Lue keskustelun säännöt.
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Treffailusta on tullut aikuisten leikkiä.
Jos ei jaksa enää leikkiä tai leikki tuntuu julmalta, on aika jättää koko homma.
Luin eräältä keskustelupalstalta nelikymppisten sinkkuuntuneiden miesten kommentteja, ja kyllä he vaikuttivat kovin kyynistyneiltä. Yksikin kuvaili koko treffailua pelkäksi ajanviihdepeliksi, jota voi tehdä vaikka vessassa käydessään tai silloin kun on tylsää kotona (eli pyyhkiä Tinderiä ja laitella viestejä naisille). Mitä useampi nainen vastaa, sitä taitavammaksi on tullut pelissä.
Moni nelikymppinen mies kehui tätä näkökulmaa, ja kertoi pyrkivänsä siihen itsekin. Romanttinen rakkaus ei kiinnosta tai sitä ei jaksa enää tavoitella, aikuisviihde täyttää suurimman osan seks. tarpeista, eikä oikein muutakaan syytä ole naisten tapailuun kuin yksinäisyyden ja tylsyyden karkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Treffailusta on tullut aikuisten leikkiä.
Jos ei jaksa enää leikkiä tai leikki tuntuu julmalta, on aika jättää koko homma.
Luin eräältä keskustelupalstalta nelikymppisten sinkkuuntuneiden miesten kommentteja, ja kyllä he vaikuttivat kovin kyynistyneiltä. Yksikin kuvaili koko treffailua pelkäksi ajanviihdepeliksi, jota voi tehdä vaikka vessassa käydessään tai silloin kun on tylsää kotona (eli pyyhkiä Tinderiä ja laitella viestejä naisille). Mitä useampi nainen vastaa, sitä taitavammaksi on tullut pelissä.
Moni nelikymppinen mies kehui tätä näkökulmaa, ja kertoi pyrkivänsä siihen itsekin. Romanttinen rakkaus ei kiinnosta tai sitä ei jaksa enää tavoitella, aikuisviihde täyttää suurimman osan seks. tarpeista, eikä oikein muutakaan syytä ole naisten tapailuun kuin yksinäisyyden ja tylsyyden karkoitus.
Ei noi suhdetta haluakaan. Kuka haluaa, sellaisen löytää irl. Ovat sitä osaa miehistä, ettei ole mikään menetys kenellekään, vaikka pysyvätkin sinkkuina.
Vierailija kirjoitti:
^ Nyt hiukan parempia ohjeita, yritä vähän enemmän. Seulasta menivät läpi juuri sosiaalisesti ahdistunut, rehellisen oloinen pätkätyöläinen ja lihava, huonoitsetuntoinen duunari.
No sitten täytynee päätellä, että myös toisen ääripään miehillä esiintyy tätä käyttäytymistä, tosin eri syistä. Sillä kenties paikataan itsetunnon puutteita hetkellisesti, mutta ei uskota että itsestä on naiselle kumppaniksi pitkällä aikavälillä. Ehkä ei olekaan, mutta läheisyyttä on kiva välillä saada.
Sen takia turvallisin valinta olisikin se tavallisista tavallisin keskivertomies. Ei mikään lipevä hurmuri, mutta ei myöskään ahdistunut ja ongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne ääripään miehet ja niiden asiat kiinnostavat joitain toisia miehiä ihan julmetusti ja herkeämättä? Varsinkin siellä miesavaruudessa pohditaan tuollaisia päivät pitkät. Kuitenkin suurin osa huonoista suhteista on sellaisia arkisemmilla tavoilla.
Varmaan samasta syystä se ihmetyttää kun joitakin naisia ihmetyttää se, että miksi vittumaisimilla naisilla aina pyörii miehet ympärillä ja itse ei kelpaa. Sitten sanotaan ettei mukavuus ja kumppanin hyvä kohtelu riitä, se on ihan itsestäänselvyys. Mutta kun jotkut eivät tarvitse edes näitä "itsestäänselvyyksiä" ja silti on aina heila kainalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Nyt hiukan parempia ohjeita, yritä vähän enemmän. Seulasta menivät läpi juuri sosiaalisesti ahdistunut, rehellisen oloinen pätkätyöläinen ja lihava, huonoitsetuntoinen duunari.
No sitten täytynee päätellä, että myös toisen ääripään miehillä esiintyy tätä käyttäytymistä, tosin eri syistä. Sillä kenties paikataan itsetunnon puutteita hetkellisesti, mutta ei uskota että itsestä on naiselle kumppaniksi pitkällä aikavälillä. Ehkä ei olekaan, mutta läheisyyttä on kiva välillä saada.
Sen takia turvallisin valinta olisikin se tavallisista tavallisin keskivertomies. Ei mikään lipevä hurmuri, mutta ei myöskään ahdistunut ja ongelmainen.
Eikö ahdistus ja vähän kehno työtilanne olekaan tavikseutta? Yrittäkää nyt hitto vie päättää, ovatko ne liian hyviä vai huonoja miehiä…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin olen huomannut kyynistymistä ja väsymystä tähän hommaan. Kivoja, fiksuja miehiä joiden kanssa on mukavaa, mutta jokainen uupunut työtaakkansa ja vastuiden alle, eivätkä jaksa panostaa muuhun. Tiedän monta jotka pysyvät sinkkuna, koska eivät jaksa seurustelua enää kaiken muun lisäksi. Surullista, mutta nykyajan uusi normaali. Yksin on totuteltava elämä viettämään, vaikka se haikeaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?
Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?
Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.
On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .
Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.
Harmi että naiset eivät ymmärrä sitä eroa että milloin he kelpaavat panoon ja milloin parisuhteeseen.
-eri
No kun sinä sen näyt ymmärtävän, niin kerro meille muillekin. Ja kerro samalla, miten ne vain seksiä haluavat karsitaan pois silloin, kun he väittävät haluavansa vaikka ja mitä muutakin sen naisen kanssa jotta ne jalat saadaan levälleen. Suurin osa tässäkin keskustelussa esiin tulleista pettymyksistä oltaisiin voitu välttää, kun tämä info olisi ollut selkeää.
No hankalaa se onkin, sitä ei voi kieltää. Nämä miehet ovat taitavia siinä mitä tekevät. Siinä tulee hyväksi, mitä tekee paljon. Ja sitten kun naisen edessä on se sulava hauskuuttaja ja epäröivä eetu, niin kummankohan se valitsee? Etenkin kun nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttääkin ja pitää luottaa siihen mitä ihminen sanoo. Jopa silloin kun teot puhuvat ihan toista.
En nyt äkkiseltään mitään ihmelääkettä tuohon keksi, kuin tervettä skeptisyyttä
-vaikuttaako mies liian täydelliseltä, ei ole mitään vikoja tai heikkouksia vaikka oikeassa elämässä sellaisia on, koska elämä ei ole elokuvaa
-sanooko mies oikeita asioita, mutta teot eivät aina oikein kohtaa niiden kanssa? älä usko sanoja, usko tekoja
-onko mies selvästi komeampi ja/tai suositumpi kuin mihin olet tottunut tai mihin uskoisit sinulla realistisesti olevan rahkeita? saisiko hän helposti sinua kauniimpia naisia? ding ding ding, todennäköisesti olet vain hetken hupi ja helppo poka
"Nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttää" kuinka yksinkertaisina sinä pidät naisia? Kyllä sitä skeptisyyttäkin on mukana ihan terve määrä (ainakin minulla), mutta kun alkuvaiheessa et vaan voi tietää niitä heikkouksia heti. Ihmisillä on tapana piilotella näitä. Eli vaikka mies vaikuttaa "liian hyvältä" ja vaikka osaat odottaa että jotain luurankoja sieltä kaapista vielä kaatuu niskaan, niin et voi tietään milloin tai millaisia ne ovat. Niitä odotellessa sitä sitten yleensä tavataan ja "suhde" etenee. Jos ei etene ja olet epäilevä ja tenttaat kaiken mahdollisen ja vitkuttelet, niin tervejärkinen ihminen ottaa ja lähtee tuossa vaiheessa oli ne heikkoudet mitä vaan.
Mitä noihin valintoihin tulee, niin jos sinun eteen laitetaan se sulava ja hauska Henna ja epäröivä Emilia, niin kumman valitset? Älä mieti ulkonäköä.
Olen samaa mieltä siitä, että sanojen ja tekojen on kohdattava ja teot merkitsevät enemmän. Tuo oli varmaan ainoa oikeasti järkevä neuvo. Mutta se on sanottava, että itse haluaisin elää maailmassa jossa sanoilla on merkitys. Eli kun suusi avaat ja sieltä jotain mölyä tuotat, niin kunnes toisin todistetaan oletan että tarkoitat mitä sanot. Muuten loppuu tapaaminen.
Ja mistä tuon viimeisen voi tietää? Komeus/kauneus on suhteellista ja jokaisella on omat mieltymykset, myös naisilla vaikka meidät usein yleistetään yhdeksi olennoksi joka vain ja ainoastaan tavoittelee näitä kympin miehiä. Jos on terve itseluottamus eikä pidä itseään ihan pohjasakkana, niin ei niitä miehiä ajattele "mihin rahkeet riittää" tyyliin. Niitä tavataan sen mukaan, mikä tuntuu kiinnostavalta ja vaikuttaa täyttävän omat kriteerit. Jos natsaa niin hyvä, jos ei niin etsitään toinen. Joskus natsaa väärien tyyppien kanssa, mistä päästään alkuperäiseen kysymykseen.
Tuo suosio on myös vaikea. Jos tavataan vaikka deittisovelluksen kautta, niin pitäisikö suoraan kysyä että "Paljonko sulla ois vientiä vai olenko ainoa, joka on hengittänyt sun suuntaan viimeisen kuukauden aikana?" Olisiko hyvä taktiikka? Tai jos livenä jossain, niin pitäisikö ottaa selvää etukäteen kuinka moni on hänestä kiinnostunut? Saisiko hän kauniimpia naisia? Mistä minä sen tiedän, kun en edes tiedä miten kauniina mies minua pitää. Miesten ja naisten "kaunis nainen" on voi olla hyvin erilainen olento ja taas pelataan niillä preferensseillä.
Pidän naisia aika yksinkertaisina tässä mielessä, kyllä. Tai ehkä sinisilmäisyys on oikea sana. Teille kun päästä suustaan oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä niin uskotte mitä vaan. Se on kuin hypnoosia.
Minä valitsen Hennasta ja Emiliasta sen, kenen kanssa tunnutaan olevan samalla taajuudella. Se voi olla hyvin hiljainenkin taajuus. Mies ei lähde siitä, että naisen pitäisi olla joku viihdytysmestari joka räjäyttää sukat jalasta.
On toki totta sekin, ettei täydellisenä kyynikkona elämästä oikein saa mitään irti, joskus on luotettava ja heittäydyttävä. Mutta vähän realismia kuitenkin, eikö niin? Kukaan ihminen ei ole täydellisen sopiva sinulle, aina tulee kompromisseja ja puutteita molemmin puolin. Jos joku antaa täydellistä kuvaa ja rakkauspommittaa heti alusta, niin vähän jalkoja maahan. Nuo ovat narsistien keinoja. Ja on vähän omaakin narsismia jos kuvittelee että minä ansaitsen sellaista täydellisyyttä jota ei ole olemassakaan.
Rahkeet on rahkeet. Et sinäkään kiinnostu kenestä tahansa miehestä, vaan kuten sanoit niin niistä jotka vaikuttavat täyttävän kriteerisi. Miehillä on omat kriteerinsä ja sinä et mahdu niihin kaikkiin. Makuasioissa on pientä vaihtelua, mutta viehättävyyden suuret linjat ovat universaaleja.
Suosiolla tarkoitin nimenomaan livetilanteissa selkeästi nähtävissä olevaa suosiota. Tiedetään, että nainen kiinnostuu helpommin miehestä jonka ympärillä on ennestään jo naisia tai miksei miehiäkin, hän on siis tavallaan jo läpäissyt jonkinlaisen testin. Hän voi olla vaikka omassa opiskeluporukassaan kaikkien pitämä keskushahmo. Hänellä on sosiaalista valtaa. Sitten tietysti kun puhutaan julkkiksista ja muista palvotuista hahmoista, ei tarvitse varmaan kertoa miten heidän perässään juostaan. Ei toki kaikki, mutta kuitenkin. Eivät Tindereitä tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä taukoa. Kasva ihmisenä. Kun pidät itseäsi rakkauden arvoisena ja rakastat itseäsi, löydät sen oikean joka jää rinnallesi. Koska olet sen arvoinen.
Mua ärsyttää tällänen ihan hirveästi. Ihan niinkuin se että saa paskaa kohtelua tarkoittaisi että en rakasta itseäni enkä pidä itseäni rakkauden arvoisena. Tai etteikö mulla olisi omaa elämää, omia harrastuksia (toinen on et aina käsketään keskittyä niihin).
Kun voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on kaikki asiat kunnossa (oma koti, omat ystävät, mielenkiintoinen työ, opiskelen, harrastan), olen valmis rakkauteen, en etsi sitä hampaat irvessä - en todellakaan. Mutta kun olen jollekin antanut mahdollisuuden ja ns. avannut sydämeni niin lunta on tullut tupaan puol metriä joka kerta. ap
Ei sulla ap ole läheskään kaikki kunnossa, koska aina tapaat ja olet mielestäsi väärin miesten kanssa.
Miten ihmeessä ja kummassa ajaudut juuri sellaiseten kanssa suhteisiin?
Jossainhan se mättää. Ja pahasti mättääkin.
Itsehän sinä valitset ne miehet joita tapaat, itse alat suhteisiin. Itse uskot mitä miehet sulle puhuu.
Itse alat luottaa heihin.
Noissa asioissa ei kukaan pakota sinua mihinkään. Täysin vapaaehtoista ja oma valinta joka ikisessä tapauksessa.
Jos sinun ulkoiset olosuhteet ovat ok, niin päässäsi on jokin vääristymä miesten kanssa.
Ei kukaan rupee theti täysillä luottamaan kehenkään ja olettamaan että juuri tämä tapailu ja tämä suhde on lopullinen meille molemmille.Hohhoijaa ! Aina syyllistetään nainen, kun miehet tekevät virheitä. Eikö tämä jo lopu ?
Nainen ei ole yksin kaikesta vastuussa, aikuisille miehillekin kuuluu vastuu suhteesta.
Jos aina syyllistetään nainen juuri tuohon tyyliin: 'mitäs otit väärän miehen', niin joka kerta joku vastuuton mies pääsee kuin koira veräjästä.
Meillä taas minä saan syyt, jos vaimo tekee virheen. Tykkää myös kovasti käyttää tuota ”aina”-sanaa syyttelyissään.
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin olen huomannut kyynistymistä ja väsymystä tähän hommaan. Kivoja, fiksuja miehiä joiden kanssa on mukavaa, mutta jokainen uupunut työtaakkansa ja vastuiden alle, eivätkä jaksa panostaa muuhun. Tiedän monta jotka pysyvät sinkkuna, koska eivät jaksa seurustelua enää kaiken muun lisäksi. Surullista, mutta nykyajan uusi normaali. Yksin on totuteltava elämä viettämään, vaikka se haikeaa onkin.
Äläs sure sama se on myös toisinpäin. Tosin moni mies jää nuolemaan näppejään kun moni nainen valitsee mieluummin sinkkuuden, vaikka eivät erityisesti olisi uupumassa ttaakkansa ja vastuidensa alle, vaan elävät hyvikin tasapainoistas hyvää elämää. Mutta ovat aisitivinaan, että jos ryhtyisivät miehen kumppaniksi niin mies olisi se, joka lopulta kävisi liian isoksi taakaksi.
Tähän tulokseen (miehenä) olen tullut esimerkiksi siitä kuinka moni mies (oletettu) kuvittelee ja uskottelee tälläkin palstalla esittämissään kommenteissa, että yksinhuoltajille (, joista valta osa on naisia) kelpaisi milloin ja missa tahansa kuka hyvänsä mies, joka ilmoittautuu vapaaehtoiseksi.
Ymmärtämättä lainkaan, että perustellusti huomattavan suuri joukolla yksinhuoltajista on mahd. entistäkin suuremmat odotukset ja vaatimukset siitä, millainen uuden kumppanin tulisi olla. - Kumppanin kun tulisi monesti enemmän kuin mielellään tulla juttuun myös laps(i)en kanssa. Miksi ottaa uusi k....pää kumppani rinnalle kun edellinekin mahd. oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyy seulomaan sarjadeittailijat pois?
Etpä kai mitenkään.
Itse olen varmaan jo leimautunut sarjadeittailijaksi, kun olen tavannut 1-7 naista vuodessa jo kahdeksan vuoden ajan. Minut on siis nähty jo kymmenien naisten kanssa. Useiden kanssa päässyt myös tapailuasteelle ja naapureiden mielestä olen varmaankin joku pelimies panopukki, mutta totuus on toinen. Minut on dumpattu joka kerta näissä tapailuissa. Itse annan pakit aina ensi- tai toisella tapaamisella, kun olen saanut selvän kuvan yhteensopimattomuudesta.
En mahda sille mitään etten riitä pidemmälle näissä suhteissa. Olen oma itseni alusta asti ja en muunlaiseksi halua muuttua. Yksin en silti halua aina olla, joten yritän uudestaan ja uudestaan. En miellä itseäni sarjadeittailijaksi. Vihaan koko deittailua ja jatkuvasti uusiin tutustumista, mutta kun toisessa vaakakupissa on loppuelämän yksinolo, niin mitäpä muuta tässä voi.
Pidän kyllä välillä pitkiäkin taukoja suhteen etsinnässä, koska psyykeeni tarvitsee palautumisaikaa pettymyksistä. Muu elämä on kunnossa töineen, harrastuksineen ja ystävineen. Jollekin toiselle ne ehkä riittäisivät jopa loppuelämäksi, minulle ei.
Älä ainakaan kerro naisille, että tulet aina dumpatuksi. Se on suuri turn off lähes joka ikiselle naiselle ihan riippumatta siitä, vaikka olisivat itsekin tulleet aina jätetyiksi. Ilmeisesti olet kuitenkin ok näköinen ja fiksu kun ylipäätään pääset treffeille ja tapailuihin. Kaikenlainen beetailu kannattaa jättää pois. Itsevarmuus on se mitä naiset haluavat miehestä. Tuolla historialla varmaan vaikea esittää itsevarmaa, mutta usko pois, siinä on avain onneesi.
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin olen huomannut kyynistymistä ja väsymystä tähän hommaan. Kivoja, fiksuja miehiä joiden kanssa on mukavaa, mutta jokainen uupunut työtaakkansa ja vastuiden alle, eivätkä jaksa panostaa muuhun. Tiedän monta jotka pysyvät sinkkuna, koska eivät jaksa seurustelua enää kaiken muun lisäksi. Surullista, mutta nykyajan uusi normaali. Yksin on totuteltava elämä viettämään, vaikka se haikeaa onkin.
Hyvin sanottu. Mietin vain miksi sinulle(kaan) ei riitä sellainen mies joka ei jaksa panostaa siihen parisuhteeseen? Tiedät uupumukset ja vastuut ja itselläsikin saattaa olla samat ongelmat, ja kuitenkin molemmat saattaa sitä parisuhdetta haluta, niin miksei voisi sitten olla sillai vaivattomasti yhdessä? En kysy syyllistäen, kiinnostaa vain tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinder-treffit ainakin kannattaa unohtaa, ihan ajan hukkaa. Olen ehkä 15 kertaa treffannut naisen tinderin kautta tässä noin 5 vuoden aikana. Ei kertaakaan ole oikeasti kiinnostunut/ihastunut kehenkään.
En tosin ole mennyt rikkikään, mutta aikaa haaskattu turhilla treffeillä kun ei vaan kiinnostu. Onkohan se se tilanne? Tai antavatko kaikki Tinderissä väärän kuvan itsestään? Kaikki tunteet olleet vaan kaverillisia tai himoa. Tosielämässä tulleet kaikki ihastukset vastaan.
Ei ole olemassa mitään autuasta suhdetta, jota kannattaisi etsiä. Suhteessa, avoliitossa tai avioliitossa on ihan samaa p* skaa tarjolla ennemmin tai myöhemmin. Itselläni on muutama pidempi suhde takana ja kaikissa on mies osoittautunut jollain tavalla pettymykseksi joka kerta. Viimeisen pettymyksen kans asun edelleen yhdessä vain lasten takia ja laiskuuttani.
Ota sinkkuudesta kaikki irti, hanki irtosuhteita, harrasta, matkustele, tapaa kavereitasi ja nauti. Lakkaa etsimästä sitä Mr Täydellistä koska sitä ei ole olemassa. Jos joku sellaista väittää, hän on liian nuori vielä. Todellisuus tulee myöhemmin.
N 55v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta 40 euron lainaamiseta. Ymmärrän että jollekin on kynnys esimerkiksi matkustaa toiselle paikkakunnalle, ainakin säännöllisesti. Ei ollut välttämättä kusetus, vaikea ymmärtää jos itsellä rahaa aina riittävästi.
Itse olen naisena sellaisessa tilanteessa, että en treffaile enkä tapaile miehiä. En halua lainata rahaa ja varsinkin loppukuusta ei olisi varaa ostaa ylimääräistä ruokaa kotiin miestä varten tai lähteä hänen luokseen. Pyytää en halua, olisi sattumaa jos toisi ruokaa tullessaan.
Esimerkiksi matkat, konsertit, ulkona syömiset ym. olisivat vaikeita toteuttaa miehen kanssa jos hän ehdottaisi koska tosi harvoin itse pääsen ja mies ehkä olettaisi, että olisin haluton lähtemään hänen kanssaan.
Vaikea yhtälö on köyhän seurustella jos hyvällä onnella sopiva ihminen löytyisikin. Kaksi köyhää sopisi, mutta ei sekään kivaa olisi kun mihinkään ei varaa, mutta ainakin ymmärtäisivät toisiaan.
Itse olen miehenä juuri tässä asemassa nyt. Oma itsekunnioitus pitää nyt ulkona parisuhteista vaikka tapaisi kuinka mukavan naisen ja vaikka mitkä olisi kemiat. Mieli ei vaan taivu siihen, että lähtisi liikkeelle esimerkiksi pelkkiä seksihaluja tyydyttämään. Ei tässä sentää mikään eläin olla.
Aikuisena treffailu on pellejen hommaa. Meilläkin naapurin täydellinen pariskunta erosi ja nyt sitten kumpainenkin osapuoli treffailee tahoillaan uusia kumppaneita. Käyvät kahviloissa ja kävelyllä. Säälittäviä reppanoita. Pilasivat lastensa elämän.
Mulla on aika identtinen tarina aloittajan kanssa mutta olen vain mies. Pari vuotta sitä jaksoi deittailla naisia ja sitten sanoin että nyt riittää. Edelleen sillä tiellä nyt 9v sinkkuna onnellisena yksin. Parempi vaan elää yksin kun kulkea vastoinkäymisestä toiseen.
Voimia meille kaikille ikisinkuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs noi green flagit ovat? Missä olet näihin miehiin tutustunut?
No vaikka että on helppo olla ja jutella toisen kanssa, asioista on pystytty keskustelemaan avoimesti (myös erimielisyyksistä), että toinen on johdonmukainen teoissaan ja sanoissaan, että ei tartte miettiä missä toinen on tai mitä se tekee vaan alusta saakka vallitsee sellainen luottamus ja hyvä fiilis toisesta, eikä toinen myöskään koko ajan kyttää ja kyylää sinua, että on yhteisiä arvoja ja tulevaisuudensuunnitelmia, että toinen kunnioittaa sinun lisäksi myös muita ihmisiä (miten puhuu toisista ja kohtelee toisia).. jne. Eli ihan tuollaisia tavallisia asioita, mitkä ei kuitenkaan selkeästi ole monenkaan kanssa itsestäänselvyyksiä (niiden kanssa en siis sitten olekkaan tapaillut sen enempää).
Se on todella hajottava tunne kun luulet että kaikki on hyvin ja olet jo vähintäänkin ihastunut, niin sitten toinen kääntää kelkkaa ja pudottaa jonkun pommin ja sit juttu onkin siinä. Pahimmillaan käynyt niin että aamulla halitaan ja pussaillaan heipat ja hyvät työpäivät. Tapailtu useampi kuukausi. Ja sit samana iltana klo. 20 minut on jätetty tekstiviestillä. Olen henkisesti melko vahva (etenkin nyt kun aattelen mitä olen joutunut käymään läpi), mutta kuinka monta kertaa ihmisen psyyke kestää tuollaista? Ihan uskomatonta p*skaaaaaaaa.
ap
Onko se nyt sitä, että deittailussa edukseen esiintyviä, naisille mieluisia miehiä on niin vähän, että heille tulee naisilta enemmän aloitteita kuin mitä heidän päänsä kestää? Vai onko koko 'tosi tarkoituksella' käyttäytyminen heille vain opittu strategia pelata peliään... Surullista.
Tuttua… Olen kolmekymppinen nainen ja seurustellut viimeksi joskus alaikäisenä. Sen jälkeen on ollut muutama epäonnistunut lyhyt tapailusuhde. En käytä tinderiä tai muutakaan vastaavaa, vaan kaikki nämä miehet on tavattu livenä jossain. On ollut välissä vuosia, jolloin en ole deittaillut ketään ollenkaan. Kuitenkin tässä kahden vuoden sisällä on tällaisia kokemuksia:
Mies 1: Minua vähän nuorempi, vaikutti alussa suht. innokkaalta ja kuvittelinkin virheellisesti, että tässä saattaisi nyt olla se oikea. Kuitenkin ekojen treffien jälkeen hänestä ei enää kuulunut mitään. Parin viikon päästä hän alkoi taas ilmoitella itsestään ja typeränä lähdin tähän touhuun mukaan. Tätä on/off-juttua kesti noin vuoden, eli hän kiinnostui uudestaan aina kun otin etäisyyttä, ja treffien jälkeen hän aina itse etääntyi pariksi viikoksi. En edelleenkään ymmärrä miksi lähdin tällaiseen mukaan noin pitkäksi aikaa. Hän yrittää edelleen viestitellä eikä ymmärrä vaikka olen sanonut suoraan ettei kiinnosta tuollainen touhu enää.
Mies 2: Myöskin minua vähän nuorempi. Tutustuin häneen viime kesänä ja juttu lensi heti todella hyvin. Kävimme treffeillä ja sain sitten tietää muuta kautta, että hän oli eronnut ihan samoina päivinä kun olimme tavanneet. Pelkäsin että olen joku laastari, mutta päätin silti antaa mahdollisuuden. Noin kuukauden ajan tapasimme joka päivä ja vietimme lähes kaikki yötkin yhdessä. Hän puhui tulevaisuudesta kanssani ja kaikki olikin aivan liian hyvää ollakseen totta. Ihan yhtäkkiä hän muuttui etäiseksi ja eri ihmiseksi, eikä suostunut ollenkaan kertomaan mikä on vialla. Pari viikkoa vielä katselin sitä touhua kunnes päätin itse lopettaa ”suhteen”. Parin viikon kuluttua kuulin että hän oli alkanut seurustella yhteisen kaverimme kanssa.
Mies 3: Olen nyt tapaillut minua reilusti vanhempaa miestä noin 1,5 kk. Olen tuntenut hänet töiden kautta jo etukäteen muutaman vuoden. Mielestäni asiat ovat menneet tähän mennessä hyvin, mitä nyt pieniä ristiriitaisuuksia on ollut hänen puheissaan tulevaisuuteen liittyen. Pelottaa menneiden kokemusten takia ihan hulluna, että hänkin yhtäkkiä vaan muuttuu eikä suostu kertomaan mikä on vialla, tai löytääkin ihan lennosta jonkun toisen. Näin ne menneet kokemukset vaikuttaa, en osaa olla huolehtimatta tulevaisuudesta ja pelkään ettei minulla hänenkään kanssa ole tulevaisuutta, vaikka toivon todellakin että kaikki menisi vihdoin ja viimein hyvin, ja pääsisin vakavaan parisuhteeseen.
Naiset treffailee jännämiehiä, pettäjiä, rikollisia ja alkoholisteja. Turha sun siis itkeä koska itse valitset sellaisia miehiä. Kiltit ja kunnolliset uskolliset miehet ei naisille koskaan kelpaa.
Taidat asua jossain navetan takana, jos naiset jo vanhan näköisiä 35v. Miehetkin vanhenee samalla tavalla ja turha itseään on huijata. Nykyään, kun naamalleen voi tehdä paljonkin,eikä aina ole sukupuolesta kiinni, että miten hyvin on säilynyt. Jos et ole kelvannut parisuhteeseen niin turha täällä palstalla on nillittää.