Meillä on yksi lapsi. Onko lasta kohtaan väärin, jos emme tee hänelle sisarusta?

Petytkö sitten nuorempaan lapseen kun hän ei " täyttänytkään tehtäväänsä" .

Aika kuvottavaa. Hankkia lapsi koska " esikoinen pyysi" ja " onpahan turvaverkko" .

Miksei sitä kakkosta voi haluta vain siksi että haluaa toisen lapsen eikä vain esikoiselle sisarusta? Ennen kuin lapsi on syntynytkään, on hänellä jo raskaat odotukset harteillaan; olla tukena ja turvana esikoiselle. Ja pienellä esikoisellakin äidin raskauden myötä lankeaa tämä " vaatimus" .

Mutta kyllä mä olen onnellinen siitä, että mulla on veli, ja mun ainokaiset ystäväni ovat aina jollain tasolla työstäneet sitä ainokaisuuttaan.



Mulle on ollut itsestäänselvää, että lapsia tulee enemmänin, nyt niitä on kaksi. yhden laposen kanssa en kokenut, että olisimme edes perhe. Ja tämä siis vain omasta puolestani, en koe, että me olemme vieläkään se perhe, mikä meistä on tarkoitus tulla.



Sisarussuhteista, itse en tiedä ketään, jolla ei olisi läheinen suhde omiin sisaruksiinsa. Eiköhän se kuitenkin ole enemmän sääntö kuin poikkeus, että ne on juuri ne sisarukset, joiden kanssa tässä elämässä yhtä pidetään, ja joihin voi aina viimeisessä hädässä tukeutua. Vaikka tietysti muukin on mahdollista, mutta useimmin näin.

että' tehdään isommalle sisarus, niin ei se TIETENKÄÄN jää sellaiseksi ajatukseksi ja asemaksi sille pienemmälle. Mutta kun sitä tulevaa vauvaa ja lasta ei vielä tunne,ja totta kai jokaisella on toiveena, että lapset saisivat toisistaan tukea ja seuraa, niin noin sanotaan. Sitten kun kotona on ne kaksi tai useampi lapsi, niin jokainen on varmasti tasavertainen, eikä kenenkään elämäntehtävä ole olla toisen leikkikaveri.

Meillä se on monien asioiden suma, ettei läheisiä olla. Luonne erot ehkä suurimpana syynä. Mulla siis pari vuotta vanhempi veli, itse olen nainen. Mutta kyllä sekin kalvaa mieltä, kun lapsena ei mitään saanut, kun vanhemmilla rahat ei kahteen lapseen riittäneet. Nykyään asutaan eri maissa, eikä yhteyksissä olla. Joskus toivoin että minulla olisi sisko. Ajattelin että sen kanssa oltaisiin yhdessä leikitty ja enemmän olisi yhteistä puhuttavaa, rahan vähyys ei sitten niin olisi haitannut, jos siskosta olisi muuten iloa ollut.

ja mielestäni 3 vuotta olisi hyvä ikäero...en vaan tiedä jaksanko sitä vauva-aikaa uudestaan...

ja ei niistä ole ollut nuorempana juurikaan seuraa (veli 4 v vanhempi ja sisko 9 v nuorempi) ja nykyisinkin vaan riidellään millon mistäkin. Ja siskoni ja veljeni tuntien riidat tulevat olemaan hirveät, kun vanhemmistamme aika jättää...... Näin ollen meidän ainokaiselle ei hankita sisarusta ainakaan sen takia, että hänellä tulee olla sisko tai veli.

oi tuota auvoa... varmaa lapset eivät ikinä tappele, halailevat vain?? vähän liian aurinkoista kuvaa annat. enkä tätä siksi sano ettei sisaruksia kannata lapselle hankkia vaam iski vain silmään tuo onni... ei ihme että ihmiset pettyvät...