Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko lopettaa treffailu kun ei itsetunto ja sydän kestä sitä enää
Ala todellakin ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ikuisen sinkkuuden, mieluummin kuin yrittäisi löytää jonkun. Siis tapauksessa jossa ihminen sinänsä voisi sen parisuhteen haluta, mutta ei pysty/halua sitä enää tavoitella.
Olen treffaillut miehiä nyt 2 vuotta. Ihan hirveästi jäänyt käteen vain pahaa mieltä. Selväksi on käynyt että mihinkään, ei MIHINKÄÄN voi enää luottaa. Ei miehen sanoihin, ei miehen taustaan, ei miehen tekoihin. Ei mihinkään. Vaikka kuinka koitat etsiä "green flagejä", antaa asioiden mennä omalla painollaan, olla itse umpirehellinen ja avoin alusta saakka.. ja vaikka mies vaikuttaisi siltä myös. Niin kaikki voi muuttua *PUFF* muutamissa tunneissa ja yhtäkkiä olet taas hylätty ja jätetty ja kaikki mitä on puhuttu tai tehty on täysin merkityksetöntä. En olisi ikinä uskonut että kumppanin etsiminen voi olla näin kamalaa ja vaikeaa!
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison ja työpaikan hakemisessa on ihan sama juttu että pitää osata lopettaa ja luovuttaa jossain vaiheessa. Olen nähnyt kummassakin tapauksessa niin säälittäviä tapauksia että pahaa oikein teki, kun ei osata ollenkaan luovuttaa vaan alkaa näyttämään ihan sekopäiseltä ja sortuen naurettavuuksiinkin asti jo sen pakkomielteensä kanssa.
Vaikka pitkään on jo kaikki kivet käännetty ylösalaisin niin koitetaan vielä uudestaan ja uudestaan.
Jotain jos on onni potkaissut niin siitä saadaan taas uutta voimaa että minun kuuluu saada kun joku muukin on saanut enkä voi olla huonompi vaan olen parempi sitä ja miksi se sai kun minunhan sen olisi pitänyt saada.
Ei pidä lopettaa hakemista, mutta miettiä että mitä tekee väärin kun aina menee pieleen. Itse löysin mieheni harrastuksesta, en usko että kaikkein pinnallisin sovellus ainakaan toimii. Jos ei harrasta mitään, niin oma valinta.
Hyvä parisuhde antaa tosi paljon, kyllä se on tavoittelemisen arvoinen. Mutta ne keinot ei kannata olla epätoivoisia.
Itse en ainakaan koskaan tule enää hakemaan suhdetta millään tavalla. Jos suhde kävelee jostain vastaan, niin ok, mutta mitään muuta en enää tekisi. M36
Mielestäni tuo asenne on se kaikkein oikein ja normaalein. Ei yritä enää mitään pakonomaisesti vaan antaa sitten kohtalon vaikuttaa jos se tulee joskus vastaan 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?
Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?
Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.
On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .
Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.
Harmi että naiset eivät ymmärrä sitä eroa että milloin he kelpaavat panoon ja milloin parisuhteeseen.
-eri
No kun sinä sen näyt ymmärtävän, niin kerro meille muillekin. Ja kerro samalla, miten ne vain seksiä haluavat karsitaan pois silloin, kun he väittävät haluavansa vaikka ja mitä muutakin sen naisen kanssa jotta ne jalat saadaan levälleen. Suurin osa tässäkin keskustelussa esiin tulleista pettymyksistä oltaisiin voitu välttää, kun tämä info olisi ollut selkeää.
No hankalaa se onkin, sitä ei voi kieltää. Nämä miehet ovat taitavia siinä mitä tekevät. Siinä tulee hyväksi, mitä tekee paljon. Ja sitten kun naisen edessä on se sulava hauskuuttaja ja epäröivä eetu, niin kummankohan se valitsee? Etenkin kun nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttääkin ja pitää luottaa siihen mitä ihminen sanoo. Jopa silloin kun teot puhuvat ihan toista.
En nyt äkkiseltään mitään ihmelääkettä tuohon keksi, kuin tervettä skeptisyyttä
-vaikuttaako mies liian täydelliseltä, ei ole mitään vikoja tai heikkouksia vaikka oikeassa elämässä sellaisia on, koska elämä ei ole elokuvaa
-sanooko mies oikeita asioita, mutta teot eivät aina oikein kohtaa niiden kanssa? älä usko sanoja, usko tekoja
-onko mies selvästi komeampi ja/tai suositumpi kuin mihin olet tottunut tai mihin uskoisit sinulla realistisesti olevan rahkeita? saisiko hän helposti sinua kauniimpia naisia? ding ding ding, todennäköisesti olet vain hetken hupi ja helppo poka
"Nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttää" kuinka yksinkertaisina sinä pidät naisia? Kyllä sitä skeptisyyttäkin on mukana ihan terve määrä (ainakin minulla), mutta kun alkuvaiheessa et vaan voi tietää niitä heikkouksia heti. Ihmisillä on tapana piilotella näitä. Eli vaikka mies vaikuttaa "liian hyvältä" ja vaikka osaat odottaa että jotain luurankoja sieltä kaapista vielä kaatuu niskaan, niin et voi tietään milloin tai millaisia ne ovat. Niitä odotellessa sitä sitten yleensä tavataan ja "suhde" etenee. Jos ei etene ja olet epäilevä ja tenttaat kaiken mahdollisen ja vitkuttelet, niin tervejärkinen ihminen ottaa ja lähtee tuossa vaiheessa oli ne heikkoudet mitä vaan.
Mitä noihin valintoihin tulee, niin jos sinun eteen laitetaan se sulava ja hauska Henna ja epäröivä Emilia, niin kumman valitset? Älä mieti ulkonäköä.
Olen samaa mieltä siitä, että sanojen ja tekojen on kohdattava ja teot merkitsevät enemmän. Tuo oli varmaan ainoa oikeasti järkevä neuvo. Mutta se on sanottava, että itse haluaisin elää maailmassa jossa sanoilla on merkitys. Eli kun suusi avaat ja sieltä jotain mölyä tuotat, niin kunnes toisin todistetaan oletan että tarkoitat mitä sanot. Muuten loppuu tapaaminen.
Ja mistä tuon viimeisen voi tietää? Komeus/kauneus on suhteellista ja jokaisella on omat mieltymykset, myös naisilla vaikka meidät usein yleistetään yhdeksi olennoksi joka vain ja ainoastaan tavoittelee näitä kympin miehiä. Jos on terve itseluottamus eikä pidä itseään ihan pohjasakkana, niin ei niitä miehiä ajattele "mihin rahkeet riittää" tyyliin. Niitä tavataan sen mukaan, mikä tuntuu kiinnostavalta ja vaikuttaa täyttävän omat kriteerit. Jos natsaa niin hyvä, jos ei niin etsitään toinen. Joskus natsaa väärien tyyppien kanssa, mistä päästään alkuperäiseen kysymykseen.
Tuo suosio on myös vaikea. Jos tavataan vaikka deittisovelluksen kautta, niin pitäisikö suoraan kysyä että "Paljonko sulla ois vientiä vai olenko ainoa, joka on hengittänyt sun suuntaan viimeisen kuukauden aikana?" Olisiko hyvä taktiikka? Tai jos livenä jossain, niin pitäisikö ottaa selvää etukäteen kuinka moni on hänestä kiinnostunut? Saisiko hän kauniimpia naisia? Mistä minä sen tiedän, kun en edes tiedä miten kauniina mies minua pitää. Miesten ja naisten "kaunis nainen" on voi olla hyvin erilainen olento ja taas pelataan niillä preferensseillä.
Pidän naisia aika yksinkertaisina tässä mielessä, kyllä. Tai ehkä sinisilmäisyys on oikea sana. Teille kun päästä suustaan oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä niin uskotte mitä vaan. Se on kuin hypnoosia.
Minä valitsen Hennasta ja Emiliasta sen, kenen kanssa tunnutaan olevan samalla taajuudella. Se voi olla hyvin hiljainenkin taajuus. Mies ei lähde siitä, että naisen pitäisi olla joku viihdytysmestari joka räjäyttää sukat jalasta.
On toki totta sekin, ettei täydellisenä kyynikkona elämästä oikein saa mitään irti, joskus on luotettava ja heittäydyttävä. Mutta vähän realismia kuitenkin, eikö niin? Kukaan ihminen ei ole täydellisen sopiva sinulle, aina tulee kompromisseja ja puutteita molemmin puolin. Jos joku antaa täydellistä kuvaa ja rakkauspommittaa heti alusta, niin vähän jalkoja maahan. Nuo ovat narsistien keinoja. Ja on vähän omaakin narsismia jos kuvittelee että minä ansaitsen sellaista täydellisyyttä jota ei ole olemassakaan.
Rahkeet on rahkeet. Et sinäkään kiinnostu kenestä tahansa miehestä, vaan kuten sanoit niin niistä jotka vaikuttavat täyttävän kriteerisi. Miehillä on omat kriteerinsä ja sinä et mahdu niihin kaikkiin. Makuasioissa on pientä vaihtelua, mutta viehättävyyden suuret linjat ovat universaaleja.
Suosiolla tarkoitin nimenomaan livetilanteissa selkeästi nähtävissä olevaa suosiota. Tiedetään, että nainen kiinnostuu helpommin miehestä jonka ympärillä on ennestään jo naisia tai miksei miehiäkin, hän on siis tavallaan jo läpäissyt jonkinlaisen testin. Hän voi olla vaikka omassa opiskeluporukassaan kaikkien pitämä keskushahmo. Hänellä on sosiaalista valtaa. Sitten tietysti kun puhutaan julkkiksista ja muista palvotuista hahmoista, ei tarvitse varmaan kertoa miten heidän perässään juostaan. Ei toki kaikki, mutta kuitenkin. Eivät Tindereitä tarvitse.
Olen eri kommentoija enkä ole lukenut keskusteluanne, mutta kommentoin silti tähän, että kyllä täydellisiä kumppaneita on olemassa. En ole koskaan valinnut ketään, joka ei olisi täydellinen enkä tekisi jatkossakaan kompromisseja. Olen naimisissa täydellisen miehen kanssa, hänessä ei kertakaikkiaan ole mitään vikaa minun mielestäni. Siksi olisi vaikea tyytyä vähempään, kun tietää mitä se on olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa sopii täydellisesti yhteen.
Joku oli lainannut mielestäni hyvää tekstiä ketjun lopussa (en ole vielä löytänyt alkuperäistä kommenttia). Nainen kertoi terveestä itsekkyydestä, jota kannattaisi harrastaa suhteen alusta asti. Makuasia sanotaanko, että ole bitch, joka vaatii täydellisyyttä, vai sanotaanko, että antaa toisen näyttää onko hän tosissaan vai ei ennen kun antaa minkäänlaisille tunteille valtaa. Ei pidä mennä kymmenelle mutkalle miehen takia, toiveajatella ja palvoa olematonta kuten hirveän monet naiset tekevät. Palsta pursuilee sellaisia ongelmatilanteita, missä nainen yrittää rakentaa jotain hattaralle. Miksi naisten on niin vaikea ymmärtää, että kiinnostus näkyy, jos sitä on? Ei siitä voi erehtyä.
Kukaan ei ole täydellinen, ei itse eikä se kumppanikaan vaan ajan kanssa sopeudutaan ja opitaan riitelemään rakentavasti eikä hajottaen. Opitaan rajoittamasta toista liikaa jotta se suhde toimisi paremmin. Iän mukaan ihminen kehittyy tai sitten ei.
On niitäkin ja suurin osa jotka toistavat samoja virheitä loputtomiin niin että se näyttämö vain vaihtuu niin kauan kunnes sitä uutta näyttämöä ei enää saa kun ulkonäkö on mennyttä.
Minä ja puolisoni ei olla täydellisiä vaikka yli 30v yhdessä eläneet. On meillä ollut kriisimme ja lapsuuden traumamme kummallakin ja niitä sitten yhdessä olemme poteneet, oirehtineet mutta ei ole koskaan tullut mieleen vaihtaa näyttämöä vaan kyllä me tästä yhdessä selviydytään.
En usko päivääkään jos joku sanoo jonkun olevan täydellinen koska sellaista ihmistä ei ole olemassakaan. Ehkä parempi olisi sanoa että itselle tarpeeksi riittävä ja parempia puolia on enemmän kuin niitä huonoja mitkä painavat vaakakupissa. Jos tekee itsetutkiskelua niin huomaa ettei itsekkään voi olla täydellinen vaikka jossain harhassaan tai luulotaudissa voi tietysti sitäkin joku kuvitella.
Ulkonäkö ratkaisee näyttämöiden määrän.
Niin kauan kun on ulkonäköä ja jos on rikas niin ei tarvita ulkonäköäkään ja näyttämöä voi vaihdella hyvin pitkään ja voihan sitä aina uskotella itselleen että vain persoona vaikuttaa.
Meillä ei ollut kummallakaan täydellistä ulkonäköäkään mutta samanlainen siisteystaso ja alkoholin käyttö oli se ratkaisevin tekijä niin että pärjättiin.
Sanoisin että suurin osaa eroo sen takia kun toinen ei osallistu kotitöihin asuen kuin hotellissa ja on erilainen alkoholin käyttö ja sen päälle vielä taloudelliset ongelmat niin ettei yhteiselämällä ole mitään mahdollisuuksia. Ulkonäöllä ei ole sen jälkeen yhtään mitään merkitystä jos yhteiselämä, arki ei todellakaan onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison ja työpaikan hakemisessa on ihan sama juttu että pitää osata lopettaa ja luovuttaa jossain vaiheessa. Olen nähnyt kummassakin tapauksessa niin säälittäviä tapauksia että pahaa oikein teki, kun ei osata ollenkaan luovuttaa vaan alkaa näyttämään ihan sekopäiseltä ja sortuen naurettavuuksiinkin asti jo sen pakkomielteensä kanssa.
Vaikka pitkään on jo kaikki kivet käännetty ylösalaisin niin koitetaan vielä uudestaan ja uudestaan.
Jotain jos on onni potkaissut niin siitä saadaan taas uutta voimaa että minun kuuluu saada kun joku muukin on saanut enkä voi olla huonompi vaan olen parempi sitä ja miksi se sai kun minunhan sen olisi pitänyt saada.
Ei pidä lopettaa hakemista, mutta miettiä että mitä tekee väärin kun aina menee pieleen. Itse löysin mieheni harrastuksesta, en usko että kaikkein pinnallisin sovellus ainakaan toimii. Jos ei harrasta mitään, niin oma valinta.
Hyvä parisuhde antaa tosi paljon, kyllä se on tavoittelemisen arvoinen. Mutta ne keinot ei kannata olla epätoivoisia.
Olet just se esimerkki kun jotain sattuu lykästämään niin ne saa taas kateuden aiheen että kuinka sitä onnisti kun minä olisin ollut parempi. Sinä et tunne näitä yrittäjiä kuinka pösilöitä ne voivat olla. Ja sanoinkin että ne ovat kääntäneet kauan aikaa jo kaikki kivet nurin.
En tunne en, en liiku piireissä joissa on pelkkiä pösilöitä.
Vierailija kirjoitti:
No, oot valinnut ilmeisen huonosti. On niitä rehellisiä kunnollisia miehiö olemassa.
rehelliset miehet on tylsiä. ei ne kelpaa naisille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison ja työpaikan hakemisessa on ihan sama juttu että pitää osata lopettaa ja luovuttaa jossain vaiheessa. Olen nähnyt kummassakin tapauksessa niin säälittäviä tapauksia että pahaa oikein teki, kun ei osata ollenkaan luovuttaa vaan alkaa näyttämään ihan sekopäiseltä ja sortuen naurettavuuksiinkin asti jo sen pakkomielteensä kanssa.
Vaikka pitkään on jo kaikki kivet käännetty ylösalaisin niin koitetaan vielä uudestaan ja uudestaan.
Jotain jos on onni potkaissut niin siitä saadaan taas uutta voimaa että minun kuuluu saada kun joku muukin on saanut enkä voi olla huonompi vaan olen parempi sitä ja miksi se sai kun minunhan sen olisi pitänyt saada.
Ei pidä lopettaa hakemista, mutta miettiä että mitä tekee väärin kun aina menee pieleen. Itse löysin mieheni harrastuksesta, en usko että kaikkein pinnallisin sovellus ainakaan toimii. Jos ei harrasta mitään, niin oma valinta.
Hyvä parisuhde antaa tosi paljon, kyllä se on tavoittelemisen arvoinen. Mutta ne keinot ei kannata olla epätoivoisia.
Itse en ainakaan koskaan tule enää hakemaan suhdetta millään tavalla. Jos suhde kävelee jostain vastaan, niin ok, mutta mitään muuta en enää tekisi. M36
Mielestäni tuo asenne on se kaikkein oikein ja normaalein. Ei yritä enää mitään pakonomaisesti vaan antaa sitten kohtalon vaikuttaa jos se tulee joskus vastaan 👍
Ja pakonomaisen hakemisen ja passiivisuuden väliltä ei ole mitään? Montako työ- tai opiskelupaikkaa saisi, jos vaan jättäisi kaiken sattuman varaan? Kuitenkin hyvä suhde on elämään vielä vaikuttavampi asia kun nuo. Voihan sitä hakea fiksusti, ei kukaan pakota epätoivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison ja työpaikan hakemisessa on ihan sama juttu että pitää osata lopettaa ja luovuttaa jossain vaiheessa. Olen nähnyt kummassakin tapauksessa niin säälittäviä tapauksia että pahaa oikein teki, kun ei osata ollenkaan luovuttaa vaan alkaa näyttämään ihan sekopäiseltä ja sortuen naurettavuuksiinkin asti jo sen pakkomielteensä kanssa.
Vaikka pitkään on jo kaikki kivet käännetty ylösalaisin niin koitetaan vielä uudestaan ja uudestaan.
Jotain jos on onni potkaissut niin siitä saadaan taas uutta voimaa että minun kuuluu saada kun joku muukin on saanut enkä voi olla huonompi vaan olen parempi sitä ja miksi se sai kun minunhan sen olisi pitänyt saada.
Ei pidä lopettaa hakemista, mutta miettiä että mitä tekee väärin kun aina menee pieleen. Itse löysin mieheni harrastuksesta, en usko että kaikkein pinnallisin sovellus ainakaan toimii. Jos ei harrasta mitään, niin oma valinta.
Hyvä parisuhde antaa tosi paljon, kyllä se on tavoittelemisen arvoinen. Mutta ne keinot ei kannata olla epätoivoisia.
Itse en ainakaan koskaan tule enää hakemaan suhdetta millään tavalla. Jos suhde kävelee jostain vastaan, niin ok, mutta mitään muuta en enää tekisi. M36
Mielestäni tuo asenne on se kaikkein oikein ja normaalein. Ei yritä enää mitään pakonomaisesti vaan antaa sitten kohtalon vaikuttaa jos se tulee joskus vastaan 👍
Jos mies oikeasti haluaa parisuhteen, niin ei voi toimia noin, ellei ole joku malli. Naisilla tuo voi toimiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?
Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?
Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.
On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .
Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.
Harmi että naiset eivät ymmärrä sitä eroa että milloin he kelpaavat panoon ja milloin parisuhteeseen.
-eri
No kun sinä sen näyt ymmärtävän, niin kerro meille muillekin. Ja kerro samalla, miten ne vain seksiä haluavat karsitaan pois silloin, kun he väittävät haluavansa vaikka ja mitä muutakin sen naisen kanssa jotta ne jalat saadaan levälleen. Suurin osa tässäkin keskustelussa esiin tulleista pettymyksistä oltaisiin voitu välttää, kun tämä info olisi ollut selkeää.
No hankalaa se onkin, sitä ei voi kieltää. Nämä miehet ovat taitavia siinä mitä tekevät. Siinä tulee hyväksi, mitä tekee paljon. Ja sitten kun naisen edessä on se sulava hauskuuttaja ja epäröivä eetu, niin kummankohan se valitsee? Etenkin kun nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttääkin ja pitää luottaa siihen mitä ihminen sanoo. Jopa silloin kun teot puhuvat ihan toista.
En nyt äkkiseltään mitään ihmelääkettä tuohon keksi, kuin tervettä skeptisyyttä
-vaikuttaako mies liian täydelliseltä, ei ole mitään vikoja tai heikkouksia vaikka oikeassa elämässä sellaisia on, koska elämä ei ole elokuvaa
-sanooko mies oikeita asioita, mutta teot eivät aina oikein kohtaa niiden kanssa? älä usko sanoja, usko tekoja
-onko mies selvästi komeampi ja/tai suositumpi kuin mihin olet tottunut tai mihin uskoisit sinulla realistisesti olevan rahkeita? saisiko hän helposti sinua kauniimpia naisia? ding ding ding, todennäköisesti olet vain hetken hupi ja helppo poka
"Nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttää" kuinka yksinkertaisina sinä pidät naisia? Kyllä sitä skeptisyyttäkin on mukana ihan terve määrä (ainakin minulla), mutta kun alkuvaiheessa et vaan voi tietää niitä heikkouksia heti. Ihmisillä on tapana piilotella näitä. Eli vaikka mies vaikuttaa "liian hyvältä" ja vaikka osaat odottaa että jotain luurankoja sieltä kaapista vielä kaatuu niskaan, niin et voi tietään milloin tai millaisia ne ovat. Niitä odotellessa sitä sitten yleensä tavataan ja "suhde" etenee. Jos ei etene ja olet epäilevä ja tenttaat kaiken mahdollisen ja vitkuttelet, niin tervejärkinen ihminen ottaa ja lähtee tuossa vaiheessa oli ne heikkoudet mitä vaan.
Mitä noihin valintoihin tulee, niin jos sinun eteen laitetaan se sulava ja hauska Henna ja epäröivä Emilia, niin kumman valitset? Älä mieti ulkonäköä.
Olen samaa mieltä siitä, että sanojen ja tekojen on kohdattava ja teot merkitsevät enemmän. Tuo oli varmaan ainoa oikeasti järkevä neuvo. Mutta se on sanottava, että itse haluaisin elää maailmassa jossa sanoilla on merkitys. Eli kun suusi avaat ja sieltä jotain mölyä tuotat, niin kunnes toisin todistetaan oletan että tarkoitat mitä sanot. Muuten loppuu tapaaminen.
Ja mistä tuon viimeisen voi tietää? Komeus/kauneus on suhteellista ja jokaisella on omat mieltymykset, myös naisilla vaikka meidät usein yleistetään yhdeksi olennoksi joka vain ja ainoastaan tavoittelee näitä kympin miehiä. Jos on terve itseluottamus eikä pidä itseään ihan pohjasakkana, niin ei niitä miehiä ajattele "mihin rahkeet riittää" tyyliin. Niitä tavataan sen mukaan, mikä tuntuu kiinnostavalta ja vaikuttaa täyttävän omat kriteerit. Jos natsaa niin hyvä, jos ei niin etsitään toinen. Joskus natsaa väärien tyyppien kanssa, mistä päästään alkuperäiseen kysymykseen.
Tuo suosio on myös vaikea. Jos tavataan vaikka deittisovelluksen kautta, niin pitäisikö suoraan kysyä että "Paljonko sulla ois vientiä vai olenko ainoa, joka on hengittänyt sun suuntaan viimeisen kuukauden aikana?" Olisiko hyvä taktiikka? Tai jos livenä jossain, niin pitäisikö ottaa selvää etukäteen kuinka moni on hänestä kiinnostunut? Saisiko hän kauniimpia naisia? Mistä minä sen tiedän, kun en edes tiedä miten kauniina mies minua pitää. Miesten ja naisten "kaunis nainen" on voi olla hyvin erilainen olento ja taas pelataan niillä preferensseillä.
Pidän naisia aika yksinkertaisina tässä mielessä, kyllä. Tai ehkä sinisilmäisyys on oikea sana. Teille kun päästä suustaan oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä niin uskotte mitä vaan. Se on kuin hypnoosia.
Minä valitsen Hennasta ja Emiliasta sen, kenen kanssa tunnutaan olevan samalla taajuudella. Se voi olla hyvin hiljainenkin taajuus. Mies ei lähde siitä, että naisen pitäisi olla joku viihdytysmestari joka räjäyttää sukat jalasta.
On toki totta sekin, ettei täydellisenä kyynikkona elämästä oikein saa mitään irti, joskus on luotettava ja heittäydyttävä. Mutta vähän realismia kuitenkin, eikö niin? Kukaan ihminen ei ole täydellisen sopiva sinulle, aina tulee kompromisseja ja puutteita molemmin puolin. Jos joku antaa täydellistä kuvaa ja rakkauspommittaa heti alusta, niin vähän jalkoja maahan. Nuo ovat narsistien keinoja. Ja on vähän omaakin narsismia jos kuvittelee että minä ansaitsen sellaista täydellisyyttä jota ei ole olemassakaan.
Rahkeet on rahkeet. Et sinäkään kiinnostu kenestä tahansa miehestä, vaan kuten sanoit niin niistä jotka vaikuttavat täyttävän kriteerisi. Miehillä on omat kriteerinsä ja sinä et mahdu niihin kaikkiin. Makuasioissa on pientä vaihtelua, mutta viehättävyyden suuret linjat ovat universaaleja.
Suosiolla tarkoitin nimenomaan livetilanteissa selkeästi nähtävissä olevaa suosiota. Tiedetään, että nainen kiinnostuu helpommin miehestä jonka ympärillä on ennestään jo naisia tai miksei miehiäkin, hän on siis tavallaan jo läpäissyt jonkinlaisen testin. Hän voi olla vaikka omassa opiskeluporukassaan kaikkien pitämä keskushahmo. Hänellä on sosiaalista valtaa. Sitten tietysti kun puhutaan julkkiksista ja muista palvotuista hahmoista, ei tarvitse varmaan kertoa miten heidän perässään juostaan. Ei toki kaikki, mutta kuitenkin. Eivät Tindereitä tarvitse.
Olen eri kommentoija enkä ole lukenut keskusteluanne, mutta kommentoin silti tähän, että kyllä täydellisiä kumppaneita on olemassa. En ole koskaan valinnut ketään, joka ei olisi täydellinen enkä tekisi jatkossakaan kompromisseja. Olen naimisissa täydellisen miehen kanssa, hänessä ei kertakaikkiaan ole mitään vikaa minun mielestäni. Siksi olisi vaikea tyytyä vähempään, kun tietää mitä se on olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa sopii täydellisesti yhteen.
Joku oli lainannut mielestäni hyvää tekstiä ketjun lopussa (en ole vielä löytänyt alkuperäistä kommenttia). Nainen kertoi terveestä itsekkyydestä, jota kannattaisi harrastaa suhteen alusta asti. Makuasia sanotaanko, että ole bitch, joka vaatii täydellisyyttä, vai sanotaanko, että antaa toisen näyttää onko hän tosissaan vai ei ennen kun antaa minkäänlaisille tunteille valtaa. Ei pidä mennä kymmenelle mutkalle miehen takia, toiveajatella ja palvoa olematonta kuten hirveän monet naiset tekevät. Palsta pursuilee sellaisia ongelmatilanteita, missä nainen yrittää rakentaa jotain hattaralle. Miksi naisten on niin vaikea ymmärtää, että kiinnostus näkyy, jos sitä on? Ei siitä voi erehtyä.
Kukaan ei ole täydellinen, ei itse eikä se kumppanikaan vaan ajan kanssa sopeudutaan ja opitaan riitelemään rakentavasti eikä hajottaen. Opitaan rajoittamasta toista liikaa jotta se suhde toimisi paremmin. Iän mukaan ihminen kehittyy tai sitten ei.
On niitäkin ja suurin osa jotka toistavat samoja virheitä loputtomiin niin että se näyttämö vain vaihtuu niin kauan kunnes sitä uutta näyttämöä ei enää saa kun ulkonäkö on mennyttä.
Minä ja puolisoni ei olla täydellisiä vaikka yli 30v yhdessä eläneet. On meillä ollut kriisimme ja lapsuuden traumamme kummallakin ja niitä sitten yhdessä olemme poteneet, oirehtineet mutta ei ole koskaan tullut mieleen vaihtaa näyttämöä vaan kyllä me tästä yhdessä selviydytään.
En usko päivääkään jos joku sanoo jonkun olevan täydellinen koska sellaista ihmistä ei ole olemassakaan. Ehkä parempi olisi sanoa että itselle tarpeeksi riittävä ja parempia puolia on enemmän kuin niitä huonoja mitkä painavat vaakakupissa. Jos tekee itsetutkiskelua niin huomaa ettei itsekkään voi olla täydellinen vaikka jossain harhassaan tai luulotaudissa voi tietysti sitäkin joku kuvitella.
Ulkonäkö ratkaisee näyttämöiden määrän.
Ei ratkaisen, toki vaikuttaa mutta moni muukin asia pitää natsata. Enemmistö ihmisistä on lähinnä normaalin näköisiä, ja pariutuvat toisen normaalin näköisen kanssa. Ääripäissä on toki enemmän haasteita, mutta ei rumuus estä pariutumista.
Paitsi jos se ruma vaatii että toisen on oltava kaunis, eikä sillä rumalla ole mikään muukaan asia kunnossa. Tyyliin syrjäytynyt moniongelmainen haluaa kauniin naisen, ei tule onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisko tahdistin sydämen sijalle, tilalle, följyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, oot valinnut ilmeisen huonosti. On niitä rehellisiä kunnollisia miehiö olemassa.
rehelliset miehet on tylsiä. ei ne kelpaa naisille
No eihän se seksuaalista hekumaa aiheuta rehellinen yksinkertainen, piereskelevä tavallinen ihminen vaan pitää olla joku jännittävä, erikoinen huijari joka saa joka solun hekumaan niin kuin elokuvissa 🤣
Kun osaat näytellä jotain elokuva sankaria esim. ja jännittävää tyyppiä niin pukille pääsy helpottuu huomattavasti. Sitten kun olet saanut jonkun naisen koukkuun ja paksuksi niin voit alkaa normaaliksi itseksesi sillä tehtäväsi on suoritettu. Joko voitat lotossa että saat jäädä tai sitten joudut ulkoruokintaan 18 vuoden elatusmaksu laskut perässäsi. Se pelaaminen on kuin venäläistä rulettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisille tapahtuu näitä yllätyseroja juuri muutaman kuukauden tapailun jälkeen. Eli miestä ei vaan jaksa kiinnostaa tarpeeksi, ei napostele.
Jättämistapa on usein aika tyly, välinpitämätön.
Olen itsekin nuorempana pistänyt tapailun poikki muutaman kuukauden jälkeen, kun erityistä kiinnostusta ei vaan ollut ilmassa. Ehkä olin tapaillut näitä naisia vääristä syistä ja kiinnostunut heistä vääristä syistä.
Muutamia vielä typerämpiä suhteiden alkuja sattui.
Kerran aloin tapailemaan yhtä naista. Syy hänen tapailunsa aloittamiseen oli lähinnä yöpaikan tarve. Jonkin aikaa häntäkin tapailin, ja ikävä kyllä usein sen vuoksi, että halusin päästä hänen luokseen (keskustaan) yöksi, että ei tarvitsisi istua pitkää aikaa bussissa. Ikävä kyllä hänkin taisi kuvitella jo lyhyen hetken minusta jotakin parempaa, mutta tässä tapauksessa uskalsin olla rehellinen ja jätin hänet hyvän keskustelun jälkeen. Onneksi hän ei kantanut kaunaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huonot miehet aina luulevat olevansa hyviä, tai vähintään keskivertoja? Eikö se krooninen naisettomuus ihan tarkkaan kerro, kuinka haluttu on?
Sanot siis että mies joka nussii joka viikonloppu eri naista on hyvä, koska se on haluttu?
Entäs se joka hakkaa vaimonsa, ja rakastava vaimo palaa kotiin pyytäen anteeksi käytöstään jolla ajoi miehen taas hulluuteen?
Hyvä mies epäilemättä, onhan se haluttu.
On se parempi kuin se mies, joka joks viikonloppu nussisi eri naista jos pystyisi, muttei pysty .
Haluttu mies on haluttu parisuhteeseen, irtopanoista puhut vain sinä.
Harmi että naiset eivät ymmärrä sitä eroa että milloin he kelpaavat panoon ja milloin parisuhteeseen.
-eri
No kun sinä sen näyt ymmärtävän, niin kerro meille muillekin. Ja kerro samalla, miten ne vain seksiä haluavat karsitaan pois silloin, kun he väittävät haluavansa vaikka ja mitä muutakin sen naisen kanssa jotta ne jalat saadaan levälleen. Suurin osa tässäkin keskustelussa esiin tulleista pettymyksistä oltaisiin voitu välttää, kun tämä info olisi ollut selkeää.
No hankalaa se onkin, sitä ei voi kieltää. Nämä miehet ovat taitavia siinä mitä tekevät. Siinä tulee hyväksi, mitä tekee paljon. Ja sitten kun naisen edessä on se sulava hauskuuttaja ja epäröivä eetu, niin kummankohan se valitsee? Etenkin kun nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttääkin ja pitää luottaa siihen mitä ihminen sanoo. Jopa silloin kun teot puhuvat ihan toista.
En nyt äkkiseltään mitään ihmelääkettä tuohon keksi, kuin tervettä skeptisyyttä
-vaikuttaako mies liian täydelliseltä, ei ole mitään vikoja tai heikkouksia vaikka oikeassa elämässä sellaisia on, koska elämä ei ole elokuvaa
-sanooko mies oikeita asioita, mutta teot eivät aina oikein kohtaa niiden kanssa? älä usko sanoja, usko tekoja
-onko mies selvästi komeampi ja/tai suositumpi kuin mihin olet tottunut tai mihin uskoisit sinulla realistisesti olevan rahkeita? saisiko hän helposti sinua kauniimpia naisia? ding ding ding, todennäköisesti olet vain hetken hupi ja helppo poka
"Nainen ajattelee aina että kaikki on sitä miltä näyttää" kuinka yksinkertaisina sinä pidät naisia? Kyllä sitä skeptisyyttäkin on mukana ihan terve määrä (ainakin minulla), mutta kun alkuvaiheessa et vaan voi tietää niitä heikkouksia heti. Ihmisillä on tapana piilotella näitä. Eli vaikka mies vaikuttaa "liian hyvältä" ja vaikka osaat odottaa että jotain luurankoja sieltä kaapista vielä kaatuu niskaan, niin et voi tietään milloin tai millaisia ne ovat. Niitä odotellessa sitä sitten yleensä tavataan ja "suhde" etenee. Jos ei etene ja olet epäilevä ja tenttaat kaiken mahdollisen ja vitkuttelet, niin tervejärkinen ihminen ottaa ja lähtee tuossa vaiheessa oli ne heikkoudet mitä vaan.
Mitä noihin valintoihin tulee, niin jos sinun eteen laitetaan se sulava ja hauska Henna ja epäröivä Emilia, niin kumman valitset? Älä mieti ulkonäköä.
Olen samaa mieltä siitä, että sanojen ja tekojen on kohdattava ja teot merkitsevät enemmän. Tuo oli varmaan ainoa oikeasti järkevä neuvo. Mutta se on sanottava, että itse haluaisin elää maailmassa jossa sanoilla on merkitys. Eli kun suusi avaat ja sieltä jotain mölyä tuotat, niin kunnes toisin todistetaan oletan että tarkoitat mitä sanot. Muuten loppuu tapaaminen.
Ja mistä tuon viimeisen voi tietää? Komeus/kauneus on suhteellista ja jokaisella on omat mieltymykset, myös naisilla vaikka meidät usein yleistetään yhdeksi olennoksi joka vain ja ainoastaan tavoittelee näitä kympin miehiä. Jos on terve itseluottamus eikä pidä itseään ihan pohjasakkana, niin ei niitä miehiä ajattele "mihin rahkeet riittää" tyyliin. Niitä tavataan sen mukaan, mikä tuntuu kiinnostavalta ja vaikuttaa täyttävän omat kriteerit. Jos natsaa niin hyvä, jos ei niin etsitään toinen. Joskus natsaa väärien tyyppien kanssa, mistä päästään alkuperäiseen kysymykseen.
Tuo suosio on myös vaikea. Jos tavataan vaikka deittisovelluksen kautta, niin pitäisikö suoraan kysyä että "Paljonko sulla ois vientiä vai olenko ainoa, joka on hengittänyt sun suuntaan viimeisen kuukauden aikana?" Olisiko hyvä taktiikka? Tai jos livenä jossain, niin pitäisikö ottaa selvää etukäteen kuinka moni on hänestä kiinnostunut? Saisiko hän kauniimpia naisia? Mistä minä sen tiedän, kun en edes tiedä miten kauniina mies minua pitää. Miesten ja naisten "kaunis nainen" on voi olla hyvin erilainen olento ja taas pelataan niillä preferensseillä.
Pidän naisia aika yksinkertaisina tässä mielessä, kyllä. Tai ehkä sinisilmäisyys on oikea sana. Teille kun päästä suustaan oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä niin uskotte mitä vaan. Se on kuin hypnoosia.
Minä valitsen Hennasta ja Emiliasta sen, kenen kanssa tunnutaan olevan samalla taajuudella. Se voi olla hyvin hiljainenkin taajuus. Mies ei lähde siitä, että naisen pitäisi olla joku viihdytysmestari joka räjäyttää sukat jalasta.
On toki totta sekin, ettei täydellisenä kyynikkona elämästä oikein saa mitään irti, joskus on luotettava ja heittäydyttävä. Mutta vähän realismia kuitenkin, eikö niin? Kukaan ihminen ei ole täydellisen sopiva sinulle, aina tulee kompromisseja ja puutteita molemmin puolin. Jos joku antaa täydellistä kuvaa ja rakkauspommittaa heti alusta, niin vähän jalkoja maahan. Nuo ovat narsistien keinoja. Ja on vähän omaakin narsismia jos kuvittelee että minä ansaitsen sellaista täydellisyyttä jota ei ole olemassakaan.
Rahkeet on rahkeet. Et sinäkään kiinnostu kenestä tahansa miehestä, vaan kuten sanoit niin niistä jotka vaikuttavat täyttävän kriteerisi. Miehillä on omat kriteerinsä ja sinä et mahdu niihin kaikkiin. Makuasioissa on pientä vaihtelua, mutta viehättävyyden suuret linjat ovat universaaleja.
Suosiolla tarkoitin nimenomaan livetilanteissa selkeästi nähtävissä olevaa suosiota. Tiedetään, että nainen kiinnostuu helpommin miehestä jonka ympärillä on ennestään jo naisia tai miksei miehiäkin, hän on siis tavallaan jo läpäissyt jonkinlaisen testin. Hän voi olla vaikka omassa opiskeluporukassaan kaikkien pitämä keskushahmo. Hänellä on sosiaalista valtaa. Sitten tietysti kun puhutaan julkkiksista ja muista palvotuista hahmoista, ei tarvitse varmaan kertoa miten heidän perässään juostaan. Ei toki kaikki, mutta kuitenkin. Eivät Tindereitä tarvitse.
Olen eri kommentoija enkä ole lukenut keskusteluanne, mutta kommentoin silti tähän, että kyllä täydellisiä kumppaneita on olemassa. En ole koskaan valinnut ketään, joka ei olisi täydellinen enkä tekisi jatkossakaan kompromisseja. Olen naimisissa täydellisen miehen kanssa, hänessä ei kertakaikkiaan ole mitään vikaa minun mielestäni. Siksi olisi vaikea tyytyä vähempään, kun tietää mitä se on olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa sopii täydellisesti yhteen.
Joku oli lainannut mielestäni hyvää tekstiä ketjun lopussa (en ole vielä löytänyt alkuperäistä kommenttia). Nainen kertoi terveestä itsekkyydestä, jota kannattaisi harrastaa suhteen alusta asti. Makuasia sanotaanko, että ole bitch, joka vaatii täydellisyyttä, vai sanotaanko, että antaa toisen näyttää onko hän tosissaan vai ei ennen kun antaa minkäänlaisille tunteille valtaa. Ei pidä mennä kymmenelle mutkalle miehen takia, toiveajatella ja palvoa olematonta kuten hirveän monet naiset tekevät. Palsta pursuilee sellaisia ongelmatilanteita, missä nainen yrittää rakentaa jotain hattaralle. Miksi naisten on niin vaikea ymmärtää, että kiinnostus näkyy, jos sitä on? Ei siitä voi erehtyä.
Kukaan ei ole täydellinen, ei itse eikä se kumppanikaan vaan ajan kanssa sopeudutaan ja opitaan riitelemään rakentavasti eikä hajottaen. Opitaan rajoittamasta toista liikaa jotta se suhde toimisi paremmin. Iän mukaan ihminen kehittyy tai sitten ei.
On niitäkin ja suurin osa jotka toistavat samoja virheitä loputtomiin niin että se näyttämö vain vaihtuu niin kauan kunnes sitä uutta näyttämöä ei enää saa kun ulkonäkö on mennyttä.
Minä ja puolisoni ei olla täydellisiä vaikka yli 30v yhdessä eläneet. On meillä ollut kriisimme ja lapsuuden traumamme kummallakin ja niitä sitten yhdessä olemme poteneet, oirehtineet mutta ei ole koskaan tullut mieleen vaihtaa näyttämöä vaan kyllä me tästä yhdessä selviydytään.
En usko päivääkään jos joku sanoo jonkun olevan täydellinen koska sellaista ihmistä ei ole olemassakaan. Ehkä parempi olisi sanoa että itselle tarpeeksi riittävä ja parempia puolia on enemmän kuin niitä huonoja mitkä painavat vaakakupissa. Jos tekee itsetutkiskelua niin huomaa ettei itsekkään voi olla täydellinen vaikka jossain harhassaan tai luulotaudissa voi tietysti sitäkin joku kuvitella.
Ulkonäkö ratkaisee näyttämöiden määrän.
Ei ratkaisen, toki vaikuttaa mutta moni muukin asia pitää natsata. Enemmistö ihmisistä on lähinnä normaalin näköisiä, ja pariutuvat toisen normaalin näköisen kanssa. Ääripäissä on toki enemmän haasteita, mutta ei rumuus estä pariutumista.
Paitsi jos se ruma vaatii että toisen on oltava kaunis, eikä sillä rumalla ole mikään muukaan asia kunnossa. Tyyliin syrjäytynyt moniongelmainen haluaa kauniin naisen, ei tule onnistumaan.
Niin että kyllä vakka kantensa löytää. Minä otin sellaisen miehen joka oli liian lyhyt eikä sen takia kelvannut naisille ja minä en kelvannut miehille sen takia kun olin liian tasa paksu hieman ylipainoinen ja jäin aina yökerhossa seinän ruusuksi jota ei kukaan hakenut tanssimaan. Ihanaa kun on meillä viallisen ulkonäön saaneilla ollut mahtava yhteiselämä nyt yli 30v kestänyt ja rakastetaan toisiamme loppuun asti kun toisemme löysimme. Meillä on ihan kaikki mitä tarvitaan emmekä ole köyhiä ja eroissa köyhtyneitä ryvettyneitä ressukoita. Eroissahan ihmiset aina menettävät puolin ja toisin enemmän tai vähemmän ja ne tulevat veronmaksajillekkin kaikkein kalleimmaksi. Ihmisten tyhmyydestä saa maksaa koko yhteiskunta, kaikki veronmaksajat. Kaikkein kalliimpia veronmaksajille ovat ero perheet kun eivät suuressa typeryydessään osaa suhteitaan hoitaa ja kuinka helposti voidaan vaan suhteeseen kuin suhteeseen tehdä lapsia eikä edes tunneta toista kunnolla. Kun minä vain haluan nyt ihan kaiken ja haluan lapset nyt ja heti niin sellainen ihminen ei välitä kenelle se niitä alkaa tekemään kunhan saa vaan jonkun siittäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, oot valinnut ilmeisen huonosti. On niitä rehellisiä kunnollisia miehiö olemassa.
rehelliset miehet on tylsiä. ei ne kelpaa naisille
No eihän se seksuaalista hekumaa aiheuta rehellinen yksinkertainen, piereskelevä tavallinen ihminen vaan pitää olla joku jännittävä, erikoinen huijari joka saa joka solun hekumaan niin kuin elokuvissa 🤣
Kun osaat näytellä jotain elokuva sankaria esim. ja jännittävää tyyppiä niin pukille pääsy helpottuu huomattavasti. Sitten kun olet saanut jonkun naisen koukkuun ja paksuksi niin voit alkaa normaaliksi itseksesi sillä tehtäväsi on suoritettu. Joko voitat lotossa että saat jäädä tai sitten joudut ulkoruokintaan 18 vuoden elatusmaksu laskut perässäsi. Se pelaaminen on kuin venäläistä rulettia.
Just esimerkki paskasta miehestä, omien lasten elatus on ylivoimaista ja tarkoitus on esittää muuta kun on ja huijata. Omasta mielestään varmaan kiva ja rehellinen....
Vierailija kirjoitti:
Highlander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen tällä hetkellä suhteessa, mutta jos jäisin sinkuksi, niin en usko, että lähtisin ainakaan tietoisesti etsimään treffikumppaneita. Olen saanut nykyisestä treffailukulttuurista niin vastenmielisen käsityksen, että en todellakaan haluaisi lähteä itseäni rikkomaan. Juuri tuo, että yhtään mihinkään ei voi luottaa. Tiedän, että aidosti hyviäkin miehiä on, mutta kun kenestäkään ei voi tietää.
En oikein ymmärrä tätä valitusta ja negativisuutta "nykyisestä treffailukulttuurista" - se on 100% ihan samanlaista kun on aina ollut, ainut ero on laajempi valikoima (sillä deittiapplikaatioissa voi selata ihmisiä satojen kilometrien säteellä ja jopa ulkomaita myöten). Samalla voi ehkä mainita aiempaa isompi "vapaus" kaiken suhteen - sillä naisten ei ole pakko tyytyä mieheen joka taloudellisen asemansa takia pystyy elättämään hänet. Ensimmäistä kertaa historiassa nainen voi elättää itsensä. Kaikki tämän kaltainen "vanhan ajan" nostalgisointi on oikeastaan aika lapsellista. Eivät asiat olleet automaattisesti paremmin 40-50 vuotta sitten. Ottakaa ne vaaleanpunaiset rillit pois päästä.
Voi kyllä minä vaan kaipaan sitä entisaikojen kohteliaisuutta, varovaisuutta ja häveliäisyyttä. Miehillä oli korrektit käytöstavat ja varovaisen ujo lähestymistapa: kunnioitettavasti pyydettiin tanssiin, varovasti kosketettiin jne. Oltiin aidosti kiinnostuneita siitä millainen emäntä tai isäntä olisi kyseessä, toinen nähtiin ihmisenä.
Aivan jotain muuta kuin nykypäivän *näytä tissit* / *kato tässä on mun muna* -lähestymiset. Kaikki on niin härskiä ja rivoa ja härskisti toista hyväksikäyttävää. Toisen sänkykokemukset kiinnostaa enemmän kuin se mitä löytyy korvein välistä. Ja sitten juuri se mitä sanoitkin: tarjontaa on niin paljon että pyöritetään vielä monta samaan aikaan.
"Voi kyllä minä vaan kaipaan sitä entisaikojen kohteliaisuutta, varovaisuutta ja häveliäisyyttä. Miehillä oli korrektit käytöstavat ja varovaisen ujo lähestymistapa: kunnioitettavasti pyydettiin tanssiin, varovasti kosketettiin jne. Oltiin aidosti kiinnostuneita siitä millainen emäntä tai isäntä olisi kyseessä, toinen nähtiin ihmisenä."
Tämä on kyllä suoraan sanoen pelkkä illuusio. Homo Sapiens ei muutu mitenkään erilaiseksi vain teknologian / deittiapplikaatioitten algoritmien takia. Evoluutio voittaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile mennä seurakuntien tilaisuuksiin. Niistä vois löytyä mies, jolla on moraalia ja uskoo avioliittoon. Tietysti ois hyvä itekki sit olla uskossa, jotta olet tälle miehelle sitä mitä hän etsii, eli kristillisiin arvoihin nojaavaa naista.
En mä vaan omana itsenäni ole saanut mitään suhdetta kenenkään kanssa. Muutama tapailu joka loppunut naisen puolelta ghostaamisella.
Kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Naisille tapahtuu näitä yllätyseroja juuri muutaman kuukauden tapailun jälkeen. Eli miestä ei vaan jaksa kiinnostaa tarpeeksi, ei napostele.
Jättämistapa on usein aika tyly, välinpitämätön.
Olen itsekin nuorempana pistänyt tapailun poikki muutaman kuukauden jälkeen, kun erityistä kiinnostusta ei vaan ollut ilmassa. Ehkä olin tapaillut näitä naisia vääristä syistä ja kiinnostunut heistä vääristä syistä.
Muutamia vielä typerämpiä suhteiden alkuja sattui.
Kerran aloin tapailemaan yhtä naista. Syy hänen tapailunsa aloittamiseen oli lähinnä yöpaikan tarve. Jonkin aikaa häntäkin tapailin, ja ikävä kyllä usein sen vuoksi, että halusin päästä hänen luokseen (keskustaan) yöksi, että ei tarvitsisi istua pitkää aikaa bussissa. Ikävä kyllä hänkin taisi kuvitella jo lyhyen hetken minusta jotakin parempaa, mutta tässä tapauksessa uskalsin olla rehellinen ja jätin hänet hyvän keskustelun jälkeen. Onneksi hän ei kantanut kaunaa.
Huhhuh, juuri tälläisiä välttelen kuin ruttoa. Tosin mistä sitä tunnistaa aidon ja oikean kiinnostuksen sitten
Vierailija kirjoitti:
Joo. AP:n tarina on hyvin tuttu monelle mun ystävälle ja osittain mullekin. Olin Tinderissä suht aktiivisesti 4 vuotta vuoteen 2019 asti. Siinä vaiheessa kun olin treffaillut kuutta miestä, joista kahden kanssa syntyi n. puolen vuoden - vuoden mittainen seurustelusuhde jotka kuitenkin päättyivät katkerasti ja törkeästi - päätin, että nyt saa riittää ja poistan sovelluksen kuukauden loppuun mennessä. Siinä kuussa, marraskuussa, Tinderissä tuli juttelemaan hyväkäytöksinen, kivannäköinen, kiltti ja reilun oloinen, huumonrintajuinen suomalaismies. Siis se ihmistyyppi jonka olin kuvitellut kadonneen jo kokonaan minun ikäryhmästäni (elän kahdenkympin vikoja vuosia) tai olevan jo naimisissa. Mun peli ei ollutkaan vielä pelattu vaikka niin luulin. Tästä miehestä tuli mun aviomies ja ensi vuonna alkaa 4. yhteinen vuosi. Mä en odottanut kuuta taivaalta, odotin ja toivoin vaan että mua kohdellaan reilusti, ei valehdella mistään, ollaan herrasmiehiä (eikä hyvätapaisuus jää vain pariin ekaan tapaamiskertaan), huomioidaan, osataan ja HALUTAAN sitoutua sen yhden naisen kanssa sekä osataan osoittaa kiintymystä, ollaan lojaaleja kumppanille. Plussaa tuli vielä siitä, että mies oli korkeakoulutettu. Mun viestin pointti on, että tällaisia hyviä miehiä on vielä jäljellä. En välttämättä kannusta jatkamaan Tinderöintiä etenkään siinä tilanteessa, jos kokee että itseä on satutettu jo valmiiksi aivan liikaa, mutta sen sanon, että peliä ei ole menetetty.
Tätä oli kiva lukea, kiitos kun jaksoit kirjoittaa. Ehkä toivoa on sittenkin.
Vierailija kirjoitti:
No, oot valinnut ilmeisen huonosti. On niitä rehellisiä kunnollisia miehiö olemassa.
Ne vaan ei ole tinderissä
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan omana itsenäni ole saanut mitään suhdetta kenenkään kanssa. Muutama tapailu joka loppunut naisen puolelta ghostaamisella.
Kaikenlaista.
Miten kuvottava luonne sitten sulla on? Ei kukaan jaksa esittäjää, pitäisi hoitaa se pää kuntoon niin että voi olla oma itsensä.
Alue: Aihe vapaa
Ulkonäkö ratkaisee näyttämöiden määrän.