"Äiti on äidille susi" - no yllätys...

Mua ahdistaa suunnattomasti se, että kaiken aikaa syyllistetään siitä, että meidän esikoinen käy päiväkodissa ja mä hoidan vauvaa kotona. Päiäkotipaikka on meidän perheen ainoa käytettävissä oleva hoitoapu. Mä oon ihan puhki yövalvomisista. Jo esikoinen oli refluksinen koliikkivauva. Tää toinen on samanmoinen. Öisin saan simahdettua tunnin pätkissä. Miehen tulojen takia me emme saa hoitoapua kunnalta muuten. Mutta ne tulot ei riitä siihen, että voisimme palkata yksityistä hoitoapua. MLL ei tarjoa tällä alueella hoitajia aamupäivällä, kun minä olen kaikkein väsynein. Olen nyt puoli vuotta sinnitellyt ja niin kiitollinen päiväkodista. Kukaan ei tunnu ymmärtävän kuinka äärirajoilla olen. En tarvitsisi enää yhtään kritiikkiä paremmin lastensa kanssa pärjääviltä äidiltä, joilla isovanhemmat tai ystävät käyvät auttamassa. Joten miettikää vähän ennen kuin lyötte lyötyä.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:11"]Mainio kolumni, kirjoittaja puhuu asiaa!
[/quote]

Täytyhän sitä omaa laiskuuttaan puolustella.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 12:12"]Tässä ei edelleenkään ole kyse viitsimisestä tai laiskuudesta, vaan siitä että jotkut vanhemmat jaksavat paremmin subjektiivisen päivähoidon turvin. Miten se on yhteiskunnalta pois? Nytkin on liikaa perhesurmia ja raakuuksia lapsia kohtaan, niin voi käydä mille vain perheelle ilman tukea. Kaikki eivät jaksa samalla tavalla, se on vaan ymmärrettävä. Huonosti käy jos viimeinenkin tuki viedään.
[/quote]

Mutta eihän kukaan ollut viemässä päivähoitoa kokonaan pois? Kyllä noille ongelmien ja lastenhoifon rankkuuden kanssa pyöriskeleville tai muuten vaan virikehoidattaville luulisi osapäivähoito riittävän? Täytyy sitä vastuuta itsekin ottaa, kun on lapsia hankkinut? Luulisi jokaisen tuntevan omat rajansa ja voimavaransa, miksi pitää tehdä monta lasta, jos niitä ei jaksa hoitaa? Yksikin riittäisi, se sitten päiväkotiin ja itse töihin, jos ei kotiäidiksi ole.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:45"]Mua ahdistaa suunnattomasti se, että kaiken aikaa syyllistetään siitä, että meidän esikoinen käy päiväkodissa ja mä hoidan vauvaa kotona. Päiäkotipaikka on meidän perheen ainoa käytettävissä oleva hoitoapu. Mä oon ihan puhki yövalvomisista. Jo esikoinen oli refluksinen koliikkivauva. Tää toinen on samanmoinen. Öisin saan simahdettua tunnin pätkissä. Miehen tulojen takia me emme saa hoitoapua kunnalta muuten. Mutta ne tulot ei riitä siihen, että voisimme palkata yksityistä hoitoapua. MLL ei tarjoa tällä alueella hoitajia aamupäivällä, kun minä olen kaikkein väsynein. Olen nyt puoli vuotta sinnitellyt ja niin kiitollinen päiväkodista. Kukaan ei tunnu ymmärtävän kuinka äärirajoilla olen. En tarvitsisi enää yhtään kritiikkiä paremmin lastensa kanssa pärjääviltä äidiltä, joilla isovanhemmat tai ystävät käyvät auttamassa. Joten miettikää vähän ennen kuin lyötte lyötyä.
[/quote]

Ehkä olet masentunut? Pitäisikö sinun hakea mielummin siihen apua kuin lastenhoitoon? Päiväkotiapu ei paranna masennusta tai jaksamattomuutta. Suurimmalle osalle naisista kahden, vaikka sairaankin lapsen itse hoitaminen ei tuota ylitsepääsemättömiä ongelmia ja väsymystä. Vika taitaa olla muualla, kuin puuttuvassa turvaverkossa.

Ja kun saa apua masennukseen tai muuhun mielenterveysongelmaan, niin jaksaa hoitaa omat lapset paljon paremmin :)

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:01"][quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 12:12"]Tässä ei edelleenkään ole kyse viitsimisestä tai laiskuudesta, vaan siitä että jotkut vanhemmat jaksavat paremmin subjektiivisen päivähoidon turvin. Miten se on yhteiskunnalta pois? Nytkin on liikaa perhesurmia ja raakuuksia lapsia kohtaan, niin voi käydä mille vain perheelle ilman tukea. Kaikki eivät jaksa samalla tavalla, se on vaan ymmärrettävä. Huonosti käy jos viimeinenkin tuki viedään.
[/quote]

Mutta eihän kukaan ollut viemässä päivähoitoa kokonaan pois? Kyllä noille ongelmien ja lastenhoifon rankkuuden kanssa pyöriskeleville tai muuten vaan virikehoidattaville luulisi osapäivähoito riittävän? Täytyy sitä vastuuta itsekin ottaa, kun on lapsia hankkinut? Luulisi jokaisen tuntevan omat rajansa ja voimavaransa, miksi pitää tehdä monta lasta, jos niitä ei jaksa hoitaa? Yksikin riittäisi, se sitten päiväkotiin ja itse töihin, jos ei kotiäidiksi ole.
[/quote]

Näin minä tein. Tiesin voimavarani enkä siksi voinut hankkia toista lasta. Yhden kanssa on jaksettu oikein hyvin! Kahden kanssa olisin joutunut viemään vanhemman päiväkotiin, joten emme hankkineet toista lasta. Jaksaminen on onnemme!

Ai väsymys on nykyään masennusta?!? Jos nukkuminen auttaa, se pitäisi korvata masennuslääkkeillä?!? Siis oikeasti haloo! Ilmankos nykyään masentuneita on niin paljon. Jos ihminen ei saa riittävästi unta, kyllä sitä silloin kutsutaan väsymykseksi, ei masennukseksi.  

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:34"]Ai väsymys on nykyään masennusta?!? Jos nukkuminen auttaa, se pitäisi korvata masennuslääkkeillä?!? Siis oikeasti haloo! Ilmankos nykyään masentuneita on niin paljon. Jos ihminen ei saa riittävästi unta, kyllä sitä silloin kutsutaan väsymykseksi, ei masennukseksi.  
[/quote]

Ei ole. Mutta masentuneita on paljon nykyään, tosin moni syö lääkkeitä turhaan, eivätkä lääkkeet paranna masennusta. Mutta joskus jaksamatyonuus lasten kanssa on masennusta, eikä normaalia väsymystä. Väsymys menee yleensä pian ohi, masennus ei. Nirmaalisti äiti ei väsy kahden lapsen hoitamisesta niin, ettei jaksa ollenkaan, vaan toinen täytyy viedä päiväkotiin. Tällöin kyseessä on luultavasti jokin muu kuin pelkkä väsymys.

Tietysti on kysymys myös asenteesta ja valinnoista. Jos käyttää vapaa hetken mielummin esim. vauvapalstailuun kuin nukkumiseen, on hölmöä valittaa väsymystä... Kannattaa pitää kiinni normaalista päivärytmistä ja ottaa torkut, jos on siihen mahdollisuus.

Pahoittelut virheistä, kännykällä kiiressä kirjoitin.

[/quote]
Mutta eihän kukaan ollut viemässä päivähoitoa kokonaan pois? Kyllä noille ongelmien ja lastenhoifon rankkuuden kanssa pyöriskeleville tai muuten vaan virikehoidattaville luulisi osapäivähoito riittävän? Täytyy sitä vastuuta itsekin ottaa, kun on lapsia hankkinut? Luulisi jokaisen tuntevan omat rajansa ja voimavaransa, miksi pitää tehdä monta lasta, jos niitä ei jaksa hoitaa? Yksikin riittäisi, se sitten päiväkotiin ja itse töihin, jos ei kotiäidiksi ole.
[/quote]

Mitä vastuun ottamista se on että mennään töihin ja päiväkoti hoitaa lapset? Eikö tässä juuri ollut kyse siitä, kun ei jakseta/ haluta lapsia hoitaa kotona.. Miksi hankkia lapsia jos vaan aikoo laittaa heidät päiväkotiin? Miksi pitää tehdä monta lasta jos niitä ei jaksa hoitaa?

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 14:45"][/quote]
Mutta eihän kukaan ollut viemässä päivähoitoa kokonaan pois? Kyllä noille ongelmien ja lastenhoifon rankkuuden kanssa pyöriskeleville tai muuten vaan virikehoidattaville luulisi osapäivähoito riittävän? Täytyy sitä vastuuta itsekin ottaa, kun on lapsia hankkinut? Luulisi jokaisen tuntevan omat rajansa ja voimavaransa, miksi pitää tehdä monta lasta, jos niitä ei jaksa hoitaa? Yksikin riittäisi, se sitten päiväkotiin ja itse töihin, jos ei kotiäidiksi ole.
[/quote]

Mitä vastuun ottamista se on että mennään töihin ja päiväkoti hoitaa lapset? Eikö tässä juuri ollut kyse siitä, kun ei jakseta/ haluta lapsia hoitaa kotona.. Miksi hankkia lapsia jos vaan aikoo laittaa heidät päiväkotiin? Miksi pitää tehdä monta lasta jos niitä ei jaksa hoitaa?
[/quote]

Tarkoitin, että yhden lapsen kohdalla tuon muilla hoidattamisen ymmärtää paremmin. Ensimmäisellä kerralla saattaa yllättyä vanhemmuuden rankkuudesta/väsyttävyydestä. On ok viedä silloin lapsi päiväkotiin, etenkin jos menee itse töihin. Päiväkodit ovat tarkoitettu juuri siihen, paikaksi lapsille vanhempien työpäivän ajaksi. Mutta on ihan älytöntä hankkia monta lasta päiväkotien kasvatettavaksi, jos sen ekan kohdallakin tunsi normaalista poikkeavaa väsymystä. Silloin pitäisi tajuta jättää se lapsiluku yhteen, jos on kerran niin rankkaa eikä ole tukiverkkoja tms.

Helpoin vaihtoehto kaikkeen on tuomitseminen. Itselläni on ainakin esikoisen jäljiltä sellaiset univelat etten tuomitse enää ketään, hyvä kun itse selvisin jotenkin järjissäni.

Tulevaisuuden vanhemmille olisi hyvä jo ennalta miettiä varosuunnitelma, että mitäs jos kaikki ei menekään hienosti. Voisiko lapsen hankintaan varautua taloudellisesti niin että isikin voi olla poissa töistä palkattomalla jos tarve on? Valintakysymyksiä nämäkin, että pitää maksaa helvetin kalliita lainoja tietyn elintason ylläpitämiseksi. Toki ei kaikilla aloilla onnistu vapaat, tai saa kenkää. Raadollista.

Omia verkostojaankin voisi miettiä, ja tosiaan verkostoitua lisää kuten joku jo sanoikin. Lapsia ei myöskään ole pakko tehdä montaa ja lyhyeällä ikäerolla, jos ei ole edellisenkään koliikkeista ja reflukseista palautunut. Ymmärrän halun tehdä lapsia ja vaikka lähekkäin, mutta ei ole silti pakko. Se on valinta. Jota jotkut ehkä katuvat, mutta myöhäistä se on. Mutta asiasta pitäisi puhua, että ne jotka vasta suunnittelevat elämäänsä lapsia, voisivat tarkastella perheenperustamistakin kriittisesti ja järkevästi. 

Jollain tapaa uskon, että tietyt yhteiskunnalliset palvelut passivoivat ihmisten mieliä. Yhdistetään se individualistinen elämänkatsomus siihen, että yhteiskunta (= muut ihmiset) osallistuvat siihen että saadaan maksettua ja mahdollistettua kaikille se omannäköinen elämä. Joku haluaa opiskella pitkään ja tehdä myöhään lapset pienellä ikäerolla, taloutta ei olle valmiita sopeuttamaan siihen että oltaisiin töistä pois molemmat, vanhempi lapsi pitäisi saada hoitoon koska ei muuten jaksa. Elämän suunnitelmia täytyy joskus muuttaa, jos lapsen kanssa onkin raskasta. Ei tehdä ainakaan heti lisää, tai osata ajatella sekin että toisen kanssa voi olla raskaampaa. 

Näistä pitäisi puhua enemmän. Miten valmistautua ja olla valmis joustamaan kun saa lapsia. 

Turhaan te vastustajat meuhkaatte kun oikeus kerran sailyy ja syysta. Siita ovat viisaammat paattaneet, eika ketaan kiinnosta teidan marttyyrimielipiteenne.