halua olla mun ystäväni sitten!
ApAnna sattua. Ne on sun rajat. Jos joku kertoo, että häntä satuttaa sun rajat, anna sattua.
Jos se on mun itselleni ajattelema ystävä?
ApSitten kannattaa etsiä toinen ystäväehdokas. Aina ei vaan natsaa.
Ei vaan sehän vain todisti sen, että en voi pitää mitään rajoja tekemättä väärin muille.
ApAina ei vaan natsaa.
Äitini mukaan myös sellainen ihminen, joka sanoisi noin käyttää sitä vain tekosyynä ettei kykene olemaan hyvä ystävä ja ei ihme, ettei sellaisella ole ketään.
Ap
Jos äitisi olisi kyennyt tekemään sinut onnelliseksi, ymmärtäisin että arvostaisit häne neuvojaan. Miksi nyt vaivautuisit kuuntelemaan niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on myös hassua se, että äitini on itsekin joskus sanonut, että ”miksi sinä sitten välität siitä, mitä minä sanon”, meinaan jos siitä ei olisi tarvinnut välittää, miksi hän sitten huusi ja haukkui, jos ilmoitin, että en kuuntele, mitä hän puhuu tai että olen eri mieltä tai että hän on väärässä?
Se huuto ja haukkuminen oli nimenomaan sitä traumatisoimista.
Kun joku täällä ihmetteli, että miksi en vain viittaisi kintaalla? Mä kyllä YRITIN, mutta se trauma on nimenomaan se, että hän ei ollut sittn ihan että ok.
ApKaiva netistä se Narsisti vs minä -kanava. Sun ihan OMALLA VASTUULLA on irrottautua äidistäsi. Ajatukset, toiveet, kaikki. Mikään tulevaisuudessasi ei riipu äidistäsi. Kaikki mitä teet tänään ja kaikki mitä teet huomenna, on omaa valintaasi. Sinun pitää luovuttaa ja surra se suru, että sinulla ei ole sellaista äitiä, jonka olisit halunnut ja jota olisit tarvinnut, eikä sellaista tule koskaan olemaankaan. ANNA PERIKSI JO!
Kyllähän se riippuu. Jos hän on sanonut surkeaa, vääristelevää, ilkeää mielipidettään faktaksi, jo se määrittelee minun huomistani.
ApEi määrittele. Ja tämä on se juttu, mitä et ole vielä oppinut. Sinä olet rajaton. Ja mahdollisesti syy siihen on oman äitisi rajattomuus, mutta sinun pitää nyt oppia piirtämään ympärillesi kehä, jossa on omat rajasi ja sinun äitisi "fakta" tai mielipide kimmahtaa siitä kehästä takaisin eikä määritä elämääsi.
Mun rajat olivat aina vääriä. Muita satuttavia jne. Nämä siis äitini sanoja. Havaitsetko, taas? Tämä oli fakta, ei mikään mielipide. Mulla on nolla kokemusta, että se ei satuta muita, jos mulla ois rajat? Äitini ei ole mitään muuta tehnytkään, kuin parjannut, että se on niin kamalaa, ettei kukaan halua olla mun ystäväni sitten!
ApAnna sattua. Ne on sun rajat. Jos joku kertoo, että häntä satuttaa sun rajat, anna sattua.
Jos se on mun itselleni ajattelema ystävä?
ApSitten kannattaa etsiä toinen ystäväehdokas. Aina ei vaan natsaa.
Ei vaan sehän vain todisti sen, että en voi pitää mitään rajoja tekemättä väärin muille.
ApAina ei vaan natsaa.
Äitini mukaan myös sellainen ihminen, joka sanoisi noin käyttää sitä vain tekosyynä ettei kykene olemaan hyvä ystävä ja ei ihme, ettei sellaisella ole ketään.
ApÄitisi vaikuttaa aika lyhytnäköiseltä ja kykenemättämältä ymmärtää erilaisuutta ihmisten välillä. Onko hänellä itsellä ollenkaan ystäviä?
Ei aitoja. Hänellä on golf-ystävät, kaksi naista, suomenruotsalaisia, hyvin toimeentulevia. Äitini ei ole koskaan maininnut heille mitään siitä, että syynä jäädä pois jostain on rahanpuute. Eli suhtautuu heihin kuin satunnaisiin tuttaviin. Mielestäni jos olisi hyviä ystäviä, heille kerrottaisiin lähes kaikki.
Tietenkin on mahdollista vanhemmalla iällä olla jo pinnallisempiakin ystäviä, mutta äitini on vaihtanut ystäväpiiriä ainakin kerran, kenties kaksikin. Ja siis ei siinäkään, saahan niin tehdä ja on voinut toki vaikka olla syytäkin, mutta kun äidiltä kysyy, että no oliko joku jotenkin inhottava, niin ”Ei!” Ja siis syynä ei ole se, ettei luottaisi kertoa minulle vaan siis sanoo ei siksi, että en kai mä nyt kuvittele, ettei hän tulisi toimeen jonkun kanssa? Ihmeellinen tarve selittää, miten hän tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta sitten jättää ystäviään kuin nallin kalliolle. Eräskin äidin ystävä on kaksi kertaa ollut minuun yhteydessä kaivatessaan äitini yhteystietoja. Ei siis mitenkään stalkaten, vaan ekan kerran törmäsimme kaupungilla ja silloin hän ilahtuneena kaipasi äitini numeroa ja toisen kerran hän kysyi äitini yhteystietoa minulta fb:ssä. Luin hänestä myöhemmin lehdestä, että hänellä oli ollut jokin vakava sairaus, joka sai varmaan haluamaan kuulla vielä vanhasta ystävästä. Mutta ei äitini heihin yhteyttä pidä. Eikä siinäkään mitään, mutta hänen omat ystävyytensä ovat minun silmiini hirveän pinnallisia ja ne todella tuntuvat toteuttavan ajatusta, ettei ystäviin voi luottaa.
Ap
Ei lasten ole tarkoitus olla mitään vanhemman fyysisiä tai psyykkisiä jatkeita. On tarkoituskin irrottautua omaksi persoonakseen. Miten murkkuikä meni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on myös hassua se, että äitini on itsekin joskus sanonut, että ”miksi sinä sitten välität siitä, mitä minä sanon”, meinaan jos siitä ei olisi tarvinnut välittää, miksi hän sitten huusi ja haukkui, jos ilmoitin, että en kuuntele, mitä hän puhuu tai että olen eri mieltä tai että hän on väärässä?
Se huuto ja haukkuminen oli nimenomaan sitä traumatisoimista.
Kun joku täällä ihmetteli, että miksi en vain viittaisi kintaalla? Mä kyllä YRITIN, mutta se trauma on nimenomaan se, että hän ei ollut sittn ihan että ok.
ApKaiva netistä se Narsisti vs minä -kanava. Sun ihan OMALLA VASTUULLA on irrottautua äidistäsi. Ajatukset, toiveet, kaikki. Mikään tulevaisuudessasi ei riipu äidistäsi. Kaikki mitä teet tänään ja kaikki mitä teet huomenna, on omaa valintaasi. Sinun pitää luovuttaa ja surra se suru, että sinulla ei ole sellaista äitiä, jonka olisit halunnut ja jota olisit tarvinnut, eikä sellaista tule koskaan olemaankaan. ANNA PERIKSI JO!
Kyllähän se riippuu. Jos hän on sanonut surkeaa, vääristelevää, ilkeää mielipidettään faktaksi, jo se määrittelee minun huomistani.
ApEi määrittele. Ja tämä on se juttu, mitä et ole vielä oppinut. Sinä olet rajaton. Ja mahdollisesti syy siihen on oman äitisi rajattomuus, mutta sinun pitää nyt oppia piirtämään ympärillesi kehä, jossa on omat rajasi ja sinun äitisi "fakta" tai mielipide kimmahtaa siitä kehästä takaisin eikä määritä elämääsi.
Mun rajat olivat aina vääriä. Muita satuttavia jne. Nämä siis äitini sanoja. Havaitsetko, taas? Tämä oli fakta, ei mikään mielipide. Mulla on nolla kokemusta, että se ei satuta muita, jos mulla ois rajat? Äitini ei ole mitään muuta tehnytkään, kuin parjannut, että se on niin kamalaa, ettei kukaan halua olla mun ystäväni sitten!
ApAnna sattua. Ne on sun rajat. Jos joku kertoo, että häntä satuttaa sun rajat, anna sattua.
Jos se on mun itselleni ajattelema ystävä?
ApSitten kannattaa etsiä toinen ystäväehdokas. Aina ei vaan natsaa.
Ei vaan sehän vain todisti sen, että en voi pitää mitään rajoja tekemättä väärin muille.
ApAina ei vaan natsaa.
Äitini mukaan myös sellainen ihminen, joka sanoisi noin käyttää sitä vain tekosyynä ettei kykene olemaan hyvä ystävä ja ei ihme, ettei sellaisella ole ketään.
ApJos äitisi olisi kyennyt tekemään sinut onnelliseksi, ymmärtäisin että arvostaisit häne neuvojaan. Miksi nyt vaivautuisit kuuntelemaan niitä?
Hän sanoo asiat ja sanoi, että ne ovat faktoja, vaikka en olisi halunnut kuulla niitä. Eli kuulin ne vaan, ei niitä voi sen jälkeen unohtaa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Sitten kannattaa etsiä toinen ystäväehdokas. Aina ei vaan natsaa.