Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
dalindea kirjoitti:
Todellakin, I feel you AP ja kaikki muutkin samaa paskaa kokeneet!
Itsestäni: olen n. 40v, vakityössä, lapseton (enkä halua ja teen sen alkuun selväksi, ettei minun kanssa kannata "jumittaa", jos haluaa perheenlisäystä), treenaava, kivannäköinen, hyvä itsetunto.
Lyhyesti omista kokemuksistani: vuosi Tinderissä ja deitti piste netissä.
Viimeisin, syyskuulta: erikoinen mutta tosi kiva kundi, oli superkivat ekat deitit ulkosalla ja hän kiinnostui musta ja minä hänestä. Hän oli aloitteellinen, avoin, rohkea puhumaan, komea, tavallinen (hyvällä tavalla). Tapailtiin kuukausi, oli (mun mielestä ainakin) helppoa, mukavaa, tosi hauskaa. Hän mietti tulevaa, minne haluaa viedä mut treffeille esimerkiksi. Pieniä asioita, mutta selvästi mietti tulevaa yhdessä En vaatinut häneltä mitään, molemmilla oli omat elämät, omat jutut. Täysin yllättäen tuli tekstiviesti, että ei haluakaan enää nähdä, ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta, että tulevaisuudessa tulisi ongelmia (hmm hän oli ehkä ennustaja, sitten). Oli mulle paha pettymys enkä ole vielä yli siitä, en ole sen jälkeen deittaillut.
Tätä edeltävä tapaus, kesältä: Yhteiskunnallisesti vaikuttavissa ja vaativissa töissä työskentelevä, todella fiksu, miellyttävä, mukava, kivannäköinen kundi. Helppo olla yhdessä, juttua riitti, oli hauskaa, hyvää huumoria, itseironiaa. Tavattiin kahdesti, superkivat deitit (ulkona), selvästi kiinnostusta ilmassa molemmin puolin. Hän lähti reissuun ja oli puhetta, että nähdään, kun hän palaa. No, hän ei ikinä vastannut viestiini kun kysyin, miten reissu meni. En ole siis tähän päivään mennessä vastausta häneltä, enkä kyllä ole tivannutkaan. Antaa olla.
Nämä molemmat miehet siis helsinkiläisiä, koulutettuja, työssäkäyviä (vaikka ei se mitään takaa, tietenkään...), läheisiä perheidensä kanssa, fiksuja, hyvännäköisiä, pidin heistä molemmista kovasti. Mutta paskaa sain. Ehkä vika on minussa, tottakai mahdollista, voi olla, että olen ikävä tyyppi, enkä vain itse tajua sitä.
Tällaista. Pahalta tuntuu.
Olisiko molemmat tapaillut samanaikaisesti muitakin ja etsinyt lisää deittikavereita?
Ikävää ja satuttavaa tällainen pelaaminen. Mutta minkäs teet, maailma on täynnä epärehellisyyttä.
Positiivisesti ajateltuna pääsit eroon kaksinaamaisista epäluotettavista tyypeistä. Et olisi ollut aidosti onnellinen. Kannattaa kuitenkin etsiä sitä kunnollista kaveria, kyllä heitäkin onneksi vielä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä miehenä vaikeuttaa naisen löytämistä on se että niin usein naiset joko haluavat lapsia tai sitten niillä on jo lapsia.
Minä en lapsia halua joten se on merkittävä syy omaan ikisinkkuuteeni.
Naiset älkää halutko lapsia niin ehkä sitten löytäisitte miehen helpommin?Miksi lähtisi parisuhteeseen, jossa tulevaisuuden toiveet eivät kohtaa?
Itselläni on yksi lapsi edellisestä avioliitosta. Lisää lapsia mielelläni haluaisin, mutta koska todennäköisyydet tähän pienet, niin elelen mieluummin sitten sinkkuna.
Kuka tässä on käskenytkään mennä parisuhteeseen missä tulevaisuuden toiveet ei kohtaa?
Yksi syy sinkkujen suureen määrän on varmasti se että naiset haluavat lapsia ja melkein kaikilla naisilla jo lukee treffisovelluksissa lapset kohdassa joko "on jo" tai "kyllä vielä joku päivä".
Tuo asia vaikeuttaa monelle sen kumppanin löytämistä."Naiset älkää halutko lapsia niin ehkä sitten löytäisitte miehen helpommin?"
Ei sitä lapsen haluamista napsauteta pois päältä. Itse en lapsettomankaan olisi mennyt yhteen velan kanssa, kun tiesin lapsia haluavani.
Tuo mies luulee, että naiselle on mies niin tärkeä, että lapsitoiveilla ei ole mitään väliä, kunhan saa miehen. Moni nainenhan ottaa mielummin lapsen kuin miehen, jos pitää valita vain toinen. Ja ne miehet, jotka otetaan siitä huolimatta että niiltä ei saa lasta, ovat niitä, joihin rakastutaan ihan älyttömän kovaa ja sellainen rakastuminen on todella harvinaista ja vielä harvinaisempaa, että sellaista tapahtuisi nettideittimaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä miehenä vaikeuttaa naisen löytämistä on se että niin usein naiset joko haluavat lapsia tai sitten niillä on jo lapsia.
Minä en lapsia halua joten se on merkittävä syy omaan ikisinkkuuteeni.
Naiset älkää halutko lapsia niin ehkä sitten löytäisitte miehen helpommin?Oman kokemukseni mukaan 90 % miehistä on profiilissaan merkintä, että joko haluaa tai ehkä haluaa lapsia. Itse en halua, joten en heille vastaa enkä ota itse sellaisiin yhteyttä. Puhuin asiasta kaverini kanssa, joka ei myöskään halua lapsia, mutta tapaa myös niitä joilla tuo merkintä on, koska kuulemma monikaan heistä ei oikeasti halua lapsia! Olin aivan häkeltynyt taas kerran. Älkää miehet valehdelko profiileissanne! Ilmeisesti ajattelette, että kaikki naiset ovat samanlaisia ja esim. haluavat lapsia. Mutta eivät kaikki ole samanlaisia ja valehtelemalla ainoastaan karkotatte ne jotka oikeasti sopisivat teille ja saatte sellaisen joka ei sovi. Itse en ymmärrä ystävänikään toimintaa. Minulle jo profiilissa valehtelu on niin iso turn off, että en halua alkaa ottaa selvää haluaako toinen niitä lapsia oikeasti vai onko kyse valheesta.
Onkohan näissä ollut kyse siitä, että miehet ovat mukauttaneet oman mielipiteensä kaverisi mielipiteeseen? Ovat tienneet ettei hän halua lapsia, joten sanovat sen mitä tietävät hänen haluavan kuulla, vaikka oikeasti ovat toista mieltä. Tätähän jotkut ihmiset tekevät.
Ja tämähän pätee moniin muihinkin asioihin kuin pelkästään tuohon lapsiasiaan. Mies ei ole oikeasti kiinnostunut pätkän vertaa naisesta mutta väittää olevansa, koska nainen on kertonut haluavansa jatkoa. Tai sanoo hakevansa parisuhdetta vaikka on oikeasti pelkän seksin perään.
Yleensähän tuota valehtelua tapahtuu, koska mies haluaa naisesta jotain ja tietää ettei saisi sitä, mikäli olisi rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä miehenä vaikeuttaa naisen löytämistä on se että niin usein naiset joko haluavat lapsia tai sitten niillä on jo lapsia.
Minä en lapsia halua joten se on merkittävä syy omaan ikisinkkuuteeni.
Naiset älkää halutko lapsia niin ehkä sitten löytäisitte miehen helpommin?Oman kokemukseni mukaan 90 % miehistä on profiilissaan merkintä, että joko haluaa tai ehkä haluaa lapsia. Itse en halua, joten en heille vastaa enkä ota itse sellaisiin yhteyttä. Puhuin asiasta kaverini kanssa, joka ei myöskään halua lapsia, mutta tapaa myös niitä joilla tuo merkintä on, koska kuulemma monikaan heistä ei oikeasti halua lapsia! Olin aivan häkeltynyt taas kerran. Älkää miehet valehdelko profiileissanne! Ilmeisesti ajattelette, että kaikki naiset ovat samanlaisia ja esim. haluavat lapsia. Mutta eivät kaikki ole samanlaisia ja valehtelemalla ainoastaan karkotatte ne jotka oikeasti sopisivat teille ja saatte sellaisen joka ei sovi. Itse en ymmärrä ystävänikään toimintaa. Minulle jo profiilissa valehtelu on niin iso turn off, että en halua alkaa ottaa selvää haluaako toinen niitä lapsia oikeasti vai onko kyse valheesta.
Onkohan näissä ollut kyse siitä, että miehet ovat mukauttaneet oman mielipiteensä kaverisi mielipiteeseen? Ovat tienneet ettei hän halua lapsia, joten sanovat sen mitä tietävät hänen haluavan kuulla, vaikka oikeasti ovat toista mieltä. Tätähän jotkut ihmiset tekevät.
Voi olla. Kumminkin päin on kyse samasta asiasta - siitä että puhutaan mitä kuvitellaan toisen haluavan kuulla. Joko että haluaa lapsia tai ei halua, ihan sama mitä oikeasti tahtoo mutta sanoo mitä olettaa toisen haluavan. Tämä on oikeasti aivan käsittämättömän kurja piirre miehissä ja valitettavan yleinen. Varmaan naisissakin, heistä en tiedä koska selvästi tämä liittyy romanttisiin suhteisiin tai toiveisiin sellaisesta. Tällä ei tee kuin hallaa sekä toiselle mutta ennen kaikkea itselleen! Ei ihme että sitä sopivaa kumppania ei löydy jos toimii näin. Harva ensinnäkään on ajatustenlukija sen suhteen mitä toinen toivoo, ja vaikka sattuisikin arvaamaan oikein niin pitemmän päälle suhde ei kuitenkaan toimi vaan molemmista tulee onnettomia :(
Väkisin etsimällä tulee aina pettymään. Omat ihmissuhteet ovat yleensä aina alkanut silloin kun sitä vähiten olen osannut kaivata tai yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopa ne rumat betamiehet leikkivät naisten tunteilla.
Mies joka leikkii naisten tunteilla on aina betamies, riippumatta ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Herkälle/ahdistuvalle ihmiselle treffailu saattaa käydä jopa ihan terveyden päälle.
Oma esimerkkitapaus:
Viime vuonna kävi niin, että pääsin kolmansille treffeille tosi lupaavan oloisen naisen kanssa, treffit taisi olla perjantaina ja kun sunnuntaina kysyin seuraavien treffien perään niin huomasin, että (hän joka yleensä vastasi nopeasti) alkoikin kulumaan tunteja että vastausta ei kuulu. Tässä vaiheessa osasin jo aavistaa mitä sieltä on tulossa ja ahdistus vain kasvoi tunti tunnilta. Sieltähän se sitten tuli "täytyy olla rehellinen ja..."
Seuraava yö meni heikoilla unilla ja kun heräsin maanantaina työpäivään niin huomasin sängystä noustessa, että huimaa ja oksettaa. Menin varmuuden vuoksi kylpyhuoneeseen istuma-asentoon ja soitin pomolle, että en pääse töihin. Siinä istuessa meni sitten seuraavat kaksi tuntia kun tuntui, että jos liikun yhtään niin tulee oksennus. Seuraavat kaksi viikkoa olin pois töistä sairauslomalla.
Pakkohan sitä on jatkaa yrittämistä kun en haluaisi sinkuksi jäädä, mutta mietityttää tuon tapauksen jälkeen entistä enemmän, että miten paljon pakkeja enää kestän vastaanottaa. Niitä on tullut tähän mennessä huolestuttavan paljon.
Olen ihan samanlainen :( Tuli niin myötätuntoinen olo, että halusin kommentoida ihan vaan toivottaakseni sinulle mukavaa tiistaipäivää
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deittailukulttuuri on aidosti muuttunut 15 vuodessa. Kyllä silloinkin oli erilaisia deittisaitteja, mutta tuolloin haettiin joko pitkää parisuhdetta tai aidosti yhden illan juttuja. Toki olen itsekin nyt sen 15 vuotta vanhempi, mutta nyt ihan suoraan moni sanoo, ettei tiedä uskooko avioliittoon, yhdessäasumiseen, siihen, että on vain yksi seurustelukumppani kerrallaan. Uskoakseni koskee myös nuorempia, sillä monissa mielipidemittauksissa käynyt ilmi, etteivät nuoret enää tavoittele koko elämän mittaista parisuhdetta, lapsia, avoliittoa saati avioliittoa.
Jos itse kaipaa perinteisempää (lue kahden henkilön muodostamaa sitoutunutta) parisuhdetta, niin saa helposti kyllä pettyä.
Jopa exäni, joka seurustelee vakavasti, on ilmoittanut uudelle kumppanilleen että yhteenmuuttoa ei ole vuosiin luvassa. Eli näillä reunaehdoin seurustelu käy. Reunaehtoja tuntuu olevan monilla jo ihan sen jo eletynkin elämän perusteella.
dalindea kirjoitti:
Viimeisin, syyskuulta: erikoinen mutta tosi kiva kundi, oli superkivat ekat deitit ulkosalla ja hän kiinnostui musta ja minä hänestä. Hän oli aloitteellinen, avoin, rohkea puhumaan, komea, tavallinen (hyvällä tavalla). Tapailtiin kuukausi, oli (mun mielestä ainakin) helppoa, mukavaa, tosi hauskaa. Hän mietti tulevaa, minne haluaa viedä mut treffeille esimerkiksi. Pieniä asioita, mutta selvästi mietti tulevaa yhdessä En vaatinut häneltä mitään, molemmilla oli omat elämät, omat jutut. Täysin yllättäen tuli tekstiviesti, että ei haluakaan enää nähdä, ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta, että tulevaisuudessa tulisi ongelmia (hmm hän oli ehkä ennustaja, sitten). Oli mulle paha pettymys enkä ole vielä yli siitä, en ole sen jälkeen deittaillut.
Siis kaikkein ärsyttävimpiä ovat just nämä, jotka suunnittelevat jo tulevia tapaamisia ja kaikkea kivaa tekemistä, muttei se sitten koskaan toteudu. Mullakin on tällaisesta kokemusta. Puskista tuleekin viesti ettei kemiaa, vaikka seuraavat treffit on jo päivämäärää myöten sovittu - vieläpä miehen itsensä aloitteesta. Jumalauta, jos et pysty pitämään lupauksiasi, älä sitten lupaile yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väkisin etsimällä tulee aina pettymään. Omat ihmissuhteet ovat yleensä aina alkanut silloin kun sitä vähiten olen osannut kaivata tai yrittää.
Näinkin varmaan mutta kun on ikävuosiua ennättänyt kertyö jo yli 40 vailla kokemusta parisuhteesta, kun aina parhaimmakin tapauksessa olen päässyt niin kuin sanotaan friend zonelle, niin arvaatko tunteeni.
Olen samaa mieltä, että pakolla ja väksin parisuhteen yrittäminen ei onnistu mutta joskus tuntuu kyllä viiltävä kateus sisälläni kun taas huomaan olevani sinkku, kuten olin jo viikko, ei kun kuukauden ja taas yhde vuoden lisää sinkkuna.
Samalla kun moni muu tuntuu löytävän ja kohtaavan ja saavan itselleen kumppanin hyvin vaivattoman ja luontevan oloisesti, ilman erityistä vaivannäköä ja työtä vailla merkittäviä kompromisseja.
Eikä omaa pariutumasta nopeuta yhtään nälvintä siitä kuinka pitäisi laskea rimaa tai kuinka ei saisi olla niin nirso. Tosin sinkkuuteeni on jo vuosien saatossa kai jo niin totuttu, että harvassa on lähipiistiän ne, jotka enää katsovat asiakseen kommentoida sinkkuuttani yhtään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä miehenä vaikeuttaa naisen löytämistä on se että niin usein naiset joko haluavat lapsia tai sitten niillä on jo lapsia.
Minä en lapsia halua joten se on merkittävä syy omaan ikisinkkuuteeni.
Naiset älkää halutko lapsia niin ehkä sitten löytäisitte miehen helpommin?
Kahden lapsen (eronneena) äitinä sanosin, että nimenomaan lapsitoiveesta ei kannata tinkiä miehen takia, eikä varsinkaan miehen saadakseen. Lapset antavat ihan eri lailla sisältöä elämään kuin parisuhde - siis toki ihmiselle, joka halusi lapsia, ymmärrän, että vela ei koe asiaa näin, mutta nythän puhutaankin ihmisestä, jolla on lapsitoiveita. Itse sanoisin, että mieluummin vaikka hankkii lapset yksin. Sinkkuaikanakaan ei ole ihan yksinäinen olo, kun lapsista on seuraa - on aina joku, jonka kanssa viettää joulua, on seuraa matkoilla, on joku jonka kanssa syödä aamupalaa ja jutella iltaisin. En tarkoita, että lapsi korvaisi parisuhdetta, mutta elämä lapsen kanssa on (lapsia halunneelle) ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin elämä ilman lapsia. En itsekään ole mikään vannoutunut ikisinkku, vaan aina välillä olen seurustellut, mutta minua ei haittaa, vaikka suhteet olisivat jopa kevytsuhteita, koska en kaipaa yhdessä asumista tms. Lähinnä sinkkuaikana kaipaan parisuhde-elämästä seksiä, kahden ihmisen välistä kipinää, jonkin verran läheisyyttäkin. Toki, jos rakastuisin, kaipaisin enemmän syvällisempääkin suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ikävä kyllä, että moni mies, joka voi, ei useinkaan halua sitoutua helposti tai ei sitoudu ollenkaan. Vaikka kertoo etsivänsä parisuhdetta, ei halua kuin treffailla naisia, ja harrastaa irtoseksiä.
Tuolla aikaisemmin kirjoitti joku nainen, joka on tapaillut miehiä, jotka eivät kiinnostu, pelailevat tai menevät kaverizonelle, koska eivät saa seksiä.
Näin on.
Moni mies, etenkin sellainen, jolla on varaa valita, ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostua naisesta, joka ei halua jo viimeistään viidensien treffien jälkeen seksiä.
Silloin mies alkaa roikuttamaan naista varalla, etsiessään muita naisia. Hän vastailee viesteihin satunnaisesti, ei viestittele juurikaan itse, koska on kiireinen esimerkiksi Tinderissä.
Saattaa vaivautua tapailemaan vielä silloin tällöin, lähinnä aikaa tappaakseen, ilman mitään varsinaista kiinnostusta. Tapailee naista kaverina, vaikka ei vaivaudu tätä naiselle edes kertomaan.
Sitten kun kiinnostavampi nainen on näköpiirissä (ja on mahdollisesti jo harrastanut tämän kanssa seksiä), mies yksinkertaisesti ghostaa tai parhaassa tapauksessa ilmoittaa tekstiviestillä, ettei halua tavata enää.
Ikävä kyllä - sinkkumiehet eivät parane vanhetessaan. Kunnolliset miehet löytävät parisuhteen tai eivät edes alun perin eroa pitkistä parisuhteistaan.
Mitkä ihmeen ikisinkkumarkkinat täällä palstalla on? Ei tämä(kään) keskustelu viittaa oikeaan elämään muuta kuin pienestä osasta suomalaisia. Prismaperheitä näkyy kyllä katukuvassa todella paljon. En ymmärrä mikä siinä pariutumisessa on niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen ikisinkkumarkkinat täällä palstalla on? Ei tämä(kään) keskustelu viittaa oikeaan elämään muuta kuin pienestä osasta suomalaisia. Prismaperheitä näkyy kyllä katukuvassa todella paljon. En ymmärrä mikä siinä pariutumisessa on niin vaikeaa.
Ehkä tässä näkyy, että pariutuminen on osin myös tuurista kiinni.
dalindea kirjoitti:
Todellakin, I feel you AP ja kaikki muutkin samaa paskaa kokeneet!
Itsestäni: olen n. 40v, vakityössä, lapseton (enkä halua ja teen sen alkuun selväksi, ettei minun kanssa kannata "jumittaa", jos haluaa perheenlisäystä), treenaava, kivannäköinen, hyvä itsetunto.
Lyhyesti omista kokemuksistani: vuosi Tinderissä ja deitti piste netissä.
Viimeisin, syyskuulta: erikoinen mutta tosi kiva kundi, oli superkivat ekat deitit ulkosalla ja hän kiinnostui musta ja minä hänestä. Hän oli aloitteellinen, avoin, rohkea puhumaan, komea, tavallinen (hyvällä tavalla). Tapailtiin kuukausi, oli (mun mielestä ainakin) helppoa, mukavaa, tosi hauskaa. Hän mietti tulevaa, minne haluaa viedä mut treffeille esimerkiksi. Pieniä asioita, mutta selvästi mietti tulevaa yhdessä En vaatinut häneltä mitään, molemmilla oli omat elämät, omat jutut. Täysin yllättäen tuli tekstiviesti, että ei haluakaan enää nähdä, ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta, että tulevaisuudessa tulisi ongelmia (hmm hän oli ehkä ennustaja, sitten). Oli mulle paha pettymys enkä ole vielä yli siitä, en ole sen jälkeen deittaillut.
Tätä edeltävä tapaus, kesältä: Yhteiskunnallisesti vaikuttavissa ja vaativissa töissä työskentelevä, todella fiksu, miellyttävä, mukava, kivannäköinen kundi. Helppo olla yhdessä, juttua riitti, oli hauskaa, hyvää huumoria, itseironiaa. Tavattiin kahdesti, superkivat deitit (ulkona), selvästi kiinnostusta ilmassa molemmin puolin. Hän lähti reissuun ja oli puhetta, että nähdään, kun hän palaa. No, hän ei ikinä vastannut viestiini kun kysyin, miten reissu meni. En ole siis tähän päivään mennessä vastausta häneltä, enkä kyllä ole tivannutkaan. Antaa olla.
Nämä molemmat miehet siis helsinkiläisiä, koulutettuja, työssäkäyviä (vaikka ei se mitään takaa, tietenkään...), läheisiä perheidensä kanssa, fiksuja, hyvännäköisiä, pidin heistä molemmista kovasti. Mutta paskaa sain. Ehkä vika on minussa, tottakai mahdollista, voi olla, että olen ikävä tyyppi, enkä vain itse tajua sitä.
Tällaista. Pahalta tuntuu.
Todella ikäviä kokemuksia.
Tämän kirjoittaja on selvästi tavannut sellaisia miehiä, joilla ei ole vaikeuksia löytää naista.
Totta kai sellaiset miehet treffailevat koko ajan, kunnes sitten päätyvät parisuhteeseen - todennäköisesti siinä kohtaa, kun itse toteavat, että treffailu riittää, ja haluavat tosissaan jatkaa jonkun sillä hetkellä kohdalla olevan naisen kanssa.
On mitä todennäköisimmin niin, että miehen mielestä tämä nainen on vain yksi tusinasta, jota voi tapailla muutamia kertoja.
Jos seksiä ei ole tai seksi ei erityisesti säväytä, tällainen nainen on miehelle aivan yhdentekevä. Syy siihen, miksi esimerkiksi tuo toinen mies ei matkoilta palattuaan viestittänyt naiselle yhtään mitään, saattaa yksinkertaisesti olla se, että mies vain unohti.
Unohti tuon naisparan, vähän niin kuin lapsi sormikkaat narikkaan.
On aivan ymmärrettävää, että kiinnostavat miehet kiinnostavat naisia.
Komeat, halutessaan hyvin käyttäytyvät, hyvän perussivistyksen ja mielenkiintoisen, hyvän työpaikan omaavat, sosiaalisesti taitavat. Sellaiset, jotka ovat myös miesten joukossa suosittuja, hyviä tyyppejä.
Nämä miehet vain toimivat joko tahallaan tai jopa ihan tahattomasti niin, että treffailevat useita naisia koko ajan, koska voivat. Koska he löytävät naisia ja naiset löytävät heidät. Silloin tosiaan käy niin, että mies ei yksinkertaisesti jaksa kunnolla edes kiinnostua kuin osasta naisia, koska muutaman pyyhkäisyn jälkeen löytyy aivan varmasti lisää.
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Hanki nettisuhde. Ei tarvia sitoutua niin paljon.
M_41 kirjoitti:
Tiedän ikävä kyllä, että moni mies, joka voi, ei useinkaan halua sitoutua helposti tai ei sitoudu ollenkaan. Vaikka kertoo etsivänsä parisuhdetta, ei halua kuin treffailla naisia, ja harrastaa irtoseksiä.
Tuolla aikaisemmin kirjoitti joku nainen, joka on tapaillut miehiä, jotka eivät kiinnostu, pelailevat tai menevät kaverizonelle, koska eivät saa seksiä.
Näin on.
Moni mies, etenkin sellainen, jolla on varaa valita, ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostua naisesta, joka ei halua jo viimeistään viidensien treffien jälkeen seksiä.
Silloin mies alkaa roikuttamaan naista varalla, etsiessään muita naisia. Hän vastailee viesteihin satunnaisesti, ei viestittele juurikaan itse, koska on kiireinen esimerkiksi Tinderissä.
Saattaa vaivautua tapailemaan vielä silloin tällöin, lähinnä aikaa tappaakseen, ilman mitään varsinaista kiinnostusta. Tapailee naista kaverina, vaikka ei vaivaudu tätä naiselle edes kertomaan.
Sitten kun kiinnostavampi nainen on näköpiirissä (ja on mahdollisesti jo harrastanut tämän kanssa seksiä), mies yksinkertaisesti ghostaa tai parhaassa tapauksessa ilmoittaa tekstiviestillä, ettei halua tavata enää.
Ikävä kyllä - sinkkumiehet eivät parane vanhetessaan. Kunnolliset miehet löytävät parisuhteen tai eivät edes alun perin eroa pitkistä parisuhteistaan.
Näitä tosiaan on, ja vaikka heillä jossain vaiheessa olisi varaa valita, vanhetessaan muuttuvat hyvinkin surullisiksi tapauksiksi. Moni jää deittipalveluihin vuosiksi, eivät osaa lähteä ajoissa pois ja yhtäkkiä sitten joutuvat huomaamaan että sitä valinnanvaraa ei enää olekaan, menekki on ollut ja mennyt. Naiset tunnistavat heidät lopulta helposti, heissä on sellainen kulunut leima ja puheista kuulee että samat jutut on puhuttu sadat kerrat, ei ole mitään aitoa enää jäljellä, vain se sama ikuinen teatteri joka jatkuu jatkumistaan. Jokainen lause on kuin hiottu repliikki, jonka takana ei ole ketään. Sitten jossain vaiheessa tällainen mies rupsahtaa ja saanti vähenee entisestään ja silloinkin kun meinaisi saada, ei seksiin edes kykene. Silloin alkaa pieni paniikki iskeä kun huomaa että elämä on mennyt irtoseksin ja lyhyiden deittien parissa, lapsia ei enää saa eikä todennäköisesti naistakaan ainakaan rakkaussuhteeseen. Itseäkin ahdistaa katsoa miestä tuossa tilassa, ei käy kateeksi. Kovin hyviä lopputuloksia tuosta tilanteesta en montaa tiedä :/
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen ikisinkkumarkkinat täällä palstalla on? Ei tämä(kään) keskustelu viittaa oikeaan elämään muuta kuin pienestä osasta suomalaisia. Prismaperheitä näkyy kyllä katukuvassa todella paljon. En ymmärrä mikä siinä pariutumisessa on niin vaikeaa.
En minäkään ymmärrä miksi en löydä ja saa parisuhdetta. - Ja se tässä "parittomuudessa" toisinaan ottaa aika lujille, kun kuitenkin itse olisin ollut valmis ja halukas muodostamaan parisuhteen.
Välillä tuntuu ja vaikuttaa sille, että on heitä jotka tietävät minua itseäni paremmin miksi olen ja olen ollut sinkku. En tietenkään väitä olevani täydellinen ja virheetön. En myöskään odota vaadi mahd kumppaninikaan olevan.
Minusta on vuosien saatossa kai muodostunut jollain lailla tunnoton kun en yksinkertaisesti erota tai huomaa, mikä on tai mitkä ovat ne yksittäiset syyt miksi en saa tai ole onnistunut muodostamaan parisuhdetta.
Toki en usko sitä koskaan voivani muodostaa yksin ja vain omasta päätöksestäni ja teoillani, sillä odotan ja toivon, että toinen jon suunnilleen yhtä paljon halukas muodostamaan sen minun kanssani kuin minä hänen.
Parisuhde on mahdollisuus, joka aukeaa ja mahdollsituuelämän aikana monelle mutta miksi se on niin vaikea tajuta, että ei meille kaikille, - Vai vaadinko liikoja kun odotan vastavuoroisuutta ja sitä, että myös toinen tulee vataan ja toimii yhtä lailla, enkä halua olla kenenkään sen paremmin itse johtaja kuin asettua kenenkään johdettavaksi ja määrättäväksi. Kaipaan vastavuoroisuutta, kumppanuutta ja asioiden jakamista läheisyyttä mutta myös kunnioitan ja arvostan toisen halua "omaan tilaan", koska en usko siihenkään, että parisuhteessaa kaiken pitäsi joka kerta mennä fifiti -fifti, koska parisuhde ei ole minulle nollasumma peli.
No eihän tuollanen elämäntapa ole terveellä pohjalla, niin kai ne sellaset miehet sit käyttäytyy muutenkin omituisesti. Itse kiertäsin naisena kaukaa tollaset miehet, tiedä mitä mielenterveysongelmia taustalla on.