Mistä mies?
Elikkäs tilanne lyhyesti. Olen yh-äiti ja tyttö täyttää kohta 10 kk. Lapsen isä lähti kävelemään kun olin n viidennellä kuulla raskaana. Ei ole ottanut yhteyttä,eikä ota. Ei halua tavata lasta. Eli meillä ei ole ns viikonloppuisää. Viihdyn kyllä yksinkin ja arki sujuu tytön kanssa ihan hyvin,vaikka taloudellisesti onkin tiukkaa, mutta se iltaisin iskevä yksinäisyys kalvaa mieltä. Olisi niin ihana tavata joku, jonka kanssa jakaa arkea. Että saisi puhua ja olla vaan.On minulla kavereita, joiden kanssa jakaa ajatuksia, mutta ei se yksinäisyyttä poista.. Mutta, missäs ne miehet luuraa? Vai onko lapsi liian nuori vielä? Vai onkohan minussa vikaa? Vai oonko jo epätoivoinen? Onko muita,jotka tuntee samalla tavalla? Ja miehet, jos luette tän, nii vastatkaa teki...
Kommentit (4)
Minulla on sama kaipuu,että löytäis miehen arkea jakamaan. Netissä olen ilmoitusta pitänyt jo lähes vuoden ja tapaillutkin miehiä. Valitettavasti pettymys on ollut suuri. Se on niin helppoa esiintyä siellä anonyymisti, kirjoittaa kauniita sanoja itsestään, etsiä jännitystä ja oman egonsa pönkitystä vaimolta salaa.
Eiköhän se löydy,kun lakkaa etsimästä. Itse opettelen vaan nauttimaan tästä sinkun hyvistä puolista ja yhteisestä elämästä poikani kanssa. Ja tässä kasvaa tosi vahvaksi,kun yksin opettelee pärjäämään kaikessa. Ja hyvinhän tässä on kohta kaksi vuotta pärjätty ilman miestäkin. Enemmän niistä on harmia ollut kuin apua minun arjessa. Se on meinaan aika kova kolaus miehiselle itsetunnolle jos nainen osaakin vaihtaa talvi/kesärenkaat, käyttää kirvestä, sahaa ,vasaraa jne. Olenpa tuon huomannut. Itse asun vanhassa ok-talossa ja ilman noita työkaluja ei pärjää. Eli mihin tässä miestä tarvii :-)
oletko mistä päin?Etsitkö vielä miestä?olen vapaa ja en pelkää lapsia,ikä ei mulle ole este.Olen 40v oleva ja hyvinsäilynyt nuorimies.Asun helsingissä.
Hei!
Joko löysit miehen ?
Joku on joskus sanonut, että harrastusten parista löytyy samanhenkisiä ihmisiä kuin sinä... etsi sieltä.
Oma tilanteeni on seuraava: asun kahden pienen lapseni kanssa. Lasten isä ei ole elämässämme mukana. Asun paikkakunnalla, jossa minulla ei ole sukulaisia. Joskus arki tuntuu rankalta. Aikaa omiin harrastuksiin tai vaikka lenkkipolulle kaipaa, mutta sen aika tulee vielä... Olen minäkin joskus ajatellut, että olisi mukava, kun olisi joku mukava mies, kenelle puhua, käydä lenkillä, katsella elokuvia tai käydä tansimassa. Hassutella lasten kanssa. Tai olla vain.
Silti huomaan, että perusarki on parasta ja lapset ihania!!!
Parempi yksin, kuin sopimattoman seurassa.
Toivottavasti löydät itsellesi sen oikean!
Tsemppiä!
Niin totisesti kävi itselläni. Seurustelin exäni kanssa reilu 7vuotta. Tuli ero ilman tramaattisempia syitä, voisi sanoa että liian nuorina tavattiin ja alkoi eri asiat kiinnostaa yms... Yksin elelin tämän jälkeen reilu 3 vuotta. Välillä tai aika usein oli todella tylsää ja kaipasi toista rinnalleen. Alkoi myös baarielämä tylsistyttää vaikka tuntui että elämä oli vain työtä ja kotona olemista. Yhtenä keväisenä iltana olin kaverini kanssa lenkillä. Tapasin siinä matkalla kaverini tutun exän kautta ihanan miehen...Tämä on todella monimutkainen juttu ja tuntuu että sen oikean tapasin juuri silloin kun sitä vähiten odotti... että nyt hikisenä lenkkipolulla =) Viikkohan siinä meni ennen kuin tavattiin uudestaan. Elämä on ihmeellistä. Vuosi " ensitapaamisesta" meille syntyi ihana tyttövauva...