Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
SInä joka itse menestyit koulussa, ottaako koville jos
04.02.2015 |
lapsesi saa huonoja numeroita ja ei ole ns. hyvä oppilas?
Minä voin tunnustaa, että ihmetyttää että miten toinen ei saa oikein mitään järkevää koepaperiin, kaikki tehtävät tehdään ylimalkaisesti ja sinnepäin, kokeisiin luetaan korkeintaan puoli tuntia ja siltikään ei jää oikein mitään päähän. Lapsi alakoululainen, viitosluokalla, poika. Koulu tai oppiminen ei kiinnosta.
Kyllä, minulle aikuiselle se ottaa koville! Mietin että onko jossain jotain vikaa, onko pojalla oppimishäiriö tai jokin muu, vaikkapa keskittymisen tai hahmottamisen häiriö tai huono muisti tai jotain. Että voinko äitinä tehdä jotain enemmän. Pitäisikö jättää oppiminen ihan pojan itsensä harteille ja lopettaa se että yritän prepata kokeisiin ja kuulustella. Itse olin läpi peruskoulun hyvä oppilas, joskin käytin siihen myös paljon aikaa, että ei se menestys ilmaiseksi tullut.
Kommentit (32)
Huomaan että itseäni ärsyttää kun lapselle oppiminen on vaikeaa. Saa hyviä numeroita (vielä), mutta joutuu harjoittelemaan paljon ja asiat pitää vääntää hänelle rautalangasta. Ärsyttää kun lapsi ei vaan tajua...
En tiedä kuinka "koville ottaa" jos hän menestyy myöhemmin koulussa huonosti. Hänen kohdallaan koulutukseen liittyvät odotukset ovat minulla varsin maltilliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin et jatka preppaamista. Jos jätät täysin lapsen kontolle ni siit ei tule mitään.
Kyllä minäkin tekisin vähän töitä sen eteen että lapsi pärjäisi.
Ärsyttää kun oon nähnyt todella lahjakkaita lapsia ja oma lapsi ei yllä samaan. Tätä en tietenkään myönnä kelekään
Ärsyttää kun yhdessä urheiluharrastuksessa muut lapset on voitontahtoisempia ja aggressiivisempia kuin omani. Mut tätäkään en näytä päälle päin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koska molemmat lapseni menestyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen menestynyt koulussa ja sen ansiosta tiedän, että menestys ei tule ilman työtä. Siksi olenkin pienestä pitäen tehnyt lapsen kanssa töitä, jotta hänkin menestyisi, ja kyllähän hän sitten onkin pärjännyt. On joitakin aineita, joissa on haasteita, mutta minä koen velvollisuudekseni tehdä lapsen kanssa töitä sen eteen että nuo haasteet voitetaan. Minä en ole oikein sellainen ihminen, joka hyväksyisin hokeman, että "lapsellani ei ole lukupäätä" tai "lapsellani ei ole kielipäätä". Jos ei tunnu olevan lukupäätä tai kielipäätä, niin sitä suuremmalla syyllä on tehtävä paljon töitä.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 17:30"]
Sanoisin et jatka preppaamista. Jos jätät täysin lapsen kontolle ni siit ei tule mitään.
[/quote]
samaa mieltä. Liikaa on yhteiskunnassa niitä luuseritapauksia, joissa kaikki on sysätty lapsen harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ala-asteella hyvinmenestynyt poika on vetäissyt seiskan täysin plörinäksi. Heillä ei ole ikinä läksyjä ja kokeisiin poika ei suostu lukemaan tuntia pitempää. Vaikea prepata sellaista jota ei koulu kiinnosta laisinkaan tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hm. Ei harmita. Vanhempi lapsi on erittäin lahjakas eikä koulu näytä työllistävän ollenkaan. Nuorempi tsemppaa mutta arvosanat ihan eri sarjaa. Mitä sitten, mulle riittää jos tekee parhaansa ja pysyy muiden mukana. on niinpaljon muutakin kuin koulu.
Emmekä ikinä jätä koulun takia harrastuksia väliin. Koska mottoni on että elämän pitää olla monipuolista ja siinä pitää olla rytmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vastauksena kysymykseen: pitäää jättää itsensä harteille. Hössöttävä äiti tekee vain vahinkoa.
Ap, sun ukkos periyttää paskoja geenejä. Olisit valinnut paremmin.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 23:08"]
Meillä ala-asteella hyvinmenestynyt poika on vetäissyt seiskan täysin plörinäksi. Heillä ei ole ikinä läksyjä ja kokeisiin poika ei suostu lukemaan tuntia pitempää. Vaikea prepata sellaista jota ei koulu kiinnosta laisinkaan tällä hetkellä.
[/quote]
Itsellä tapahtui seiskaluokalla tuo ihan sama juttu, ja myöhemmin olen lukenut, että niin käy itse asiassa aika monille. Ilmeisesti normaaliin kehitykseen kuuluu, että tuossa iässä iskee jonkinlainen taantuma. Kyllä se siitä myöhemmin korjaantuu, näin kävi itsellenikin, ja 9. luokalla arvosanat olivat jälleen huipputasoa :)
-mies
Harmittaa jo nyt, kun huomaan kaksivuotiaan oppivan hitaanpuoleisesti puhumaan. Itse opin puhumaan huomattavasti nuorempana ja koulussa keskiarvo oli lähellä kymppiä. Pelkään tosiaan, että pojalla voi olla joko erityisiä oppimisvaikeuksia tai sitten hän on vain perinyt vahvasti mieheni puolelta oppimiseen liittyvät geeninsä.
Ei harmita,
Ysin keskiarvolla on menty, kevättodistuksessa luutavasti mennään samalla linjalla. Itse olin keskitason oppilas.
Panostan paljon lapsen koulunkäyntiin. Itse sain pärjätä omin avuin.
Hyvä aloitus. Kyllä, turhauttaa. Olen vielä itse lyhytpinnainen ihminen siinä mielessä, että hermostun nopeasti, jos toinen ei tajua jotain asiaa.
Nyt olen sitten saanut lapsen, jonka tehtävä ilmeisesti on kasvattaa minua ihmisenä :-). Kaikki tieto menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muisti on huono, paitsi ehkä asioissa joista on kiinnostunut. Ei muista tehdä läksyjä. Ei muista pakata koululaukkua. Ei tule merkinneeksi läksyjä ylös. Vaikka kokeisiin luetaan, seuraavana päivänä lähes kaikki on jo unohtunut. Jos en muistuttaisi kokeisiin lukemisesta, ei lukisi ollenkaan kokeisiin varmaan. On jo nelosella eli ei mikään ihan pikkukoululainen enää.
Alue: Aihe vapaa
Kai noilla pojilla oppiminen on erilaista? Esim. Mua harmitta kun poika on selkeesti huonompi äidinkielessä, kirjoittamisessa ja lukemisessa kuin minä olin. Mut on parempi matikassa kuin muistan itse koskaan olleeni.
Mut kyllä mua vaivaa se kuin poika hutasee kokeet tarkistamatta kahteen kertaan läpi. Osaisi asian mut yrittää olla liian nopee jolloin sattuu virheitä.