Onko pitkä matikka vaikeaa lukiossa?

Onko täällä muuten ketään, jolla on pitkän matikan kirjoitukset tänä keväänä? Minulla on, vähän jo jännittää... :D kyllä varmasti läpi pääsen, mutta kyllä se tulee vaatimaan tunteja ja taas tunteja pylly penkissä istumista ja laskemista, ennen kuin koen taidoiltani olevani valmis kirjoituksiin... eli mestaruuskisoihin, kuten opettajani niitä kutsuu :D

Pitkästä en tiedä, mutta lyhytkin menee jo yli hilseen

T. kielipää, matikasta kaikki muut kurssit 6 paitsi todennäköisyys 10

Suosittelen ottamaan pitkän matikan! Pitkästä lyhyeen voi kyllä vaihtaa, mutta toisin päin se onkin vaikeampaa. Ja lyhyt matikka rajaa aika paljon vaihtoehtoja jatko-opintojen suhteen. 

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 22:26"]

Ei ole vaikeaa, mutta sitä on PALJON! Käytännössä joka jaksossa on matikkaa. Hyvää on se, että pitkällä on valikoitunutta porukkaa, ryhmät on usein pienempiä ja opiskelurauha on muuta kuin jossain lyhyen rupusakissa, jossa puolet porukasta dissaa matikkaa ja ei osaa edes lukusuoraa. Kuten eräs opettaja hyvin tiivisti: "Jos kysyy, paljonko on 3-2, niin se tulee oikein, mutta osalle -3-2 on liian vaikea vielä abivuonnakin..."

[/quote]

Meidän lukiossa pitkän matikan kursseilla on poikkeuksetta 35-45 opiskelijaa, vaikka yhtä kurssia järjestetään 4 kappaletta lukuvuoden aikana. Lyhyessä matikassa yhtä kurssia järjestetään kaksi kappaletta ja yhdellä kurssilla on n. 15-20 opiskelijaa. Väittämäsi eivät siis todellakaan pidä paikkaansa kaikissa lukioissa, tuskinpa edes suurimmassa osassa, kun tämäkin lukio on vain perushyvä iso pk-seudun lukio, ei mikään painotus- tai eliittikoulu :D

Pitkässä matikassa kaikkein vaikein osuus on varmaankin se vauhti. Vaikeatkin asiat oppii, mutta kotona pitää tehä hommia. Tunnissa käydään läpi 1-2 kappaletta eikä enne koetta pidettävälle kertaustunnille jää aina aikaa.

Läksyihin meni varmaan 1-2 h päivässä, yläasteen matikka oli mulla 10, pitkästä kirjoitin e:n. Opettajankin pitää olla hyvä, kiinnostava ja järjestelmällinen. Tai meillä ainakin oli ihan huippu! Ehdottomasti kannattaa kokeilla pari kurssia. Minusta lyhyen yo-kysymykset oli lähes naurettavan helppoja, että on niissä selvä tasoero.

Ei ollut vaikeeta, eikä aikaanvievää. Sain ysejä ja kymppejä. Läksyt tei usein jo tunnilla.

Mutta jos ei ole matemaattisesti lahjakas, voi olla vaikeeta. En tiedä moisesta.

Vierailija kirjoitti:

Pitkää matematiikkaa ei kannata ottaa sellaisen jolla takkuaa ja ei oo aikomusta yrittää lääkikseen, teknilliseen yliopistoon

Mun mielestä kaikki ovet kannattaa pitää auki ja ottaa pitkä matikka jos suinkin voi. Sen kirjoittaneille on oevt auki teknillisiin yliopistoihin kuten Aaltoon, sen lisäksi se helpottaa fysiikan opiskelemista (jota tarvitaan mm. lääkikseen). Pitkän matikan osaamista tarvitaan usein myös kauppakorkeaan pääsyyn, tai ainakin se helpottaa tietä. Sen lisäksi yliopistolla on matikan laitosta ja muuta, jonne pääsee sisään todella paljon helpommin kuin humanistisille aloille yms. Jos ei ole löytänyt lukiossa omaa alaa, tai lukion loputtua voisi mennä yliopistoon mutta tutkinnolla ei ole niin väliä (maisteri mikä maisteri), niin silloin pitkä matikka maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti helpomman sisäänpääsyn muodossa. Pitkä matikka on erityisen tärkeää tytöille, sille kauppis ja tekniset yliopistot lääkiksen kanssa ovat juuri niitä aloja joilla tienataan eniten. Samankaltaisessa työssä olevan DIn ja yhteiskuntatieteiden maisterin palkat ovat aika erilaiset...

Lyhyestä ja pitkästä matikasta ei kannata puhua edes samana päivänä. Lyhyt ei vaadi kummoistakaan matikkapäätä, kunhan kuuntelee tunnilla ja tekee kotilaskut, niin hyvin menee. Pitkällä matikalla liikutaan jo teoreettisemmalla tasolla.

Peruskoulun kiitettävä arvosana ei takaa vielä mitään. Moni on pärjännyt peruskoulussa tekemättä juurikaan mitään, mutta lukiossa se tyyli ei pitkälle vie. Moni kuvittelee, että se kymppilinja jatkuu lukiossakin, mutta ei se ole varmaa. Moni on myös itkenyt järjen köyhyyttä, kun ensimmäisestä kurssikokeesta napsahtaakin kuutonen. Pitää muuten muistaa, että lukiossa arvostelu on ankarampaa. Sillä pistemäärällä, millä peruskoulussa sai ihan hyvän arvosanan, voi lukiossa tullakin pari pykälää heikompi.

Ja matikasta pitää todella tykätä, sillä jossakin vaiheessa pitkää matikkaa voi olla puolitoista tai kaksi kurssia samassa jaksossa, sillä jos haluaa suorittaa kaikki pitkän matikan kurssit, niin niitä on lukumääräisesti enemmän kuin jaksoja lukion aikana. Mutta sitten toisaalta positiivisiakin puolia toki on. Ajattelu ja looginen päättely kehittyvät ja jatko-opinnoissa pitkästä matikasta on usein hyötyä, vaikkei sitä suoranaisesti vaadittaisikaan.

Laitteet pistää vastaan ihan ku ei muutenkin olis tarpeeks vittumaista

Arvosanani kursseista vaihtelivat välillä 7-10, päättötodistuksen arvosanaksi 9.

Riippuu lahjakkudesta. Jätin käytännössä väliin mutta opiskelin pääsykoetta varten parissa kuukaudessa.

Vastaa ehkä yliopistomatematiikan paria opintoviikkoa, eli lasten leikkiä.

Enkä ole mikään matikkanero.

Yläasteella matikka oli minulla 9. Otin lukiossa alussa pitkän matikan. Ekasta kurssista 4 ja se oli vain vanhojen kertausta kuulemma. Tosin osin saattoi vaikuttaa sekin, että en nähnyt taululle ollenkaan, koska näkö oli heikentynyt ja jostain kumman syystä en tietenkään voinut mennä istumaan eteen tai hankkia laseja ajoissa. Mutta joka tapauksessa omasta mielestäni lukion pitkä matikka on ihan kauheaa, ainakin sen ensimmäisen kurssin perusteella. Vaihdoin heti sen jälkeen lyhyeen matikkaan, enkä katunut sitä päivääkään.

Ei oo vaikeeta.

Ei tarvii muuta kuin olla hereillä tunneilla.

Kirjotin L:n pitkästä matikasta.

t: DI

Luin lukiossa lyhyen matikan. Oli todella helppo, sain L:n. Lukion jälkeen päädyin opiskelemaan alalle, jossa lukion pitkä matikka käytiin ensimmäisenä vuonna kokonaan läpi. Vähän siinä joutui läksyjäkin tekemään, mutta ihan ok oli.

Pitkällä matikalla ei tee mitään, ellei aio hakeutua teknilliseen korkeakouluun tai vastaavaan.

Mä opiskelin pitkän matikan lukiossa, mutta kirjoitin lyhyestä matikasta M:n. Harmittaa jälkikäteen, että opiskelin sen 10 pakollista kurssia pitkää matikkaa, koska se oli pirun vaikeaa ja maistui puulta ja just just sain sen läpi. Jos olisin valinnut lyhyen matikan, olisin voinut opiskella vaikka uutta kieltä sen sijaan.

Kirjoitin A:n eli huonon. En kyllä suuremmin käyttänyt siihen aikaa. Nyt harmittaa. Voisin olla paremmassa työssä jos olisi vaikka teknillinen koulutus.

Riippuu täysin kiinnostuksesta ja taipumuksista. Minusta pitkä matematiikka oli ylivoimaisesti helpoin kouluaine lukiossa, jos ei musiikkia lasketa mukaan. Sain joka kerta todistukseen arvosanaksi kympin ja yo-kirjoituksista laudaturin.

Sen verran tein töitä, että laskin aina kaikki läksyksi annetut kotitehtävät. Siihen meni keskimäärin puoli tuntia koulupäivää kohti.

Mulla oli lyhyt matikka lukiossa, ihan vaan ne pakolliset kurssit. Todistuksessa matikka taisi olla 6 tai 7, ja ihan järkyttävästi jouduin tekemään työtä ja uusimaan kursseja että sain tuon numeron.

Mun päähän ei matikka uppoa, ei sitten millän. Se tahti on hirveän kova. Mulle pitäisi joku asia selittää ihan juurta jaksain ja sitten se sama lasku tehdä eri numeroilla varmaan 15 kertaa että oppisin (sitten varmaan kyllä popisinkin, vaikka laajan kurssin tiedoilla),mutta kun yksi lasku on aina vaan kerran ja heti menään eteepäin, niin ei tän mamman pää taivu.

Vierailija kirjoitti:

Se vaatii työtä ja jonkin verran matikkapäätä, mutta ei se missään nimessä mahdotonta ole kenellekään jos on valmis tekemään työtä.

No kyllä on hankalaa ja jopa "mahdotonta" osalle, jos äly ja ymmärryskyky ei riitä ymmärtämään vaikka differentiaalilaskentaa tai analyyttistä geometriaa tai trigonometriaa kunnolla niin etenkään soveltavia tehtäviä ei kykene ratkaisemaan. Matematiikkaa ei voi opetella ulkoa muuta kuin jotkut rutiinilaskut tai vaikka derivoimissäännöt mutta jos pitää esim. osata tarkastella funktion jatkuvuutta tai johtaa yhtälö ääriarvotehtävän ratkaisemiseksi niin näitä ei voi opetella ulkoa, toki esimerkkejä voi yrittää päntätä päähän. Suomessa ylioppilaskirjoitusten pitkän matematiikan koe on kansainvälisestikin tarkasteltuna vaativa ja soveltava ja tehtävät mittaavat hyvin matemaattisia taitoja eikä vain jotain rutiinilaskuja. Lisäksi laskennolla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä matematiikan kanssa vaikka jo alakoulussa puhutaan nykyään matematiikasta, oikeasti se on laskentoa. Matematiikka alkaa siitä kun voidaan jättää numerot pois, yksinkertaisimmillaan esim. Pythagoraan lause, joka voidaan kirjoittaa ilman numeroitakin kokonaan (potenssiin kaksi voidaan kirjoittaa a kertaa a eikä a toiseen jos halutaan siis) ja joka voidaan osoittaa todeksi ilman numeerisia arvoja.