Mies vai koulutus, kumman valitsen?
Huoh, olen pahan valinnan edessä, enkä tiedä kumman valitsisin. Siksi toivoisinkin että teiltä tulisi jotain uusia pointteja ja näkökulmia asiaan, joita itse en tajua tai näe.
Olen siis jo aikuinen naisihminen joka joutuu pohtimaan valintaa miehen sekä koulutuksen välillä. Saan ainoastaan toisen. Parisuhde on jo kestänyt melko pitkään, lapsia ei ole.
Olen haaveillut jatko-opinnoista ja alanvaihdosta jo pitkään. Työkokemusta on jo kertynyt, mutta minulla on vahva tarve oppia uutta ja kehittää itseäni. Mies ei suostu minkäänlaiseen kompromissiin asiassa, ei muuttoon, ei työpaikanvaihtoon, ei mihinkään.
En keksi yhtään keinoa jolla toteuttaa haaveeni opiskelusta ja säilyttää parisuhteeni.
Parisuhteemme on hyvä, se tekeekin valinnasta niin vaikean. Ainoastaan tämä asia on välillämme.
Suurin pelkoni on että tulen katumaan eroamme jälkeenpäin valtavasti. Olenko siis itsekäs, koska valitsen opiskelun ja oman tahtoni?
Onko omat arvoni pielessä, jos arvotan opiskelun/itseni kehittämisen/paremman työpaikan saavuttamisen edelle?
Kaikki mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita, :)
Kommentit (51)
Selvennän vielä että mies ei ole opiskeluani vastaan, olosuhteet vaan ovat sellaiset että käytännössä se pakottaa vähintäänkin asumaan eri osoitteissa.
Käytännön kysymykset on välillämme, ei muita syitä. Mies ei vastusta koulutusta tai opiskelua, enkä kysele tuollaisiin lupia.
-ap
Ei sen miehen tarvitse mistään luopua kun voi jäädä omaan turvalliseen elämäänsä vaikka sinä opiskeletkin!
Jos todella rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi niin voi kyllä joustaa ja elää pari vuotta (?) viikot etänä.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:13"]
Nykyisen kodin ja opiskelupaikkakunnan välimatka?
Opiskelun kesto?
Opiskelu-asunto voi olla joku halpa "solu" niin sen kai saa jollain opintotuella maksettua.
[/quote]
Välimatka minimissään 150km - toisella puolen Suomea. Riippuen mistä opiskelupaikan saa.
Opiskelun kesto olisi 3- 5v.
-ap
Koulutuksella et mitään tee mutta miehellä teet...
Koulutus. Puoliso vaati aloittamaan perhe-elämän kymmenisen vuotta sitten vaikka olisin halunnut opiskella vielä. Nyt motkottaa kun kavereiden perheillä on korkeaa elintasoa ja väikkäreitäkin tehty, ja tuttavapiirissä ns. silmäätekeviä. Mulla on edessä ero ja alanvaihto, enkä silti pääse enää niin korkealle uralla kuin mihin olisi rahkeet riittäneet "putken mukaisesti" tehtynä.
Onpa erikoinen tilanne? Miksi tuo ehdottomuus? Tulotason väliaikainen lasku, mustasukkaisuus, huono itsetunto? Ei kestä, jos nainen kouluttautuu tai tutustuu uusiin ihmisiin. Ei luota omaan paikkaansa.
jo siitää valita, niin itse valitsisin koulutuksen. Ukko siinä pysyy tai menee ...se on hänen päätöksensä.
ei akkaa voi nykyään ihan noin vaan sinne hellapoliisiksi määrätä. Kai sulla on oma tahto?
miksi sä luopuisin omasta elämästäsi...tai siis rajaisit sen vain mieheen?
mun mielestä se mies tekee kyllä karhunpalveluksen itselleen ja suhteellinen, että laittaa tossasia ehdottomuuksia. Jos teillä olsi lapsia, niin tiedä mitä ihmeen ehtoja sitten keksisi.
kannattaa jutella. Ja tehdä omat ratkaisut.
mun äiti aina on kannustanut mua opiskelemaan. Sitä itseään harmitti, kun ei päässyt jatko-opintoihin, kun tuli vauva. Se on sitten tehnyt paljon töitä todistaakseen työmarkkinoille pätevyytensä alemmalla koulutuksella. Hyvä se olikin työurallaan.
mö opiskelin ja nyt mulla on ammatti ja perhe. Perhe tuli opintojen jälkeen yli kolmekymppisenä.
mä teen tätä työtä kuitenkin monta kymmentä vuotta. Ja mä olen tyytyväinen, että mulla on sellanen koulutus, josta voin olla ylpeä ja sellanen ammatti mitä tykkään tehdä. Mun mies on kyllä kannustanut ja auttanut lastenhoidossa, jos oon ollut lisäkoulutuksessa.
mitä sä haluat ja mitä sä toivot sun elämältä, ja millaisen miehen sä toivot rinnallesi? Miten sä suhtautuisit, jos sun mies haluais opiskella?
Siis minulla on tuttuja jotka opiskelee toisella paikkakunnalla vaikka on mies ja lapsiakin. Miehet hoitaa viikolla oman työnsä, kodin ja lapset. Tosin isovanhemmat on apuna.
Yhden ystävän mies menossa vuodeksi toiselle paikkakunnalle töihin ja viikonloput sitten kotona.
Ja uurperheen isä reissuhommissa ja vaimokin reissaa ulkomailla töissä. Se on vain järjestelykysymys.
En pysty lainaamaan, mutta jos meillä tulisi tilanne, että jompi kumpi joutuisi muuttamaan työn (tai opiskelun, ei ole meille ajankohtaista) takia toiselle puolelle Suomea, niin olisi kyllä selvää, että sen takia ei erottaisi ja perhettä hajoitettaisi. Joko olisi niin, että viikot eri paikkakunnilla tai sitten pitäisi miettiä, muuttaako muu perhe perässä. Luultavasti yrittäisimme järjestää muuton. 150km ei ole edes paljon. Osa ajaa sen päivittäin, esim. Pohjois-Suomessa välimatkat ovat pitkiä. Jos suhde sitten kaatuu tuohon välimatkaan, olisi se kaatunut johonkin muuhun ajan kanssa. En usko, että kukaan vakavassa parisuhteessa oleva edes miettisi että ero vai opiskelu...
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:22"]
Siis minulla on tuttuja jotka opiskelee toisella paikkakunnalla vaikka on mies ja lapsiakin. Miehet hoitaa viikolla oman työnsä, kodin ja lapset. Tosin isovanhemmat on apuna.
Yhden ystävän mies menossa vuodeksi toiselle paikkakunnalle töihin ja viikonloput sitten kotona.
Ja uurperheen isä reissuhommissa ja vaimokin reissaa ulkomailla töissä. Se on vain järjestelykysymys.
[/quote]
Kiva kuulla että se onnistuu, ehkä se sitten voisi toimia meilläkin, vaikka kuulostaakin hankalalta ja mahdottomalta.
-ap
Kuule, tiedän monia jotka kulkee päivittäin tuon 150 km suuntaansa opiskelemaan tai töihin. Junalla jos kulkee voi lukea tentteihin tai tehdä koulutehtäviä. Eihän tuo matka ole autollakaan kuin vajaa pari tuntia. Jos miehesi ei vastusta itse opiskelua, niin en kyllä ymmärrä ongelmaasi, käytännön asiat on aina ratkaistavissa. En ole koskaan kuullut hullumpaa kuin että puolison täytyy irtisanoa itsensä jos parisuhteen toinen osapuoli ryhtyy opiskelemaan!! Taidat vain etsiä tekosyytä lopettaa suhde. Ole rehellinen itsellesi ja ennen kaikkea miehellesi.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:25"]
En pysty lainaamaan, mutta jos meillä tulisi tilanne, että jompi kumpi joutuisi muuttamaan työn (tai opiskelun, ei ole meille ajankohtaista) takia toiselle puolelle Suomea, niin olisi kyllä selvää, että sen takia ei erottaisi ja perhettä hajoitettaisi. Joko olisi niin, että viikot eri paikkakunnilla tai sitten pitäisi miettiä, muuttaako muu perhe perässä. Luultavasti yrittäisimme järjestää muuton. 150km ei ole edes paljon. Osa ajaa sen päivittäin, esim. Pohjois-Suomessa välimatkat ovat pitkiä. Jos suhde sitten kaatuu tuohon välimatkaan, olisi se kaatunut johonkin muuhun ajan kanssa. En usko, että kukaan vakavassa parisuhteessa oleva edes miettisi että ero vai opiskelu...
[/quote]
Näin minäkin ajattelen, mutta toinen osapuoli ei ja on ehdoton valinnassaan. Poismuutto ei ole vaihtoehto, työpaikan vaihto ei ole vaihtoehto.
Minkäs teet?
-ap
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 12:59"]
Olisiko vain koulutus toisella paikkakunnalla vai pitäisikö työkin tehdä toisaalla? Jos muutat opintojen ajaksi viikot pois kodista?
[/quote]
Tätä olenkin pohtinut, mutta mietin että onko se sitten enää parisuhde jos toinen on elämässä vain viikonloppuisin? Tämä voisi olla aidosti vaihtoehto, mutta käytännössä voisi tarkoittaa sitä että asumiskulut maksetaan tuplana ja opiskelijalle se tarkottaisi töiden tekoa opiskelujen ohella, eli ehkä ei viikonloppuisinkaan olisi mahdollista olla yhdessä.
Tällöin tuntuisi taas paremmalta vaan suosiolla erota.
-ap
[/quote]
No, tehdän sen päätätte mikä ja minkälainen just teidän parisuhde on. Mä asun viikot työn takia toisella paikkakunnalla ja perhe (lapset ja mies) toisella, ihan parisuhteelta tämä meidän juttu siltikin tuntuu, naimisissakin ollaan oltu pian 20v :)
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 12:59"]
Olisiko vain koulutus toisella paikkakunnalla vai pitäisikö työkin tehdä toisaalla? Jos muutat opintojen ajaksi viikot pois kodista?
[/quote]
Tätä olenkin pohtinut, mutta mietin että onko se sitten enää parisuhde jos toinen on elämässä vain viikonloppuisin? Tämä voisi olla aidosti vaihtoehto, mutta käytännössä voisi tarkoittaa sitä että asumiskulut maksetaan tuplana ja opiskelijalle se tarkottaisi töiden tekoa opiskelujen ohella, eli ehkä ei viikonloppuisinkaan olisi mahdollista olla yhdessä.
Tällöin tuntuisi taas paremmalta vaan suosiolla erota.
-ap
[/quote]
No, tehdän sen päätätte mikä ja minkälainen just teidän parisuhde on. Mä asun viikot työn takia toisella paikkakunnalla ja perhe (lapset ja mies) toisella, ihan parisuhteelta tämä meidän juttu siltikin tuntuu, naimisissakin ollaan oltu pian 20v :)
[/quote]
:)
Minkälaisia hankaluuksia teillä on ollut tuon välimatkan vuoksi?
-ap
Tamperelaisena tiedän useammankin tutun, jotka käyvät päivittäin työssä Helsingissä (välimatka 170 kilometriä suuntaansa). Ei ole siis mikään mahdottomuus tuo 150 kilometriä.
Vaatisiko opiskelu päivittäistä paikallaoloa? Onko luentopakkoa? Voisiko osan opinnoista suorittaa etänä kotoa käsin? Jo se helpottaisi.
Jos opiskelupaikka olisi toisella puolella Suomea, siellä olisi tietenkin myös asuttava. Viikonloput kuitenkin jäisivät yhteiseksi ajaksi.
Miksi mies kieltäytyy muuttamasta mukanasi opintopaikkakunnalle? Onko pelkoa, että hän ei työllistyisi siellä? Voisiko hän harkita jatko-opintoja itsekin?
Jos vaihtoehdot todella jäävät kahteen (mies tai opiskelu), itse valitsisin opinnot.
Tottakai valitset opiskelun. Mies vain pelkää, mitä opiskelu merkitsisi parisuhteelle. Saisit uudet ympyrät uusia ystäviä ja uusia ajatuksia. Niitä hän pelkää. Jos on noin raukka, niin jätä.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:18"]
Koulutuksella et mitään tee mutta miehellä teet...
[/quote]
Tämä on huumoria. Selvennys sivulliselta.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:36"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 12:59"]
Olisiko vain koulutus toisella paikkakunnalla vai pitäisikö työkin tehdä toisaalla? Jos muutat opintojen ajaksi viikot pois kodista?
[/quote]
Tätä olenkin pohtinut, mutta mietin että onko se sitten enää parisuhde jos toinen on elämässä vain viikonloppuisin? Tämä voisi olla aidosti vaihtoehto, mutta käytännössä voisi tarkoittaa sitä että asumiskulut maksetaan tuplana ja opiskelijalle se tarkottaisi töiden tekoa opiskelujen ohella, eli ehkä ei viikonloppuisinkaan olisi mahdollista olla yhdessä.
Tällöin tuntuisi taas paremmalta vaan suosiolla erota.
-ap
[/quote]
No, tehdän sen päätätte mikä ja minkälainen just teidän parisuhde on. Mä asun viikot työn takia toisella paikkakunnalla ja perhe (lapset ja mies) toisella, ihan parisuhteelta tämä meidän juttu siltikin tuntuu, naimisissakin ollaan oltu pian 20v :)
[/quote]
:)
Minkälaisia hankaluuksia teillä on ollut tuon välimatkan vuoksi?
-ap[/quote]
Suurin ongelma oli varmaan aluksi valtava pyykkivuori ja sotkuinen koti, joka odotti mua kun tulin perjantaina kotiin työviikon jälkeen :) Miehellä meni aika kauan, että oppi hanskaamaan sen kotiarjen, eli tajusi et sitä pyykkiäkin pitää pestä. :)
Lapsia on tietysti ikävä ja välillä on kurjaa kun ei voi jakaa sitä arkea, erityisesti jos lapsi on sairas. Parisuhteelle tämä viikot erillään asuminen tekee vain hyvää, kumppanin kanssa ei tule ollenkaan niin paljon riideltyä kun näkee vain viikonloppuisin.
Tietenkin menet ja opiskelet. Mitä se haittaa vaikka on välimatkaa ja erossa pitkänkin aikaa? Omissa opiskelukavereissa oli monia joilla mies asui satojen kilometrien pääse opiskelupaikasta. Yksikään ei vastustanut naisensa kouluttautumista. Osa erosi osa on yhä yhdessä. Itse opiskelin uuden tutkinnon ja mies oli aluksi vastahakoinen kun mietti miten pärjäämme rahallisesti sen ajan 5 vuotta. On sanonut myöhemmin että tuo oli just oikein, niin työn sisällön kuin palkankin suhteen. Täällä joku kirjoitti miehen sanoneen että naisia tulee ja menee mutta lapset ja kaverit pysyy. Asia on niin että lapset ja ystävät ( niitä ei ole oikeasti kenelläkään montaa) pysyy mutta miehet ja kaverit menee. Ja yksi jota ei voi ottaa pois on koulutus.
Nykyisen kodin ja opiskelupaikkakunnan välimatka?
Opiskelun kesto?
Opiskelu-asunto voi olla joku halpa "solu" niin sen kai saa jollain opintotuella maksettua.