Lue keskustelun säännöt.
Mies vai koulutus, kumman valitsen?
05.02.2015 |
Huoh, olen pahan valinnan edessä, enkä tiedä kumman valitsisin. Siksi toivoisinkin että teiltä tulisi jotain uusia pointteja ja näkökulmia asiaan, joita itse en tajua tai näe.
Olen siis jo aikuinen naisihminen joka joutuu pohtimaan valintaa miehen sekä koulutuksen välillä. Saan ainoastaan toisen. Parisuhde on jo kestänyt melko pitkään, lapsia ei ole.
Olen haaveillut jatko-opinnoista ja alanvaihdosta jo pitkään. Työkokemusta on jo kertynyt, mutta minulla on vahva tarve oppia uutta ja kehittää itseäni. Mies ei suostu minkäänlaiseen kompromissiin asiassa, ei muuttoon, ei työpaikanvaihtoon, ei mihinkään.
En keksi yhtään keinoa jolla toteuttaa haaveeni opiskelusta ja säilyttää parisuhteeni.
Parisuhteemme on hyvä, se tekeekin valinnasta niin vaikean. Ainoastaan tämä asia on välillämme.
Suurin pelkoni on että tulen katumaan eroamme jälkeenpäin valtavasti. Olenko siis itsekäs, koska valitsen opiskelun ja oman tahtoni?
Onko omat arvoni pielessä, jos arvotan opiskelun/itseni kehittämisen/paremman työpaikan saavuttamisen edelle?
Kaikki mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita, :)
Kommentit (51)
En ymmärrä mitä miettimistä tässä oikein on? mies pysyy messissä jos pysyy. Jos ei pysy niin sitten ei pysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:21"]Koulutus. Puoliso vaati aloittamaan perhe-elämän kymmenisen vuotta sitten vaikka olisin halunnut opiskella vielä. Nyt motkottaa kun kavereiden perheillä on korkeaa elintasoa ja väikkäreitäkin tehty, ja tuttavapiirissä ns. silmäätekeviä. Mulla on edessä ero ja alanvaihto, enkä silti pääse enää niin korkealle uralla kuin mihin olisi rahkeet riittäneet "putken mukaisesti" tehtynä.
[/quote]
Minunkaan mieheni ei halunnut minun opiskelevan vaan olevan töissä ja hoitavan lapset. Ei kestänyt sitä että kouluttautuisin akateemisesti. Töitä ei kyllä minun tutkinnolla ollut. Mies ihaili kuitenkin toisten vaimojen ammatteja ja sanoi että minunkin pitäisi olla joku vaikka historian luennoitsija mutta koulua minä en saisi siihen käydä vaan jotenkin muuten se homma hankkia.
No minä menin ja opiskelin itseni maisteriksi ja mies mökötti suurimman osan opiskeluajastani. Palkkani kyllä sitte nyt kelpaa yhteiseen kassaan kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:17"] [quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:13"]
Nykyisen kodin ja opiskelupaikkakunnan välimatka?
Opiskelun kesto?
Opiskelu-asunto voi olla joku halpa "solu" niin sen kai saa jollain opintotuella maksettua.
[/quote] Välimatka minimissään 150km - toisella puolen Suomea. Riippuen mistä opiskelupaikan saa. Opiskelun kesto olisi 3- 5v. -ap[/quote]
Mä en näe tuossa mitään ongelmaa ja syytä rikkoa täydellistä parisuhdetta. Jos mies näkee, niin sitten se parisuhde ei ole miehestä täydellinen.
Siis ootteko te jotain alle 30v ja mies kaipaisi pullantuoksusta kotiäitiä ja lapsia?
Mä en millään tajua miksi miehen pitäisi irtisanoa itsensä töistä siksi että ap aikoo opiskella?? Siis teettekö kaiken yhdessä kylki kyljessä? Jos mies ei vastusta itse opiskelua vaan sitä että hänen täytyy itse jäädä tyhjän päälle kun ap opiskelee, niin ymmärrän miestä täysin. Oletteko jotain teinejä? Haluatko miehesi työttömäksi vieraalle paikkakunnalle, missä ei ole suhteita (miehen työllistyminen) tai muuta tukiverkostoa? Kun sinä sitten opiskelet ja saat kavereita opiskelun kautta ja teet illat opiskelutehtäviä, miehesi istuu kotona peukaloita pyöritellen? Ja sun opiskelua häiriten. Ymmärtäisin eron opiskelun takia jos toinen vastustaisi itse opiskelua, mutta en tässä tapauksessa. Haiskahtaa vähän siltä että ap haluaa erota ja hakee täältä sille vahvistusta.
Sanoisin, että mene ja kokeile. Jos suhde ei sitä kestä, niin ei se kovin vahvalla pohjalla ole. Miehiä saa helpommin kuin ammatteja ja työpaikkoja.
Sitä on mahdoton sanoa, mitä kadut jälkeenpäin. Se riippuu niin monesta asiasta, joihin et voi vaikuttaa etkä etukäteen tietää. Jos saat koulutuksen jälkeen hyvän työn ja miehen, tuskin kadut. Mutta jos et saakaan työtä ja muutama treffikumppani sattuu olemaan sikamaisia, niin sitten koet että kaikki meni hukkaan. Arvaan kuitenkin, että jos et nyt kouluttaudu, kadut sitä joka tapauksessa. Eli anna mennä.
M 39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sitä asiaa pitää kysyä täältä, niin todennäköisesti sinuna valitsisin koulutuksen. Ajattelin näin jo otsikon perusteella ilman, että näin aloituksen.
Ja nyt kun olen lukenut aloituksen, sanoisin näin. Parisuhteessa sinun pitäisi olla vapaa kehittämään itseäsi. Jos toinen haluaa opiskella, se tietysti voi poikia kriisin, mutta mikäli, ette kykene sopimaan minkäänlaista kompromissia tilanteen suhteen, tässä tapauksessa se mies saisi lähteä.
Kysy myös mieheltä, miksi hän on niin paljon tilannetta vastaan. Lapsia voitte hankkia vaikka kesken koulutuksen, mikäli nyt on kyse siitä, että mies kuvitteli teillä olevan vaikka 1-2 vuoden kuluttua lapsia.
Ei miehen tarvitsisi luopua mistään, vaikka opiskelisitkin vielä jokusen vuoden. Sitä vastoin mies yrittää saada sinut luopumaan opinnoistasi. Miksi?
Selvennän vieläkin, että mies ei vastusta opiskelua.
Käytännön järjestelyt vain ongelmana. Opiskelupaikka voi olla huonossa tapauksessa vaikka 500km päässä, käytännössä siis ainoa mahdollinen järjestely on muutto sinne ja etäsuhde. Mietin tässäkin sitä että saako parisuhteen niin toimimaan ja luulen että se ei toimisi, ehkä.
Enkä vaadi miestä irtisanoutumaan ja elämään työttömänä, muuttoa mietin siksi koska mielestäni se tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta jos tilanne olisi päinvastoin ja mieheni haluaisi opiskella kauempana. Voisin muuttaa, kunhan vain työpaikka löytyisi miehen opiskelupaikkakunnalta.
Mietin siis sitä että ehkä miehellekin olisi parempi että vain erottaisiin? Jos hänelle on niin tärkeää työpaikka ja nykyinen asuinpaikka, niin ehkä on itsekästä edes vaatia häntä lähtemään? Tai vaatia etäsuhteisiin?
En tiedä, ehkä suurin ongelma on siinä etten usko etäsuhteiden toimivan. Enkä tiedä haluaisinko itse elää esim. 5 vuotta 500km päässä, tavata satunnaisesti viikonloppuisin.
.-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 14:38"]
Selvennän vieläkin, että mies ei vastusta opiskelua.
Käytännön järjestelyt vain ongelmana. Opiskelupaikka voi olla huonossa tapauksessa vaikka 500km päässä, käytännössä siis ainoa mahdollinen järjestely on muutto sinne ja etäsuhde. Mietin tässäkin sitä että saako parisuhteen niin toimimaan ja luulen että se ei toimisi, ehkä.
Enkä vaadi miestä irtisanoutumaan ja elämään työttömänä, muuttoa mietin siksi koska mielestäni se tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta jos tilanne olisi päinvastoin ja mieheni haluaisi opiskella kauempana. Voisin muuttaa, kunhan vain työpaikka löytyisi miehen opiskelupaikkakunnalta.
Mietin siis sitä että ehkä miehellekin olisi parempi että vain erottaisiin? Jos hänelle on niin tärkeää työpaikka ja nykyinen asuinpaikka, niin ehkä on itsekästä edes vaatia häntä lähtemään? Tai vaatia etäsuhteisiin?
En tiedä, ehkä suurin ongelma on siinä etten usko etäsuhteiden toimivan. Enkä tiedä haluaisinko itse elää esim. 5 vuotta 500km päässä, tavata satunnaisesti viikonloppuisin.
.-ap
[/quote]
Oletteko siis keskustelleet asiasta vai ette? Ensin sanot, ettei mies vaadi mitään tai ole opiskeluja vastaan ja seuraavaksi sanot: "Jos hänelle on niin tärkeää työpaikka ja nykyinen asuinpaikka, niin ehkä on itsekästä edes vaatia häntä lähtemään?"
Tuosta lauseesta tulee vain sellainen olo, että joko a) teet olettamuksia miehen halusta jäädä tai b) mies on jyrkästi ilmoittanut että hänhän ei muuta ja lähde ja tue sinua, eli hän ei suoraan ole vastustanut kouluttautumista mutta ilmaisemalla jyrkän tahtonsa vastustaa sitä rivien välissä.
Kuullostaa aika heppoiselta nyt sun juttus. Juttele miehesi kanssa. Kuullostat tosi häilyvältä.
jos sä haluat opiskella, niin kyllä sä keinot keksit...ja keksitte yhdessä.
jos sä haluat nyt jäädä ja perustaa perheen, niin kyllä sä keinot keksit.
aina montaa harmittaa, kun tuli luovuttua koulutuksesta... Harvaa se harmittaa joka on kouluttautunut. Mä olisin voinut lapset kyl "hankkia aiemmin, jos olis ollut mies. Koulutusta en todellakaan kadu. Mä olisin kyl varmaan kouluttautunut myöhemmin, jos olisin vain saanut perheen jo nuorena. Mulla on sen verran hinkua opiskella.
mä toivon kyllä jokaiselle naiselle, että kuuntelee itseään...eikä väheksy koulutuksen merkitystä. Se on koko elämän panostus.
Ja sitten vielä naiset ja tietty miehetkin...älä väheksy itseäsi oppijana! Mene ja opiskele. Ajnakohta sellainen kuin sinulle sopii, mutta älä luovu opiskelu-unelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haistatat miehelle paskat ja elät omaa elämääsi!
Onpas ehdoton mies tälläiseen maailmanaikaan kun työpaikoja häviää alta, elämässä nyt vaan tapahtuu muutoksia, eipä teillä taida mitään parisuhdetta ollakaan jos ero tulee toisen opiskelun vuoksi.