Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä miehenä vaikeuttaa naisen löytämistä on se että niin usein naiset joko haluavat lapsia tai sitten niillä on jo lapsia.
Minä en lapsia halua joten se on merkittävä syy omaan ikisinkkuuteeni.
Naiset älkää halutko lapsia niin ehkä sitten löytäisitte miehen helpommin?Oman kokemukseni mukaan 90 % miehistä on profiilissaan merkintä, että joko haluaa tai ehkä haluaa lapsia. Itse en halua, joten en heille vastaa enkä ota itse sellaisiin yhteyttä. Puhuin asiasta kaverini kanssa, joka ei myöskään halua lapsia, mutta tapaa myös niitä joilla tuo merkintä on, koska kuulemma monikaan heistä ei oikeasti halua lapsia! Olin aivan häkeltynyt taas kerran. Älkää miehet valehdelko profiileissanne! Ilmeisesti ajattelette, että kaikki naiset ovat samanlaisia ja esim. haluavat lapsia. Mutta eivät kaikki ole samanlaisia ja valehtelemalla ainoastaan karkotatte ne jotka oikeasti sopisivat teille ja saatte sellaisen joka ei sovi. Itse en ymmärrä ystävänikään toimintaa. Minulle jo profiilissa valehtelu on niin iso turn off, että en halua alkaa ottaa selvää haluaako toinen niitä lapsia oikeasti vai onko kyse valheesta.
Onkohan näissä ollut kyse siitä, että miehet ovat mukauttaneet oman mielipiteensä kaverisi mielipiteeseen? Ovat tienneet ettei hän halua lapsia, joten sanovat sen mitä tietävät hänen haluavan kuulla, vaikka oikeasti ovat toista mieltä. Tätähän jotkut ihmiset tekevät.
Ja tämähän pätee moniin muihinkin asioihin kuin pelkästään tuohon lapsiasiaan. Mies ei ole oikeasti kiinnostunut pätkän vertaa naisesta mutta väittää olevansa, koska nainen on kertonut haluavansa jatkoa. Tai sanoo hakevansa parisuhdetta vaikka on oikeasti pelkän seksin perään.
Yleensähän tuota valehtelua tapahtuu, koska mies haluaa naisesta jotain ja tietää ettei saisi sitä, mikäli olisi rehellinen.
Suurin osa miehistä sanoo haluavansa lapsia. Se on lähellä totuutta, mutta ei koko totuus.
Monen sinkkumiehen elämässä "lapsihaave" tarkoittaa ihan toista kuin sinkkunaisten elämässä. Sinkkumiehet saattavat haaveilla täydellisestä elämästä upean naisen ja kahden lapsen kanssa, kauniissa kodissa asuen, mielenkiintoisessa ja hyvin palkatussa työpaikassa työskennellen. Näissä haavekuvissa nainen usein hoitaa kodin ja lapset pääsääntöisesti ja antaa vielä auliisti seksiä lisäksi.
Kun mies tapaa tosielämän naisen, ja alkaa sovittaa tätä aitoa ja oikeaa naista oikeaan elämäänsä, hän huomaakin, että hulppean luksusasunnon sijaan tulevaisuus onkin mitä todennäköisimmin kaksiossa Hakunilassa; hyvin palkattu ja kiinnostava työpaikka onkin se sama epävarma, tylsä ja melko huonosti palkattu pätkäduuni; unelmien nainenkin muuttuukin ihan tavalliseksi naiseksi, joka haluaa että kotityöt jaetaan puoliksi, kiinnostuu seksistä korkeintaan kerran viikossa eikä muutenkaan elämä tarjoa kuin ihan tavalliset, tylsät ja harmaat puitteet.
Tässä vaiheessa miesten lastentekohalut ovat jo pakkasen puolella.
Ehkä itse ottaisin asenteen, että etsin vain hyvää seksiseuraa. Lisäksi varmasti aika varautuneesti suhtautuisin miehiin eli hyvin hiljaa etenisin seksistä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jo se riittää karkottamaan naiset, jos mies on ujo. En sitten tiedä, onko se hyvä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M_41 kirjoitti:
Tiedän ikävä kyllä, että moni mies, joka voi, ei useinkaan halua sitoutua helposti tai ei sitoudu ollenkaan. Vaikka kertoo etsivänsä parisuhdetta, ei halua kuin treffailla naisia, ja harrastaa irtoseksiä.
Tuolla aikaisemmin kirjoitti joku nainen, joka on tapaillut miehiä, jotka eivät kiinnostu, pelailevat tai menevät kaverizonelle, koska eivät saa seksiä.
Näin on.
Moni mies, etenkin sellainen, jolla on varaa valita, ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostua naisesta, joka ei halua jo viimeistään viidensien treffien jälkeen seksiä.
Silloin mies alkaa roikuttamaan naista varalla, etsiessään muita naisia. Hän vastailee viesteihin satunnaisesti, ei viestittele juurikaan itse, koska on kiireinen esimerkiksi Tinderissä.
Saattaa vaivautua tapailemaan vielä silloin tällöin, lähinnä aikaa tappaakseen, ilman mitään varsinaista kiinnostusta. Tapailee naista kaverina, vaikka ei vaivaudu tätä naiselle edes kertomaan.
Sitten kun kiinnostavampi nainen on näköpiirissä (ja on mahdollisesti jo harrastanut tämän kanssa seksiä), mies yksinkertaisesti ghostaa tai parhaassa tapauksessa ilmoittaa tekstiviestillä, ettei halua tavata enää.
Ikävä kyllä - sinkkumiehet eivät parane vanhetessaan. Kunnolliset miehet löytävät parisuhteen tai eivät edes alun perin eroa pitkistä parisuhteistaan.
Näitä tosiaan on, ja vaikka heillä jossain vaiheessa olisi varaa valita, vanhetessaan muuttuvat hyvinkin surullisiksi tapauksiksi. Moni jää deittipalveluihin vuosiksi, eivät osaa lähteä ajoissa pois ja yhtäkkiä sitten joutuvat huomaamaan että sitä valinnanvaraa ei enää olekaan, menekki on ollut ja mennyt. Naiset tunnistavat heidät lopulta helposti, heissä on sellainen kulunut leima ja puheista kuulee että samat jutut on puhuttu sadat kerrat, ei ole mitään aitoa enää jäljellä, vain se sama ikuinen teatteri joka jatkuu jatkumistaan. Jokainen lause on kuin hiottu repliikki, jonka takana ei ole ketään. Sitten jossain vaiheessa tällainen mies rupsahtaa ja saanti vähenee entisestään ja silloinkin kun meinaisi saada, ei seksiin edes kykene. Silloin alkaa pieni paniikki iskeä kun huomaa että elämä on mennyt irtoseksin ja lyhyiden deittien parissa, lapsia ei enää saa eikä todennäköisesti naistakaan ainakaan rakkaussuhteeseen. Itseäkin ahdistaa katsoa miestä tuossa tilassa, ei käy kateeksi. Kovin hyviä lopputuloksia tuosta tilanteesta en montaa tiedä :/
Minä kyllä olen ns. hyviäkin lopputuloksia nähnyt.
Yleensä on vain kyse siitä, että mies haluaa vakiintua esimerkiksi täytettyään 30 vuotta, tai valmistuttuaan, tai vakinaistettuaan työsuhteensa tms. juuri silloisen kierroksessa olevan naisen kanssa.
Tämän jälkeen mies jaksaa olla esimerkiksi sen 5-7 vuotta kunnon avomies, aviomies ja lasten isä. Mutta sen jälkeen kun lapset kasvavat, saattavat miehen vanhat toimintamallit alkaa kiinnostaa aivan liikaa, ja seuraavan pikkulapsiperhekriisin jälkeen mies etsii salasuhteen ja kiinni jäätyään nostaa kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 + vuotias, enkä eläessäni ole ollut parisuhteessa. - Vika ja tai syy voi toki olla paljossa minussa itsessäni, koska vaikka vuosien saatossa olen ollut useimmillakin treffeillä eri naisten kanssa, niin totuus on, että en ole hirveästi jaksanut tai viitsinyt koskaan nähdä erityistä vaivaa saati työtä sen eteen, että löytäisin ja kohtaisin sen yhden ja erityisen.
Olen varmasti hieman sinisilmäisesti ja hölmönä uskonut ja luottanut siihen, että löydän ja kohtaan hänet, jos niin on tarkoitettu. Ellen, niin jatkan ja olen sinkkuna, kuten tähänkin asti. Yhä useammin huomaan kysyväni, mitä oikeastaan mentän, jos elän ja olen loppuikänikin sinkkuna. Olsiko se oikeasti niin kamalaa? - Kyllä olen kysynyt ja hakenut tähän kysymykseen vastausta aiemminkin; myös tältä forumilta.
Toisaalta en vieläkään ole luovuttanut vaan yritän pitää aistini auki; luottaen ja uskoen, että saattaisin ehkä vielä joskus löytää ja kohdata oman rakkaani. Koska olisihan se parisuhde joskus saada kokea ja tuntea. Ja jos tuntuisi vallan erityuseltä ja sanoinkuvaamattomalta, niin jatkaa yhdessä vaikka loppuikämme.
Sinkkuudessa on hyvät ja huonot puolensa ihan niin kuin parisuhde-elämässäkin. Jos on kovin romantikkoluonne, kyllä se yksin eläminen aika ankeaa on. Mutta ei sitä rakkautta niin vain saa kuin kaupan hyllyltä ja noissa deittisovelluksissa vain hajottaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jo se riittää karkottamaan naiset, jos mies on ujo. En sitten tiedä, onko se hyvä syy.
Ei aina. Riippuu varmaankin siitä millä tavoin se ujous näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
M_41 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M_41 kirjoitti:
Tiedän ikävä kyllä, että moni mies, joka voi, ei useinkaan halua sitoutua helposti tai ei sitoudu ollenkaan. Vaikka kertoo etsivänsä parisuhdetta, ei halua kuin treffailla naisia, ja harrastaa irtoseksiä.
Tuolla aikaisemmin kirjoitti joku nainen, joka on tapaillut miehiä, jotka eivät kiinnostu, pelailevat tai menevät kaverizonelle, koska eivät saa seksiä.
Näin on.
Moni mies, etenkin sellainen, jolla on varaa valita, ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostua naisesta, joka ei halua jo viimeistään viidensien treffien jälkeen seksiä.
Silloin mies alkaa roikuttamaan naista varalla, etsiessään muita naisia. Hän vastailee viesteihin satunnaisesti, ei viestittele juurikaan itse, koska on kiireinen esimerkiksi Tinderissä.
Saattaa vaivautua tapailemaan vielä silloin tällöin, lähinnä aikaa tappaakseen, ilman mitään varsinaista kiinnostusta. Tapailee naista kaverina, vaikka ei vaivaudu tätä naiselle edes kertomaan.
Sitten kun kiinnostavampi nainen on näköpiirissä (ja on mahdollisesti jo harrastanut tämän kanssa seksiä), mies yksinkertaisesti ghostaa tai parhaassa tapauksessa ilmoittaa tekstiviestillä, ettei halua tavata enää.
Ikävä kyllä - sinkkumiehet eivät parane vanhetessaan. Kunnolliset miehet löytävät parisuhteen tai eivät edes alun perin eroa pitkistä parisuhteistaan.
Näitä tosiaan on, ja vaikka heillä jossain vaiheessa olisi varaa valita, vanhetessaan muuttuvat hyvinkin surullisiksi tapauksiksi. Moni jää deittipalveluihin vuosiksi, eivät osaa lähteä ajoissa pois ja yhtäkkiä sitten joutuvat huomaamaan että sitä valinnanvaraa ei enää olekaan, menekki on ollut ja mennyt. Naiset tunnistavat heidät lopulta helposti, heissä on sellainen kulunut leima ja puheista kuulee että samat jutut on puhuttu sadat kerrat, ei ole mitään aitoa enää jäljellä, vain se sama ikuinen teatteri joka jatkuu jatkumistaan. Jokainen lause on kuin hiottu repliikki, jonka takana ei ole ketään. Sitten jossain vaiheessa tällainen mies rupsahtaa ja saanti vähenee entisestään ja silloinkin kun meinaisi saada, ei seksiin edes kykene. Silloin alkaa pieni paniikki iskeä kun huomaa että elämä on mennyt irtoseksin ja lyhyiden deittien parissa, lapsia ei enää saa eikä todennäköisesti naistakaan ainakaan rakkaussuhteeseen. Itseäkin ahdistaa katsoa miestä tuossa tilassa, ei käy kateeksi. Kovin hyviä lopputuloksia tuosta tilanteesta en montaa tiedä :/
Minä kyllä olen ns. hyviäkin lopputuloksia nähnyt.
Yleensä on vain kyse siitä, että mies haluaa vakiintua esimerkiksi täytettyään 30 vuotta, tai valmistuttuaan, tai vakinaistettuaan työsuhteensa tms. juuri silloisen kierroksessa olevan naisen kanssa.
Tämän jälkeen mies jaksaa olla esimerkiksi sen 5-7 vuotta kunnon avomies, aviomies ja lasten isä. Mutta sen jälkeen kun lapset kasvavat, saattavat miehen vanhat toimintamallit alkaa kiinnostaa aivan liikaa, ja seuraavan pikkulapsiperhekriisin jälkeen mies etsii salasuhteen ja kiinni jäätyään nostaa kytkintä.
Kyllä, yksi sarjadeittailijoiden alalaji ovat juuri nuo kytkintä nostaneet, jotka toisella kierroksella eivät enää uskalla tai halua sitoutua. Enkä syytä näitä miehiä, osa on oikeasti lähes traumatisoituneita aiemmista suhteistaan joista ovat joko lähteneet tai tulleet jätetyiksi. Mutta monesti he saattavat kuvitella että tarjontaa on ikuisesti, vaikka vuodet vierivät nopeasti heidänkin kohdallaan. Tuossa iässä harva nainenkaan suostuu enää olemaan kaiken varalla. Joillakin sitten se aika vaan ajaa ohi ennen kuin uskaltaa tai pystyy tekemään päätöstä valita joku ja jättäytyä pois deittimaailmasta ja sinne jäädään sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Se ei kuulosta houkuttelevalta, jos sen ajattelee noin.
Mutta parhaassa tapauksessa käy niin, että kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään romanttista vastakaikua vastakkaisen sukupuolen edustajalta, päätyy yhteen, ihastuu ja rakastuu toisiinsa, ja muodostaa kestävän parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 + vuotias, enkä eläessäni ole ollut parisuhteessa. - Vika ja tai syy voi toki olla paljossa minussa itsessäni, koska vaikka vuosien saatossa olen ollut useimmillakin treffeillä eri naisten kanssa, niin totuus on, että en ole hirveästi jaksanut tai viitsinyt koskaan nähdä erityistä vaivaa saati työtä sen eteen, että löytäisin ja kohtaisin sen yhden ja erityisen.
Olen varmasti hieman sinisilmäisesti ja hölmönä uskonut ja luottanut siihen, että löydän ja kohtaan hänet, jos niin on tarkoitettu. Ellen, niin jatkan ja olen sinkkuna, kuten tähänkin asti. Yhä useammin huomaan kysyväni, mitä oikeastaan mentän, jos elän ja olen loppuikänikin sinkkuna. Olsiko se oikeasti niin kamalaa? - Kyllä olen kysynyt ja hakenut tähän kysymykseen vastausta aiemminkin; myös tältä forumilta.
Toisaalta en vieläkään ole luovuttanut vaan yritän pitää aistini auki; luottaen ja uskoen, että saattaisin ehkä vielä joskus löytää ja kohdata oman rakkaani. Koska olisihan se parisuhde joskus saada kokea ja tuntea. Ja jos tuntuisi vallan erityuseltä ja sanoinkuvaamattomalta, niin jatkaa yhdessä vaikka loppuikämme.
Sinkkuudessa on hyvät ja huonot puolensa ihan niin kuin parisuhde-elämässäkin. Jos on kovin romantikkoluonne, kyllä se yksin eläminen aika ankeaa on. Mutta ei sitä rakkautta niin vain saa kuin kaupan hyllyltä ja noissa deittisovelluksissa vain hajottaa itsensä.
Luulempa, että kaikki edellä kertomasi on jo ennestään tuttua hänelle, jonka kirjoitusta kommentoit. - Hän vaikuttiu minusta olevan aika hyvin sinut sinkkuutensa kanssa; eikä elätellyt kuvitelmia siitä, että voisi rakkaansa vain poimia jotain mukaansa, tai tiulla itse pimituksi.
On kai ihan yleisinhimillsitä, että ainaklin joskus haluaisi/ halunnut kokea parisuhteen, ainakin jos ikävuodet alkaa jo nelosella.
Mutta mitä tulee netin deittisovelluskiin ne ovat tätä päivää hyvässä ja pahassa. Omasta mielestäni, vaikka en niiden käytöstä omaa itse kokemusta niin tervetulleita. Suomessa kun on, kuten joku jo edellä taisi huomauttaa aika vähän moraalisesti ja yleisesti hyväksyttyjä "isku paikkoja", joissa yrittää lähestyä ja yrittää saada mahdollisuus tutustua toiseen, ainakaan jos haaveena on löytää itselle parisuhdekumppani. Ja vielä vähemmän on paikkoja, jollei viihdy baareissa tai yökerhoissa tms. ja ikää alkaa olla jo vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Kuulostaapa edelleen houkuttelevalta: tyyppi rakastuu sinuun, koska olet ensimmäinen joka on suostunut hänen kanssaan toisille treffeille. Periaatteessa paikallasi voisi olla ihan kuka tahansa muu.
Juu ei kiitos.
Se ei kuulosta houkuttelevalta, jos sen ajattelee noin.
Mutta parhaassa tapauksessa käy niin, että kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole koskaan saanut mitään romanttista vastakaikua vastakkaisen sukupuolen edustajalta, päätyy yhteen, ihastuu ja rakastuu toisiinsa, ja muodostaa kestävän parisuhteen.
Varmaan tuo toimii siinä tapauksessa, jos molemmat ovat niin sanotusti yhtä epätoivoisia. Mutta jos olet itse ihminen josta vastakkaisen sukupuolen edustajat kiinnostuvat jatkuvasti (eikä pelkästään tinderissä), ei asetelma ole oikein tasapainoinen. En voisi kuvitellakaan kiinnostuvani ihmisestä joka ei kelpaa kenellekään, ja yksi syy siihen lienee se etten itse ole samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset miehet varmasti kiinnostuisivat ja kiintyisivät naisiin hyvin nopeasti, jotka eivät onnistu löytämään ensimmäistäkään naista elämäänsä. Ne miehet eivät tosin vain kiinnosta ensimmäistäkään naista.
Ja yleensä siihen on hyvä syy miksi eivät kiinnosta. Mutta jos joku nainen sellaisesta kiinnostuisi, mies sitoutuisi vain siitä syystä, kun tietää ettei ketään muuta saisi. Pakko tarttua siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos kuvitellaan että useat naiset kiinnostuisivat näistä miehistä, he käyttäytyisivät aivan yhtä paskasti kuin kaikki muutkin. Eivät siis ole yhtään sen parempia vaihtoehtoja.
Jos mies ei ole koskaan saanut minkäänlaista tunneyhteyttä yhteenkään naiseen, eli yksikään nainen ei ole ollut aidosti (tai riittävästi) kiinnostunut hänestä, kävisi todennäköisesti niin, että mies rakastuisi päätä pahkaa ensimmäiseen naiseen, joka edes lähtisi toisille treffeille hänen kanssaan.
Ja kuinka kestävää on tällainen "rakastuminen", joka ei liity millään lailla siihen, millainen ihminen se toinen osapuoli on, ei edes siihen miltä hän näyttää? Ja kuinka hyvä pohja tällainen rakastuminen on suhteelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 + vuotias, enkä eläessäni ole ollut parisuhteessa. - Vika ja tai syy voi toki olla paljossa minussa itsessäni, koska vaikka vuosien saatossa olen ollut useimmillakin treffeillä eri naisten kanssa, niin totuus on, että en ole hirveästi jaksanut tai viitsinyt koskaan nähdä erityistä vaivaa saati työtä sen eteen, että löytäisin ja kohtaisin sen yhden ja erityisen.
Olen varmasti hieman sinisilmäisesti ja hölmönä uskonut ja luottanut siihen, että löydän ja kohtaan hänet, jos niin on tarkoitettu. Ellen, niin jatkan ja olen sinkkuna, kuten tähänkin asti. Yhä useammin huomaan kysyväni, mitä oikeastaan mentän, jos elän ja olen loppuikänikin sinkkuna. Olsiko se oikeasti niin kamalaa? - Kyllä olen kysynyt ja hakenut tähän kysymykseen vastausta aiemminkin; myös tältä forumilta.
Toisaalta en vieläkään ole luovuttanut vaan yritän pitää aistini auki; luottaen ja uskoen, että saattaisin ehkä vielä joskus löytää ja kohdata oman rakkaani. Koska olisihan se parisuhde joskus saada kokea ja tuntea. Ja jos tuntuisi vallan erityuseltä ja sanoinkuvaamattomalta, niin jatkaa yhdessä vaikka loppuikämme.
Sinkkuudessa on hyvät ja huonot puolensa ihan niin kuin parisuhde-elämässäkin. Jos on kovin romantikkoluonne, kyllä se yksin eläminen aika ankeaa on. Mutta ei sitä rakkautta niin vain saa kuin kaupan hyllyltä ja noissa deittisovelluksissa vain hajottaa itsensä.
Luulempa, että kaikki edellä kertomasi on jo ennestään tuttua hänelle, jonka kirjoitusta kommentoit. - Hän vaikuttiu minusta olevan aika hyvin sinut sinkkuutensa kanssa; eikä elätellyt kuvitelmia siitä, että voisi rakkaansa vain poimia jotain mukaansa, tai tiulla itse pimituksi.
On kai ihan yleisinhimillsitä, että ainaklin joskus haluaisi/ halunnut kokea parisuhteen, ainakin jos ikävuodet alkaa jo nelosella.
Mutta mitä tulee netin deittisovelluskiin ne ovat tätä päivää hyvässä ja pahassa. Omasta mielestäni, vaikka en niiden käytöstä omaa itse kokemusta niin tervetulleita. Suomessa kun on, kuten joku jo edellä taisi huomauttaa aika vähän moraalisesti ja yleisesti hyväksyttyjä "isku paikkoja", joissa yrittää lähestyä ja yrittää saada mahdollisuus tutustua toiseen, ainakaan jos haaveena on löytää itselle parisuhdekumppani. Ja vielä vähemmän on paikkoja, jollei viihdy baareissa tai yökerhoissa tms. ja ikää alkaa olla jo vähän enemmän.
Suomessa on myös vaikeaa löytää potentiaalista seurustelukumppania esimerkiksi kaveripiirin kautta.
Usein on entistä enemmän niin, että ihmiset kuplautuvat - vakituisessa parisuhteessa olevat hengailevat toisten pariskuntien kanssa, sinkkumiehet omissa ympyröissään ja sinkkunaiset omissa ympyröissään. Ennen somea ja ihmisten kuplautumista erilaiset ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset hengailivat enemmän keskenään, ja tosielämän kohtaamisia oli muutoinkin enemmän. Vaikka deittisovelluksia ei ollut, saatettiin potentiaalisiin kumppaneihin tutustua kavereiden kautta - ja esimerkiksi kaveripiirien yhteisten illanviettojen järjestäjäksi valikoitui usein tavallista sosiaalisempia ihmisiä, jotka tunsivat paljon eri-ikäisiä ihmisiä, jotka tunsivat ihmisiä jne.
Hyville miehille riittää kysyntää ja paljon. Jos olet kivannäköinen, kohtelias, sivistynyt, sosiaalisesti taitava ja talous kunnossa, niin ainakin pk-seudulla mukavia naisia treffeille on sadoittain, kaikissa ikäluokissa 30 vuodesta ylöspäin. Silloin helposti sotkeutui ajatukseen olisiko se seuraava treffikumppani vielä parempi, eikä halua sitoutua vaikka kuinka mukavan naisen tapaisi. Koska sitä täydellistä naista ei koskaan tule tapaamaan.
Täysin saman tyyppinen historia kuin ap:lla. Mutta olen mies ja kohdannut huomattavasti pahempaa, myös haistatteluja, uhkailuja, ja äärimmäistä raivoa ilman syytä.
Etenkin tuo että tunneissa saattaa ihmisen mieli muuttua päinvastaiseksi ilman mitään selitystä. Itse ollut jo +15v sinkkuna, 10v edellisistä treffeistä. Kyllä siihen tottuu ja helpottuu ajan myötä. Mitä pidempään on yksin sitä vähemmän sitä kaipaa ketään. Välillä saattaa miettiä oman perheen perustamista, mutta alkaa olla jo ikää liikaa että turha moisista haaveilla. Naiset tehneet selväksi että olen vain ajan haaskaaja, josta ei ole mihinkään muuhun kuin pilkan kohteeksi. Kaikesta jo luopunut uraa ja perhe suunnitelmia myöden. Päämäärä loppu elämäksi on pysyä kaukana naisista. Kiitos niille naisille jotka ovat haukkunut maan rakoon ja saanut tämän aikaan, etenkin he joita rakastin yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy siihen, miksi (etenkin nuoret) miehet kyllästyvät helposti naisiin ja naisen tapailuun, saattaa olla jatkuva p*rnon kulutus.
Jos alkava tapailu ei johda pian seksiin, mies kyllästyy, ja katselee naista niin kuin p*rnonkatselija katselisi romanttista komediaa - kyllästyneenä odottamaan olematonta actionia.
Jos tapailu on johtanut seksiin, mies on saattanut kiinnostua, hyvässä tapauksessa joksikin aikaa. Mutta suhteen edetessä (naisen mielestä) mies alkaa päin vastoin kyllästymään, koska haluaisi enemmän, monipuolisempaa, kinkympää ja ennen kaikkea kerta kerralta enemmän tyydyttävää seksiä.
Minun on vaikeuksia löytää syytä sille, miksi itse päädyn tai olen päässyt parhaimmassakin tapauksessa naisen ystäväksi tai kaveriksi en parisuhteeseen hänen kanssaan. en ole, enkä ole ollut valmis yhdenkään naisen kanssa seksisuhteeseen.
En itse ole ollut halukas ja valmis harrastamaan seksiä naisen kanssa kuin aikaisintaan useamman
tapaamis / treffailu kerran jälkeen. - Jolloin on ollut jo useimmiten liian myöhästä. Nainen on ennättänyt kertomaan, että haluaisi jatkaa kanssani jatkossa vain kavreina tai ystävänä.
Tai vaikka olisin itse ollut aikaisemmin halunnut harrastaa seksiä, niin olen antanut tilanteen edetä omalla painollaan. En ole osannut itse johdatella tai viedä tilannetta sen suuntaisesti, että olisimme päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä. - Vastaavasti nainen ei ole toiminut "johdattajana".
Saati, että seksiin oltaisiin edetty, niin kuin minusta parhaimmassa tapauksessa; vastavuorosiesti ja luontevasti niin, että molemmilla on siihen halu ja tahto ja siihen oltaisiin edetty, jhotenkin luontevasti kuin maagisen taian ohjaamana.
Ja näkyy myös se, että parisuhteissa olevilla, ainakaan onnellisissa sellaisissa olevilla, ei yleensä ole syytä eikä aikaa käydä täällä. Siksi tämän palstan näkemykset ovat hyvin erilaisia kuin muun väestön keskimäärin ja surulliset, katkerat ja vihamieliset mielipiteet korostuvat täällä.