Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Uskollinen46 kirjoitti:
Naiset treffailee jännämiehiä, pettäjiä, rikollisia ja alkoholisteja. Turha sun siis itkeä koska itse valitset sellaisia miehiä. Kiltit ja kunnolliset uskolliset miehet ei naisille koskaan kelpaa.
Kyllä ne kelpaa, sellaiset eivät vaan uskalla lähestyä, k-päät uskaltaa. Ihmettele siinä sitten, miksi kiltit jää rannalle ruikuttamaan.
Että lähestymistä odotellessa...
Ainiin, nainen ei itse tee aloitteita ja sitten itkee, kun ne aloitteita tekevät miehet eivät olekaan miesten parhaimmistoa. On se ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lopetin myös aikoja sitten. Ei kestänyt enää sydän eikä itselyottamus. Olen ollutkin pitkään yksin, elämä on aika hyvää silti ja olen onnellinen.
Jiskus aniharvoin näen /tapaan ohimennen jonkun kivan miehen ja pieni ajatus hetkellisesti täyttää mielen, että jos joskus vielä saisi jakaa elämän jonkun kanssa. Mutta en kestöisi enää yhtään pettymystä ja vaikeuksia. Enkä sydänsuruja ja eroja. Jotwn jatkan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskollinen46 kirjoitti:
Naiset treffailee jännämiehiä, pettäjiä, rikollisia ja alkoholisteja. Turha sun siis itkeä koska itse valitset sellaisia miehiä. Kiltit ja kunnolliset uskolliset miehet ei naisille koskaan kelpaa.
Kyllä ne kelpaa, sellaiset eivät vaan uskalla lähestyä, k-päät uskaltaa. Ihmettele siinä sitten, miksi kiltit jää rannalle ruikuttamaan.
Että lähestymistä odotellessa...
Ainiin, nainen ei itse tee aloitteita ja sitten itkee, kun ne aloitteita tekevät miehet eivät olekaan miesten parhaimmistoa. On se ihme.
Tämä. 100 prosenttisesti.
Poislukien ne muutamat naiset jotka tekevät aloitteen.
Jospa näin miehenä kerron jotain omasta kokemuksesta. Pari vuotta sinkkuna ja oon käynyt parilla treffeillä, joista toinen jäänyt mukavasti mieleen niin, että siitä voi jotain joskus syntyä, mutta en odota mitään. Eka kertaa elämässä sellaisessa tilanteessa, että voi ajatella olevan loppuelämän yksin ja se tuntuu hyvältä, kun ei ole enää kumppanin tarvetta, joka nuorempana sinkkuna välillä rasitti, kun tuntui olevan jatkuvasti jotain vailla, eikä kokonainen sellaisenaan kuin on. Toki edelleen avoimin mielin, mutta ihanaa, kun on päässyt tuosta tarpeesta jo hyvän matkaan eroon, niin voi nauttia elämästä tuntematta sitä raastavaa tunnetta, että pitäis löytää joku sopiva nainen jne. Neljä pidempää ja hyvää suhdetta takana ja nyt vasta päässyt tähän tilanteeseen. Luulin jo, että kumppanin tarve on osa mun persoonallisuutta, enkä koskaan pääse siitä eroon, mutta simpsala pim, niin se vain elämä yllättää (:
On nää tinderit ym muuttaneet markkinat sairaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli yksi suhde, missä tosiaan oli tehty hyvin selväksi alusta asti että mulla on lapsia jne jne. Reilu 2v seurusteltiin, olin ihan umpirakastunut ja niin oli ilmeisesti kumminkin tämä mieskin.
No, hän sitten jätti mut lasten takia kumminkin :D Ei halunnut "tälläistä elämää", missä mulla ei ole täyttä vapautta tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Ei olisi kyllä työnkään puolesta sellaiseen mahdollisuutta.
No, katsotaan miten tän seuraavan kanssa käy joka väittää mulle kivenkovaan et lapset ei ole mikään ongelma ja on tosi ihastunut minuun. Ite pahoin pelkään että ihan yhtä huonosti, ja sitten en enää tosiaan aio tapailla ketään.
Minulla 13v henkisesti väkivaltaista avioliittoa, josta nämä lapseni syntyneet. Tiedän, etten sitten enää kestä enempää ja aion olla yksin.
Olen koulutettu, erittäin hyvin toimeentuleva ja mukava nainen. Miehet ihastuu muhun tosi helpolla, mutta jotenkin mihinkään terveeseen ja kestävään en osaa uskoa :(
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yksi suhde, missä tosiaan oli tehty hyvin selväksi alusta asti että mulla on lapsia jne jne. Reilu 2v seurusteltiin, olin ihan umpirakastunut ja niin oli ilmeisesti kumminkin tämä mieskin.
No, hän sitten jätti mut lasten takia kumminkin :D Ei halunnut "tälläistä elämää", missä mulla ei ole täyttä vapautta tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Ei olisi kyllä työnkään puolesta sellaiseen mahdollisuutta.
No, katsotaan miten tän seuraavan kanssa käy joka väittää mulle kivenkovaan et lapset ei ole mikään ongelma ja on tosi ihastunut minuun. Ite pahoin pelkään että ihan yhtä huonosti, ja sitten en enää tosiaan aio tapailla ketään.
Minulla 13v henkisesti väkivaltaista avioliittoa, josta nämä lapseni syntyneet. Tiedän, etten sitten enää kestä enempää ja aion olla yksin.
Olen koulutettu, erittäin hyvin toimeentuleva ja mukava nainen. Miehet ihastuu muhun tosi helpolla, mutta jotenkin mihinkään terveeseen ja kestävään en osaa uskoa :(
Ainiin ja tässä suhteessa tosiaan olin luvannut, että voidaan yrittää saada yhteisiä lapsia kun aika sopiva. Tai sitten ei, jos mies ei halua. Oli kyllä sillä linjalla, että haluaa. Mut just nyt nää seuraavat pari vuotta oli hänellä tulossa sellaisia, et ei halunnut "tällästä elämää" (ei siis asuttu yhdessä, näki lapsia ehkä kaksi kertaa kk) ja sitten päätyi jättämään mut kun oli muutaman kk ulkomaankomennuksella (josta lupasin odottaa takaisin Suomeen). Minusta on kamalaa, että ihminen jonka kanssa on jakanut arjen ja rakkauden tekee näin. Jälkikäteen olen sitten kuullut, että on itkenyt perääni siitä että olin ainoa nainen jota hän on ikinä rakastanut.
Jotenkin tää kyvyttömyys pitkäjänteisyyteen ja elämään on niin heikkoa nykysukupolvilla. Meillä oli valehtelematta kaikki tosi hyvin. Ehkä sitten otti opikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaapajaa. Mistähän löytyisi täysipäinen ei-katkera nainen, joka ei ole pilannut itseään paskoilla miesvalinnoillaan ja karuselliajeluillaan?
-M44, kyllästynyt
Sun ikäinen uskoo karusellijuttuihin?
Mitä tarkoittaa nämä karuselli-viittaukset?
Munakaruselli, nainen hyppää yhden munan päälle ja ratsastaa kunnes löytyy kovemman statuksen omaava muna miehen kaveriseurasta ja hyppii sen päälle aina vain eteenpäin hypergamialla kohti menestystä.
Kohti mitä menestystä? En ymmärrä tätä ajattelua. Jos mä nyt lähden panemaan kaikkia mahdollisia miehiä niin mihin ihmeen menestykseen sillä yllän? Onko miehet tosiaan niin innoissaan munahaukkojen perään, että jos panen mahdollisimman monen kanssa, niin mua odottaa lopussa joku kultamuna?
Tuota etkö muka oikeasti ole huomannut, miten tässä asiassa on hyvin paljon riippuvainen sukupuolesta. On useita naisia halveksia ja pilkkaavia ilmaisuja, joilla osoitetaan halveksintaa ja naisn dissaamista, jos tiedetään tai ainakin halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita.
Vastaavasti mies, jolla otaksutaan ja halutaan uskoa, että hänellä on ollut useita seksikumppaneita, niin on ihailtu ja arvotettu "naisten sankari" josta kuvitellaan, että hän sekä naisten päiväunien ja unelmuenm kohde ja vastaavasti miesten idoli, jollaisen jokaisen miehen aatellaan haluavan olla.
Totta kai edellinen oli vähän kärjistettyä mutta edelleen tälläkin palstalla kohtaa turhauttava usein kaksinaismoralisima siihen mitä tulee siihen miten suhtaudutaan mm. naisten seksikumppaneiden määrään vs. mikä on suhtautumien miesten seksikumppaneiden määrään.
No ihan samalla tavalla meillä naisilla on ne "suositut naiset" ja tytöt jo tyyliin ala-asteelta alkaen. Miksi miehet luulevat asioiden olevan ihan eri tavalla naisilla? Eikö miehet tajua sitä, että työtöt ja naiset hoitavat sen nokkimisjärjestyksen keskenään ja pojat/miehet sitten vain valikoi ne suositut tytöt, tai tarkemmin ajatellen tappelevat heistä kun ne nokkimisjärjestyksessä sivuutetut tytöt jäävät kotiin tyyliin kasvattamaan jotain lemmikkitarhaa? Ja sitten kun nämä kiltit tytöt lähtee etsimään miestä, niin ei kelpaa kun niillä on koira, kissa ja marsuja+5 akvaariota.
Tää on muutes niin totta! Monesti löytynyt kiva daami, mutta sitten sieltä kämpästä löytyykin 3 koiraa, 2 kissaa ja marsu!
Mikä niissä eläimissä niin hiertää?
Eläimethän on just ihania <3 <3
Mies -79
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä deittaile, yritä parisuhdetta vain ihmisen kanssa, jonka jo ennalta tunnet jostakin (harrastus, työ) ja pidemmältä ajalta.
Näin mä löysin hyvän miehen, joka ei esittänyt mitään, kun ei tarvinnut kaverille esittää (enkä minäkään esittänyt hänelle muuta kun mitä olen, samasta syystä). Olin siis jo ennalta nähnyt mm miten hän käyttäytyy stressaantuneena (yhteinen harrastus on kilpailulaji), onko rehellinen, miten käyttää rahaa, miten kohtelee muita ihmisiä (etenkin jotenkin alisteisessa asemassa olevia).
15 v onnellisesti yhdessä. Jos hän nyt kuolisi, joko jäisin tarkoituksella yksin tai etsisin uuden saman harrastuksen parista.
Kaikki eivät työn harrastusten tai yhteisten kavereiden kautta tapaa itseään kiinnostavia miehiä/naisia.
Todella monella ei ole edes kavereita, joista löytää parisuhdetta tai kaverin kavereita. Menee kyllä aika hankalaksi, ei mahdottomaksi, pariutuminen tätä kautta.
Ja kyllä niitä parisuhteita voi aloittaa ihan missä haluaa. Moni vain on lukenut tai kuullut liikaa näitä juttuja ettei saa siellä ja siellä. Paskan vitut, jos löydät kivan oloisen tyypin, ota ja kokeile. Liian moni kärsii katkerana, kun on totellut kiltisti muita, vaikka oma intuitio sanoo muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iskikö todellisuus päin naamaa kun olet pitänyt itseäsi täydellisenä ja parhaana kaikista ja nyt tajusit että olet vain tavallinen etkä mitenkään erikoinen ja parempi vaikka kuinka niin haluaisit ja päätit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin lopetin, päättelin ettei minussa ole enää varaa rikkoa mitään.
Niin lopetin minäkin. Pelkästään urpoja, tosi urpoja tai vielä pahempaa. Ukkomiehiä. luku- ja kirjoitustaidottomia, 18 vuotiaita vonkaajia tai kuuskymppisiä vonkaajia. Viimeisille sokkotreille päädyin suht ok-tyypin kanssa. Ja mikä mua odotti, lähes hampaaton, viinanhuuruinen läskikasa. Ei ikinä enää!
Oliko kyseessä Hampaaton Läski-tubettaja?
Sehän on tosi komea, supliikki mies. Vähän ylipainoa on ja ei hampaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna arvaan otit kontaktia mieheen, jolla on ennestään kysyntää. Menevä, komea, pitkä, menestykäs yms.
Luulit, että aiai nyt metsästin vonkaleen. Mutta olit oikeasti jonon 50nes. Olit miehelle kassintyhjennyspalkinto.
Sitä saa mitä tilaa. Pitää jotenki sääliä? Joo ime munaa, ei susta ole mihinkään muuhun.
...Pahimmillaan käynyt niin että aamulla halitaan ja pussaillaan heipat ja hyvät työpäivät. Tapailtu useampi kuukausi. Ja sit samana iltana klo. 20 minut on jätetty tekstiviestillä. Olen henkisesti melko vahva (etenkin nyt kun aattelen mitä olen joutunut käymään läpi), mutta kuinka monta kertaa ihmisen psyyke kestää tuollaista? Ihan uskomatonta p*skaaaaaaaa.
ap
Mitäs menet noin varhaisessa vaiheessa halimaan ja pussailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen tällä hetkellä suhteessa, mutta jos jäisin sinkuksi, niin en usko, että lähtisin ainakaan tietoisesti etsimään treffikumppaneita. Olen saanut nykyisestä treffailukulttuurista niin vastenmielisen käsityksen, että en todellakaan haluaisi lähteä itseäni rikkomaan. Juuri tuo, että yhtään mihinkään ei voi luottaa. Tiedän, että aidosti hyviäkin miehiä on, mutta kun kenestäkään ei voi tietää.
En oikein ymmärrä tätä valitusta ja negativisuutta "nykyisestä treffailukulttuurista" - se on 100% ihan samanlaista kun on aina ollut, ainut ero on laajempi valikoima (sillä deittiapplikaatioissa voi selata ihmisiä satojen kilometrien säteellä ja jopa ulkomaita myöten). Samalla voi ehkä mainita aiempaa isompi "vapaus" kaiken suhteen - sillä naisten ei ole pakko tyytyä mieheen joka taloudellisen asemansa takia pystyy elättämään hänet. Ensimmäistä kertaa historiassa nainen voi elättää itsensä. Kaikki tämän kaltainen "vanhan ajan" nostalgisointi on oikeastaan aika lapsellista. Eivät asiat olleet automaattisesti paremmin 40-50 vuotta sitten. Ottakaa ne vaaleanpunaiset rillit pois päästä.
Highlander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen tällä hetkellä suhteessa, mutta jos jäisin sinkuksi, niin en usko, että lähtisin ainakaan tietoisesti etsimään treffikumppaneita. Olen saanut nykyisestä treffailukulttuurista niin vastenmielisen käsityksen, että en todellakaan haluaisi lähteä itseäni rikkomaan. Juuri tuo, että yhtään mihinkään ei voi luottaa. Tiedän, että aidosti hyviäkin miehiä on, mutta kun kenestäkään ei voi tietää.
En oikein ymmärrä tätä valitusta ja negativisuutta "nykyisestä treffailukulttuurista" - se on 100% ihan samanlaista kun on aina ollut, ainut ero on laajempi valikoima (sillä deittiapplikaatioissa voi selata ihmisiä satojen kilometrien säteellä ja jopa ulkomaita myöten). Samalla voi ehkä mainita aiempaa isompi "vapaus" kaiken suhteen - sillä naisten ei ole pakko tyytyä mieheen joka taloudellisen asemansa takia pystyy elättämään hänet. Ensimmäistä kertaa historiassa nainen voi elättää itsensä. Kaikki tämän kaltainen "vanhan ajan" nostalgisointi on oikeastaan aika lapsellista. Eivät asiat olleet automaattisesti paremmin 40-50 vuotta sitten. Ottakaa ne vaaleanpunaiset rillit pois päästä.
Voi kyllä minä vaan kaipaan sitä entisaikojen kohteliaisuutta, varovaisuutta ja häveliäisyyttä. Miehillä oli korrektit käytöstavat ja varovaisen ujo lähestymistapa: kunnioitettavasti pyydettiin tanssiin, varovasti kosketettiin jne. Oltiin aidosti kiinnostuneita siitä millainen emäntä tai isäntä olisi kyseessä, toinen nähtiin ihmisenä.
Aivan jotain muuta kuin nykypäivän *näytä tissit* / *kato tässä on mun muna* -lähestymiset. Kaikki on niin härskiä ja rivoa ja härskisti toista hyväksikäyttävää. Toisen sänkykokemukset kiinnostaa enemmän kuin se mitä löytyy korvein välistä. Ja sitten juuri se mitä sanoitkin: tarjontaa on niin paljon että pyöritetään vielä monta samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Uskollinen46 kirjoitti:
Naiset treffailee jännämiehiä, pettäjiä, rikollisia ja alkoholisteja. Turha sun siis itkeä koska itse valitset sellaisia miehiä. Kiltit ja kunnolliset uskolliset miehet ei naisille koskaan kelpaa.
Kyllä ne kelpaa, sellaiset eivät vaan uskalla lähestyä, k-päät uskaltaa. Ihmettele siinä sitten, miksi kiltit jää rannalle ruikuttamaan.
Että lähestymistä odotellessa...
Kyllä me kelvataankin, aluksi. Mutta alkuhuuman jälkeen meidät on helppo ja turvallista rikkoa, koska olemme niin kilttejä. Muutamassa vuodessa saanut kokea tämän jo seitsemän kertaa, vaikka olen niin ihana, luotettava, seksi on upeaa, minussa ei ole mitään vikaa jne.
Miehen täytyy olla itsevarma, kunnianhimoinen, kekseliäs viihdyttäjä, sopivasti renttu... Herkkyys, hellyys ja yleinen ihanuus on vain pidemmän päälle tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Miehissä on todella paljon jotain lapsuudentraumaisia sitoutumisfoobikkoja. Ehkä eivät ole saaneet äidiltään tarpeeksi rakkautta? Naisilla traumat näkyvät enemmän ripustautuvana luonteena. Itse olen ollut nykyisen avioliiton lisäksi kahden kanssa pitkässä suhteessa. Näitä kaikkia miehiä yhdistää se, että ovat rakastavasta perheestä. Kaksi aiempaa olivat jopa suhteellisesti minua paremman näköisiä. Nämä kaksi exää löysivät/etsivät suhteen melko nopeasti eromme jälkeen. Ja kummatkin ovat aika tavallisen tallukan kanssa yhdessä. Normaalissa perheessä kasvaneet miehet eivät kyynisty eroista eivätkä hypi naisesta toiseen. He viihtyvät kumppanin kanssa. Harmi vaan, että tällaiset miehet myös napataan nopeasti pois markkinoilta, siksi niitä vaikuttaa olevan niin vähän tarjolla. Ne samat luuserit pyörivät vuodesta toiseen deittailusovelluksissa ja saiteilla.
Olipa ilkeästi sanottu. Ei kukaan valitse omaa perhettään ja lapsuudentraumojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä taukoa. Kasva ihmisenä. Kun pidät itseäsi rakkauden arvoisena ja rakastat itseäsi, löydät sen oikean joka jää rinnallesi. Koska olet sen arvoinen.
Mua ärsyttää tällänen ihan hirveästi. Ihan niinkuin se että saa paskaa kohtelua tarkoittaisi että en rakasta itseäni enkä pidä itseäni rakkauden arvoisena. Tai etteikö mulla olisi omaa elämää, omia harrastuksia (toinen on et aina käsketään keskittyä niihin).
Kun voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on kaikki asiat kunnossa (oma koti, omat ystävät, mielenkiintoinen työ, opiskelen, harrastan), olen valmis rakkauteen, en etsi sitä hampaat irvessä - en todellakaan. Mutta kun olen jollekin antanut mahdollisuuden ja ns. avannut sydämeni niin lunta on tullut tupaan puol metriä joka kerta. ap
Ei sulla ap ole läheskään kaikki kunnossa, koska aina tapaat ja olet mielestäsi väärin miesten kanssa.
Miten ihmeessä ja kummassa ajaudut juuri sellaiseten kanssa suhteisiin?
Jossainhan se mättää. Ja pahasti mättääkin.
Itsehän sinä valitset ne miehet joita tapaat, itse alat suhteisiin. Itse uskot mitä miehet sulle puhuu.
Itse alat luottaa heihin.
Noissa asioissa ei kukaan pakota sinua mihinkään. Täysin vapaaehtoista ja oma valinta joka ikisessä tapauksessa.
Jos sinun ulkoiset olosuhteet ovat ok, niin päässäsi on jokin vääristymä miesten kanssa.
Ei kukaan rupee theti täysillä luottamaan kehenkään ja olettamaan että juuri tämä tapailu ja tämä suhde on lopullinen meille molemmille.Siis tämä. Ja juuri tämä.
Ne suhteet miesten kanssa epäonnistuvat pääsääntöisesti vain tietyillä naisilla ja naisryhmillä.
Ei kaikilla. Tottahan se on, että miehissäkin on vikaa, mutta itsehän nainen sen miehen valitsee.
Ja kun mies ei olekaan mikään sellainen satuolento kuin nainen kuvittelee, siis kuvittelee, niin mies on silloin aivan kokonaisuunakin täys paska! Näin te täällä palstoilla kerrotte.
Luulis naisella itselläänkin olevan sen verran järkeä korvien välissä, että osaa katella, kannattaako miehen luottaa vai ei, ja että minkälainen tuo tyyppi on.
Eikä syyttää miestä omasta rakastumisestaan ja pettymyksestä.
Ja olen itse nainen.
En tunnista tätä, pikemminkin päin vastoin. Vaikeilla ja vaativilla naisilla on aina mies. Samoin epävakailla naisilla, vaikka valitsevat p*skaa. Suurella draamalla toki haukkuvat miehensä maan rakoon ja eroavat, mutta uusi löytyy aina nopeasti. Ja niinhän tämä menee toisinkin päin. Kaiken maailman urpoilla on aina nainen, rumillakin. Sen sijaan tasapainoiset ja kädenlämpöiset eivät löydä ketään.
Tuossa on kyllä jotain perää. Siis siinä että vaikeilla ja vaativilla naisilla on usein parisuhde. Itse olen aika veemäinen ja kärsimätön naisihminen ja sanon heti ja napakasti jos ottaa joku asia päähän. En oikeastaan välttämättä tarvitse parisuhdetta, mutta aina sellaisessa olen ollut. Nykyään jo aviossa parikymmentä vuotta.
Suhteissa olen useimmiten ollut se jättäjä. En ole kiltti, helppo enkä kiva. Luin kerran kirjan jonka nimi oli Why men love bitches tai jotain sinne päin ja sen kirjan periaate oli että naisen ei kannata suhteen alussa alkaa joustaa ja paapoa ja hemmotella miestä, vaan mies nähköön vaivaa sen eteen että tapailee naista. Ei siis kokata kotiruokaillallisia ja hierota miehen olkapäitä parin ekan kuukauden aikana. Ei hypitä oitis sänkyyn tuiki tuntemattoman kanssa. Olemalla vaativa nainen karsii helppoheikit heti alkumetreillä. Suomalaisten naisten perisynti on olla liian kiltti ja joustava ja yrittää voittaa miehen rakkaus hemmottelemalla ja olemalla ihanteellinen partneri. Ei ilmeisesti maksa vaivaa, olemalla terveen itsekäs pärjää miesten kanssa paljon paremmin.
Hieno kirjoitus, näin se on.
Moni nainen sietää ihan liikaa kaikkea paskaa, koska luulee että niin kuuluu tehdä. Ei kuulu. Sinulle tärkeintä on oma hyvinvointisi ja jos mies ei sitä kestä, lähteköön lätkimään.
Vierailija kirjoitti:
Sergei Fedorov kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartun vain tuohon viimeiseen: ”Osasi kuulemma ihan toisella lailla huomioida naisen, kuin kukaan muu mies.”
Jotkut todella häiriintyneet miehet osaavat aivan oikeasti huomioida naisen ihan eri tavoin kuin keskivertomies. Tämä johtuu siitä, että persoona heillä on hyvin jäsentymätön ja kehittymätön. Aivan pienenä äiti on voinut olla huonosti saatavilla ja arvaamaton -> äiti on pitänyt sisäistää. Tämä naisellinen puoli on sitten valmiina käyttöön, jos joku sopiva nainen sattuu vaikutuspiiriin. Nämä samat miehet ovat sitten myös alussa hyvin tarvitsevia ja pyrkivät aktiivisesti seuraan. Sinänsä ironista, että naisenkin mielestä nainen on ihanampi.
Samalla tavalla ongemaisia yksilöitä on tietysti naisissakin, menevät miesten keskuudessa kuin kuumille kiville.
Vaikeissa persoonallisuushäiriöissä, kuten psykopatia, sosiopatia ja esim. narsistinen ja sadistinen, tämä henkilö on tosiaan se äiti itse. Rajatilan terveemmässä päässä ja vaikeammissa luonneneurooseissa se henkilö on taas niin kuin lapsi. Monesti nämä äiti -ja lapsi -persoonat muodostavat keskenään suhteen, mutta vaikeasti persoonallisuushäiriöinenkin nainen haluaa kumppaniksi yleensä vaikeasti persoonallisuushäiriöisen miehen, koska se äiti -persoona on omnipotentti ja tämä nainen kokee muunlaiset miehet luusereiksi ja nössöiksi, sekä heikoiksi.
Olen huomannut, että naisilla on nykyään paljon varsinkin epävakaata persoonallisuutta ja huomionhakuisen rajatilamuotoa. Näille mies on joko se lapsi, tai äiti. Jos mies ei ole tämä äiti -persoona, se on silloin lapsi ja lapsi on aina heikko ja paha ja se täytyy uhrata äidin kaikkivoipaisuuden eteen. Tämä onkin heijastunut näihin juttuihin, että meillä tyyliin supo jahtaa sinkkumiehiä potentiaalisina uhkatekijöinä, koska myös yhteiskunta kokee miehen täksi lapseksi, jos se ei ole se omnipotentti äiti.
Mistä sinä sen olet huomannut? Lööpeistä taas. Tätä se on, kun ihmisellä ei ole elämää. Surullista, mutta omapa on valintasi.
en tiedä Fedorovista mitään, mutta jos hän on rikkinäisestä perheestä, jossa ei ole opittu tunnetaitoja tai ylipäätänsä opittu olemaan sosiaalisessa kanssakäymisessä, niin on aika ylimielistä sinulta sanoa, että hän on valinnut sitä ja tätä, kun kukaan meistä ei voi päättää minne ja minkälaisten ihmisten keskelle päädymme.
Alue: Aihe vapaa
Jos nyt vaikka kerrankin iskisit jonkun kiltin ja kunnollisen miehen joka ei ole komea mutta kuitenkin on uskollinen ja pitää sinusta huolta. Näkisit että kunnolliset miehet on hyviä kumppaneita.