Pahaa mieltä tuottaa käly...

...elikkäs siis veljen vaimoke.



Näiden oikeiden kriisien ja surujen myötä tämä oma paha mieli tuntuu turhanpäiväiseltä, mutta kirjoitan nyt kuitenkin jos sattuisi, että täällä olisi " kohtalotovereita" .

Eli tosiaan, minun mieleni (ja sukulaisteni) mielen pahoittaa veljeni avovaimo. He ovat olleet yhdessä vuosikausia, heillä on muutama lapsi ja tilanne menee vain inhottavammaksi. Toisaalta tämä kuulostaa klassiselta ongelmalta, mutta minua tämä haittaa jo siinä määrin, että yöunet menevät ja tekisi mieli antaa tulla kaikki ulos silläkin uhalla, että välit veljeen menee....



Eli tämä sanotaan nyt vaikka " Liisa" tekee kaikkia inhottavia juttuja ikäänkuin saadakseen hajoitettua välit miehensä ja hänen vanhempiensakin (ja muiden sukulaisten) väliltä. Tässä esimerkkejä:



-He ovat lapsemme kummeja ja olemme antaneet heille lapsemme yksivuotiskuvan, mutta sitä ei ole laítettu esille kuten hänen omien siskojensa lasten kuvat (7 kpl) ja heidän hääkuviansa, eli tungettu jonnekin kaappiin.....en uskaltaisi edes toivoa että minun ja mieheni hääkuva pääsisi heidän hyllyynsä, se olisi jo liikaa, mutta että ei lapsen kuvaa edes voi laittaa...



-Kertoilee minulle ihan pokkana kaikkea sukulaisiani, sekä MIEHENI sukulaisia loukkaavia juttuja. En jaksa kommentoida enää näihin yhtään mitään, olen vaan hiljaa, olen niin äimistynyt...



-Eivät ole vuosikausiin käyneet jouluina ja muina juhlapyhinä vanhempieni luona, vaan kutsuvat VAIN Liisan vanhemmat ja siskot viettämään päivää, vaikka vanhempani asuvat aika lähellä :( Tässä tapauksessa olisi liikaa toivoa, että edes meitä mieheni kanssa kutsuttaisiin heille, mutta sitä en odotakaan.



-kertoilee minulle kaikenlaisia " salaisuuksia" (jotka ei mielestäni ole mitään " valtionsalaisuuksi" , tyyliin jotain: Meille tuli uudempi auto-juttuja), ja kieltää kertomasta vanhemmilleni. Hänen omat vanhempana toki saavat heti tietää ja hänen siskonsa, mutta ei vahingossakaan minun vanhempani. Sitten joka kerta tivaa nähdessämme, että olenko mennyt kertomaan, " Kun he vihjasivat, että tietäisivät jotain" , siis vanhempani, vaikka en siis todellakaan ole mennyt kertomaan mitään.



-Haukkuu, nälvii ja vähättelee kaikea miehensä sukulaisten tekoja (minun ja mieheni mukaanluettuna tietysti), prassailee esim. siskojensa tai kavereidensa jutuilla/teoilla, mutta omista tekemisistään ei kyllä pysty. Tämä rumba tapahtuu JOKA KERTA! Ikäänkuin saadakseen minut katkeroitumaan, vaikkei voisi kiinnostaa tipanvertaa!



Tässä siis muutama satunnainen joita tulee mieleen.



Näämme siis n. 1 kerran kahdessa kuussa ja aina pahoitan mieleni. Ennen näimme paljon enemmän, mutta olen tietoisesti vähentänyt näitä näkemisiä, koska joudun loukkaamaan aina mieleni omasta ja muiden puolesta.

Joka kerta toivon, että hän käyttäytyisi nyt ystävällisesti ja kunnioittavasti, mutta aina saa paskaa niskaan...

Kävimme nyt kuukausien jälkeen heillä kylässä ja samat jutut olivat taas...



Jos joku mietti, että hän ei itse tiedä loukkaavansa meitä, niin sanoisin että tietää....ihan varmasti.

Hän kertoi kerran myös pokkana minulle, kuinka on vuosikausia pettänyt veljeäni erään tyypin kanssa. Olin niin äimistynyt/loukkaantunut/pettynyt etten tietenkään ole voinut sanoa sitä veljelleni...vaikka haluaisin. En halua aiheuttaa heille eroa tai riitaa omilla teoillani.



Hän ei myöskään tunnu siltä, että haluaisi kuitenkaan erota veljestäni, vaikka halveksuu kaikkea mieheensä liittyvää, jokseenkin tästä hän kuitenkin näyttää tykkäävän ja se on AINOA hyvä asia hänessä, siis että hän edes rakastaa veljeäni (vaikka on vuosia sitten pettänyt häntä).



Olen kohta nin loppu, että haluaisin katkaista välit KOKONAAN, mutta vanhempieni puolesta olen todella harmissani, he haluasivat tämän " eukon" hyväksyntää niin paljon (enkä edes ymmärrä miksi..ehkä lastenlastensa vuoksi ja sen takia etteivät menettäisi poikaansa), että jaksavat kerta toisensa jälkeen vain olla hyviä ja mukavia tälle.



Olen myös miettinyt, että miksi veljeni ei tee asioille mitään..ja tiedättekö, siiden en löydä vastausta. Itse, yksin, hän kyllä käy usein vanhemmillani (joskus lastensa kanssa), mutta kälynihän ei TIETENKÄÄN ole mukana...



Tässäpä tämä. Tiedän, että olen ottanut itselleni turhan stressin, mutta en voi mitään. Oisiko kellään samanlaista tilannetta?