Onko pitkä matikka vaikeaa lukiossa?

Mulle matikka oli tylsää mutta helppoa yläasteella ja otin sitten pitkän lukioon enkä ole hetkeäkään katunut! Matikka alkoi todella kiinnostaa lukiossa ja kirjoitinkin lopulta laudaturin ja opiskelen nykyään yliopistossa matemaattista alaa. Pitkän matikan ällän avulla pääsin myös yliopistoon sisään ilman pääsykoetta.

En voi olla painottamatta matemaattisen ajattelun tärkeyttä elämässä, ehdottomasti kannattaa kokeilla pitkää matikkaa!

Mulla on nyt pitkästä matikasta 5 kurssia käytynä eikä se oo mulle ollu vaikeaa. Yläasteella matikka oli todistuksessa 10, kokeista sain yleensä arvosanaksi jotain 9 ja 10 väliltä. Lukiossa huonoin matematiikan koearvosana on ollut 10-. En tee läheskään aina läksyjä, mutta tunneilla kuuntelen hyvin ja lasken tehtäviä niin paljon kuin ehdin. Ennen koetta teen kirjan kertaustehtävät ja muutenkin käyn läpi kaikki asiat ja tällä taktiikalla olen saanut 10 kaikista käymistäni pitkän matikan kursseista. Tietenkin riippuu ihan opiskelijasta että millä tavalla oppii parhaiten.

Pitkä matikka ja fysiikka olivat lastenleikkiä lukiossa. Kokeista tuli lukematta pelkkiä kiitettäviä. Matikan kokeista tuli usein 10+. Kielissä olin lahjaton ja ruotsista reputin kirjoitukset ja nyt olenkin pitkäaikaistyötön :(

Onko matikka nyt paljon helpompaa, kun tietokone hoitaa sievennykset ja yhtälön ratkaisun? Varmasti on tietokoneella yhtälön ratkaisusta paljon hyötyä vaikkapa Otaniemessä verrattuna vanhanaikaiseen kynään ja paperiin.

Matematiikka on mukavaa, mutta vaatii hivenen töitä. On hienoa, kun oppii todellista uutta asiaa, jota voi soveltaa niin monella alalla.

Vierailija kirjoitti:

Onko matikka nyt paljon helpompaa, kun tietokone hoitaa sievennykset ja yhtälön ratkaisun? Varmasti on tietokoneella yhtälön ratkaisusta paljon hyötyä vaikkapa Otaniemessä verrattuna vanhanaikaiseen kynään ja paperiin.

Olen töissä Otaniemessä ja voin kertoa, että mayematiikan kursseilla useimmiten lasketaan tehtävät ihan kynällä ja paperilla. Toki tietokonettakin välillä käytetään apuna, mutta ei tietoneesta ole paljonkaan huötyä, jos ei ymmärrä, mitä on tekemässä ja mitä rajoituksia käytetyllä ohjelmalla ja laskentamenetelmällä on.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Tässä vielä pohditaan lukioon menevän nuoren valintoja. Ehkä sitä pitkää matikkaa kannattaisi kokeilla. Yläasteen matikka on suht helppoa nuorelle, mutta ilmeisesti vaikeutuu aika lailla lukiossa, siis nimenomaan se pitkä matikka.

Kannattaa ehdottomasti ottaa pitkä matikka. Siellä opetellaan sellaisia asioita joita voi yllättäen tarvita jatko-opinnossa (mm. Derivointi ja integrointi) ja sitten on hankalaa kun ei osaa alkeita. Pitkän voi aina vaihtaa lyhyeen jos ei homma suju.

Pitkä matikka on vähän niinkuin lasten hankkiminen. Jos on sellainen ihminen että siitä tykkää, niin siitä voi saada aivan mahtavia elämyksiä, mutta siitä on myös niin paljon hommaa, että siihen ei kannata alkaa kaverien perässä tai tulevaisuuden varmistelemiseksi ilman selkeää omaa halua. Hyvältäkin oppilaalta kuluu aika paljon aikaa päivässä pitkän matikan läksyihin, tosi harvassa ovat ne nerot joille kaikki on itsestään selvää, ja kursseja on sen verran paljon, että matikkaa on sitten käytännössä joka jaksossa vähintään yksi kurssi. (Syventävät eivät tietystikään ole pakollisia, mutta jos aikoo pitkän matikan kirjoittaa, niin niistä ainakin osa kannattaa tehdä.) Joten jos ajatus päivittäisestä useamman tunnin laskusessiosta ahdistaa, niin sitten kannattaa ottaa lyhyt matikka.