Lue keskustelun säännöt.
Tehdäänkö siitä lastensuojeluilmoitus, jos vanhempi hakee psykologilta apua mielenterveysongelmiin?
17.11.2021 |
Asiallisia vastauksia sitten kiitos ja mieluummin oikeaa tietoa kuin mutuja. Ei, lapset ei ole heitteillä täällä.
Kommentit (82)
Ei tehdä, paitsi jos perusteltu huoli herää.
Olen psykologi ja töissä avohoidon yksikössä, jossa hoidetaan aikuisten vaikea-asteisia mielenterveyshäiriöitä. Eli sieltä hankalimmasta päästä, esim. vaikeat pitkäkestoiset masennukset, itsetuhoisuus, 2-suuntainen mielialahäiriö, vaikea ahdistuneisuus, pakko-oireiset häiriöt, persoonallisuushäiriöt, psykoosisairaudet.
Tästä huolimatta vain ehkä 1/50 tapauksissa minun tulee tehtyä lastensuojeluilmoitus potilaan lapsista. Syitä lasun tekemiselle on esim. vanhemman harhaisuus (psykoottisuus) joka asettaa lapsen vaaraan, vanhemman päihdeongelma, väkivalta kotona (myös vain aikuisten välinen), tai se jos vanhempi on mielenterveyshäiriönsä takia niin toimintakyvytön, ettei pysty huolehtimaan lapsen tarpeista, eikä kotona ole muuta huolehtijaa. Myös jos vanhempi kertoo lapsen toimivan vaarallisesti, esim. käyttävän päihteitä, ajavan ajoneuvoa alaikäisenä tai olevan itsetuhoinen, niin se on peruste lastensuojeluilmoitukselle.
Eli vaikka vanhempi voisi henkisesti huonosti, mutta huolehtii kuitenkin lapsistaan, tai kotona on toinen vanhempi joka tarvittaessa ottaa vastuun, ei lasua tietenkään tehdä.
Lastensuojeluilmoitusta ei ainakaan meidän yksikössämme tehdä ikinä vanhemman selän takana, vaan siitä keskustellaan käynnillä ja ilmoitus tehdään mielellään yhdessä vanhemman kanssa (toki tämä ei aina toteudu, jos vanhempi esim. suuttuu ja kieltäytyy yhteistyöstä).
On myös hyvä muistaa, että lasu ei tarkoita lasten viemistä pois. Lasusta seuraa lastensuojelun yhteydenotto ja kotikäynti, jossa puhutaan tilanteesta ja mietitään, tarvitsisiko perhe apua ja millaista apua. Lähtökohta on, että yritetään auttaa.
Mene ap vain rohkeasti hakemaan apua. Se on hyvän vanhemmuudenkin merkki, että haluaa hoitaa itseään kuntoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina kuulee lastensuojelusta vain kahdenlaisia tarinoita:
"Meitä kyykytetään ja ollaan lastensuojelun hampaissa ihan turhaan" (iso osa tämänkin ketjun viesteistä)
"Miksi lastensuojelu ei tehnyt mitään?" (Esim. Vilja-Erika)
Itse kohtaan työssäni perheitä, jotka saavat apua lastensuojelusta (vaikka en sillä alalla itse toimikaan) ja kyllä, kiire ja liian suuret asiakasmäärät välillä toki näkyvät ja vaikuttavat palveluiden laatuun, mutta pääsääntöisesti perheet kokevat lastensuojelun olleen suureksi avuksi. Esim. tukihenkilö tai tukiperhe voi olla ihan ratkaisevan tärkeä vanhemman jaksamiselle tai esim. mielenterveydelle.
Eikö tässäkin ketjussa ole heti ensimmäisellä sivulla kaksi hyvää kokemusta lastensuojelusta tai tuosta ehkäisevästä perhetyöstä? Vähän asenteellisesti ehkä luettu ketjua, kun omasta mielestäni suurin osa viesteistä edustaa myönteistä tai neutraalia suhtautumista lastensuojeluun.
ap
Mistäs sinä tiedät ettei noi kirjoittajat ole itse sossuja? Kovin feikkiä brosyyriasiakkaan juttua.
On kai se mahdollista, mutta ei varmaan hirveän todennäköistä. Yleinen mielipide käsittääkseni on muutenkin jotakuinkin sellainen, että lastensuojelu toimii hyvin ja järkevästi, niin en keksi oikein motiivia tuollaiselle toiminnalle. Itse olen omakohtaisten huonojen kokemusten takia varmaankin keskivertoa epäilevämmin suhtautuva. Lähipiirissä on yksi toinenkin vähän huonompi kokemus, mutta ei mitään kauhutarinoita. Vain yhdestä tyypistä voisi ehkä sanoa niin, että hän on "joutunut sossun hampaisiin", mutta hänen kohdallaan syyt on kyllä oikeasti aika selkeät jopa ulkopuoliselle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei tehdä, paitsi jos perusteltu huoli herää.
Olen psykologi ja töissä avohoidon yksikössä, jossa hoidetaan aikuisten vaikea-asteisia mielenterveyshäiriöitä. Eli sieltä hankalimmasta päästä, esim. vaikeat pitkäkestoiset masennukset, itsetuhoisuus, 2-suuntainen mielialahäiriö, vaikea ahdistuneisuus, pakko-oireiset häiriöt, persoonallisuushäiriöt, psykoosisairaudet.
Tästä huolimatta vain ehkä 1/50 tapauksissa minun tulee tehtyä lastensuojeluilmoitus potilaan lapsista. Syitä lasun tekemiselle on esim. vanhemman harhaisuus (psykoottisuus) joka asettaa lapsen vaaraan, vanhemman päihdeongelma, väkivalta kotona (myös vain aikuisten välinen), tai se jos vanhempi on mielenterveyshäiriönsä takia niin toimintakyvytön, ettei pysty huolehtimaan lapsen tarpeista, eikä kotona ole muuta huolehtijaa. Myös jos vanhempi kertoo lapsen toimivan vaarallisesti, esim. käyttävän päihteitä, ajavan ajoneuvoa alaikäisenä tai olevan itsetuhoinen, niin se on peruste lastensuojeluilmoitukselle.
Eli vaikka vanhempi voisi henkisesti huonosti, mutta huolehtii kuitenkin lapsistaan, tai kotona on toinen vanhempi joka tarvittaessa ottaa vastuun, ei lasua tietenkään tehdä.
Lastensuojeluilmoitusta ei ainakaan meidän yksikössämme tehdä ikinä vanhemman selän takana, vaan siitä keskustellaan käynnillä ja ilmoitus tehdään mielellään yhdessä vanhemman kanssa (toki tämä ei aina toteudu, jos vanhempi esim. suuttuu ja kieltäytyy yhteistyöstä).
On myös hyvä muistaa, että lasu ei tarkoita lasten viemistä pois. Lasusta seuraa lastensuojelun yhteydenotto ja kotikäynti, jossa puhutaan tilanteesta ja mietitään, tarvitsisiko perhe apua ja millaista apua. Lähtökohta on, että yritetään auttaa.
Mene ap vain rohkeasti hakemaan apua. Se on hyvän vanhemmuudenkin merkki, että haluaa hoitaa itseään kuntoon!
Kiitos rohkaisevasta ja ihanasta viestistä. :) Joo, ei ole mitään väkivaltaa, juomista tms. meillä. Ns. normaaliin elämään liittyviä huolia, jotka vaan ajoittain ahdistavat niin paljon, että se on alkanut haittaamaan jokapäiväistä elämää.
Ja kiitos toki kaikille muillekin, jotka ovat kirjoittaneet kannustavia viestejä ja/tai jakaneet kokemuksiaan!
ap
Mä kommentoisin vielä AP:lle (sekä niille jotka lietsovat sossupaniikkia palstalla). Kuvitellaan että sinulla olisi tarve päästä paikasta a paikkaan b. Sinulla on käytössäsi auto, jolla voit ajaa suht helposti sinne. Toki auto voi hajota tai joku voi ajaa nokkakolarin kanssasi. Joka päivä tapahtuu kyllä liikenneonnettomuuksia. Jäisitkö siis kotiin vai lähtisit tuohon paikkaan b? Kuka tai ketkä ihmiset ja millaiset asiat vaikuttavat valintaasi?
Ja mitä valinnastasi seuraa? Sinulle, lapsillesi? Mitä voi seurata jos et lähde? Kuinka todennäköisiä erilaiset seuraukset ovat?
Ehdotan siis että menet sinne psykologille. Sieltä saa paljon apua, jos sitä osaa ottaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menet yksityiselle, ei sinun ole edes pakko kertoa että sinulla on lapsia. Itse käyn terapiassa ja olen sanonut olevani yksineläjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voidaan tehdä koska huolihan riittää ja se huoli on ihan mitä vaan. Itse en ottaisi riskiä.
Tiedän tapauksen, jossa tehtiin. Lapset eivät todellakaan olleet millään lailla heitteillä.
Mun kaverista tehtiin. Oli kyllä todella huonossa kunnossa. Jälkeenpäin on sanonut että se lastensuojeluilmoitus oli parasta mitä tapahtui. Saivat sitä kautta apua lasten hoitoon ja toipuminen oli helpompaa.
Mikään automaatio tuo ei todellakaan ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voidaan tehdä koska huolihan riittää ja se huoli on ihan mitä vaan. Itse en ottaisi riskiä.
Tiedän tapauksen, jossa tehtiin. Lapset eivät todellakaan olleet millään lailla heitteillä.
Perhe tuskin suuremmin kärsi siitä, että lastensuojelu tsekkasi tilanteen ja totesi, että kaikki on hyvin. "Turha" ilmoitus on parempi vaihtoehto kuin ilmoittamatta jättäminen, jolloin huonossa tapauksessa lapsen kaltoinkohtelu jatkuu vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on useita kirjoituksia ollut siitä, miten kun on hakenut apua omaan tilanteeseensa, se on sotkettu painajaismaiseksi noilla ilmoituksilla.
Eräskin äiti kirjoitti, miten hänen isänsä kuoli äkillisesti ja hän olisi siitä halunnut käydä jossain keskustelemassa minkä jälkeen hänen lapsistaan oli tehty lasu ja he oli sitten joutuneet sen hampaisiin vuosiksi.
Kaikkihan ei ole totta mitä somessa kirjoitellaan, hyvä ihminen.
Lastensuojelu ei ehdi huolehtia todellisessa hädässä olevistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos menet yksityiselle, ei sinun ole edes pakko kertoa että sinulla on lapsia. Itse käyn terapiassa ja olen sanonut olevani yksineläjä.
Ei kuulosta hyvältä. Herää kysymys, mitä haluat peitellä ja miksi. Ja kuinkahan terapia mahtaa purra, kun noin suuri osa-alue elämästäsi/arjestasi jää täysin huomiotta. Lisäksi joudut käynneillä miettimään ja kontrolloimaan sanojasi, ettet paljasta salaisuutta. Sellainen luottamuksellinen terapiasuhde. Hmmm...
On hirveää, että jotkut pelkää hankkia normaaleihin ja yleisiin ongelmiin apua vanhanaikaisten pelkojen ja typerien tabujen vuoksi.
Jokainen potee mielenterveysongelmia, koska siten ihmisaivot toimivat: ylikuormitus laukaisee oireita.
Menee hakemaan apua, hoitaa itsensä ja paranee. Ei tämän pitäisi olla sen kummempi prosessi kuin murtuneen koiven hoidattaminen.
Paitsi että on, koska jo sen hoidon saaminen on vaikeampaa kuin luunmurtuman paikkaus. Onkin vähän absurdisti niin, että apua mielenterveysongelmaan hakeva on lähtökohtaisesti keskimääräistä fiksumpi ja vastuullisempi ihminen.
Saamattomat ja ongelmansa kieltävät jättävät hankkimatta apua. Ja pahasti sairaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko paykologeilla jotkut kriteerit, milloin lasu tehdään?
Vierailija kirjoitti:
On hirveää, että jotkut pelkää hankkia normaaleihin ja yleisiin ongelmiin apua vanhanaikaisten pelkojen ja typerien tabujen vuoksi.
Jokainen potee mielenterveysongelmia, koska siten ihmisaivot toimivat: ylikuormitus laukaisee oireita.
Menee hakemaan apua, hoitaa itsensä ja paranee. Ei tämän pitäisi olla sen kummempi prosessi kuin murtuneen koiven hoidattaminen.
Paitsi että on, koska jo sen hoidon saaminen on vaikeampaa kuin luunmurtuman paikkaus. Onkin vähän absurdisti niin, että apua mielenterveysongelmaan hakeva on lähtökohtaisesti keskimääräistä fiksumpi ja vastuullisempi ihminen.
Saamattomat ja ongelmansa kieltävät jättävät hankkimatta apua. Ja pahasti sairaat.
Fiksut.
He jotka tietää että kun on jo kuormittunut, ei tarvitse lastensuojelun "tukea" siihen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on useita kirjoituksia ollut siitä, miten kun on hakenut apua omaan tilanteeseensa, se on sotkettu painajaismaiseksi noilla ilmoituksilla.
Eräskin äiti kirjoitti, miten hänen isänsä kuoli äkillisesti ja hän olisi siitä halunnut käydä jossain keskustelemassa minkä jälkeen hänen lapsistaan oli tehty lasu ja he oli sitten joutuneet sen hampaisiin vuosiksi.
Kaikkihan ei ole totta mitä somessa kirjoitellaan, hyvä ihminen.
Lastensuojelu ei ehdi huolehtia todellisessa hädässä olevistakaan.
Lastensuojelun etu on huolestua mahdollisimman paljon. Mitä vähemmän on lapsia, sitä pienemmästä heidän kannattaa huolestua.
Vierailija kirjoitti:
Mä kommentoisin vielä AP:lle (sekä niille jotka lietsovat sossupaniikkia palstalla). Kuvitellaan että sinulla olisi tarve päästä paikasta a paikkaan b. Sinulla on käytössäsi auto, jolla voit ajaa suht helposti sinne. Toki auto voi hajota tai joku voi ajaa nokkakolarin kanssasi. Joka päivä tapahtuu kyllä liikenneonnettomuuksia. Jäisitkö siis kotiin vai lähtisit tuohon paikkaan b? Kuka tai ketkä ihmiset ja millaiset asiat vaikuttavat valintaasi?
Ja mitä valinnastasi seuraa? Sinulle, lapsillesi? Mitä voi seurata jos et lähde? Kuinka todennäköisiä erilaiset seuraukset ovat?
Ehdotan siis että menet sinne psykologille. Sieltä saa paljon apua, jos sitä osaa ottaa vastaan.
Lastensuojelu muiluttaa rajalle ajeltuaan ensin ties missä mätteikössä niin että kuolee janoon ja nälkään jo matkalla.
Oletko keskellä huoltajuuskiistaa tai onko sinulla kenties mahdollisuus joutua sellaiseen? Silloin ei ainakaan kannata. Itseltäni lasu tutki koko elämäni ajalta terveystiedot exän hulluksileimaamisen takia. Onneksi minulla ei ollut terveystiedoissa mitään mt-merkintöjä, muuten olisin hyvin todennäköisesti menettänyt lapseni. Kaikki pengottiin kolmen vuoden ajan, lopulta juttu kuivui kokoon, kun mitään raskauttavaa ei löytynyt. Silti ex yhdessä lasun kanssa pystyi aiheuttamaan järkyttävän kiusan ja stressin.
Monesti mietin, että mitä jos olisi ollut edes joku pieni hankaluus vaikka päiväkodissa tai ikivanha mt-merkintä, olisi käynyt hullusti, kun nyt jo lasu meni todella pitkälle ja alkoi valmistella huostaanottoa etukäteen salassa, pelkkien exän perusteettomien puheiden perusteella. Kaikki selvisi minulle järkytyksekseni papereista myöhemmin. Kaikkia papereita en koskaan edes saanut, lukuisista pyynnöistä huolimatta. Terveisiä Lassilan lasulle, olette käsittämättömän ammattitaidotonta porukkaa!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että kaikki nettikirjoitukset ovat kirjoittajansa oma versio asioista.
En jaksa uskoa hetkeäkään, että lastensuojelu missään "tahallaan kiusaisi" perheitä joilla ei mitään ongelmia ole. Tai penkoisi jonkun terveystietoja viimeiseen asti löytääkseen väkisin jonkun ongelman (!) tai valmistelisi salassa lasten huostaanottoa täysin täysijärkiseltä hyvältä vanhemmalta. Tai että roikotettaisiin asiakkaana vuosikausia vaikka mitään aihetta sille ei olisi. Enpä usko! Lastensuojelut kaikkialla ovat niin ylikuormittuneita, että jos joku perhe osoittautuukin "vääräksi hälytykseksi", niin se kyllä hyvin äkkiä päästetään ilolla menemään!
Nämä perheet joita lastensuojelu pitempään "vainoaa" todennäköisesti kyllä antavat aika hyvät syyt sille. Vaikka vanhemmat miten sen kieltäisivät . Muistuu mieleen entinen naapurini, jolla elämänhallinta oli aivan sekaisin ja lastenhoito ihan mitä sattuu. Alkoa kului välillä ja kolme alle 8v lasta saattoivat olla keskenään kotona. Vanhemmilla riitaisa ero, keskellä yötäkin kuului raivoisa huuto ja kiroaminen asunnosta, lapsia ei tosiaan säästelty riidoissa. Lastensuojelu oli kuvioissa, ja tämän äidin mielestä vain kiusasivat perhettä, vaikka mitään ongelmia ei ollut. Kuulemma olivat joutuneet silmätikuiksi ja sossut olivat ammattitaidottomia ja halusivat vaikeuttaa heidän elämäänsä. Kirjoitti facessa omalle sivulleen ja kaupungin keskustelusivuille näistä kokemuksistaan. Hän vaikutti teksteissään välillä oikeasti suht. järkevältä, joten varmasti joku uskoi että ihan fiksu perhe kyseessä ja ilkeät sossut vaan. Näin naapurina katsellen tämä ei todellakaan ollut totta.
Ketään ei kiinnosta mitä sinä uskot tai et usko.
Mistäs sinä tiedät ettei noi kirjoittajat ole itse sossuja? Kovin feikkiä brosyyriasiakkaan juttua.