Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää

Nykyaikainen deittailu on monesti vain rikki olevien ihmisten kohtaamista toistensa kanssa, ja ne hakee toisista vain hetkellistä mielihyvää, ja rikkovat toisiaan vaan pahemmin ja pahemmin. Yleensä taustalla kiintymyssuhdeongelmia ja traumoja, tiedostamattomia tunteita, tarpeita ja jonkinlaista jopa narsistista yksilöllisyyden korostamista. Basically ihmiset, jotka ei tunne itseään, etsivät mielihyvää tai korjaajaa muista, satuttaen samalla sekä itseään että muita.

Jotkut ripustautuvat muihin ja toiset ei päästä ketään lähelleen ja pelkäävät sitoutua.

lopetin itse jo vuosia sitten. ei vain yksinkertaisesti jaksa kelailla noita treffisivustoja, missä toinen toistaan rumempia akkoja pilvin pimein. jos sattuu joku helmi joukosta löytymään niin eikös sieltä joku talitintti aivo sitten löydykin kuvan takaa. joitain tällaisia tavannut. ei vaan jaksaa enää. jos olet hyvännäköinen muori ja vapailla markkinoilla, kyllä sieltä joku neuroosi löytyy taustalta. hyvin usein.

Yksinkertainen totuus on, että kun vaatii kuun taivaalta, niin löytää ihmisiä jotka lupaavat kuun taivaalta. Eli kun on kohtuuttoman kovat vaatimukset, niin rajaa niitä rehellisiä ihmisiä pois ja jäljelle jää kusettajat. Tämä kannattaa itse kukin sisäistää. Jos törmää vain ghostaajiin ja kusettajiin, niin pidän todennäköisenä että on käynyt juuri näin.

Patriarkaalinen aika on ohi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä taukoa. Kasva ihmisenä. Kun pidät itseäsi rakkauden arvoisena ja rakastat itseäsi, löydät sen oikean joka jää rinnallesi. Koska olet sen arvoinen.

Mua ärsyttää tällänen ihan hirveästi. Ihan niinkuin se että saa paskaa kohtelua tarkoittaisi että en rakasta itseäni enkä pidä itseäni rakkauden arvoisena. Tai etteikö mulla olisi omaa elämää, omia harrastuksia (toinen on et aina käsketään keskittyä niihin).

Kun voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on kaikki asiat kunnossa (oma koti, omat ystävät, mielenkiintoinen työ, opiskelen, harrastan), olen valmis rakkauteen, en etsi sitä hampaat irvessä - en todellakaan. Mutta kun olen jollekin antanut mahdollisuuden ja ns. avannut sydämeni niin lunta on tullut tupaan puol metriä joka kerta. ap

Ei sulla ap ole läheskään kaikki kunnossa, koska aina tapaat ja olet mielestäsi väärin miesten kanssa.

Miten ihmeessä ja kummassa ajaudut juuri sellaiseten kanssa suhteisiin?

Jossainhan se mättää. Ja pahasti mättääkin.

Itsehän sinä valitset ne miehet joita tapaat, itse alat suhteisiin.  Itse uskot mitä miehet sulle puhuu.

Itse alat luottaa heihin.

Noissa asioissa ei kukaan pakota sinua mihinkään.  Täysin vapaaehtoista ja oma valinta joka ikisessä tapauksessa.

Jos sinun ulkoiset olosuhteet ovat ok, niin päässäsi on jokin vääristymä miesten kanssa.

Ei kukaan rupee theti täysillä luottamaan kehenkään ja olettamaan että juuri tämä tapailu ja tämä suhde on lopullinen meille molemmille.

Siis tämä.  Ja juuri tämä.

Ne suhteet miesten kanssa epäonnistuvat pääsääntöisesti vain tietyillä naisilla ja naisryhmillä.

Ei kaikilla.    Tottahan se on, että miehissäkin on vikaa, mutta itsehän nainen sen miehen valitsee.

Ja kun mies ei olekaan  mikään sellainen satuolento kuin nainen kuvittelee,  siis kuvittelee, niin mies on silloin aivan kokonaisuunakin täys paska!   Näin te täällä palstoilla kerrotte.

Luulis naisella itselläänkin olevan sen verran järkeä korvien välissä, että osaa katella, kannattaako miehen luottaa vai ei,  ja että minkälainen tuo tyyppi on.

Eikä syyttää miestä omasta rakastumisestaan ja pettymyksestä.

Ja olen itse nainen.

En tunnista tätä, pikemminkin päin vastoin. Vaikeilla ja vaativilla naisilla on aina mies. Samoin epävakailla naisilla, vaikka valitsevat p*skaa. Suurella draamalla toki haukkuvat miehensä maan rakoon ja eroavat, mutta uusi löytyy aina nopeasti. Ja niinhän tämä menee toisinkin päin. Kaiken maailman urpoilla on aina nainen, rumillakin. Sen sijaan tasapainoiset ja kädenlämpöiset eivät löydä ketään.

Tuossa on kyllä jotain perää. Siis siinä että vaikeilla ja vaativilla naisilla on usein parisuhde. Itse olen aika veemäinen ja kärsimätön naisihminen ja sanon heti ja napakasti jos ottaa joku asia päähän. En oikeastaan välttämättä tarvitse parisuhdetta, mutta aina sellaisessa olen ollut. Nykyään jo aviossa parikymmentä vuotta.

Suhteissa olen useimmiten ollut se jättäjä.  En ole kiltti, helppo enkä kiva. Luin kerran kirjan jonka nimi oli Why men love bitches tai jotain sinne päin ja sen kirjan periaate oli että naisen ei kannata suhteen alussa alkaa joustaa ja paapoa ja hemmotella miestä, vaan mies nähköön vaivaa sen eteen että tapailee naista. Ei siis kokata kotiruokaillallisia ja hierota miehen olkapäitä parin ekan kuukauden aikana. Ei hypitä oitis sänkyyn tuiki tuntemattoman kanssa. Olemalla vaativa nainen karsii helppoheikit heti alkumetreillä. Suomalaisten naisten perisynti on olla liian kiltti ja joustava ja yrittää voittaa miehen rakkaus hemmottelemalla ja olemalla ihanteellinen partneri. Ei ilmeisesti maksa vaivaa, olemalla terveen itsekäs pärjää  miesten kanssa paljon paremmin. 

Hieno kirjoitus, näin se on.

Moni nainen sietää ihan liikaa kaikkea paskaa, koska luulee että niin kuuluu tehdä. Ei kuulu. Sinulle tärkeintä on oma hyvinvointisi ja jos mies ei sitä kestä, lähteköön lätkimään.

Tai sitten miehet arvostavat rehellistä mielipidettä. Rehellisyys ja suoruus on positiivisia asioita, mutta jos ne ovat ilkeällä ja kusipäisellä henkilöllä, niin se ei taas ole kenellekään eduksi.

Yleensä deittailua tai mitään muutakaan vapaaehtoista toimintaa ei pidä harrastaa, jos homma alkaa käydä mielenterveyden päälle. Usein se oikea kumppani saattaakin löytyä juuri silloin, kun ei puske asioita hampaat irvessä eteenpäin. 

sanon vaan kirjoitti:

Naiset haluaa jännämiehiä ja pettäjiä. Siksi aloittajakin on pettynyt miehiin. Nainen valitsee miehen ulkonäön perusteella ja sitten tulee petetyksi ja kohdelluksi huonosti. Ne komeat miehet pettää koska voivata ja ne saa aina uusia naisia joten on helppo pettää. 

Valitkaa niitä susi rumia miehiä niin sitten voisitte olla onnellisia eikä kukaan petä teitä koska ei rumaa miestä kukaan muutenkaan halua.

Ei se ole minkään arvoista, jos ja kun se ruma kyllä pettäisi jos voisi, mutta kun ei sille kukaan anna. Sama kun sitten pettäisi. Rumalla on usein rumempi luonne.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen totuus on, että kun vaatii kuun taivaalta, niin löytää ihmisiä jotka lupaavat kuun taivaalta. Eli kun on kohtuuttoman kovat vaatimukset, niin rajaa niitä rehellisiä ihmisiä pois ja jäljelle jää kusettajat. Tämä kannattaa itse kukin sisäistää. Jos törmää vain ghostaajiin ja kusettajiin, niin pidän todennäköisenä että on käynyt juuri näin.

Just. Ja se sun kuu taivaalta on normaali  ihminen, jolla on mukava luonne. Katkeraa ja kaunaista mieslasta ei pidä ottaa.

Kun voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on kaikki asiat kunnossa (oma koti, omat ystävät, mielenkiintoinen työ, opiskelen, harrastan), olen valmis rakkauteen, en etsi sitä hampaat

Miten ihmeessä ja kummassa ajaudut juuri sellaiseten kanssa suhteisiin?

Jossainhan se mättää. Ja pahasti mättääkin.

Itsehän sinä valitset ne miehet

Stop tykkänään! Ei AP ole huono valitsemaan. Oikeastaan valinnan tekevät ne miehet, jotka etsivät itselleen joko "äitiä tai enkeliä", jollainen APN todennäköisesti on! Eli siinä APllä vähän lipsuu, kun hän OLETTAA, että toisetkin ovat yhtä valideja kuin hän.

Ns. luuseri- miehet " haistavat " hyvät naiset ja monesti hakeutuvat vaistomaisesti näiden seuraan tai ihan jopa tarkoituksellisesti!

Nimimerkki

Kokemusta on, ja sinkkuus ihan parasta, hetkittäin!

Oma ratkaisu: ei seksiä ennen kihloja. Toimi, nyt naimisissa :)

Puolison ja työpaikan hakemisessa on ihan sama juttu että pitää osata lopettaa ja luovuttaa jossain vaiheessa. Olen nähnyt kummassakin tapauksessa niin säälittäviä tapauksia että pahaa oikein teki, kun ei osata ollenkaan luovuttaa vaan alkaa näyttämään ihan sekopäiseltä ja sortuen naurettavuuksiinkin asti jo sen pakkomielteensä kanssa.

Vaikka pitkään on jo kaikki kivet käännetty ylösalaisin niin koitetaan vielä uudestaan ja uudestaan.

Jotain jos on onni potkaissut niin siitä saadaan taas uutta voimaa että minun kuuluu saada kun joku muukin on saanut enkä voi olla huonompi vaan olen parempi sitä ja miksi se sai kun minunhan sen olisi pitänyt saada. 

Mene maaseudulla johnkin baariin niin siellä liikkuu vapaita poikamiehiä. Tuskin ovat kovin ranttuja.  (kranttu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?

Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?

Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?

Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.

On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .

Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.

Harmi että naiset eivät ymmärrä sitä eroa että milloin he kelpaavat panoon ja milloin parisuhteeseen.

-eri

No kun sinä sen näyt ymmärtävän, niin kerro meille muillekin. Ja kerro samalla, miten ne vain seksiä haluavat karsitaan pois silloin, kun he väittävät haluavansa vaikka ja mitä muutakin sen naisen kanssa jotta ne jalat saadaan levälleen. Suurin osa tässäkin keskustelussa esiin tulleista pettymyksistä oltaisiin voitu välttää, kun tämä info olisi ollut selkeää.

No hankalaa se onkin, sitä ei voi kieltää. Nämä miehet ovat taitavia siinä mitä tekevät. Siinä tulee hyväksi, mitä tekee paljon. Ja sitten kun naisen edessä on se sulava hauskuuttaja ja epäröivä eetu, niin kummankohan se valitsee? Etenkin kun nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttääkin ja pitää luottaa siihen mitä ihminen sanoo. Jopa silloin kun teot puhuvat ihan toista.

En nyt äkkiseltään mitään ihmelääkettä tuohon keksi, kuin tervettä skeptisyyttä

-vaikuttaako mies liian täydelliseltä, ei ole mitään vikoja tai heikkouksia vaikka oikeassa elämässä sellaisia on, koska elämä ei ole elokuvaa

-sanooko mies oikeita asioita, mutta teot eivät aina oikein kohtaa niiden kanssa? älä usko sanoja, usko tekoja

-onko mies selvästi komeampi ja/tai suositumpi kuin mihin olet tottunut tai mihin uskoisit sinulla realistisesti olevan rahkeita? saisiko hän helposti sinua kauniimpia naisia? ding ding ding, todennäköisesti olet vain hetken hupi ja helppo poka

"Nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttää" kuinka yksinkertaisina sinä pidät naisia? Kyllä sitä skeptisyyttäkin on mukana ihan terve määrä (ainakin minulla), mutta kun alkuvaiheessa et vaan voi tietää niitä heikkouksia heti. Ihmisillä on tapana piilotella näitä. Eli vaikka mies vaikuttaa "liian hyvältä" ja vaikka osaat odottaa että jotain luurankoja sieltä kaapista vielä kaatuu niskaan, niin et voi tietään milloin tai millaisia ne ovat. Niitä odotellessa sitä sitten yleensä tavataan ja "suhde" etenee. Jos ei etene ja olet epäilevä ja tenttaat kaiken mahdollisen ja vitkuttelet, niin tervejärkinen ihminen ottaa ja lähtee tuossa vaiheessa oli ne heikkoudet mitä vaan.

Mitä noihin valintoihin tulee, niin jos sinun eteen laitetaan se sulava ja hauska Henna ja epäröivä Emilia, niin kumman valitset? Älä mieti ulkonäköä.

Olen samaa mieltä siitä, että sanojen ja tekojen on kohdattava ja teot merkitsevät enemmän. Tuo oli varmaan ainoa oikeasti järkevä neuvo. Mutta se on sanottava, että itse haluaisin elää maailmassa jossa sanoilla on merkitys. Eli kun suusi avaat ja sieltä jotain mölyä tuotat, niin kunnes toisin todistetaan oletan että tarkoitat mitä sanot. Muuten loppuu tapaaminen.

Ja mistä tuon viimeisen voi tietää? Komeus/kauneus on suhteellista ja jokaisella on omat mieltymykset, myös naisilla vaikka meidät usein yleistetään yhdeksi olennoksi joka vain ja ainoastaan tavoittelee näitä kympin miehiä. Jos on terve itseluottamus eikä pidä itseään ihan pohjasakkana, niin ei niitä miehiä ajattele "mihin rahkeet riittää" tyyliin. Niitä tavataan sen mukaan, mikä tuntuu kiinnostavalta ja vaikuttaa täyttävän omat kriteerit. Jos natsaa niin hyvä, jos ei niin etsitään toinen. Joskus natsaa väärien tyyppien kanssa, mistä päästään alkuperäiseen kysymykseen.

Tuo suosio on myös vaikea. Jos tavataan vaikka deittisovelluksen kautta, niin pitäisikö suoraan kysyä että "Paljonko sulla ois vientiä vai olenko ainoa, joka on hengittänyt sun suuntaan viimeisen kuukauden aikana?" Olisiko hyvä taktiikka? Tai jos livenä jossain, niin pitäisikö ottaa selvää etukäteen kuinka moni on hänestä kiinnostunut?  Saisiko hän kauniimpia naisia? Mistä minä sen tiedän, kun en edes tiedä miten kauniina mies minua pitää. Miesten ja naisten "kaunis nainen" on voi olla hyvin erilainen olento ja taas pelataan niillä preferensseillä.

Pidän naisia aika yksinkertaisina tässä mielessä, kyllä. Tai ehkä sinisilmäisyys on oikea sana. Teille kun päästä suustaan oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä niin uskotte mitä vaan. Se on kuin hypnoosia.

Minä valitsen Hennasta ja Emiliasta sen, kenen kanssa tunnutaan olevan samalla taajuudella.  Se voi olla hyvin hiljainenkin taajuus. Mies ei lähde siitä, että naisen pitäisi olla joku viihdytysmestari joka räjäyttää sukat jalasta.

On toki totta sekin, ettei täydellisenä kyynikkona elämästä oikein saa mitään irti, joskus on luotettava ja heittäydyttävä. Mutta vähän realismia kuitenkin, eikö niin? Kukaan ihminen ei ole täydellisen sopiva sinulle, aina tulee kompromisseja ja puutteita molemmin puolin. Jos joku antaa täydellistä kuvaa ja rakkauspommittaa heti alusta, niin vähän jalkoja maahan. Nuo ovat narsistien keinoja. Ja on vähän omaakin narsismia jos kuvittelee että minä ansaitsen sellaista täydellisyyttä jota ei ole olemassakaan.

Rahkeet on rahkeet. Et sinäkään kiinnostu kenestä tahansa miehestä, vaan kuten sanoit niin niistä jotka vaikuttavat täyttävän kriteerisi. Miehillä on omat kriteerinsä ja sinä et mahdu niihin kaikkiin. Makuasioissa on pientä vaihtelua, mutta viehättävyyden suuret linjat ovat universaaleja.

Suosiolla tarkoitin nimenomaan livetilanteissa selkeästi nähtävissä olevaa suosiota. Tiedetään, että nainen kiinnostuu helpommin miehestä jonka ympärillä on ennestään jo naisia tai miksei miehiäkin, hän on siis tavallaan jo läpäissyt jonkinlaisen testin. Hän voi olla vaikka omassa opiskeluporukassaan kaikkien pitämä keskushahmo. Hänellä on sosiaalista valtaa. Sitten tietysti kun puhutaan julkkiksista ja muista palvotuista hahmoista, ei tarvitse varmaan kertoa miten heidän perässään juostaan. Ei toki kaikki, mutta kuitenkin. Eivät Tindereitä tarvitse.

Olen eri kommentoija enkä ole lukenut keskusteluanne, mutta kommentoin silti tähän, että kyllä täydellisiä kumppaneita on olemassa. En ole koskaan valinnut ketään, joka ei olisi täydellinen enkä tekisi jatkossakaan kompromisseja. Olen naimisissa täydellisen miehen kanssa, hänessä ei kertakaikkiaan ole mitään vikaa minun mielestäni. Siksi olisi vaikea tyytyä vähempään, kun tietää mitä se on olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa sopii täydellisesti yhteen. 

Joku oli lainannut mielestäni hyvää tekstiä ketjun lopussa (en ole vielä löytänyt alkuperäistä kommenttia). Nainen kertoi terveestä itsekkyydestä, jota kannattaisi harrastaa suhteen alusta asti. Makuasia sanotaanko, että ole bitch, joka vaatii täydellisyyttä, vai sanotaanko, että antaa toisen näyttää onko hän tosissaan vai ei ennen kun antaa minkäänlaisille tunteille valtaa. Ei pidä mennä kymmenelle mutkalle miehen takia, toiveajatella ja palvoa olematonta kuten hirveän monet naiset tekevät. Palsta pursuilee sellaisia ongelmatilanteita, missä nainen yrittää rakentaa jotain hattaralle. Miksi naisten on niin vaikea ymmärtää, että kiinnostus näkyy, jos sitä on? Ei siitä voi erehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Mene maaseudulla johnkin baariin niin siellä liikkuu vapaita poikamiehiä. Tuskin ovat kovin ranttuja.  (kranttu)

Juu, ei ole kranttuja ja kuka tahansa kelpaa äidin korvikkeeksi. 

Kyllä varmasti saa niitä ressukoita joillekka pitää alkaa ruokkijaksi, niiden syödessä jääkaapin tyhjäksi tuota pikaa, maksaa kaljat, tupakat, siivoo, pesee pyykit ja huolehtii kuin äiti pojastaan, sen kääntäessä kylkeä sohvalla kun baarissa istuminen on niin rankkaa ja kotona pitää levätä.  

Jos on varaa ettei mene konkurssiin ja tykkää passata niin eihän sitten ole mitään ongelmaa.

Täytyyhän sitä ihmetellä etteivät nämä syrjemmän seudun baareissa käyvät upeat vapaat poikamiehet ole kenellekkään kelvanneet vaikka hyvin karismaattisiakin ovat ja heti alku ihastuksen jälkeen laitettu nopeasti kierrätykseen takaisin. 🤣

Joo. AP:n tarina on hyvin tuttu monelle mun ystävälle ja osittain mullekin. Olin Tinderissä suht aktiivisesti 4 vuotta vuoteen 2019 asti. Siinä vaiheessa kun olin treffaillut kuutta miestä, joista kahden kanssa syntyi n. puolen vuoden - vuoden mittainen seurustelusuhde jotka kuitenkin päättyivät katkerasti ja törkeästi - päätin, että nyt saa riittää ja poistan sovelluksen kuukauden loppuun mennessä. Siinä kuussa, marraskuussa, Tinderissä tuli juttelemaan hyväkäytöksinen, kivannäköinen, kiltti ja reilun oloinen, huumonrintajuinen suomalaismies. Siis se ihmistyyppi jonka olin kuvitellut kadonneen jo kokonaan minun ikäryhmästäni (elän kahdenkympin vikoja vuosia) tai olevan jo naimisissa. Mun peli ei ollutkaan vielä pelattu vaikka niin luulin. Tästä miehestä tuli mun aviomies ja ensi vuonna alkaa 4. yhteinen vuosi. Mä en odottanut kuuta taivaalta, odotin ja toivoin vaan että mua kohdellaan reilusti, ei valehdella mistään, ollaan herrasmiehiä (eikä hyvätapaisuus jää vain pariin ekaan tapaamiskertaan), huomioidaan, osataan ja HALUTAAN sitoutua sen yhden naisen kanssa sekä osataan osoittaa kiintymystä, ollaan lojaaleja kumppanille. Plussaa tuli vielä siitä, että mies oli korkeakoulutettu. Mun viestin pointti on, että tällaisia hyviä miehiä on vielä jäljellä. En välttämättä kannusta jatkamaan Tinderöintiä etenkään siinä tilanteessa, jos kokee että itseä on satutettu jo valmiiksi aivan liikaa, mutta sen sanon, että peliä ei ole menetetty. 

Vierailija kirjoitti:

Puolison ja työpaikan hakemisessa on ihan sama juttu että pitää osata lopettaa ja luovuttaa jossain vaiheessa. Olen nähnyt kummassakin tapauksessa niin säälittäviä tapauksia että pahaa oikein teki, kun ei osata ollenkaan luovuttaa vaan alkaa näyttämään ihan sekopäiseltä ja sortuen naurettavuuksiinkin asti jo sen pakkomielteensä kanssa.

Vaikka pitkään on jo kaikki kivet käännetty ylösalaisin niin koitetaan vielä uudestaan ja uudestaan.

Jotain jos on onni potkaissut niin siitä saadaan taas uutta voimaa että minun kuuluu saada kun joku muukin on saanut enkä voi olla huonompi vaan olen parempi sitä ja miksi se sai kun minunhan sen olisi pitänyt saada. 

Tunnistan tämän asenteen lähipiirini ns. 'epätoivoisista' sinkuista - mun puolesta ei osattu olla onnellisia, kun kumppanin vihdoin löysin, vaan näennäisesti toivotettiin onnea eikä selvästi haluttu olla enää niin paljoa tekemisissä, jos ollenkaan. Siis entiset ystäväni, syystä että minä löysin elämänkumppanin ja he eivät? Ehkä salaa toivottiin, että mullekin tulisi ero, ja kun vuosien jälkeen ei ollut eroa tullut, alkoi mun seura taas kiinnostamaan ja multa tultiin kysymään Tinder/miesten löytämisvinkkejä. Koin tämän todella säälittävänä käytöksenä aikuisilta naisilta (mainittakoon, etteivät kaikki ystäväni näin käyttäytyneet, mutta osa kyllä). 

Vierailija kirjoitti:

Puolison ja työpaikan hakemisessa on ihan sama juttu että pitää osata lopettaa ja luovuttaa jossain vaiheessa. Olen nähnyt kummassakin tapauksessa niin säälittäviä tapauksia että pahaa oikein teki, kun ei osata ollenkaan luovuttaa vaan alkaa näyttämään ihan sekopäiseltä ja sortuen naurettavuuksiinkin asti jo sen pakkomielteensä kanssa.

Vaikka pitkään on jo kaikki kivet käännetty ylösalaisin niin koitetaan vielä uudestaan ja uudestaan.

Jotain jos on onni potkaissut niin siitä saadaan taas uutta voimaa että minun kuuluu saada kun joku muukin on saanut enkä voi olla huonompi vaan olen parempi sitä ja miksi se sai kun minunhan sen olisi pitänyt saada. 

Ei pidä lopettaa hakemista, mutta miettiä että mitä tekee väärin kun aina menee pieleen. Itse löysin mieheni harrastuksesta, en usko että kaikkein pinnallisin sovellus ainakaan toimii. Jos ei harrasta mitään, niin oma valinta.

Hyvä parisuhde antaa tosi paljon, kyllä se on tavoittelemisen arvoinen. Mutta ne keinot ei kannata olla epätoivoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?

Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?

Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?

Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.

On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .

Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.

Harmi että naiset eivät ymmärrä sitä eroa että milloin he kelpaavat panoon ja milloin parisuhteeseen.

-eri

No kun sinä sen näyt ymmärtävän, niin kerro meille muillekin. Ja kerro samalla, miten ne vain seksiä haluavat karsitaan pois silloin, kun he väittävät haluavansa vaikka ja mitä muutakin sen naisen kanssa jotta ne jalat saadaan levälleen. Suurin osa tässäkin keskustelussa esiin tulleista pettymyksistä oltaisiin voitu välttää, kun tämä info olisi ollut selkeää.

No hankalaa se onkin, sitä ei voi kieltää. Nämä miehet ovat taitavia siinä mitä tekevät. Siinä tulee hyväksi, mitä tekee paljon. Ja sitten kun naisen edessä on se sulava hauskuuttaja ja epäröivä eetu, niin kummankohan se valitsee? Etenkin kun nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttääkin ja pitää luottaa siihen mitä ihminen sanoo. Jopa silloin kun teot puhuvat ihan toista.

En nyt äkkiseltään mitään ihmelääkettä tuohon keksi, kuin tervettä skeptisyyttä

-vaikuttaako mies liian täydelliseltä, ei ole mitään vikoja tai heikkouksia vaikka oikeassa elämässä sellaisia on, koska elämä ei ole elokuvaa

-sanooko mies oikeita asioita, mutta teot eivät aina oikein kohtaa niiden kanssa? älä usko sanoja, usko tekoja

-onko mies selvästi komeampi ja/tai suositumpi kuin mihin olet tottunut tai mihin uskoisit sinulla realistisesti olevan rahkeita? saisiko hän helposti sinua kauniimpia naisia? ding ding ding, todennäköisesti olet vain hetken hupi ja helppo poka

"Nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttää" kuinka yksinkertaisina sinä pidät naisia? Kyllä sitä skeptisyyttäkin on mukana ihan terve määrä (ainakin minulla), mutta kun alkuvaiheessa et vaan voi tietää niitä heikkouksia heti. Ihmisillä on tapana piilotella näitä. Eli vaikka mies vaikuttaa "liian hyvältä" ja vaikka osaat odottaa että jotain luurankoja sieltä kaapista vielä kaatuu niskaan, niin et voi tietään milloin tai millaisia ne ovat. Niitä odotellessa sitä sitten yleensä tavataan ja "suhde" etenee. Jos ei etene ja olet epäilevä ja tenttaat kaiken mahdollisen ja vitkuttelet, niin tervejärkinen ihminen ottaa ja lähtee tuossa vaiheessa oli ne heikkoudet mitä vaan.

Mitä noihin valintoihin tulee, niin jos sinun eteen laitetaan se sulava ja hauska Henna ja epäröivä Emilia, niin kumman valitset? Älä mieti ulkonäköä.

Olen samaa mieltä siitä, että sanojen ja tekojen on kohdattava ja teot merkitsevät enemmän. Tuo oli varmaan ainoa oikeasti järkevä neuvo. Mutta se on sanottava, että itse haluaisin elää maailmassa jossa sanoilla on merkitys. Eli kun suusi avaat ja sieltä jotain mölyä tuotat, niin kunnes toisin todistetaan oletan että tarkoitat mitä sanot. Muuten loppuu tapaaminen.

Ja mistä tuon viimeisen voi tietää? Komeus/kauneus on suhteellista ja jokaisella on omat mieltymykset, myös naisilla vaikka meidät usein yleistetään yhdeksi olennoksi joka vain ja ainoastaan tavoittelee näitä kympin miehiä. Jos on terve itseluottamus eikä pidä itseään ihan pohjasakkana, niin ei niitä miehiä ajattele "mihin rahkeet riittää" tyyliin. Niitä tavataan sen mukaan, mikä tuntuu kiinnostavalta ja vaikuttaa täyttävän omat kriteerit. Jos natsaa niin hyvä, jos ei niin etsitään toinen. Joskus natsaa väärien tyyppien kanssa, mistä päästään alkuperäiseen kysymykseen.

Tuo suosio on myös vaikea. Jos tavataan vaikka deittisovelluksen kautta, niin pitäisikö suoraan kysyä että "Paljonko sulla ois vientiä vai olenko ainoa, joka on hengittänyt sun suuntaan viimeisen kuukauden aikana?" Olisiko hyvä taktiikka? Tai jos livenä jossain, niin pitäisikö ottaa selvää etukäteen kuinka moni on hänestä kiinnostunut?  Saisiko hän kauniimpia naisia? Mistä minä sen tiedän, kun en edes tiedä miten kauniina mies minua pitää. Miesten ja naisten "kaunis nainen" on voi olla hyvin erilainen olento ja taas pelataan niillä preferensseillä.

Pidän naisia aika yksinkertaisina tässä mielessä, kyllä. Tai ehkä sinisilmäisyys on oikea sana. Teille kun päästä suustaan oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä niin uskotte mitä vaan. Se on kuin hypnoosia.

Minä valitsen Hennasta ja Emiliasta sen, kenen kanssa tunnutaan olevan samalla taajuudella.  Se voi olla hyvin hiljainenkin taajuus. Mies ei lähde siitä, että naisen pitäisi olla joku viihdytysmestari joka räjäyttää sukat jalasta.

On toki totta sekin, ettei täydellisenä kyynikkona elämästä oikein saa mitään irti, joskus on luotettava ja heittäydyttävä. Mutta vähän realismia kuitenkin, eikö niin? Kukaan ihminen ei ole täydellisen sopiva sinulle, aina tulee kompromisseja ja puutteita molemmin puolin. Jos joku antaa täydellistä kuvaa ja rakkauspommittaa heti alusta, niin vähän jalkoja maahan. Nuo ovat narsistien keinoja. Ja on vähän omaakin narsismia jos kuvittelee että minä ansaitsen sellaista täydellisyyttä jota ei ole olemassakaan.

Rahkeet on rahkeet. Et sinäkään kiinnostu kenestä tahansa miehestä, vaan kuten sanoit niin niistä jotka vaikuttavat täyttävän kriteerisi. Miehillä on omat kriteerinsä ja sinä et mahdu niihin kaikkiin. Makuasioissa on pientä vaihtelua, mutta viehättävyyden suuret linjat ovat universaaleja.

Suosiolla tarkoitin nimenomaan livetilanteissa selkeästi nähtävissä olevaa suosiota. Tiedetään, että nainen kiinnostuu helpommin miehestä jonka ympärillä on ennestään jo naisia tai miksei miehiäkin, hän on siis tavallaan jo läpäissyt jonkinlaisen testin. Hän voi olla vaikka omassa opiskeluporukassaan kaikkien pitämä keskushahmo. Hänellä on sosiaalista valtaa. Sitten tietysti kun puhutaan julkkiksista ja muista palvotuista hahmoista, ei tarvitse varmaan kertoa miten heidän perässään juostaan. Ei toki kaikki, mutta kuitenkin. Eivät Tindereitä tarvitse.

Olen eri kommentoija enkä ole lukenut keskusteluanne, mutta kommentoin silti tähän, että kyllä täydellisiä kumppaneita on olemassa. En ole koskaan valinnut ketään, joka ei olisi täydellinen enkä tekisi jatkossakaan kompromisseja. Olen naimisissa täydellisen miehen kanssa, hänessä ei kertakaikkiaan ole mitään vikaa minun mielestäni. Siksi olisi vaikea tyytyä vähempään, kun tietää mitä se on olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa sopii täydellisesti yhteen. 

Joku oli lainannut mielestäni hyvää tekstiä ketjun lopussa (en ole vielä löytänyt alkuperäistä kommenttia). Nainen kertoi terveestä itsekkyydestä, jota kannattaisi harrastaa suhteen alusta asti. Makuasia sanotaanko, että ole bitch, joka vaatii täydellisyyttä, vai sanotaanko, että antaa toisen näyttää onko hän tosissaan vai ei ennen kun antaa minkäänlaisille tunteille valtaa. Ei pidä mennä kymmenelle mutkalle miehen takia, toiveajatella ja palvoa olematonta kuten hirveän monet naiset tekevät. Palsta pursuilee sellaisia ongelmatilanteita, missä nainen yrittää rakentaa jotain hattaralle. Miksi naisten on niin vaikea ymmärtää, että kiinnostus näkyy, jos sitä on? Ei siitä voi erehtyä.

Kukaan ei ole täydellinen, ei itse eikä se kumppanikaan vaan ajan kanssa sopeudutaan ja opitaan riitelemään rakentavasti eikä hajottaen. Opitaan rajoittamasta toista liikaa jotta se suhde toimisi paremmin. Iän mukaan ihminen kehittyy tai sitten ei.

On niitäkin ja suurin osa jotka toistavat samoja virheitä loputtomiin niin että se näyttämö vain vaihtuu niin kauan kunnes sitä uutta näyttämöä ei enää saa kun ulkonäkö on mennyttä. 

Minä ja puolisoni ei olla täydellisiä vaikka yli 30v yhdessä eläneet. On meillä ollut kriisimme ja lapsuuden traumamme kummallakin ja niitä sitten yhdessä olemme poteneet, oirehtineet mutta ei ole koskaan tullut mieleen vaihtaa näyttämöä vaan kyllä me tästä yhdessä selviydytään. 

En usko päivääkään jos joku sanoo jonkun olevan täydellinen koska sellaista ihmistä ei ole olemassakaan. Ehkä parempi olisi sanoa että itselle tarpeeksi riittävä ja parempia puolia on enemmän kuin niitä huonoja mitkä painavat vaakakupissa. Jos tekee itsetutkiskelua niin huomaa ettei itsekkään voi olla täydellinen vaikka jossain harhassaan tai luulotaudissa voi tietysti sitäkin joku kuvitella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?

Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?

Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?

Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.

On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .

Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.

Harmi että naiset eivät ymmärrä sitä eroa että milloin he kelpaavat panoon ja milloin parisuhteeseen.

-eri

No kun sinä sen näyt ymmärtävän, niin kerro meille muillekin. Ja kerro samalla, miten ne vain seksiä haluavat karsitaan pois silloin, kun he väittävät haluavansa vaikka ja mitä muutakin sen naisen kanssa jotta ne jalat saadaan levälleen. Suurin osa tässäkin keskustelussa esiin tulleista pettymyksistä oltaisiin voitu välttää, kun tämä info olisi ollut selkeää.

No hankalaa se onkin, sitä ei voi kieltää. Nämä miehet ovat taitavia siinä mitä tekevät. Siinä tulee hyväksi, mitä tekee paljon. Ja sitten kun naisen edessä on se sulava hauskuuttaja ja epäröivä eetu, niin kummankohan se valitsee? Etenkin kun nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttääkin ja pitää luottaa siihen mitä ihminen sanoo. Jopa silloin kun teot puhuvat ihan toista.

En nyt äkkiseltään mitään ihmelääkettä tuohon keksi, kuin tervettä skeptisyyttä

-vaikuttaako mies liian täydelliseltä, ei ole mitään vikoja tai heikkouksia vaikka oikeassa elämässä sellaisia on, koska elämä ei ole elokuvaa

-sanooko mies oikeita asioita, mutta teot eivät aina oikein kohtaa niiden kanssa? älä usko sanoja, usko tekoja

-onko mies selvästi komeampi ja/tai suositumpi kuin mihin olet tottunut tai mihin uskoisit sinulla realistisesti olevan rahkeita? saisiko hän helposti sinua kauniimpia naisia? ding ding ding, todennäköisesti olet vain hetken hupi ja helppo poka

"Nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttää" kuinka yksinkertaisina sinä pidät naisia? Kyllä sitä skeptisyyttäkin on mukana ihan terve määrä (ainakin minulla), mutta kun alkuvaiheessa et vaan voi tietää niitä heikkouksia heti. Ihmisillä on tapana piilotella näitä. Eli vaikka mies vaikuttaa "liian hyvältä" ja vaikka osaat odottaa että jotain luurankoja sieltä kaapista vielä kaatuu niskaan, niin et voi tietään milloin tai millaisia ne ovat. Niitä odotellessa sitä sitten yleensä tavataan ja "suhde" etenee. Jos ei etene ja olet epäilevä ja tenttaat kaiken mahdollisen ja vitkuttelet, niin tervejärkinen ihminen ottaa ja lähtee tuossa vaiheessa oli ne heikkoudet mitä vaan.

Mitä noihin valintoihin tulee, niin jos sinun eteen laitetaan se sulava ja hauska Henna ja epäröivä Emilia, niin kumman valitset? Älä mieti ulkonäköä.

Olen samaa mieltä siitä, että sanojen ja tekojen on kohdattava ja teot merkitsevät enemmän. Tuo oli varmaan ainoa oikeasti järkevä neuvo. Mutta se on sanottava, että itse haluaisin elää maailmassa jossa sanoilla on merkitys. Eli kun suusi avaat ja sieltä jotain mölyä tuotat, niin kunnes toisin todistetaan oletan että tarkoitat mitä sanot. Muuten loppuu tapaaminen.

Ja mistä tuon viimeisen voi tietää? Komeus/kauneus on suhteellista ja jokaisella on omat mieltymykset, myös naisilla vaikka meidät usein yleistetään yhdeksi olennoksi joka vain ja ainoastaan tavoittelee näitä kympin miehiä. Jos on terve itseluottamus eikä pidä itseään ihan pohjasakkana, niin ei niitä miehiä ajattele "mihin rahkeet riittää" tyyliin. Niitä tavataan sen mukaan, mikä tuntuu kiinnostavalta ja vaikuttaa täyttävän omat kriteerit. Jos natsaa niin hyvä, jos ei niin etsitään toinen. Joskus natsaa väärien tyyppien kanssa, mistä päästään alkuperäiseen kysymykseen.

Tuo suosio on myös vaikea. Jos tavataan vaikka deittisovelluksen kautta, niin pitäisikö suoraan kysyä että "Paljonko sulla ois vientiä vai olenko ainoa, joka on hengittänyt sun suuntaan viimeisen kuukauden aikana?" Olisiko hyvä taktiikka? Tai jos livenä jossain, niin pitäisikö ottaa selvää etukäteen kuinka moni on hänestä kiinnostunut?  Saisiko hän kauniimpia naisia? Mistä minä sen tiedän, kun en edes tiedä miten kauniina mies minua pitää. Miesten ja naisten "kaunis nainen" on voi olla hyvin erilainen olento ja taas pelataan niillä preferensseillä.

Pidän naisia aika yksinkertaisina tässä mielessä, kyllä. Tai ehkä sinisilmäisyys on oikea sana. Teille kun päästä suustaan oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä niin uskotte mitä vaan. Se on kuin hypnoosia.

Minä valitsen Hennasta ja Emiliasta sen, kenen kanssa tunnutaan olevan samalla taajuudella.  Se voi olla hyvin hiljainenkin taajuus. Mies ei lähde siitä, että naisen pitäisi olla joku viihdytysmestari joka räjäyttää sukat jalasta.

On toki totta sekin, ettei täydellisenä kyynikkona elämästä oikein saa mitään irti, joskus on luotettava ja heittäydyttävä. Mutta vähän realismia kuitenkin, eikö niin? Kukaan ihminen ei ole täydellisen sopiva sinulle, aina tulee kompromisseja ja puutteita molemmin puolin. Jos joku antaa täydellistä kuvaa ja rakkauspommittaa heti alusta, niin vähän jalkoja maahan. Nuo ovat narsistien keinoja. Ja on vähän omaakin narsismia jos kuvittelee että minä ansaitsen sellaista täydellisyyttä jota ei ole olemassakaan.

Rahkeet on rahkeet. Et sinäkään kiinnostu kenestä tahansa miehestä, vaan kuten sanoit niin niistä jotka vaikuttavat täyttävän kriteerisi. Miehillä on omat kriteerinsä ja sinä et mahdu niihin kaikkiin. Makuasioissa on pientä vaihtelua, mutta viehättävyyden suuret linjat ovat universaaleja.

Suosiolla tarkoitin nimenomaan livetilanteissa selkeästi nähtävissä olevaa suosiota. Tiedetään, että nainen kiinnostuu helpommin miehestä jonka ympärillä on ennestään jo naisia tai miksei miehiäkin, hän on siis tavallaan jo läpäissyt jonkinlaisen testin. Hän voi olla vaikka omassa opiskeluporukassaan kaikkien pitämä keskushahmo. Hänellä on sosiaalista valtaa. Sitten tietysti kun puhutaan julkkiksista ja muista palvotuista hahmoista, ei tarvitse varmaan kertoa miten heidän perässään juostaan. Ei toki kaikki, mutta kuitenkin. Eivät Tindereitä tarvitse.

Olen eri kommentoija enkä ole lukenut keskusteluanne, mutta kommentoin silti tähän, että kyllä täydellisiä kumppaneita on olemassa. En ole koskaan valinnut ketään, joka ei olisi täydellinen enkä tekisi jatkossakaan kompromisseja. Olen naimisissa täydellisen miehen kanssa, hänessä ei kertakaikkiaan ole mitään vikaa minun mielestäni. Siksi olisi vaikea tyytyä vähempään, kun tietää mitä se on olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa sopii täydellisesti yhteen. 

Joku oli lainannut mielestäni hyvää tekstiä ketjun lopussa (en ole vielä löytänyt alkuperäistä kommenttia). Nainen kertoi terveestä itsekkyydestä, jota kannattaisi harrastaa suhteen alusta asti. Makuasia sanotaanko, että ole bitch, joka vaatii täydellisyyttä, vai sanotaanko, että antaa toisen näyttää onko hän tosissaan vai ei ennen kun antaa minkäänlaisille tunteille valtaa. Ei pidä mennä kymmenelle mutkalle miehen takia, toiveajatella ja palvoa olematonta kuten hirveän monet naiset tekevät. Palsta pursuilee sellaisia ongelmatilanteita, missä nainen yrittää rakentaa jotain hattaralle. Miksi naisten on niin vaikea ymmärtää, että kiinnostus näkyy, jos sitä on? Ei siitä voi erehtyä.

Viimeinen lause ei pidä paikkaansa. Moni mies ei osaa tai uskalla näyttää kiinnostustaan, vaikka sitä kuinka olisi. Todennäköisesti naisena pidät sellaisia miehiä tavoiteltavana, jotka osaavat taitavasti osoittaa naisen haluamalla tavalla kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison ja työpaikan hakemisessa on ihan sama juttu että pitää osata lopettaa ja luovuttaa jossain vaiheessa. Olen nähnyt kummassakin tapauksessa niin säälittäviä tapauksia että pahaa oikein teki, kun ei osata ollenkaan luovuttaa vaan alkaa näyttämään ihan sekopäiseltä ja sortuen naurettavuuksiinkin asti jo sen pakkomielteensä kanssa.

Vaikka pitkään on jo kaikki kivet käännetty ylösalaisin niin koitetaan vielä uudestaan ja uudestaan.

Jotain jos on onni potkaissut niin siitä saadaan taas uutta voimaa että minun kuuluu saada kun joku muukin on saanut enkä voi olla huonompi vaan olen parempi sitä ja miksi se sai kun minunhan sen olisi pitänyt saada. 

Ei pidä lopettaa hakemista, mutta miettiä että mitä tekee väärin kun aina menee pieleen. Itse löysin mieheni harrastuksesta, en usko että kaikkein pinnallisin sovellus ainakaan toimii. Jos ei harrasta mitään, niin oma valinta.

Hyvä parisuhde antaa tosi paljon, kyllä se on tavoittelemisen arvoinen. Mutta ne keinot ei kannata olla epätoivoisia.

Olet just se esimerkki kun jotain sattuu lykästämään niin ne saa taas kateuden aiheen että kuinka sitä onnisti kun minä olisin ollut parempi. Sinä et tunne näitä yrittäjiä kuinka pösilöitä ne voivat olla. Ja sanoinkin että ne ovat kääntäneet kauan aikaa jo kaikki kivet nurin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison ja työpaikan hakemisessa on ihan sama juttu että pitää osata lopettaa ja luovuttaa jossain vaiheessa. Olen nähnyt kummassakin tapauksessa niin säälittäviä tapauksia että pahaa oikein teki, kun ei osata ollenkaan luovuttaa vaan alkaa näyttämään ihan sekopäiseltä ja sortuen naurettavuuksiinkin asti jo sen pakkomielteensä kanssa.

Vaikka pitkään on jo kaikki kivet käännetty ylösalaisin niin koitetaan vielä uudestaan ja uudestaan.

Jotain jos on onni potkaissut niin siitä saadaan taas uutta voimaa että minun kuuluu saada kun joku muukin on saanut enkä voi olla huonompi vaan olen parempi sitä ja miksi se sai kun minunhan sen olisi pitänyt saada. 

Ei pidä lopettaa hakemista, mutta miettiä että mitä tekee väärin kun aina menee pieleen. Itse löysin mieheni harrastuksesta, en usko että kaikkein pinnallisin sovellus ainakaan toimii. Jos ei harrasta mitään, niin oma valinta.

Hyvä parisuhde antaa tosi paljon, kyllä se on tavoittelemisen arvoinen. Mutta ne keinot ei kannata olla epätoivoisia.

Itse en ainakaan koskaan tule enää hakemaan suhdetta millään tavalla. Jos suhde kävelee jostain vastaan, niin ok, mutta mitään muuta en enää tekisi. M36