Tehdäänkö siitä lastensuojeluilmoitus, jos vanhempi hakee psykologilta apua mielenterveysongelmiin?

Aina voi myös itse kertoa millaista apua tarvitsee ja mistä ei ole samaa mieltä tai minkä kokee turhana. Itse ainakin jätin perustellusti erään heidän suosittelemansa asian selvittämisen myöhemmäksi, eivät ole puuttuneet. Olen alleviivannut että tukea ja seurantaa arkeen, ei mitään ylimääräistä ei niin kiireellistä selvitettävää kiitos.

Itse ap:n tilanteessa hakisin rohkeasti kaiken avun mistä saattaisi olla itselle hyötyä asenteella "tulee mitä on tullakseen". Useimmiten nämä asiat menee parhaiten päin ja vanhempia kuunnellen ja arvostaen. Ennailtaehkäisevä apu on aina paras apu. Itse en yleensä ahdistuneena itse edes tajua kuinka huonossa kunnossa olen ja juuri alan pelätä kaikkia ihmisiä ja tahoja.. Sitten kun joku pysäyttää ja sitä apua osaa hakea tai vastaanottaa niin olokin pikkuhiljaa paranee. Jälkikäteen voi sitten joskus jopa nauraa nille omille peloille ja menneelle tilanteelle ja miettiä kauhulla, että entä jos en olisi ikinä hakenut apua, niin miten kurja tilanne voisi nyt olla kaikkien kannalta.

Ei tehdä.

Mutta apua kannattaa pyytää jos tarvitsee.

Ne jotka "joutuvat lasun hampaisiin", ovat siellä ihan syystä, ei keltään huvikseen oteta lapsia pois tms. Fiksu ihminen on sitäpaitsi kiitollinen jos joku taho tulee avuksi, kun omat voimat ei riitä, esim että saa siivousapua kotiin jne. 

Ne ihmiset joiden olen nähnyt höyryävän esim somessa lasuista, niillä on aina äo pinenempi kuin kengännumero, ja ovat niitä' vihaisia räyhähenkiä jotka näkevät vihollisia kaikkialla. Hyvä jos sellaisten raivohullujen lapsia joku muukin vähän perään katsoo ja tekee ilmoituksen tarvittaessa. 

Ei kukaan hyvä äiti tai isä joka rakastaa lapsiaan, joudu "lasun hampaisiin", vaan silloin viranomaiset kyllä tarjoavat apua arkeen ja jaksamiseen, ja hyvä vanhempi ottaa avun vastaan eikä rääy olevansa joku uhri "lasun hampaissa", herran jestas sentään. Yleensä normijärkiset joilla menee huonosti, pyytävät apua ihan itse, kun oma voimat ei enää riitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tehdä.

Mutta apua kannattaa pyytää jos tarvitsee.

Ne jotka "joutuvat lasun hampaisiin", ovat siellä ihan syystä, ei keltään huvikseen oteta lapsia pois tms. Fiksu ihminen on sitäpaitsi kiitollinen jos joku taho tulee avuksi, kun omat voimat ei riitä, esim että saa siivousapua kotiin jne. 

Ne ihmiset joiden olen nähnyt höyryävän esim somessa lasuista, niillä on aina äo pinenempi kuin kengännumero, ja ovat niitä' vihaisia räyhähenkiä jotka näkevät vihollisia kaikkialla. Hyvä jos sellaisten raivohullujen lapsia joku muukin vähän perään katsoo ja tekee ilmoituksen tarvittaessa. 

Ei kukaan hyvä äiti tai isä joka rakastaa lapsiaan, joudu "lasun hampaisiin", vaan silloin viranomaiset kyllä tarjoavat apua arkeen ja jaksamiseen, ja hyvä vanhempi ottaa avun vastaan eikä rääy olevansa joku uhri "lasun hampaissa", herran jestas sentään. Yleensä normijärkiset joilla menee huonosti, pyytävät apua ihan itse, kun oma voimat ei enää riitä.

Vihapuhetta.

Siellä Lastensuojelun hampaissa on joka vuosi 50 000 lasta niin, että ilmoitus on ollut aiheeton.

Meillä meni vuosi setviä mt-ongelmaisen sukulaisemme ilmoitusten aiheuttama sotku. Vuoden venyttivät sitä lastensuojelutarpeen selvitystä lakia rikkoen. Se kun pitäisi valmistua 3 kuukaudessa.

Kukaan jo valmiiksi heikossa hapessa oleva ihminen ei sitä jaksa.

Miksi tehtäisiin? Sitten ennemmin jos ET hae apua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tehdä.

Mutta apua kannattaa pyytää jos tarvitsee.

Ne jotka "joutuvat lasun hampaisiin", ovat siellä ihan syystä, ei keltään huvikseen oteta lapsia pois tms. Fiksu ihminen on sitäpaitsi kiitollinen jos joku taho tulee avuksi, kun omat voimat ei riitä, esim että saa siivousapua kotiin jne. 

Ne ihmiset joiden olen nähnyt höyryävän esim somessa lasuista, niillä on aina äo pinenempi kuin kengännumero, ja ovat niitä' vihaisia räyhähenkiä jotka näkevät vihollisia kaikkialla. Hyvä jos sellaisten raivohullujen lapsia joku muukin vähän perään katsoo ja tekee ilmoituksen tarvittaessa. 

Ei kukaan hyvä äiti tai isä joka rakastaa lapsiaan, joudu "lasun hampaisiin", vaan silloin viranomaiset kyllä tarjoavat apua arkeen ja jaksamiseen, ja hyvä vanhempi ottaa avun vastaan eikä rääy olevansa joku uhri "lasun hampaissa", herran jestas sentään. Yleensä normijärkiset joilla menee huonosti, pyytävät apua ihan itse, kun oma voimat ei enää riitä.

Vihapuhetta.

Siellä Lastensuojelun hampaissa on joka vuosi 50 000 lasta niin, että ilmoitus on ollut aiheeton.

Meillä meni vuosi setviä mt-ongelmaisen sukulaisemme ilmoitusten aiheuttama sotku. Vuoden venyttivät sitä lastensuojelutarpeen selvitystä lakia rikkoen. Se kun pitäisi valmistua 3 kuukaudessa.

Kukaan jo valmiiksi heikossa hapessa oleva ihminen ei sitä jaksa.

Ei ainakaan pienellä paikkakunnalla tällasta tapahdu, asia selviäisi hyvin nopeasti. Varmasti joku ison kaupungin ongelma sitten, jos tällasta on tapahtunut. 

Minua ihmetyttää että sosiaali-ihmisiä pitää aina mollata ja vihata, koskaan ei näe niitä tarinoita joissa kerrotaan miten paljon ne ovat auttaneet perheitä. Kuitenkin 99% sosiaalityöntekijöistä on hyviä ja tekevät aina parhaansa.

Itselläni ei ole kuin hyviä kokemuksia, apua olen saanut aina kun olen tarvinnut. Eikä' ole tehty mitäänb lastensuojeluilmoituksia, vaikka olen ollut sosiaali-ihmisten kanssa tekemisissä, sekä myös terveydenhoitajien.

Kunpa tehtäisiinkin. Valitettavasti ainakaan 90-luvulla ei tehty.

Nimim. Sekoboltsi-äidistä ja tuurijuoppoisästä koko lapsuutensa kärsinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tehdä.

Mutta apua kannattaa pyytää jos tarvitsee.

Ne jotka "joutuvat lasun hampaisiin", ovat siellä ihan syystä, ei keltään huvikseen oteta lapsia pois tms. Fiksu ihminen on sitäpaitsi kiitollinen jos joku taho tulee avuksi, kun omat voimat ei riitä, esim että saa siivousapua kotiin jne. 

Ne ihmiset joiden olen nähnyt höyryävän esim somessa lasuista, niillä on aina äo pinenempi kuin kengännumero, ja ovat niitä' vihaisia räyhähenkiä jotka näkevät vihollisia kaikkialla. Hyvä jos sellaisten raivohullujen lapsia joku muukin vähän perään katsoo ja tekee ilmoituksen tarvittaessa. 

Ei kukaan hyvä äiti tai isä joka rakastaa lapsiaan, joudu "lasun hampaisiin", vaan silloin viranomaiset kyllä tarjoavat apua arkeen ja jaksamiseen, ja hyvä vanhempi ottaa avun vastaan eikä rääy olevansa joku uhri "lasun hampaissa", herran jestas sentään. Yleensä normijärkiset joilla menee huonosti, pyytävät apua ihan itse, kun oma voimat ei enää riitä.

Vihapuhetta.

Siellä Lastensuojelun hampaissa on joka vuosi 50 000 lasta niin, että ilmoitus on ollut aiheeton.

Meillä meni vuosi setviä mt-ongelmaisen sukulaisemme ilmoitusten aiheuttama sotku. Vuoden venyttivät sitä lastensuojelutarpeen selvitystä lakia rikkoen. Se kun pitäisi valmistua 3 kuukaudessa.

Kukaan jo valmiiksi heikossa hapessa oleva ihminen ei sitä jaksa.

Ei ainakaan pienellä paikkakunnalla tällasta tapahdu, asia selviäisi hyvin nopeasti. Varmasti joku ison kaupungin ongelma sitten, jos tällasta on tapahtunut. 

Minua ihmetyttää että sosiaali-ihmisiä pitää aina mollata ja vihata, koskaan ei näe niitä tarinoita joissa kerrotaan miten paljon ne ovat auttaneet perheitä. Kuitenkin 99% sosiaalityöntekijöistä on hyviä ja tekevät aina parhaansa.

Itselläni ei ole kuin hyviä kokemuksia, apua olen saanut aina kun olen tarvinnut. Eikä' ole tehty mitäänb lastensuojeluilmoituksia, vaikka olen ollut sosiaali-ihmisten kanssa tekemisissä, sekä myös terveydenhoitajien.

 

Tätä tapahtuu ihan joka paikkakunnalla.

Ehkä se hyvin tarinoiden puute johtuu siitä, että niitä on niin tavattoman vähän.

Sinäkin voit itse olla sossu, joka täällä livertelee omaksi edukseen. Kuulostat siltä.

Ei ellet hoidossa ilmaise haluavasi vahingoittaa lapsia.

Ei. Ainakaan minun lapsestani ei tehty vaikka olin masennuksen vuoksi monta kk sairauslomalla ja kävin myös työterveyden psykologilla ja psyk.polin psykiatrilla ja oli lääkitys. Eikä ollut lapsi heitteillä missään vaiheessa. Hän olikin ainoa josta jaksoin pitää huolta, mitään muuta en jaksanutkaan.

Kannattaa siis oikeasti hakea apua ennenkuin on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on useita kirjoituksia ollut siitä, miten kun on hakenut apua omaan tilanteeseensa, se on sotkettu painajaismaiseksi noilla ilmoituksilla.

Eräskin äiti kirjoitti, miten hänen isänsä kuoli äkillisesti ja hän olisi siitä halunnut käydä jossain keskustelemassa minkä jälkeen hänen lapsistaan oli tehty lasu ja he oli sitten joutuneet sen hampaisiin vuosiksi.

Just tätä mä pelkään. Entä jos kohta mulla onkin vain yksi stressin ja huolen lähde lisää? Toki sitä ei tiedä, että onko näissä nettitarinoissa se kuuluisa kertomatta jäävä toinen puoli, mutta eivät ne kaikki monet tarinat aivan hatusta vedettyjäkään voi olla. Huonoja kokemuksia myös itsellä, koska aikoinani teini-ikäisenä lasun asiakkaana he eivät edes yrittäneet auttaa minua koulukiusaamisen tai mielenterveysongelmien kanssa. Juoksuttivat tapaamisissa lähinnä vain kuuntelemassa haukkuja ja syyttelyä, kunnes sitten tehtiin päätös väliaikaisesta sijoituksesta, kun tästä avohoidon "tuesta" (??!) ei ollut apua koulunkäyntiin. Ongelma ratkesi lopulta niinkin rakettitiederatkaisulla kuin koulun vaihtamisella (ei sossun aloitteesta eikä avustuksella).

ap

Mun on todella, todella vaikea uskoa, että näissä asioissa olisi niin sanoakseni kerrottu kaikki.

Lasun hampaisiin on vaikea joutua pitkäksi aikaa ilman syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on useita kirjoituksia ollut siitä, miten kun on hakenut apua omaan tilanteeseensa, se on sotkettu painajaismaiseksi noilla ilmoituksilla.

Eräskin äiti kirjoitti, miten hänen isänsä kuoli äkillisesti ja hän olisi siitä halunnut käydä jossain keskustelemassa minkä jälkeen hänen lapsistaan oli tehty lasu ja he oli sitten joutuneet sen hampaisiin vuosiksi.

Just tätä mä pelkään. Entä jos kohta mulla onkin vain yksi stressin ja huolen lähde lisää? Toki sitä ei tiedä, että onko näissä nettitarinoissa se kuuluisa kertomatta jäävä toinen puoli, mutta eivät ne kaikki monet tarinat aivan hatusta vedettyjäkään voi olla. Huonoja kokemuksia myös itsellä, koska aikoinani teini-ikäisenä lasun asiakkaana he eivät edes yrittäneet auttaa minua koulukiusaamisen tai mielenterveysongelmien kanssa. Juoksuttivat tapaamisissa lähinnä vain kuuntelemassa haukkuja ja syyttelyä, kunnes sitten tehtiin päätös väliaikaisesta sijoituksesta, kun tästä avohoidon "tuesta" (??!) ei ollut apua koulunkäyntiin. Ongelma ratkesi lopulta niinkin rakettitiederatkaisulla kuin koulun vaihtamisella (ei sossun aloitteesta eikä avustuksella).

ap

Mun on todella, todella vaikea uskoa, että näissä asioissa olisi niin sanoakseni kerrottu kaikki.

Lasun hampaisiin on vaikea joutua pitkäksi aikaa ilman syytä.

Se on sinun ongelmasi.

Joka vuosi tehdään 50 000 aiheetonta ilmoitusta. Ja niistä osa joutuu pitkäksikin aikaa siihen rääkkiin.

Sitäpaitsi ei sen tarvitse edes kestää pitkään ollakseen kamalaa. Trauman saa aikaiseksi lyhyessäkin ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa tehtäisiinkin. Valitettavasti ainakaan 90-luvulla ei tehty.

Nimim. Sekoboltsi-äidistä ja tuurijuoppoisästä koko lapsuutensa kärsinyt.

90-luvusta on 30 vuotta aikaa. Ja ei varmaan ole kenenkään etu, että kaikki lastensuojelun resurssit on niissä, joilla on jotain ongelmia jaksamisen kanssa ja yrittävät hakea siihen asianmukaisesti apua? Muuten kukaan ei uskalla hakea apua, eikä ne hulluimmat ihmiset koskaan edes hae muutenkaan. Omatkin vanhemmat on/oli mt-ongelmaisia. Sossua, kuraattoria tai ketään muutakaan ei kiinnostanut mikään mitä vanhempani tekivät, koska vika oli aina minussa. Myöhemmin toinen vanhempi tappoi itsensä ja veljeni huostaanotettiin hänen omasta toiveestaan. Ei niillä mun vanhemmillani mitään diagnooseja tietenkään ole kummallakaan, koska toinen oli hyvin vainoharhainen kaikkia viranomaistahoja kohtaan ja toinen syytti ja syyttää edelleen sekopäisestä käytöksestään aina vain muita, joten ei kumpikaan minnekään juttelemaan hakeutunut.

ap

Miksi aina kuulee lastensuojelusta vain kahdenlaisia tarinoita:

"Meitä kyykytetään ja ollaan lastensuojelun hampaissa ihan turhaan" (iso osa tämänkin ketjun viesteistä)

"Miksi lastensuojelu ei tehnyt mitään?" (Esim. Vilja-Erika)

Itse kohtaan työssäni perheitä, jotka saavat apua lastensuojelusta (vaikka en sillä alalla itse toimikaan) ja kyllä, kiire ja liian suuret asiakasmäärät välillä toki näkyvät ja vaikuttavat palveluiden laatuun, mutta pääsääntöisesti perheet kokevat lastensuojelun olleen suureksi avuksi. Esim. tukihenkilö tai tukiperhe voi olla ihan ratkaisevan tärkeä vanhemman jaksamiselle tai esim. mielenterveydelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuulee lastensuojelusta vain kahdenlaisia tarinoita:

"Meitä kyykytetään ja ollaan lastensuojelun hampaissa ihan turhaan" (iso osa tämänkin ketjun viesteistä)

"Miksi lastensuojelu ei tehnyt mitään?" (Esim. Vilja-Erika)

Itse kohtaan työssäni perheitä, jotka saavat apua lastensuojelusta (vaikka en sillä alalla itse toimikaan) ja kyllä, kiire ja liian suuret asiakasmäärät välillä toki näkyvät ja vaikuttavat palveluiden laatuun, mutta pääsääntöisesti perheet kokevat lastensuojelun olleen suureksi avuksi. Esim. tukihenkilö tai tukiperhe voi olla ihan ratkaisevan tärkeä vanhemman jaksamiselle tai esim. mielenterveydelle.

Koska se lastensuojelu ei osaa mitään.

Toisaalta ei tunnista murhaajaa vaikka päin pläsiä työntäisi.

Toisaalta väkertävät syyttömien kimpussa.

Siksi juuri tuohon arpajaisbingoon ei kannata mennä.

noo jos kerrot haaveilevasi talon polttamisesta ja että olet hirveän uupunut perhe-elämään, niin kyllä

Murhaajasta harvoin päällepäin näkyy, että on murhaajaa. T. vankilasossu

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuulee lastensuojelusta vain kahdenlaisia tarinoita:

"Meitä kyykytetään ja ollaan lastensuojelun hampaissa ihan turhaan" (iso osa tämänkin ketjun viesteistä)

"Miksi lastensuojelu ei tehnyt mitään?" (Esim. Vilja-Erika)

Itse kohtaan työssäni perheitä, jotka saavat apua lastensuojelusta (vaikka en sillä alalla itse toimikaan) ja kyllä, kiire ja liian suuret asiakasmäärät välillä toki näkyvät ja vaikuttavat palveluiden laatuun, mutta pääsääntöisesti perheet kokevat lastensuojelun olleen suureksi avuksi. Esim. tukihenkilö tai tukiperhe voi olla ihan ratkaisevan tärkeä vanhemman jaksamiselle tai esim. mielenterveydelle.

Tukea ei voi antaa ihminen tai perhe jota se ns tuettava ei halua ns tuekseen.

Vierailija kirjoitti:

Murhaajasta harvoin päällepäin näkyy, että on murhaajaa. T. vankilasossu

No esim se että ko naisen omat lapset oli kaikli huostattu ja hän odottaa kaksi vuotta nelosia olisi luullut herättävän epäilyjä.

Puhumattalaan väkivallan jäljistä ja naapurien raporteista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuulee lastensuojelusta vain kahdenlaisia tarinoita:

"Meitä kyykytetään ja ollaan lastensuojelun hampaissa ihan turhaan" (iso osa tämänkin ketjun viesteistä)

"Miksi lastensuojelu ei tehnyt mitään?" (Esim. Vilja-Erika)

Itse kohtaan työssäni perheitä, jotka saavat apua lastensuojelusta (vaikka en sillä alalla itse toimikaan) ja kyllä, kiire ja liian suuret asiakasmäärät välillä toki näkyvät ja vaikuttavat palveluiden laatuun, mutta pääsääntöisesti perheet kokevat lastensuojelun olleen suureksi avuksi. Esim. tukihenkilö tai tukiperhe voi olla ihan ratkaisevan tärkeä vanhemman jaksamiselle tai esim. mielenterveydelle.

Eikö tässäkin ketjussa ole heti ensimmäisellä sivulla kaksi hyvää kokemusta lastensuojelusta tai tuosta ehkäisevästä perhetyöstä? Vähän asenteellisesti ehkä luettu ketjua, kun omasta mielestäni suurin osa viesteistä edustaa myönteistä tai neutraalia suhtautumista lastensuojeluun.

ap