Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Se ei kuulosta houkuttelevalta, jos sen ajattelee noin.
Mutta parhaassa tapauksessa käy niin, että kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään romanttista vastakaikua vastakkaisen sukupuolen edustajalta, päätyy yhteen, ihastuu ja rakastuu toisiinsa, ja muodostaa kestävän parisuhteen.
Varmaan tuo toimii siinä tapauksessa, jos molemmat ovat niin sanotusti yhtä epätoivoisia. Mutta jos olet itse ihminen josta vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostuvat jatkuvasti (eikä pelkästään tinderissä), ei asetelma ole oikein tasapainoinen. En voisi kuvitellakaan kiinnostuvani ihmisestä joka ei kelpaa kenellekään, ja yksi syy siihen lienee se etten itse ole samassa tilanteessa.
Ei se toimikaan, ja monet tajuavat sen, ainakin monet miehet.
Sen vuoksi moni kokematon mies etsiikin vaistomaisesti sellaista naista, joka ei myöskään ole ollut suosittu miesten keskuudessa. Ikävä kyllä näitä naisia on suhteellisesti ottaen vähemmän kuin miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
Minun on vaikeuksia löytää syytä sille, miksi itse päädyn tai olen päässyt parhaimmassakin tapauksessa naisen ystäväksi tai kaveriksi en parisuhteeseen hänen kanssaan. en ole, enkä ole ollut valmis yhdenkään naisen kanssa seksisuhteeseen.
En itse ole ollut halukas ja valmis harrastamaan seksiä naisen kanssa kuin aikaisintaan useammantapaamis / treffailu kerran jälkeen. - Jolloin on ollut jo useimmiten liian myöhästä. Nainen on ennättänyt kertomaan, että haluaisi jatkaa kanssani jatkossa vain kavreina tai ystävänä.
Tai vaikka olisin itse ollut aikaisemmin halunnut harrastaa seksiä, niin olen antanut tilanteen edetä omalla painollaan. En ole osannut itse johdatella tai viedä tilannetta sen suuntaisesti, että olisimme päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä. - Vastaavasti nainen ei ole toiminut "johdattajana".
Saati, että seksiin oltaisiin edetty, niin kuin minusta parhaimmassa tapauksessa; vastavuorosiesti ja luontevasti niin, että molemmilla on siihen halu ja tahto ja siihen oltaisiin edetty, jhotenkin luontevasti kuin maagisen taian ohjaamana.
En ole kohdannut kertaakaan naista joka olisi "johdatellut/tehnyt aloitetta", olisin vieläkin neitsyt jos en olisi aloitteita tehnyt. Naisilla on tapana jättää se seksuaalisuuden aloittaminen täysin miehen tehtäväksi. Jos haluat seksiä miehenä, sinun on tehtävä aloite tai olet friend zonella, suomalainen nainen ei tee aloitetta juuri ikinä.
Pidemmässä suhteessa nainen saattaa aloitteen tehdä joinain merkkipäivinä, that's it, tutustumis vaiheessa ei juuri koskaan. Ehkä kovassa humalassa se saattaa tapahtua, ja silloinkin miestä saatetaan syytetään raiskauksesta/hyväksikäytöstä koska nainen ei muista että itse teki niin.
Kaikki nämä vuosikymmenien kokemuksesta. Kannattaa takoa kun rauta on vielä kuumaa, tai se jäähtyy täysin.
Tämä ketju pysyikin yllättävän kauan sivistyneellä, toisia arvostavalla ja kokemuksia perustellen jakavalla tasolla. Kiitos keskustelusta kaikille, oli oikeasti virkistävää ja mukavaa kuulla miesten näkymyksiä ilman trollausta ja satuttamistarkoitusta! Nyt kuitenkin näemmä tuli aika poistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Se ei kuulosta houkuttelevalta, jos sen ajattelee noin.
Mutta parhaassa tapauksessa käy niin, että kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään romanttista vastakaikua vastakkaisen sukupuolen edustajalta, päätyy yhteen, ihastuu ja rakastuu toisiinsa, ja muodostaa kestävän parisuhteen.
Varmaan tuo toimii siinä tapauksessa, jos molemmat ovat niin sanotusti yhtä epätoivoisia. Mutta jos olet itse ihminen josta vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostuvat jatkuvasti (eikä pelkästään tinderissä), ei asetelma ole oikein tasapainoinen. En voisi kuvitellakaan kiinnostuvani ihmisestä joka ei kelpaa kenellekään, ja yksi syy siihen lienee se etten itse ole samassa tilanteessa.
Ei se toimikaan, ja monet tajuavat sen, ainakin monet miehet.
Sen vuoksi moni kokematon mies etsiikin vaistomaisesti sellaista naista, joka ei myöskään ole ollut suosittu miesten keskuudessa. Ikävä kyllä näitä naisia on suhteellisesti ottaen vähemmän kuin miehiä.
Oon nähnyt kuinka kokenut nainen otti itsevarmasti miestä kädestä kiinni. Mies suli aivan totaalisesti. Miehet toisaalta haluaa suosittuja ja toisaalta taas ei. Kokemattomia ei riitä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Se ei kuulosta houkuttelevalta, jos sen ajattelee noin.
Mutta parhaassa tapauksessa käy niin, että kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään romanttista vastakaikua vastakkaisen sukupuolen edustajalta, päätyy yhteen, ihastuu ja rakastuu toisiinsa, ja muodostaa kestävän parisuhteen.
Varmaan tuo toimii siinä tapauksessa, jos molemmat ovat niin sanotusti yhtä epätoivoisia. Mutta jos olet itse ihminen josta vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostuvat jatkuvasti (eikä pelkästään tinderissä), ei asetelma ole oikein tasapainoinen. En voisi kuvitellakaan kiinnostuvani ihmisestä joka ei kelpaa kenellekään, ja yksi syy siihen lienee se etten itse ole samassa tilanteessa.
Ei se toimikaan, ja monet tajuavat sen, ainakin monet miehet.
Sen vuoksi moni kokematon mies etsiikin vaistomaisesti sellaista naista, joka ei myöskään ole ollut suosittu miesten keskuudessa. Ikävä kyllä näitä naisia on suhteellisesti ottaen vähemmän kuin miehiä.
Enpä kyllä allekirjoita että miehet vaistomaisesti etsisivät ei-suosittua. Minua ainakin on yrittänyt todella moni sellainenkin mies, jonka koko habitus suorastaan huutaa sitä, ettei ole koskaan ollut missään lähemmässä kontaktissa naisen kanssa. En todellakaan tiedä millä perusteella hekin ovat päätyneet juuri minua yrittämään, vaikka itse olen aivan eri tyyppinen. Olisimme todella epäsopusuhtainen pariskunta kaikilta osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Se ei kuulosta houkuttelevalta, jos sen ajattelee noin.
Mutta parhaassa tapauksessa käy niin, että kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään romanttista vastakaikua vastakkaisen sukupuolen edustajalta, päätyy yhteen, ihastuu ja rakastuu toisiinsa, ja muodostaa kestävän parisuhteen.
Varmaan tuo toimii siinä tapauksessa, jos molemmat ovat niin sanotusti yhtä epätoivoisia. Mutta jos olet itse ihminen josta vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostuvat jatkuvasti (eikä pelkästään tinderissä), ei asetelma ole oikein tasapainoinen. En voisi kuvitellakaan kiinnostuvani ihmisestä joka ei kelpaa kenellekään, ja yksi syy siihen lienee se etten itse ole samassa tilanteessa.
Ei se toimikaan, ja monet tajuavat sen, ainakin monet miehet.
Sen vuoksi moni kokematon mies etsiikin vaistomaisesti sellaista naista, joka ei myöskään ole ollut suosittu miesten keskuudessa. Ikävä kyllä näitä naisia on suhteellisesti ottaen vähemmän kuin miehiä.
Oon nähnyt kuinka kokenut nainen otti itsevarmasti miestä kädestä kiinni. Mies suli aivan totaalisesti. Miehet toisaalta haluaa suosittuja ja toisaalta taas ei. Kokemattomia ei riitä kaikille.
Kokematon ei välttämättä tarkoita samaa kuin ei-suosittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
Minun on vaikeuksia löytää syytä sille, miksi itse päädyn tai olen päässyt parhaimmassakin tapauksessa naisen ystäväksi tai kaveriksi en parisuhteeseen hänen kanssaan. en ole, enkä ole ollut valmis yhdenkään naisen kanssa seksisuhteeseen.
En itse ole ollut halukas ja valmis harrastamaan seksiä naisen kanssa kuin aikaisintaan useammantapaamis / treffailu kerran jälkeen. - Jolloin on ollut jo useimmiten liian myöhästä. Nainen on ennättänyt kertomaan, että haluaisi jatkaa kanssani jatkossa vain kavreina tai ystävänä.
Tai vaikka olisin itse ollut aikaisemmin halunnut harrastaa seksiä, niin olen antanut tilanteen edetä omalla painollaan. En ole osannut itse johdatella tai viedä tilannetta sen suuntaisesti, että olisimme päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä. - Vastaavasti nainen ei ole toiminut "johdattajana".
Saati, että seksiin oltaisiin edetty, niin kuin minusta parhaimmassa tapauksessa; vastavuorosiesti ja luontevasti niin, että molemmilla on siihen halu ja tahto ja siihen oltaisiin edetty, jhotenkin luontevasti kuin maagisen taian ohjaamana.
En ole kohdannut kertaakaan naista joka olisi "johdatellut/tehnyt aloitetta", olisin vieläkin neitsyt jos en olisi aloitteita tehnyt. Naisilla on tapana jättää se seksuaalisuuden aloittaminen täysin miehen tehtäväksi. Jos haluat seksiä miehenä, sinun on tehtävä aloite tai olet friend zonella, suomalainen nainen ei tee aloitetta juuri ikinä.
Pidemmässä suhteessa nainen saattaa aloitteen tehdä joinain merkkipäivinä, that's it, tutustumis vaiheessa ei juuri koskaan. Ehkä kovassa humalassa se saattaa tapahtua, ja silloinkin miestä saatetaan syytetään raiskauksesta/hyväksikäytöstä koska nainen ei muista että itse teki niin.
Kaikki nämä vuosikymmenien kokemuksesta. Kannattaa takoa kun rauta on vielä kuumaa, tai se jäähtyy täysin.
Minulla on omilta vuosikymmeniltäni vähän toisenlaisia kokemuksia.
OK, naiset eivät tee aloitteita ihan samanlaisella intensiteetillä kuin miehet, jotka tokaisevat "lähetääx panee" tai tunkevat kättä housuihin kysymättä.
Tästä huolimatta naiset ovat tehneet minulle sekä verbaalisia että fyysisiä aloitteita. Sekä nuorena että vähän vanhempana.
Kukaan ei ole tarttunut dickiin kiinni kysymättä, mutta esimerkiksi baarissa takapuolta on kourittu, väkisin suudeltu, työnnetty kieltä korvaan, vedetty viereen istumaan ja kosketeltu.
Sanallisia aloitteita on myös tehty. Baarissa on kysytty "lähdetkö mun luo", "lähdetkö mun kanssani hotellille jatkoille", "mulla on avoin suhde mun miehen kanssa, ja haluaisin tänä iltana kokeilla toista miestä".
Pitemmässä parisuhteessa ollessani vaimo tekee ehkä 2/3 aloitteista, useammin verbaalisesti, mutta myös fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
Minun on vaikeuksia löytää syytä sille, miksi itse päädyn tai olen päässyt parhaimmassakin tapauksessa naisen ystäväksi tai kaveriksi en parisuhteeseen hänen kanssaan. en ole, enkä ole ollut valmis yhdenkään naisen kanssa seksisuhteeseen.
En itse ole ollut halukas ja valmis harrastamaan seksiä naisen kanssa kuin aikaisintaan useammantapaamis / treffailu kerran jälkeen. - Jolloin on ollut jo useimmiten liian myöhästä. Nainen on ennättänyt kertomaan, että haluaisi jatkaa kanssani jatkossa vain kavreina tai ystävänä.
Tai vaikka olisin itse ollut aikaisemmin halunnut harrastaa seksiä, niin olen antanut tilanteen edetä omalla painollaan. En ole osannut itse johdatella tai viedä tilannetta sen suuntaisesti, että olisimme päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä. - Vastaavasti nainen ei ole toiminut "johdattajana".
Saati, että seksiin oltaisiin edetty, niin kuin minusta parhaimmassa tapauksessa; vastavuorosiesti ja luontevasti niin, että molemmilla on siihen halu ja tahto ja siihen oltaisiin edetty, jhotenkin luontevasti kuin maagisen taian ohjaamana.
En ole kohdannut kertaakaan naista joka olisi "johdatellut/tehnyt aloitetta", olisin vieläkin neitsyt jos en olisi aloitteita tehnyt. Naisilla on tapana jättää se seksuaalisuuden aloittaminen täysin miehen tehtäväksi. Jos haluat seksiä miehenä, sinun on tehtävä aloite tai olet friend zonella, suomalainen nainen ei tee aloitetta juuri ikinä.
Pidemmässä suhteessa nainen saattaa aloitteen tehdä joinain merkkipäivinä, that's it, tutustumis vaiheessa ei juuri koskaan. Ehkä kovassa humalassa se saattaa tapahtua, ja silloinkin miestä saatetaan syytetään raiskauksesta/hyväksikäytöstä koska nainen ei muista että itse teki niin.
Kaikki nämä vuosikymmenien kokemuksesta. Kannattaa takoa kun rauta on vielä kuumaa, tai se jäähtyy täysin.
Tämä on kyllä täysin totta omastakin naisen näkökulmastani. Suomessa nainen kasvatetaan niin että on häpeällistä ilmaista haluavansa seksiä. Jo teinityttö saatetaan leimata h-sanalla, jos ilmaisee tykkäävänsä jostain pojasta. Kaikkein häpeällistä on se, jos ilmaisee haluavansa seksiä ja mies ei haluakaan, silloin on tyrkky ja siitä naista pilkkaavat sekä miehet että naiset. Itsekään en ole koskaan tehnyt miehelle sitä ihan ensimmäistä aloitetta. (Parisuhteessa toki olen sitten tehnyt aloitteita useinkin). Jos mies ei useampienkaan treffien jälkeen mitenkään näytä seksuaalista kiinnostusta, ajattelen että hän pitää kaverina ja jos itselläni on romanttisia tunteita ollut niin minäkin jäähdyttelen ne kaveriasteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
Minun on vaikeuksia löytää syytä sille, miksi itse päädyn tai olen päässyt parhaimmassakin tapauksessa naisen ystäväksi tai kaveriksi en parisuhteeseen hänen kanssaan. en ole, enkä ole ollut valmis yhdenkään naisen kanssa seksisuhteeseen.
En itse ole ollut halukas ja valmis harrastamaan seksiä naisen kanssa kuin aikaisintaan useammantapaamis / treffailu kerran jälkeen. - Jolloin on ollut jo useimmiten liian myöhästä. Nainen on ennättänyt kertomaan, että haluaisi jatkaa kanssani jatkossa vain kavreina tai ystävänä.
Tai vaikka olisin itse ollut aikaisemmin halunnut harrastaa seksiä, niin olen antanut tilanteen edetä omalla painollaan. En ole osannut itse johdatella tai viedä tilannetta sen suuntaisesti, että olisimme päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä. - Vastaavasti nainen ei ole toiminut "johdattajana".
Saati, että seksiin oltaisiin edetty, niin kuin minusta parhaimmassa tapauksessa; vastavuorosiesti ja luontevasti niin, että molemmilla on siihen halu ja tahto ja siihen oltaisiin edetty, jhotenkin luontevasti kuin maagisen taian ohjaamana.
En ole kohdannut kertaakaan naista joka olisi "johdatellut/tehnyt aloitetta", olisin vieläkin neitsyt jos en olisi aloitteita tehnyt. Naisilla on tapana jättää se seksuaalisuuden aloittaminen täysin miehen tehtäväksi. Jos haluat seksiä miehenä, sinun on tehtävä aloite tai olet friend zonella, suomalainen nainen ei tee aloitetta juuri ikinä.
Pidemmässä suhteessa nainen saattaa aloitteen tehdä joinain merkkipäivinä, that's it, tutustumis vaiheessa ei juuri koskaan. Ehkä kovassa humalassa se saattaa tapahtua, ja silloinkin miestä saatetaan syytetään raiskauksesta/hyväksikäytöstä koska nainen ei muista että itse teki niin.
Kaikki nämä vuosikymmenien kokemuksesta. Kannattaa takoa kun rauta on vielä kuumaa, tai se jäähtyy täysin.
Tjaa. - Vai niin. Toisaalta minusta olisi vähän tyoerää uskotella, että nainen haluaisi minusta jotain ihan muuta jos osoittaisin nopeammin haluavani seksiä hänen kanssaan.
Mutta toisaalta olen ollut niin kauan ilman seksiä (kumppanin kanssa), että on jo melkein vaikeuksia hahmotta etukäteen miten tai kuinka voisin itse tilanteen johdatella luontevasti ja tahdikkaasti siihen. - Tuskin mitenkään, ellei nainen tulisi vastaan ja omaa samansuuntaista halua; jota liianko usein friend zonelle päässeenä, vai pitösikö sanoa, että joutuneena?
- En tiedä kykenenkö enää edes huomaamaan.... Hämmentävä tunne, koska en osaa pitää itseäni aseksuaalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Se ei kuulosta houkuttelevalta, jos sen ajattelee noin.
Mutta parhaassa tapauksessa käy niin, että kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään romanttista vastakaikua vastakkaisen sukupuolen edustajalta, päätyy yhteen, ihastuu ja rakastuu toisiinsa, ja muodostaa kestävän parisuhteen.
Varmaan tuo toimii siinä tapauksessa, jos molemmat ovat niin sanotusti yhtä epätoivoisia. Mutta jos olet itse ihminen josta vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostuvat jatkuvasti (eikä pelkästään tinderissä), ei asetelma ole oikein tasapainoinen. En voisi kuvitellakaan kiinnostuvani ihmisestä joka ei kelpaa kenellekään, ja yksi syy siihen lienee se etten itse ole samassa tilanteessa.
Ei se toimikaan, ja monet tajuavat sen, ainakin monet miehet.
Sen vuoksi moni kokematon mies etsiikin vaistomaisesti sellaista naista, joka ei myöskään ole ollut suosittu miesten keskuudessa. Ikävä kyllä näitä naisia on suhteellisesti ottaen vähemmän kuin miehiä.
Enpä kyllä allekirjoita että miehet vaistomaisesti etsisivät ei-suosittua. Minua ainakin on yrittänyt todella moni sellainenkin mies, jonka koko habitus suorastaan huutaa sitä, ettei ole koskaan ollut missään lähemmässä kontaktissa naisen kanssa. En todellakaan tiedä millä perusteella hekin ovat päätyneet juuri minua yrittämään, vaikka itse olen aivan eri tyyppinen. Olisimme todella epäsopusuhtainen pariskunta kaikilta osin.
Mulle on joskus sanottu että "sä vaikutat sellaiselta jonka kanssa voi pitää hauskaa". No en kyllä kyseisen naapurin kanssa halunnut mitään hauskaa, tai se "hauska" ei olisi ollut hauskaa minulle, kauhea nörtti ja ruman näköinen mies. Mutta ilmeisesti sosiaalisen ja avoimen oloinen mieliala sekä ehkä tyyli laittaa itseni, sekä tapani juoda kaljaa usein, vaikutti siihen että mies päätti yrittää onneaan. 🙄 Lyhyesti: vaikutat reippaalta ja ns. helpolta, ujolta naiselta eivät usko saavansa koska omat viettelytaidot ja muut avut ovat tosi puutteelliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Se ei kuulosta houkuttelevalta, jos sen ajattelee noin.
Mutta parhaassa tapauksessa käy niin, että kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään romanttista vastakaikua vastakkaisen sukupuolen edustajalta, päätyy yhteen, ihastuu ja rakastuu toisiinsa, ja muodostaa kestävän parisuhteen.
Varmaan tuo toimii siinä tapauksessa, jos molemmat ovat niin sanotusti yhtä epätoivoisia. Mutta jos olet itse ihminen josta vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostuvat jatkuvasti (eikä pelkästään tinderissä), ei asetelma ole oikein tasapainoinen. En voisi kuvitellakaan kiinnostuvani ihmisestä joka ei kelpaa kenellekään, ja yksi syy siihen lienee se etten itse ole samassa tilanteessa.
Ei se toimikaan, ja monet tajuavat sen, ainakin monet miehet.
Sen vuoksi moni kokematon mies etsiikin vaistomaisesti sellaista naista, joka ei myöskään ole ollut suosittu miesten keskuudessa. Ikävä kyllä näitä naisia on suhteellisesti ottaen vähemmän kuin miehiä.
Oon nähnyt kuinka kokenut nainen otti itsevarmasti miestä kädestä kiinni. Mies suli aivan totaalisesti. Miehet toisaalta haluaa suosittuja ja toisaalta taas ei. Kokemattomia ei riitä kaikille.
Vaikka mies olisi kuinka kokenut tai yleisesti naisten suosiossa oleva ja kiinnostava mies, on naisen avoin ja itsevarma lähestyminen miestä kohtaan juuri noin toimiva.
Melkein kuka tahansa mies olisi sulaa vahaa, jos (edes etäisesti) kiinnostava ja itsevarma nainen tulisi, ottaisi kädestä kiinni, katsoisi silmiin ja sanoisi "moi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että jokin asia on suoraan suhteessa ikisinkkuuteen. Luotaantyöntäviä luonteenpiirteitä voivat olla esimerkiksi itsekkyys, empatiakyvyttömyys, kommunikoinnin ongelmat, yksinkertaisuus, huonot käytöstavat. Lisäksi ulkoisia asioita voi olla ulkonäön siivottomuus tai kodin siivottomuus.
Niin haet kotirouvaa. Eihän siinä mitään, jos vain pystyt kustantamaan.
??? Olen nainen ja ollut aina parisuhteessa 15-vuotiaasta lähtien. Ei kaikki ole parisuhteissa ollut ruusunpunaista ja kaksi eroakin olen kokenut. Mutta aina olen niistä oppinut itsestäni, miten minä voin olla parempi ihminen ja kumppani.
15v parisuhteessa… jotenkin aina niin hellyttävän koomiselta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Se ei kuulosta houkuttelevalta, jos sen ajattelee noin.
Mutta parhaassa tapauksessa käy niin, että kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään romanttista vastakaikua vastakkaisen sukupuolen edustajalta, päätyy yhteen, ihastuu ja rakastuu toisiinsa, ja muodostaa kestävän parisuhteen.
Varmaan tuo toimii siinä tapauksessa, jos molemmat ovat niin sanotusti yhtä epätoivoisia. Mutta jos olet itse ihminen josta vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostuvat jatkuvasti (eikä pelkästään tinderissä), ei asetelma ole oikein tasapainoinen. En voisi kuvitellakaan kiinnostuvani ihmisestä joka ei kelpaa kenellekään, ja yksi syy siihen lienee se etten itse ole samassa tilanteessa.
Ei se toimikaan, ja monet tajuavat sen, ainakin monet miehet.
Sen vuoksi moni kokematon mies etsiikin vaistomaisesti sellaista naista, joka ei myöskään ole ollut suosittu miesten keskuudessa. Ikävä kyllä näitä naisia on suhteellisesti ottaen vähemmän kuin miehiä.
Oon nähnyt kuinka kokenut nainen otti itsevarmasti miestä kädestä kiinni. Mies suli aivan totaalisesti. Miehet toisaalta haluaa suosittuja ja toisaalta taas ei. Kokemattomia ei riitä kaikille.
Vaikka mies olisi kuinka kokenut tai yleisesti naisten suosiossa oleva ja kiinnostava mies, on naisen avoin ja itsevarma lähestyminen miestä kohtaan juuri noin toimiva.
Melkein kuka tahansa mies olisi sulaa vahaa, jos (edes etäisesti) kiinnostava ja itsevarma nainen tulisi, ottaisi kädestä kiinni, katsoisi silmiin ja sanoisi "moi".
Varattu tai homo mies myös? Itse en kyllä kädestä menisi ottamaan ilman että tiedän miehestä yhtään mitään. Hymyn ja moin voi kyllä suoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
Minun on vaikeuksia löytää syytä sille, miksi itse päädyn tai olen päässyt parhaimmassakin tapauksessa naisen ystäväksi tai kaveriksi en parisuhteeseen hänen kanssaan. en ole, enkä ole ollut valmis yhdenkään naisen kanssa seksisuhteeseen.
En itse ole ollut halukas ja valmis harrastamaan seksiä naisen kanssa kuin aikaisintaan useammantapaamis / treffailu kerran jälkeen. - Jolloin on ollut jo useimmiten liian myöhästä. Nainen on ennättänyt kertomaan, että haluaisi jatkaa kanssani jatkossa vain kavreina tai ystävänä.
Tai vaikka olisin itse ollut aikaisemmin halunnut harrastaa seksiä, niin olen antanut tilanteen edetä omalla painollaan. En ole osannut itse johdatella tai viedä tilannetta sen suuntaisesti, että olisimme päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä. - Vastaavasti nainen ei ole toiminut "johdattajana".
Saati, että seksiin oltaisiin edetty, niin kuin minusta parhaimmassa tapauksessa; vastavuorosiesti ja luontevasti niin, että molemmilla on siihen halu ja tahto ja siihen oltaisiin edetty, jhotenkin luontevasti kuin maagisen taian ohjaamana.
En ole kohdannut kertaakaan naista joka olisi "johdatellut/tehnyt aloitetta", olisin vieläkin neitsyt jos en olisi aloitteita tehnyt. Naisilla on tapana jättää se seksuaalisuuden aloittaminen täysin miehen tehtäväksi. Jos haluat seksiä miehenä, sinun on tehtävä aloite tai olet friend zonella, suomalainen nainen ei tee aloitetta juuri ikinä.
Pidemmässä suhteessa nainen saattaa aloitteen tehdä joinain merkkipäivinä, that's it, tutustumis vaiheessa ei juuri koskaan. Ehkä kovassa humalassa se saattaa tapahtua, ja silloinkin miestä saatetaan syytetään raiskauksesta/hyväksikäytöstä koska nainen ei muista että itse teki niin.
Kaikki nämä vuosikymmenien kokemuksesta. Kannattaa takoa kun rauta on vielä kuumaa, tai se jäähtyy täysin.
Tämä on kyllä täysin totta omastakin naisen näkökulmastani. Suomessa nainen kasvatetaan niin että on häpeällistä ilmaista haluavansa seksiä. Jo teinityttö saatetaan leimata h-sanalla, jos ilmaisee tykkäävänsä jostain pojasta. Kaikkein häpeällistä on se, jos ilmaisee haluavansa seksiä ja mies ei haluakaan, silloin on tyrkky ja siitä naista pilkkaavat sekä miehet että naiset. Itsekään en ole koskaan tehnyt miehelle sitä ihan ensimmäistä aloitetta. (Parisuhteessa toki olen sitten tehnyt aloitteita useinkin). Jos mies ei useampienkaan treffien jälkeen mitenkään näytä seksuaalista kiinnostusta, ajattelen että hän pitää kaverina ja jos itselläni on romanttisia tunteita ollut niin minäkin jäähdyttelen ne kaveriasteelle.
Uteliaisuudesta; Miten haluaisit, että mies osoittaisi, että haluaisi seksiä sinun kanssasi? - Tai yleisemmin naiset miten tehdä aloite seksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Se ei kuulosta houkuttelevalta, jos sen ajattelee noin.
Mutta parhaassa tapauksessa käy niin, että kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään romanttista vastakaikua vastakkaisen sukupuolen edustajalta, päätyy yhteen, ihastuu ja rakastuu toisiinsa, ja muodostaa kestävän parisuhteen.
Varmaan tuo toimii siinä tapauksessa, jos molemmat ovat niin sanotusti yhtä epätoivoisia. Mutta jos olet itse ihminen josta vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostuvat jatkuvasti (eikä pelkästään tinderissä), ei asetelma ole oikein tasapainoinen. En voisi kuvitellakaan kiinnostuvani ihmisestä joka ei kelpaa kenellekään, ja yksi syy siihen lienee se etten itse ole samassa tilanteessa.
Ei se toimikaan, ja monet tajuavat sen, ainakin monet miehet.
Sen vuoksi moni kokematon mies etsiikin vaistomaisesti sellaista naista, joka ei myöskään ole ollut suosittu miesten keskuudessa. Ikävä kyllä näitä naisia on suhteellisesti ottaen vähemmän kuin miehiä.
Enpä kyllä allekirjoita että miehet vaistomaisesti etsisivät ei-suosittua. Minua ainakin on yrittänyt todella moni sellainenkin mies, jonka koko habitus suorastaan huutaa sitä, ettei ole koskaan ollut missään lähemmässä kontaktissa naisen kanssa. En todellakaan tiedä millä perusteella hekin ovat päätyneet juuri minua yrittämään, vaikka itse olen aivan eri tyyppinen. Olisimme todella epäsopusuhtainen pariskunta kaikilta osin.
Mulle on joskus sanottu että "sä vaikutat sellaiselta jonka kanssa voi pitää hauskaa". No en kyllä kyseisen naapurin kanssa halunnut mitään hauskaa, tai se "hauska" ei olisi ollut hauskaa minulle, kauhea nörtti ja ruman näköinen mies. Mutta ilmeisesti sosiaalisen ja avoimen oloinen mieliala sekä ehkä tyyli laittaa itseni, sekä tapani juoda kaljaa usein, vaikutti siihen että mies päätti yrittää onneaan. 🙄 Lyhyesti: vaikutat reippaalta ja ns. helpolta, ujolta naiselta eivät usko saavansa koska omat viettelytaidot ja muut avut ovat tosi puutteelliset.
Tosi vaikea uskoa että vaikuttaisin sellaiselta, olen nimittäin ujo oikeasti ja pyrin pitämään itsestäni matalaa profiilia. Silti tuntemattomien miesten iskuyrityksiä tulee milloin missäkin. Lisäksi on pyydetty spontaanisti mukaan esim. baarikierrokselle ja tanssimaan, ja tähän riitti se että bongasivat minut kadulla kävelemässä. Enkä muuten edes käytä alkoholia.
En tiedä yhtään miten ulkopuoliset minut näkevät kun niin paljon erilaisia pyyntöjä erilaisilta miehiltä on koko aikuisikäni aikana tullut. Anyways, tilanteeni on tosi erilainen kuin miehellä, jota kukaan ei huomaa ja josta kukaan ei ole koskaan kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Saako olla utelias, minkä 'tyylinen' nainen olet? Virkanainen, taiteilija, boheemi, sporttinen, tms? Itselle kuulostaa hullulta, että 15 mieheen ei osu yhtään, joka valehtelisi merkittävästi. Oman kokemuksen mukaan suurempi osa valehtelee hyvin paljon, ikää ainakin vähän, sitten ei kerrota työelämästä, ei taustasta, kuittaillaan mahdollisimman vähäanaisesti aiemmat suhteet, ja nykyisetkin...Suurempi osa kuin puolet on sellaisia, jotka yrittävät vetää jotain roolia, että saisivat vähän aikaa jonkinlaisen kevytsuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Hmm. Minusta (miehstä) varsin tasapainosien oloinen kirjoitus. Sitä toisinaan olen sanotaanko ennakolta miettinyt, että pajonkohan olisi "kohtuullisen pitkään kirjoittelu". - Ei tähän varmasti ole yhtä oikeaa tuskin väärääkään vastausta. - Ajan takaa. että kenties on hyvä kirjoitella ensin, ennen treffeille syöksymistä, jos on kumppanin hakupaikaksi nettitreffipalvelimen valinnut. - Toki voin sanoa, että ehkä näin sanon itsepuollustuksekseni, koska tällä hetkellä asun sen verran syrjässä, että en usko, että lähiseudulta löytyis ketään jonka kanssa treffein sopiminen "heti" olisi todennäkösitä ja en haluaisin välittömästo pettyä. - Luullopstimpa tylsältä.
Mutta joo. On hyvä kirjoitella mutta toisaalta aatteluttaa myös, että jos kirjoittelee niin kuyinka noprasti ja helposti oma alitajunta alkaa muodostaa toisesta mielikuvaa, joka vastaa enemmän tai vähemmä todellisuutta.
Oma lukunsa on tietysti he, jotka tietosuesti yrittävät sumuttaa ja valehtelevat. Mutta on myös niin, että iminen on aina enemmän kuin osiensa summa. Ja kolmanneksi eri ihmiset antavat asioille erilaisia merkitys-sisältöjä.
Mieleeni palaa vuosien takainen ensitreffit alttarilla pari, joista molemmat on saattaneet kertoa harratavansa säännöllisest ja jopa aktiivisesti liikuntaa. Silti varmasti toiselle oli järkytys huomata, että hänen kumppanikseen valikoitunut (mies) oli niin ihastunut ja rakastunut polkupyöräänsä ja omaan elämäntapaansa, että aika monelle -tuskin olin ainoa- jolle syntyi mileikuva, että yhteinen parisuhde olisi hänen arvomaailmassaan vasta hänen polkupyörän ja elämäntapansa (ääri kurinalaisen urheilemisen) jälkeen. - Eikä ollut kovin yllättää, että naisella yhteinen parisuhde oli arvoasteikolla, arvoasteikolla "vähän" eri tasolla.
Pitkään (minun tapauksessani joitain viikkoja tai kuukausia) kirjoittelussa on kyllä puolensa ja puolensa. Itse ajattelen niin, että huijarit ym. eivät sitä jaksa harrastaa vaan etsivät helpompaa reittiä edetä. Kirjoitellessa on myös vaikea pitää yllä kovin isoja valheita.
Toisaalta kirjoitellessa tosiaan voi alkaa muodostaa liian vahvaa mielikuvaa ja muutaman kerran minullekin kävi niin, että kirjoittaessa olin ollut jo vähän ihastunut, mutta livenä tavatessa toinen ei tuntunutkaan enää yhtä kiinnostavalta. Kirjoittaminen myös vie aikaa, ja jonkun mielestä voi olla helpompi karsia ne huijarit tapaamalla nopeasti livenä. Mikä kenellekin sopii, minulle kuitenkaan jatkuvat nopeat treffit eivät sopisi koska silloin pakostakin tulisi niin paljon huonoja treffejä että se alkaisi syödä luottamusta ja touhun mielekkyyttä. Kirjoitellessa ainakaan minulla ei mene niin "ihon alle" jos juttu lopahtaakin.
Minä olen joutunut toteamaan, että ei mitään pitkiä kirjoitteluita joissa poraudutaan syvälle toisen sieluun. Nyt on jo pari kertaa ollut kirjoitteluvaiheessa niin uskomatonta yhteyden tunnetta ja alkanut tulla jo tunteitakin peliin molemmin puolin, ihan kuin omalle rakkaalle kirjoittelisi vaikkei olla edes tavattu. Ollaan ehkä soiteltukin ja juteltu tuntikausia. Sitten kun lopulta tavataan, niin nainen ei lämpenekään fyysiselle olemukselleni jostain syystä, vaikka kuvat on nähty etukäteen ja pituuskin näkyy profiilissa. Tulee aika pahasti näpeille henkisesti noista.
Eli jos en mitään muuta ole oppinut, niin sen että kaikki se kirjoittelu ei merkkaa paskaakaan, siihen ei kannata luottaa koska livenä se kaikki tulee romahtaen alas. Nopeasti vaan katsomaan että miellyttääkö se toisen läsnäolo vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
Minun on vaikeuksia löytää syytä sille, miksi itse päädyn tai olen päässyt parhaimmassakin tapauksessa naisen ystäväksi tai kaveriksi en parisuhteeseen hänen kanssaan. en ole, enkä ole ollut valmis yhdenkään naisen kanssa seksisuhteeseen.
En itse ole ollut halukas ja valmis harrastamaan seksiä naisen kanssa kuin aikaisintaan useammantapaamis / treffailu kerran jälkeen. - Jolloin on ollut jo useimmiten liian myöhästä. Nainen on ennättänyt kertomaan, että haluaisi jatkaa kanssani jatkossa vain kavreina tai ystävänä.
Tai vaikka olisin itse ollut aikaisemmin halunnut harrastaa seksiä, niin olen antanut tilanteen edetä omalla painollaan. En ole osannut itse johdatella tai viedä tilannetta sen suuntaisesti, että olisimme päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä. - Vastaavasti nainen ei ole toiminut "johdattajana".
Saati, että seksiin oltaisiin edetty, niin kuin minusta parhaimmassa tapauksessa; vastavuorosiesti ja luontevasti niin, että molemmilla on siihen halu ja tahto ja siihen oltaisiin edetty, jhotenkin luontevasti kuin maagisen taian ohjaamana.
En ole kohdannut kertaakaan naista joka olisi "johdatellut/tehnyt aloitetta", olisin vieläkin neitsyt jos en olisi aloitteita tehnyt. Naisilla on tapana jättää se seksuaalisuuden aloittaminen täysin miehen tehtäväksi. Jos haluat seksiä miehenä, sinun on tehtävä aloite tai olet friend zonella, suomalainen nainen ei tee aloitetta juuri ikinä.
Pidemmässä suhteessa nainen saattaa aloitteen tehdä joinain merkkipäivinä, that's it, tutustumis vaiheessa ei juuri koskaan. Ehkä kovassa humalassa se saattaa tapahtua, ja silloinkin miestä saatetaan syytetään raiskauksesta/hyväksikäytöstä koska nainen ei muista että itse teki niin.
Kaikki nämä vuosikymmenien kokemuksesta. Kannattaa takoa kun rauta on vielä kuumaa, tai se jäähtyy täysin.
Tämä on kyllä täysin totta omastakin naisen näkökulmastani. Suomessa nainen kasvatetaan niin että on häpeällistä ilmaista haluavansa seksiä. Jo teinityttö saatetaan leimata h-sanalla, jos ilmaisee tykkäävänsä jostain pojasta. Kaikkein häpeällistä on se, jos ilmaisee haluavansa seksiä ja mies ei haluakaan, silloin on tyrkky ja siitä naista pilkkaavat sekä miehet että naiset. Itsekään en ole koskaan tehnyt miehelle sitä ihan ensimmäistä aloitetta. (Parisuhteessa toki olen sitten tehnyt aloitteita useinkin). Jos mies ei useampienkaan treffien jälkeen mitenkään näytä seksuaalista kiinnostusta, ajattelen että hän pitää kaverina ja jos itselläni on romanttisia tunteita ollut niin minäkin jäähdyttelen ne kaveriasteelle.
Uteliaisuudesta; Miten haluaisit, että mies osoittaisi, että haluaisi seksiä sinun kanssasi? - Tai yleisemmin naiset miten tehdä aloite seksiin?
Mieheni kanssa ensimmäisiä kertoja tavatessamme olimme ravintolaillan jälkeen bussipysäkillä, menossa treffien jälkeen koteihimme. Juttelimme, kun yhtäkkiä huomasin että miehen kasvot lähestyivät oudon hitaasti ja kömpelösti omiani. Muistan vieläkin sen hämmästyksen kun mietin että mitä ihmettä nyt, ennen kuin tajusin että hän haluaa suudella, mutta ei uskalla. Rohkaistuin itse ja suutelin häntä. Vaikka tuo ikimuistoinen suudelma ei johtanut seksiin vaan edelleen menimme eri busseihin, siitä tiesin että mies on minusta romanttisesti kiinnostunut ja uskalsin seuraavilla treffeillä kutsua hänet luokseni.
Minua ei haitannut yhtään että mies vaikutti kömpelöltä ja osaamattomalta, päinvastoin pidin häntä aitona. En ole kiinnostunut sulavaliikkeisistä sarjadeittailijoista ja pelimiehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monelta kuullut tämän saman kokemuksen, ja miettinyt paljon omia sinkkuaikojani. Kävin treffeillä Helsingissä noin 15 eri miehen kanssa muutaman vuoden aikana. Yksikään mies ei (tietääkseni) valehdellut minulle mitään, yksikään ei ghostannut, yhtään huonoa kokemusta en saanut. Kaikki olivat todella mukavia.
Suurin osa oli sellaisia, että vietettiin hauska ilta (yleensä syömässä ja parilla lasillisella, joskus kävelyllä, seksiä en ensitreffeillä harrastanut. Useimpien kanssa sovittiin näkevämme uudelleen mutta jostain syystä toisia treffejä ei tullut, kumpikaan ei vaan laittanut viestiä.
Kahden kanssa tapailin 3-4 kk, mutta jutut kuivuivat kokoon, huomattiin että oltiin liian erilaisia tai ettei oikein ymmärretty toisiamme. Toki nämä olivat pettymyksiä, mutta samalla tiesi ettei siitä olisi mitään tullut.
Yhden kanssa rakastuin ja olen vieläkin.
Tästä on tosin lähes 10 vuotta, joten varmaan deittailukulttuuri on muuttunut sen jälkeen. Kuitenkin luulisin, että vaikutusta on ollut myös sillä, että kaikkien kanssa kirjoittelin kohtuullisen pitkään ennen ensimmäistä tapaamista. Jo siinä varmaan karsiutui pois niitä jotka eivät ole tosissaan kumppania etsimässä ja niitä joiden profiilit eivät vastanneet totuutta.
Hmm. Minusta (miehstä) varsin tasapainosien oloinen kirjoitus. Sitä toisinaan olen sanotaanko ennakolta miettinyt, että pajonkohan olisi "kohtuullisen pitkään kirjoittelu". - Ei tähän varmasti ole yhtä oikeaa tuskin väärääkään vastausta. - Ajan takaa. että kenties on hyvä kirjoitella ensin, ennen treffeille syöksymistä, jos on kumppanin hakupaikaksi nettitreffipalvelimen valinnut. - Toki voin sanoa, että ehkä näin sanon itsepuollustuksekseni, koska tällä hetkellä asun sen verran syrjässä, että en usko, että lähiseudulta löytyis ketään jonka kanssa treffein sopiminen "heti" olisi todennäkösitä ja en haluaisin välittömästo pettyä. - Luullopstimpa tylsältä.
Mutta joo. On hyvä kirjoitella mutta toisaalta aatteluttaa myös, että jos kirjoittelee niin kuyinka noprasti ja helposti oma alitajunta alkaa muodostaa toisesta mielikuvaa, joka vastaa enemmän tai vähemmä todellisuutta.
Oma lukunsa on tietysti he, jotka tietosuesti yrittävät sumuttaa ja valehtelevat. Mutta on myös niin, että iminen on aina enemmän kuin osiensa summa. Ja kolmanneksi eri ihmiset antavat asioille erilaisia merkitys-sisältöjä.
Mieleeni palaa vuosien takainen ensitreffit alttarilla pari, joista molemmat on saattaneet kertoa harratavansa säännöllisest ja jopa aktiivisesti liikuntaa. Silti varmasti toiselle oli järkytys huomata, että hänen kumppanikseen valikoitunut (mies) oli niin ihastunut ja rakastunut polkupyöräänsä ja omaan elämäntapaansa, että aika monelle -tuskin olin ainoa- jolle syntyi mileikuva, että yhteinen parisuhde olisi hänen arvomaailmassaan vasta hänen polkupyörän ja elämäntapansa (ääri kurinalaisen urheilemisen) jälkeen. - Eikä ollut kovin yllättää, että naisella yhteinen parisuhde oli arvoasteikolla, arvoasteikolla "vähän" eri tasolla.
Pitkään (minun tapauksessani joitain viikkoja tai kuukausia) kirjoittelussa on kyllä puolensa ja puolensa. Itse ajattelen niin, että huijarit ym. eivät sitä jaksa harrastaa vaan etsivät helpompaa reittiä edetä. Kirjoitellessa on myös vaikea pitää yllä kovin isoja valheita.
Toisaalta kirjoitellessa tosiaan voi alkaa muodostaa liian vahvaa mielikuvaa ja muutaman kerran minullekin kävi niin, että kirjoittaessa olin ollut jo vähän ihastunut, mutta livenä tavatessa toinen ei tuntunutkaan enää yhtä kiinnostavalta. Kirjoittaminen myös vie aikaa, ja jonkun mielestä voi olla helpompi karsia ne huijarit tapaamalla nopeasti livenä. Mikä kenellekin sopii, minulle kuitenkaan jatkuvat nopeat treffit eivät sopisi koska silloin pakostakin tulisi niin paljon huonoja treffejä että se alkaisi syödä luottamusta ja touhun mielekkyyttä. Kirjoitellessa ainakaan minulla ei mene niin "ihon alle" jos juttu lopahtaakin.
Minä olen joutunut toteamaan, että ei mitään pitkiä kirjoitteluita joissa poraudutaan syvälle toisen sieluun. Nyt on jo pari kertaa ollut kirjoitteluvaiheessa niin uskomatonta yhteyden tunnetta ja alkanut tulla jo tunteitakin peliin molemmin puolin, ihan kuin omalle rakkaalle kirjoittelisi vaikkei olla edes tavattu. Ollaan ehkä soiteltukin ja juteltu tuntikausia. Sitten kun lopulta tavataan, niin nainen ei lämpenekään fyysiselle olemukselleni jostain syystä, vaikka kuvat on nähty etukäteen ja pituuskin näkyy profiilissa. Tulee aika pahasti näpeille henkisesti noista.
Eli jos en mitään muuta ole oppinut, niin sen että kaikki se kirjoittelu ei merkkaa paskaakaan, siihen ei kannata luottaa koska livenä se kaikki tulee romahtaen alas. Nopeasti vaan katsomaan että miellyttääkö se toisen läsnäolo vai ei.
Totta kai se lirkutus merkkaa, jos olet komea.
Uuvuttavaa piirileikkiä tuntuu olevan. Olen itse jo jättänyt nuo kuviot, en kaipaa enää ketään ja olen siitä onnellinen.
Mutta surettaa kaikkien vilpittömin mielin luotettavaa kumppania hakevien puolesta, sukupuoleen katsomatta. Kaikki te olette/olisitte ansainneet sen kunnon kumppanin.